DVD-kokoelmani esittely: Osa LIII

Wild Wild West
DVD versio: Widescreen
Genre: Toimintakomediawestern
Ohjaaja: Barry Sonnenfeld
Pääosissa: Will Smith, Kevin Kline, Kenneth Branagh, Salma Hayek
Maa: USA
Vuosi: 1999
Kesto: 1h 42min
Ikäraja: S-12
Arvosana (0-10): 8,0

Jos luulet, että erikoisagentti James West on nopea kuudesti laukeavallaan, odotahan kun hän alkaa heittää läppää! MIB - miehet mustissa -elokuvan voimakaksikko, megatähti Will Smith (West) ja ohjaaja Barry Sonnenfeld, jyräävät jälleen tässä poskettoman hauskassa spektaakkelissa, joka on yhtä erityistehosteiden juhlaa. Liittovaltion sheriffi ja hulvaton keksijä Artemus Gordon (Kline) ryhtyy Westin kanssa hullunrohkeaan yritykseen estää jalatonta tri Arliss Lovelessia (Branagh) toteuttamasta pirullista juontaan Yhdysvaltojen hajottamiseksi. Salma Hayek on salaperäinen seikkailijatar, Rita Escobar. Kun soppaan lisätään mielikuvitukselliset 1860-luvun vekottimet - vyönsolkipistooleista arvaamattomiin biljardipalloihin ja jättimäiseen, höyrykäyttöiseen teräshämähäkkiin - Wild Wild West on yhtä kuin Wow Wow West!

Osittain vanhaan televisiosarjaan perustuva Wild Wild West yrittää kovasti olla villin lännen Men in Black. Yhtäläisyyksiä elokuvien välillä löytyy aina pääosassa olevasta agenttikaksikosta lähtien Will Smithin tekemään tunnusmusiikkiin. Itse elokuva jää Miehet mustissa kakkosestakin aavistuksen jälkeen, mutta tunnusmusiikki onnistuu olemaan yhtä tarttuva kuin edellä mainituissa, ja levyn ekstroista löytyvä musiikkivideo jopa parempi, sillä se kertoo hienosti lyhyen jatkotarinan elokuvalle upeiden erikoistehosteiden, Salma Hayekin ja muutaman kuuluisan vierailevan artistin avustuksella. Muutenkin DVD pääsi ekstrojen osalta yllättämään positiivisesti, sillä jo pelkästään DVD-soittimella toistettavassa muodossa lisämateriaalia on yli tunnin verran mm. making of -pätkien, trailerin, musiikkivideoiden ja kuvagallerian myötä.

Tietokoneen kautta avautuvaan osioon kuuluu lisäksi kaikkea mahdollista aina kulissien takaisista videopätkistä, kuvagallerioista ja elämäkerroista Wild Wild West: Steel Assassin -pelin demoon sekä täydelliseen kopioon elokuvan monipuolisista nettisivuista. Lisämateriaalin yksilevyiseksi julkaisuksi suurin määrä tuo kokonaisarvosanaan kaksi kymmenystä lisää. Loput arvosanasta kuuluvat hauskalle ja vauhdikkaalle elokuvalle, jossa nähdään mukava sekoitus hupaisia tilanteita, hassuja hahmoja, hienoja pukuja ja lavasteita sekä tietysti vauhdikasta toimintaa upeilla erikoistehosteilla kuorrutettuna. 24-metrinen mekaaninen hämähäkki, tankkijuna, moottoripyöräliidin ja monet muut Jules Vernen ja H.G. Wellsin tarinoista tuttua sci-fi ja steampunk -henkeä puhkuvat keksinnöt ovat paitsi upean näköisiä, myös oleellisia osia tarinaa sekä mainio näyte käsikirjoittajien ja tuotantosuunnittelijoiden vilkkaasta mielikuvituksesta.

Muilta osin juoni on varsin tyypillistä Hollywood-huttua, joka viihdyttää erityisen syvyyden ja kovin yllättävien käänteiden puuttumisesta huolimatta. Will Smithin ja Kevin Kleinin luoma epädynaaminen duo ja heidän väliset kommellukset ovat selkeästi elokuvan selkäranka yhdessä varsin onnistuneesti katkeraa mielipuolta näyttelevän Kenneth Branaghin kanssa. Lukuisilla hehkeillä naisnäyttelijöillä kuten Salma Hayekilla ja Ling Bailla sen sijaan ei elokuvassa oikeastaan ole muuta roolia kuin lisähuumorin tuonti, avujensa esittely sekä useimpien tapauksessa myös nopea ja merkityksetön kuolema, mutta sehän on lähes väistämätöntä kun villin lännen toimintaelokuvan pääosissa on James Westin kaltainen naistenmies ja Lovelessin kaltainen häikäilemätön mielipuoli. Silti erityisesti Hayekin hahmolle olisi toivonut merkityksellisempää tarkoitusta tämän onnistuneen roolisuorituksen takia.

DVD-kokoelmani esittely: Osa LI

Van the Man
(National Lampoon's Van Wilder)
DVD versio: Widescreen
Genre: Komedia
Ohjaaja: Walt Becker
Pääosissa: Ryan Reynolds, Tara Reid, Kal Penn, Teck Holmes, Daniel Cosgrove
Maat: Saksa/USA
Vuosi: 2002
Kesto: 1h 28min
Ikäraja: K-15
Muuta: Osa Bailuboksi: Hitit -kokoelmaa
Arvosana (0-10): 7,8

Seitsemän vuotta Coolidgen yliopistossa ja Van Wilder on noussut elävän legendan asemaan campuksella. Teräväkynäinen journalistinalku Gwen Pearson aikoo kirjoittaa bilehileen edesottamuksista jutun koulun lehteen. Van Wilderin isä Vance taas ei ole lainkaan tyytyväinen poikansa akateemisiin saavutuksiin ja aikoo laittaa rahahanat kiinni. Seitsemän vuotta collegessa saa riittää! Pojan on aika miehistyä – ja mikä tärkeintä – valmistua. ”Van The Man” on siis melkoisessa pinteessä. Mutta Van Wilder ei ole suotta noussut opiskelijapiirien ikoniksi: kaveri kehittää ystäviensä kanssa virtaviivaisen suunnitelman, jonka avulla varmistetaan aurinkoisten yliopistopäivien jatkuvan. Bailaushirmu Van Wilderia esittää Ryan Reynolds (tv-sarja "Kaksi kaveria ja tyttö"), joka räjäyttää pankin campuksen kruunaamattomana kuninkaana (vaikka ei ehkä opintosaavutuksilla mitattuna). Van Wilder löytää itselleen vertaisensa taisteluparin sujuvasanaisesta Gwen Pearsonista (Tara Reid "American Pie 1 ja 2").

Ensivaikutelman perusteella voisi luulla että Van the Man on tyypillinen American Pien kopiointiyritys stereotyppisine nuorisohahmoineen, alapäävitseineen ja alastonkohtauksineen. Ja niinhän se onkin aina mauttomia ruumiineritevitsejään myöten, mutta vitsit ovat mauttomuudessaan sen verran hervottomia, ettei lajityypistä pitävä voi olla nauramatta ääneen suurimmalle osalle. Kun soppaan lisätään hauskaa tilannekomiikkaa, kolmiodraamajuoni ja muutama mainio mieleenpainuva hahmo, ei homma jää pelkäksi yritykseksi, vaan elokuva tarjoaa puolitoista tuntia melkein esikuvansa veroista viihdettä. Muutama tylsähkö kohta, Tara Reidin puisevahko roolisuoritus, American Piehen verrattuna vähäinen hauskojen hahmojen määrä sekä lievä omaperäisyyden puute kuitenkin estävät arvosanaa nousemasta kahdeksikkoa paremmaksi.

Lisämateriaalin lähes täydellinen puuttuminenkaan ei yhtään auta asiaa. Elokuvan traileri sekä musiikkivideo ovat ainoat ekstrat, joten niistä ei heru yhtään lisäpistettä. Arvosanasta suuri osa kuuluu mainioille roolisuorituksille paitsi Ryan Reynoldsin myös Daniel Cosgroven ja varsinkin Kal Pennin osalta. Reynoldsin charmi opintojen edistymisen osastolla saamattoman bilehile Van Wilderin roolissa puree mainiosti, mutta paremmin mieleen jää Cosgroven suoritus kolmidraaman kolmantena pyöränä, eli vihastuttavan ihastuttavan itsekkäänä ja omahyväisenä lääkisopiskelijahikke Richardina. Kaikilta kakun vie kuitenkin Pennin tulkinta stereotyyppisestä intialaisvaihto-oppilas Tajista, joka onnistuu lahjakkaasti sähläämään tilaisuutensa tehdä tuttavuutta vastakkaisen sukupuolen kanssa ja laukoo paikoin mitä holtittomimpia letkautuksia varsinkin ensimmäisessä kohtauksessaan.

One-linereiden, hauskan dialogin ja tilannekomiikan lisäksi iso osa huumorista revitään erilaisista ruumiineritteistä. Elokuvassa nähtävä ulostuslääkkeen liikakäyttö, epäsovinnaiset pierut ja raju oksentelu ovat kaikille aiemmista lajityypin elokuvista tuttua joskin Van the Manin tapauksessa sopivasti hauskaa huttua, mutta suurehkon kastroimattoman bulldoggin kasseihin aikojen saatossa kertyneen sukueritteen luovasta käytöstä syntyvä pullapila oli ainakin allekirjoittaneelle uusi tuttavuus, joka ensikokemuksella aiheutti naurulihaksille vielä seuraavana päivänä tuntuneen treenin. Mauttomuutta tauottaa sopivasti kevyesti maustettu kolmiodraama rakkaustarinoineen sekä Vanin ja kumppanien taisto rahahuolten sekä koulusta erottamista kanssa. Aina onnellista loppua myöten Van the Man on varsin tyypillinen nuorisosekoiluleffa, mutta sen verran hyvin tehty että sen parissa viihtyy useammankin kerran ja sitä voi hyvin suositella lajityypin ystäville.

DVD-kokoelmani esittely: Osa XLV

Uutisankkuri: Ron Burgundyn legenda
(Anchorman: The Legend of Ron Burgundy)
DVD versio: Widescreen
Genre: Komedia
Ohjaaja: Adam McKay
Pääosissa: Will Ferrell, Christina Applegate, Paul Rudd, Steve Carell, David Koechner
Maa: USA
Vuosi: 2004
Kesto: 1h 30min
Ikäraja: K-11
Arvosana (0-10): 9,1

Will Ferrell (Old School, Elf) esittää Ron Burgundyä, 1970-luvun huippusuosittua uutisankkuria, jonka mielestä naiset voivat olla mukana uutistoimituksessa vain mikäli heidän juttunsa rajoittuvat muotiesityksiin ja ruoanlaittovinkkeihin. Kun Ronille kerrotaan, että hänen uusi kollegansa on kaunis, kunnianhimoinen ja pelkkää silmänruokaa fiksumpi nainen (Christina Applegate), se ei aiheuta pelkästään kahakkaa kahden TV-kasvon välille – vaan täyden sodan! Häijyjä sukkeluuksia ja slapstick-huumoria pursuava elokuva "Uutisankkuri: Ron Burgundyn legenda" on ehdottomasti nähtävä.

Uutisankkurin tullessa leffateattereihin 2004 en jostain syystä tullut noteeranneeksi sitä millään tavalla, enkä muistaakseni edes nähnyt sen traileria kuin vasta jonkun aikaa sitten. Mutta todellakin parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sillä toisen Will Ferell/Adam McKay -leffan eli positiivisesti yllättäneen Talladega Nightsin innoittamana ostamani Uutisankkuri: Ron Burgundyn legenda osoittautui edellä mainittua hulvatonta teostakin loistavammaksi ja hervottomammaksi komediaksi. Elokuvan aihepiirin ei pidä antaa hämätä, sillä nauruja revitään monesta muustakin aiheesta kuin 70-luvusta ja uutisbisneksen epätasa-arvosta. Uutisankkurista löytyy laaja valikoima huumoria mm. slapstickin, tilannekomiikkaan ja sovinismin muodossa, joten jokaiselle löytynee varmasti jotain nauruhermoja kutkuttavaa materiaalia. Tarinassa on toki myös sopiva ripaus romantiikkaa menoa tasapainottamassa.

Will Ferellin mahtavan tulkinnan lisäksi eniten repeilyjä aiheuttavat lukuisat sivuhahmot, kuten loistava Steve Carell hervottoman vähä-älyisenä säämies Brick Tamblandina, joka elokuvan kuluessa mm. keihästää miehen kolmipiikillä ja ratsastaa karhulla. Myös monet pikkurooleissa nähtävät näyttelijät kuten Vince Vaughn, Luke Wilson, Ben Stiller ja erityisesti Jack Black saavat suorituksillaan varsinkin ensimmäisellä katselukerralla katsojan repeämään totaalisesti. Muutamissa kohdissa ei repeämiselle voi seuraavilla katselukerroillakaan mitään, mikä on aina merkki hyvästä komediasta. Toimintaakin elokuvassa riittää mm. hervottoman eeppisen tappelukohtauksen muodossa, jossa kaikki miespää- ja sivuosien näyttelijät sekä edellä mainitut pikkuroolit kohtaavat. Myös eläimistä revitään huumoria karhujen sekä Ron Burgundyn Baxter -nimisen hauvan kautta, joka Ronin mukaan osaa puhua niin englantia kuin espanjaa, ja on kuin karvainen pienois-Buddha.

Uutisankkuri on ilman muuta paras tähän mennessä näkemäni Will Ferellin tähdittämä komedia, joten sitä voi todellakin suositella hänen faneilleen, Frat Pack -poppoon leffojen ystäville, sekä komediasta pitäville yleensä. Uutisankkuri onnistuu hyvän käsikirjoituksen ja loistavan näyttelijäkaartin avulla repimään tylsältä kuulostavasta aiheesta puolitoistatuntisen laajan valikoiman onnistunutta huumoria, joka pitää nauruhermot jatkuvasti toiminnassa. Jos suinkaan mahdollista, suosittelen ostamaan kahden levyn version, josta löytyy ylijääneistä kohtauksista tehty vähintään yhtä hauskaksikin kehuttu ”vaihtoehtoinen elokuva” nimeltään Wake Up, Ron Burgundy: The Lost Movie. Yhden levyn versiossakin hyvin toteutettua lisämateriaalia on kiitettävä määrä mm. 21 poistetun tai pidennetyn kohtauksen, hulvattomien pilalle menneiden otosten, musiikkivideon sekä kommenttiraidan muodossa.

DVD-kokoelmani esittely: Osa XXXVII

Terminaali
(The Terminal)
DVD versio: 2-Disc Collector's Edition
Genre: Draamakomedia
Ohjaaja: Steven Spielberg
Pääosissa: Tom Hanks, Catherine Zeta-Jones, Stanley Tucci
Maa: USA
Vuosi: 2004
Kesto: 2h 4min
Ikäsuositus: S-3
Arvosana (0-10): 8,2

Oscar -palkittu ohjaaja Steven Spielberg lyöttäytyy yhteen kahdesti Oscar -palkitun Tom Hanksin ja Oscar -palkitun Catherine Zeta-Jonesin kanssa tässä kriitikoiden ylistämässä lämminhenkisessä elokuvassa. New Yorkin JFK:n lentokentälle saapunut Viktor Navorski (Hanks) joutuu tietämättään byrokraattisten ongelmien keskelle: sotatilan takia hän ei voi palata kotimaahansa eikä toisaalta jalkautua Yhdysvaltoihin. Viktor joutuu siis jäämään lentokentälle elämän odotustilaan, jossa hän kaikkien odotusten vastaisesti saa uusia ystäviä, uuden työpaikan sekä kokee elämän lahjoista suurimman - rakkauden.

Yleensä en pahemmin innostu romanttisista draamakomedioista, mutta Terminaalin hauskan trailerin näkeminen ja sen myötä tieto siitä, että sen pääosassa on Tom Hanks ja sen on ohjannut itse Steven Spielberg, saivat innostumaan elokuvasta sen verran, että tilaisuuden tullen ostin sen DVD:lle viime syksynä. Enkä joutunut tippaakaan pettymään, sillä Terminaali on hauska ja tunteikas matka, jonka huumori perustuu onnistuneisiin roolisuorituksiin, hauskoihin hahmoihin, sekä epätavalliseen tilanteen synnyttämään tilannekomiikkaan. Kuvitteellisen itäeurooppalaisen Krakosian valtion kansalaista Viktor Navorskia esittävä Tom Hanks on rooliinsa täydellinen valinta. On suorastaan hämmästyttävää kuinka onnistuneesti periamerikkalainen englantia äidinkielekseen ikänsä puhunut mies onnistuu esittämään elokuvan alussa vain muutaman sanan englantia osaavaa slaavilaisaksentilla siansaksaa sopertavaa suurisydämistä herrasmiestä, joka ei lentokentän tullihenkilökunnan harmiksi suostu poistumaan laittomasti lentokentältä, vaan elää lentokentällä yhdeksän kuukautta kokien kaikennäköistä romanssista rakennusurakoitsijan hommiin.

Tullihenkilökunta seuraa paitsi harmistuneena myös varsin huvittuneena passittoman, kodittoman, ja aluksi myös rahattoman Viktorin selviytymispuuhia, kun hän mm. saa töitä, ystävystyy muutaman hauskan sivuhahmon kanssa, rakastuu lentoemäntään, pelastaa erään venäläismatkustajan kuolevan isän ja kerää melkoisen maineen lentokentän henkilökunnan keskuudessa. Elokuvan roistoa eli kapuloita Viktorin matkalaukkukärryn rattaisiin laittavaa virkaatekevää tullipäällikköä esittävä Stanley Tucci hoitaa homman varsin mallikkaasti, mutta kolmas pääosan esittäjä eli Catherine Zeta-Jones sen sijaan on suurimmilta osin aika mitäänsanomaton. Toisaalta en ole nähnyt häntä elokuvan tapaisessa roolissa aiemmin ja kaikki hänen kohtauksensa ovat Tom Hanksin kanssa, joissa tämä vie erikoisella hahmollaan suurimman osan huomiosta. Sivuhahmoista hauskin on ehdottomasti Kumar Pallanan esittämä vainoharhainen intialaissiivooja, joka ajan kulukseen mm. kastelee lattioita ja istahtaa lähistölle kastomaan kuinka varoituskylteistä piittaamattomat ihmiset lentävät persuksilleen. Diego Lunan esittämä ujohko elintarvikekuski sen sijaan suostuttelee Viktorin hankkimaan ruokapalkalla tietoja ihastuksestaan, eli Zoe Saldanan esittämästä naistullivirkailijasta.

Eniten nauruja irtoaa kuitenkin Viktorin kommelluksista ja hupaisasta tilannekomiikasta, varsinkin elokuvan alkupuolella, kun tuo epätoivoiseen tilanteeseen joutunut mutta positiivisesti ajattelva mies on kaikesta aivan pihalla. Erityisesti kielimuuri Viktorin ja tullivirkailijoiden välillä aiheuttaa huvituksen jos toisenkin. Elokuvan loppupuoli sen sijaan keskittyy enemmän draamapuoleen, mutta reilun kahden tunnin kestostaan huolimatta tylsistymään ei sympaattista tarinaa seuratessa onneksi kovin paljoa pääse. Juoni onkin hyvin tasapainotettu draaman ja komiikan välillä, ja tunnelmaa tehostaa itse John Williamsin säveltämä hieno tunteikas musiikki, upea lavastus sekä onnistuneet kamerakulmat. Tunteellisuus nousee uudelle tasolle loppua kohden Viktorin viimein päästessä vapaaksi ”vankilastaan”, kun lämminsydämisyys ja inhimillisyys mm. Barry Shabaka Henleyn vartijahahmon toimesta perivät tullipäällikön harmiksi voiton pikkutarkasta lakipykälien orjallisesta noudattamisesta. Eipä tällaiselta elokuvalta muuta kuin onnellista loppua voikaan odottaa, mutta kyllä loppuratkaisu silti oli hiukan erilainen kuin mitä alkujaan oletti. Kaiken kaikkiaan Terminaali on siis jälleen onnistunut ohjaus Steven Spielbergiltä ja mainio hyvän olon elokuva, jonka parissa pääsee myös nauramaan kunnolla, joten sitä voi avoimesti suositella kaikenikäisille huumorintajuisille juonirikkaiden ja tunnepitoisten elokuvien ystäville.

Kahden levyn version kaikki ekstrat on tekstitetty suomeksi ja valikot ovat täysin suomennettuja. Ykköslevyltä tosin ei löydy ekstroja edes kommenttiraidan, trailerin tai poistettujen kohtausten vertaa. Kakkoslevyllä on ainoastaan valikoima erilaisia minidokumentteja sekä yksi kuvagalleria, joten ekstrojen yksipuolisuudesta täytyy antaa miinusta, joten pesäeroa itse elokuvan pisteytykseen kertyy vain yksi kymmenys. Kestoltaan noin 6-17 minuuttiset minidokumentit kattavat kaiken tarinasta, käsikirjoituksesta ja lavastuksesta, pää- ja sivuhahmoihin sekä elokuvan musiikkiin. Mielenkiintoisten ja muuten paitsi ”Play All” -toiminnon puutteen osalta hyvin toteutettujen joskin lyhyehköjen dokumenttien lisäksi nähdään pätkä, jossa näyttelijät ja tuotantotiimin jäsenet kertovat omista lentokenttäkokemuksistaan kun taas Kumar esittelee 87-vuotiaaksi mieheksi huikaisevia jonglööritaitojaan, joita hän käytti myös yhdessä elokuvan kohtauksessa. Kahden levyn versio ei siis ekstrojen osalta täyttänyt aivan odotuksia, mutta kun yksilevyisessä versiossa (jota en edes ole missään kaupassa nähnyt) lisämateriaalia ei ole yhtään, on tuplapainos varsinkin alehintaisena hintansa veroinen.

DVD-kokoelmani esittely: Osa XXXVI

Team America - Maailman poliisi
(Team America: World Police)
DVD versio: Extreme Comedy Collection (Special Collector's Edition)
Genre: Animaatiotoimintakomedia
Ohjaaja: Trey Parker
Pääosissa: Trey Parker, Matt Stone, Kristen Miller, Masasa Moyo, Daran Norris
Maat: USA/Saksa
Vuosi: 2004
Kesto: 1h 34min
Ikäraja: K-15
Arvosana (0-10): 8,4

South Parkin tekijöiden uusi elokuva irvailee kaikelle ja kaikille: terroristeille, kiihkoisänmaallisille amerikkalaisille, Hollywood-tähdille, elokuvantekijöille. Team America, maailmanlaajuisen tasapainon ylläpitämiseen erikoistunut kansainvälinen poliisiyksikkö, saa selville, että vallannälkäinen diktaattori kaupittelee joukkotuhoaseita terroristeille. Sankarit suuntaavat suorittamaan tehtäväänsä maailman pelastamiseksi. Soluttautuakseen terroristiverkostoon Team America värvää peitetehtävään nousevan Broadway-tähden Gary Johnstonin. Vaikka Gary onkin aluksi varsin haluton uhraamaan lupaavaa uraansa, hän tajuaa lopulta, että hänen lahjojaan tarvitaan täyttämään tärkeämpää tehtävää, sillä "näyttelijät ovat täydellinen ase".

Kuten kuvaus kertoo, Team America - maailman poliisi irvailee aivan kaikelle. Jopa osittain omalle lajityypilleen mm. nukkejen ala-arvoisen uskottavalla Myrskylinnut -tyyppisellä naruliikuttelulla ja känniseltä hoipertelulta vaikuttavalla kävely ja tappelutyylillään – jos niitä nyt tyyleiksi edes voi kutsua. Kasvoeleet sen sijaan ovat yksityiskohtaisia, ja lisämateriaalista selviääkin että kasvoliikkeet tehdään etukäteen ohjelmoituna tai radio-ohjauksella. Tekijät ovat kuitenkin tiedostaneen, että nuket eivät sovi aivan kaikkeen, kuten elokuvan seksikohtaukseen, joka on niin tökerön koomisen näköistä, että se viimeistään vie toivon minkään arvostetun animaatiopalkinnon voittamisesta. Myös lavastus on hoidettu hienosti kaikkia pieniä yksityiskohtia myöten, mutta eipä tätä hulvatonta satiiria katsellessa pahemmin ehdi naurun keskellä maisemia katsella, paitsi muutamissa tylsemmissä kohdissa ja joissain lisäominaisuuksissa. Maittavia nauruja irtoaa mm. Kim Jong-il:in, Michael Mooren, Matt Damonin ja monen muun tunnetun näyttelijän kustannuksella, sekä kuvitteellisten Derka-Derkastanilaisten terroristien stereotyyppisestä puhetavasta, joka koostuu lähinnä sanoista kuten allah, muhammed, jihad ja derka-derka. Pohjois-Korealaiset sen sijaan tietenkin puhuvat hirvittävällä r-vialla ja hokevat vähän väliä sanoja kuten ping-pong. Roppakaupalla hupia revitään myös Team American taipumuksesta eliminoida terroristeja ylipatrioottisen liippasinherkällä tavalla, jonka tuloksena joka kerta kymmenittäin sivullisia menehtyy ja useita nähtävyyksiä sekä kansallisaarteita tuhoutuu.

Muutenkin tiimin jäsenet eivät ole mitään ruudinkeksijöitä, mutta miespuolisten jäsenten osalta sitäkin hävyttömämpiä ja räävittömiä, joten tavallisten vitsien lisäksi myös hervotonta alapää- ja vessahuumoria viljellään rutkasti. Kim Jong-il sen sijaan on ainakin omasta mielestään nero, joka kärsii muiden tyhmyyden takia yksinäisyydestä, jota hän yrittää lieventää laulun voimalla. Naurua irtoaakin useista hupaisista lauluista, joiden sanoitukset seuraavat samantapaista linjaa kuin South Park -elokuvan kappaleet. Hävyttömyyksiä vilisevistä lauluista paras on alkuvalikoissakin soiva America, Fuck Yeah -tunnusmusiikki, kun taas dialogin ehdoton kohokohta on loistava dicks, pussys and assholes -puhe. Yksi hauskimmista draamakohtauksista on kohtaus, jossa elokuvan päähahmo on vajonnut pohjalle ja oksentaa sisukalujaan ulos hämäräkujalla baarin takana. Varsinkin tuossa kohtauksessa elokuvan musiikki on sovitettu nousu- ja laskukohtiin loistavasti. Toimintakohtausten eliittiä on loppupuolen taistelu Kim Jong-il:in palatsissa, jossa mm. erään näyttelijän pää räjähtää ja tapahtuma kuvataan useasta kuvakulmasta muutamaan kertaan. Hupaisaa nukkeihin kohdistuvaa väkivaltaa ja verisyyttä nähdäänkin runsaasti. Hauskoina yksityiskohtina elokuvassa käytetään kissoja esittämään panttereita ja Kim Jong-il:in kala-altaassa ui pienikokoisen hailajin edustajia.

Viimeistään lisäominaisuuksissa paljastuu, että myös lavastuksessa on käytetty ihailtavaa kekseliäisyyttä, sillä lavasteiden seasta löytyy mm. juustoraastimista tehtyjä lyhtyjä ja kolikoita vyönsolkina. DVD-julkaisun ekstrat ovat melko lailla vakiokamaa. Niistä löytyy erinäisiä making of -pätkiä, kuvaustestejä, trailereita, pidennettyjä kohtauksia, sekä poistettuja kohtauksia valmiinaversiona ja kuvakäsikirjoituspiirroksina. Kuusi erilaista noin viiden minuutin kestoista making of -pätkää käsittelevät mm. Kim Jong-il hahmoa, pyrotekniikkaa, lavasteita, nukkejen ohjaamista ja niiden valmistamista. Ekstrat ovat lyhyehköjä, mutta hyvin tehtyjä ja runsaslukuisia, joten yhden kymmenyksen korotus on selviö. Itse elokuva on hyvin käsikirjoitettu ja kuvattu draamaa, toimintaa ja tehosteitakin myöten, mutta pääosassa on tietenkin kaikenlainen huumori, ja sitähän ammutaan tasaiseen tahtiin täyslaidallinen, joka pistää ainakin ensimmäisellä katselukerralla naurulihakset koville, mutta kestää toki useammankin katselukerran. Team America ei yllä hauskuudellaan aivan South Park elokuvan loistavalla tasolle, mutta on silti ainutlaatuisuutensa takia klassikkokamaa, joka kannattaa ehdottomasti katsastaa. Kävinkin MatoApinan kanssa katsomassa elokuvan jo elokuvateatterissa ja ostin DVD:n kokoelmaani Extreme Comedy Collectionin muodossa noin vuosi sitten.

DVD-kokoelmani esittely: Osa XXXIV

Talladega Nights: The Ballad of Ricky Bobby
DVD versio: Unrated Edition
Genre: Komedia
Ohjaaja: Adam McKay
Pääosissa: Will Ferrell, John C. Reilly, Sacha Baron Cohen, Leslie Bibb, Gary Cole, Jane Lynch, Michael Clarke Duncan
Maa: USA
Vuosi: 2006
Kesto: 1h 57min
Ikäraja: K-11
Arvosana (0-10): 8,7

Ricky Bobby (Will Ferrell), maailman nopein autokuski, on NASCAR-historian parhaimpia kuljettajia. Iso ja karvainen amerikkalainen tehtailee voittoja siihen malliin, että hänellä on kaikkea, mitä ehta punaniska idiootti vain osaa toivoa: loistelias kartano, totaalisen seksikäs vaimo (Leslie Bibb) ja niin paljon roskaruokaa kuin hän jaksaa syödä. Rickyn turboahdettu elämäntyyli törmää kuitenkin yhtäkkiä hidastustöyssyyn, kun mahtipontinen ranskalaissnobi Jean Girard (Sacha Baron Cohen, Ali G, Borat) osoittautuu häntä paremmaksi, ja Ricky on pian vain varjo entisestään. Hän menettää vaimonsa ja työnsä parhaalle kaverilleen, yhtä tampiolle Cal Naughton Jr.:lle (John C. Reilly) ja niinpä hänen on iskettävä nasta lautaan saadakseen uransa takaisin raiteilleen, voittaakseen Girardin ja saadakseen kunniansa ja omaisuutensa takaisin. Kuten Ricky Bobbylla on tapana sanoa: jos et ole ensimmäinen, olet viimeinen!

Talladega Nights vaikuttaa tuiki tavalliselta urheilukomedialta punaniskakuskikaveruksista, ja sitä se osin onkin, mutta todella hauskat vitsit, hahmot ja hullukuriset tapahtumat tekevät siitä toiseksi hauskimman urheilukomedian heti Luunmurskaajat -elokuvan jälkeen. Alusta alkaen Will Ferrell ja John C. Reilly ovat elementissään taidokkaina mutta höpsöinä NASCAR -kuskeina, mutta sitä mukaan kun kelvon juonen myötä uusia hauskoja hahmoja esitellään, tarvitsee heidän kannatella elokuvaa harteillaan entistä vähemmän. Aivan alussa Ricky Bobbyn epäkelpona isänä vilahtava Gary Cole aiheuttaa keskivaiheen jälkeen hervottomia hetkiä mm. kouliessaan Rickystä parempaa ajajaa pistämällä hänet ajamaan silmät sidottuna ja autoa, jonka sisällä on puuma. Aluksi juoni etenee vauhdilla, joten piakkoin kuvioissa on Rickyn bimboa ihannevaimoa esittävä Leslie Bibb sekä heidän kaksi lastaan nimeltään Walker ja Texas Ranger, joiden hävyttömät kommentit ja solvaukset irrottavat erittäin makeita nauruja toinen toisensa jälkeen vähän väliä läpi elokuvan, aina siihen asti kunnes heidän mumminsa pistää heidät lopulta ojennukseen… eikä hauskuus suinkaan siihen lopu.

Yksi tärkeimmistä hupaisista hahmoista on tietenkin Sacha Baron Cohenin esittämä ranskalainen homoseksuaali formulakuski Jean Girard, josta myös irtoaa roistoksi mukava määrä nauruja, joskin ei yhtä paljon kuin Borat tai Ali G -elokuvissa, mutta niissä hän olikin aivan erilaisissa rooleissa. Muita hauskoja sivuhahmoja ovat Molly Shannon Dennit Racing -tallin omistaja viinaan menevänä vaimona, sekä Jack McBrayerin tulkitsema homoseksuaali mekaanikko. Ainoa aavistuksen vähemmän hauska sivuhahmo on oikeastaan Michael Clark Duncanin esittämä päämekaanikko Lucius, mutta hahmosta irtoaakin sitä enemmän tunnepitoisia hetkiä ja suuria tulkintoja. Ehdottomasti hauskin vain yhdessä kohtauksessa esiintyvistä hahmoista on afrikkalaisamerikkalainen mies, jolle Ricky alkaa avautua bussissa aiheuttaen vihamielisyydeltään suurta osaa Samuel L. Jacksonin hahmoja muistuttavan vastauksen. Kiroilusta päästääkin siihen yllättävään totuuteen, että kyseessä on Unrated DVD versio. Kumma kyllä DVD-kotelossa ei mainita mitään tästä ja kotelossa lukeva kestokin on 13 minuuttia pielessä, eli juuri teatteri- ja unrated versioiden pituuseron verran. Näin ollen teatteriversiosta luultavasti puuttuu edellä mainittu kohtaus ja muutamia muitakin kiroilun tai muun syyn takia.

DVD:n lukuisat ekstrat täsmäävät IMDb:ssä unrated version kohdalla lueteltuihin. Ekstroista löytyy kaikkea mahdollista aina trailereista, haastatteluista ja koe-esiintymisistä videopäiväkirjoihin, mokaottoihin ja poistettuihin kohtauksiin. Ainoa mitä kattavasta tarjonnasta jäin oikeastaan kaipaamaan, oli jonkinlainen making of -pätkä, mutta ohjaaja Adam McKayn videopäiväkirjat paikkaavat tuota puutetta aika hyvin. Siitä huolimatta että ekstroja ei ole tekstitetty, irtoaa niistä sen verran paljon lisänauruja ja mielenkiintoisia hetkiä, että annan niistä kaksi kymmenystä lisää pisteitä. Yksi hauskimmista ekstroista on pätkä, jossa Walker ja Texas Ranger laukovat lisää hervottomia hävyttömyyksiä ja solvauksia. Itse elokuva on sen verran loistava sekoitus urheiludraamaa hidastuksineen ja ”mainoskatkoineen” päivineen, komediaa hauskojen hahmojen ja tilanteiden muodossa, sekä pientä rakkaustarinaakin, että se pääsi yllättämään erittäin positiivisesti ja ansaitsee siitä hyvästä yhdeksikön. Hauskuus loppuu vasta pilalle menneitä kohtauksia vilisevien lopputekstien jälkeen, jolloin nähdään vielä yksi kohtaus. Kannattaa ehdottomasti tsekata Talladega Nights, vaikkei välittäisikään yhtään NASCAR:sta tai moottoriurheilusta yleensä.

DVD-kokoelmani esittely: Osa XXXI

Star Wreck: In the Pirkinning
(Star Wreck VI: In the Pirkinning)
DVD versio: Imperial Edition (2-Disc)
Genre: Sci-fitoimintakomedia
Ohjaaja: Timo Vuorensola
Pääosissa: Samuli Torssonen, Atte Joutsen, Timo Vuorensola, Antti Satama
Maa: Suomi
Vuosi: 2005
Kesto: 1h 43min
Ikäraja: K-11
Arvosana (0-10): 8,7

Keisari Pirk (Samuli Torssonen) on epäpätevä, itsekäs, lapsellinen, sovinistinen ja auttamattoman tyhmä. Tämän lisäksi hän hallitsee koko tunnettua maailmankaikkeutta. Apunaan luutnantti Dwarf (Timo Vuorensola) ja komentaja Info (Antti Satama), sekä jättimäinen avaruuslaivasto, tämä kaikkien valloittajien valloittaja päättä suunnata nokkansa kohti rinnakkaistodellisuutta. Rinnakkaisulottuvuuteen ei kuitenkaan marssita kuin tupaan, ja poikkiteloin Pirkin vallanhaluisten pyrkimysten tielle asettuu avaruusaseman kapteeni Sherrypie (Atte Joutsen). Muissa rooleissa tavataan mm. Kari Väänänen, Karoliina Blackburn ja Jari Ahola. Yli neljä miljoonaa kertaa ladattu, kultti-ilmiöksi muodostunut Star Wreck: In the Pirkinning nyt Imperial Edition -versiona, sisältäen kokonaan uusitut erikoistehosteet ja paljon ennen näkemätöntä ekstramateriaalia.

Star Wreck: In the Pirkinning on osa pitkää Star Wreck jatkumoa, eli Samuli Torssosen Star Trek faniudesta lähtenyttä innostusta tehdä oma tulkintansa kyseisestä ilmiöstä. Osana suomalaista elokuvahistoriaa järjestysnumeroltaan kuudes Star Wreck on merkkitapaus, sillä se on ensimmäinen suomalainen itsenäisesti rahoitettu täyspitkä elokuva, ja ehkä ainoa tai ainakin yksi harvoista pienen budjetin ja pääosin opiskelija- ja harrastelijavoimin toteutetuista elokuvista, joka on päätynyt ison kansainvälisen yhtiön (Universal) kautta kansainväliseen levitykseen ja saavuttanut suuren suosion. Tämä ei ole mikään ihme, sillä itse en pääsääntöisesti pidä yhtään suomalaisista elokuvista, mutta voin varauksetta sanoa että Star Wreck in the Pirkinning on paras tai ainakin yksi parhaista koskaan näkemistäni kotimaisista elokuvista. Olenkin nähnyt sen tähän mennessä jo kolmesti ja nauttinut siitä joka kerta suunnattomasti: Kerran netistä ladattuna, kerran televisiosta ja nyt kolmannen kerran DVD:ltä kun jonkun aikaa sitten ostin sen parannellun Imperial Edition DVD:n Prismasta huokeaan 2,95€ hintaan. Star Wreck tarjoaa lähes 100 minuuttia huumoria, hulluttelua, parodiaa, sci-fiä, toimintaa, seikkailua ja pienen budjetin elokuvaksi näyttäviä tehosteita, eikä siitä nauttiakseen tarvitse olla nähnyt sarjan edellisiä osia.

Huumoria Star Wreck ampuu täyslaidalta jo asioiden sekä ihmisten nimistä lähtien. Kapteeni James B. Pirkin alus C.P.P. Potkustartin miehistöstä löytyy mm. Luutnantti Ruoska ja Baabel 13:sta turvallisuudesta vastaa Mihail Karigrandi (Garybrandy). C.P.P. Kalinkaa taasen komentaa Sergei Fukov (lausutaan fakoff). Muita hahmoja ovat. mm. Luutnantti Nyypiö, Kapteeni Giddyup ja Jeff Cochbrane. Potkustartin ja muiden alusten aseistus koostuu valopalloista ja tuikuttimista, jonka kannettava versio on tietysti käsituikutin, ja työntövoimaa aluksiin saadaan tuuppaus- ja kieroutumismoottoreista. Ihmisten lisäksi matoröörien täyttämässä avaruudessa asustaa mm. lähes kaksimetrisen Commander Dwarfin (suomeksi kääpiö) rotutovereita eli Plingoneita, sekä Romuklaaneja. Star Trekin lisäksi parodioidaan mm. Babylon 5:tä, Baabel 13 avaruusaseman ja Minibar rodun muodossa. Baabelin kannella nähdään sellaisten yritysten, kuten Bokia, Baabcom ja McBaabel’s mainoksia ja liikkeitä.

Parodioituja sarjoja ei onneksi tarvitse olla seurannut yhtään päästäkseen nauramaan ratketakseen Star Wreckiä katsellessa, sillä paitsi että itse nauroin kaikelle yllä olevalle, vaikken ole kumpaakaan sarjaa pätkiä enempää nähnyt, heltiää juonen edetessä hauskoja hetkiä jatkuvaan tahtiin mm. hervottomista hahmoista ja dialogista. Varsinkin epäpätevä, itsekäs, lapsellinen, sovinistinen ja auttamattoman tyhmä Pirk aiheuttaa repeilyä toilailuillaan, lyhyellä pinnallaan ja typeryydellään. Muista näyttelijöistä mieleen jää ainakin mm. Mikrobitin ja Tilt.tv:n toimittajana tunnettu Janos Honkonen, joka tekee tuplaroolin säheltäjä Sergei Fukovina ja kierona Festerbesterinä (aivan kuten Walter Koenig teki Star Trekissä Pavel Chekovin ja Babylon 5:ssä Alfred Besterin rooleissa), sekä ohjaaja Timo Vuorensolan tulkitsema Dwarf ja Antti Sataman Info -niminen robotti. Vaikkei elokuvan näyttely suinkaan ole mitään Oscarin arvoista tavaraa, hoitaa se hommansa vähintään onnistuneesti ja joidenkin jäykempi tyyli sopii tämänlaiseen komediaan paremmin kuin hyvin. Lisäksi Venäjän juoppolalli presidenttinä vilahtaa Kari Väänänen.

Erikoistehosteet olivat jo alkuperäisessä nettiversiossa tämän tason projektiksi upeaa katseltavaa, mutta Imperial Editionin myötä niillä ei ole mitään hävettävää isoimpien Hollywood tuotannon tehosteiden rinnalla. Kiihkeimmissä taisteluissa valopalloja ja tuikuttimia sinkoilee kuin kipinöitä ilotulitetehtaan palossa ja räjähdystehosteita ei suurimmilta osin erottaisi aidoista. Ainoastaan alusten tärinä on koomisesti hoidettu niin, että näyttelijät itse hytkyttävät tuoliaan milloin mihinkin suuntaan, mutta tämäkin sopii hyvin parodia teemaan. Suurin osa avaruusmaisemista ja alusten sisuksista on luotu sinitaustaa vasten tietokoneella, mutta maapallolla ja Baabelilla tapahtuvista kohtauksista jotkut voivat helposti tunnistaa erinäisiä paikkoja Tampereella. Ääniraita on Imperial Editionissa toteutettu hienosti 5.1 muodossa ja musiikkikappaleet on valittu onnistuneesti. Ainoastaan joissain ekstroissa ääni kuuluu häiritsevästi jonkun aikaa vain vasemmasta tai oikeasta kanavasta.

Ekstroja Imperial Editioniin on laitettu suuri määrä. Pelkästään erilaisia hyvin toteutettuja pitkiä dokumentteja on neljä kappaletta. Niissä käsitellään mm. sitä, kuinka Star Wreck -elokuvasarja syntyi aina ensimmäisestä vuoden 1992 versiosta lähtien, kuinka Imperial Edition tehtiin ja mitä ryhmän seuraava projekti ”Rautataivas” tuo tullessaan. Poistettuja, pidennettyjä ja vaihtoehtoisia kohtauksia on iso liuta, joukossaan mm. vaihtoehtoinen loppu ja ”SW: ItP v0.1” eli ensimmäinen 15 minuuttinen versio elokuvasta vuodelta 2001. Humoristisin ekstroista on hauskalla musiikilla ryyditetty ”Hyvin te että vedä”, eli kokoelma epäonnistuneita otoksia ja muita huvittavia sekoiluja. Lisäksi ekstroista löytyy tekijätiimin kommenttiraita, esittely ja kuvagalleria eri kuvauspaikoista ja konseptipiirustuksista. Hauskana lisänä elokuvan tekstitykseksi voi valita Klingonin kielen. Kaiken kaikkiaan laadukkaita ja hauskoja ekstroja siis riittää eikä DVD tuotannolla ole mitään hävettävää suuremman luokan tuotantojen rinnalla. Siksi en kauaa harkinnut DVD:n ostamista halpaan 2,95€ hintaa, vaikka tämä suomalaisen elokuvahistorian merkkitapauselokuva löytyykin jo tietokoneeltani sekä televisiosta DVD:lle nauhoitettuna. Suosittelen lämpimästi varsinkin niille, jotka eivät yleensä pidä suomalaisista elokuvista.

DVD-kokoelmani esittely: Osa XXVI

Tämä onkin historiallinen esittely, sillä se on ensimmäinen DVD esittelyvuorossa oleva leffa, jonka olen jo arvostellut leffateatterissa käynnin jälkeen. Koska mielipiteeni ei ole ratkaisevasti muuttunut, kopioin tähän aiemman arvostelun. Lisään toki sen perään yhden kappaleen, jossa käsittelen DVD julkaisua ja korotan tai lasken arvosanaa, jos ekstrat antavat siihen aihetta. Lisäksi vaihdan ensimmäisen kappaleen DVD:n takakansitekstiksi ja ensimmäisen kuvan kuvaksi DVD:stä.

Smokin' Aces
DVD versio: Widescreen
Genre: Toimintakomedia
Ohjaaja: Joe Carnahan
Pääosissa: Ben Affleck, Andy Garcia, Alicia Keys, Ray Liotta, Jeremy Piven, Ryan Reynolds
Maat: Britannia/Ranska/USA
Vuosi: 2007
Kesto: 1h 51min
Ikäraja: K-18
Arvosana (0-10): 8,8

Karu konnagalleria, kovia kyttiä, tylyjä tykkejä, tiukkaa toimintaa ja savuava soundtrack = SMOKING ACES! Tervetuloa hurmeiseen toimintarysäykseen, jota tähdittää uskomaton kaarti Hollywoodin kermaa mm. Ray Liotta, Ryan Reynolds, Alicia Keys, Ben Affleck jne.

Cosa Nostra, mafia, "perhe"... rikosllisjärjestöistä legendaarisin on saamassa ruudin savuisen lopun kun Buddy "Aces" Israel - taikuri, mafioso... ja vasikka - päättää pelastaa oman nahkansa upottamalla pahimmat vhollisensa samassa veneessä rakkaimpiensa kanssa. Rikollisten eliittiin nousemiseen vaadittu pelisilmä ja Buddyn tarkka nenä ovat kuitenkin puhtaan kokaiinin polttamia ja halvan hajuveden huumaamia, sillä hän ei haista kaukaisessa pakopaikassaan lähestyvää uhkaa. Seitsemän maailman kierointa, kauneinta, kauhistuttavinta ja konemaisinta palkkatappajaa ovat matkalla Buddyn penthouse-sviittiin perimään lautturin maksua - miljoonan dollarin palkintoa Buddy sydämestä.

Yhteen lauseeseen tiivistettynä Smokin’ Aces on vauhdikasta ja näyttävää ammuskeluun keskittyvää toimintaa hauskoilla vuorosanoilla ja tähtiä vilisevällä näyttelijäkaartilla. Toiminta on suoraa ja veristä ja alastomuuttakin leffassa esiintyy, mutta esim. Saw III:een verrattuna sen verran vähän, että K-15 merkintäkin olisi ollut riittävä. Luultavasti jatkuva kiroilu ja huumeviittaukset avustavat ikärajan nousemisessa. Edellä mainitut hauskat vuorosanat eivät suinkaan ole ainoastaan kirosanojen ansiota, vaan myös kaikenlaisen haukkumisen ja uhittelun muodossa kovaotteisten hahmojen suista hienosti ja hauskasti näyteltynä. Myös hauskoja hahmoja leffassa nähdään, kuten hidasälyinen lähes kaiken ryssivä ryssä (HEHEE :D!), mutta ehdottomasti hauskin hahmo on pieni ADHD keskittymishäiriöstä ja hyperaktiivisuustaudista kärsivä mummonsa luona asuva teini, joka uhoilee nyrkit heiluen karatetaidoillaan monta kertaa isompaansa.

Toiminta on melko tavallista ja vähäistä ennen näyttävää loppuhuipennusta, jossa luoteja sitten sateleekin kuin missäkin maailmansodassa. Lopun ammuskelu on paikoin hiukan kaoottista (mutta niinhän on sotakin), mutta pääosin todella nautinnollista katseltavaa varsinkin, kun yksi palkkatappajista napsii FBI-agentteja .50 kaliiperin Barrett M82A1 tarkkuuskiväärillä lennättäen heidät pitkin hotellin seiniä. Tietenkin oikeassa elämässä näin ei kävisi edes noin järeällä aseella, kuten esim. Myytinmurtajat -ohjelmassa on todistettu, mutta helvetin näyttävää ja viihdyttävää toimintaa tällä pienellä illuusiolla saa aikaan. Harvoinpa Hollywood elokuvissa ei liioitella aseiden vaikutuksia, joten se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Smokin' Acesin juoni on varsin toimivasti käsikirjoitettu ja pääsee jopa hiukan yllättämään lopussa. Tosin itse aavistin tuon juonenkäänteen hiukan ennen kun sen selosti tarkkaan yksi elokuvan hahmoista. Hän selosti sen ehkä jopa liiankin tarkkaan ikään kuin vääntäen rautalangasta tyhmemmällekin katsojalle. Luulisi että K-18 leffa on tehty aikuisille, jotka ymmärtävät vähemmälläkin vääntämisellä. No mutta hyvä yllättävä käänne juonessa siis, mutta itse leffan loppu eli tapahtumat yllättävän käänteen jälkeen jäivät vähän vaisuiksi. Mutta kokonaisuutena leffa on ysin arvoinen näyttävän toiminnan, hauskan läpänheiton ja toimivien näyttelijäsuoritusten ansiosta. Myös pikkuroolissa nähty Lost -sarjan Matthew Fox hoiti hommansa mallikkaasti. Myös leffojen osalta ensikertalainen Alicia Keys vetää osansa hyvin, sillä häntä ei rooliin eläytymisen takaa laulajaksi tunnistakaan. Ehdottomasti siis suositeltava leffa, jos yhtään pitää aikuiseen makuun sopivasta ronskista toiminnasta. Ben Affleckiä vieroksuvillekin elokuva sopii mainiosti, sillä häntä ei kovin kauaa parrasvaloissa nähdä leffan kestoon verrattuna.

Ekstrojenkaan osalta Smokin’ Aces ei petä. Tavaraa on yhden levyn julkaisuksi mukavasti ja kaikki on tekstitetty myös suomeksi. Niin poistetuista kohtauksista, mokailupätkästä, making of -dokkareista kuin vaihtoehtoisesta lopusta löytyy tekstit. Myös kuvasuhde on useimmissa aito laajakuva. Vaihtoehtoinen loppu on paitsi lyhyt myös selvästi alkuperäistä huonompi, joten onnittelut ohjaajalle oikeasta valinnasta. Ekstratarjonta on ihan mielenkiintoista katseltavaa vaikka onkin melko tavanomaista, lukuun ottamatta tekstitystä ja laajakuvaa, sekä sitä että levyllä on vain yksi traileri eikä sekään ole Smokin’ Acesin. Mutta sitä nimenomaista traileria onkin pääosin kiittäminen että kävin katsomassa Smokin’ Acesiäkin aavistuksen loistavamman Hot Fuzzin jo leffateatterissa.

DVD-kokoelmani esittely: Osa XV

Perhe on painajainen
(Meet the Parents)
DVD versio: Special Edition
Genre: Komedia
Ohjaaja: Jay Roach
Pääosissa: Robert De Niro, Ben Stiller, Teri Polo, Teri Polo
Maa: USA
Vuosi: 2000
Kesto: 1h 43min
Ikäsuositus: S-3
Arvosana (0-10): 9,5

Sairaanhoitajana työskentelevä Greg Focker (Ben Stiller) aikoo kosia tyttöystäväänsä Pamia (Teri Polo) viikonloppuna tämän vanhempien luona. Matkassa on kuitenkin yksi mutka... Gregin täytyy ensin pyytää tyttären kättä tämän isältä. Valitettavasti Pamin isä, entinen CIA-agentti Jack Byrnes (Oscar-voittaja Robert De Niro) inhoaa heti kättelyssä tyttärensä poikaystävää. Gregin epätoivoinen hyväksynnän tavoittelu kääntyy häntä vastaan ja Murphyn lait ottavat vallan. Hilpeä kommellusketju tekee Gregistä täystuhon koko perheen silmissä - lukuun ottamatta hänen järkyttynyttä tyttöystäväänsä, joka ei voi ymmärtää miksi yhä rakastaa mahdotonta poikaystäväänsä. Austin Powers -elokuvien ohjaajan jymymenestys Perhe on painajainen on hervoton, nauruhermoja kutkuttava sekoilu, mutta samalla tarina aidosta rakkaudesta, joka yrittää voittaa kaikki esteet.

Perhe on painajainen ei ehkä kutita nauruhermoja jatkuvaan lähes tauottomaan tahtiin monien slapstick ja törkyhuumori komedioiden tavoin, vaan se luottaa enemmän perinteisempää ja soveliaampaan joskin kekseliääseen ja sopivasti tauotettuun huumoriin, mikä ei suinkaan estä sitä olemasta yksi kaikkien aikojen parhaista komediaelokuvista. Sen huumori ei ole niin yksinkertaista ja väkinäistä kuin monissa muissa elokuvissa eivätkä sen lukuisat suvantokohdatkaan pitkästytä, vaan päinvastoin parantavat katselunautintoa. Toki moni kohtaus saa aikaan nauruun repeämisen, mutta enemmän leffaa katsellessa keskittyy hyvin tehtyyn juoneen ja toivoon siitä, että lopussa säheltäjäsankaria esittävä mainio Ben Stiller saa mielitiettynsä loistavan Robert De Niron esittämästä ankarasta appiukosta huolimatta. Muutkin näyttelijäsuoritukset ovat kautta linjan mainioita ja ex-poikaystävän sivuroolissa nähdään Owen Wilson.

On vaikea keksiä enempää perustelua sille, että Perhe on painajainen on yksikertaisesti yksi parhaista komedioista koskaan. Se ei ehkä aiheuta kaikista eniten nauruun repeämistä, mutta sen kaikki osat vain tuntuvat loksahtavan todella hyvin yhteen luoden mahtavan kokonaisuuden. Siksi olenkin jo jonkun aikaan halunnut sitä osaksi DVD-kokoelmaani, joten kun viime Hulluilla päivillä törmäsin sen hullun halpaan ekstroja pursuavaan Special Editioniin, niin en voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni. Ekstroja levyllä siis riittää, mutta toisaalta mikään niistä ei kestä edes viittätoista minuuttia. Enimmäkseen ekstrat koostuvat poistetuista kohtauksista sekä monen monista hupaisista pilalle menneistä otoista. Mukana on myös lyhytdokumentti valheenpaljastuskoneista sekä kissojen käytöstä elokuvan kuvauksissa. Kaiken kaikkiaan ekstrat ovat muuten hyvin tehtyjä, paitsi että niissä on tekstitys ainoastaan englanniksi. Koska leffa ei iskenyt enää toisella (vai olisikohan jo neljännellä) katselukerralla kuin miljoona volttia (vaan vaivaiset satatuhatta), niin leffa ei ansaitsisi aivan kymppiä jonka sille ensimmäisen katselukerran jälkeen annoin. Mainiot ekstrat kuitenkin pitävät pintansa joten DVD:lle pamahtaa 9,5 miljoonan voltin voimalla 9,5!

Leffailta Vol. 4: Nacho Libre

Nacho Libre
Genre: Komedia
Ohjaaja: Jared Hess
Pääosissa: Jack Black, Ana de la Reguera, Héctor Jiménez
Maa: USA
Vuosi: 2006
Kesto: 1h 28min
Ikäraja: K-11
Arvosana (0-10): 6,6

Jack Black on hauskempi kuin koskaan ennen Ignaciona eli luostarin kokkina, joka ruokkii orpolapsia päivisin ja muuntautuu öisin Nacho Libreksi, pahamaineiseksi Luchador-painijaksi trikoohousuineen. Esqueleto, "The Skeleton" on Nachon innoittajana tämän haastaessa Meksikon pelottavimmat painijat pelastaakseen lapset ja voittaakseen sisar Encarnaciónin, kielletyn rakkautensa, tunteet puolelleen. Elokuvan tekijöiden käsialaa ovat myös Napoleon Dynamite, ja käsikirjoittaja tunnetaan myös elokuvasta School of Rock. Nacho Libre takaa "makeat naurut alusta loppuun".

Nacho Libre on hauskahko showpainikomedia, joka ei kuitenkaan yllä Jack Blackin parhaimmistoon. Vaikka Jack onkin läpi elokuvan oma hauska itsensä aina selvästi tarkoituksella epäaidon kuuloista meksikolaisaksenttiaan myöten, ei hän yksin pysty pelastamaan elokuvan tylsiä kohtia. Toki myös muut näyttelijät hoitavat hommansa kunnioitettavasti, kuten erehdyttävästi Penélope Cruzia muistuttava Ana de la Reguera sekä hauskahkossa pikkuroolissa nähtävä Peter Stormare, mutta hekään eivät voi juonen tylsyydelle mitään. Vika on siis käsikirjoituksessa, vaikka hauskojakin kohtia ja hahmoja riittää, kuten erilaiset menevät painikohtaukset sekä peikkomaiset kääpiöpainijat ja muutamat hauskat läskivitsit. Käsikirjoituksen pahin vika liiallisen tylsyyden lisäksi on kekseliäisyyden puute. Monet ideat kun tuntuvat olevan suoria kopioita elokuvista kuten Bad Santa ja joku elokuva jonka nimeä en nyt juuri muista, jossa mies yrittää tehdä vaikutuksen - ja lopussa onnistuukin tekemään - rakastamaansa tyttöön auttamalla vähäosaisempia ja ylittämällä itsensä fyysisesti ja/tai henkisesti. Jos pieni tylsistyminen ei haittaa on Nacho Libre ihan nautittava kokemus ja muutaman mehevän naurunkin se saa tiristettyä katsojistaan. Takakannen tekstiä ei kuitenkaan pidä ottaa sanasta sanaan totena.

Leffailta Vol. 4: Borat

Borat
(Borat: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan)
Genre: Komedia
Ohjaaja: Larry Charles
Pääosassa: Sacha Baron Cohen
Maa: USA
Vuosi: 2006
Kesto: 1h 20min
Ikäraja: K-15
Arvosana (0-10): 8,6

Sacha Baron Cohen, HBO:n supersuositun TV-show Ali G:n tähti ja luoja, tuo todella omaperäisen kazakstanilashahmonsa Borat Sagdiyevin ensi kertaa valkokankaalle. Kameramies kintereillään ja asearsenaalinaan purkillinen mustalaisenkyyneliä "suojanaan", Kazakstanin neljänneksi kuuluisin julkkis matkaa US ja A:han tekemään dokumenttia. Siksakatessaan mantereen halki, rakastettava Borat kohtaa tosielämän ihmisiä tosielämän tilanteissa – hillittömin seurauksin – rainassa, joka "saa sinut tipahtamaan turvallesi ja pissaamaan pöksyihisi – kiljuen!" (Philadelphia Weekly)

Siitä lähtien kun näyttelijä Sacha Baron Cohenin tunnetuimmasta hahmosta eli Ali G:stä tehtiin elokuva, olen odottanut elokuvaa myös hupaisasta Borat -hahmosta. Jopa sen verran paljon, että olisin halunnut nähdä Boratin elokuvateatterissa, mutta vapaalippujen määrä sekä MatoApinan into eivät riittäneet. Vaikka itse Borat hahmona ei välttämättä ole yhtä hauska kuin Ali G, aiheuttaa hän sen verran hauskoja tilanteita ja reaktioita ihmisissä, ja elokuva on sen verran taidokkaasti käsikirjoitettu, että se on parempi kuin Ali G Indahouse. Boratin huumori ei perustu ainoastaan ihmisten reaktioihin ja hupaisiin tilanteisiin joihin Borat joutuu käyttäytymisellään, vaan myös hauskoihin käsikirjoitettuihin tilanteisiin, kuten hillitön hotellissa alastomana tapahtuva tappelu Boratin ja hänen managerinsa välillä, joka on yksi elokuvan hauskimmista kohdista. Kyytiä pilkan muodossa saavat myös monet ihmisryhmät kuten juutalaiset, homot ja ääriuskolliset kristityt. Nauruhermoja kutitetaan siis usein ja todella tehokkaasti eikä tylsiä kohtia juurikaan ole. Tosin samasta syystä elokuva on melko lyhyt ja loppuratkaisu on ehkä vähän omituinen, mutta kokonaisuutena se on hillitön komedia joka saa varmaan tosikonkin nauramaan jossain kohtaa. Sekä Cohen että hänen manageriaan esittävä Ken Davitian tekevät loistotyötä puhuessaan keskenään ”kazakstania” ja loput näyttelijöistä ovatkin tavallisia ihmisiä jotka reagoivat aidosti. Ainoastaan Pamela Andersonin esiintyminen leffan loppupuolella vaikuttaa näytellyltä ja etukäteen käsikirjoitetulta. Kazakstanilaiset teksit aina lopputekstejä myöten ovat hauska lisämauste.

DVD-kokoelmani esittely: Osa XIII

Muppetit valloittavat Manhattanin
(The Muppets Take Manhattan)
DVD versio: Widescreen
Genre: Komediamusikaali
Ohjaaja: Frank Oz
Pääosissa: Jim Henson, Frank Oz, Dave Goelz, Steve Whitmire, Richard Hunt, Jerry Nelson
Maat: Britannia/USA
Vuosi: 1984, 1999
Kesto: 1h 31min
Ikäsuositus: Sallittu kaiken ikäisille
Arvosana (0-10): 6,0

Broadwaylle pääsemisestä haaveilevat Muppetit valloittavat Manhattanin tässä hurmaavassa musikaalissa, joka paljastaa kuinka armotonta on taistelu showbisneksessä! Kermit, Fozzie-karhu ja kaikki muut Muppet-suosikit, jotka esiintyvät Kermitin musikaalissa ”Mahanttan Melodies”, ovat päättäneet teatterikoulunsa ja suuntaavat nyt ”Isoon Omenaan” tullakseen suuriksi tähdiksi! He eivät muuta pyydä kuin saada näyttää taitonsa. Mutta kun kukaan suurkaupungissa ei ota heitä tosissaan, Kermitin tehtäväksi jää pitää huoli siitä, että show toteutetaan tavalla tai toisella…

Muppetit valloittavat Manhattanin on yksi kolmesta ensimmäisestä DVD:stäni, jotka isäni osti minulle ties mistä ja ties mistä syystä. No on tämä sentään iso askel ylöspäin Moby Dick DVD:stä: Kuva on laajakuvaformaatissa, leffa kestää vain puolitoista tuntia, lajityyppinä on komediamusikaali (seikkailudraaman sijaan) ja ekstroissa on jopa liikkuvaa kuvaa: Trailereita. Ne tosin ovat sitten ainoat ekstrat. Vaikka DVD on tehty vuonna 1999 digitaalisesti parantamalla alkuperäinen elokuva, ei ääntä ole muutettu alkuperäisestä mono-äänestä mitenkään. Tyylilajiakin väitetään animaatioksi, vaikka kyseessä on yhdistelmä oikeita näyttelijöitä ja ihmisten liikuttelemia nukkeja. Itse elokuvasta en muista paljoa, sillä sen näkemisestä on niin paljon aikaa. Elokuvan komedia oli paikoin tosi hauskaa ja lukuisat laulutkin ovat ihan mukavia, mutta pohjimmiltaan elokuva on lapsille suunnattu. Se saa hädin tuskin peukun ylöspäin.