Pelikokoelmani esittely: Osa XXV

Sid Meier's Colonization
Genre: Vuoropohjainen strategia
Kehittäjä ja julkaisija: MicroProse
Vuosi: 1994
Arvosana (asteikolla 0-10): 9,2

Colonization on tavallaan historiallisesti tiivistetty versio Sid Meierin hittituote Civilizationista. Colonization alkaa vuodesta 1492 ja pelaajan tehtävänä on perustaa uudelle mantereelle siirtokunta Englannin, Ranskan, Espanjan tai Alankomaiden kruunun alaisuudessa. Lopullisena tavoitteena on julistaa siirtokunnalleen itsenäisyys emämaastaan ja voittaa itsenäisyyssota. Uuden pelin alussa valitaan vaikeusasteen ja kansan lisäksi joko kuvitteellinen uusi maailman Civilization tyyliin, tai aito Amerikan mantereiden kartta, johon sisältyy myös aidot aloitusalueet eri kansoille. Saapuessaan uuteen maailmaan pelaajalla on yksi laiva, jossa on sotilas ja pioneeri. Myös löytöretkeilijöiden nimet (pelaajan nimi) sekä siirtokuntien ja kylien nimet ovat historiallisesti oikeita, mutta ne voi toki nimetä haluamikseen. Esim. espanjalaisten siirtokuntaretkeä johtaa itse Christopher Columbus ja aloituspaikkana on Etelä-Amerikka. Tuttuja paikannimiä ovat mm. New Amsterdam (nykyinen New York), Montreal, Havanna ja Jamestown.

Pinnallisten erojen lisäksi jokaisella kansalla on oma erikoisominaisuutensa. Siinä missä espanjalaiset saavat bonuksia intiaanien kurmottamiseen ranskalaiset ovat parempia pitämään heidät tyytyväisinä ja ystävällismielisinä. Englantilaiset taas ovat herkempiä houkuttelemaan ihmisiä lähtemään ilmaiseksi uuteen maailmaan asumaan ja hollantilaiset ovat kovia kaupankävijöitä, joten heidän tuottamien hyödykkeiden myynti- ja ostohinnat eivät koe niin suuria ja nopeita markkinamuutoksia kuin muiden. Lisäksi hollantilaisilla on pelin alussa muita isompi laiva, kun taas espanjalaisilla kokeneempi sotilas ja ranskalaisilla ammattipioneeri.

Eurooppalaisten lisäksi pelissä on useita Amerikoissa eläviä tai eläneitä intiaaniheimoja jotka on jaettu sivistyneisiin, maataloudellisiin ja vaeltaviin kansoihin. Sivistyneitä ovat Inkat ja Atsteekit, maataloudellisia ovat Arawak-, Cherokee- ja Irokeesi-intiaanit, ja vaeltajakansoja Apachet, Siouxit sekä Tupit. Jokaisella intiaanikansalla on oma eurooppalaisten väreistä poikkeava värinsä ja lisäksi vaeltajat tunnustaa tiipii -teltoista ja maataloudelliset majoistaan. Atsteekit asuvat pyramidien näköisissä kivirakennelmissaan ja Inkat pengerviljelmistä koostesuissa kylissä. Nimestään huolimatta vaeltajakansat eivät koskaan siirrä kyliään pelin aikana vaan ne ovat samassa paikassa pelin alusta alkaen.

Intiaanien kanssa ei voi käydä minkäänlaista suoraa diplomatiaa, mutta intiaanien lähettiläät ilmestyvät välillä pelaajan kyliin kertomaan kuinka heidän heimonsa suhtautuu pelaajaan ja hänen toimiinsa. Toki intiaaneja voi lepytellä tuomalla heille ilmaiseksi jotain kauppatavaraa. Tutkimalla rauhanomaisia intiaanikyliä tiedustelijayksiköllä kertoo heimon edustaja he mitä kolmea kauppatavaraa he ovat valmiita ostamaan tai vaihtamaan, sekä mitä ammattia he voivat opettaa kyseisessä kylässä. Lisäksi he voivat antaa ystävälliselle tiedustelijalle tietoa lähiympäristöstä tai pienen rahasumman. Kylien kanssa voi käydä kauppaa laivoilla tai vankkuriyksiköillä ja kouluttamattomia kansalaisia voi käydä niissä kouluttautumassa mm. maanviljelijöiksi, kalastajiksi, turkismetsästäjiksi sekä sokeri-, tupakka- tai puuvillaviljelijöiksi. Pelin alusta alkaen intiaanit tuovat hyvien suhteiden vallitessa vähän väliä ilmaisia lahjoja, mutta yksittäinen intiaaniyksikkö voi myös hyökätä varoituksetta. Astuessaan vihamielisen heimon kylään kansalainen tai tiedustelija yleensä skalpeerataan eikä häntä nähdä sen kummemmin.

Mitään selvää sota tai rauhan tilaa intiaanien ja pelaajan välillä ei ole. Suhteen lämmitessä sekä lähetystöjen tekemisen vaikutuksesta intiaaniyksiköt saattavat myös liittyä pelaajan siirtokuntaan. Käännynnäisyksiköt ovat tavallista parempia monien raaka-aineiden tuotannossa, mutta muita huonompia jalostustehtävissä. Tuhoamalla erityisesti kehittyneiden kansojen kyliä niistä löytää suuriakin aarteita. Peloissaan olevat intiaaniyksiköt voivat myös liittyä pelaajan siirtokuntaan. Vaikka intiaanikylien tuhoaminen tuo mukavasti rahaa ja paljon tilaa, niin se ja varsinkin kokonaisten heimojen tuhoaminen näkyvät negatiivisesti loppupisteissä. Intiaaneja tuhoavaa vastustajaa kiusatakseen voi intiaaneille toki myydä tai antaa musketteja ja hevosia.

Intiaanikylien lisäksi kartalta löytyy muinaisia raunioita, joista voi löytää mm. pieniä tai suuria aarteita, lähialueen karttoja, eksyneitä matkailijoita tai jopa nuoruuden lähteen. Nuoruuden lähde aiheuttaa massiivisen rynnäkön Euroopan kotisataman laiturilla uuteen maailmaan ilmaiseksi asumaan pyrkivien osalta. Kaikki aarteet tulee kuljettaa suurella kaljuuna laivalla takaisin Eurooppaan, jotta ne saa muutettua rahaksi. Kalliin kaljuunan puutteessa kuninkaallinen laivasto tarjoutuu viemään aarteen Eurooppaan tietyllä osuudella sen arvosta. Päästäkseen takaisin Eurooppaan tulee laivojen mennä kartan länsi ja itä reunalla oleviin erityisiin ruutuihin. Laivasta riippuen matka Eurooppaan kestää muutaman vuoron. Siirtokunnan kotisatamaa Euroopassa edustaa kaupparuutu, jossa pelaaja voi mm. ostaa laivoja ja tykkejä, palkata kalliita ammattityöläisiä ja -sotilaita tai päästä halvemmalla maksamalla halukkaiden muuttajien matkapiletin omasta pussistaan. Halukkaiden joukossa voi olla kaikkea ammattisotilaista ja -pioneereista pikkurikollisiin ja orjatyöläisiin.

Tärkein toiminto Euroopassa on laivojen uudesta maailmasta tuomien raaka-aineiden ja hyödykkeiden myynti. Tämä on pelin alkupuolella pelaajan selvästi tärkein rahanlähde. Rahaa saa myös aarteiden ja intiaanien kanssa käytävän vaihtokaupan muodossa, mutta eniten rahaa tuottaa kauppa vanhan mantereen kanssa. Hyödykkeiden hinnat nousevat ja laskevat itsekseen ja sitä mukaa kun pelaaja rahtaa sitä uudesta maailmasta. Kallein kauppatavara on hopea, joka tosin voi liian tiheällä myynnillä laskea jopa kaikista halvimmaksi. Kaikkia hyödykkeitä voi myös ostaa loputtomiin Euroopasta hieman tai selvästi myyntihintaa kalliimmalla, mutta tähän on harvoin tarvetta sillä kaikkia niitä paitsi intiaanien rakastamia helyjä voi valmistaa uudessa maailmassa. Ainoastaan hevosia kasvattaakseen tulee pelaajan rakentaa johonkin kylään tallit ja tuoda sinne muutama hevonen Euroopasta. Tosin hevoset voi hankkia myös jonkin yksikön kuten tiedustelijan tai ratsuväkisotilaan mukana kaupan päälle tulevina ratsuina laittamalla ne joksikin aikaa talleille poikimaan ennen yksikön ratsuksi palaamista.

Pelin kylät eivät koostu erityisesti kansalaisista, vaan voivat koostua myös sotilaista, sillä pelin jokainen yksikkö voi liikkua vapaasti kartalla tai asua kylässä ja jokainen heistä voi myös harjoittaa mitä ammattia tahansa, pois lukien tietenkin tykki- ja laivayksiköt. Koukku on siinä että ammattilaiset osaavat homman parhaiten. Eli esim. ammattiräätäli voi yhtä hyvin viljellä ruokaa, kalastaa, valmistaa takkeja tai vaikka poimia musketin ja ryhtyä sotilaaksi, mutta kaikki nämä hän tekee vain keskinkertaisella tehokkuudella, kun taas vaatteita hän valmistaa tuplasti enemmän joka vuoro, kuin kukaan muu. Ammattilaisten lisäksi pelissä on tavallisia kouluttamattomia kansalaisia. Euroopasta vapaaehtoisesti uuteen maailmaan muuttavat tai ruokavaraston täyttyessä kylissä syntyvät kouluttamattomat kansalaiset hoitavat kaikki ammatit keskinkertaisesti, mutta heidät voi siis kouluttaa joihinkin ammatteihin intiaanikylissä. Omissa kylissä koulutus onnistuu mihin tahansa ammattiin, kunhan opettamassa on jokin ammattilainen, jolle koulurakennus on tarpeeksi kehittynyt. Pikkurikolliset ja orjat toimivat alkutuotannossa yhtä hyvin, kuin kouluttamattomat kansalaiset, mutta ovat huonompia jalostuksessa. Rikolliset ja orjat muuttuvat koulutuksen myötä tavallisiksi kansalaisiksi ja orjia voi myös lähettää intiaanikyliin oppimaan. Yksittäiset intiaanikylät tosin suostuvat kouluttamaan yleensä vain muutaman kansalaisen koko pelin aikana.

Civilizationista poiketen jokainen kylä voi työstää vain sen viereisiä ruutuja. Ympäristöä työstämään mahtuu siis vain kahdeksan kansalaista, mutta kylän sisälle sitäkin enemmän. Jokaisessa rakennuksessa voi työskennellä yhtä aikaa kolme kansalaista. Uusissa kylissä on valmiina perusrakennukset mm. rommin, vaatteiden, takkien, sikareiden ja työkalujen valmistamiseen. Olemassa olevia rakennuksia voi parantaa tuotannon tehostamiseksi, mutta jotkin tuotantorakennukset kuten ristejä tuottava kirkko tai työkaluja aseiksi muuttava varustama sekä kalastuksen mahdollistava laituri, tulee rakentaa jälkikäteen. Rakentaminen onnistuu laittamalla jonkun puunhakkaajan hommiin johonkin metsäruutuun tai tuomalla puuta toisesta kaupungista, ja pistämällä ammattilainen tai kuka tahansa kansalainen rakentajan mökkiin. Civilizationin tapaan jokainen rakennus vaatii jonkun määrän rakennuspisteitä valmistuakseen, mutta Colonizationissa kehittyneimmät rakennukset vaativat myös jonkin verran työkaluja. Työkalut valmistetaan rautamalmista ja niitä tarvitsevat myös pioneerit sekä asesepät. Aseseppä pystyy muuttamaan jokaisen työkalun musketiksi, joita jokainen sotilas tarvitsee siis viisikymmentä. Pioneeri taas voi kantaa sata työkalua kerralla ja kuluttaa kaksikymmentä jokaisen tienpätkän tai pellon rakentamiseen sekä metsän kaatamiseen.

Valitettavasti kylien maksimimäärä per kansa on 38, joten Civilization tyylistä koko maailman asuttamista ei tueta. Muutenkin kylät kannattaa yleensä rakentaa meren rannalle, jotta niihin pääsee laivalla, sillä muuten kaikki hyödykkeet pitää kuljettaa laivoja pienemmillä ja hitaammilla vankkureilla. Toki pelin edetessä kyliin voi rakentaa tullikamarin, jolloin hyödykkeet myydään itsekseen eikä niitä tarvitse erikseen rahadata Eurooppaan. Kylät voi vapaasti purkaa heittämällä kaikki kansalaiset ulos kaupungissa, paitsi jos kylän suojaksi on rakennettu puolustusbonuksia antava paaluaita tai muu kehittyneempi kylän ympäröivä muuri.

Raaka-aineiden ja valmiiden tuotteiden lisäksi jokainen kylä voi rakennuksista ja työläisten määrästä ja ammattitaidosta riippuen tuottaa jonkin määrän ristejä ja periamerikkalaisia itsenäistymisen sanomaa levittävää mediaa symboloivia itsenäisyyskirkonkelloja. Kaikkien kylien ristien kokonaismäärän ylittäessä tietyn kasvavan määrän, ilmestyy kotisataman laiturille Eurooppaan vapaaehtoinen kansalainen valmiina asuttamaan uutta maailmaa. Parhaiten kirkossa työskentelee ammattilaissaarnaaja ja sen voi myös päivittää katedraaliksi. Lisäksi kirkko mahdollistaa kenen tahansa muuttamisen lähetyssaarnaajaksi, tosin tämänkin homman hoitaa paremmin koulutettu ammattilaislähetyssaarnaaja.

Itsenäisyyskellot ”tuotetaan” kaupungintalolla ja niiden tuotantoa voi tehostaa rakentamalla kirjapainon ja sanomalehtipainon. Itsenäisyyskellojen tuotannolla on kaksi vaikutusta. Yksilöllisesti jokaisessa kylässä niiden tuotanto lisää kyseisen kylän itsenäistymismyönteisyyttä. Itsenäistymismyönteisyysprosentti on myös riippuvainen kylän koosta ja se antaa bonuksia kylän tuotantoon ylittäessään viisikymmentä ja sata prosenttia. Helpointa vaikeusastetta lukuun ottamatta liian alhainen prosentti kylän kokoon verrattuna aiheuttaa tuotantomenetyksiä kaikkien kylän asukkaiden osalta. Lisäksi prosentti vaikuttaa siihen, kuinka moni kaikista kaupungissa olevista ammattisotilaista ylennetään paremmiksi koloniaalisiksi sotilaiksi itsenäisyyssodan alkaessa. Kellojen tuotannon tärkeys ei lopu itsenäisyyssodan alettua, vaan silloin jokin muu Euroopan valtioista yleensä tarjoaa armeijansa vahvistuksiksi itsenäisyystaisteluun tiettyä määrää itsenäisyyskelloja vastaan. Muutenkin pelin kuluessa muiden kansojen kuninkaalliset voivat satunnaisesti myydä pelaajalle jonkin joukon sotilaita, tykkejä tai laivoja halvemmalla kuin ostamalla samat Euroopasta.

Lisäksi ennen sotaa kaikkien kylien kellotuotanto menee yhteiseen kassaan, joka aina tietyn kasvavan rajan ylittäessään lisää pelaajan siirtokunnan itsenäistymistä tukevaa kontinentaaliseen kongressiin jonkin esim. jollain tavalla Amerikan valtioiden itsenäistymisiin tai uuden mantereen tutkimiseen ja asuttamiseen vahvasti vaikuttaneen kuuluisan historiallisen henkilön, kuten George Washington, Benjamin Franklin, Simon Bolivar, Hernan Cortes tai Ferdinand Magellan. Nämä perustaja isiksi kutsutut henkilöt ilmestyvät valittaviksi kongressiin liittyjiksi osittain satunnaisesti ja valittavissa on aina yksi henkilö jokaisesta viidestä eri kategoriasta: Löytöretkeily, sotilaallinen, poliittinen, uskonnollinen ja kaupallinen. Jokaisessa kategoriassa on viisi henkilöä, joten kongressin maksimikoko on 25. Pelin loppuessa pelaaja saa sitä enemmän pisteitä mitä nopeammin hän itsenäistyi. Takaraja on vuosi 1850 jolloin peli päättyy ilman itsenäistymistäkin.

Liittyessään jokainen isä antaa jonkinlaisen bonuksen heti esim. ilmaisen yksikön muodossa tai pitkävaikutteisesti jollekin kategoriaansa kuuluvalle asialle. Löytöretkeilijät mm. nopeuttavat laivojen kulkua, paljastavat kaikkien siirtokuntien kylien sijainnit tai estävät tiedustelijayksiköiden mystisen katomaisen joihinkin raunioihin. Sotilaalliset jäsenet mm. pitävät huolen että intiaanikylän tuhoamisesta saa aina aarteen tai antavat pelaajalle ilmaisen fregatin. Poliitikot mm. edistävät rauhan syntymistä sekä intiaanien että muiden eurooppalaisten kanssa, sekä edistävät itsenäisyyskellojen tuotantoa. Uskonnolliset henkilöt mm. tehostavat ristien tuotantoa ja intiaanikäännynnäisten ilmestymistiheyttä, tai muuttavat ne kaikki normaaleiksi kouluttamattomiksi kansalaisiksi. Kaupalliset perustajat mm. sallivat tärkeän tullikamarin rakentamisen ja kaupankäynnin muiden eurooppalaisten kanssa, sekä poistavat intiaanien käyttämän maan ostamisen tai pakkolunastamisen.

Amatööri- tai ammattisotilaat vaativat siis musketteja kyetäkseen taistelemaan. Lisäksi ne voivat napata viisikymmentä hevosta alleen parantaen liikkumistaan ja voimaansa. Jokaisella yksiköllä on jokin voima arvo sekä liikkumisnopeus. Hävittyään taistelun yksiköt eivät koskaan suoraan kuole, vaan ne ensin menettävät hevosensa ja sitten muskettinsa ja lopulta hävitessään aseettomina joutuvat vihollisen kaappaamiksi. Intiaaneja vastaan puolustaessa menevät menetetyt aseet tai hevoset hyökkääjälle. Intiaanit eivät säästä siviilejä vaan tappavat ne. Laivat ja tykit sen sijaan voi tuhota kerralla. Tykkien tapauksessa tosin vasta sitten kun ne ovat ensin vaurioituneet. Vaurioituneita tykkejä ei voi korjata toisin kuin laivoja, jotka voivat taistelussa vaurioitua ja menevät tällöin automaattisesti Eurooppaan tai lähimmälle kuivatelakalle korjattavaksi. Korjaus ei vaadi työkaluja tai rakentamista vaan ainoastaan aikaa muutaman vuoron laivasta riippuen. Itsenäistymisen julistamisen jälkeen itsenäisyyssodan alkaessa laskeutuvat kuninkaalliset joukot välittömästi suurimpien kylien rannoille. Kuninkaalliset punatakit ja rakuunat ovat sekä tavallisia että koloniaalisia sotilaita voimakkaampia, mutta muurien antamilla puolustusbonuksilla täysin voitettavissa.

Laivoja ja tykkejä voi Euroopasta ostamisen lisäksi rakentaa siirtokuntansa kylissä edistyneiden rakennusten myötä. Erilaisia laivoja ovat mm. karevelli, kaluuna, privateeri, fregatti ja Man-O-War, joista ainoastaan Man-O-Waria ei voi rakentaa, vaan ainoastaan ostaa tai saada kelloja tuottamalla itsenäisyyssodan aikana. Kuninkaalliset Man-O-Warit paitsi tuovat kuninkaallisen armeijan Euroopasta myös pommittavat rannikkokyliä. Kylät voivat puolustautua pommitusta vastaan tykkien ja muurien yhdistelmällä. Laivoilla on maayksiköiden tapaan voima ja liikkumisarvo, ja niistäkin vain sotilaalliset versiot voivat hyökätä muiden laivojen tai kylien kimppuun. Kaikissa laivoissa on kahdesta kuuteen säilytystilaa, joihin jokaiseen mahtuu yksi kansalainen, tykki tai sata tonnia tahi yksikköä jotain kauppatavaraa.

Ainutlaatuinen muihin laivoihin verrattuna on privateeri, joka on eräänlainen laillinen merirosvoalus. Vaikka se toimii jonkun kruunun alaisena, eivät muut pelaajat koskaan sen hyökätessä tiedä kenelle se kuuluu, elleivät huomaa sen menevän johonkin kylään. Privateerit voivat hyökätä rauhankin aikana kenen tahansa Eurooppalaisten kimppuun ja varastaa näiden lastin. Sodan aikana lastin voivat varastaa muutkin voitokkaat sotalaivat, mutta lasti vähentää niiden hyökkäysvoimaa. Tykit taasen ovat haavoittuvaisia avoimilla alueilla, mutta parhaimmillaan intiaanien kylään kohdistuvaa hyökkäystä vastaan. Päihitettyään kaikki tai suurimman osan kuninkaallisen armeijan yksiköistä (armeijan yksiköt ovat nähtävissä valikosta), emämaan kuningas tai kuningatar luovuttaa ja päättää antaa pelaajan siirtokunnan itsenäistyä.

Sotaa ennen kruunu saattaa vähän väliä närkästyä jonkin kylän tietyn kauppatavaran suuresta tuotannosta johtuvista suurista tuloista, jolloin hän haluaa määrätä kaiken tavaran Euroopassa tapahtuvaan myyntiin kuninkaallisen veron luomisen tai korottamisen. Tällöin pelaaja voi joko suostua veron nostamiseen suutelemalla kuninkaallista sormusta tai vastustaa sitä heittämällä pois kyseisen kylän kyseisen tavaran kaikki varastoidut kappaleet. Protestointi johtaa myynti- ja ostoboikottiin kyseisen tavaran osalta kotisatamassa eikä veroa synny tai nosteta. Tosin pelissä olevan bugin ansioista myynti onnistuu boikotista huolimatta. Kaikki boikotit saa anteeksi annetuiksi Jakob Fugger kongressiin liittymisen myötä.

Maasto koostuu Civilizationin tapaan vuorista, kukkuloista, metsistä, joista ja tasangoista, ja siinä voi olla myös bonusresursseja, kuten rautamalmiesiintymä tai turkisten tuotantoa lisääviä riistaeläimiä sekä majavia. Hopeaa löytyy ammattilaisenkin toimesta normaaleilta vuorilta melko vähän, mutta hopeaesiintymän ansioista monin verroin enemmän. Joet voivat olla missä tahansa maastoruudussa ja mahdollistavat nopean liikkumisen niitä pitkin. Myös kaikissa paitsi vuori- ja kukkularuuduissa (sekä tietenkin merissä) voi olla metsä, jonka kaataminen voi tuoda esiin jonkin tasamaan bonusresurssin. Jokien lisäksi liikkumista ja tuotantoa nopeuttavat tiet, paitsi tasamaaruuduissa vain joidenkin resurssien tuotantoa, sillä niissä kaikkien viljelyresurssien tuotantoa parantavat pellot.

Vaikka metsä on kaikkialla samannäköistä, tuottaa se eri resursseja sen mukaan missä maastossa se kasvaa. Metsäruudut tuottavat siis jonkin verran samaa resurssia, jota sen ruutu tuottaa eniten ilman metsää. Parhaiten turkiksia tuottaa sekametsä, jonka alta paljastuva tasanko taas on parasta ruuan tuotannon kannalta. Paras puuntuotannon kannalta on havumetsä, jonka alta taasen paljastuu tupakan kasvatukselle otollisin ruohikkomaasto. Preerialla kasvaa parhaiten puuvilla, mutta se pärjää jotenkuten myös tasangoilla. Rautamalmia saa vuorten ja kukkuloiden lisäksi jonkin verran tasangoilta ja soista, jossa kasvaa myös sokeri, joka tosin kukoistaa eniten kaadetun sademetsän paikalla. Intiaanit eivät yleensä pidä heidän kyliensä ympärysruutujen metsien kaatamisesta. Aitoa Amerikan karttaa lukuun ottamatta erityyppiset maastot tuppaavat olemaan liiankin sekaisin keskenään, jolloin yhden siirtokunnan erikoistuminen vain muutaman raaka-aineen tuottamiseen on hankalaa.

Maasto koostuu Civilizationin tapaan ylhäältä kuvatuista ruuduista. Grafiikka on Civilizationia yksityiskohtaisempaa, mutta ei juurikaan tarkempaa. Värejä pelissä on kyllä huomattavasti enemmän, joskin silti varsin vähän vain kaksi vuotta vanhempaan Civilization II:een verrattuna. Musiikki on melko samanlaista midisämpläystä kuin Civilizationissakin, mutta äänitehosteet ovat selvästi hienompia ja monipuolisempia. Käyttöliittymä on melko identtinen Civilizationin kanssa aina funktionäppäimistä avautuvia avustajia ja Colonizopedia -tietosanakirjaa myöten. Yksiköitä liikutellaan samalla tavalla numeronäppäimillä ja valikoita klikkaillaan hiirellä, mutta kaiken saa hoidettua varsin kätevästi myös näppäinoikoteitä pitkin.

Kaiken kaikkiaan Colonization on yhteen aikakauteen erikoistunut Civilization, mutta vain yhdellä voittotavoitteella. Sotimisen ja laajentumisen sijaan Colonization keskittyy enemmän kaupankäyntiin ja tuotannon maksimoimiseen, mutta puolustusten maksimoiminen ja itsenäisyyssodan julistamien on pasifistien kannalta valitettavasti pakollista pelin voittamiseksi. Rajoittuneisuudestaan huolimatta Colonizationissa on läsnä sama vahva riippuvaisuutta aiheuttava konsepti, ja se on monilta osin Civilizationia laajempi ja yksityiskohtaisempi vaikka aihe onkin rajatumpi. Noin kolmen vuoden Civilization tahkoamisen jälkeen serkkujeni ja setäni kanssa hänen luonaan, Colonization ilmestyi ja aloimme tahkota sitä vähintään yhtä usein Civilizationin rinnalla. Civilizationin tavoin sain itselleni myös Colonizationin sekä sen ohjeiden kopion serkuiltani, mutta toisin kuin jatko-osia poikinutta ensimmäistä Civilizationia, olen siskoni ohella sittemmin tahkonnut Colonizationia usein vielä tänä päivänäkin, sillä sille ei vielä ole ilmestynyt jatko-osaa. Toivossa on tosin erittäin hyvä elää, sillä onhan Sid Meier tehnyt nykyaikaiset jatko-osat jo sekä Piratesille että Railroad Tycoonille.

Hyvää:
+ Teema ja monipuolisuus
+ Taktisempi taistelu kuin Civilizationissa
+ Aiheuttaa yhtä paljon riippuvuutta kuin esikuvansa
+ Amerikoiden historian oppitunteja tarjolla
Huonoa:
- Peliä helpottavat bugit
- Siirtokunnan kylien määrä rajallinen

Pelikokoelmani esittely: Osa XXIV

Sid Meier's Civilization IV
Genre: Vuoropohjainen strategia
Kehittäjä: Firaxis
Julkaisija: 2K Games
Vuosi: 2005
Arvosana (asteikolla 0-10): 9,6

Civilization IV tai lyhennettynä CIV on menestyneen Civilization -sarjan tuorein ja myös eniten muista sen osista eroava osa. Näkyvin ero on täysin uusi ja kolmiulotteinen grafiikka. Kameran saa zoomattua portaattomasti ulos koko planeetan kattavaksi näkymäksi tai lähelle kaupunkien tasolle. Valittavissa on myös ensimmäisestä Civilizationista tuttu ylhäältä alas kulma tai uudempi isometrinen näkymä. Kartalla näkyvä joka ikinen joki, resurssi ja parannus ovat animoituja ja perinteinen kaupunkinäkymä on korvattu sillä että kaikki kaupunkinen rakennukset ja ihmeet näkyvät suoraan kartalla. Grafiikka vaatii toki vääntöä koneelta, mutta grafiikka-asetukset ovat monipuolisesti säädettävissä hitaimmillekin koneille. Kauas zoomatessaan paitsi että pilvet tulevat näkyviin ja valtioiden rajat sekä yksiköt sulautuvat pois näkyvistä, saa kartalle myös erilaisia apunäkymiä, kuten kulttuurien tai uskontojen levinneisyyden. Lisäksi mainiot ihmevideot tekevät paluun.

Pelin suurin pelillinen uutuus on uskonnot. Pelissä on seitsemän maailmanuskontoa: Buddhalaisuus, kristillisyys, juutalaisuus, konfutselaisuus, taolaisuus, islamilaisuus ja hindulaisuus. Jokainen uskonto kytkeytyy jonkin keksinnön keksimiseen ja ensimmäisestä keksinnön tehneestä kansasta tulee uskonnon perustajakansa ja jostain heidän kaupungeistaan uskonnon pyhä kaupunki. Realistisesti vanhimmat uskonnot ovat buddhalaisuus, hindulaisuus ja juutalaisuus, kun taas kristillisyys on uudempi ja islamilaisuus kaikista uusin. Uskonnot leviävät itsekseen nopeinten teitä ja jokia pitkin kaupunkeihin, joissa ei vielä harjoiteta mitään uskontoa, mutta niitä voi levittää myös lähetyssaarnaaja -yksiköillä.

Siinä missä aiemmin temppelien ja katedraalien rakentamisessa ei ollut mitään rajoituksia, CIV:ssä uskonnollisia rakennuksia voi rakentaa vain kaupunkeihin, joissa harjoitetaan jotain uskontoa. Teoriassa yhteen kaupunkiin voi siis rakentaa seitsemän eri uskonnon temppeliä, luostaria ja katedraalia, mutta käytännössä tämä on hankalaa, sillä uskonnon levittäminen kaupunkiin jossa on jo yksi tai useampi uskonto onnistuu vain lähetyssaarnaajilla ja silloinkin onnistuminen on arpapeliä. Omistaessaan jonkin uskonnon pyhän kaupungin, pystyy pelaaja näkemään kaikkien sen uskonnon kaupunkien ympärille, sekä rakentamaan pyhään kaupunkiin sen uskonnon pyhän ihmeen suuren profeetan synnyn kautta.

Valtakunnallisesti uskonnot antavat kaupungeille eri bonuksia riippuen valtion virallisesta uskonnosta sekä valtion poliittisesta suhtautumisesta uskontoon. Valtionuskonnon voi myös jättää valitsematta tai harjoittaa vapaa uskonto -politiikkaa, jolloin kaikki ei valtionuskontoa harjoittavat kaupungit saavat bonuksia. Toisaalta teokraattisessa yhteiskunnassa valtionuskontoa harjoittavat kaupungit saavat bonuksia eivätkä muut uskonnot leviä lainkaan pelaajan kaupunkeihin. Samaa uskontoa valtionuskontonaan käyttävät kansat ovat ystävällismielisempiä toisiaan kohtaan, kun taas eri uskontoa harjoittavat naapurit voivat närkästyä jatkuvasta ”vääräuskoisuudesta” ja julistaa pyhän sodan. Pyhän sodan julistaminen pelissä ei kuitenkaan ole mitenkään vain esim. islamin yksioikeus.

Vanhat kaiken määräävät hallitusmuodot on heitetty roskakoppaan ja hallitusmuoto muodostetaan nyt monesta yhteiskunnan peruspilarista Alpha Centaurin tapaan. Kolmen pilarin ja neljän vaihtoehdon sijaan CIV:ssä on viisi vaihtoehtoa jokaista viittä pilaria kohtaan: Hallinto, laki, työvoima, talous ja uskonto. Hallintomuotoja ovat Alpha Centaurin tapaan mm. poliisivaltio ja yleistä äänioikeutta harjoittava demokratia. Lakivaihtoehdot vaihtelevat kehityksen mukaan barbarismista sananvapauteen ja työvoima saadaan esim. orjavoimalla tai kastijärjestelmästä. Talouden voi hoitaa mm. merkantilismilla, vapailla markkinoilla tai valtionomistuksella. Uskontoa voi käsitellä jo mainittujen vapaan uskonnon ja teokratian lisäksi, pakanallisesti, pasifistisesti tai järjestettynä uskontona. Kaikkia osia voi yhdistellä vapaasti ja kaikki ovat osat kaikkien kansojen valittavissa, toisin kuin Alpha Centaurissa. Monitasoisuutensa ansiosta poliittiset valinnat vaikuttavat nyt entistä useampaan alueeseen, mutta ne eivät enää aiheuta mitään rajoituksia. Ainoastaan emansipaatio aiheuttaa levottomuutta kansoissa, joiden politiikkaan se ei kuulu. Jokaisen valinnan ylläpito maksaa joka vuoro joko mitään, vähän, jonkin verran tai paljon, ja kustannukset kasvavat valtion koon kasvaessa.

Rajoitetuiden hallitusmuotojen lisäksi pelistä on poistettu monia muita ominaisuuksia, kuten saasteet, korruptio ja mellakat, mutta ne on sulautettu sulavasti uusiin ominaisuuksiin, kuten kaupunkien terveys. Jotkin rakennukset, kuten saastuttavat tehtaat laskevat kaupungin terveyttä ja toiset kuten sairaalat ja akveduktit parantavat sitä. Monet maastosta löytyvät resurssit, kuten kala, vehnä ja karja parantavat terveyttä, kun taas viidakko ja tulvasuisto huonontavat sitä. Myös monet poliittisen valinnat vaikuttavat terveyteen, kuten ympäristöystävällinen talous, joka lisää terveyttä kaupungeissa ja saa viidakot ja metsät tekemään ihmisistä iloisempia.

Edeltäjästään poiketen kaikki kartalta löytyvät resurssit ovat nyt kaupattavissa eikä niiden haalimiseksi enää riitä pelkkä tie. Pelissä on valtava määrä uusia maastoon rakennettavia parannuksia, joista suurin osa liittyy resurssien hallintaan. Saadakseen esim. rautaesiintymän käyttöönsä tulee sen ruutuun tien lisäksi rakentaa kaivos. Uusia parannuksia ovat mm. plantaasi, leiri, laidunmaa ja louhimo. Suurimman osan näistä voi rakentaa vain yhden tai useamman resurssin päälle, kuten merellisiin öljyesiintyviin soveltuva öljynporauslautta tai mm. sokeria, banaaneja tai silkkiä kasvattava plantaasi. Toiset parannukset taas sopivat vain tiettyyn maastoon, kuten jokien varsille rakennettava vesimylly tai metsien tuotantoa parantava hakkuumaja. Merelle rakennettavat parannukset voi tehdä vain siihen soveltuvilla meriyksiköllä. Jokainen parannus aina teistä ja maatiloista lähtien kehitetään keksintöjen myötä ja myös osa resursseista menettää tehonsa kehityksen edetessä. Esimerkiksi teollistumisen keksiminen tekee norsunluun hyödyttömäksi. Jotkin ihmeet, kuten Broadway ja Hollywood, tuottavat rakennuskaupunkeihinsa keinotekoisia resursseja, kuten hittimusikaaleja ja -elokuvia. Rautatiet eivät enää mahdollista loputonta liikkumista, vaan ne vain nopeuttavat liikkumista kymmenkertaisesti.

Monet resursseista tuplaavat tiettyjen ihmeiden tai projektien rakentamisnopeuden. Esimerkiksi Pyramidit ja Stonehenge rakentuvat nopeammin kivien avulla ja Parthenon sekä Hagia Sofia marmorin avulla. Ihmeet on jaettu maailmanihmeisiin ja kansallisiin ihmeisiin sekä projekteihin. Kansallisia ihmeitä ja projekteja voivat kaikki kansat rakentaa yhden valtakuntaansa. Kansalliset ihmeet toimivat ennakkovaatimuksinensa Civilization III:n tavoin ja projekteja ovat avaruusaluksen osien lisäksi mm. Apollo ohjelma sekä Manhattan projekti ja internet, jonka rakennusvauhti kaksinkertaistuu kuparin avulla.

Kansalliset ihmeet ja maailmanihmeet toimivat muuten kuin ennekin, mutta nyt ne lisäävät erilaisten suurten henkilöiden syntymisen todennäköisyyttä rakennuskaupungeissaan. Jokaisessa kaupungissa voi ilman ihmeitäkin syntyä suuria henkilöitä myös tavallisten - erityisesti kulttuurillisten - rakennusten sekä kaupungin spesialistien vaikutuksesta, mutta ihmeet lisäävät tätä todennäköisyyttä paljon. Uusia spesialisteja ovat mm. viihdyttäjän korvaavat artisti ja pappi sekä insinööri ja kauppias. Suuren henkilön syntyessä on hän joko suuri profeetta, taiteilija, insinööri, keksijä tai kauppias riippuen kaupungin ihmeistä ja muista syntymisen todennäköisyyteen vaikuttavista tekijöistä. Suuret henkilöt voivat alastaan riippuen esim. rakennuttaa pyhän rakennuksen jonkin uskonnon pyhään kaupunkiin, tuoda pelaajalle ilmaisen keksinnön tai tehdä kauppamatkan. Kaikki suuret henkilöt voivat myös asettua johonkin kaupunkiin asumaan nostamaan sen tuotantoa ja kahden suuren henkilön yhteisvoimilla voi aloittaa jonkun aikaa kestävän ja tuotantobonuksia antavan kansansa kukoistuskauden.

Suurin taktinen uudistus on se, että yksiköillä ei enää ole erillistä hyökkäys ja puolustusarvoa vaan yhteinen voima -arvo. monet yksiköt saavat silti erilaisia bonuksia, jotka auttavat niitä erikoistumaan puolustukseen tai hyökkäykseen. Yksiköiden voima-arvo vähenee yksikön kärsiessä vahinkoa taistelussa. Yksiköiden kerätessä kokemusta saa pelaaja aina tietyn rajapyykin ylittyessä valita yksikölle jonkin ylennyksen tuoman ominaisuuden, kuten voiman korotus kymmenellä prosentilla tai kahdenkymmenen prosentin bonuksen kukkuloilla puolustaessa. Ylennysten kasaantuessa tulee yhä parempia ylennyksiä valittaviksi, kuten kolmenkymmenen prosentin bonus kukkuoloilla puolustaessa sekä nopeampi liikkuminen kukkuloilla, molemmat yhdellä ylennyksellä. Vaikka valittavissa olevat ylennykset riippuvat yksikön tyypistä ja pääasiallisesta käyttötarkoituksesta, on mahdollisia valintoja silti aina todella paljon, yhteensä yli neljäkymmentä.

Civilization III:een ja sen lisäosiin verrattuna ainoa uusi kansa on malilaiset ja kansoja on vain 18, mutta nyt monilla heistä on kaksi eri johtajaa joista valita. Erikoisominaisuudet eivät enää ole kansoista vaan johtajista riippuvaisia. Yhden kansan molemmilla johtajilla on keskenään kaksi täysin eri erikoisominaisuutta tai yksi yhteinen ja yksi eri. Uusia ominaisuuksia ovat mm. kulttuurin tuotantoa lisäävä luova ja anarkian eliminoiva henkinen. Lisäksi yksiköt puhuvat nyt reaaliaikastrategiapelien kuten Age of Empires III -tyyliin omalla kielellään kun niitä klikkaa tai käskee. Rauhan aikana eri kansojen yksiköt voivat olla yhtä aikaa samassa ruudussa ja avoimet rajat -sopimuksen ollessa voimassa yksikkönsä voi viedä vaikka vastustajan kaupunkeihin. Jokaisella yksiköllä on nyt värin lisäksi myös jokaisella kansalle ainutlaatuinen lippu mukanaan.

CIV on kaikista tähänastisista Civilization peleistä helposti muokattavin ja asetuksiltaan monipuolisin. Mukana tulee kattava skenaarioeditori ja XML kieltä osaavat voivat muokata peliä sen käyttöliittymästä alkaen. Vaikeustasoja on entistä enemmän sekä helpossa että vaikeassa päässä ja satunnaiskartan tyypin voi valita todella useasta vaihtoehdosta. Mm. litteän maailman tai vaihtoehtoisen maapallon simulointi on mahdollista, jolloin kartan länsi ja itärajat ovat läpäisemättömät tai kaikki kansat aloittavat pelin ”vanhalta mantereelta”. Sääntöjen muokkauskin on entistä helpompaa ja monipuolisempaa. Toimiva moninpelikin löytyy vakiona. Käyttöliittymä on monta harppausta sujuvampi ja helpompi oppia kuin aikaisemmin, jolloin se oli jo todella sulava. Nyt mm. yksiköitä liikutetaan reaaliaika naksujen tapaan valitsemalla vasemmalla hiirellä ja liikuttamalla oikealla. Kaiken kaikkiaan käyttöliittymä ja koko peli miellyttää hämmästyttävän hyvin sekä aloittelijoita että veteraaneja ja valinnaisesti neuvoja helpoimmalla tasolla antaa itse Sid omalla äänellään ja vaikeammilla tasoilla teksteillään. Tosin jo keskivaikeusasteella pärjääminen vaatii veteraaniltakin tavallista enemmän ponnistelua.

Lyhyesti sanottuna Civilization IV on paras peli ikinä tai ainakin paras strategia peli ikinä. Mahdolliseen viidenteen osaan on jo vaikea keksiä mitään uutta, mutta Sid Meieriltä eivät tunnetusti ideat hevillä lopu kesken. Uusia ominaisuuksia ja elementtejä on jälleen hämmästyttävän paljon edellisiin osiin verrattuna ja monta aiemmin hyväksi koettua asiaa on poistettu, mutta samalla sulautettu osiksi uusia entistäkin toimivampia konsepteja. Myös monet hyvät ominaisuudet kuten ihmevideota tekevät paluun. Grafiikkakin on vihdoin päivitetty nykyaikaan ja on näyttävyydessään samalla sekä todella hämmästyttävää että informatiivista. Musiikki lumoaa jo alkuvideosta lähtien ja äänet ovat entistä monipuolisempia ja parempia aina lintujen viserryksestä tuulen huminaan ja tykkien kuminaan. Pientenkin vikojen löytämiseen pelistä vaaditaan tehokasta mikroskooppia. Pahin vika on ehkä tehovaatimusten nousu suurien karttojen täyttyessä, mutta ainahan rahalla saa konetta päivitettyä. Hankin pelin pian sen ilmestymisen aikoihin ja leukani tipahti alemmas kuin koskaan aiemmin mitään uutta Civilization peliä kokeillessa, eikä leuan loksahtaminen suinkaan johtunut pelkästään mahtavasta grafiikasta. Itse peliä en ole sen uutuudesta ja muista kiireistä johtuen vielä pelata yhtä paljon kuin Civilization III:a, mutta kirimisvauhti on entistä huimempi ja olen myös harkinnut Warlords -lisäosan hankkimista.

Hyvää:
+ Todella paljon lisää vanhaa sekä uutta
+ Uskonnot ja hallitusmuodon muodostaminen monesta osasta
+ Vanhoja konsepteja poistettu ja sulautettu osaksi uusia entistä parempia konsepteja
+ Helppo oppia, mutta vaikea hallita mestarillisesti
+ Sopii yhtä hyvin pelisarjan aloittelijoille kuin veteraaneillekin
+ Yhtä aikaa sekä todella hieno että informatiivinen grafiikka
+ Musiikki, äänet ja muokattavuus
+ Skenaarioeditori ja toimiva moninpeli heti mukana eikä vasta lisälevyssä

Huonoa:
- Kovat konevaatimukset erityisesti pitkissä peleissä isoilla kartoilla

Pelikokoelmani esittely: Osa XXIII

Sid Meier's Civilization III: Conquests
Genre: Vuoropohjainen strategia
Kehittäjä: Firaxis
Julkaisija: Atari
Vuosi: 2003
Muuta: Lisäosa, joka vaatii alkuperäisen pelin
Arvosana (asteikolla 0-10): 8,6

Conquests on Civilization III:n toinen ja viimeinen lisäosa. Se sisältää itsessään myös edellisen lisäosan Play The Worldin, joten rahoilleen saa paljon enemmän vastinetta. Conquests tuo peliin edeltäjäänsä enemmän uusia rakennuksia, ihmeitä, hallitusmuotoja ja kansojen erikoisominaisuuksia, mutta uusia kansoja vain seitsemän. Conquestsin tärkein lisäys on kuitenkin 8 erilaista valloitusskenaariota, kuten toinen maailmansota tyynellä merellä, keskiaikainen Eurooppa sekä löytöretkien aika. Nämä skenaariot on suunnattu pelaajilla jotka eivät välttämättä halua pelata läpi historian ihmisen aamunkoitosta avaruusaikaan. Skenaariossa on paljon omia pelin monipuolisuutta lisääviä sääntöjään, kuten ihmisuhreista saatavat kulttuuripisteet Keski-Amerikan intiaaniskenaariossa.

Seitsemään uuteen kansaan kuuluvat mm. hollantilaiset, portugalilaiset sekä Inka- ja Maya-intiaanit. Jokaisella näistä on jälleen oma erikoisyksikkönsä, kuten portugalilaisten karakki, hollantilaisten sveitsiläinen palkkasoturi tai Maya-intiaanien keihäänheittäjä. Uusia kaikille avoimia yksiköitä on seitsemän, kuten laskuvarjojoukot, ilmatorjuntatykki ja trebuchet -vastapainokatapultti. Lisäksi pelissä on kaksi uutta ihmettä, Zeuksen temppeli ja Temppeliritarit, jotka tuottavat tietyin väliajoin antiikin ratsuväkeä ja ristiretkeläisiä. Jonkin keksinnön keksiminen ensimmäisenä voi nyt synnyttää tieteellinen johtaja -yksikön, joka toimii suuren johtajan tavoin, mutta ei pysty rakentamaan armeijaa tai sotilasakatemiaa, vaan nopeuttamaan kaupungin tiedetuotantoa kahdenkymmenen vuoron ajan. Uusia kansojen erikoisominaisuuksia ovat maataloudellinen ja merenkävijä, joita myös monet vanhoista kansoista saivat vanhan tilalle.

Pelissä on monta uutta hallitusmuotoa kuten heimoneuvosto, feodalismi, fasismi ja imperialismi. Maastoon on lisätty monia bonusresursseja, kuten hedelmiä, sokeria ja tupakkaa, ja uudet maastotyypit ovat räme ja tulivuori. Kaiken kaikkiaan kaikkea on lisätty huimasti verrattuna Play the Worldiin. Käyttöliittymääkin on viilattu entistä parempaa suuntaan ja pelissä on nyt paljon enemmän säätövaraa kaiken osalta. Yksiköitä voi mm. liikuttaa pinoissa ja kansalaisia määrätä poliisi- tai insinöörityöhön. Kaksi uutta vaikeusastettakin on lisätty: Puolijumala ja Sid. Civilization III: Conquests on kaikkea mitä Play the Worldin olisi pitänyt olla, ja kun edellä mainittu vielä tulee Conquestsin mukana, ei sen ostamisessa ole hirveästi järkeä. Hankin Conquestsin joskus melko pitkään sen ilmestymisen jälkeen, mikä oli virhe. Se olisi pitänyt hankkia heti sen ilmestyessä eikä Play the Worldia olisi pitänyt hankkia ollenkaan, sillä nyt en ehtinyt pelata Conquestsia muutamaa lyhyttä peliä enempää ennen kuin Civilization 4 ilmestyi. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Hyvää:
+ Paljon uusia yksiköitä, rakennuksia jne.
+ Kompaktit Conquest -skenaariot
+ Käyttöliittymää viilattu
+ Mukana kaikki Play the Worldin sisältö

Huonoa:
- Hajoaa edelleen hiukan käsiin nykyaikaan päästessä varsinkin suurilla kartoilla

Pelikokoelmani esittely: Osa XXII

Sid Meier's Civilization III: Play the World
Genre: Vuoropohjainen strategia
Kehittäjä: Firaxis
Julkaisija: Infogrames
Vuosi: 2002
Muuta: Lisäosa, joka vaatii alkuperäisen pelin
Arvosana (asteikolla 0-10): 7,9

Play the World on Civilization III:n ensimmäinen lisälevy ja sen suurin uudistus on moninpeli. Lisäksi se tuo mukanaan kahdeksan uutta kansaa, muutaman uuden yksikön ja rakennuksen, täysiverisen skenaarioeditorin, sekä pari kokonaan uutta grafiikka ja yksikköpalettia. Moninpelissä onnistuu perinteisen maailmavalloituksen lisäksi eliminaatio, voittopiste, kuninkaanmurha, ja prinsessanryöstö. Eliminaatiossa pelaaja häviää kun hän menettää yhdenkin kaupungin ja voittopisteessä yritetään pitää hallussaan tiettyjä pisteitä tai kaupunkeja kartalla. Kuninkaanmurhassa yritetään tappaa vastustajan kuningasyksikkö ja prinsessanryöstö on lipunryöstöä. Kun peli julkaistiin Amerikassa, oli sen moninpelikoodi varsin buginen ja hidas, mutta sittemmin sitä on paranneltu päivityksillä. Moninpelissä voi käyttää perinteistä peräkkäisvuorosysteemiä tai jompaakumpaa kahdesta uudesta vuorosysteemistä: Simultaneous -moodissa vuorot tapahtuvat yhtä aikaa ja kone laskee sen jälkeen lopputulokset kun taas turnless muodossa kaikki liikkuvat yhtä aikaa ja vuoro vaihtuu lähes huomaamatta.

Moninpeli onnistuu netin ja lähiverkon lisäksi samalla koneella tai sähköpostilla ja samoja pelimuotoja voi käyttää myös yksinpelissä, mutta tekoäly ei tietenkään hallitse uusia pelimuotoja yhtä hyvin kuin ihmispelaajat. Varsinaisia valmiita skenaarioita pelin mukana ei tule muutamaa fanien tekemää lukuun ottamatta, mutta kattavalla skenaarioeditorilla niitä on helppo väsätä tai aloittaa normaali peli uudella yksikkö sekä grafiikkapaletilla. Yksikköpaletteja ovat mm. dinosaurukset ja keskiaikainen feodaali-japani. Grafiikkapaletit ovat lähinnä kosmeettisia muutoksia maaston ulkonäköön kuten eurooppalainen ilmasto tai lumimaailma. Uusia kansoja ovat mm. viikingit, mongolit, espanjalaiset, ottomaanit ja korealaiset. Jokaisella näistä kansoista on tietysti myös oma erikoisyksikkönsä kuten viikinkinen berserkerit tai espanjalaisten konkistadorit. Kaikille yhteisiä uusia yksiköitä ovat keskiaikainen jalkaväki ja Civilization II:sta tutut sissit.

Uusia rakennuksia ovat pörssi, kauppasatama ja siviilipuolustus, mutta ainoa uusi ihme on internet joka toimii tutkimuslaboratoriona jokaisessa kaupungissa. Työläisyksiköt voivat nyt rakentaa maastoon lentotukikohtia, tutkatorneja ja etuvartioita. Tuhottujen kaupunkien tilalle jää maastoon raunioita. Uusi vakoiluruutu helpottaa huomattavasti vakoilutehtävien tekemistä. Yleisellä palvelimella peliseura tuppaa hupenemaan liian nopeasti jo kesken pelin, sillä monet pelaajat lopettavat pelin kesken heti kun heillä menee vähänkin huonosti. Toki heidät voi korvata tekoälypelaajilla, mutta eihän se ole sama asia. Hankin lisälevyn reilusti sen ilmestymisen jälkeen, jolloin moninpelin pahimmat bugit oli saatu korjattua, mutta peliseuran satunnaisuuden ja yleisen huonon toimivuuden takia en jaksanut pelata sitä netissä kuin muutaman kerran. Hauskempaa oli pelata serkkuni kanssa samalla koneella. Yksinpeli olen pelannut lähinnä yhden todella pitkän pelin verran serkkuni tekemällä maapallo skenaariolla ollen espanjalaiset, joiden konkistadoreilla tuhosin röyhkeästi intiaanit Pohjois- ja Etelä-Amerikasta. Omia skenaarioita en ole ehtinyt väsätä.

Hyvää:
+ Monta moninpelimuotoa ja yhtäaikaisten vuorojen mahdollisuus
+ Uudet kansat ja yksiköt

Huonoa:
- Nettipeli bugista ja hidasta
- Melko vähän uutta

Pelikokoelmani esittely: Osa XXI

Sid Meier's Civilization III
Genre: Vuoropohjainen strategia
Kehittäjä: Firaxis
Julkaisija: Infogrames
Vuosi: 2001
Arvosana (asteikolla 0-10): 9,4

Civilization III on maailman myydyimmän pelisarjan kolmas osa ja ensimmäinen, joka ei enää ollut Microprosen käsialaa. Mutta ei huolta sillä kun Microprose joutui osaksi isompaa yhtiötä ja lopulta lopetettiin, Sid Meier perusti muiden entisten Microproselaisten kanssa oman pelifirmansa Firaxis Gamesin. Sittemmin Firaxis on Civilization sarjan ohella jatkanut varsin kunniakkaasti muidenkin Sid Meierin pelien perintöä, kuten Pirates! ja Railroad Tycoon.

Civilization III suurimmat muutokset grafiikan ohella edeltäjäänsä verrattuna ovat kulttuuri, strategiset resurssit, kansojen yksilöllisyys ja laajempi diplomatia, joista tärkein muutos on kulttuuri. Kaupunkeihin rakennettavat kulttuurilliset rakennukset kuten temppelit, katedraalit, kirjastot ja yliopistot tuottavat jonkun määrän kulttuuripisteitä joka vuoro ja kaupungin kokonaiskulttuurimäärä määrää kuinka kauas valtion rajat ulottuvat kyseisestä kaupungista. Alue leviää aina tietyn rajapyykin ylittyessään yhden ruudun laajemmalle. Ensimmäinen raja on kymmenen, seuraava sata, kolmas tuhat jne. Eniten kulttuuria tuottavat akateemiset ja kulttuurilliset ihmeet, kuten Aleksandrian suuri kirjasto, Shakespearen teatteri ja Isaac Newtonin yliopisto. Valtion rajat paitsi määräävät mitä ruutuja kaupungit voivat hyödyntää ja kuinka pitkälle Fog of War näkyy, ne myös estävät vihollisia rakentamasta kaupunkeja niiden sisälle tai liikkumasta toisen pelaajan rajojen sisäpuolella rauhan aikana huomautuksetta. Omat yksiköt myös parantuvat omalla alueella nopeammin ja vihollisen alueella olevia teitä ei voi hyödyntää muuten kuin liittoutumalla.

Voimakas kulttuuri voi myös saada vihollisen kaupungit vaihtamaan rauhankin aikana puolta ja heikko kulttuuri on tietysti alttiina hypätä vihollisen tai jopa liittolaisen kelkkaan. Myös valloitetut kaupungit voivat helposti kääntyä takaisin omistajalleen, varsinkin jos niissä on paljon muutosta vastustavia kansalaisia, jotka eivät tuota mitään ja liian vähän sotilaita pitämään heidät kurissa. Toki myös kansan yleinen tyytyväisyys omaan tai vieraaseen hallitsijaan vaikuttaa kääntymisen todennäköisyyteen. Jokaisella kansalaisella on nyt myös tyytyväisyyden lisäksi kansalaisuus, jolloin valloitetussa kaupungissa kaikki ovat aluksi vierasta kansallisuutta, mutta assimiloituvat valloittajan kansalaisiksi ajan myötä ja uudet syntyvät kansalaiset ovat toki valloittajan omaa kansalaisuutta. Toisin kuin Sid Meier’s Alpha Centaurissa rajat eivät määräydy rajanaapurien osalta tasan keskeltä vaan voimakkaampi kulttuuri siirtää rajaa kauemmas kaupungeista.

Pelissä voi nyt saavuttaa myös kulttuurisen voiton hallitsemalla 20000 kulttuuripistettä tuottanutta kaupunkia tai tuottamalla yli 10000 kulttuuripistettä koko pelin aikana ja myös tuplasti enemmän kuin kukaan vastustajista. Kulttuuri vaikuttaa nyt myös positiivisesti tai negatiivisesti diplomatiaan. Voimakas kulttuuri voi saada muut kansat ihailemaan pelaajaa ja olemaan tälle ystävällisempiä, kun taas heikko kulttuuri voi saada halveksumaan. Samaa kulttuurityyppiä kuten eurooppalaiset tai aasialaiset olevat kansat ovat toisilleen ystävällisempiä kuin vieraskulttuurisille. Myös kansojen aloituspaikat ovat oletuksena lähellä samaa kulttuurityyppiä olevia kansoja.

Uutena voittomuotona on nyt myös diplomaattinen voitto, joka tapahtuu Yhdistyneet kansakunnat -maailmanihmeen kautta. Kun jokin kansa rakentaa Yhdistyneet kansakunnat, järjestetään tietyin väliajoin kokous, jossa valitaan pelin diplomaattinen voittaja. Ollakseen ehdokkaana tässä äänestyksessä tulee kansa olla Yhdistyneiden kansakuntien perustaja, tai hallita yli 25 prosenttia maapallon pinta-alasta tai kansalaisista. Perinteinen ”tuhoa kaikki” -voitto vaatii nyt enää kaksi kolmasosaa maa-alasta ja kansasta pelaajan hallussa, jotta hän voittaa pelin.

Avaruusvoitossa avaruusalusta ei enää rakenneta rakentamalla monta kappaletta jokaista komponenttia, vaan ainoastaan yhden jokaista. Tällöin laukaisun voi tehdä vasta kun kaikki osat on rakennettu ja voitto tapahtuu heti laukaisun yhteydessä, eikä vasta aluksen saapuessa perille. Jokainen avaruusaluksen osa on pieni ihme, kuten monet muutkin ei maailmanlaajuiset ihmeet, joita kaikki pelaajat voivat rakentaa, tosin vain yhden kappaleen valtakuntaansa. Muita pieniä ihmeitä ovat mm. avaruusvoiton mahdollistava Apollo -ohjelma, mannertenvälisten ydinohjusten torjumisen mahdollistava SDI-puolustus, pääomatulot mahdollistava Wall Street, vakoilun mahdollistava tiedustelutoimisto ja vihollisalueella joukkojen parantamisen mahdollistava taistelukentän lääkitys. Jokaisella pikkuihmeellä on jokin ennakkovaatimus, ennen kuin sen voi rakentaa, kuten jokin minimimäärä tiettyjä rakennuksia pelaajan kaupungeissa. Pikkuihmeet myös tuhoutuvat kun kaupunki vallataan, toisin kuin maailmanihmeet. Civilization III:ssa ei enää nähdä maailmanihmevideoita, vaan pelkkä hieno kuva ihmeestä ilmestyy ihmeen valmistuessa.

Pikkuihmeistä rautatakomon vaatimuksena on, että kaupungin alueelta löytyy sekä hiiltä että rautamalmia. Toisaalta avaruusaluksen osille riittää, että missä tahansa pelaajan valtakunnassa on tieverkkoon yhdistettyä alumiinia, kumia ja uraania. Tästä päästääkin toiseen tärkeään uudistukseen eli strategisiin resursseihin. Kartalla olevat resurssit on nyt lajiteltu kolmeen eri luokkaan: Bonusresurssit, luksusresurssit ja strategiset resurssit. Bonusresurssit toimivat kuten jo ensimmäisessä Civilizationissa eli ne antavat bonuksia sen yksittäisen ruudun (ja kaupungin) tuotantoon. Tämän lisäksi luksus- ja strategiset vaikuttavat koko valtakunnan alueella, kunhan ne ovat valtion rajojen sisäpuolella ja yhdistetty tieverkkoon tai meriresurssien tapauksessa ovat sellaisen kaupungin alueella, jossa on satama. Resursseja voi myös haalia rajojensa ulkopuolelta rakentamalla työläisyksiköllä (uudisasukasyksikön korvaaja muun kuin uusien kaupunkien rakennuksen osalta) tien ja siirtokunnan resurssin ruutuun. Siirtokuntia ei voi vallata vaan ne tuhoutuvat onnistuneessa hyökkäyksessä eikä rakennuksessa menetettyä työläistä saa takaisin kun valtion raja siirtyy siirtokunnan ohi.

Ylimääräisiä Resursseja voi myös kaupata muiden kansojen kesken, joten jokaisella kansalle riittää teoriassa yksi kappale jokaista resurssia. Tosin resurssien keräämisen voi sodan aikana estää siirtämällä yksikkönsä resurssin ruutuun ja strategiset resurssit saattavat myös ehtyä tai ilmestyä kartalla satunnaisesti. Luksusresurssit pitävät kansan tyytyväisenä, eli jokainen eri luksusresurssi muuttaa yhden tyytyväisen kansalaisen iloiseksi jokaisessa tieverkkoon yhdistetyssä pelaajan kaupungissa. Toisin kuin strategiset resurssit, luksusresurssit eivät bonusresurssien tavoin ehdy tai ilmesty tyhjästä. Luksusresursseja ovat mm. norsunluu, viinirypäleet, mausteet, jalokivet ja turkikset. Strategiset resurssit sen sijaan ilmestyvät sitä mukaa, kun pelaajan kansa tekee tiettyjä keksintöjä. Ainoa pelin alussa näkyvissä oleva strateginen resurssi on hevoset ja keksintöjen myötä ilmesyvät rauta, salpietari, hiili, öljy, kumi, uraani ja alumiini. Strategiset resurssit ovat välttämättömiä suurimman osan yksiköistä rakentamiselle, ja myös jollekin maailman- ja pikkuihmeille. Kaiken kaikkiaan uusi resurssijako tuo pelin jo ennestään syvään taktisuuteen paljon lisää syvyyttä.

Poikkeuksellisesti Civilization III:ssa on vähemmän eri kansoja kuin edeltäjässään, mutta tällä kertaa kaikki 16 kansaa voivat olla yhtä aikaa samassa pelissä suurella kartalla. Uusia kansoja ovat japanilaiset ja irokeesi-intiaanit. Jokainen kansa on toki edeltäjäänsä paremmin animoitu ja heidän ominaisgrafiikkansa on yksilöllisempää. Jokaisella kansalla on nyt oma erikoisyksikkönsä, joita vain he voivat rakentaa. Erikoisyksiköt korvaavat jonkin normaaleista yksiköistä ja ovat niitä jollain tavalla parempia, kuten voimakkaampia tai nopeampia. Joiden kansojen erikoisyksiköt tulevat käyttöön jo antiikin aikana, kuten kreikkalaisten hopliitit ja toiset vasta modernilla aikakaudella, kuten saksalaisten Panzer -tankit ja amerikkalaisten F-15 suihkuhävittäjät. Omia suosikkejani ovat falangin korvaavan hopliitin (1-3-1) lisäksi ritarit korvaava japanilaisten samurai (4-4-2).

Lisäksi kun jokaisella kansalla on nyt myös kaksi bonuksia antavaa erikoisominaisuutta, kuten militaristinen, kaupallinen, uskonnollinen tai tieteellinen, niin pelaaja tuppaa useimmiten valitsemaan vain jonkun muutamasta suosikkikansoistaan. Tosin erikoisominaisuudet voi kytkeä pois säännöistä ennen pelin aloittamista. Ominaisuudet vaikuttavat siihen mitkä kaksi keksintöä kansalla on keksittynä pelin alussa ja esim. nopeuttavat tietyn tyyppisten rakennusten rakentamista. Ominaisuus voi myös tuoda pelaajalle esim. pelin alussa tiedustelijayksikön, edesauttaa positiivisten tulosten syntyä alkuasukaskyliä tutkiessa tai saa työläisyksiköt toimimaan tavallista nopeammin. Ominaisuudet vaikuttavat myös siihen minkä maailmanihmeen tai ihmeiden rakentaminen voi aloittaa kaksikymmentä vuoroa kestävän kultaisen aikakauden pelaajan kansakunnalle, jolloin jokaisen kaupunkiruudun tuotanto lisääntyy yhdellä kauppa- ja tuotantopisteellä.

Laajennettuun diplomatiaan kuuluu nyt siis resursseilla käytävä kauppa. Nyt osapuolet voivat joustavasti heittää mihin tahansa neuvotteluun haluamiaan resursseja, keksintöjä, kaupunkeja ja jopa yksiköitä tai tietyn määrän rahaa joko kerralla tai per vuoro sopimusten, kuten rauha tai sota yhteistä vihollista vastaan, sekaan. Kaupatakseen resursseja tulee toisen pelaajaan pääkaupunkiin olla suora tai ystävällisen alueen kautta kulkeva tieyhteys, tai merireitti sataman sisältävien kaupunkien ja silloisen merenkulkuteknologian rajoissa. Eri kehitysasteen laivat voivat turvallisesti kulkea rannikko, meri tai valtameriruuduissa. Karavaaniyksikköjä ei enää ole. Myös oman alueensa tai koko tutkimansa alueen kartoilla voi käydä kauppaa. Käypää kauppatavaraa ovat myös toisten kansojen yhteystiedot Alpha Centaurin tyyliin. Neuvotteluissa voi mm. heittää jonkin kauppatavaran pöydälle ja sitten kysyä mitä toinen olisi valmis maksamaan siitä. Näin mitään kauppaa ei joudu sokkona arvailemaan vaan kaikesta voi neuvotella todella joustavasti.

Uusia sopimuksia ovat vapaa kulku, jolloin molemmat osapuolet voivat EU tyyliin liikkua vapaasti toistensa alueella ilman varsinaista liittoa, joka toisi avointen rajojen lisäksi mm. liittolaisen karttanäkymän, sekä suojeluliitto, jossa molemmat osapuolet sitoutuvat julistamaan sodan sitä kansaa vastaan, joka hyökkää jommankumman heistä kimppuun. Myös kauppasaarrot toista kansaa vastaan ovat mahdollisia. Kaikki kauppasopimukset kestävät 20 vuoroa jolloin ne tulevat uudelleen katseltaviksi, mutta ne voi myös määrätä uusiutuvan automaattisesti tai keskeyttää koska tahansa haluaa. Kaiken kaikkiaan diplomatia on nyt selvästi laajempaa ja joustavampaa kuin ennen ja strategisten resurssien myötä selvästi tärkeämpi osa peliä.

Yksiköitä ei enää ylläpidetä niiden kotikaupungin tuotantopisteillä, vaan valtion kassasta. Hallitusmuoto määrää kuinka monta yksikköä jokainen tietynkokoinen kaupunki voi ylläpitää huolimatta siitä missä ne on rakennettu. Ilmaisia yksiköitä ovat vihollisilta saadut työläiset, joita ei enää voi tappaa vaan yksin ollessaan ne kaapataan. Uudisasukkaan kaappaaminen tosin tuottaa kaksi työläisyksikköä. Kaapatut työläiset säilyttävät kansallisuutensa, joten jos heidät liittää kaupunkiin ilmestyy sinne yksi vieras kansalainen, joka kuitenkin assimiloituu ajan kanssa. Myös tykistöyksiköitä, kuten katapultteja, tykkejä tai tutkatykistöjä voi kaapata, sillä niillä ei ole enää hyökkäys tai puolustusarvoja ollenkaan vaan ainoastaan korkea pommitusarvo. Omaa kehitystasoaan kehittyneempiä tykistöyksiköitä ei voi kaapata, vaan ne vain tuhotaan hyökkäyksessä. Muutenkin tykistön ja laivojen pommitusominaisuus toimii nyt enemmän Alpha Centaurin tapaan. Helikopterit voivat nyt kuljettaa yhden jalkaväkiyksikön mukanaan ja uusi privateeri -yksikkö (eräänlainen palkattu merirosvo) voi hyökätä kenen tahansa kimppuun julistamatta sotaa.

Yksiköiden osumapisteet määräytyvät nyt yksikön kokemuksen mukaan. Uutuutena kaupungeistaan voi nationalismin keksimisen jälkeen hallitusmuodosta riippuen värvätä tietyn määrän yksiköitä per vuoro. Värvääminen lisää levottomuutta, värvätyt yksiköt vaihtelevat sen hetkisen sotilaskehityksen mukaan keihäsmiehistä jalkaväkeen ja niillä on vain kaksi osumapistettä. Tavallisilla yksiköillä on kolme, veteraaneilla neljä ja eliittisotilailla viisi osumapistettä. Eliittiyksikön ollessa voittoisassa taistelussa, on aina pieni mahdollisuus että syntyy suuri johtaja -yksikkö.

Suuret johtajat voivat mennä johonkin pelaajan kaupunkiin ja joko perustaa armeijan, rakentaa sotilasakatemian tai nopeuttaa ihmeen tai muun rakennusprojektin rakennusta. Armeijaan voi laittaa korkeintaan kolme yksikköä, jotka hyökkäävät sekä puolustavat yhdessä ja liikkuvat hitaimman yksikön mukaan. Taistelussa paras hyökkääjä tai puolustaja astuu esiin ja taistelee voittoon saakka tai väistyy sen osumapisteiden tippuessa yhteen. Tällöin seuraavaksi voimakkain yksikkö jatkaa taistelua. Täten armeijan tuhotakseen täytyy sen kaikki yksiköt ensin heikentää. Rakentamalla Pentagon -pikkuihmeen armeijoiden maksimikoko kasvaa neljään. Sotilasakatemiasta armeijoita voi rakentaa rajattoman määrän.

Diplomaatti tai vakoojayksiköitä ei enää ole, vaan lähetystö tehdään ulkomaanministerin kautta ja vakoilu tiedustelutoimisto -pikkuihmeen avulla. Kommunistisella valtiolla on korkeampi onnistumisprosessi vakoilutehtävien osalta, kun taas demokratiassa kaupungit eivät ole lahjottavissa. Edeltäjistään poiketen yksiköitä ei enää voi lahjoa eivätkä vihollisyksiköt estä kulkua niiden viereisiin ruutuihin, mutta tykistöt voivat sodassa tehdä ohikulkeville yksiköille vahinkoa kaupungista tai linnakkeesta käsin. Samoin kaupungissa oleva rannikkolinnake pommittaa automaattisesti ohikulkevia laivoja. Pyörillä kulkevat yksiköt, kuten hevosvaunut tai katapultit eivät pysty menemään vuori- tai viidakkoruutuihin, joissa ei ole tietä.

Lentoyksiköt eivät enää toimi tavallisten yksiköiden tavoin vaan suorittavat erilaisia tehtäviä, kuten pommitus, tarkkuuspommitus, tiedustelu tai kuluvalvonta. Pommitus toimii tykistön tapaan eli voi tuhota myös rakennuksia tarkkuuspommitus kohdistuu johonkin tiettyyn rakennukseen. Pommikoneet voivat myös tiputtaa laskuvarjolla jalan kulkevia yksiköitä toimintaetäisyydelleen. Leonardon työpajan rakentamisen sijaan ainoa keino päivittää yksikkönsä on kylmä käteinen. Päivitettävä yksikkö tulee olla kaupungissa jossa on parakit tai laivojen tapauksessa satama. Kaikkien päivitettävissä olevien yksiköiden päivittäminen kerrallakin onnistuu jos rahaa on tarpeeksi. Rahamäärän ollessa vajaa päivittyvät niin monet yksiköt kuin mahdollista tasaisesti ympäri valtakuntaa.

Mannerten väliset ICBM ydinohjukset voivat iskeä minne vain yhdessä vuorossa, kun taas taktisen ydinohjukset voi laukaista kantaman päähän kaupungeista, sukellusveneistä tai lentotukialuksilta. Molempien ohjusten torjuminen onnistuu 75 prosentin todennäköisyydellä SDI-puolustus -pikkuihmeen rakentamisen jälkeen. Edeltäjiensä tapaan ydinohjukset tappavat kaikki kaupungissa ja sitä ympäröivissä ruuduissa olevat yksiköt ja suurimman osan kaupungin kansasta, sekä aiheuttavat saasteita kaupunkia ympäröiviin ruutuihin ja voivat tuhota monia kaupungin rakennuksia. Ydinaseiden käytöllä on erittäin negatiivin vaikutus paitsi merenpintoja nostavaan kasvihuoneilmiöön myös diplomaattisiin suhteisiin, mutta pelin edeltäjien tapaan kaikki kansat (varsinkaan vankat liittolaiset) eivät välttämättä julista sotaa ohjuksen käyttäjää vastaan.

Yksiköt voivat nyt nähdä kahden ruudun päähän tasaista maastoa pitkin ollessaan vuorella tai kukkulalla. Joet eivät enää kulje ruuduissa, vaan niiden välissä, joten ruudusta toiseen kulkeminen joen yli vie kokonaisen vuoron jos siinä ei ole insinööritaidon myötä keksittyä siltaa. Joen yli tapahtuvissa maataisteluissa etu on puolustajalla sillasta riippumatta. Uusi maastotyyppi on suisto, joka tuottaa kaikista eniten ruokaa, mutta viidakon tapaan lisää tautien riskiä, jota voi lievittää rakentamalla sairaalan. Sairaala korvaa entisen viemäriverkoston eikä akveduktikaan ole enää välttämätön jos kaupungin alueella on joki tai muu makean veden lähde. Myös kastelujärjestelmät vaativat makean veden lähteen tai kastelujärjestelmällisen ruudun naapurinaan ennen sähkön keksimistä. Kaupunkien rakentaminen vuorille ei enää ole mahdollista. Metsien kaataminen tuottaa nyt kymmenen tuotantopistettä lähimpää kaupunkiin ja tasaiseen maastoon voi rakentaa kaivoksia.

Barbaarit ovat nyt väriltään valkoisia eivätkä ne enää ilmesty täysin satunnaisesti vaan asuvat kartalla olevissa kylissä, josta vähän väliä lähtee yksi tai useampi yksikkö etsimään tuhottavaa. Kylät tuhoamalla voi varsin tehokkaasti ehkäistä hyökkäykset. Barbaareilla ei enää ole lunnaiden toivossa kaapattavia johtajia, vaan rahaa saa tuhoamalla heidän kylänsä. Barbaarit eivät myöskään enää valtaa kaupunkeja vaan tuhoavat sen rakennuksia sekä vievät rahaa jonka jälkeen he jatkavat seuraavaan kohteeseen. Ystävällismielisistä kylistä voi nyt saada myös lähialueen karttoja.

Hallitusmuodot vaikuttavat nyt myös paitsi värväämistiheyteen myös rakennusprojektien nopeutustapaan. Hallitusmuodot kuten despotismi ja kommunismi pakottavat ihmiset työskentelemään kovemmin, jolloin kaupungin väkiluku pienenee, kun taas monarkiassa tai demokratiassa kansalaisille maksetaan ylitöistä. Vanhoista hallitusmuodoista peliä hiukan epätasoittanut fundamentalismi on poistettu eikä uusia hallitusmuotoja ole. Sen sijaan nationalismin kehittäminen sallii värväyksen ohella mobilisaation, jossa jokainen kaupunki tuottaa vain sotayksiköitä ja rakennuksia, mutta tuottaa niitä tuplasti nopeammin. Tosin lopettaakseen mobilisoinnin tulee pelaajan saada kaikki sotansa päätökseen. Yksittäiset yksiköt eivät enää aiheuta tyytymättömyyttä kansa keskuudessa ollessaan poissa kaupungeista tai niiden lähettyviltä, vaan jokainen vuoro sodassa sekä erityisesti vihollisen alueella pitkään majailevat omat yksiköt lisäävät kansan sota-uupumusta lisäten levottomuutta.

Grafiikan osalta uutta ovat että jokainen yksikkö on nyt animoitu sekä liikkuessaan että taistellessaan. Kaupungitkin ovat animoituja silloin kun niissä kapinoidaan tai ne juhlistavat ”Rakastamme johtajaamme” -päivää. Muutenkin kaupungeista ja työstetyistä ruuduista saa paljon tietoa pelkästään päänäkymää katsomalla avaamatta itse kaupunkiruutua. Kaupunkiruutu ei edes ole varsinainen ruutu päänäkymä erilaisin valikoin ja kuvakkein. Kaupunkinäkymä vaihtelee nyt maaston mukaan ja sen rakennukset ovat erinäköisiä jokaisella viidellä eri kulttuurityypillä. Graafisia ominaisuuksia voi nyt myös säätää entistä monipuolisemmin ja pelinäkymää zoomata asteittain. Civilization kakkosen valtaistuinsalin on korvannut vanha tuttu palatsi, jossa on nyt neljän tyylin sijaan viisi eri tyyliä. Myös pelin lopussa tai pelaajan jäädessä ”eläkkeelle” nähtävä graafinen esitys koko pelin kulusta on tehnyt paluun ensimmäisestä osasta. Pelin ollessa kesken tietoa saa nyt myös erilaisista kuvaajista, jotka kuvaavat kansojen keskinäisiä valtasuhteita mm. kulttuurin ja kokonaispisteiden osalta. Jos peli ei pääty ennen vuotta 2050 pelaaja, jolla on korkein kokonaispisteiden keskiarvo koko pelin ajalta voittaa.

Musiikki ei nyt tule suoraan nauhalta vaan vaihtelee senhetkisten tapahtumien mukaan. Se vaihtuu myös neuvotteluissa vastustajan reaktioiden mukaan. Musiikissa on myös viisi erilaista ominaistyyliä jokaiselle eri pääkulttuurille sekä omat kappaleensa jokaiselle neljälle eri aikakaudelle. Aikakaudelta toiselle siirtyäkseen tulee pelaajan keksiä kaikki sen aikakauden tärkeät keksinnöt, mutta ei suinkaan kaikkia keksintöjä. Aikakauden vaihdosta ilmoittaa paitsi musiikki ja kaupunkien, rakennusten sekä kansalaisten tyylin muuttuminen, myös fanfaarein säestetty kuvallinen viesti. Tieteelliset kansat saavat yhden ilmaisen keksinnön vaihtaessaan aikakaudelta toiselle. Yksiköiden äänet ovat edelleen laadukkaita ja hyvälaatuisia.

Käyttöliittymää on virtaviivaistettu paljon edellisestä osasta mm. rakennusjonojen ja kaupungin tuotannon määräävien kuvernöörien muodossa. Ponnahdusikkunoiden määrä on vähennetty huomattavasti. Jokaiselle yksikölle sen hetkisessä ruudussa mahdolliset toimet näkyvät nyt myös kuvakkeina ruudun alareunassa. Yksiköiden ja kaupunkien selaaminen hoituu helposti nuolilla. Työläisille voi antaa monipuolisia automaatiokäskyjä, kuten saasteiden puhdistus, yhden kaupungin parantelu, tai tieverkon rakentaminen. Kaiken kaikkiaan käyttöliittymä on entistä sujuvampi ja joustavampi ja nopeuttaa pelaamista. Tosin suurimmalla mahdollisella kartalle kuudellatoista kartalle pelatessa vuoron vaihtumista joutuu jo odottamaan melko kauan. Moninpeliä ei Civilization III:ssa ole. Sääntöjen muokkaus onnistuu entistä monipuolisemmin pelin sisältä käsin ja rajattomasti pelin tekstitiedostoja muokkaamalla. Skenaarioiden tuki on entistä laajempi ja karttaeditoriin on kytketty päivityksen myötä alkeellisia skenaarionluotityökaluja.

Kaiken kaikkiaan Civilization III on taas suuri askel entistä täydellisempään suuntaan edeltäjäänsä verrattuna. Siinä on paljon monia hyviä suuriakin muutoksia kuten kulttuuri, strategiset resurssit ja laaja diplomatia sekä monia pienempiä peliä tasapainottavia muutoksia, lisäyksiä ja poistoja. Myös muutama ensimmäisessä osassa nähty hyvä ominaisuus tekee paluun tauon jälkeen. Grafiikka ei tosin ole kehittynyt yhtä paljon kuin sarjan ensimmäisen ja toisen osan välillä, eikä pelissä ole ihmevideoita. Mutta muuten peli on taattua Sid Meier ja Civilization laatua eikä varmasti pääse pettämään pelityypistä ja varsinkaan sarjasta kiinnostuneita. Yksi vuoro vielä -mentaliteetti on tallella entistä voimakkaampana. Hankin pelin kopion serkultani joskus melko pian sen ilmestyttyä, ja Civilization IV:n uutuuden takia olen pelannut sitä toistaiseksi enemmän kuin mitään sarjan muuta osaa. Tähän tosin lasketaan mukaan kahden lisäosan hankinnan aiheuttama jo ennestään todella korkean uudelleenpeluuarvon nousu.

Hyvää:
+ Kulttuuri ja strategiset resurssit
+ Huomattavasti laajempi, joustavampi diplomatia
+ Kansojen yksilöllisyys
+ Lukuisat muut isot ja pienet uudistukset ja lisäykset
+ Käyttöliittymä parantunut paljon
+ Civilization I:stä tuttujen hyvien ominaisuuksien paluu
+ Grafiikka ja musiikki

Huonoa:
- Ei ihmevideoita
- Ei moninpeliä