Miami Vice
Genre: Toimintadraama
Ohjaaja: Michael Mann
Pääosissa: Colin Farrell, Jamie Foxx
Maat: Saksa/USA
Vuosi: 2006
Kesto: 2h 6min
Ikäraja: K-15
Arvosana (0-10): 6,3
Tämä toiminnantäyteinen ja synkkä kuvaus kovan luokan huumerikollisista ja heitä jahtaavista poliiseista valaisee elämän julmaa ja turhauttavaa raadollisuutta matkallaan kohti maailmaa, jossa raja-aitoja ei ole, mutta houkutukset sitäkin huumaavampia. Ricardo Tubbs (Oscar®-voittaja Jamie Foxx: Ray, Merijalkaväen mies) ja Sonny Crockett (Colin Farrell: S.W.A.T, The New World) ovat kovien peitehommien erikoiskyttiä. Kyttäkaksikon työhön tulee mutkia matkaan, kun luottovasikan perhe sekä useita peitetehtävissä olevia liittovaltion agentteja teurastetaan julmasti. Syynä murhiin on korkean tason vuoto ja jäljet johtavat brutaaliin Arjalaiseen Veljeskuntaan, joka ei tunne sääliä – edes poliiseja tai heidän perheitään kohtaan. Veljeskunta kuitenkin pelkää ja tottelee toista tahoa ja tämä kehittynyt, ympäri maailman lonkeronsa levittänyt mahtava rikollisorganisaatio on jotain paljon suurempaa, tehokkaampaa ja vaarallisempaa, kuin mihin kyttäkaksikko on varautunut. Crockettin ja Tubbsin sukeltaessa syvemmälle globaalien rikollisten joukkoon, muuttuvat panokset hengenvaarallisista kohtalokkaiksi ja ainoa valuutta, joilla petokset ja taloudelliset menetykset korvataan - on veri.
Toiminta on tälle elokuvalla väärä genre ja sen kutsuminen toiminnantäyteiseksi täyttä hevonpaskaa! Muutamaa ajokohtausta, pientä kärhämöintiä ja loppuammuskelua lukuun ottamatta Miami Vice on lähinnä rikosdraamaa, tavallista draama ja seksiä. Ensimmäinen tunti ja 50 minuuttia leffassa puhutaan, tanssitaan, harrastetaan seksiä, puhutaan taas, käydään suihkussa, naidaan vähän lisää, tanssitaan vielä kerran, puhutaan välillä ja päädytään taas sänkyhommiin. Paikoin se vaikuttakin enemmän pehmoporno- tai tanssielokuvalta, kuin edes kohtuullisen vauhdikkaalta toimintadraamalta. Puhuminen sentään on hyvin näyteltyä, mutta se ei pelasta sitä tylsyydeltä. Leffateatterissa olisi saattanut jopa nukahtaa jatkuvaan tylsyyteen, josta nyt selvittiin mm. vitsailemalla Miami Vicen juonen samankaltaisuudella muutamiin Grand Theft Auto -peleihin verrattuna. Alkuperäisen TV-sarjan näkeminen olisi ehkä auttanut tekemään dialogista ja tylsistä tapahtumista mielenkiintoisempia.
Leffan kokokohdat ovat ne harvan toimintakohtaukset… Tai siis se ainoa kunnon toimintakohtaus leffan lopulla. Muut ammuskelukohdat kun ovat näyttäviä mutta lyhyitä ”nappi otsaan” -kertalaakeja. Loppuammuskelu onkin sitten hienoa katseltavaa, mutta ei tarpeeksi hienoa ollakseen alun tylsyyden arvoista. Äijiä tapetaan toki runsaasti ja komeasti mm. tekemällä iso reikä yhden roiston vatsaan ja toimintakohtauksen aseäänet ovat ilahduttavan aidon kuuloisia eivätkä Hollywood tehostettuja, mutta toiminnan kuvaaminen heiluvalla käsikameralla häiritsee hiukan. Vähän häiritsevä on myös Isabella -hahmoa esittävän Li Gongin huono Jackia Chaniltä kuulostava englanti. Miami Vice on siis tylsä elokuva, jonka lopussa nähdään hienoa toimintaa, joka ei kuitenkaan ole odotuksen arvoista. Leffa olisi toiminut paremmin vaikka puolentoista tunnin pituisena. TV-sarjan faneille se saattaa toki auteta paremmin. Toivottavasti Michael Mannin aiempi ohjaus eli juuri hankkimani Collateral ei ole yhtä tylsä.
Toiminta on tälle elokuvalla väärä genre ja sen kutsuminen toiminnantäyteiseksi täyttä hevonpaskaa! Muutamaa ajokohtausta, pientä kärhämöintiä ja loppuammuskelua lukuun ottamatta Miami Vice on lähinnä rikosdraamaa, tavallista draama ja seksiä. Ensimmäinen tunti ja 50 minuuttia leffassa puhutaan, tanssitaan, harrastetaan seksiä, puhutaan taas, käydään suihkussa, naidaan vähän lisää, tanssitaan vielä kerran, puhutaan välillä ja päädytään taas sänkyhommiin. Paikoin se vaikuttakin enemmän pehmoporno- tai tanssielokuvalta, kuin edes kohtuullisen vauhdikkaalta toimintadraamalta. Puhuminen sentään on hyvin näyteltyä, mutta se ei pelasta sitä tylsyydeltä. Leffateatterissa olisi saattanut jopa nukahtaa jatkuvaan tylsyyteen, josta nyt selvittiin mm. vitsailemalla Miami Vicen juonen samankaltaisuudella muutamiin Grand Theft Auto -peleihin verrattuna. Alkuperäisen TV-sarjan näkeminen olisi ehkä auttanut tekemään dialogista ja tylsistä tapahtumista mielenkiintoisempia.
Leffan kokokohdat ovat ne harvan toimintakohtaukset… Tai siis se ainoa kunnon toimintakohtaus leffan lopulla. Muut ammuskelukohdat kun ovat näyttäviä mutta lyhyitä ”nappi otsaan” -kertalaakeja. Loppuammuskelu onkin sitten hienoa katseltavaa, mutta ei tarpeeksi hienoa ollakseen alun tylsyyden arvoista. Äijiä tapetaan toki runsaasti ja komeasti mm. tekemällä iso reikä yhden roiston vatsaan ja toimintakohtauksen aseäänet ovat ilahduttavan aidon kuuloisia eivätkä Hollywood tehostettuja, mutta toiminnan kuvaaminen heiluvalla käsikameralla häiritsee hiukan. Vähän häiritsevä on myös Isabella -hahmoa esittävän Li Gongin huono Jackia Chaniltä kuulostava englanti. Miami Vice on siis tylsä elokuva, jonka lopussa nähdään hienoa toimintaa, joka ei kuitenkaan ole odotuksen arvoista. Leffa olisi toiminut paremmin vaikka puolentoista tunnin pituisena. TV-sarjan faneille se saattaa toki auteta paremmin. Toivottavasti Michael Mannin aiempi ohjaus eli juuri hankkimani Collateral ei ole yhtä tylsä.
