Turbotuuli tuivertaa

Arctic Accelero Twin Turbo II paketissaan.

Kuten elokuisessa konepäivitysblogauksessa mainitsin, vuoden vanha näytönohjaimeni pääsi päivityksen myötä vihdoin täyteen potentiaaliinsa. Tehonkasvusta nauttimista on kuitenkin häirinnyt haittapuoli, jota en kyseisessä blogauksessa maininnut: Suurempi lämmöntuotanto ja siten myös suurempi tuuletinmelu. Näytönohjainten mukana tulevien jäähdyttimien osalta keskinkertainen lämmönsiirto ja korkeilla kierrosluvuilla ärsyttävä tuuletinääni ovat enemmän sääntöjä kuin poikkeuksia, eikä omani riko kumpaakaan sääntöä. Kasvaneen tehopotentiaalin myötä sen lämpötila on noussut peräti 83 asteeseen peleissä kuten Mafia 2, Just Cause 2 ja Borderlands, jotka pyörivät sulavasti (n. 50–120 kuvaa sekunnissa) täysillä grafiikka-asetuksilla. Korkea lämpötila yksinään tarkoittaa lähinnä vain lyhyempää ikää näytönohjaimelle, mutta sen mukana tuleva tuuletinmelu alkoi häiritä pelinautintoa liikaa.

Arctic Accelero Twin Turbo II asennettuna.

Siispä päätin viime kuun lopulla tilata Jimm’s PC-Storesta korvaavan jäähdyttimen, malliltaan Arctic  Accelero Twin Turbo II (1. kuvassa paketissaan ja 2. kuvassa asennettuna). Siinä on itse grafiikkaprosessorin jäähdytystä varten kuparisten lämmönjohtoputkien päässä suuri jäähdytyssiili, johon ilmaa puhaltavat kaksi hiljaista 92 millimetrin tuuletinta. Lisäksi mukana tuli paitsi lämpötahnaa, myös liuta erilaisia sormenpään kokoisia jäähdytinsiilejä, joilla saa johdettua lämpöä pois rakennelman alle jäävistä muistipiireistä. Yksinkertaisen ja selkeän ohjeen avulla osien asennus sujui helposti, mutta aikaa vievästi, sillä liimana toimivan lämpötahna piti ensin sekoittaa tietyllä prosessilla ja sitten varovaisen levityksen jälkeen antaa kuivua viisi tuntia. Yhteensopivuus näytönohjaimeni (3. kuvassa riisuttuna) kanssa tosin ei ollut ihanteellinen, sillä jotta jäähdytinsiili mahtui paikalleen, jouduin poistamaan metallilevyn, jolla näytönohjain kiinnitetään tietokonekotelon takalaitaan (3. kuvan vasemmassa laidassa).

Palit Geforce GTX 460 ilman jäähdytintä.

Purkkaratkaisuna näytönohjain roikkuu nyt toisesta reunastaan nippusiteen varassa (4. kuva). Ärsyttävää yhteensopimattomuudessa on se, että kyse on kiinnityslevyssä olevasta turhasta ulokkeesta, joka on vain muutaman millimetrin levyinen. Metallisahalla tai muulla työkalulla sen saisi kenties leikattua pois, joten ehkäpä lainaan joskus sellaisen joltain ja koitan onneani. Vaikka levy tuhoutuisi prosessissa käyttökelvottomaksi, voin aina palata nippusideviritykseen. Muilta osin jäähdytin on ollut täysin hintansa (45€) arvoinen. Täysrasituksen maksimilämpötila tipahti peräti 32 asteella 51:een ja tyhjäkäyntilämpötilakin noin viidellä 29:ään. Mahtavaa! Eikä tässä tietenkään kaikki, sillä alkuperäiseen hurinaan verrattuna Twin Turbon II:n tuulettimet ovat mallinimen vastaisesti hiirenhiljaisia. Ne erottuvat muiden komponenttien kuiskeen lomasta juuri ja juuri vasta noin 65 % tai korkeammalla teholla, jota ei entistä selvästi tehokkaamman lämmönsiirron takia edes koskaan tarvitse. Turboa tässä vehkeessä on siis lämmönsiirron tehokkuus eikä meteli tai kierroslukunopeus.

Lähikuvassa nippusideripustus.

Häiriötöntä pelinautintoa olen jo mainittujen pelien lisäksi saanut parista uudestakin hankinnasta (5. kuva). Eräänä päivänä satuin huomaamaan että Gigantin nettikaupassa oli tarjolla helmikuussa ilmestynyt ja siitä lähtien toivelistallani ollut kikkaräiskintä Bulletstorm hullunhalpaan hintaan (6,95€). Kun kyseessä oli vieläpä Limited Edition ‑versio ja postimaksu kuului hintaan, niin eihän tarjouksesta todellakaan voinut kieltäytyä. Limited Edition tuo mukanaan kasan kokemuspisteitä moninpeliin sekä ulkonäkövaihtoehtoja aseille ja varusteille. Toinen vähemmän halpa, mutta lähes yhtä houkutteleva tarjous löytyi GameStopista, jossa oli tarjolla vasta elokuussa ilmestynyt sci-firoolipeli Deus Ex: Human Revolution kolmella kympillä. Sen Nordic Edition sisältää ennakkotilaajien saamat ja Steamissä erikseen myytävät Explosive Mission Pack sekä Tactical Enhancement Pack ‑paketit, mikä käytännössä tarkoittaa pelin alussa saatavia hyötyjä (kaksi asetta, räjähteitä ja kymppitonni rahaa), vaikeimpien hakkerointien ohituksen mahdollistavia oikosulkulaitteita ja yhtä lisätehtävää, jonka palkinnoksi saa uniikin aseen. Kätevää että täällä pohjolassa oletusversion mukana tulee muualla maailmassa (tai ainakin jenkkilässä) lähinnä ennakkotilaajille suunnattua sisältöä.

Vähemmän lämmönsiirtokykyä vaativia pelejä edustavat kaksi digitaalisessa muodossa tehtyä hiekkalaatikkopelihankintaa nimeltään Minecraft (6. kuva) ja Terraria (7. kuva). Kaikkien peliharrastajien tunteman Minecraftin sorruin pitkän vastustelun jälkeen hankkimaan, kun halu päästä itse kokeilemaan sitä kasvoi liian suureksi katseltuani jonkin aikaa YouTube-julkkis Toby Turnerin toilailua kyseisen pelin tiimoilta. Aikani kolmiulotteisia kaivoksia koluttuani ja palatseja pykättyäni laitoin toivelistalle Minecraftin 2D-serkku Terrarian. Onnekseni se tuli pian alennusmyyntiin  (4,99€) Steamissä, ja täytyy sanoa että täydelläkin hinnalla (9,99€) siinä olisi ollut enemmän vastinetta rahoilleen kuin Minecraftissä (ostohetkellä beta-vaiheessa 14,95€, nyt  julkaistuna 26,95€). Sen minkä Terraria häviää ulottuvuuksien määrässä, se voittaa monipuolisuudessa ja tavoitteellisuudessa. Kaikkea aseista ja tavaroista hirviöihin ja hahmoihin on Terrarian maailmassa monin verroin. Ja lisää tavaraa, pomovastuksia ynnä muita on tullut ilmaiseksi tasaiseen tahtiin julkaisun jälkeen, mikä on päinvastoin Minecraftin laajennuspolitiikan kanssa, jonka mukaan varsinaisen julkaisupäivän eli eilisen jälkeen luvassa on enää bugikorjauspäivityksiä.

Esimerkiksi aseitahan Minecraftissä on vain dynamiitti, puinen jousipyssy ja muutama erivahvuinen miekka. Terrariassa miekkoja on eri tavoin käyttäytyvää lyhyttä sekä pitkää kaliiperia, ja paljon timanttia eksoottisemmista metalleista valmistettavia variantteja, jotka voivat esim. sytyttää viholliset palamaan tai myrkyttää ne. Jousipyssyjen kohdalla ei tyydytä vain puisiin vaan niitäkin voi väsätä eri metalleista, ja nuoliakin on viittä erilaista. Miekan ja jousipyssyn rinnalle voi ottaa esim. keihään, harppuunan, varstaan, bumerangin, heittotähtiä tai ‑veitsiä. Räjäyttely onnistuu dynamiitin lisäksi myös pommeilla ja käsikranaateilla. Lisäksi etsivä löytää liudan erilaisia ampuma-aseita sekä loitsuja, ja monimuotoisten panssareiden ylle voi vetäistä erilaisia koristevaateita. Rakentaminen ei kahden ulottuvuuden rajoitusten takia ehkä ole niin loistokasta ja vapaata kuin Minecraftissä, mutta taloihin sopivien sisustuselementtien määrässä Terraria vie ja Minecraft vikisee. Erilaisia huonekaluja löytyy iso liuta pöydästä ja tuolista lähtien aina pianoon ja valtaistuimeen saakka. Valaistuksen voi hoitaa soihtujen ohella esim. kyntteliköillä tai kattokruunuilla, ja koristeiksi sopivat esim. kukat, patsaat ja banderollit.

Tornitaloni Terrariassa.

Viereisessä kuvassa kolmesta kuvakaappauksesta koostettuna komeilee toistaiseksi mahtavin Terraria-luomukseni, eli taivaisiin kurkottava tornitalo, jonka eri kerrokset on valmistettu eri materiaalista. Siitä löytyy huonetta joka lähtöön alhaalta alkaen: Kellari, keittiö, makuuhuone (kivitiiliseinät), kylpyhuone, valimo (savitiiliseinät), valtaistuinsali, ruokasali (kultatiiliseinät), lämpiö, konserttisali (hopeatiiliseinät), verstas, tyrmä (kuparitiiliseinät), työhuone, kirjasto (laavakiviseinät), vierashuone vessoineen, kylpylä (vihreätiiliseinät) sekä kirsikkana kakun päällä kaksikerroksinen laavalämmitteinen sauna (helvetinkiviseinät)! Minecraftissä en ole vielä luonut mitään näin massiivista, mutta eiköhän sekin vielä jonain päivänä tapahdu. Syvien syntyjen tutkimiseen ja tönöjen turuille pystyttämiseen olen onnistunut käyttämään yhteensä jo 140 tuntia, joista 94 on ollut kaksiulotteista ja 46 kolmiulotteista – Mainioita ajantappajia siis molemmat.

Lisää ajantappajia on ilmestynyt myös leffakokoelmaani, joka kasvoi eilen neljällä varsin edullisella Blu-rayllä ja niiden mukana tulleilla kahdella DVD:llä :p (8. kuva), kun kävin Prisman asiakasomistajapäivillä. Ensimmäisenä esittelyssä on nelikosta ainoa ennestään tuttu, eli viimeksi keväällä leffateatterissa näkemäni trilleri The Adjustment Bureau (12,71€). Varsin hieno käsikirjoitus ja ohjaus ensikertalaisohjaaja George Nolfilta. Seuraavana vuorossa on Jason Stathamin tähdittämä toimintaleffa The Mechanic (11,86€), joka ei päätynyt teattereihin asti täällä pohjolassa. Siispä olen odottanut jo ainakin vuoden päästäkseni näkemään sen. Kovaa toimintaa lienee luvassa, sillä ohjauksesta vastaa Nolfia kokeneempi Simon West, joka ohjaa parhaillaan tulevaa The Expendables 2 ‑rymistelyä. Viimeisenä esittelyssä ovat kaksi Nicolas Cagen tähdittämää noitaleffaa: Keskiajalle sijoittuvat Musta noita (11,86€) ja nykypäivän New Yorkissa tapahtuva Noidan oppipoika (12,71€). Jälkimmäinen ei tosin olisi varsinaisesti noitaleffa, jos se olisi suomennettu oikein muotoon Velhon oppipoika. Ja noitahan yleensä tarkoittaa naispuolista henkilöä. Joka tapauksessa odotukset kumpaakin leffaa kohtaan ovat varsin alhaiset, mutta eivätköhän ne ihan hyviksi leffoiksi osoittaudu. Ainakin komiikkaa pitäisi molemmissa riittää.

Nyt soi: "Lady Gaga ‑ The Edge of Glory" 5:20