Steam Summer Sale Success

Vihdoin kolmantena blogauksena vuorossa on pelikokoelmani päivitys, joka koostuu tällä kertaa poikkeuksellisesti pelkästään digitaalisessa muodossa tehdyistä hankinnoista. Kuten arvata saattaa, syyllinen on Steam-latauspalvelun jokavuotinen kesäale, joka järjestettiin tällä kertaa 12.–22. heinäkuuta. Vaikka tänä vuonna luvassa ei ollut arvontaa tai palkintoja, ei se estänyt pistämästä rahoja likoon bittimarkkinoilla. Päivittäin vaihtuvien lukuisten tarjousten lisäksi nimittäin tarjolla oli monia muita houkutteita rahojensa luovuttamiseksi, kuten neljä kappaletta kahdeksan tunnin välein vaihtuvaa pikatarjousta. Lisäksi käyttäjillä oli kahdeksan tunnin ajan mahdollisuus valita kolmesta eri tarjouksesta, mikä niistä tulisi ostettavaksi seuraavan äänestyksen ajaksi. Lisäksi uutena systeeminä esiteltiin Steam-saavutukset yhteen keräävät arvomerkit, jotka kertovat kuinka ahkera käyttäjä on ollut eri tapahtumien saavutusten keräämisessä. Uusien hankintojen tekoon oli siis vaikka minkälaista houkutinta, joten ei ole mikään ihme, että niitä kasaantui jälleen varsin paljon. Kokonaan uusia pelihankintoja kertyi yhtä paljon kuin viime vuonna, eli kuusi kappaletta. Lisärien määrä sen sijaan jäi vain viiteen, tai oikeastaan seitsemään, kun lasketaan mukaan myös muutama päivä kesäalen jälkeen päivätarjouksesta hankkimani kaksi lisäriä. Pitemmittä pöpinöittä on aika listata nuo hankinnat hullunhalpoine hintoineen ostopäivämäärän mukaan jaoteltuna.

• 13. heinäkuuta:
• Trine 2 (3,24€)
• 14. heinäkuuta:
• Dead Island: Ryder White (3,39€)
• The Binding of Isaac (1,24€)
• The Binding of Isaac: Wrath of the Lamb (0,74€)
• 15. heinäkuuta:
• Batman: Arkham City - Harley Quinn's Revenge (3,39€)
• 18. heinäkuuta:
• Bastion (3,49€)
• 19. heinäkuuta:
• Alan Wake Franchise (8,99€)
• Alan Wake - Collector's Edition
• Alan Wake's American Nightmare
• Hard Reset - Extended Edition (3,37€)
• 20. heinäkuuta:
• Red Faction: Armageddon - Path to War (1,24€)
• 21. heinäkuuta:
• Driver: San Francisco (4,99€)
• 27. heinäkuuta:
• Cities in Motion: Paris (1,25€)
• Cities in Motion: Ulm (0,50€)

Kesäalen ensimmäisenä päivänä en löytänyt sopivia tarjouksia, mutta seuraavana päivänä eli perjantai 13. päivänä onni suosi pahamaineisesta päivästä huolimatta, kun tarjouksessa oli ilmestymisestään lähtien toivelistallani ollut suomipeli Trine 2, joka jatkaa Amadeus-velhon, Pontius-ritarin ja Zoya-varkaan seikkailuja. Ykköseen verrattuna suurin lisäys on moninpeli, mutta samalla on tehty myös monia pieniä poistoja, kuten enemmän tai vähemmän salaisista arkuista löytyvät hyödylliset esineet. Nyt arkuista löytyykin itse pelaamisen kannalta hyödyttömiä keräilykuvia ja ‑runoja. Silti kyseessä on ykkösen tavoin erittäin laadukas ja viihdyttävä seikkailu, joka kelpaa mainiosti vientituotteeksi maailmalle. Seuraavana alepäivänä ostoksia kertyi triplasti enemmän, alkaen loistavan Dead Island ‑zombiepelin vähemmän loistavasta Ryder White ‑lisäosasta. Emopeliin avoimeen rakenteeseen verrattuna Ryder White on nimittäin yhtä putkimainen kuin putkinäköinen putkimies. Poissa ovat paitsi avoin maailman ja autot, myös sivutehtävät ja hahmonkehitys. Tilalla on lähitaisteluaseiden sijaan enemmän tuliaseilla räiskimiseen keskittyvä pelityyli ja osan pääpelin juonen avainkohdista kokeminen väärinymmärretyn pahiksen näkökulmasta. Onneksi ne tekevät hommasta tarpeeksi viihdyttävää oikeuttamaan oston alehinnalla, mutta ei missään nimessä täysihintaisena.

Päivän toisen ostoksen sen sijaan olisi hyvinkin voinut ostaa täydellä viiden euron hinnalla, koska siinä riittää omalaatuista viihdettä pitkiksi ajoiksi kiitos satunnaisesti luodun pelimaailman. Kiinnostukseni ainutlaatuiseen The Binding of Isaac ‑indiepeliin heräsi YouTube-julkkis UberHaxorNovan videoiden kautta, jotka saivat myöhemmin seurakseen uuden videosarjan Wrath of the Lamb ‑lisäosan ilmestyttyä. Se lisää peliin valtavasti uutta sisältöä mm. uusien tasojen, esineiden, hirviöiden ja loppuratkaisujen muodossa. Isaacin painajaisissa ei tunneta pelitallennuksia, joten kuolema tarkoittaa ensimmäisestä tasosta uudelleen aloittamista, ellei vastaan ole tullut harvinaisia lisäelämiä. Siksi 19 tunnin peluun jälkeen olen onnistunut läpäisemään pelin vasta kahdesti, mikä tosin pelin tilastoissa lasketaan vain kerraksi, koska voitettuaan loppupomon ensimmäistä kertaa, aukeaa kasa uusia tasoja, jotka vievät Isaacin syvälle loppupomon sisuskaluihin kohtaamaan entistä kamalampia hirvityksiä. Seuraava alepäivä toi mukanaan jälleen uuden sopivan lisäosatarjouksen, joka tällä kertaa kohdistui toiseen loistavaan avoimeen maailmaan sijoittuvaan peliin eli Batman: Arkham Cityyn. En tosin ole vielä pystynyt kokeilemaan päätarinaa jatkavaa Harley Quinn’s Revenge ‑lisäosaa, koska poistin emopelin Bat-asennuksen aikaisemmin vapauttaakseni levytilaa edellisessä blogauksessa mainituille videoprojekteille. Tarjouksessa oli samalla myös kaikki muu Arkham Cityn maksullinen lisäsisältö, mutta ne laajentavat tarinan sijaan bättiksen pukuvalikoimaa sekä Challenge Mode ‑haastetilaa, joten en viitsinyt sijoittaa pennosiani niihin.

Pennoseni saivat olla rauhassa pari päivää, kunnes alkoi neljän päivän ostoputki, jonka ensimmäinen kohde oli palkittu indiepeli Bastion. Peli keräsi sen verran paljon palkintoja ja huomioita viime vuonna, että oikeastaan aloin inhoamaan sitä, kuinka se vei palkintoja omien suosikkieni nenän edestä. Nyt kuitenkin päätin demoversion ja halvan hinnan houkuttelemana kokeilla, enkä ole katunut. Bastion on palkintonsa ansainnut, sillä varsinkin omaperäisyys kukoistaa tässäkin indiepelissä. Seuraava päivä jatkoi omaperäisten pelien ja suomipelien linjaa, kun pelikokoelmaani ilmestyi muuan Alan Wake sekä sen itsenäinen lisäosa Alan Wake’s American Nightmare. Samalla sain myös Collector’s Edition ekstrat, koska oli halvempaa ostaa kaikki kolme yhdessä paketissa sen sijaan, että olisin ostanut erikseen emopelin ja American Nightmare ‑lisäosan. Alan Waken kokeilua olen lykännyt tarkoituksella, koska se on yksi kymmenstä peliehdokkaasta, josta aloittaisin seuraavan Let's Play ‑videosarjan juutuubissa. Aion järjestää asiasta äänestyksen RCT2-videosarjani 37. jaksossa, joten yritän pitää siinä listaamani pelit pelaamattomina äänestyksen päättymiseen asti, jotta reaktioni olisivat sitten nauhoituksessa mahdollisimman aidot. Päivä jatkui myöhemmin jälleen uudella indiepelihankinnalla, joka on myös yksi seuraavan Let's Play sarjan ehdokkaista. Kyseessä on Hard Reset ‑niminen vanhan koulukunnan näyttävä sci-firäiskintä, jossa ei huohotella suojan takana terveyden palautuessa itsekseen, vaan kerätään perinteiseen tapaan parannuspaketteja ynnä muita vermeitä maastosta. Aseita pelissä on vain kaksi, mutta niihin saa päivitettyä vaikka minkälaisia tulitusmoodeja haulikosta ja rynkystä lähtien aina liekinheittimeen ja plasmapalloihin saakka. Kokeilin demoversiota pian sen ilmestymisen jälkeen, ja nautin siitä sen verran paljon, että päätin lisätä pelin toivelistalle sopivaa hintaa odottamaan. Nyt odotus palkittiin paitsi halvalla hinnalla, myös heinäkuussa ilmestyneellä ilmaisella Exile ‑lisäosalla.

Ostoputken kolmas päivä osoittautui kaikista halvimmaksi, kun nappasin Path To War ‑lisäosan Red Faction: Armageddon ‑peliin halvemmalla kuin juustopekonihampparin mäkkäristä. Valitettavasti emopelin asennuksen poiston takia en ole vielä päässyt kokeilemaan tätäkään lisäriä. Myös neljän päivän ostoputken ja samalla koko kesäalekampanja viimeisen hankinnan kokeilu on jäänyt odottamaan äänestyksen tulosta. Driver: San Francisco päätyi pelikokoelmaani hyvien arvosteluiden ja halvan hinnan houkuttelemana huolimatta siitä, että aiempi kokemukseni Driver-sarjan pelien kanssa ei ole ollut mairitteleva. Sarjan ensimmäinen osa nimittäin jäi kesken vaikeuden takia, ja kolmas osa oli arvosteluiden sekä kaverilla testatun demon perusteella lähinnä kuraa lokasuojissa. Onneksi arvostelut kertovat tästä osasta jotain aivan muuta, kuten myös se mielenkiintoinen pelimekaniikka, kuinka pelissä voi siirtyä minkä tahansa auton kuskin paikalle koska tahansa, sillä kaikki tapahtuu päähahmon unessa tämän maatessa koomassa. Ykkösosasta poiketen tässä osassa ei siis todellakaan tarvitse huolehtia auton hajoamisesta liiasta törmäilystä, koska aina voi napata uuden kumijalan alleen. Törmäilyä jopa suositaan, koska kaikki kerran on pelkkää unta, niin mikäs sen helpompi tapa pysäyttää takaa-ajettava, kuin ajaa täysillä tämän kylkeen rekalla? Steam-kesäalen hankinnat päättyivät siis tuohon, mutta vajaa viikko myöhemmin päivätarjouksessa oli jälleen Cities in Motion lisäosineen, joten päätin jatkaa suomipelien tukemista hankkimalla sen kaksi toiseksi uusinta lisäkaupunkia eli Pariisin ja Ulmin. Uusin lisäys Pietari ei ollut alennuksessa, joten sen hankinta jäi odottamaan itseään.

Nyt soi: "Global Deejays - Sounds of San Francisco" 3:31

Samson & Deyoutube

Edellisessä blogauksessa mainitsemani projektit jatkavat edelleen aikani rajoittamista, mistä johtuu myös että tämä blogaus valmistui vasta nyt, eikä pian edellisen jälkeen, kuten alun perin suunnittelin. Kyseiset projektit liittyvät vahvasti pian esittelyssä oleviin laitehankintoihin, joten aloitanpa kertomalla mistä projekteista oikein on kyse. Helmikuun alussa innostuin yllättäen aloittamaan YouTubessa uuden videosarjan nimeltään Let’s Play RollerCoaster Tycoon 2: Bumbly Bazaar, jossa pelaan vanhaa tuttua RollerCoaster Tycoon 2 -peliä kommenttiraidan kera. Sarja on nauttinut hyvää suosiota huolimatta siitä, että ensimmäisen 15 jakson videot nauhoitin jo vuosina 2008–2011 lisäten kommenttiraidan englanniksi niihin vasta tänä vuonna. Kommentoinninkin aloitin vasta toisesta jaksosta lähtien, koska alun perin halusin vain julkaista videot mahdollisimman vähällä vaivalla. Kommenttiraidan teko jälkikäteen oli kuitenkin sen verran työlästä, etten jaksanut julkaista uutta videota kuin korkeintaan kerran viikossa. Päästyäni 16 jaksoon asti homma helpottui huomattavasti, kun saatoin tehdä kommenttiraidan samalla kun nauhoitin itse videon, eli niin sanotusti livenä. Helpottumisen ja kasvaneen suosion ansiosta saatoin kiristää aikataulua aluksi kahteen videoon viikossa, sitten yhteen videoon joka toinen päivä ja lopulta tämänhetkiseen tilanteeseen, jossa julkaisen uuden jakson melkein joka päivä. En tosin yhdestä pelistä, vaan kahdesta, sillä RCT2 Let’s Play -sarjan nauttiman suosion ansiosta päätin järjestää sen kahdennessatoista jaksossa äänestyksen, jossa katsojat saivat valita kymmenestä vaihtoehdosta mistä pelistä aloittaisin vastaavanlaisen videosarjan seuraavaksi. Valinta osui yllättäen kuljetusyhtiösimulaattori Chris Sawyer’s Locomotion -peliin, joka on paitsi saman tekijän kuin RCT2, myös käyttää muunnelmaa samasta pelimoottorista. Locomotion on ehtinyt jo 19 jaksoon asti, kun taas RCT2 porskuttaa jo 31 jakson voimin.

Pelaamistaan kommentoidessa on tietysti tärkeää omistaa hyvä mikrofoni, josta päästääkin vihdoin niihin uusiin laitehankintoihin. Mutta miksipä hankkisin uuden mikrofonin, kun nauhoitushommat voisi hoitaa Speedlink Medusa NX 5.1 Gaming Headset -mikrofonikuulokkeillani? No siksi että ne mokomat menivät hajoamaan heinäkuussa, ainoastaan vajaa kuukausi vuoden mittaisen takuun päätyttyä! Täysin yllättäen johdossa oleva on/off -kytkin lakkasi toimimasta, vaikka kuulokkeet olivat olleet paikallaan käyttämättöminä parin päivän ajan. Jatkuvan off-asennon takia äänentoiston voimakkuus madaltui sellaiselle tasolle, että sen kuuli hädin tuskiin vasta silloin, kun käänsi kaikki mahdolliset äänenvoimakkuussäädöt sekä itse laitteessa että Windowsissa täysille. Mikrofonin toimintaan kytkin ei onneksi vaikuttanut, mutta pystyäkseni käyttämään sitä ilman että peliäänet kuuluivat pöytäkaiuttimien kautta mikrofoninauhoituksessa, jouduin pitämään korvilla Sennheiser-kuulokkeitani samalla kun Medusa-kuulokeet olivat epämukavasti kaulan ympärillä. Sellaista epämukavuutta en kestäisi pitkään, joten päätin valmistajan tarjoamaan kahden vuoden takuuseen vedoten ottaa yhteyttä sekä itse saksalaiseen valmistajaan, että Konebox-myymälään, josta ostin kuulokkeet viime kesänä. Onneksi myymälä vastasi ensimmäisenä kertoen, että voin tuoda tuotteen myymälään palautuksena kuitin sekä palautuslomakkeen kera. Ennen myymälään lähtöä päätin varmuuden vuoksi ottaa paljon kuvia kuulokkeiden jokaisesta osasta siltä varalta, että se päätyisi korjattavaksi ja siellä siihen mystisesti ilmestyisi jokin kolhu/naarmu, joka sitten mukamas olisi syyllinen hajoamiseen. Onneksi mitään sellaista kusetusta ei tapahtunut, vaan Konebox tarjosi loistavaa asiakaspalvelua antamalla hajonnutta tuotetta vastaan sen koko hinnan takaisin saman tien! Siispä käytännössä katsoen sain käyttää Medusaa yli vuoden ajan ilmaiseksi panttia vastaan, fuck yeah :D!

Olisin voinut käyttää rahat saman tien uusiin mikrofonikuulokkeisiin, mutta ajattelin että koska omistan jo paljon mukavammat loistavat langattomat kuulokkeet, eli Hulluilta päiviltä ostamani Sennheiserit, niin ei olisi mitään järkeä ostaa toisia kuulokkeita vain mikrofonin takia. Siispä ahkeran googlettelun jälkeen päädyin työpöydälle tai erilliseen varteen asennettavaan Samson C01U USB -kondensaattorimikrofoniin, jonka noudin vielä samana päivänä Verkkokaupasta. Hintaa sille tuli vieläpä vähemmän kuin Medusalle aikanaan (65,90€ vs. 69€), mutta toisen laitehankinnan takia hinta tosin nousi selvästi korkeammaksi. Muutaman viikon testailun jälkeen olin tuotteeseen muuten tyytyväinen, paitsi siihen kuinka pienetkin iskut pöytään kuulostivat nauhoituksessa basson jymähdyksiltä. Siispä aloitin hektisen etsinnän löytääkseni lähistöltä kaupan, joka myisi yhteensopivaa Samson SP01 -iskunvaimennustelinettä (3. kuvassa ennen ja jälkeen vertailu). Onneksi varsin läheltä Kalasataman metroasemaa löytyi lopulta yksi sopiva kauppa nimeltään Deluxe Music Shop, josta sain telineen 38 eurolla. Aika hintavahan tuo oli, mutta tarjolla olevista vähistä vaihtoehdoista halvin. Esim. Saksasta tilaamalla hinta olisi ollut pari euroa halvempi, mutta vasta ennen postikulujen tuomaa korotusta. Nytpä on sitten nauhoituksia varten kunnon vehkeet. Vielä tosin voisi parantaa esim. pop-filtterillä ja varrellisella vapaasti liikkuvalla telineellä, mutta varsinkin jälkimmäisten hinnat huitelevat sen verran korkealla, että tyydyn ainakin toistaiseksi tämänhetkiseen viritelmään. Siinäpä olivatkin sitten ne uudet laitehankinnat, joita olisi tietenkin voinut kutsua vain yhdeksi laitehankinnaksi, koska käytännössä ne ovat nyt yhtä ja samaa laitetta :p. Joka tapauksessa tämä blogaus oli tässä, joten jääkäämme odottamaan seuraavaa blogausta, jossa ovat esittelyssä lukuisat uudet lisäykset pelikokoelmaani.

Nyt soi: "Orchestral Manoeuvres In The Dark - Enola Gay" 3:30

Hullut videopäivät

Jatkaen hullua teemaa, niin blogaisenpa peräti neljä uutta lisäystä omatekoisiin YouTube-videoihini. Vanhin niistä on helmikuulta, mutta kolme uusinta latasin pari viikkoa sitten viiden päivän sisällä. Sitä putkea voi todellakin kutsua hulluiksi videopäiviksi, kun ottaa huomioon että edellinen video on helmikuulta ja sitä edellinen tammikuulta 2010! Kaikki neljä videota ovat pitkään työn alla olleen My RollerCoaster Tycoon Rollercoaster Heaven -sarjan videoita tutulla HD 720p laadulla.

Ensimmäisenä on helmikuussa julkaisemani Total Overdose -niminen vuoristorata, jonka video on nähtävissä yllä. Kyseinen vuoristorata kuuluu puiston huonoimpiin, joten motivaatiota videon tekemiseen oli harvinaisen vähän. Helmikuussa sain kuitenkin lopulta työn valmiiksi. Musiikkina videossa kuulaan Total Overdose: A Gunslingers Tale in Mexico -nimisen pelin tunnusmusiikki, josta vastaa Delinquent Habits.

Toinen video ja kolmanneksi uusin julkaisu sisältää kaksi erillistä mutta toistensa limittäin kiemurtelevaa vuoristorataa nimeltään Crouching Tiger ja Hidden Dragon. Musiikkina toimii samannimisen leffan eli kiinalaisittain Wo hu cang long -elokuvan lopputeksteissä soiva A Love Before Time CoCo Leen laulamana.

Kolmas video ja toiseksi uusin julkaisu on video Urban Jungle -nimisestä lattiattomasta vuoristoradasta, joka kuuluu puiston parhaimmistoon. Musiikkina soi teemaan hyvin sopiva Funkmaster Flash and the Furious Five -poppoon rap klassikko The Message vuodelta 1982. Kappaleen alkuintron biitit sopivat hyvin erilaisilla siirtymätehosteilla leikkimiseen, kuten videon alusta näkee.

Neljäs ja viimeisimpänä julkaistu video esittelee puiston viimeisen vuoristoradan eli Secret Place -nimisen moniulottuvuusvuoristoradan. Musiikkina kuullaan virolaisen konemusiikkipoppoo Caaterin samanniminen biisi... tai oikeastaan sen alku sillä koko kappale kestää lähes kahdeksan minuuttia. Kyseinen video on samalla sarjan viimeinen, joten olen luvastusti laittanut kyseisen Rollercoaster Heaven -puiston tallennukset ladattaviksi GameFrontiin. Nyt voin hyvällä omatunnolla tehtailla seuraavaksi videokseni jotain ihan muuta, eli jopa jotain mikä ei liity peleihin millään tavalla. Ideoita ja kuvamateriaalia kyllä riittää, mutta saa nähdä koska saan intoa edes aloittaa seuraavan videon editoinnin.

Nyt soi: "Maroon 5 feat. Christina Aguilera - Moves Like Jagger" 3:21

The Humble Bundle And Other Stumbles

Tulipa tuossa vajaa kaksi viikkoa sitten tehtyä elämäni toinen peliostos, joka on pelkkiä ykkösiä ja nollia (ensimmäisen ollessa Left 4 Dead 2). Törmäsin nimittäin peliuutiseen, jossa kerrottiin The Humble Frozenbyte Bundle -pelipaketista, josta voi maksaa niin vähän tai paljon kuin itse haluaa, sekä antaa kaiken tai osan summasta hyväntekeväisyyteen. Aiemmin Humble Bundle -paketissa on ollut tarjolla erilaisia indie-pelejä, jotka eivät juurikaan ole kiinnostaneet, mutta nytpä paketissa on pelkästään suomalaisen Frozenbyte -pelistudion pelejä: Ylhäältä päin kuvattu scifiräiskintä Shadowgrounds, sen jatko-osa Shadowgrounds: Survivor, fantasiatasohyppely Trine, sekä vielä kehitteillä oleva tasohyppelypeli Splot.

Lisäksi paketissa on prototyyppiasteelle jäänyt hyllytetty peliprojekti nimeltään Jack Claw sekä soundtrack ja lähdekoodi kolmeen mainituista peleistä ja tasoeditori kahteen. Eniten kiinnostusta pakettiin herätti Trine, jonka pelasinkin jo kahdesti läpi. YouTubesta löytyy hauska video, joka paitsi mainostaa pakettia, myös näyttää kuinka helppoa sen hankinta onkaan. Paketti onkin myyty jo yli 178 tuhatta kertaa. Toisessa kuvassa näkyvät ostojen tilastot sekä suurimmat lahjoittajat. Suurimman hinnan tittelistä ovat kisailleet kaksi kuuluisien indie-hiekkalaatikkopelien luojaa: Minecraftin yksin koodannut Markus "Notch" Persson ja Garry's Modin luoja Garry Newman.

Samalla viikolla kasvatin myös käsinkosketeltavissa olevien pelien kokoelmaa Dead Rising 2 -zombihiekkalaatikkopelin muodossa (3. kuva). Samalla ostin myös Blu-ray version toimintaleffasta The Losers sekä Varta-merkkisen paristolaturin. Kuvassa näkyvät hintalaput tosin eivät pidä paikkansa, sillä paitsi että Prismassa oli tuolloin 15 prosentin alennus kanta-asiakaskortilla, oli Dead Rising kakkosen lähtöhinta netissä mainittu 19,95€ eikä suinkaan lähes viisi kymppiä. Sen hinnaksi tuli siis vaivaiset 16,96 erkkiä ja leffakin maksoin vain 11,01 egeä. Pelin kanssa samanhintaista paristolaturia ei aluperin ollut tarkoitus ostaa, mutta se tuli halvemmaksi kuin ostaa erikseen neljä AA- sekä kaksi AAA-akkua. Aiempi laturini sitä paitsi on välillä reistaillut eikä ole yhtä kompakti kuin tämä uusi. The Losers osoittautui hyväksi valinnaksi, mitä osasinkin odottaa näkemieni trailerien perusteella. Kiinnostus leffaan heräsi jo viime vuonna kun se ilmestyi teatterilevitykseen jenkeissä. Suomen teattereihin sitä ei valitettavasti saatu, mutta eihän kaikkea aina voi saada. Vähän samankaltainen tarina on Dead Rising 2 -peliin heränneen kiinnostuksen takana. Siihen kiinnostus nimittäin heräsi vain Xbox 360 -konsolille julkaistun ykkösosan kautta, jota tuli aikoinaan pelailtua jonkun verran Tontsalla. Kakkosen ilmestyttyä PuuCeelle varsin hyvien arvosteluiden saattelemana, lisäsin sen oitis toivelistalle. Enkä todellakaan ole katunut ostosta, vaikka jatkuvat aikarajat sun muut pienet asiat ovatkin välillä ärsyttäneet, vaan olen pelannut pelin kohta jo kahdesti läpi suorittaen yli puolet saavutuksista. Olen samalla tunkenut Xfire-sivulleni kasan videoita (esimerkki alla) sekä kuvakaappauksia, jotka valottavat pelin sisältöä ummikoille.



Nyt soi: "30 Seconds To Mars - Hurricane" 6:12

Leffailtoja, leffaostoksia ja leffasuunnitelmia

Oli tossa toissaviikonloppuna tuparit vanhalla luokkakaverilla sekä sen jälkeen jo vuoden toinen leffailta MatoApina HQ:ssa :p. Tällä kertaa kyseessä oli todellakin pelkkä leffailta, sillä Tontsan konsoli oli sanonut sopimuksensa irti, joten zombeja ei päästy tappamaan yhtäkään :/. Mutta senpä ansiosta ehdimme katsoa tavallista enemmän leffoja: Puolessatoista päivässä tuli katseltua ADHD-toimintapökäle G.I. Joe: Rise of the Cobra, kelpo kauhutrilleri Saw V, keskinkertainen verenroiskutus tissikauhu My Bloody Valentine sekä viimeksi leffateatterissa nähty mainio sci-fitoiminta Surrogates – sijaisrobotit. Ensimmäisessä kuvassa ovat viikonlopulta yli jääneet mässyt, sekä tupareiden jälkeen Kaisaniemen Kodin Ykkösen loppuunmyynnistä puoleen hintaan ostetut leffat: Kolmella eurolla lähti hienossa steelbook-paketissa oleva hauska länkkärikomedia Bandidas ja euron kalliimmalla irtosi viimeksi aiemmassa leffaillassa nähty varsin mainio kaahaustoiminta Death Race. Loppuunmyynnin löytäminen oli kyllä mahtava sattuma, mutta samalla myös harmitti, ettei asiasta tiennyt aiemmin. Jäljellä oli nimittäin enää rippeet puoleen hintaan pois myytävistä leffoista ja peleistä :/.



Kuinka monta upeaa löytöä sitä olisikaan voinut tehdä saapumalla paikalle ajoissa? No onneksi pari päivää myöhemmin tein pari lisälöytöä Sellon Anttilasta ja Prismasta (2. kuva). Anttilan leffaosastolta poimin kuuden euron kappalehinnalla samat Johnny Deppin tähdittämät leffat, jotka Hulk oli ostanut steissin Anttilasta lauantaina: From Hell (2-Disc Special Edition), ja Sleepy Hollow – Päätön ratsumies. Peliosastolta löytyi kympillä Fallout 3 tekijöiden edellisen mestariteoksen eli Elder Scrolls IV: Oblivion -fantasiaroolipelin Game of the Year -versio (3. kuva), joka sisältää myös Knights of the Nine ja Shivering Isles -lisäosat. Prismassa vastaan tuli sen verran naurettavan halvalla (4,95€) upea steelbook-pakattu Premier Edition -versio Command & Conquer: Red Alert 3:sta (4. kuva), että olihan se pakko ostaa vaikka omistan jo pelin normiversion. Sen voin myydä tai vaikka lahjoittaakin jollekin sillä aikaa kun itse nautin erikoisversion Making of DVD:stä, soundtrack CD:stä, lisäkartoista yms. Jotta sain tämän blogauksen otsikkoon kolme leffa-aiheista asiaa, päätin lisätä tähän loppuun seuraavan melko varmaan leffateatterissa asti ehkä jopa koko MatoApinan porukalla nähtävän leffan, eli upealta spektaakkelilta vaikuttavan Clash of the Titansin komean trailerin, olkaa hyvät!



Nyt soi: "Queen - A Kind Of Magic" 4:22

Kymmenen RCT2 kilpailua hoidettu, liian monta jäljellä!

Jälleen on tullut ja mennyt sen verran monta RollerCoaster Tycoon 2-kilpailua, etten ole jaksanut blogata jokaiseen osallistumisesta erikseen. Tosin nyt niitä on tullut lisää niin paljon, että meikäläiselle tuli raja vastaan. Joulukuun puolivälin tienoilla kyllästyin täysin kisoihin, niiden vaatimaan työmäärään ja RCT2:teen yleensä, joten päätin pitää tauon kisoihin osallistumisesta ja videoiden teosta. Tammikuun lopulla päätin tauon videoiden teon osalta, mutta kilpailuihin ei huvita edelleenkään osallistua tippaakaan. Tässä blogauksessa kuitenkin esittelen kolme uusinta Youtube-videotani: kaksi (toistaiseksi) viimeistä kisavideota, sekä yksi uusi ”tavallisen” RCT2 video.





Marraskuun loppupuolella osallistuin Total Recall -nimisellä teoksella aiemman kisan jatkokisaan päädyttyäni tasapeliin kahden muun osallistujan kanssa. Vuoristoradan nimi tulee mistäs muustakaan kuin samannimisestä klassikkoleffasta, ja musiikkina toimii leffan legendaarinen tunnusmusiikki. Yritin myös parhaani mukaan matkia leffan alkutekstejä. Tasapelikisassa ei irronnut voittoa :/, vaan tulin toiseksi, mutta sekin on hieno tulos ottaen huomioon alkuperäisen sijoitukseni: olin vasta jaetulla neljännellä sijalla alkuperäisessä kisassa ennen kuin sain puhuttua itseni kärkikolmikkoon :D! Toinen asia johon myös kyllästyin, oli uuden paketin lataus FileFrontiin jokaisen vuoristoradan lisäämistä varten, joten Total Recall löytyy sieltä omana tiedostonaan aiemmin monta teosta sisältävän paketin sijaan.






Viimeisin kisateokseni on massiivinen kolmiratainen The Three Kings -niminen vuoristorata, jolla osallistuin RCTparksin järjestämään kisaan, jossa haettiin korkeinta mahdollista excitement-arvoa. Työstin tätä vuoristorataa todella usein ja pitkään monen kuukauden ajan, joten pari viikkoa sitten tullut tieto ykkössijan saamisesta oli erittäin tervetullut. Myös videon 2000 katsojan kuukausivauhti verrattuna muihin viimeaikaisiin videoihini lämmittää kovasti :p. Tämäkin mestariteos on luonnollisesti ladattavissa omana pakettinaan FileFrontista.



Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä on pitkään aikaan ensimmäinen normaali RCT2 video. Kyseessä on seuraava osa Rollercoaster Heaven puistoni esittelyssä. Vuorossa on puiston viides iso vuoristorata nimeltään City Snake, jota tahdittaa Underworldin kappale "King of Snake". Tästä teoksesta ei ole (päivän) kuvakaappauksia eikä se ole ladattavissa FileFrontista, sillä heti kun olen saanut tehtyä loput neljä sarjan kymmenestä videosta, laitan koko puiston kerralla ladattavaksi. Sen pitäisi tapahtua melko pian nyt kun kilpailuihin osallistuminen ei enää ole häiritsemässä tavallisten videoiden tekoa.

Kahdeksan RCT2 kilpailua hoidettu, seitsemän jäljellä.

Kuten vertailemalla otsikkoa sarjan edellisen blogauksen vastaavaan huomaa, lisää RollerCoaster Tycoon 2 -kilpailuja ja niihin osallistuvia videoteoksia pukkaa siihen tahtiin, etten ole ehtinyt blogata jokaista erikseen, joten tässäpä olisi kolme uutta videota yhdessä paketissa. Ensimmäisenä on tähän mennessä kaikista pisin ja innostavin vuoristoratani, esihistoriallisesti koristeltu gigavuoristorata nimeltään Cactus Jack, jonka nimi tulee sen ympärillä olevista kaktuksista ja niiden mieleen tuomasta samannimisestä showpainijahahmosta. Osallistuin sillä blkshade95:den pitämään kilpailuun, koska siinä saa bonuspisteitä erityisen pitkistä, korkeista ja nopeista vuoristoradoista. Musiikiksi valitsin sekä yhden Cactus Jackin tunnusmusiikeista että Captain Jackin samannimisen Eurodance-kappaleen.





Seuraavana vuorossa on erittäin rakenteeltaan hyvin outo, kompakti ja monimutkainen avaruusteemainen puinen vuoristorata nimeltään Organic Superlubricant, eli orgaaninen superliukaste. Kyseessä ei ole mikään härski juttu :p, vaan Sid Meier's Alpha Centauri -pelistä napattu nimitys tulevaisuuden keksinnölle, joka korvaa synteettiset öljyliukasteet orgaanisilla älykkäillä mikrobeilla, jotka osaavat voidella esim. moottorin osia hakeutumalla juuri sinne missä voitelua eniten tarvitaan. Nimikin on siis erittäin outo, mutta SpriteMasterAndLover:in järjestämässä kisassa, jossa haetaan kaikista oudointa vuoristorataa, ei tästä voi olla kuin hyötyä. Ensimmäiseksi musiikkikappaleeksi tuli valittua M&H Bandin teknoklassikko Popcorn, sillä paukkumaisiinhan usein lisätään erästä orgaanista liukastetta eli rasvaa :D! Vuoristoradan kompaktin rakenteen takia päätin esittää koko ajelun kaikista neljästä suunnasta, sen sijaan että olisin jatkuvasti parin sekunnin välein vaihtanut kuvakulmaa. Videon pituus kasvoi sen verran että tarvitsin toisen biisin, ja pituutensa osalta parhaiten sopi hyvin Michael Woodsin tulkinta Salt Tank -poppoon tunnelmallisesta Eugina -biisistä.





Viimeisempänä muttei suinkaan vähäisimpänä on antiikkiteemianen kolmiratainen vuoristorata nimeltään Chimera, tuo antiikin Kreikan mytologiasta tuttu vuohesta, käärmeestä ja leijonasta koostuva kolmipäinen hirviö. Valitsin sen Eviscer88:n järjestämään kilpailuun, sillä sääntöjen mukaan kolmiratainen vuoristorata saa triplapisteet. Tämä seikka ehtikin jo viedä teokseni kirkkaaseen voittoon, sillä kilpailijani osallistuivat kilpaan vain kaksi- tai yksirataisilla teoksilla. Voittoisaa teosta säestää mikäs muukaan biisi kuin kotimaisen Lordin Monster Monster.





Videoiden ja päivän kuvakaappausten lisäksi RollerCoaster Tycoon 2:sen omistajat voivat ihailla näitä sekä kaikkia muita kilpailuteoksiani ratatiedostojen (.TD6) avulla, jotka löytyvät kätevästi yhdestä ja samasta paketista FileFrontista. Kovan kysynnän myötä paketissa on mukana myös Big Mountains -skenaario, josta monet teoksistani ovat peräisin. Samasta syystä lisäsin FileFrontiin juuri myös aiemmin vähäisen kysynnän takia poistetut Ghost Town ja Extreme Heights -videoni, sillä uuden omistajuuden alaisuudessa FileFront ei enää tunnu poistavan vähiten suosittuja tiedostoja ollenkaan :).

Nyt soi: "Lordi - Monster Monster" 3:22

Viisi RCT2 kilpailua hoidettu, viisi jäljellä.

Kuten otsikosta näkee, on kilpailuiden määrää päässyt taas kasvamaan muutamalla. Tuleekohan niille koskaan loppua? No sitä ei tiedä Erkkikään, mutta nyt kaikki tietävät että yksi kisa on jälleen hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Tällä kertaa kyseessä on jcoaster11 -nimisen herran järjestämä kilpailu, jossa jaetaan maksimissaan 500 pistettä jokaiselle osallistujalle. Päätin osallistua jällen yhdellä Big Mountains -nimisen puistoni vuoristoradoilla, aivan kuten neljään aikaisempaan kilpailuun. Valinta osui puiseen kaivosjunavuoristorataan nimeltään Crazy Train, josta tekemääni videota säestää mikäs muukaan kappale kuin Ozzy Osbournen legendaarinen Crazy Train.





Yllä on tuttuun tapaan muutama kuva kyseisestä laitteesta, joiden myötä päivän kuvakaappauksissa on päästy jo numeroon 93 asti. Sitten taas tilannekatsaus sijoituksiini meneillään olevissa kisoissa: Onnistuin palaamaan voittajien kaartiin viemällä vaivaisella 25 pisteen erolla voiton viime blogauksessa mainitussa tasapelin ratkaisukisassa, fuck yeah! Sitten vaan odottelemaan voittoputken jatkumista yllä olevan vuoristoradan avulla, sekä työskentelemään viiteen edessä olevaan kisaan osallistumisen eteen.

Nyt soi: "Ozzy Osbourne - Crazy Train" 4:49

Neljä RCT2 kilpailua hoidettu, kolme jäljellä.

Taas on yksi RollerCoaster Tycoon 2 vuoristoratakilpailua hoidettu - ja voitettu B) - mutta eipä se niiden määrään vähentämisessä juurikaan auttanut :D, sillä hoidetun tilalle on tullut kolme uutta vuoristoratakilpailua! Lisäksi olisi tarjolla muutama kilpailu, johon tulee lähettää kokonainen puisto, mutta koska en ole varma ehdinkö osallistua niihin, en pidä niitä tässä luvussa mukana. Joka tapauksessa näitä näyttäisi syntyvän kuin bloody sieniä sateella :o! Mutta yksi kilpailu on siis taas hoidettu, ja tällä kertaa kyseessä oli 98maximo98:n järjestämä lisäkilpailu voittajan ratkaisemiseksi. Ja voittajaksihan ratkesi 25 pisteen erolla meikäläinen B)! Kun vastustajani PokeCoasterFreak osallistui kilpaan nelirataisella vuoristoradalla (!), tiesin että voittaakseni minun oli pakko osallistua toistaiseksi ainoalla nelirataisella vuoristoradallani nimeltään Carnivàle Mega Dual Twister! Tätä mm. tivoliteemaista jättimäistä siksakkisyheröä säestää Queenin upeat Another One Bites the Dust ja Don't Stop Me Now -kappaleet.





Oheiset kuvat toimivat tuttuun tapaan päivän kuvakaappauksina (#84-88). Päivitin myös klpailuteosteni ratatiedostot (.TD6) sisältävän paketin FileFrontiin. Mainitaan vielä edellisten kilpailuiden statuksista muutama sana. Puinen David -vuoristoratani sijoittui vain kakkoseksi (voitto meni ansaitusti kolmirataiselle teräsvuoritoradalle, jota oli inspiroinut allekirjoittaneen Twisted Sisters -triplavuoristorata), mutta Beauty and the Beast -mestariteokseni vei ylivoimaisen voiton 1008 pisteellä... Now that's what I'm talkin' about B)!

Nyt soi: "Queen - Another One Bites the Dust"