X-Men
DVD versio: X-Men 1.5 (2 levyn extreme versio)
Genre: Supersankaritoiminta
Ohjaaja: Bryan Singer
Pääosissa: Hugh Jackman, Patrick Stewart, Ian McKellen, Famke Janssen, James Marsden, Halle Berry, Anna Paquin
Maat: Kanada/USA
Vuosi: 2000
Kesto: 1h 40min
Ikäraja: K-15
Arvosana (0-10): 9,0
X-Menit ovat pieni ryhmä mutantteja, jotka geenimutaatioiden seurauksena ovat saaneet yliluonnollisia voimia. Kyklooppi purkaa energiavirtaa silmistään, Storm hallitsee säätä tahdonvoimallaan. Rogue imee itseensä elinvoimaa kosketuksen kautta. Professori Xavierin (Patrick Stewart) perustama instituutti kouluttaa mutantteja käyttämään erikoiskykyjään paremman yhteiskunnan saavuttamiseksi. Xavierin entinen ystävä, Magneto (Ian McKellen), on kuitenkin ryhtynyt toisen koulukunnan edustajaksi, jonka tavoitteena on tuhota ihmiskunta, sillä hän ei usko ihmisten ja mutanttien mahtuvan samalle planeetalle. Täten Professori Xavierin X-Menit ja Magneton joukot valmistautuvat viimeiseen taisteluun, jossa panoksena on koko ihmiskunnan tulevaisuus.
Vuosituhannen alussa ilmestyneen samannimiseen sarjakuvaan perustuvan X-Men -elokuvan voidaan sanoa aloittaneen supersankaerielokuvien buumin, jolle ei vieläkään näy loppua. X-Men vieläpä teki sen kesäkauden Hollywood toimintarymistelyksi vähäisellä 75 miljoonan dollarin budjetilla. Jos olisin käynyt katsastamassa sen syksyllä 2000 elokuvateatterissa asti, olisin varmasti katsastanut jo teatterissa myös monet sitä seuranneet hitit, kuten Spider-Man 1 & 2 sekä X-Men 2. Se mikä eniten erottaa X-Menin useimmista supersankarielokuvista, on yliluonnollisia voimia omaavien sankareiden ja roistojen suuri määrä. Tällöin päähahmoihin ei oikein synny yhtä syvää sidosta kuin esimerkiksi Batman ja Spider-Man -elokuvissa, mutta vastapainona juoniasetelmasta saadaan huomattavasti monisävyisempi, kun tärkeässä roolissa on suurta mutanttipopulaatiota kohtaan epäileväinen ja pelokas ihmiskunta. Usean päähahmon ansiosta nähdään myös tavallista kirjavampi joukko kiinnostavia hahmoja, joiden kehittyessä käsitellään kaikkea yksinäisyydestä ja peloista hylkäämisen ja itsekkyyden kautta toivoon ja rakkauteen.
Valitettavasti sataan minuuttiin ei mahdu kaikkea, joten osa hahmojen kehityksestä jää kovin vähäiseksi, kuten Halle Berryn tulkitsema Stormin kohdalla. Parhaat näyttelijäsuoritukset löytyvät hahmoista, jota saavat eniten ruutuaikaa. Hugh Jackman sopii rooliinsa loistavasti ja konkarit Patrick Stewart sekä Ian McKellen ovat vertaansa vailla Professori X:n ja Magneton rooleissa. Famke Janssenin ja James Marsdenin hahmojen välinen romanssi sen sijaan jää aavistuksen lättänäksi viimeksi mainitun vähän mitäänsanomattoman suorituksen takia. Onneksi kolmiodraamasta heidän ja Wolverinen kanssa irtoaa sopivasti sekä draamaa että pientä komiikkaakin. Palkinto parhaan vähemmän tunnetun näyttelijän suorituksesta menee ilman muuta Wolverinen tavoin identiteettinsä kanssa painivaa Rogueta näyttelevälle Anna Paquinille. Maininnan ansaitsevat myös aiemmin Tähtien sodan Darth Maulina tunnettu Ray Park fyysisestä Toadin roolista sekä Rebecca Romijn muodonmuuttaja Mystiquen roolissa parhaasta näyttelemisestä erittäin vähäisillä vuorosanoilla.
Draaman ohella elokuvassa on tietysti aimo annos vauhdikasta toimintaa, jota ryydittävät upeat tehosteet pienehköstä budjetista huolimatta. Kaikkien mutanttien voimat pääsevät hienosti esille ja paikkoja menee remonttiin kiitettävän paljon ja usein, eikä perinteistä turpaanmättöäkään ole unohdettu. Kyllästymään ei pääse kun maisematkin vaihtelevat sopivin väliajoin. Tarina alkaa toisen maailmansodan keskitysleiriltä ja etenee jylhien Kanadalaismaisemien kautta New Yorkiin aina Vapaudenpatsaan huipulle saakka. Kuten hyvässä toimintaelokuvassa kuluukin, on toiminnan ja draaman seassa myös pientä komiikkaa. Yleinen sävy on kuitenkin esimerkiksi kahta ensimmäistä Spider-Man -elokuvaa asiallisempi ja läppiä on harvemmassa, joten ne harvat heitot naurattavat sitäkin enemmän. Monista löytyy myös viittauksia sarjakuviin, kuten X-Menien käyttämiin keltaisiin pukuihin, jotka elokuvan menestyksen myötä vaihtuivat siinä nähtyihin mustanpuhuvampiin versioihin.
X-Men tarjoaa taattua vauhdikasta, näyttävää ja tunteikasta viihdettä, vaikka siinä ei erityisesti ole yhtä tiettyä ikimuistoista tapahtumaa tai hahmoa, pois lukien ihastuttavan karski ja kyyninen Wolverine, johon elokuva ja koko trilogia keskittyykin eniten. Ensimmäisen elokuvan suurin ongelma lieneekin usean tärkeän päähahmon elokuvalle liian lyhyt kesto, mutta silti sitä ja koko trilogiaa voi lämpimästi suositella varsinkin niille, jotka pitävät useampaan päähenkilöön keskittyvistä tarinoista. Kahden DVD:n X-Men 1.5 versiota sen sijaan on vaikea suositella, sillä jostain käsittämättömästä syystä kakkoslevy (jossa tosin lukee "1") ei vastaa takakannen kuvausta ollenkaan, vaan dokumenttien ja trailereiden sijaan levyllä on sellainen versio elokuvasta, jonka voi katsoa joko kommenttiraidalla, kommenttiraidalla ja pidennetyillä kohtauksilla tai pidennetyillä kohtauksilla ja kulissien takaisilla pätkillä.
Asia kummastuttaisi huomattavasti vähemmän, jos ykköslevyltä ei jo löytyisi samoja pidennettyjä kohtauksia (katsottavissa erikseen tai elokuvan keskellä) ja jos kakkoslevyllä olisi muitakin tekstitysvaihtoehtoja kuin englanti, hollanti ja ruotsi. Kakkoslevyn DTS 5.1 ääniraidan, kommenttiraidan ja kulissien takaiset kohtaukset olisi hyvin voinut mahduttaa ykköslevylle siirtämällä osan ekstroista kakkoslevylle. Nyt ykköslevyllä on aiemmin mainittujen pidennettyjen kohtausten lisäksi nelisenkymmentä minuuttia lisämateriaalia mm. Brian Singerin haastattelun, Hugh Jackmanin kuvaustestin, trailereiden, TV-spottien ja kahden featuretten sekä esivisualisointianimaation muodossa. Lisäksi levyllä on iso kuvagalleria ja pari piiloekstraa, joten jo ykköslevyn lisäsisällöstä olisi voinut irrota kaksi lisäkymmenystä pisteisiin. Kakkoslevyn omituisuuden ja ekstrojen tekstityksen täydellisen puuttumisen takia joudun kuitenkin antamaan vain yhden kymmenyksen lisää tälle DVD:lle, joka tuntuu olevan koottu kahden eri julkaisun ykköslevyistä, joista toinen on kaiken lisäksi päätynyt väärälle markkina-alueelle.
Vuosituhannen alussa ilmestyneen samannimiseen sarjakuvaan perustuvan X-Men -elokuvan voidaan sanoa aloittaneen supersankaerielokuvien buumin, jolle ei vieläkään näy loppua. X-Men vieläpä teki sen kesäkauden Hollywood toimintarymistelyksi vähäisellä 75 miljoonan dollarin budjetilla. Jos olisin käynyt katsastamassa sen syksyllä 2000 elokuvateatterissa asti, olisin varmasti katsastanut jo teatterissa myös monet sitä seuranneet hitit, kuten Spider-Man 1 & 2 sekä X-Men 2. Se mikä eniten erottaa X-Menin useimmista supersankarielokuvista, on yliluonnollisia voimia omaavien sankareiden ja roistojen suuri määrä. Tällöin päähahmoihin ei oikein synny yhtä syvää sidosta kuin esimerkiksi Batman ja Spider-Man -elokuvissa, mutta vastapainona juoniasetelmasta saadaan huomattavasti monisävyisempi, kun tärkeässä roolissa on suurta mutanttipopulaatiota kohtaan epäileväinen ja pelokas ihmiskunta. Usean päähahmon ansiosta nähdään myös tavallista kirjavampi joukko kiinnostavia hahmoja, joiden kehittyessä käsitellään kaikkea yksinäisyydestä ja peloista hylkäämisen ja itsekkyyden kautta toivoon ja rakkauteen.
Valitettavasti sataan minuuttiin ei mahdu kaikkea, joten osa hahmojen kehityksestä jää kovin vähäiseksi, kuten Halle Berryn tulkitsema Stormin kohdalla. Parhaat näyttelijäsuoritukset löytyvät hahmoista, jota saavat eniten ruutuaikaa. Hugh Jackman sopii rooliinsa loistavasti ja konkarit Patrick Stewart sekä Ian McKellen ovat vertaansa vailla Professori X:n ja Magneton rooleissa. Famke Janssenin ja James Marsdenin hahmojen välinen romanssi sen sijaan jää aavistuksen lättänäksi viimeksi mainitun vähän mitäänsanomattoman suorituksen takia. Onneksi kolmiodraamasta heidän ja Wolverinen kanssa irtoaa sopivasti sekä draamaa että pientä komiikkaakin. Palkinto parhaan vähemmän tunnetun näyttelijän suorituksesta menee ilman muuta Wolverinen tavoin identiteettinsä kanssa painivaa Rogueta näyttelevälle Anna Paquinille. Maininnan ansaitsevat myös aiemmin Tähtien sodan Darth Maulina tunnettu Ray Park fyysisestä Toadin roolista sekä Rebecca Romijn muodonmuuttaja Mystiquen roolissa parhaasta näyttelemisestä erittäin vähäisillä vuorosanoilla.
Draaman ohella elokuvassa on tietysti aimo annos vauhdikasta toimintaa, jota ryydittävät upeat tehosteet pienehköstä budjetista huolimatta. Kaikkien mutanttien voimat pääsevät hienosti esille ja paikkoja menee remonttiin kiitettävän paljon ja usein, eikä perinteistä turpaanmättöäkään ole unohdettu. Kyllästymään ei pääse kun maisematkin vaihtelevat sopivin väliajoin. Tarina alkaa toisen maailmansodan keskitysleiriltä ja etenee jylhien Kanadalaismaisemien kautta New Yorkiin aina Vapaudenpatsaan huipulle saakka. Kuten hyvässä toimintaelokuvassa kuluukin, on toiminnan ja draaman seassa myös pientä komiikkaa. Yleinen sävy on kuitenkin esimerkiksi kahta ensimmäistä Spider-Man -elokuvaa asiallisempi ja läppiä on harvemmassa, joten ne harvat heitot naurattavat sitäkin enemmän. Monista löytyy myös viittauksia sarjakuviin, kuten X-Menien käyttämiin keltaisiin pukuihin, jotka elokuvan menestyksen myötä vaihtuivat siinä nähtyihin mustanpuhuvampiin versioihin.
X-Men tarjoaa taattua vauhdikasta, näyttävää ja tunteikasta viihdettä, vaikka siinä ei erityisesti ole yhtä tiettyä ikimuistoista tapahtumaa tai hahmoa, pois lukien ihastuttavan karski ja kyyninen Wolverine, johon elokuva ja koko trilogia keskittyykin eniten. Ensimmäisen elokuvan suurin ongelma lieneekin usean tärkeän päähahmon elokuvalle liian lyhyt kesto, mutta silti sitä ja koko trilogiaa voi lämpimästi suositella varsinkin niille, jotka pitävät useampaan päähenkilöön keskittyvistä tarinoista. Kahden DVD:n X-Men 1.5 versiota sen sijaan on vaikea suositella, sillä jostain käsittämättömästä syystä kakkoslevy (jossa tosin lukee "1") ei vastaa takakannen kuvausta ollenkaan, vaan dokumenttien ja trailereiden sijaan levyllä on sellainen versio elokuvasta, jonka voi katsoa joko kommenttiraidalla, kommenttiraidalla ja pidennetyillä kohtauksilla tai pidennetyillä kohtauksilla ja kulissien takaisilla pätkillä.
Asia kummastuttaisi huomattavasti vähemmän, jos ykköslevyltä ei jo löytyisi samoja pidennettyjä kohtauksia (katsottavissa erikseen tai elokuvan keskellä) ja jos kakkoslevyllä olisi muitakin tekstitysvaihtoehtoja kuin englanti, hollanti ja ruotsi. Kakkoslevyn DTS 5.1 ääniraidan, kommenttiraidan ja kulissien takaiset kohtaukset olisi hyvin voinut mahduttaa ykköslevylle siirtämällä osan ekstroista kakkoslevylle. Nyt ykköslevyllä on aiemmin mainittujen pidennettyjen kohtausten lisäksi nelisenkymmentä minuuttia lisämateriaalia mm. Brian Singerin haastattelun, Hugh Jackmanin kuvaustestin, trailereiden, TV-spottien ja kahden featuretten sekä esivisualisointianimaation muodossa. Lisäksi levyllä on iso kuvagalleria ja pari piiloekstraa, joten jo ykköslevyn lisäsisällöstä olisi voinut irrota kaksi lisäkymmenystä pisteisiin. Kakkoslevyn omituisuuden ja ekstrojen tekstityksen täydellisen puuttumisen takia joudun kuitenkin antamaan vain yhden kymmenyksen lisää tälle DVD:lle, joka tuntuu olevan koottu kahden eri julkaisun ykköslevyistä, joista toinen on kaiken lisäksi päätynyt väärälle markkina-alueelle.
