The Rock - paluu helvettiin
(The Rock)
DVD versio: 2 Disc Collector's Edition
Genre: Toiminta
Ohjaaja: Michael Bay
Pääosissa: Sean Connery, Nicolas Cage, Ed Harris
Maa: USA
Vuosi: 1996
Kesto: 2h 11min
Ikäraja: K-15
Arvosana (0-10): 9,6
Menestyselokuvien Purppuravyöhyke, Top Gun ja Hollywood Cop tekijät ovat onnistuneet jälleen. Tässä vuoden kovimmassa action-elokuvassa pääosia näyttelevät legendaarinen Sean Connery ja Nicolas Cage. Connery näyttelee ainoaa Alcatrazista koskaan paennutta vankia ja Cage hieman rauhatonta, mutta lahjakasta FBI-agenttia. Kemiallisia aseita hallussaan pitävät eliittisotilaat, johtajanaan eversti X Hummel (Ed Harris), miehittävät Alcatrazin vanhan vankilasaaren, jota kutsutaan myös nimellä The Rock. Päähenkilöiden muodostama outo parivaljakko yrittää pelastaa San Franciscon asukkaat varmalta kuolemalta. Tämä on vuoden ehdoton action-elokuva, jonka rinnalla jopa Die Hard III kalpenee.
Siinä The Rock -elokuvan takakannen teksti on aivan oikeassa, että
Die Hard 3 kalpenee sen rinnalla. Pidän kolmosta ehkä Die Hard sarjan toiseksi parhaana osana loistavan ykkösen jälkeen, joten mistään pikkujutusta ei ole kyse. The Rockissa yhdistyy loistavasti kaikki oleellinen: Näyttävä, monipuolinen ja vauhdikas toiminta, hyvät näyttelijät, juoni ja käsikirjoitus, upeat tehosteet, sopiva määrä draamaa, pälätystä, politiikkaa ja propagandaa sekä riittävä muttei liian pitkä kesto. Kun takapiruina häärivät sellainen megaluokan tuottajapari kuin
Jerry Bruckheimer ja edesmennyt
Don Simpson sekä ohjaajan pallilla istuu suosikkeihini kuuluva Michael Bay, ei loistavuus ole mikään ihme, vaan enemmänkin odotus. Tosin silloin kun näin elokuvan ensimmäistä kertaa televisiosta, ei tällaisia odotuksia vielä ollut ehtinyt syntyä. Nykysistä odotuksista huolimatta The Rock olisi varmasti nyt ensimmäistä kertaa nähtynä yhtä vaikuttava kokemus ja loistava elokuva.
The Matrixin tavoin The Rockin kaikki osa-alueet hipovat täydellisyyttä. Ainoastaan se, että siinä ei sinänsä ole mitään ennennäkemätöntä kuten Matrixissa, estää sitä nousemasta aivan samalle huipputasolle. Mutta kyllä kelpaa kaiken ollessa huipputasoa. Toimintaa alkaa melkein heti ja sitä on paljon erilaista sopivan tiiviiseen tahtiin esitettynä ja upeilla räjähdyksillä ja muilla tehosteilla ryyditettynä. Varsinkin ammuskelukohtauksia kelpaa katsella, sillä ne eivät lopu lyhyeen kuten monissa nykyelokuvissa on tapana, vaan mahdollista lyhyyttä kompensoidaan fiksusti esim. hidastuksilla ja dramaattisilla kuvakulmilla sekä musiikilla, kuten suihkukohtauksessa, jossa kokonainen merijalkaväkijoukkue teurastetaan hetkessä. Useilla tapahtumilla kuten upealla takaa-ajo kohtauksella läpi San Franciscon katujen on nyt aivan uudenlaista tunnearvoa, sillä vuonna 2002 tuli käytyä Amerikassa mm. kyseisessä kaupungissa ja Alcatrazissa, josta tein lukion päätöstyöni. Ainoa huono puoli toiminnassa on muutama pikkuvirhe jatkuvuuden suhteen, mutta mikään niistä ei erityisesti häiritse ja samanlaisia esiintyy varmaan joka toisessa toimintaelokuvassa.
Juonellisesti The Rock on piristävän ainutlaatuinen. Poliittiselta puoleltaan juoni astuu viisaasti suurimpien kliseekuoppien yli eikä sorru ylipatriotismiin vaan pistää ääripatriootit pahiksiksi. 30 vuotta vankilassa viruneen vankikarkurin ja nörttimäisen FBI kemistin lyöttäminen yhteen toimii täydellisesti. Läppää lentää sopivasti eikä ollenkaan ylilyödysti kuten usein on tapana. Conneryn charmi puree jälleen ja Cage todellakin osaa asiansa. Pahiksena Harris ei ehkä ole kaikista ihastuttavin tai vihastuttavin, mutta hoitaa homman hienosti. Sivurooleissa näkee monta nykyisin muista ympyröistä tuttuja näyttelijöitä, kuten
Tuho-osastossa Dr. Perry Coxia esittävä
John C. McGinley sekä
Las Vegasissa Samantha Marquesin roolissa nähtävä
Vanessa Marcil.
Elokuvan kahden levyn version osuminen silmään Anttilassa vuoden alussa oli loistava yhteensattuma. Mikäs sen parempaa kuin yksi lempielokuvistaan hienona The Criterion Collection versiona halvalla? Ensimmäisen kerran siis näin The Rockin televisiosta ja sittemmin ainakin pari kertaa uudestaankin, mutta siitä huolimatta ei se nyt DVD:ltä katsottuna ollut yhtään kulahtanut. Päinvastoin, sillä uusia aspekteja ilmeni jälleen, kuten aiemmin mainitut nykyään tutut näyttelijät ja maisemat. Myös DTS Digital 5.1 äänten ja 32” laajakuva TV:n käyttö tekivät kokemuksesta entistä upeamman. Lukuisista ekstroista erityisesti Alcatrazia käsittelevät kiehtovat sattuneesta syystä tavallista enemmän. Myös muita ekstroja kuten ampumakoulutusta ja itsensä Jerry Bruckheimerin haastattelua kelpaa katsella. Tosin jotain vähän pidempää "Making of" -dokumenttia sekä poistettuja tai pidennettyjä kohtauksia jäin vähän kaipaamaan. Kokonaisuutena DVD on kuitenkin faneille loisto-ostos ja itse elokuva toiminnan ystäville välttämättömyys.
On tässä viime aikoina tullut sen verran tiheästi reissattua Jimm's PC-Storeen jotain tilausta noutamaan, että pitäisi jo saada jotain kanta-asiakas alennusta :D! Toukokuussa ostin sieltä uuden kovalevyn, kesäkuussa kaiuttimet ja virtalähteen, ja nyt prossujäähyn ja pari kotelotuuletinta. Niistä viimeisimmät näkyvät kuvassa. Vielä en ole ehtinyt niitä asentaa - sen verran iso homma kun on kyseessä. Mm. emolevy pitää irrottaa kotelosta, jotta jäähyn saa kiinnitettyä siihen. Lisäksi ostin Clas Ohlsonilta pari ylijännitesuojajatko-johtoa ja ruokakaupasta vähän mässyä. Ylijännitesuojat ovat sitä varten, ettei aina ukkosella tarvitse irrottaa seinästä kaikkia herkkiä laitteita. Mutta koska ylijännitesuojatkaan eivät pysty suoralta tai lähelle osuvalta salamalta suojaamaan, täytyy ne viimeistään silloin irrottaa. Mutta enpä muista yhtään sellaista ukonilmaa, jossa salama olisi iskenyt paria kilometriä lähemmäksi, joten sellaista ei varmaan kovin usein tarvitse tehdä. Olohuoneeseen tulee suoja, jossa on lisäksi suoja antennille ja minun huoneeseeni se missä on sen lisäksi vielä paikka RJ-11 puhelin/nettijohdolle. Jälleen pitää siis pistää johtojen järjestys uusiksi. Mässyistä sen verran, että nuo Hearts sipsit ovat ehkä liiankin hyviä, sillä ilmavuutensa ja loistavan makunsa takia ne tulee syötyä liiankin nopeasti. Vähän sama vika on Dallas pullissa, jotka ovat ehdottomasti maailman parhaita leivonnaisia! Siksi niissä nopeasti loppuminen on jokaisen makuhermoja kutkuttavan sekunnin arvoinen. Eipä tässä sitten enempää... tuli varmaan lyhin blogaus aikoihin, vaikka tekstiä onkin näin paljon :D!
