Running Scared
Genre: Toimintatrilleri
Ohjaaja: Wayne Kramer
Pääosissa: Paul Walker, Cameron Bright, Vera Farmiga
Maat: Saksa/USA
Vuosi: 2006
Kesto: 1h 56min
Ikäraja: K-18
Arvosana (0-10): 7,4
Joey Gazelle on mafian rivigangsteri, jonka kujanjuoksu alkaa kun huumekauppa menee poskelleen ja piilokyttä ammutaan. Joey saa tehtäväkseen hävittää murha-aseen kuten tavallista. Hän ei kuitenkaan tee näin, vaan laittaa pistoolin varmaan talteen - henkivakuutus pahojen päivien varalle, Joey tuumii. Gangsterin valitsema piilopaikka ei kuitenkaan ole häävi, ja pian ase katoaa. Joeyn pojan paras ystävä käyttää revolveria kohtalokkain seurauksin ja kohta tuskanhiki virtaa Joey-paran otsalta alas. Hänen on saatava ase takaisin ennen kuin hänen työnantajansa saa kuulla miehen niskuroinnista… Tulikuuma murha-ase matkaa New Jerseyn alamaailman halki ja epätoivoinen mafiakonna tekee kaikkensa saadakseen sen jälleen käsiinsä. Running Scared on aggressiivinen, vauhdikas ja taatusti yllättävä action-leffa, joka lyö katsojalta ilmat pihalle hurjilla käänteillään. Kaupungin öisille kaduille sijoittuva menopala on lastattu ääriään myöten täyteen adrenaliinia ja pääosassa kaasuttaa teräskatseinen Paul Walker (The Fast and the Furious), joka saa kerrankin revitellä kunnolla!
Running Scared alkaa pienen tulevaisuudennäkymän jälkeen tehokkaasti hienolla räiskintäkohtauksella, jossa nähdään pari hienoa hidastusta, syntyy paljon ruumiita ja tietysti lentää litrakaupalla verta. Vaikka elokuva on väkivaltainen, ei veren määrä ole suinkaan ainoa suuri syy K-18 ikärajaan, koska väkivaltaisuuden jälkeen eniten leffassa pistää silmää jatkuva kiroilu. V-sanaa käytetään kaikkiaan 328 kertaa (lunttasin IMDb:stä). Luku tuntuu elokuvan nähneelle alhaiselta, mihin syynä on varmaan sanamuotojen kuten ”fucking” ja ”motherfucker” poisjättäminen laskuista. Erityisesti päähenkilö Joeyn vuorosanoista vähintään joka toinen tuntuu olevan kirosana, mikä saa dialogin kuulostamaan välillä hupaisalta väärällä tavalla. Muuten Paul Walker suoriutuu vääriä ihmisiä suututtaneen epätoivoisen perheenisän roolista hyvin. Monista sivurooleista eniten mieleen jäävät väkivaltaista isää esittävä Karel Roden, Chazz Palminteri likaisen kytän roolissa sekä lipevän naistenmies kätyrin roolissa nähtävä Johnny Messner. Lapsiin sekaantuvan sekopariskunnan vaimon pikkuroolissa esiintyy Lostista tuttu Elizabeth Mitchell.
Kiroilun lisäksi elokuvassa nähdään toki paljon toimintaa tappelun ja ammuskelun muodossa, mutta takaa-ajoja ei yhtään, vaikka nimenomaan pakoon juokseminen olisi sopinut hyvin leffan nimeen. Alun kohtauksen lisäksi ammuskelun tuoksinassa nähdään myöhemmin pari näyttävää hidastusta. Muuten tappelu ja muu toiminta on melko tavanomaista ja tietysti veristä. Jäseniäkin katkotaan muutama, mutta eniten verta vuodatetaan kun päähenkilöä ammutaan useaan kertaan jääkiekolla päin naamaa. Toki hän tuloksena sylkee jäälle ainakin pari litraa verta, mutta jostain syystä hänen naamallaan ei ole hetken kuluttua kuin muutama naarmu, kun sen pitäisi myös olla mustelmilla, nenä poskella, sekä hampaat harvemmassa. Kun tehdään väkivaltainen elokuva, niin kyllä samalla pitäisi sitoutua näyttämään sen aiheuttamat vammat edes puolirealistisesti.
Juoni on vauhdikas sillä toimintaa riittää eikä hitaita hetkiä juurikaan ole, mutta juoni kärsii myös liiankin nopeasta tahdista, monimutkaisuudesta ja jatkuvasta edes takasin hyppelystä. Juoni pyörii välillä ehkä liikaakin lasten ympärillä, mutta toisaalta he tehostavat entisestään elokuvan tiheää ja synkkää tunnelmaa, kun heitä uhkaavat rikollisten lisäksi monet muut pahat kuten juoppo isä sekä sairas pedofiilipariskunta. Pahat saavat kuitenkin tässäkin elokuvassa tavalla tai toisella palkkansa ja loppukin pääsee jonkun verran yllättämään. Running Scared on kokonaisuutena siis kelpo elokuva. Samaa ei ikävä kyllä voi sanoa levyn ekstroista. Yhdessäkään ekstroista ei ole tekstitystä ja näyttelijöiden haastattelu ekstrojen ääni on hoidettu kuulokkeiden kannalta tyhmästi, sillä haastateltavan ääni kuuluu vain toisesta korvasta ja haastattelijan toisesta. Vähemmästäkin saisi kuulovamman.
Running Scared alkaa pienen tulevaisuudennäkymän jälkeen tehokkaasti hienolla räiskintäkohtauksella, jossa nähdään pari hienoa hidastusta, syntyy paljon ruumiita ja tietysti lentää litrakaupalla verta. Vaikka elokuva on väkivaltainen, ei veren määrä ole suinkaan ainoa suuri syy K-18 ikärajaan, koska väkivaltaisuuden jälkeen eniten leffassa pistää silmää jatkuva kiroilu. V-sanaa käytetään kaikkiaan 328 kertaa (lunttasin IMDb:stä). Luku tuntuu elokuvan nähneelle alhaiselta, mihin syynä on varmaan sanamuotojen kuten ”fucking” ja ”motherfucker” poisjättäminen laskuista. Erityisesti päähenkilö Joeyn vuorosanoista vähintään joka toinen tuntuu olevan kirosana, mikä saa dialogin kuulostamaan välillä hupaisalta väärällä tavalla. Muuten Paul Walker suoriutuu vääriä ihmisiä suututtaneen epätoivoisen perheenisän roolista hyvin. Monista sivurooleista eniten mieleen jäävät väkivaltaista isää esittävä Karel Roden, Chazz Palminteri likaisen kytän roolissa sekä lipevän naistenmies kätyrin roolissa nähtävä Johnny Messner. Lapsiin sekaantuvan sekopariskunnan vaimon pikkuroolissa esiintyy Lostista tuttu Elizabeth Mitchell.
Kiroilun lisäksi elokuvassa nähdään toki paljon toimintaa tappelun ja ammuskelun muodossa, mutta takaa-ajoja ei yhtään, vaikka nimenomaan pakoon juokseminen olisi sopinut hyvin leffan nimeen. Alun kohtauksen lisäksi ammuskelun tuoksinassa nähdään myöhemmin pari näyttävää hidastusta. Muuten tappelu ja muu toiminta on melko tavanomaista ja tietysti veristä. Jäseniäkin katkotaan muutama, mutta eniten verta vuodatetaan kun päähenkilöä ammutaan useaan kertaan jääkiekolla päin naamaa. Toki hän tuloksena sylkee jäälle ainakin pari litraa verta, mutta jostain syystä hänen naamallaan ei ole hetken kuluttua kuin muutama naarmu, kun sen pitäisi myös olla mustelmilla, nenä poskella, sekä hampaat harvemmassa. Kun tehdään väkivaltainen elokuva, niin kyllä samalla pitäisi sitoutua näyttämään sen aiheuttamat vammat edes puolirealistisesti.
Juoni on vauhdikas sillä toimintaa riittää eikä hitaita hetkiä juurikaan ole, mutta juoni kärsii myös liiankin nopeasta tahdista, monimutkaisuudesta ja jatkuvasta edes takasin hyppelystä. Juoni pyörii välillä ehkä liikaakin lasten ympärillä, mutta toisaalta he tehostavat entisestään elokuvan tiheää ja synkkää tunnelmaa, kun heitä uhkaavat rikollisten lisäksi monet muut pahat kuten juoppo isä sekä sairas pedofiilipariskunta. Pahat saavat kuitenkin tässäkin elokuvassa tavalla tai toisella palkkansa ja loppukin pääsee jonkun verran yllättämään. Running Scared on kokonaisuutena siis kelpo elokuva. Samaa ei ikävä kyllä voi sanoa levyn ekstroista. Yhdessäkään ekstroista ei ole tekstitystä ja näyttelijöiden haastattelu ekstrojen ääni on hoidettu kuulokkeiden kannalta tyhmästi, sillä haastateltavan ääni kuuluu vain toisesta korvasta ja haastattelijan toisesta. Vähemmästäkin saisi kuulovamman.
