Terminaali
(The Terminal)
DVD versio: 2-Disc Collector's Edition
Genre: Draamakomedia
Ohjaaja: Steven Spielberg
Pääosissa: Tom Hanks, Catherine Zeta-Jones, Stanley Tucci
Maa: USA
Vuosi: 2004
Kesto: 2h 4min
Ikäsuositus: S-3
Arvosana (0-10): 8,2
Oscar -palkittu ohjaaja Steven Spielberg lyöttäytyy yhteen kahdesti Oscar -palkitun Tom Hanksin ja Oscar -palkitun Catherine Zeta-Jonesin kanssa tässä kriitikoiden ylistämässä lämminhenkisessä elokuvassa. New Yorkin JFK:n lentokentälle saapunut Viktor Navorski (Hanks) joutuu tietämättään byrokraattisten ongelmien keskelle: sotatilan takia hän ei voi palata kotimaahansa eikä toisaalta jalkautua Yhdysvaltoihin. Viktor joutuu siis jäämään lentokentälle elämän odotustilaan, jossa hän kaikkien odotusten vastaisesti saa uusia ystäviä, uuden työpaikan sekä kokee elämän lahjoista suurimman - rakkauden.
Yleensä en pahemmin innostu romanttisista draamakomedioista, mutta Terminaalin hauskan trailerin näkeminen ja sen myötä tieto siitä, että sen pääosassa on Tom Hanks ja sen on ohjannut itse Steven Spielberg, saivat innostumaan elokuvasta sen verran, että tilaisuuden tullen ostin sen DVD:lle viime syksynä. Enkä joutunut tippaakaan pettymään, sillä Terminaali on hauska ja tunteikas matka, jonka huumori perustuu onnistuneisiin roolisuorituksiin, hauskoihin hahmoihin, sekä epätavalliseen tilanteen synnyttämään tilannekomiikkaan. Kuvitteellisen itäeurooppalaisen Krakosian valtion kansalaista Viktor Navorskia esittävä Tom Hanks on rooliinsa täydellinen valinta. On suorastaan hämmästyttävää kuinka onnistuneesti periamerikkalainen englantia äidinkielekseen ikänsä puhunut mies onnistuu esittämään elokuvan alussa vain muutaman sanan englantia osaavaa slaavilaisaksentilla siansaksaa sopertavaa suurisydämistä herrasmiestä, joka ei lentokentän tullihenkilökunnan harmiksi suostu poistumaan laittomasti lentokentältä, vaan elää lentokentällä yhdeksän kuukautta kokien kaikennäköistä romanssista rakennusurakoitsijan hommiin.
Tullihenkilökunta seuraa paitsi harmistuneena myös varsin huvittuneena passittoman, kodittoman, ja aluksi myös rahattoman Viktorin selviytymispuuhia, kun hän mm. saa töitä, ystävystyy muutaman hauskan sivuhahmon kanssa, rakastuu lentoemäntään, pelastaa erään venäläismatkustajan kuolevan isän ja kerää melkoisen maineen lentokentän henkilökunnan keskuudessa. Elokuvan roistoa eli kapuloita Viktorin matkalaukkukärryn rattaisiin laittavaa virkaatekevää tullipäällikköä esittävä Stanley Tucci hoitaa homman varsin mallikkaasti, mutta kolmas pääosan esittäjä eli Catherine Zeta-Jones sen sijaan on suurimmilta osin aika mitäänsanomaton. Toisaalta en ole nähnyt häntä elokuvan tapaisessa roolissa aiemmin ja kaikki hänen kohtauksensa ovat Tom Hanksin kanssa, joissa tämä vie erikoisella hahmollaan suurimman osan huomiosta. Sivuhahmoista hauskin on ehdottomasti Kumar Pallanan esittämä vainoharhainen intialaissiivooja, joka ajan kulukseen mm. kastelee lattioita ja istahtaa lähistölle kastomaan kuinka varoituskylteistä piittaamattomat ihmiset lentävät persuksilleen. Diego Lunan esittämä ujohko elintarvikekuski sen sijaan suostuttelee Viktorin hankkimaan ruokapalkalla tietoja ihastuksestaan, eli Zoe Saldanan esittämästä naistullivirkailijasta.
Eniten nauruja irtoaa kuitenkin Viktorin kommelluksista ja hupaisasta tilannekomiikasta, varsinkin elokuvan alkupuolella, kun tuo epätoivoiseen tilanteeseen joutunut mutta positiivisesti ajattelva mies on kaikesta aivan pihalla. Erityisesti kielimuuri Viktorin ja tullivirkailijoiden välillä aiheuttaa huvituksen jos toisenkin. Elokuvan loppupuoli sen sijaan keskittyy enemmän draamapuoleen, mutta reilun kahden tunnin kestostaan huolimatta tylsistymään ei sympaattista tarinaa seuratessa onneksi kovin paljoa pääse. Juoni onkin hyvin tasapainotettu draaman ja komiikan välillä, ja tunnelmaa tehostaa itse John Williamsin säveltämä hieno tunteikas musiikki, upea lavastus sekä onnistuneet kamerakulmat. Tunteellisuus nousee uudelle tasolle loppua kohden Viktorin viimein päästessä vapaaksi ”vankilastaan”, kun lämminsydämisyys ja inhimillisyys mm. Barry Shabaka Henleyn vartijahahmon toimesta perivät tullipäällikön harmiksi voiton pikkutarkasta lakipykälien orjallisesta noudattamisesta. Eipä tällaiselta elokuvalta muuta kuin onnellista loppua voikaan odottaa, mutta kyllä loppuratkaisu silti oli hiukan erilainen kuin mitä alkujaan oletti. Kaiken kaikkiaan Terminaali on siis jälleen onnistunut ohjaus Steven Spielbergiltä ja mainio hyvän olon elokuva, jonka parissa pääsee myös nauramaan kunnolla, joten sitä voi avoimesti suositella kaikenikäisille huumorintajuisille juonirikkaiden ja tunnepitoisten elokuvien ystäville.
Kahden levyn version kaikki ekstrat on tekstitetty suomeksi ja valikot ovat täysin suomennettuja. Ykköslevyltä tosin ei löydy ekstroja edes kommenttiraidan, trailerin tai poistettujen kohtausten vertaa. Kakkoslevyllä on ainoastaan valikoima erilaisia minidokumentteja sekä yksi kuvagalleria, joten ekstrojen yksipuolisuudesta täytyy antaa miinusta, joten pesäeroa itse elokuvan pisteytykseen kertyy vain yksi kymmenys. Kestoltaan noin 6-17 minuuttiset minidokumentit kattavat kaiken tarinasta, käsikirjoituksesta ja lavastuksesta, pää- ja sivuhahmoihin sekä elokuvan musiikkiin. Mielenkiintoisten ja muuten paitsi ”Play All” -toiminnon puutteen osalta hyvin toteutettujen joskin lyhyehköjen dokumenttien lisäksi nähdään pätkä, jossa näyttelijät ja tuotantotiimin jäsenet kertovat omista lentokenttäkokemuksistaan kun taas Kumar esittelee 87-vuotiaaksi mieheksi huikaisevia jonglööritaitojaan, joita hän käytti myös yhdessä elokuvan kohtauksessa. Kahden levyn versio ei siis ekstrojen osalta täyttänyt aivan odotuksia, mutta kun yksilevyisessä versiossa (jota en edes ole missään kaupassa nähnyt) lisämateriaalia ei ole yhtään, on tuplapainos varsinkin alehintaisena hintansa veroinen.
Yleensä en pahemmin innostu romanttisista draamakomedioista, mutta Terminaalin hauskan trailerin näkeminen ja sen myötä tieto siitä, että sen pääosassa on Tom Hanks ja sen on ohjannut itse Steven Spielberg, saivat innostumaan elokuvasta sen verran, että tilaisuuden tullen ostin sen DVD:lle viime syksynä. Enkä joutunut tippaakaan pettymään, sillä Terminaali on hauska ja tunteikas matka, jonka huumori perustuu onnistuneisiin roolisuorituksiin, hauskoihin hahmoihin, sekä epätavalliseen tilanteen synnyttämään tilannekomiikkaan. Kuvitteellisen itäeurooppalaisen Krakosian valtion kansalaista Viktor Navorskia esittävä Tom Hanks on rooliinsa täydellinen valinta. On suorastaan hämmästyttävää kuinka onnistuneesti periamerikkalainen englantia äidinkielekseen ikänsä puhunut mies onnistuu esittämään elokuvan alussa vain muutaman sanan englantia osaavaa slaavilaisaksentilla siansaksaa sopertavaa suurisydämistä herrasmiestä, joka ei lentokentän tullihenkilökunnan harmiksi suostu poistumaan laittomasti lentokentältä, vaan elää lentokentällä yhdeksän kuukautta kokien kaikennäköistä romanssista rakennusurakoitsijan hommiin.
Tullihenkilökunta seuraa paitsi harmistuneena myös varsin huvittuneena passittoman, kodittoman, ja aluksi myös rahattoman Viktorin selviytymispuuhia, kun hän mm. saa töitä, ystävystyy muutaman hauskan sivuhahmon kanssa, rakastuu lentoemäntään, pelastaa erään venäläismatkustajan kuolevan isän ja kerää melkoisen maineen lentokentän henkilökunnan keskuudessa. Elokuvan roistoa eli kapuloita Viktorin matkalaukkukärryn rattaisiin laittavaa virkaatekevää tullipäällikköä esittävä Stanley Tucci hoitaa homman varsin mallikkaasti, mutta kolmas pääosan esittäjä eli Catherine Zeta-Jones sen sijaan on suurimmilta osin aika mitäänsanomaton. Toisaalta en ole nähnyt häntä elokuvan tapaisessa roolissa aiemmin ja kaikki hänen kohtauksensa ovat Tom Hanksin kanssa, joissa tämä vie erikoisella hahmollaan suurimman osan huomiosta. Sivuhahmoista hauskin on ehdottomasti Kumar Pallanan esittämä vainoharhainen intialaissiivooja, joka ajan kulukseen mm. kastelee lattioita ja istahtaa lähistölle kastomaan kuinka varoituskylteistä piittaamattomat ihmiset lentävät persuksilleen. Diego Lunan esittämä ujohko elintarvikekuski sen sijaan suostuttelee Viktorin hankkimaan ruokapalkalla tietoja ihastuksestaan, eli Zoe Saldanan esittämästä naistullivirkailijasta.
Eniten nauruja irtoaa kuitenkin Viktorin kommelluksista ja hupaisasta tilannekomiikasta, varsinkin elokuvan alkupuolella, kun tuo epätoivoiseen tilanteeseen joutunut mutta positiivisesti ajattelva mies on kaikesta aivan pihalla. Erityisesti kielimuuri Viktorin ja tullivirkailijoiden välillä aiheuttaa huvituksen jos toisenkin. Elokuvan loppupuoli sen sijaan keskittyy enemmän draamapuoleen, mutta reilun kahden tunnin kestostaan huolimatta tylsistymään ei sympaattista tarinaa seuratessa onneksi kovin paljoa pääse. Juoni onkin hyvin tasapainotettu draaman ja komiikan välillä, ja tunnelmaa tehostaa itse John Williamsin säveltämä hieno tunteikas musiikki, upea lavastus sekä onnistuneet kamerakulmat. Tunteellisuus nousee uudelle tasolle loppua kohden Viktorin viimein päästessä vapaaksi ”vankilastaan”, kun lämminsydämisyys ja inhimillisyys mm. Barry Shabaka Henleyn vartijahahmon toimesta perivät tullipäällikön harmiksi voiton pikkutarkasta lakipykälien orjallisesta noudattamisesta. Eipä tällaiselta elokuvalta muuta kuin onnellista loppua voikaan odottaa, mutta kyllä loppuratkaisu silti oli hiukan erilainen kuin mitä alkujaan oletti. Kaiken kaikkiaan Terminaali on siis jälleen onnistunut ohjaus Steven Spielbergiltä ja mainio hyvän olon elokuva, jonka parissa pääsee myös nauramaan kunnolla, joten sitä voi avoimesti suositella kaikenikäisille huumorintajuisille juonirikkaiden ja tunnepitoisten elokuvien ystäville.
Kahden levyn version kaikki ekstrat on tekstitetty suomeksi ja valikot ovat täysin suomennettuja. Ykköslevyltä tosin ei löydy ekstroja edes kommenttiraidan, trailerin tai poistettujen kohtausten vertaa. Kakkoslevyllä on ainoastaan valikoima erilaisia minidokumentteja sekä yksi kuvagalleria, joten ekstrojen yksipuolisuudesta täytyy antaa miinusta, joten pesäeroa itse elokuvan pisteytykseen kertyy vain yksi kymmenys. Kestoltaan noin 6-17 minuuttiset minidokumentit kattavat kaiken tarinasta, käsikirjoituksesta ja lavastuksesta, pää- ja sivuhahmoihin sekä elokuvan musiikkiin. Mielenkiintoisten ja muuten paitsi ”Play All” -toiminnon puutteen osalta hyvin toteutettujen joskin lyhyehköjen dokumenttien lisäksi nähdään pätkä, jossa näyttelijät ja tuotantotiimin jäsenet kertovat omista lentokenttäkokemuksistaan kun taas Kumar esittelee 87-vuotiaaksi mieheksi huikaisevia jonglööritaitojaan, joita hän käytti myös yhdessä elokuvan kohtauksessa. Kahden levyn versio ei siis ekstrojen osalta täyttänyt aivan odotuksia, mutta kun yksilevyisessä versiossa (jota en edes ole missään kaupassa nähnyt) lisämateriaalia ei ole yhtään, on tuplapainos varsinkin alehintaisena hintansa veroinen.
