DVD-kokoelmani esittely: Osa XLII

Transformers
DVD versio: 2-Disc Special Steelbook Edition
Genre: Sci-fitoiminta
Ohjaaja: Michael Bay
Pääosissa: Shia LaBeouf, Megan Fox, Josh Duhamel, Tyrese Gibson, Rachael Taylor, Anthony Anderson
Maa: USA
Vuosi: 2007
Kesto: 2h18min
Ikäraja: K-11
Arvosana (0-10): 9,3

Ohjaaja Michael Bay ja tuottaja Steven Spielberg ovat yhdessä tuoneet valkokankaalle AUTOBOTien™ ja DECEPTICONien™ välisen taistelun. Kun tämä eeppinen taistelu laskeutuu maahan, pahojen DECEPTICONien™ ja äärimmäisen vallan välillä on vain ja ainoastaan Sam Witwickyn (Shia LaBeouf) hallussa oleva vihje.

Yksinkertaisen nerokkaisiin Transformers -leluihin perustuva samanniminen elokuva rikkoi maailmalla ensi-illan ja koko vuoden myyntiennätyksiä viime vuonna. Useassa maassa Transformers päätyi vuoden katsotuimmaksi elokuvaksi sekä ostetuimmaksi DVD:ksi. Elokuvaa kävivät siis aivan varmasti katsomassa lukuisat muutkin kohderyhmät kuin lapsuudessaan kyseisillä leluilla leikkineet tai televisioanimaatiosarjaa seuranneet nykyään aikuisikään ehtineet miehet. Itse en muista koskaan nähneeni televisiosarjasta pätkiä enempää tai leikkineeni leluilla muualla kuin satunnaisesti kavereilla tai sukulaisilla kyläillessä, joten en ollut aivan päätä pahkaa ryntäämässä katsomaan elokuvaa viime kesänä. Näyttävä traileri sai kuitenkin vakuuttamaan että kyseessä on Hollywood tason jättibudjetilla toteutettu aito oikea actionleffa eikä mikään lapsille suunnattu häpeällinen kakkapökäle kuten molemmat (1995, 1997) Power Rangers -elokuvat, tai tietokonepiirrosanimaatio, kuten TMNT. Ja kyllä kannatti käydä katsomassa Transformers teatterissa, sillä kuten pika-arvostelussa jo mainitsin, se osoittautui kesän megarymistely hitiksi täynnä todella näyttävillä tehosteilla tehtyä toimintaa sekä hauskaa läppää ja se sopii upeiden tehosteiden ja keveän tunnelman takia loistavasti katsottavaksi juuri elokuvateatterissa.

Mutta kuinka yhtä aikaa oikeassa ja väärässä sen kirjoittaessani olinkaan, sillä katsottuani elokuvan toisen kerran Hulluilta päiviltä ostamaltani DVD:ltä yksin kotona omasta kotiteatteristani, nousi kokemus aivan uudelle tasolle. Siinä missä elokuvateatteriin mennessä odotin hienoa toimintaa tyypilliseen tapaan muutamalla hauskalla läpällä höystettynä, jouduinkin näyttävän alun jälkeen hienon toiminnan ohella aina keskivaiheelle saakka lähes jatkuvan läpänheiton ”uhriksi”, jolloin loppupuolen vakavampi osuus ei tuntunut oikeutetulta, toista kertaa nähtynä tiesin mitä tuleman pitää joten pystyin vapautuneesti nauramaan paikoin vähän alhaisillekin vitseille avoimemmin kaikessa rauhassa ilman häiritseviä tekijöitä. Toisen puoliskon vakavahenkisempi toimintakin upposi paljon paremmin ja herätti seuraavaa toimintakohtausta odotellessa innostavan tunteen, vaikka sen kaiken olikin jo kertaalleen nähnyt. Kun varsinkin loppupuolen upea toiminta sitten alkoi, pysyin toisesta katselukerrasta huolimatta hädin tuskin housuissani upean kuvallisen ja äänellisen tehosteilotulituksen keskellä. Huomasin elokuvasta toisella katselukerralla myös monia asioita, kuten hupaisia sivuhahmoja, joihin en aiemmin kiinnittänyt niin paljon huomiota väärän ennakkoluulon takia. Maininnan ansaitsee paitsi Anthony Andersonin hupaisa tulkinta viranomaisten painostuksen alla sekunnin murto-osassa murtuvasta tietoliikennenörtistä, myös Star Warsin R2-D2:sta käytökseltään hiukan muistuttava Frenzy -niminen Decepticon -robotti, jonka hullunkurinen käytös saa vähän väliä hymyn huulille.

Toinen hauskaan robottikäytökseen liittyvä kohtaus jolle muistan jo teatterissa kovasti naureskelleeni, on kohta jossa Nokian kännykkä muuntuu taskukokoiseksi Transformeriksi ja alkaa vimmatusti tulittaa lasin takana hämmästyneinä seuraavia katsojia kuin mikäkin itikkarambo helvetistä. Kadulla samankaltaisen muuntautumiskohtalon kokevat mm. Xbox 360 -pelikonsoli, auto ja Mountain Dew virvoitusjuoma-automaatti. Kenties kunnianosoituksena Alien -elokuville, auton ratti hyppää naiskuskin kasvoille kuin facehugger ikään, kun taas virvoitusjuoma-automaatti alkaa ampua kadunmiehiä ja -naisia virvoitusjuomatölkeillä, vähän samaan tapaan kuin tässä 7UP mainoksessa, jonka robotit muuten rakensi Myytinmurtajista tuttu Jamie Hyneman. Tosin joillekin hahmoille koomisuus ei joka kohdassa sovi niin hyvin, kuten John Turturron tulmiktseman huippusalaisen ”Sector 7” -nimisen viraston agentti Simonsille, joka on välillä kuin mikäkin lavakoomikko. Toisaalta tällainen Agent J-mäisyys tuo samalla elokuvaan hauskaa Men in Black -fiilistä. Mihinkään aivan yli äyräiden menevään koomisuuteen ei onneksi sorruta, vaan juuri oikeat hahmot on pidetty tarpeeksi vakavina, kuten Jon Voightin mallikkaasti tulkitsema puolustusministeri sekä Josh Duhamelin esittämä Kapteeni Lennox. Huumoria elokuvassa siis riittää varsinkin alun jälkeen keskivaiheille saakka, jolloin alkaa vakavampi mutta sitäkin upeampi, näyttävämpi ja megalomaanisempi toimintaspektaakkeliosuus. Huumoria olisi paikoin voinut ehkä vähän rajoittaa, mutta TV-animaatiosarjan lapsille sopivaan lelumeininkiin vertaillessa elokuva liikkuu melkeinpä haudanvakavan tasolla, joten mistään leikistä tai pelkästä komediasta ei ole kyse.

Toinen asia josta elokuvateatterissa en pitänyt, oli kenties ikärajan takia liian laimea loppuratkaisu jossa elokuvan päähahmo eli nörttimäinen sankaripoika Sam ei lopussa saanut minkäänlaista hellyydenosoitusta elokuvan aikana hänen kanssaan erittäin läheiseksi kasvaneelta ja lapsesta asti jonkinlaisena ihastuksen kohteena olleelta Mikaelalta, mutta ilmeisesti muistin pika-arvostelua kirjoittaessa väärin, elokuvaa muutettiin DVD julkaisua varten tai katsoin teatterissa juuri väärässä kohdassa muualle, sillä kyllähän Sam saa märän ja intohimoisen pusun auton konepellillä aivan lopussa. Niin sitä pitää! Muutenkin tarinasta jäi astetta parempi maku kuin ensimmäisellä katselukerralla, vaikka se on aika tavanomainen. Erilaisia sci-fi elementtejä siinä on mukavasti ja oikealla asenteella pienet älyttömyydet antaa anteeksi. Kukapa edes viitsii keskittyä sellaisiin kun tarjolla on jatkuvaan tahtiin vuoden tai jopa vuosikymmen näyttävintä ja huiminta toimintaa jättimäisten robottien aikaansaamana!

Aikuisempaa ja järkevämpää suunta hakiessa elokuvaa käsikirjoittaessa karsittiin tai muutettiin useita leluista ja TV-sarjasta tuttuja asioita, kuten se että pääpahis Megatronin valemuoto on käsiase jota muut Decepticonit käyttävät taistelussa. Elokuvassa Megatronilla ei ole varsinaista valemuotoa, vaan hän muuntautuu muukalaislentohärveliksi vaivautumatta naamioitumaan mielestään turhan ja alempiarvoisen ihmisrodun takia. Loistavan äänensä Megatronille antaa Hugo Weaving, kun taas Optimus Primea esittää TV-sarjassakin äänityötä tehnyt Peter Cullen. Ulkonäöltään, monimutkaisuudeltaan ja yksityiskohtien määrältään elokuvan ja TV-sarjan Transformerit eroavat toisistaan kuin yö ja päivä, myös valemuotojen osalta jotka on päivitetty nykyaikaan, mutta sama ulkonäkö on täysin tunnistettavissa. Nykytrendin mukaan elokuvalle on tietysti luvassa jatkoa, minkä saattoi lopun perusteella aavistaa jo teatterissa, ja varmistaa ohjaajan kommenttiraitaa kuuntelemalla. Ainakin näillä näkymin maltan tuskin odottaa kakkososaa, joten käynen senkin suoraan teatterissa katsomassa ensi vuonna.

Jatko-osaa odotellessa kelpaa katsella kahden levyn Steelbook -version ekstravalikoimaa. Ykköslevyltä löytyy ainoastaan edellä mainittu ohjaajan kommenttiraita, jossa Michael Bay puhuu melkeinpä kaikesta mahdollisesta, tosin pitäen usein parinkin minuutin pituisia taukoja. Välillä mies taas yltyy erinäisiin aika ylimielisiin huomautuksiin, kuten kuinka alussa nähtävä Decepticon -helikopterin lentotunnus 4500X otettiin hänen omasta yksityisestä suihkukoneestaan ja että elokuvassa käytettiin oikeita F-22 Raptor -hävittäjiä, toisin kuin (ilmeisesti) uusimmassa Die Hardissa, jossa rahapulan takia jouduttiin tyytymään kopioihin. Tosin jos itse olisin yhtä hyvänäköinen, vaikutusvaltainen, varakas ja menestynyt kuin Michael Bay, saattaisin hyvinkin välillä sortua samantapaisiin ylimielisyyksiin, joten ei sellaisille kommenteille oikeastaan voi muuta kuin vain nauraa.

Kun kerran on pätäkkää millä mällätä, niin mikäs estää sillä kehuskelemasta. Muutenkin olen kuullut muilla DVD-levyillä muutamien muiden ohjaajien ylimielisiä kommentteja jotka saavat Michael Bayn näyttämään puhtoiselta enkeliltä, vaikka muussa ekstramateriaalissa mies kiroileekin melko usein. Joka tapauksessa kommenttiraidalla on suurimaksi osaksi ihan normaaleja kiinnostavia kommentteja ja hauskoja huomautuksia sekä yllättäviäkin taustatietoja, kuten se että elokuva sai sekä nuorten että aikuisten koeyleisöltä 94 pisteen keskiarvon sadasta, ja tämä oli vielä ennen erinäisiä lisäyksiä ja muutoksia joilla parannettiin asioita, joita kyseiset koeyleisöt olivat kritisoineet. Transformers sopinee siis melkeinpä kaikille toiminnasta komiikasta ja näyttävyydestä pitäville vauvasta vaariin - tai ainakin lapsista keski-ikäisiin.

Kakkoslevyltä löytyy kasa dokumentteja, upeita konseptipiirroksia, yhden kohtauksen teon läpikäynti ja muutama traileri. Dokumentit on jaettu kahteen kokonaisuuteen jossa on neljä osaa kummassakin. 50 minuutin Meidän maailmamme osio keskittyy kuvauspaikkoihin, tuotantotiimiin, ohjaajaan, näyttelijöihin ja statisteihin, joina oli mm. vapaalla olevia sotilaita, kun taas 65 minuuttia kestävä Heidän sotansa osio kertoo kaiken mahdollisen robottien valeasujen sekä normaalimuotojen matkasta TV-sarjasta ja leluista modernisoituun ja aikuismaisempaan elokuvanmuotoonsa, sekä tavallisten autojen ja armeijan kaluston osuuksista elokuvan lukuisissa päätähuimaavissa stunteissa ja räjähdyksissä. Laadukkaissa dokumenteissa nähdään kaikkea mahdollista hauskoista improvisoinneista, piloista, poistetuista kohtauksista ja armeijan koulutuksesta vakavampiin koe-esiintymisiin, digitaalisten- ja erikoistehosteiden tekoon, sekä paikoin vaarallisiinkin stuntteihin.

Poistetut kohtaukset olisi kyllä voinut laittaa kokonaisina erikseen, mutta ekstroissa ei ole määrän tai laadun suhteen mainittavaa moittimista, joten niistä irtoaa pari kymmenystä lisää. Lisäksi etsivä löytää valikoista mm. koirien koe-esiintymiset ja pari piilotettua poistettua kohtausta, joista yhdessä itse Michael Bay näyttelee. Ulkopuolelta käsin näyttävästä paketoinnista irtoaa tietysti plussaa, mutta sisäpuolen hankalasti päällekkäiset ja tylsän harmaat levyt ovat pieni miinus muuten upeassa kokonaisuudessa. Levyihin olisi voinut läntätä vaikka Optimus Primen ja Megatronin tai Samin ja Mikaelan naamavärkit. Muuten Transformers elokuva ja sen erikois-DVD on upea teos, joka toiminnan ystävien kannattaa ehdottomasti katsoa avoimella humoristisella asenteella ja antaa leuan tipahdella tehosteiden myötä lattialle, vaikka ei ikinä olisi koskenutkaan yhteenkään Autobottiin tai Decepticoniin saati nähnyt piirrossarjaa tai -elokuvaa.

DVD-kokoelmani esittely: Osa XLI

Total Recall - Unohda tai kuole
(Total Recall)
DVD versio: Special 3-Disc High Definition Edition
Genre: Sci-fitoimintatrilleri
Ohjaaja: Paul Verhoeven
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Sharon Stone, Rachel Ticotin, Ronny Cox, Michael Ironside
Maa: USA
Vuosi: 1990
Kesto: 1h 48min
Ikäraja: K-18
Arvosana (0-10): 9,1

On vuosi 2084. Rakennustyöläinen D.Q. viettää kohtuullisen mukavaa elämää viehättävän Lori-vaimonsa kanssa. Mutta muistoimplantteja myyvän Rekall-nimisen firman Quaidille tekemä toimenpide epäonnistuu ja Quaidin elämä muuttuu perin pohjin: hämäräperäiset tyypit yrittävät yhtäkkiä saada hänet hengiltä, ja Quaidista tuntuu, ettei hän ehkä lainkaan ole se joka hän luulee olevansa. Avain Quaidin identiteetin löytämiseksi näyttää olevan kaukana Maasta, nimittäin Marsissa, missä paatunut Cohaagen harrastaa hämäriä liiketoimia… Quaid lähtee vaaralliselle matkalle etsimään todellista identiteettiään.

Aivan kuten Arnold Schwarzeneggerin esittämä Douglas Quaid, paini myös Total Recall elokuvana pitkään identiteettinsä kanssa. Upean kolmilevyisen erikoisjulkaisun toisen levyn hauskasta ja mielenkiintoisesta Imagining Total Recall -dokumentista nimittäin selviää, että Total Recall pomppi kymmenen vuoden ajan edestakaisin tuottajalta ja ohjaajalta toiselle käyden läpi ainakin yhden tuotantoyhtiön konkurssin ja yli neljäkymmentä eri käsikirjoitusversiota, ennen kuin käsikirjoitus vihdoin sai oikeanlaisen lopetuksen myötä tuottajat sekä Arnoldin innostumaan ja kertomaan siitä ohjaaja Paul Verhoevenille. Onneksi näin tapahtui, sillä Total Recall on sci-fitoimintaklassikko, joka ansaitsee paikkansa monien muiden toimintaleffojen kulta-ajan (80 ja 90-luvun taite) klassikkoteosten rinnalla aina mieleenpainuvaa tunnusmusiikkia myöten. Se on paras koskaan näkemäni Mars-aiheinen elokuva ja hyvä kakkonen parhaiden Verhoeven -elokuvien listalla heti Starship Troopersin jälkeen. Eikä syyttä, sillä voittihan Total Recall ennakkoon päätetyn erikois-Oscarin visuaalisista tehosteistaan.

Total Recall on täynnä vauhdikasta toimintaa, kunnon ryskettä, hienoja erikoistehosteita, hauskaa läpänheittoa ja korneja one-linereita siinä missä mikä tahansa muukin hyvä toimintaleffa, mutta erikoisen siitä tekee moneen kertaan päälaelleen kääntyvä juonikuvio ja muun muassa se, kuinka elokuvan loputtuakin katsoja jää miettimään oliko koko leffa päähenkilön näkemää unta vai ei. Raja todellisen ja epätodellisen välillä häilyy varsin usein Quaidin etsiessä oikeaa identiteettiään. Elokuvassa on myös kiehtovia kulttuurisatiirin vivahteita. Paranoiaa, valheita, petoksia ja muuta jännää juonessa riittää mukavasti, mutta mistään trilleristä ei ole kyse, vaan vauhdikas toiminta on pääosassa. Tehosteita ja hienoa useammankin elokuvan tarpeet täyttävää toimintaa riittää moneen lähtöön, ja se on muuten loistavaa tasoa, paitsi että se menee välillä hiukan ylilyönnin puolelle. Verhoevenille tuttuun tapaan väkivaltaa ja verta riittää, kun jo Arska yksinään tuottaa 23 ruumista, mutta pahimmat ylilyönnit nähdään kohtauksissa joissa kärsitään äkillisen paineenmuutoksen oireista.

Sallin mainiosti erinäisten todellisuudesta poikkeavien vapauksien ottamisen varsinkin sci-fi elokuvissa dramaattisuuden lisäämiseksi, mutta Total Recallissa silmien ja kasvojen paisumin sekä minuuttitolkulla jatkuva tuskissaan vääntelehtiminen ja karjuminen menee jo vähän liikaa huonon maun puolelle, vaikka paine-ero voi hyvinkin todellisuudessa aiheuttaa niin rajuja oireita. Asian vain olisi voinut esittää maltillisemmin, kuten esimerkiksi Event Horizon -elokuvassa. Ilman vastaavia ylilyöntejä, vähemmän groteskeilla mutanteilla ja paremmilla näyttelijäsuorituksilla varustettuna leffa olisi voinut kohota täydellisyyttä hipovalle tasolle. Huonoista näyttelijäsuorituksista ei onneksi ole kyse, vaikka ylilyöntejäkin niistä löytyy, vaan joukosta on myös Michael Ironsiden ja Ronny Coxin kaltaisia onnistujia elokuvan pääpahisten rooleissa. Tyylillisesti ikäisekseen elokuvaksi Total Recall näyttää varsin uskottavalta tulevaisuuden maisemalta, vaikka suurin osa autoista muistuttaakin kymmenen kertaa kulmikkaampia ja rumempia versioita Paluu tulevaisuuteen -elokuvista tutusta DeLorean DMC-12 -autosta, ja Quaidin nenästään kaivama jäljityssiru on ison purkkapallon kokoinen.

Lisämateriaalia tämän klassikkoelokuvan upeasti pakatusta kolmen levyn erikoisversiosta löytyy yllättävän vähän. Ykköslevyllä on ainoastaan kommenttiraita, kun taas kakkoslevyllä on alkuperäisen 10-minuuttisen ja uudemman 30-minuuttisen making of -dokumenttien lisäksi vain muutama traileri ja TV-spotti, kuvagalleria, kolmen kohtauksen kuvakäsikirjoitusvertailu, sekä kaksi alle kymmenminuuttista pätkää Marsin tutkimisesta sekä sci-fi kirjallisuuden historiasta. Turhin ekstroista on Virtuaalimatkoja -osuus, jossa voi valita matkakohteen kolmesta eri vaihtoehdosta, jolloin ruudussa pyörii loputtomiin yksi ja sama maisema eikä mitään muuta. Muuten ekstrojen laatu on kohdallaan, mutta niitä olisi saanut olla paljon enemmän esimerkiksi poistettujen kohtausten muodossa. Kolmas levy on tietokoneella toistettava teräväpiirtoversio elokuvasta joko englanniksi tai saksaksi puhuttuna ja/tai tekstitettynä. Kuvalaadun ero tavalliseen DVD:hen verrattuna yllätti positiivisesti, mutta valitettavasti tekstityksen kanssa kuvan koko pienenee huomattavasti. Tarpeeksi hyvin englantia tai saksaa osaavalle teräväpiirtoversiota voi paremman kuvanlaadun takia varauksetta suositella, mutta tekstityksen kanssa ero menee hukkaan pienemmän kuvan takia.

DVD-kokoelmani esittely: Osa XXXIX

Terminator 3: Koneiden kapina
(Termintor 3: Rise of the Machines)
DVD versio: 2-Disc Widescreen Edition
Genre: Sci-fitoimintatrilleri
Ohjaaja: Jonathan Mostow
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Nick Stahl, Claire Danes, Kristanna Loken
Maa: USA/Saksa/Britannia
Vuosi: 2003
Kesto: 1h 49min
Ikäraja: K-15
Arvosana (0-10): 8,3

Vuosikymmen on kulunut siitä, kun John Connor (Nick Stahl) auttoi Tuomion Päivän estämisessä ja pelasti ihmiskunnan massatuholta. Nyt 25-vuotias John elää ilman kotia, luottokortteja, matkapuhelinta ja työtä. Hänen olemassaolostaan ei ole mitään rekisteriä. Eikä häntä voi myöskään jäljittää Skynet, erittäin kehittynyt koneiden verkosto, joka kerran yritti tappaa hänet ja on julistanut sodan ihmisyyttä vastaan. Kunnes tulevaisuuden pimennosta astuu esiin T-X (Kristanna Loken), Skynetin kaikkein kehittynein tappaja-kyborgi. Connorin ainoa toivo on Terminator. Arnold Schwarzenegger on palannut Terminaattorina Jonathan Mostown ohjaamassa menestyselokuvassa Terminator 3-koneiden kapina. Nauti häikäisevistä erikoistehosteista ja taiturillisista toimintajaksoista.

Kolmannella Terminator -elokuvalla on suuret saappaat täytettävänään, sillä ensimmäinen Termintor oli loistava sci-fitoimintaklassikko ja Terminator 2 - Tuomion päivä taasen yksi parhaista sci-fi- ja toimintaelokuvista koskaan. Erikoistehosteiden ja toiminnan osalta Terminator 3: Koneiden kapina täyttääkin nuo saappaat mainiosti kehittyneen teknologian ansiosta. Upeaa toimintaa elokuvassa riittää siinä missä aiemmissakin mm. jättimäisellä nosturilla tapahtuvan häkellyttävän takaa-ajokohtauksen muodossa, joka pärjää hyvin vertailussa samana vuonna ilmestyneen Matrix Reloaded -elokuvan upeaan rekkakohtaukseen. Lukuisista ammuskelukohtauksista paras tapahtuu Terminator 2:den tavoin miniguneilla, joita elokuvassa riittää useita niin Arnold Schwarzeneggerin kuin T-1 robottien käsissä, jotka muuten ovat aitoja radio-ohjattavia robotteja ilman minkäänlaisia tietokonetehosteita. Myös hautausmaalla tapahtuva ryminä on komeaa katseltavaa. Aiempien elokuvien tapaan koneiden hallitsemasta tulevaisuudesta nähdään pätkiä erityisesti elokuvan alkupuolella.

Vaikka tulevaisuudennäkymät ovat varsinkin ensimmäiseen Terminator -elokuvaan verrattuna upean näköisiä, on niiden lukumäärä vähäinen kun ajattelee miten helposti nykyteknologialla niitä olisi voinut luoda. Arskan ikääntymisestä huolimatta Terminator näyttää yhtä hyvältä kuin ennekin, ja kehittyneiden tehosteiden ansiosta niitä hyödyntävissä kohtauksissa selvästi paremmaltakin. Pahiksena naishahmoinen T-X on yhtä aikaa sopivan ilkeän, uhkaavan sekä viettelevän näköinen ja Kristanna Loken esittää roolin hyvin, vaikka ilmeeltään T-X näyttääkin paikoin enemmän vihaiselta kuin robottimaisen ilmeettömältä kuten alkuperäinen Terminaattori. Mutta kyseessähän on entistä kehittyneempi malli soluttautujakyborgista, joten ilmeikkyys vain avittaa sitä ihmisten sekaan soluttautumisesta. Toisin kuin melko vähäsanainen T-X, alkuperäinen Terminator heittää tuttuun tapaan muutamia myös aiempiin elokuviin viittaavia hauskoja kommentteja ja tekee muuta huvittavaa. Kakkosen tavoin huumoria on sopivasti siellä täällä vastapainona synkälle pakomatkalle tappokoneen jahtaamana.

Trilogian kolmannen osan suurin vika onkin tarinan ja tapahtumien samankaltaisuus toisen elokuvan kanssa. Kakkosen tavoin Nick Stahlin kelvosti tulkitseman John Connorin perässä on taas nestemäistä metallia hyödyntävä uusi Terminator malli, häntä suojelee jälleen sama tuttu vanhentunut malli, hän yrittää jälleen estää tuomion päivän tulon ja hänen mukanaan on jälleen vahva naishahmo. Ainoat erot ovat siis oikeastaan Johnin ikääntyminen, Sarah Connorin korvaaminen uudella aiemmin tuntemattomalla sivuhahmolla, sekä erilainen loppuratkaisu. Onneksi toimintakohtauksissa on runsaasti ennennäkemätöntä ryminää, kuten terminaattorien välillä tapahtuvat rankka käsirysy, jossa metallilätty lätisee kuin läski sumopainissa ja paikat joutuvat kertaheitolla massiiviseen remonttiin.

Kolmannessa Terminator -elokuvassa kakkosen sinnikäs nuori selviytyjä John Connor on muuntunut kohtaloaan pakenevaksi ja piileskeleväksi nuoreksi aikuiseksi, joka ei tunnu juurikaan tulevaisuuden suurelta johtajalta, jonka ansioista ihmiskunta selviää sodasta koneiden kanssa. Tämä johtunee siitä, että hän luuli jo onnistuneensa yhdessä äitinsä kanssa estämään tuomion päivän tulemisen, eikä tahdo hyväksyä kohtaloaan päätyä ihmiskunnan pelastajaksi. Varmaankin tulevassa neljännessä elokuvassa John sitten kasvaa tuoksi periksi antamattomaksi taistelijaksi, kun tapahtuma jonka hän luuli estäneensä, on jo tapahtunut eikä vaihtoehtoja ole. Tästä huolimatta Johnin olisi suonut ottaa enemmän vastuuta kolmannen elokuvan yrityksessä estää tuomion päivän tapahtuminen. Toisaalta tällöin Claire Danesin onnistuneesti tulkitsema Katherine Brewster ei olisi kehittynyt vähän Sarah Connorin tavoin epäuskoisesta uhrista taistelijaksi ja John Connorin tulevaksi vaimoksi, joka mm. pistää Hunter-Killer robotin rynnäkkökiväärillä poikki ja pinoon, kun John vain tuijottaa sitä epäuskon vallassa.

Sivuhahmoista maininnan ansaitsee aiemmista elokuvi¨sta tuttu poliisipsykiatri, jota esittää jälleen Earl Boen, sillä tämän ilme jälleen kerran terminaattorin kohdatessaaan on hulvaton. Näyttelijäsuoritukset ovat muidenkin osalta tarpeeksi toimivia, dialogissa on sopivasti särmää ja huumoria, ja vauhdikasta viihdykettä elokuvassa riittää upean toiminnan sekä tehosteiden muodossa, mutta tarina on kakkosen kanssa liian samanlainen eikä aiempien elokuvien loistavaa tunnelmaa ja sähäkkyyttä saavuteta jotta trilogian päätösosa ylätäisi samalle loistavalle tasolle. Erittäin nautittavaa viihdettä se kuitenkin on, varsinkin kaksi levyisenä versiona, jossa on runsaasti kokemusta täydentävää lisämateriaalia. Ykköslevyllä on kaksi kommenttiraitaa, kasa elokuvatrailereita sekä kaksi Terminator 3 -pelin traileria. Näyttelijöiden ja ohjaajan yhteinen kommenttiraita on valitettavasti nauhoitettu erikseen jokaisen näyttelijän osalta paitsi Claire Danesin, joka kommentoi yhdessä ohjaajan Jonathan Mostown kanssa.

Kakkoslevyltä löytyy mm. kohtuullisen iso kasa hyviä making of -dokumentteja, yksi kuvakäsikirjoitusten kanssa seurattava kohtaus, pilalle menneiden otosten kokoelma, sekä elokuvatrilogian päähahmojen ja robottien taustaa valottava Skynet Database, mutta ehdottomasti paras ja hauskin ekstroista on poistettu kohtaus nimeltään Seargent Candy, joka valottaa hauskasti Kuvernaattorin esittämän Terminator -mallin syntyä. Kaksilevyiseksi versioksi ekstroja on melko tyypillinen määrä ja ne ovat pääosin hyvin tehtyjä, joten niistä DVD ansaitsee kaksi kymmenystä lisää pisteitä, vaikka ekstroissa ei olekaan suomenkielistä tekstitystä. Kaiken kaikkiaan kyseessä on siis kattava paketti ja mainio toimintaelokuva, joka päivittää trilogian tehosteiden sekä toiminnan näyttävyyden osalta tälle vuosituhannelle ja onnistuu olemaan erittäin viihdyttävä, vaikkei täytäkään kaikkia edeltäjiensä asettamia huikeita odotuksia. Itse kävin trilogian fanina katsomassa Terminator 3: Koneiden kapinan MatoApinan kanssa elokuvateatterissa ja sen jälkeen olen katsonut sen sekä televisiosta että alle kuukausi sitten ostamaltani DVD:ltä kerran.

DVD-kokoelmani esittely: Osa XXXVIII

Terminator - tuhoaja
(The Terminator)
DVD versio: Ultimate Edition - 2-Disc DVD Collector's Set
Genre: Sci-fitoimintatrilleri
Ohjaaja: James Cameron
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Michael Biehn, Linda Hamilton
Maat: Britannia/USA
Vuosi: 1984
Kesto: 1h 47min
Ikäraja: K-15
Arvosana (0-10): 9,5

Arnold Schwarzenegger on ”täydellinen valinta rooliinsa” (Los Angeles Times) julmimpana ja tehokkaimpana tappokoneena, joka on koskaan uhannut ihmiskuntaa! Oscar®-palkitun ohjaajan ”alkuperäinen, raudankova, vangitseva elokuva” (The Hollywood Reporter) tykittää täyspesällisen toimintaa, kiehtovia juonenkäänteitä ja sydämenpysäyttävää jännitystä, ”joka ei hellitä hetkeksikään” (Leonard Maltin)! Vuonna 2029, koneet hallitsevat planeettaa tarkoituksenaan tuhota ihmisrotu. Tuomitakseen ihmisten tulevaisuuden tuhoon muuttamalla heidän menneisyyttään, he lähettävät voittamattoman kyborgin – Terminaattorin – ajassa taaksepäin. Terminaattorin tehtävänä on tappaa Sarah Connor (Linda Hamilton), nainen, jonka syntymätön lapsi on ihmiskunnan ainoa toivo. Selviytyykö Sarah voittamattoman uhkaajansa kynsistä ja onnistuuko hän pelastamaan syntymättömän lapsensa? Vai tuhoutuuko ihmiskunta yhden ilkeän metallimutantin toimesta?

James Cameronin esikoisohjaus ja Arnold Schwarzeneggerin läpimurtoelokuva Terminator - tuhoaja on loistava klassikko ja merkkiteos sci-fi ja toimintaelokuvien saralla, varsinkin kun otetaan huomioon sen 6,4 miljoonan dollarin budjetti verrattuna esimerkiksi jatko-osan sataan miljoonaan dollariin. Vaikka aikaisekseen elokuvaksi sen tehosteet ovat budjetin huomioon ottaen upeita, eivät tehosteet ja runsas toiminta suinkaan ole ainoita asioita jotka tekevät elokuvasta unohtumattoman kokemuksen, vaan myös loistava tunnelma, syvällinen tarina, kiinnostava juoni ja kehittyvät hahmot pitävät mielenkiintoa yllä. Alussa Linda Hamiltonin esittämä Sarah Connor on vain tuiki tavallinen huoleton ja hauskaa pitävä nainen, joka joutuu epäinhimillisen tappajan kohteeksi, mutta epätoivon kasvaessa tilanteen vakavuuden käydessä armottoman selväksi sekä Michael Biehnin esittämän Kyle Reesen paljastaessa lisätietoa Sarahin vääjäämättömästä kohtalosta, kehittyy tästä neuvokas ja peloton selviytyjä, joka ei anna periksi.

Sodan keskellä koko elämänsä elänyt Kyle sen sijaan oppi avautumaan ja kertomaan tunteistaan enemmän sekä rentoutumaan hiukan, mitä nyt väsymättömän Terminaattorin jahtaamana ehtii. Kehittymisen lisäksi kaikki roolisuoritukset ovat hyvin onnistuneita aina sivuhahmoja myöten, joista maininnan ansaitsevat skeptistä poliisipsykiatria esittävä Earl Boen, sekä kyynistä rikosetsivää tulkitseva Lance Henriksen, jonka muuten oli alun perin tarkoitus olla Terminatorin roolissa. Tuon laskelmoivan tappajakyborgin rooliin nappivalinnaksi osoittautuneen Arnold Schwarzeneggerin hahmo sen sijaan ei kehity minnekään – aivoton robotti kun on – lukuun ottamatta muutamia ihmisiltä poimittuja legendaarisia humoristisia letkautuksia, joita elokuvassa riittääkin, myös sellaisia joita ei alun perin hauskoiksi tarkoitettukaan.

Jatko-osiinsa verrattuna ensimmäinen Terminator on kuitenkin selvästi vakavahenkisempi ja synkempi tarina epätoivoisesta pakenemisesta kuolemalta, joka tuntuu väistämättömältä periksi antamattoman ja tuhoutumattoman tuntuisen koneen noustessa yhä uudestaan pystyyn lukuisista tuhoamisyrityksistä huolimatta. Siinä missä jatko-osissa terminoiduksi joutuneen kohteen apuna on tulevaisuudesta lähetetty käytännössä haavoittumaton tuhoajarobotti, toimii nyt suojelijana vain tavallinen kuolevainen kovia kokenut sodan koulima sissisotilas, jota poliisit pitävät täytenä sekopäänä, mikä vain lisää tilanteen epätoivoisuutta. Jännittävimmissä tilanteissa loistavaa tunnelmaa voi leikata veitsellä, erityisesti silloin kun taustalla soi legendaarinen tunnusmusiikki, joka varsinkin kotiteatterista kuultuna saa ihon menemään kananlihalle. Muukin musiikki tukee tiheää tunnelmaa mainiosti ja ansaitsee erikoismaininnan varsinkin kohtauksessa, jossa Terminator yllättäen nousee vielä viimeisen kerran.

Entistä erikoisemman tapauksen ensimmäisestä Terminator -elokuvasta tekee se, että siinä on kaikista trilogian elokuvista eniten kohtauksia koneiden hallitsemasta tulevaisuudesta mm. Kylen jännien kertomuksien muodossa. Nämä väläykset ovat pienestä budjetista huolimatta hienosti toteutettuja, eikä pienoismallien sekä täyskokoisten lavasteiden sekakäyttöä huomaa ollenkaan, ellei sitä tiedä etsiä. Räjähdykset ja lasersädetaistelut ovat komeaa katseltavaa ja ne vetävät jopa vertoja monille nykyään tietokoneilla luoduille tehosteilla. Lukuisat takaa-ajokohtaukset ovat vauhdikkaita ja räjähtäviä, vaikka eivät mittakaavaltaan vedäkään vertoja kakkos- ja kolmososien rekkaryminöille, joita lähimmäksi pääsee loppupuolen säiliörekkaräjähdys, joka sekin on hoidettu hämmästyttävän hyvin pienoismallilla.

Pian tämä jälkeen nähtävät muutamat kohdat, joissa Terminatorin liikehdintä on kuvattu stop motion -tekniikalla, ovat halpojen tehosteiden huonoimpia puolia, sillä niissä tappajarobotin liikehdintä näyttää erittäin kököltä ja luonnottomalta, mutta eipä oikein muuta voikaan odottaa elokuvan budjetin ja tekovuoden huomioon ottaen. Myös muutamissa kohdissa joissa on lähikuvassa Terminatorin haavoittuneet ihmiskasvot, näkee selvästi että kyseessä on nukke eikä suinkaan Arnoldin maskeerattu naamavärkki, vaikka sitäkin käytetään varsin usein. Puutteistaan huolimatta Terminator - tuhoaja on vahva ja kiinnostavasti kerrottu selviytymistarina täynnä tiheää tunnelmaa ja syvällistä hahmonkehitystä, josta moni nykyelokuva voi vain haaveilla, sekä aikaisekseen elokuvaksi upeaa toimintaa ja tehosteita tarinaa syventävillä sci-fi ja rakkaustarinaelementeillä sekä sopivalla määrällä huumoria maustettuna, joten tylsiä hetkiä ei tätä klassikkoa kymmenettäkään kertaa katsoessa tule olemaan, ellei jostain syystä satu katsomaan sitä monta kertaa putkeen.

Itse olen nähnyt leffan televisioista lukuisia kertoja ja jouluna lahjaksi saamaltani DVD:ltäkin jo kahdesti. Ultimate Edition DVD:hen kuuluu kattavan ekstralevyn lisäksi hieno erikoiskotelo, mielenkiintoinen lisätietolehtinen sekä muutama keräilykuva elokuvan tähdistä, ohjaajasta ja julisteesta. Ekstralevyltä löytyy lisäksi kymmeniä, ellei satojakin kuvia mm. elokuvan tuotannosta, maskeerauksesta, Terminator -nukeista, erikoistehosteista sekä ohjaajan itse tekemistä kuvakäsikirjoituksista. Lisäksi levyllä on kattava valikoima erilaisia minidokumentteja sekä muutama traileri, TV-spotti ja terminoitu kohtaus ohjaajan kommenttien kera. Luettavissa on myös käsikirjoituksen kolme aiempaa versiota, joissa saisi kyllä olla joku tapa millä hypätä johonkin tiettyyn kohtaukseen. Ekstroista uupuvat kokonaan kommenttiraidat, mutta onneksi dokumenteissa selviää kaikkea hauskaa, mielenkiintoista ja triviaalia tietoa elokuvasta ja sen kohtalokkaista tekovaiheista. Lisämateriaalit auttavat elokuvan kymppiä hipovan arvosanan nousua rajapyykin ylitse, joten Ultimate Editionia ei kannata yhdenkään keräilijän jättää välistä.

DVD-kokoelmani esittely: Osa XXXII

Starship Troopers - Universumin sotilaat
(Starship Troopers)
DVD versio: Special Edition
Genre: Scifi-toiminta
Ohjaaja: Paul Verhoeven
Pääosissa: Casper Van Dien, Dina Meyer, Denise Richards, Jake Busey, Neil Patrick Harris
Maa: USA
Vuosi: 1997
Kesto: 2h 5min
Ikäraja: K-16
Arvosana (0-10): 9,2

Outoja meteoriitteja putoaa maapallolle, mukanaan avaruusolentoja. Universumissamme on vihamielisiä naapureita ja uhan käydessä yhä selvemmäksi ihmiskunta mobilisoi voimavaransa vihollista vastaan. Nuoria värvätään propagandafilmien avulla vapaaehtoisjoukkoihin suoraan yliopistoista, missä biologiantunnit käytetään viholliseen tutustumiseen. Johnny Rico (Casper Van Dien) ja hänen tyttöystävänsä Carmen (Denise Richards) liittyvät federaaliarmeijaan. Molemmat onnellisen tietämättöminä siitä, mikä heitä odottaa. Kova Starship Troopers -joukko lähetetään suoraan helvettiin - avaruusolentojen kotiplaneetalle... Mestariohjaaja Paul Verhoeven (Robocop, Total Recall) ja erikoisefektien asiantuntija Phil Tippett (Jurassic Park) vievät katsojan mukaan tähän päätähuimaavaan avaruusseikkailuun, joka on saanut vaikutteita tieteiskirjailija Robet Heinleinen kirjoista.

Ohjaaja Paul Verhoeven on pitkään ollut sci-fin osalta yksi monista lempiohjaajistani, sillä hänen repertuaariinsa kuuluvat sellaiset klassikot, kuten RoboCop, Total Recall, Hollow Man ja tietysti Starship Troopers. Eikä hän pelkää rohkeiden teemojenkaan esittämistä, mikä nähdään varsinkin elokuvista Basic Instinct ja Showgirls, joista molemmat ovat himokkaan teinipojan märkiä unia, mutta ainakin jälkimmäisen osalta elokuvallisesta näkökulmasta roskaa. Paras edellä mainituista on ainakin tällä hetkellä Starship Troopers, sillä RoboCopin näkemisestä on jopa kymmenen vuotta ja muista kaksi tai kolme. Vahvin ehdokas universumin sotilaiden kukistajaksi on Total Recall, jonka aion melko pian katsoa, sillä sen arvosteluvuoro lähestyy. Sanomattakin on siis selvää, että Paul hoitaa hommansa Starship Troopersin osalta hyvin. Tosin huono puoli hänen työskentelyssään on se, että hän ei ole suostunut (tai kenties edes pyydetty) ohjaamaan yhtäkään menestyselokuvansa jatko-osaa. Näin olisi ehkä voitu edes jotenkuten välttää Starship Troopers 2:den ja Basic Instinct 2:den kaltaiset katastrofit. Luultavasti myös Hollow Man 2 sekä Robocop 2 ja 3 olisivat onnistuneet huomattavasti paremmin, vaikken niitä olekaan nähnyt.

Verhoevenin Starship Troopersin Special Editionissa hyviä ekstroja on yhden levyn julkaisuksi riittävän paljon ja suomeksi tekstitettynä, joten siitä kymmenesosa pistettä lisää. Poistettuja kohtauksia on viisi, trailereita ja testikuvauksia muutama, sekä yksi kommenttiraita, jossa äänessä on itse ohjaaja. Mielenkiintoisimmat ekstroista ovat vajaa kahdeksanminuuttinen making of sekä muutaman taistelukohtauksen synnyn läpikäynti ohjaajan kattavalla selostuksella. On jännä nähdä kuinka kymmenen vuotta vanhalla tekniikalla syntyi uskottavamman näköisiä avaruusötököitä ja muista tehosteita kuin monissa paljon uudemmissa projekteissa. Toiminnaltaan ja tehosteiltaan Starship Troopersilla ei olekaan paljoa hävettävää kovin monen uudemman elokuvan kanssa. Jo pelkältä mittakaavaltaan taistelukohtaukset ovat vaikuttavia, kun kymmenet tai sadat sotilaat puolustavat vimmatusti linjojaan tuhansia ja taas tuhansia katujyrän tavoin päälle vyöryviä pelottavan nopeita ja aggressiivisia jättiötököitä vastaan, tai kun planeetan kiertoradalla odottavat sadat tukialukset saavat osumia plasma-ammuksista ja kosahtelevat toinen toisensa perään kuin missäkin ilotulituskilpailussa.

Juonen osalta Starship Troopersin skaala on mukavan laaja, sillä suoraan taisteluun sen suuremmin taustoja selittämättä ryntäämisen sijaan nähdään sotilaiden ja elokuvan päähenkilöiden mielenkiintoinen matka taistoon aina värväytymisestä ja koulutuksesta saakka, vähän Full Metal Jacketin tapaan. Draamalta ja komedialta ei kuitenkaan matkan varrella vältytä, joten kyllästyminen on lähes mahdotonta vaikka kestoa tällä epookilla onkin pari tuntia. Tarinaa kannattelevien päähenkilöiden välinen kemia toimii mainiosti. Casper Van Dieniä parempaa valintaa nohevan mutta epäsärmän ja stereotyypillisen komean koulunsa tyttöjen ihailun ykköskohde -perusmosurin rooliin saa hakea, vaikken tunnekaan miestä mistään muusta elokuvasta. Denise Richardsiin sekä kauniin että huippufiksun ja silti särmikkään Carmen Ibanezin roolissa on vaikea olla ihastumatta alusta alkaen, vaikka kun juoni käy läpi hiukan kliseiset ”poika menettää tytön, toinen poika vie tytön, tyttö palaa ensimmäisen pojan luo” jne. -kuviot. Muista rooleista maininnan ansaitsevat Jake Busey hupaisana bilehirmu Ace Levynä, sekä sittemmin mm. Carnivàle -sarjasta tutuksi tullut Clancy Brown ulkoisesti säälimättömän mutta sisäisesti hyväsydämisen kouluttajakersantti Zimin roolissa.

Tapahtumapaikkana Starship Stroopersin tulevaisuuden maailma on kiehtova ja raaka. Maan kamaralla viitettä uudesta teknologiasta ei juurikaan nähdä, vaan sci-fi keskittyy enemmän kaikkeen sotaan liittyvän teknologiaan sekä avaruusolioihin. Aatteellisesti sen maailma on ihanan fasistisen macho. Kaikkia lietsotaan sotaan äärimäistä pahuutta, eli kammottavia älyllisesti alempiarvoisia tappajaötököitä vastaan, painottamalla erityisesti sitä että intergalaktiseen armeijaan värväytyminen takaa kansalaisuuden, joka taas takaa äänestysoikeuden. Ilman rahaa tai kansalaisuutta et ole mitään. gandan mukaan epäkehittyneiden ötököiden tuhoamisen ennustetaan olevan lasten leikkiä ja siihen osallistuminen on suurin kunnia, joten innokkaasta tykinruuasta ei ole pulaa. Totuus onkin toinen sotatantereella saavuttaessa, vaikka leffaan hyvin sopiva machoilu jatkuukin myös siellä. Ötökät räimitään palasiksi lähes kosketusetäisyydeltä sotahuudon saattelemana ja niiden pesäkkeet käristetään miehekkäästi kannettavilla ydinkärjillä. Ja lopuksi tietysti poseerataan tapetun hirmun ruhon äärellä suoran satelliittiyhteyden kautta kotijoukoille groteskin liman peitossa, jos vaan kameramiestä ei vielä ole lävistetty, vaikka kuvan ulkopuolella saattaakin maata kymmenittäin omia kuolleita.

Kaikki tämä karu äijäily, ylilyönti ja sodan ihannointi mm. propagandan muodossa sopivat elokuvaan paremmin kuin hyvin. Armeija ei edes katso tykinruokaa värvätessään sukupuoleen, joten miehet ja naiset asuvat ja peseytyvät sulassa sovussa. Ainoa liikaa ylilyöty asia on groteski aivoötökkä, joka imee ihmisuhriensa aivot kasvattaakseen omaa viisauttaan. Mutta ei sekään pahemmin haittaa, sillä elokuva itse toteaa sen älyttömyyden. Ja mieluummin näin päin, eli vähän ylilyöty ja epäuskottava vihollinen, kuin sotilaina luoteja imurin tavoin imeviä tunteellisesti kylmiä lihaskimppuja tavallisten mutta kiehtovan ongelmallisten Matti Meikäläisten sijaan. Kaikki muu onkin niin pikkutarkasti mietittyä, että elokuvan maailmaa luodessa on suunnittelupöydällä varmasti taidettu viettää tovi jos toinen. Hyvä näin, sillä kaikki tällaiset yksityiskohdat parantavat tunnelmaa roimasti. Starship Troopers perustuukin monien muiden klassikoiden tavoin kirjasarjaan ja osia sen teemasta onkin sittemmin kopioitu mm. Half-Life ja Halo -pelisarjoihin. Halo tosin perustuu myös kirjaan, joten en oikeastaan tiedä kumpi oli ensin. Joka tapauksessa Starship Troopers on klassikko ylilyödyn macho-fasistisen näyttävän sci-fi toiminnan saralla, keskittyen silti sopivasti myös pehmompiin tapahtumiin ja teemoihin.

DVD-kokoelmani esittely: Osa XXXI

Star Wreck: In the Pirkinning
(Star Wreck VI: In the Pirkinning)
DVD versio: Imperial Edition (2-Disc)
Genre: Sci-fitoimintakomedia
Ohjaaja: Timo Vuorensola
Pääosissa: Samuli Torssonen, Atte Joutsen, Timo Vuorensola, Antti Satama
Maa: Suomi
Vuosi: 2005
Kesto: 1h 43min
Ikäraja: K-11
Arvosana (0-10): 8,7

Keisari Pirk (Samuli Torssonen) on epäpätevä, itsekäs, lapsellinen, sovinistinen ja auttamattoman tyhmä. Tämän lisäksi hän hallitsee koko tunnettua maailmankaikkeutta. Apunaan luutnantti Dwarf (Timo Vuorensola) ja komentaja Info (Antti Satama), sekä jättimäinen avaruuslaivasto, tämä kaikkien valloittajien valloittaja päättä suunnata nokkansa kohti rinnakkaistodellisuutta. Rinnakkaisulottuvuuteen ei kuitenkaan marssita kuin tupaan, ja poikkiteloin Pirkin vallanhaluisten pyrkimysten tielle asettuu avaruusaseman kapteeni Sherrypie (Atte Joutsen). Muissa rooleissa tavataan mm. Kari Väänänen, Karoliina Blackburn ja Jari Ahola. Yli neljä miljoonaa kertaa ladattu, kultti-ilmiöksi muodostunut Star Wreck: In the Pirkinning nyt Imperial Edition -versiona, sisältäen kokonaan uusitut erikoistehosteet ja paljon ennen näkemätöntä ekstramateriaalia.

Star Wreck: In the Pirkinning on osa pitkää Star Wreck jatkumoa, eli Samuli Torssosen Star Trek faniudesta lähtenyttä innostusta tehdä oma tulkintansa kyseisestä ilmiöstä. Osana suomalaista elokuvahistoriaa järjestysnumeroltaan kuudes Star Wreck on merkkitapaus, sillä se on ensimmäinen suomalainen itsenäisesti rahoitettu täyspitkä elokuva, ja ehkä ainoa tai ainakin yksi harvoista pienen budjetin ja pääosin opiskelija- ja harrastelijavoimin toteutetuista elokuvista, joka on päätynyt ison kansainvälisen yhtiön (Universal) kautta kansainväliseen levitykseen ja saavuttanut suuren suosion. Tämä ei ole mikään ihme, sillä itse en pääsääntöisesti pidä yhtään suomalaisista elokuvista, mutta voin varauksetta sanoa että Star Wreck in the Pirkinning on paras tai ainakin yksi parhaista koskaan näkemistäni kotimaisista elokuvista. Olenkin nähnyt sen tähän mennessä jo kolmesti ja nauttinut siitä joka kerta suunnattomasti: Kerran netistä ladattuna, kerran televisiosta ja nyt kolmannen kerran DVD:ltä kun jonkun aikaa sitten ostin sen parannellun Imperial Edition DVD:n Prismasta huokeaan 2,95€ hintaan. Star Wreck tarjoaa lähes 100 minuuttia huumoria, hulluttelua, parodiaa, sci-fiä, toimintaa, seikkailua ja pienen budjetin elokuvaksi näyttäviä tehosteita, eikä siitä nauttiakseen tarvitse olla nähnyt sarjan edellisiä osia.

Huumoria Star Wreck ampuu täyslaidalta jo asioiden sekä ihmisten nimistä lähtien. Kapteeni James B. Pirkin alus C.P.P. Potkustartin miehistöstä löytyy mm. Luutnantti Ruoska ja Baabel 13:sta turvallisuudesta vastaa Mihail Karigrandi (Garybrandy). C.P.P. Kalinkaa taasen komentaa Sergei Fukov (lausutaan fakoff). Muita hahmoja ovat. mm. Luutnantti Nyypiö, Kapteeni Giddyup ja Jeff Cochbrane. Potkustartin ja muiden alusten aseistus koostuu valopalloista ja tuikuttimista, jonka kannettava versio on tietysti käsituikutin, ja työntövoimaa aluksiin saadaan tuuppaus- ja kieroutumismoottoreista. Ihmisten lisäksi matoröörien täyttämässä avaruudessa asustaa mm. lähes kaksimetrisen Commander Dwarfin (suomeksi kääpiö) rotutovereita eli Plingoneita, sekä Romuklaaneja. Star Trekin lisäksi parodioidaan mm. Babylon 5:tä, Baabel 13 avaruusaseman ja Minibar rodun muodossa. Baabelin kannella nähdään sellaisten yritysten, kuten Bokia, Baabcom ja McBaabel’s mainoksia ja liikkeitä.

Parodioituja sarjoja ei onneksi tarvitse olla seurannut yhtään päästäkseen nauramaan ratketakseen Star Wreckiä katsellessa, sillä paitsi että itse nauroin kaikelle yllä olevalle, vaikken ole kumpaakaan sarjaa pätkiä enempää nähnyt, heltiää juonen edetessä hauskoja hetkiä jatkuvaan tahtiin mm. hervottomista hahmoista ja dialogista. Varsinkin epäpätevä, itsekäs, lapsellinen, sovinistinen ja auttamattoman tyhmä Pirk aiheuttaa repeilyä toilailuillaan, lyhyellä pinnallaan ja typeryydellään. Muista näyttelijöistä mieleen jää ainakin mm. Mikrobitin ja Tilt.tv:n toimittajana tunnettu Janos Honkonen, joka tekee tuplaroolin säheltäjä Sergei Fukovina ja kierona Festerbesterinä (aivan kuten Walter Koenig teki Star Trekissä Pavel Chekovin ja Babylon 5:ssä Alfred Besterin rooleissa), sekä ohjaaja Timo Vuorensolan tulkitsema Dwarf ja Antti Sataman Info -niminen robotti. Vaikkei elokuvan näyttely suinkaan ole mitään Oscarin arvoista tavaraa, hoitaa se hommansa vähintään onnistuneesti ja joidenkin jäykempi tyyli sopii tämänlaiseen komediaan paremmin kuin hyvin. Lisäksi Venäjän juoppolalli presidenttinä vilahtaa Kari Väänänen.

Erikoistehosteet olivat jo alkuperäisessä nettiversiossa tämän tason projektiksi upeaa katseltavaa, mutta Imperial Editionin myötä niillä ei ole mitään hävettävää isoimpien Hollywood tuotannon tehosteiden rinnalla. Kiihkeimmissä taisteluissa valopalloja ja tuikuttimia sinkoilee kuin kipinöitä ilotulitetehtaan palossa ja räjähdystehosteita ei suurimmilta osin erottaisi aidoista. Ainoastaan alusten tärinä on koomisesti hoidettu niin, että näyttelijät itse hytkyttävät tuoliaan milloin mihinkin suuntaan, mutta tämäkin sopii hyvin parodia teemaan. Suurin osa avaruusmaisemista ja alusten sisuksista on luotu sinitaustaa vasten tietokoneella, mutta maapallolla ja Baabelilla tapahtuvista kohtauksista jotkut voivat helposti tunnistaa erinäisiä paikkoja Tampereella. Ääniraita on Imperial Editionissa toteutettu hienosti 5.1 muodossa ja musiikkikappaleet on valittu onnistuneesti. Ainoastaan joissain ekstroissa ääni kuuluu häiritsevästi jonkun aikaa vain vasemmasta tai oikeasta kanavasta.

Ekstroja Imperial Editioniin on laitettu suuri määrä. Pelkästään erilaisia hyvin toteutettuja pitkiä dokumentteja on neljä kappaletta. Niissä käsitellään mm. sitä, kuinka Star Wreck -elokuvasarja syntyi aina ensimmäisestä vuoden 1992 versiosta lähtien, kuinka Imperial Edition tehtiin ja mitä ryhmän seuraava projekti ”Rautataivas” tuo tullessaan. Poistettuja, pidennettyjä ja vaihtoehtoisia kohtauksia on iso liuta, joukossaan mm. vaihtoehtoinen loppu ja ”SW: ItP v0.1” eli ensimmäinen 15 minuuttinen versio elokuvasta vuodelta 2001. Humoristisin ekstroista on hauskalla musiikilla ryyditetty ”Hyvin te että vedä”, eli kokoelma epäonnistuneita otoksia ja muita huvittavia sekoiluja. Lisäksi ekstroista löytyy tekijätiimin kommenttiraita, esittely ja kuvagalleria eri kuvauspaikoista ja konseptipiirustuksista. Hauskana lisänä elokuvan tekstitykseksi voi valita Klingonin kielen. Kaiken kaikkiaan laadukkaita ja hauskoja ekstroja siis riittää eikä DVD tuotannolla ole mitään hävettävää suuremman luokan tuotantojen rinnalla. Siksi en kauaa harkinnut DVD:n ostamista halpaan 2,95€ hintaa, vaikka tämä suomalaisen elokuvahistorian merkkitapauselokuva löytyykin jo tietokoneeltani sekä televisiosta DVD:lle nauhoitettuna. Suosittelen lämpimästi varsinkin niille, jotka eivät yleensä pidä suomalaisista elokuvista.

DVD-kokoelmani esittely: Osa XXV

Sky Captain and the World of Tomorrow
DVD versio: 2-Disc Edition
Genre: Sci-fitoiminta
Ohjaaja: Kerry Conran
Pääosissa: Jude Law, Gwyneth Paltrow, Angelina Jolie, Giovanni Ribisi
Maat: USA/Britannia/Italia
Vuosi: 2004
Kesto: 1h 46min
Ikäraja: K-11
Arvosana (0-10): 8,5

“Sky Captain – calling Sky Captain!” Maailman johtavat tiedemiehet katoavat kuin tuhka tuuleen. The Gotham City Chroniclen toimittaja Polly Perkins (Paltrow) alkaa tutkia mysteeriä urhean lentäjän Sky Captainin (Law) kanssa. Kaksikko joutuu henkeäsalpaaviin seikkailuihin maapallon eri kolkissa jahdatessaan Dr. Totenkopfia, jonka pirulliset suunnitelmat tuhoaisivat koko ihmiskunnan.

Sky Captain and the World of Tomorrow on monella tapaa ainutlaatuinen tekele. Ensinnäkin se on ohjaajakäsikirjoittaja Kerry Conranin ensimmäinen koskaan ohjaama elokuva. Sen lisäksi hänen ansioluetteloa komistaa ainoastaan The World of Tomorrow – kuusiminuuttinen lyhytelokuva, jonka hän itse teki neljässä vuodessa apunaan vain bluescreen ja Apple II kotitietokone. Neljä vuotta myöhemmin alkoi täyspitkän Hollywood luokan budjetilla varustetun kokopitkän version kuvaaminen ja se kesti vain 29 päivää. Kerry oli nimittäin viimeiset 4 vuotta työstänyt kuvakäsikirjoituksesta pre-visualization animaatioversiota näyttelijöitä varten, koska kaikki kohtaukset kuvattiin minimaalisilla lavasteilla bluescreenin edessä. Loput kaksi vuotta menivät taustojen ja tehosteiden luomiseen tietokoneilla. Täytyy nostaa hattua paitsi ohjaajalle hienosti esikoistyöstä ja näyttelijöille hyvästä työstä ilman minkäänlaista ympäristöä, myös animaattoreille jotka puursivat ylitöitä usein aamuyön tunneille asti, jotta deadlinestä saatiin pidettyä kiinni. Kaikki tämä välittyy hienosti kakkoslevyn kaksiosaisesta Brave New World dokumentista, joskin ilman minkäänlaista tekstitystä. Muut myös tekstittömät ekstrat ovatkin sitten melko vakiokamaa, eli poistettuja kohtauksia, kommenttiraitoja, hupailupätkiä ja trailereita. Trailereissa omituista on se, että molemmilla levyillä on sama kuvanlaadultaan huono traileri. Onneksi kakkoslevyllä on myös toinen hyvälaatuinen versio.

Kun koko elokuva kuvataan sinistä taustaa vasten, ovat jälkikäsittelyn rajat lähes rajattomat. Elokuvaan onkin luotu upea omalaatuinen värimaailma ja tunnelma vähän samalla tavalla kuin loistavassa Sin Cityssä. Värejä tosin on enemmän vaikka kaikki onkin seepian sävyistä. Tyyli sopii elokuvaan mainiosti, koska se sijoittuu vaihtoehtoiseen menneisyyteen joskus ennen toista maailmansotaa. Vaihtoehtoisuus tulee esiin selvemmin erilaisten jopa kerrostalon korkuisten robottien muodossa. Läpi elokuvan nähdään lähes yhtä paljon mielenkiintoisia ja mielikuvituksellisia robotteja, kuin tähtien sota elokuvassa keskimäärin. Lisäksi käytössä on mm. sädeaseita, veden alle sukeltavia propellikoneita, ilmassa leijuva lentotukikohta sekä lentoreppuja. Kiehtovaa katseltavaa siis riittää, kun lisäksi tarina vie New Yorkia muistuttavasta kaupungista ilmojen halki Himalajalle ja trooppiselle saarelle keskellä merta. Onnistuneen juonen kuljettamalla matkalla nähdään (yllätys yllätys) koreita tehosteita vaikka muille jakaa, kuitenkin sopivasti sijoitettuna ja tauoteltuna etteivät ne jätä ”tyhjyyteen” reagoivia näyttelijöitä liikaa varjoonsa.

Näyttelijät siis osaavat hienosti hommansa, vaikka ovatkin vain sinisessä huoneessa keskenään kameran edessä. Kaikki pääosien esittäjät ovat nappivalintoja rooleihinsa ja tulkitsevat paikoin hauskahkon dialogin hyvin. Erityisesti Polly Perkinsin ja Sky Captainin keskinäiset piikittelyt ovat hauskaa katseltavaa. Elokuvan tekijöiltä hieno teko, on herättää edesmennyt Sir Laurence Olivier eloon esittämään Totenkopfin muutamat vuorosanat. Tämä onkin yksi monista Sky Captain and the World of Tomorrown kenties aivan ensimmäisenä maailmassa tai ainakin Hollywoodissa käyttämistä kikoista, joita sittemmin on kopioitu sellaisissa elokuvissa kuin Superman Returns (edesmennyt Marlon Brando Jor-Elinä) ja 300 (kuvattu bluescreeneillä). Filmiteollisuus saa siis olla jonkinlaisessa kiitollisuudenvelassa Kerry Conranille kun hän päätti toteuttaa hienon visionsa. Tuloksena onkin mainio, hyvin onnistunut, omalaatuinen ja piristävän erilainen seikkailu, jota ei kannata missata. Itse näin se jo elokuvateatterissa MatoApinan kanssa ja ostin DVD:n tarjoushintaan tammikuussa. Tekstityksellä DVD olisi ansainnut selvemmän pesäeron itse elokuvan 8,4 pisteeseen.

DVD-kokoelmani esittely: Osa XIX

Riddickin aikakirja
(The Chronicles of Riddick)
DVD versio: 2-Disc Unrated Director's Cut
Genre: Sci-fitoiminta
Ohjaaja: David Twohy
Pääosissa: Vin Diesel, Colm Feore, Thandie Newton, Judi Dench, Karl Urban, Alexa Davalos
Maa: USA
Vuosi: 2004
Kesto: 2h 8min
Ikäraja: K-15
Arvosana (0-10): 8,7

Vin Diesel (XXX, Hurjapäät) loistaa tässä sähäkässä ja mahtavassa, erikoistehosteita tulvivassa toimintaelokuvassa! Säälimättömiä palkkionmetsästäjiä vuosia paennut, tuomittu Riddick huomaa yhtäkkiä joutuneensa kahden voiman väliin taistelussa ihmisrodun tulevaisuudesta. Mahtavista ja kuolettavista maailmoista hurjaa taistelua käyvästä yksinäisestä ja vastahakoisesta sankarista tulee ihmiskunnan esitaistelija – ja tuhon partaalla olevan universumin viimeinen toivo. Tätä elokuvaa siivittävät uraauurtavat erikoistehosteet ja sykettä nostava, tauoton toiminta!

Riddickin aikakirja on loistavan Pimeän uhan ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa jatko-osa. Se on kaikilta osin isompi, eeppisempi, vauhdikkaampi ja megalomaanisempi teos kuin edeltäjänsä. Siinä missä Riddick joutui ensimmäisessä osassa vastahakoisena antisankarina pelastamaan muutaman ihmisen, lepää jatko-osassa hänen harteillaan tavalla tai toisella koko ihmiskunnan pelastaminen. Aivopesuun, helvettiin, kuolemanjälkeiseen elämään ja muuhun ilkeään uskovat nekromangit kiertävät planeetalta toiselle käännyttäen kaikki omaan uskoonsa massiivisen armeijansa voimalla. Erinäisten vaiheiden kautta palkkionmetsästäjiä pakoileva universumin kovin tappaja ja viilein antisankari Riddick päätyy pelastamaan päivän.

Näitä vaiheita elokuvassa riittääkin. Tarina kulkee usean mutkan kautta planeetalta toiselle ja takaisin kuin Tähtien sota elokuvissa ikään. Tästä huolimatta tuntuu kuin kahteen tuntiin olisi yritetty änkeä liikaa tapahtumia ja varsinkin liikaa sisältöä ja eeppisyyttä sillä seikkailun ohessa on myös hurja määrä toimintaa, one-linereita ja keskusteluakin. Toisaalta on hyvä, että siinä missä ensimmäisen osa keskittyi Riddickin hahmon esittelyyn ja tapahtumiin yhdellä planeetalla, päästään jatko-osassa tutustumaan kiehtovaan universumiin jossa hän vaikuttaa. Myös Riddickin aiemmista vaiheista paljastuu kaikenlaista mielenkiintoista. Ensimmäisestä elokuvasta mukana ovat nyt isoksi kasvanut Jack sekä Riddickin pelastama Keith Davidin onnistuneesti tulkitsema Imaami. Ensimmäistä elokuvaa ei välttämättä tarvitse olla nähnyt, sillä hahmojen tärkeimmät vaiheet näytetään pikaisina takaumina. Tähtien sota elokuvien tapaan Riddickin universumi on tarkkaan harkitusti suunniteltu olemaan mahdollisimman kiehtovia omituisine yksityiskohtineen ja taustoineen.

Riddickin aikakirjaa katsellessa ei missään nimessä pääse kyllästymään. Silloin kun ei seikkailla, heitetä läppää tai selitellä juonta, valkokangasta dominoi vauhdikas, näyttävä, eeppinen ja efektikylläinen toiminta. Toiminta vaihtelee upeasta vankilapakojaksosta äärioloissa kylpevän Crematoria planeetan pinnalla massiivisiin taisteluihin nekromangeja vastaan Helion Primen suurkaupungissa. Tältäkin osin kuljetaan vahvassa tähtien sota hengessä, kun välillä ollaan keskellä täyden skaalan sotaa ja välillä taas piestään pahiksia kasvotusten kaiken pysyen kuitenkin juonellisesti loogisena ja melko hyvin kasassa. Toimintaa ryydittävät tasaista tahtia pääosin upeat hidastukset, räjähdykset, lähitaisteluliikkeet, akrobaattiset temput ja muut efektit. Yksi näyttävimmistä kohtauksista on kun Riddick juoksee henkensä edestä pois maahan törmäävän lentoaluksen reitiltä.

Ehkä eniten Riddickin aikakirjan erottaa Tähtien sota elokuvista Riddickiä lukuun ottamatta vahvojen pää- tai sivuhahmojen puute. Toki kyynistä palkanmetsästäjä Toombsia esittävän Nick Chinlundin suoritus osuu nappiin ja sydämettöminä pahiksina Colm Feore, Karl Urban sekä Linus Roache ovat lyömättömiä, mutta samanlaista viha-rakkaus suhdetta heihin ei synny, kuten esimerkiksi Darth Vaderiin tai Keisari Palpatineen. Kyseessä ei siis ollenkaan ole näyttelijöiden riittämättömät taidot tai sopimattomuus rooleihinsa, vaan käsikirjoituksen ja osittain dialoginkin pienoinen heikkous. Vaikka kyllä vuorosanat kutkuttavat ja värisyttävät mukavasti siinä missä minkä tahansa muunkin hyvin käsikirjoitetun elokuvan. Riddickin heitot sen sijaan ovat muihin verrattuna lähes omaa luokkaansa. Mutta mikäs ollessa, sillä nimihän sen jo kertoo, että elokuvan on tarkoitus keskittyä Riddickiin. Muutenhan Tähtien sodan nimi olisikin esimerkiksi Luke Skywalkerin aikakirja.

Ekstrasisällöstä puhuttaessa kahden levyn julkaisun yhteydessä voidaan määrän olettaa olevan suuri ja mielellään laadunkin korkea. Näiltä osin Riddickin aikakirja täyttää oletukset. Ekstroja riittää niin tavallisimmista poistetuista kohtauksista ja ”making of” -lyhytdokumenteista interaktiivisempiin tuotantokalenteriin ja virtuaalioppaaseen. Mukana on muun muassa myös itsensä Vin Dieselin livenä juontama kuvauspaikkojen esittely. Hauskana yksityiskohtana valikoiden ulkonäkö riippuu valitseeko alussa taistelun vai kääntymisen. Ilahduttavasti kaikki ekstrat on tekstitetty myös suomeksi ja kuvasuhde on toteutettu oikein. Mielenkiintoista ja onnistuneesti toteutettua sisältöä siis varmasti riittää vaativammallekin katsojalle. Ainoa miinus tulee paketoinnista, sillä levyt ovat osittain toistensa päällä. Muuten DVD:n arvosana nousee ekstrojen ansiosta melko vahvasti yhdeksikön puolelle itse ohjaajan version elokuvasta jääden sinne rimaa hipoen. Alkuperäinen teatteriversio ei mielestäni aivan yhdeksikköä ansaitse, vaikka en sitä kokonaan nähnytkään.

Riddickin aikakirjan näin ensimmäisen kerran armeijassa ollessani, mutta vain osittain ja pieneltä kannettavan tietokoneen ruudulta sekä erinäisistä häiritsevistä tekijöistä kärsien. Leffasta jäi silloin ihan hyvä maku, joten kun vuoden alussa törmäsin sen kahden levyn ohjaajan versioon en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Ja hyvä ostos tuli tehtyä. Riddickin aikakirja on kelpo jatko-osa, joka on näyttävä sci-firymistely täynnä upeaa toimintaa, seikkailua ja eeppistä tunnelmaa, mutta kärsii myös hiukan liian vauhdikkaasta juonesta noustakseen Pimeän uhan loistavalle tasolle. Kyseessä on kaksiteräinen miekka, sillä toisaalta kovan vauhdin ansioista ei missään vaiheessa pääse kyllästymään ja toisaalta hahmoihin ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta juurikaan ehdi kiintyä. Kokonaisuutena Riddickin aikakirja on kritiikistä huolimatta hyvin onnistunut jatko-osa, joka kannattaa ehdottomasti hankkia nimenomaan kahden levyn ohjaajan versiona.