Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla
(Pirates of the Caribbean: At World's End)
Genre: Toimintaseikkailu
Ohjaaja: Gore Verbinski
Pääosissa: Johnny Depp, Geoffrey Rush, Orlando Bloom, Keira Knightley
Maa: USA
Vuosi: 2007
Kesto: 2h 48min
Ikäraja: K-13
Arvosana (0-10): 8,8
Vuoden 2006 megahitin Pirates of the Caribbean: Kuolleeen miehen kirstu tarina jatkuu, kun Will Turner (Orlando Bloom) ja Elizabeth Swann (Keira Knightley), jotka lyöttäytyvät nyt yhteen kapteeni Barbossan (Geoffrey Rush) kanssa, suuntaavat vaaralliselle retkelle vapauttamaan kapteeni Jack Sparrown (Johnny Depp) Davy Jonesin karmivasta loukusta.
Samaan aikaan hurjaakin hurjempi aavelaiva Lentävä hollantilainen kylvää kauhua seitsemällä merellä kapteeninsa Davy Jonesin johdolla. Päästäkseen eksoottiseen Singaporeen on ystävystemme purjehdittava halki niin petosten merten kuin myrskyisten vetten ja kohdattava vielä viekas kiinalaismerirosvo Sao Feng (Chow Yun-Fat). Ja kun lopulta on seilattu maailman ääriin suureen lopputaisteluun, on jokaisen pakko valita lopullisesti puolensa – sillä pelissä on paitsi oma henkikulta, myös koko villi ja vapaa merirosvoelämäntapa.
Vuosien saatossa vain muutama huvipuistolaite on päätynyt suuren luokan elokuvan aiheeksi. Näistä vain ja ainoastaan Pirates of The Caribbean –laitteesta Disney Worldissa, Floridassa, on tehty jättibudjetilla peräti kolme elokuvaa, jotka ovat kaikki olleet jättimenestyksiä ympäri maailman. Kolmannessa osassa huikea seikkailutarina saadaan päätökseen, vai saadaanko sittenkään. No luojan kiitos kyllä saadaan eikä Spider-Man 3:n tavoin jätetä katsoja parkoja eteenpäin kiitävästä juoniveneestä rannalle kuin vastarannan kiiskejä. Pieni optio jatko-osille aivan kolmannen Pirates elokuvan lopulla jätetään, mutta mistään Hämähäkkimiehen enemmän kysymyksiä herättävästä kuin niitä antavasta trilogian päätöksestä ei todellakaan ole kyse. Melko lailla luvassa on sitä samaa toimintaa, seikkailua ja hassuja tilanteita kuin kahdessa ensimmäisessä elokuvassa, mutta isommin, komeammin ja hauskemmin kuin koskaan.
Kyseessä ei kuitenkaan ole trilogiansa paras osa, vaan loistavasta ja tuoreesta ensimmäisestä osasta vain vähän pituutensa, muutaman tylsän hetken ja jatko-osa statuksensa takia jälkeen jäävä erittäin onnistunut tekele. Siinä missä kakkososa joutui vähän kuin väliinputoajan rooliin juonen jäädessä yhä kesken ja ilman kunnon loppurymistelyä, yltää kolmas osa hauskuudellaan ja vauhdikkuudellaan lähes ensimmäisen osan tasolle ja se tarjoilee huikeaan loppumeritaistelun ollen upea päätös hienolle trilogialle. Tuttuun tapaan tehosteista ja lavasteissa ei säästellä, mutta tällä kertaa näyttävyys viedään uudelle tasolle upean meritaistelun myötä, jossa jättimäinen pyörre imee kaksi merirosvolaivaa uumeniinsa taistelun jatkuessa laivojen kiertäessä kehää kohti tuhoaan. Eikä loppuhuipennus kärsi liian usein vastaan tulevasta lyhyydestä tai kesken lässähtämisestä, vaan homma jatkuu sopivalla ryminällä tarpeeksi pitkään. Sama koskee leffan muita toki loppuhuipennusta lyhyempiä toimintaosuuksia. Ainoastaan muutamassa välissä kaipaisi hitusen enemmän toimintaa tai komediaa hälventämään lievää pitkäveteisyyttä.
Hassutteluakin riittää jälleen läpi elokuvan. Erityisen hauskoja ja mieleenpainuvia ovat kohtaukset joissa Johnny Deppin jälleen loistavasti tulkitsema Jack Sparrow seikkailee ja sekoilee tuonelassa, jonne päätyi edellisessä osassa. Jackin toilailujen lisäksi hupia irtoaa taas useista muista vanhoista sekä uusista pää- ja sivuhahmoista. Erityisen hauska vaikkakin vähäeleinen ja -sanainen ilmestys on rollari Keith Richards Jack Sparrowin mahdollisena isänä. Näyttelijäsuorituksista ei löydy valittamista, vaan pikemminkin samoja kehuja kuin edellisillekin osille voi antaa. Vakavaa keskustelua ja pohdiskeluakin nähdään jonkin verran sopivin välein, ja näistä ainoastaan muutaman vähän pitkäveteisen kohdan olisi voinut käsikirjoittaa tai näytellä vähän elävämmin. Muutenkin kyllästymään on vaikea päästä sillä niissä harvoissa tylsissä hetkissä voi yleensä ihailla vaikka upeita taustalla näkyviä maisemia tai tarkan yksityiskohtaisia asuja ja lavasteita.
Tuotantoarvot ovat siis kohdallaan paitsi efektien, myös lavasteiden ja puvustuksen osalta. Muuta ei missään tapauksessa soisikaan odottaa, kun kaksi ensimmäistä elokuvaa tuottivat reilusti voittoa jättibudjeteistaan huolimatta, ja vaikka eivät olisikaan tuottaneet, niin Jerry Bruckheimerin kaltaiselta megatuottajalta ei varmasti pätäkkä tai rahoituksen saantikeinot helpolla lopu kesken. Tosin trilogian toinen ja kolmas osa kuvattiin peräkkäin ja ne ilmestyivätkin vain vuoden verran toisistaan. Silti Maailman laidalla ei kärsi nopeasta aikataulusta ollenkaan jo senkin takia, että se on todellakin trilogian päätösspektaakkeli, eikä mikään lisää jatko-osia povaava pannukakku. Kokonaisuutena kyseessä on siis erittäin nautittava, hyvin tehty ja upeasti päättyvä elokuva osana hienoa trilogiaa täynnä näyttävää toimintaa, hauskaa ja jännää seikkailua, upeita maisemia, hienoja lavasteita ja hyviä näyttelijäsuorituksia, joita ei kannata missään nimessä jättää väliin ainakaan DVD:ltä. Itsekin näin ensimmäisen elokuvan vasta DVD:ltä, mutta olisihan se kakkosen ja kolmosen tavoin pitänyt selvästi jo teatterissa nähdä. Sen mitä Indiana Jones teki 80-luvun seikkailuelokuville, tuo Pirates of The Caribbean sarja 2000-luvulle melkein yhtä mieleenpainuvasti.
Samaan aikaan hurjaakin hurjempi aavelaiva Lentävä hollantilainen kylvää kauhua seitsemällä merellä kapteeninsa Davy Jonesin johdolla. Päästäkseen eksoottiseen Singaporeen on ystävystemme purjehdittava halki niin petosten merten kuin myrskyisten vetten ja kohdattava vielä viekas kiinalaismerirosvo Sao Feng (Chow Yun-Fat). Ja kun lopulta on seilattu maailman ääriin suureen lopputaisteluun, on jokaisen pakko valita lopullisesti puolensa – sillä pelissä on paitsi oma henkikulta, myös koko villi ja vapaa merirosvoelämäntapa.
Vuosien saatossa vain muutama huvipuistolaite on päätynyt suuren luokan elokuvan aiheeksi. Näistä vain ja ainoastaan Pirates of The Caribbean –laitteesta Disney Worldissa, Floridassa, on tehty jättibudjetilla peräti kolme elokuvaa, jotka ovat kaikki olleet jättimenestyksiä ympäri maailman. Kolmannessa osassa huikea seikkailutarina saadaan päätökseen, vai saadaanko sittenkään. No luojan kiitos kyllä saadaan eikä Spider-Man 3:n tavoin jätetä katsoja parkoja eteenpäin kiitävästä juoniveneestä rannalle kuin vastarannan kiiskejä. Pieni optio jatko-osille aivan kolmannen Pirates elokuvan lopulla jätetään, mutta mistään Hämähäkkimiehen enemmän kysymyksiä herättävästä kuin niitä antavasta trilogian päätöksestä ei todellakaan ole kyse. Melko lailla luvassa on sitä samaa toimintaa, seikkailua ja hassuja tilanteita kuin kahdessa ensimmäisessä elokuvassa, mutta isommin, komeammin ja hauskemmin kuin koskaan.
Kyseessä ei kuitenkaan ole trilogiansa paras osa, vaan loistavasta ja tuoreesta ensimmäisestä osasta vain vähän pituutensa, muutaman tylsän hetken ja jatko-osa statuksensa takia jälkeen jäävä erittäin onnistunut tekele. Siinä missä kakkososa joutui vähän kuin väliinputoajan rooliin juonen jäädessä yhä kesken ja ilman kunnon loppurymistelyä, yltää kolmas osa hauskuudellaan ja vauhdikkuudellaan lähes ensimmäisen osan tasolle ja se tarjoilee huikeaan loppumeritaistelun ollen upea päätös hienolle trilogialle. Tuttuun tapaan tehosteista ja lavasteissa ei säästellä, mutta tällä kertaa näyttävyys viedään uudelle tasolle upean meritaistelun myötä, jossa jättimäinen pyörre imee kaksi merirosvolaivaa uumeniinsa taistelun jatkuessa laivojen kiertäessä kehää kohti tuhoaan. Eikä loppuhuipennus kärsi liian usein vastaan tulevasta lyhyydestä tai kesken lässähtämisestä, vaan homma jatkuu sopivalla ryminällä tarpeeksi pitkään. Sama koskee leffan muita toki loppuhuipennusta lyhyempiä toimintaosuuksia. Ainoastaan muutamassa välissä kaipaisi hitusen enemmän toimintaa tai komediaa hälventämään lievää pitkäveteisyyttä.
Hassutteluakin riittää jälleen läpi elokuvan. Erityisen hauskoja ja mieleenpainuvia ovat kohtaukset joissa Johnny Deppin jälleen loistavasti tulkitsema Jack Sparrow seikkailee ja sekoilee tuonelassa, jonne päätyi edellisessä osassa. Jackin toilailujen lisäksi hupia irtoaa taas useista muista vanhoista sekä uusista pää- ja sivuhahmoista. Erityisen hauska vaikkakin vähäeleinen ja -sanainen ilmestys on rollari Keith Richards Jack Sparrowin mahdollisena isänä. Näyttelijäsuorituksista ei löydy valittamista, vaan pikemminkin samoja kehuja kuin edellisillekin osille voi antaa. Vakavaa keskustelua ja pohdiskeluakin nähdään jonkin verran sopivin välein, ja näistä ainoastaan muutaman vähän pitkäveteisen kohdan olisi voinut käsikirjoittaa tai näytellä vähän elävämmin. Muutenkin kyllästymään on vaikea päästä sillä niissä harvoissa tylsissä hetkissä voi yleensä ihailla vaikka upeita taustalla näkyviä maisemia tai tarkan yksityiskohtaisia asuja ja lavasteita.
Tuotantoarvot ovat siis kohdallaan paitsi efektien, myös lavasteiden ja puvustuksen osalta. Muuta ei missään tapauksessa soisikaan odottaa, kun kaksi ensimmäistä elokuvaa tuottivat reilusti voittoa jättibudjeteistaan huolimatta, ja vaikka eivät olisikaan tuottaneet, niin Jerry Bruckheimerin kaltaiselta megatuottajalta ei varmasti pätäkkä tai rahoituksen saantikeinot helpolla lopu kesken. Tosin trilogian toinen ja kolmas osa kuvattiin peräkkäin ja ne ilmestyivätkin vain vuoden verran toisistaan. Silti Maailman laidalla ei kärsi nopeasta aikataulusta ollenkaan jo senkin takia, että se on todellakin trilogian päätösspektaakkeli, eikä mikään lisää jatko-osia povaava pannukakku. Kokonaisuutena kyseessä on siis erittäin nautittava, hyvin tehty ja upeasti päättyvä elokuva osana hienoa trilogiaa täynnä näyttävää toimintaa, hauskaa ja jännää seikkailua, upeita maisemia, hienoja lavasteita ja hyviä näyttelijäsuorituksia, joita ei kannata missään nimessä jättää väliin ainakaan DVD:ltä. Itsekin näin ensimmäisen elokuvan vasta DVD:ltä, mutta olisihan se kakkosen ja kolmosen tavoin pitänyt selvästi jo teatterissa nähdä. Sen mitä Indiana Jones teki 80-luvun seikkailuelokuville, tuo Pirates of The Caribbean sarja 2000-luvulle melkein yhtä mieleenpainuvasti.
