Näytetään tekstit, joissa on tunniste sotaelokuva. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sotaelokuva. Näytä kaikki tekstit

maanantai 9. huhtikuuta 2007

Leffateatterikäynti Vol. 4: 300

300
Genre: Sotadraama
Ohjaaja: Zack Snyder
Pääosissa: Gerard Butler, Lena Headey, Dominic West, David Wenham, Vincent Regan
Maa: USA
Vuosi: 2006
Kesto: 1h 59min
Ikäraja: K-15
Arvosana (0-10): 8,6

300 on voimakas tarina muinaisesta Thermopylain taistelusta, jossa kuningas Leonidas (Gerard Butler) ja 300 spartalaista taisteli kuolemaansa saakka Kserksesiä ja hänen massiivista persialais-armeijaansa vastaan. Ylitsepääsemättömiä esteitä kohtaavien sotilaiden urheus ja uhraukset inspiroivat koko Kreikkaa yhdistymään persialaisvihollista vastaan ja asettamaan rajat demokratian puolesta. Sarjakuvaromaanikirjailija Frank Millerin (Sin Cityn luoja) töiden inspiroima 300 on eeppinen seikkailutarina intohimosta, rohkeudesta, vapaudesta ja uhrauksista, jotka ruumiillistuivat erääseen maailmanhistorian suurimpaan taisteluun osaa ottaneissa spartalaisissa sotureissa. Zack Snyderin (Kuolleiden aamunkoitto) - ohjaaja ja yksi käsikirjoittajista - elokuva herättää Millerin kiitetyn sarjakuvaromaanin henkiin yhdistelemällä eläviä hahmoja ja virtuaalitaustoja, jotka vangitsevat Millerin omaperäisen vision tästä muinaisesta tarinasta.

300 on tyyliltään hyvin samanlainen kuin toinen Frank Millerin teoksiin perustuva elokuva Sin City. Elokuvan kuvamateriaalin värit on jälkikäsitelty ruskeammiksi sekä ainakin osa taustoista on tietokoneella tehtyjä, mikä sopii elokuvaan hyvin. Sen tapahtumat, ympäristöt ja puvut ovat hienoja ja perustuvat oikeaan historiaan, mutta esim. persialaisten armeijassa olevat luonnonoikut menevät ehkä liikaakin mielikuvituksen puolelle. Hahmot kuten lähes kolmemetrinen jätti, kyttyräselkäinen klonkkumainen spartalainen sekä monet kasvoistaan rujot luonnonoikut ovat vielä selitettävissä epämuodostumilla ja taudeilla, mutta esim. luusta muodostuneet veitsenterät käsien tilalla omaava teurastaja, vuohenpään ja ihmisen vartalon omaava persialainen sekä norsun kokoinen jättisarvikuono menevät jo vähän liikaa fantasian puolelle. Nämä ovat luultavasti peräisin Millerin teoksista eivätkä käsikirjoittajien kynästä, mutta jotenkin tuntuu että ne olisivat enemmän keksitty tekemään persialaisista (nykyinen Iran ja Iraq) entistä raaemman, pahemman ja barbaarimaisen tuntuisia oikeuttamaan paremmin heidän teurastuksena. Tosin spartalaisiin verrattuna he ovat rasismin osalta edistyneitä, sillä Spartalaiset harrastivat rodunjalostusta heittämällä epämuodostuneet ja heikot vauvat menemään eivätkä kelpuuta armeijaansa muita kuin puhtaita spartalaisia. Siksi Andrew Tiernanin esittämän kyttyräselkäisen spartalaisen Ephialteksen taistelu muiden joukkoon kuulumisesta tuokin leffaan kiinnostavan (joskin vähän liian koomisen) lisämausteen, varsinkin kun hänen osuutensa sodassa lopputuloksen kannalta paljastuu. Nämä moraalikysymykset tekevätkin elokuvasta mielenkiintoisemman ja syvemmän, sillä eeppinen ”hyvä vastaan paha” taistelu ei ole niin mustavalkoinen kuin sotaelokuvissa yleensä, vaan molemmilla puolilla on paheensa.

Gerard Butler sopii pääosaan sekä suorittaa sen erinomaisesti ja muutkin spartalaisten rooleissa olevat esittävät karkaistuneita kuolemaan asti kansansa puolesta taistelevia sotureita onnistuneesti. Mieleen painuu hyvin myös persialaisten jumalaksi itseään julistavaa kuningas Kserksestä esittävän Rodrigo Santoron roolisuoritus. Mies on tuttu mm. Lostin kolmannelta kaudelta, mutta häntä ei todellakaan tunnista kaljun pään, lävistellyn vartalon, trikkikuvauksella reilusti yli kaksimetriseksi kasvatetun pituuden, sekä Stargate -sarjasta tutuilta Goa’uldeilta kuulostavan ukkosmaisen äänen takaa, mikä kieliikin hyvin onnistuneesta suorituksesta ja meikkauksesta. Vaikka näyttelijäkaartissa on jonkun verran tunnetumpiakin nimiä, niin Butler oli ainoa jonka tunnistin suoraan nimestä.

Muun muassa pettureita, selkään puukottamista ja lahjontaa sisältävä juoni on varsin mielenkiintoinen ja onnistunut, vaikka suurin osa elokuvasta onkin taistelua. Tämä ei kuitenkaan ole huono asia, sillä taistelu on todella upeaa katseltavaa. Veri ja miehet lentelevät komeasti metrien kaarissa, päitä tippuu ja raajoja katkeaa kuin teurastamon liukuhihnalla ja hidastuksia sekä onnistuneita kamerakulmia käytetään runsaasti, mikä tekee taistelusta paitsi hienon näköistä, myös helpompaa ja mukavampaa seurata nopean miekan- ja kameranheiluttelun sijaan. Taistelun verisyyden, melko runsaan alastomuuden ja yhden seksikohtauksen sekä huumeviittauksen (Oraakkeli hengittää jotain huumaavaa ainetta saadakseen ”näkyjä”) takia elokuvan K-15 merkintä ihmetyttää hieman, mutta esim. Saw III:een verrattuna 300 on melkein puistokävelyn tasoa… no ehkä puistokävelyn, jossa joku hölkkää puiston läpi alasti, astuu naulaan saaden jalkansa vuotamaan verta, kiroilee kivun vaikutuksesta ja vetää tötsyt lievittääkseen kipua (:D!). Kaiken kaikkiaan leffa on mainio kaikille aikuisilla suositeltava sotaspektaakkeli (juonen sisältämän draaman ja hyvin treenattujen urosten runsauden takia myös naisille joita sen väkivaltaisuus ei pelota), joka poikkeaa monella tapaa useista muista sotaelokuvista. Jokaisen omasta suhtautumisesta riippuu poikkeaako se esim. sarjakuvamaisuutensa tai kamerankäyttönsä takia edukseen vai haitakseen.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2007

VHS-kokoelmani esittely: Osa XI

The Patriot
Genre: Sotadraama
Ohjaaja: Roland Emmerich
Pääosassa: Mel Gibson
Maat: Saksa/USA
Vuosi: 2000
Kesto: 2h 39min
Ikäsuositus: S-14
Arvosana (0-10): 7,5

Benjamin Martin oli oman aikansa sotasankari ja legenda, joka taisteli ranskalaisia ja intiaaneja vastaan. Nyt hän haluaa vain elää kaikessa rauhassa. Mutta kun brittisotilaat marssivat South Carolinaan ja riistävät Martinilta perheen ja vapauden, on aika tarttua aseisiin. Rinnallaan vanhin poikansa Gabriel - nuori, isänmaallinen idealisti- Martin käy taistoon raakalaismaisia sotilaita vastaan. Pian Martin saa havaita, että vapauttaakseen perheensä hänen on vapautettava koko maa... Oscar ® voittaja Mel Gibson (”Payback”, ”Braveheart - taipumaton”, ”Tappava ase 1-4”) esittää pääosaa tässä toiminnalla, näyttävillä taisteluilla ja mahtipontisella kuvauksella maustetussa tarinassa, joka kertoo legendaarisesta sotasankarista ja hänen osastostaan Amerikan vallankumouksessa eli vapaussodassa. Hänen Gabriel poikaansa esittää nouseva tähti Heath Ledger (”10 Things I Hate About You”). Tämän historiallisen mestariteoksen on ohjannut Roland Emmerich (”Independence Day”) ja käsikirjoituksesta vastaa Robert Rodat (”Pelastakaa sotamies Ryan”).

The Patriot on Amerikan sisällissotaan sijoittuva mahtipontinen sotaspektaakkeli. Varsin komeissa taisteluissa nähdään kerralla tuhansia näyttelijöitä sotimassa aidon näköisissä vetimissä sen ajan aseilla ja tavoilla. Välillä leffa jopa naurattaa, sillä tuolloin sotaa käytiin pysymällä tiukassa rivissä vaikka tykinkuulia satelee niskaan, joten monet sotilaat kuolivat koska eivät saaneet väistää kuulia poikkeamalla muodosta. Joukot marssivat hölmösti riveissä ampumaetäisyydelle vailla mitään suojaa ja vuorotellen suolasivat rivi kerralla vastustajia. Onpas järkevää. No ainakin The Patriot on historiallisesti tarkka ja taistelut ovat hyvin toteutettuja. Leffassa kyllä ihmetyttää sen saama S-14 luokitus, vaikka siinä mm. tykinkuulat silpovat hienosti veri roiskuen sotilaita palasiksi minkä kerkiävät ja pistimet sekä miekat ovat ahkerassa käytössä. Taistelujen välissä onkin leffan huonoin puoli: Lukuisat tylsät kohdat ja niiden paikoin puuduttava dialogi. Elokuva olisi saanut olla lyhyempi ja vähemmän runsas tylsän keskustelun osalta ollakseen nautittavampi. Nyt se ansaitsee hädin tuskin kahdeksikon hienojen taisteluiden, niiden tunnelman ja toteutuksen ansiosta. Juoni perustuu historiallisiin tapahtumiin, joten sitä ei voi kehua yllättäväksi kuten ei vuorosanoja tai dialogiakaan, joka siis on paikoin liian pitkäveteistä. Mel Gibson hoitaa hommansa riittävän hyvin eikä muista näyttelijöistä ole pahemmin sanottavaa. Sain leffan vuonna 2001 lahjaksi vanhemmiltani tai joltain sukulaisiltani. Se on ihan kelpoa hyvin toteutettua ja kuvattua, mutta paikoin tylsää sotadraamaa, eli parempiakin olen nähnyt.