Fahrenheit
(Indigo Prophecy)
Genre: Seikkailu
Kehittäjä: Quantic Dream
Julkaisija: Atari
Vuosi: 2005
Arvosana (0-10): 8,8
Kun helvetti jäätyy
Indigo Prophecynä jenkeissä tunnettu Fahrenheit on kolmannesta persoonasta kuvattu innovatiivinen, omaperäinen ja hurja toimintapitoinen seikkailupeli, jossa pelaaja asettuu lapsuudestaan lähtien outojen näkyjen piinaaman pankkiteknikko Lucas Kanen saappaisiin, juuri kun tämä on herännyt kahvilan vessassa hurjasta transsista, jossa tappoi veitsellä julmasti itselleen tuntemattoman miehen. Näin hurjasti alkaa omaperäisestä ja hienosta Omikron: The Nomad Soul -seikkailupelistä tunnetun ranskalaisen Quantic Dream pelistudion tekemä toinen upea seikkailupeli, joka iskee paniikkihermoon heti alkumetreiltä.
Alkuvideon loputtua kuvaruutu nimittäin jakautuu näyttämään tiskillä istuvaa vartijaa Lucasin tuijottaessa veristä ruumista keskellä vessan lattiaa. Tästä eteenpäin peli on erilaisia jatkoon vaikuttavia valintoja toisensa perään, mikä luo jatkuvan vapaudesta tunteen, mutta myös potkaisee munille jos yrittää sooloilla liikaa, esimerkiksi antautumalla välittömästi poliisille. Eli kuten missä tahansa pelissä, tarina ei voi kulkea äärettömän monia polkuja pitkin, vaan vain muutamia jotka käsikirjoittajat ovat kirjoittaneet. Onneksi näitä polkuja on Fahrenheitissa poikkeuksellisen paljon ja ne vaikuttavat useiden hahmojen loppukohtaloon.
Peli sijoittuu New Yorkiin vuoden 2009 alkuun aikaan jolloin historian pahin paukkupakkanen ja lumisade koettelevat kaupunkia. Peli alkaa Lucas Kanen ohjaamisella, mutta jaksoittain etenevän tarinan myötä ohjattavaksi tulevat myös Lucasin veli Markus, sekä murhaa tutkivat poliisietsiväkaksikko Carla Valenti ja Tyler Miles. Jaksojen välissä voi usein valita millä hahmolla haluaa ensiksi pelata, jolloin tarina jatkuu muiden hahmojen osalta myöhemmin. Muutamissa kohtauksissa, kuten Lucasin poliisikuulustelussa, voi mielenkiintoisesti pelata ensin haastattelijana ja sitten saman kohtauksen haastateltavana tai toisinpäin.
Muutenkin asetelma, jossa pelaaja pelaa sekä omaan pussiin että itseään vastaan, on varsin kutkuttava ja mielenkiintoinen tapa pelata. Poliisietsivillä pelatessa on usein myös mahdollisuus vaihtaa hahmosta toiseen, hakeakseen esimerkiksi erilaista lähestymistapaa epäillyn kuulusteluun tai todisteiden yhdistelyyn. Hahmon vaihto on paikoin mahdollista jopa silloin, kun Carla ja Tyler ovat täysin eri paikoissa. Liikkuminen tapahtuu Nomad Soulista tuttuun hieman tönkköön tyyliin nuolinäppäimillä joko kävellen tai juosten. Konsolimaisen kankeahko kamera seuraa ulkotiloissa sekä laajimmissa sisätiloissa pelaajaa tietyllä etäisyydellä ja sitä voi vapaasti liikutella sekä pyöritellä muutamalla eri tavalla, mutta sisätiloissa pyörittely on rajoitetumpaa, kamera seuraa löyhemmin mukana ja sen paikkaa voi vaihdella usean eri vaihtoehdon välillä. Kamera ajaa asiansa kohtuullisesti, mutta voi joskus kiiretilanteissa aiheuttaa hiukan hankaluuksia.
Elekielellä eteenpäin
Tylsän toimintanäppäimen painamisen sijaan ruudun ylälaitaan ilmestyy avainkohdissa erilaisia hiirellä tehtäviä elkeitä, joista valitaan mitä haluaa kohdalla olevalla esineelle tai ihmiselle tehdä. Elkeet tehdään painaen hiiren vasenta näppäintä pohjassa, ja useimmiten ne jäljittelevät suoritettavan liikkeen liikerataa, kuten kahvinkupin hörppimistä tai ränniä pitkin kiipeämistä, ja voivat koostua useammasta peräkkäisestä heilautusliikkeestä. Helpoimmalla ja keskimmäisellä vaikeustasolla hiirellä tehtävien elkeiden kanssa ei kokeneelle hiiren käyttäjälle pahemmin tule haparointeja, eikä virheellisen liikkeen uudelleensuorittaminen edes vie aikaa kuin muutaman murtosekunnin. Alusta alkaen elkeitä joutuu tekemään myös aikarajan puitteissa, kun esimerkiksi poliisi kolkuttaa Lucasin ovelle ja lattialla makaa verisiä vaatteita, jotka on piilotettava ennen oven avaamista.
Varsinkin kiiretilanteissa pelihahmot avittavat pelaajaa ajattelemalla ääneen, mutta mistään liiallisesta kädestä pitelystä ei onneksi ole kyse, vaan Fahrenheitissa pärjää hyvin maalaisjärjellä ja siinä pääsee aidosti oivaltamaan asioita itse, joskin osa pulmista voisi olla paljon haastavampia. Oivaltamisen vastapainona kiihkeimmissä toimintakohtauksissa siirrytään tanssipelimäiseen tilaan, jossa nuolinäppäimiä sekä ASWD-näppäimiä painellaan korkeintaan kahta näppäintä yhtä aikaa ruudulle ilmestyvien ohjeiden mukaan. Tällainen ohjaustapa mahdollistaa upealla tavalla osallistumisen kohtauksiin, joita yleensä peleissä vain katsellaan sivusta välivideoiden muodossa. Useimmat toimintakohtauksista ovat niin näyttäviä ja intensiivisiä, että leuka ei ainakaan ensimmäisellä peluukerralla meinaa pysyä kiinni, tunnelma menee katosta läpi ja kehon valtaa suuri endorfiiniryöppy onnistuneen suorituksen ansiosta.
Toimintaosuuksien vaikeustaso tuntuu olevan kohdallaan, mutta jos ei pärjää edes GTA San Andreaksen tanssiminipelissä, voivat tiukimmat kohtaukset tuottaa hankaluuksia helpointa tasoa lukuun ottamatta, kun taas musiikkipelejä näppäimistöllä pelanneet sauhusormet ovat kuin kotonaan ja saattavat paikoin tuntea toiminnan liiankin helpoksi. Onneksi epäonnistuminen ei tarkoita koko toimintakohtauksen uusimista, vaan vain viimeisimmän lyhyen rupeaman. Joissain toimintakohdissa jokainen epäonnistuminen voi merkitä yhden elämän menetystä ja lopulta kuolemaa, jolloin joutuu aloittamaan koko kohtauksen alusta. Uusia elämiä kuten myös lisämateriaalia avaavia bonuspisteistä löytää sieltä täältä piilotettuna paikkoihin kuten pöytälaatikoihin ja vessakoppeihin. Bonuspisteitä voi myös ansaita teoillaan.
Elämien määrä on nähtävissä mukana kulkevasta PDA-laiteesta, joka kertoo myös muita tilastoja ja tietoja sen hetkisestä pelitilanteesta. Toimintakohtausten alkamisesta ilmaistaan hyvissä ajoin varoitustekstillä. Tanssipeleistä tuttua ohjaustapaa käytetään myös useissa hitaammissa kohtauksissa, kuten täysin vapaaehtoisessa kitaransoitossa, sekä muutamissa keskusteluissa, joissa käytetään myös hiirielkeillä aikarajan sisään valittavia avainsanoja. Aikarajan umpeutuessa tällainen keskustelu saattaa päättyä ennenaikaisesti tai peli valitsee automaattisesti ensimmäisen avainsanavaihtoehdon. Aikarajan umpeutuminen usealla perättäisellä hiirieleellä tehtävässä toiminnossa, kuten jojon kanssa temppuilussa, sen sijaan pilaa koko tempun ja liian usea perättäinen epäonnistuminen voi alentaa hahmon mielentilaa.
Masennusaltis mieli
Kitaransoiton ja muiden tarinan kannalta merkityksettömien tekojen, kuten suihkussa käynnin, pitsan syönnin tai TV:n katselun hyöty on se, että ne parantavat pelattavan hahmon mielialaa. Lähes kaikki teot aina eri keskusteluvaihtoehdoista kahvin juontiin joko parantavat tai huonontavat hahmon henkistä tilaa jollain pistemäärällä. Suurimmasta osasta näistä pikkuasioista pystyy loogisesti etukäteen päättelemään parantavatko vai huonontavatko ne moraalia, mutta esimerkiksi TV:n katselu voi myös masentaa jos tuutista tuleekin vain entistä kylmempää lupaavia säätietoja, tai poliisin lisätietoja murhaepäillystä, jotka saavat Lucasin pakomatkan tuntumaan entistä epätoivoisemmalta.
Jos pelaajan moraali laskee liian alas, vajoaa hän pysyvään masennukseen tai Lucasin tapauksessa tulee hulluksi, jolloin peli päättyy. Masentumisen uhka tuo peliin mielenkiintoisia pikku sivutavoitteita, tekemättä kuitenkaan järjissään pysymisestä liian puuduttavaa puuhaa. Hahmonsa huolenpitoon kannattaa siis käyttää aikaa, tai muuten voi joutua tilanteeseen, jossa hahmo on niin masentunut, että yksikin virhe tai masentava tieto päättää pelin. Onni ei ole ikuista, sillä varsinkin epätoivoisen Lucasin tapauksessa moraali laskee itsekseen jos ei tee pitkään aikaan mitään, sekä useissa juonitilanteissa pelaajan toimista riippumatta.
Kahdeksan nuolinäppäimien rytmikkään painelun lisäksi joissain kohtauksissa hakataan vasenta ja oikeaa nuolinäppäintä, joko sydämen kyllyydestä esim. toimintakohtauksen juoksuosuudessa, tai tasaiseen rauhalliseen tahtiin Carlan yrittäessä pitää hengityksensä tasaisena, jottei hänen ahtaanpaikankammonsa ota valtaa hullujenhuoneella tai hämärässä kellarissa. Näissä joskus hiukan ärsyttävissä hengityksentasaamiskohtauksissa liikkuminen on tavallista hitaampaa ja kameranäkymä siirtyy hahmon silmiin. Tiheää tunnelmaa tukee sopivan karmiva musiikki kun taas toimintakohtausten hektisyyttä vauhdikkaampi orkesterimeininki.
Lucasin tai esimerkiksi Tylerin kämpillä ollessa taustamusiikin voi itse valita stereoista tai levysoittimesta. Kappalevalikoimaan kuulu lukuisia päähän soimaan jääviä tunnettuja soul ja R&B lurituksia sekä vähemmän tunnettuja grunge ja rock kappaleita, jotka sopivat mainiosti tunnelmaan. Muu äänimaailma koostuu lähinnä tuulen tuiverruksesta ynnä muusta taustamelusta, tietenkin lukuun ottamatta toimintakohtauksia, jossa rytisee välillä kunnolla, vaikka painostus onkin enemmän musiikin luomassa tunnelmassa. Ääninäyttely on kautta linjan erittäin laadukasta, varsinkin päähahmojen osalta, sillä muutama ääninäyttelijä tekee pari täysin erilaista ja -kuuloista roolia.
Sujuvan sulavaa sulamista
Kaikki hahmojen liikehdintä on toteutettu liikkeenkaappausta hyväksikäyttäen, joten varsinkin esipurkitetut liikesarjat, kuten koripallon peluu ja luotien väistely, näyttävät komeilta ja sulavilta. Kasvojen liikemallinnus on pari vuotta vanhaksi peliksi yksityiskohtaista ja luonnollisen näköistä. Ainoastaan halailu, suuteleminen sun muu hahmojen keskinäinen laaja-alainen kosketus näyttää paikoin kököltä. Grafiikka ei komeudella häikäise mutta on selkeää, yksityiskohtaista, bugitonta ja toimii täysillä asetuksilla sulavasti, kun käytössä on vähintään samana vuonna ostettu keskivertoa parempi konepaketti. Jostain syystä joidenkin sivuhahmojen kasvojen grafiikkaan ei ole panostettu niin paljoa, vaan ne näyttävät omituisilta yksityiskohtaisiin päähahmoihin verrattuna.
Fahrenheitin kiehtova, vähitellen monimutkaistuva ja eeppisyydeltään paisuva juoni pitää muuten loistavasti otteessaan, lukuun ottamatta kiirehdityn tuntuista loppuvaihetta, jolloin ote lipsuu jonkin verran. Loppupuolella nimittäin uusia hahmoja ja tapahtumia soljuu ruudulle ehkä liiankin nopeaan tahtiin, ja ennen kuin huomaakaan on peli ohitse eikä kyseisiä uusia hahmoja ole ehditty syventää merkittävästi. Onneksi matka on upea sekoitus perinteistä seikkailua ja huikeaa toimintaa innovatiivisella ohjauksella, useilla vaihtoehtoisilla tapahtumilla ja vahvalla tunnelmalla. Matkalla voi kokea myös juonen kannalta lähes merkityksettömiä rentouttavia minipelejä kuten nyrkkeilyä, koripalloilua ja jopa interaktiivista vaakamamboa! Muutenkin peli on väkivalta-, rituaalimurha-, ynnä muine teemoineen selvästi aikuisille suunnattu tarina epätoivoisesta miehestä, joka huomaa joutuneensa keskelle maailmaa mullistavaa uskomatonta tapahtumaketjua.
Pelikokemus syvenee entisestään bonuspisteillä avattavien mielenkiintoisten ja hauskojen lisämateriaalien myötä. Aiemmin Youtubeen laittamani videon lisäksi niistä löytyy mm. kuvagalleria, Making of -pätkiä ja poisleikattuja interaktiivisia kohtauksia. Myös monet keskeisimmistä toimintakohtauksista voi pelata tai katsella milloin vain uudestaan. Bonuspisteitä tosin jaellaan selvästi liikaa, sillä esimerkiksi lopputekstien katselusta saa 200 pojoa, ja kaikki bonukset avattuani jäi minulle niitä vielä yli 400. Fahrenheitista ei löydy minkäänlaista vapaata tallennusta, vaan peliä voi jatkaa joko siitä mihin viimeksi jäi, tai jonkin avatun kappaleen alusta, jolloin voi esimerkiksi kytkeä automaattitallennuksen pois tai tehdä sen toiseen pelaajaprofiiliin.
Vaikka ostin Fahrenheitin yli vuosi sitten, olen ehtinyt pelata sen vain kertaalleen läpi. Houkutus toiseen läpipeluun on suuri jo pelkästään eri dialogivaihtoehtojen kokeilemisen vuoksi, puhumattakaan lukuisista vaihtoehtoisista loppuratkaisuista. Peliä voi varauksetta suositella kenelle tahansa seikkailupelien ystäville, sekä myös niille jotka vieroksuvat keskustelupainotteisia seikkailuja, sillä Fahrenheitin hyvin soljuva ja nopea keskustelusysteemi sulattanee kovimmankin kuolettavan tylsää keskustelua kaihtavan karpaasin sydämen. Toimintakohtauksiakin Fahrenheitissa riittää monen tavallisen seikkailupelin verran, eivätkä nekään ole passiivisia sivusta katsottavia välivideoita vaan huikeita kokemuksia, joihin pääsee itse osallistumaan innovatiivisella ohjaustavalla.
Alkuvideon loputtua kuvaruutu nimittäin jakautuu näyttämään tiskillä istuvaa vartijaa Lucasin tuijottaessa veristä ruumista keskellä vessan lattiaa. Tästä eteenpäin peli on erilaisia jatkoon vaikuttavia valintoja toisensa perään, mikä luo jatkuvan vapaudesta tunteen, mutta myös potkaisee munille jos yrittää sooloilla liikaa, esimerkiksi antautumalla välittömästi poliisille. Eli kuten missä tahansa pelissä, tarina ei voi kulkea äärettömän monia polkuja pitkin, vaan vain muutamia jotka käsikirjoittajat ovat kirjoittaneet. Onneksi näitä polkuja on Fahrenheitissa poikkeuksellisen paljon ja ne vaikuttavat useiden hahmojen loppukohtaloon.
Peli sijoittuu New Yorkiin vuoden 2009 alkuun aikaan jolloin historian pahin paukkupakkanen ja lumisade koettelevat kaupunkia. Peli alkaa Lucas Kanen ohjaamisella, mutta jaksoittain etenevän tarinan myötä ohjattavaksi tulevat myös Lucasin veli Markus, sekä murhaa tutkivat poliisietsiväkaksikko Carla Valenti ja Tyler Miles. Jaksojen välissä voi usein valita millä hahmolla haluaa ensiksi pelata, jolloin tarina jatkuu muiden hahmojen osalta myöhemmin. Muutamissa kohtauksissa, kuten Lucasin poliisikuulustelussa, voi mielenkiintoisesti pelata ensin haastattelijana ja sitten saman kohtauksen haastateltavana tai toisinpäin.
Muutenkin asetelma, jossa pelaaja pelaa sekä omaan pussiin että itseään vastaan, on varsin kutkuttava ja mielenkiintoinen tapa pelata. Poliisietsivillä pelatessa on usein myös mahdollisuus vaihtaa hahmosta toiseen, hakeakseen esimerkiksi erilaista lähestymistapaa epäillyn kuulusteluun tai todisteiden yhdistelyyn. Hahmon vaihto on paikoin mahdollista jopa silloin, kun Carla ja Tyler ovat täysin eri paikoissa. Liikkuminen tapahtuu Nomad Soulista tuttuun hieman tönkköön tyyliin nuolinäppäimillä joko kävellen tai juosten. Konsolimaisen kankeahko kamera seuraa ulkotiloissa sekä laajimmissa sisätiloissa pelaajaa tietyllä etäisyydellä ja sitä voi vapaasti liikutella sekä pyöritellä muutamalla eri tavalla, mutta sisätiloissa pyörittely on rajoitetumpaa, kamera seuraa löyhemmin mukana ja sen paikkaa voi vaihdella usean eri vaihtoehdon välillä. Kamera ajaa asiansa kohtuullisesti, mutta voi joskus kiiretilanteissa aiheuttaa hiukan hankaluuksia.Elekielellä eteenpäin
Tylsän toimintanäppäimen painamisen sijaan ruudun ylälaitaan ilmestyy avainkohdissa erilaisia hiirellä tehtäviä elkeitä, joista valitaan mitä haluaa kohdalla olevalla esineelle tai ihmiselle tehdä. Elkeet tehdään painaen hiiren vasenta näppäintä pohjassa, ja useimmiten ne jäljittelevät suoritettavan liikkeen liikerataa, kuten kahvinkupin hörppimistä tai ränniä pitkin kiipeämistä, ja voivat koostua useammasta peräkkäisestä heilautusliikkeestä. Helpoimmalla ja keskimmäisellä vaikeustasolla hiirellä tehtävien elkeiden kanssa ei kokeneelle hiiren käyttäjälle pahemmin tule haparointeja, eikä virheellisen liikkeen uudelleensuorittaminen edes vie aikaa kuin muutaman murtosekunnin. Alusta alkaen elkeitä joutuu tekemään myös aikarajan puitteissa, kun esimerkiksi poliisi kolkuttaa Lucasin ovelle ja lattialla makaa verisiä vaatteita, jotka on piilotettava ennen oven avaamista.
Varsinkin kiiretilanteissa pelihahmot avittavat pelaajaa ajattelemalla ääneen, mutta mistään liiallisesta kädestä pitelystä ei onneksi ole kyse, vaan Fahrenheitissa pärjää hyvin maalaisjärjellä ja siinä pääsee aidosti oivaltamaan asioita itse, joskin osa pulmista voisi olla paljon haastavampia. Oivaltamisen vastapainona kiihkeimmissä toimintakohtauksissa siirrytään tanssipelimäiseen tilaan, jossa nuolinäppäimiä sekä ASWD-näppäimiä painellaan korkeintaan kahta näppäintä yhtä aikaa ruudulle ilmestyvien ohjeiden mukaan. Tällainen ohjaustapa mahdollistaa upealla tavalla osallistumisen kohtauksiin, joita yleensä peleissä vain katsellaan sivusta välivideoiden muodossa. Useimmat toimintakohtauksista ovat niin näyttäviä ja intensiivisiä, että leuka ei ainakaan ensimmäisellä peluukerralla meinaa pysyä kiinni, tunnelma menee katosta läpi ja kehon valtaa suuri endorfiiniryöppy onnistuneen suorituksen ansiosta.
Toimintaosuuksien vaikeustaso tuntuu olevan kohdallaan, mutta jos ei pärjää edes GTA San Andreaksen tanssiminipelissä, voivat tiukimmat kohtaukset tuottaa hankaluuksia helpointa tasoa lukuun ottamatta, kun taas musiikkipelejä näppäimistöllä pelanneet sauhusormet ovat kuin kotonaan ja saattavat paikoin tuntea toiminnan liiankin helpoksi. Onneksi epäonnistuminen ei tarkoita koko toimintakohtauksen uusimista, vaan vain viimeisimmän lyhyen rupeaman. Joissain toimintakohdissa jokainen epäonnistuminen voi merkitä yhden elämän menetystä ja lopulta kuolemaa, jolloin joutuu aloittamaan koko kohtauksen alusta. Uusia elämiä kuten myös lisämateriaalia avaavia bonuspisteistä löytää sieltä täältä piilotettuna paikkoihin kuten pöytälaatikoihin ja vessakoppeihin. Bonuspisteitä voi myös ansaita teoillaan.
Elämien määrä on nähtävissä mukana kulkevasta PDA-laiteesta, joka kertoo myös muita tilastoja ja tietoja sen hetkisestä pelitilanteesta. Toimintakohtausten alkamisesta ilmaistaan hyvissä ajoin varoitustekstillä. Tanssipeleistä tuttua ohjaustapaa käytetään myös useissa hitaammissa kohtauksissa, kuten täysin vapaaehtoisessa kitaransoitossa, sekä muutamissa keskusteluissa, joissa käytetään myös hiirielkeillä aikarajan sisään valittavia avainsanoja. Aikarajan umpeutuessa tällainen keskustelu saattaa päättyä ennenaikaisesti tai peli valitsee automaattisesti ensimmäisen avainsanavaihtoehdon. Aikarajan umpeutuminen usealla perättäisellä hiirieleellä tehtävässä toiminnossa, kuten jojon kanssa temppuilussa, sen sijaan pilaa koko tempun ja liian usea perättäinen epäonnistuminen voi alentaa hahmon mielentilaa.Masennusaltis mieli
Kitaransoiton ja muiden tarinan kannalta merkityksettömien tekojen, kuten suihkussa käynnin, pitsan syönnin tai TV:n katselun hyöty on se, että ne parantavat pelattavan hahmon mielialaa. Lähes kaikki teot aina eri keskusteluvaihtoehdoista kahvin juontiin joko parantavat tai huonontavat hahmon henkistä tilaa jollain pistemäärällä. Suurimmasta osasta näistä pikkuasioista pystyy loogisesti etukäteen päättelemään parantavatko vai huonontavatko ne moraalia, mutta esimerkiksi TV:n katselu voi myös masentaa jos tuutista tuleekin vain entistä kylmempää lupaavia säätietoja, tai poliisin lisätietoja murhaepäillystä, jotka saavat Lucasin pakomatkan tuntumaan entistä epätoivoisemmalta.
Jos pelaajan moraali laskee liian alas, vajoaa hän pysyvään masennukseen tai Lucasin tapauksessa tulee hulluksi, jolloin peli päättyy. Masentumisen uhka tuo peliin mielenkiintoisia pikku sivutavoitteita, tekemättä kuitenkaan järjissään pysymisestä liian puuduttavaa puuhaa. Hahmonsa huolenpitoon kannattaa siis käyttää aikaa, tai muuten voi joutua tilanteeseen, jossa hahmo on niin masentunut, että yksikin virhe tai masentava tieto päättää pelin. Onni ei ole ikuista, sillä varsinkin epätoivoisen Lucasin tapauksessa moraali laskee itsekseen jos ei tee pitkään aikaan mitään, sekä useissa juonitilanteissa pelaajan toimista riippumatta.
Kahdeksan nuolinäppäimien rytmikkään painelun lisäksi joissain kohtauksissa hakataan vasenta ja oikeaa nuolinäppäintä, joko sydämen kyllyydestä esim. toimintakohtauksen juoksuosuudessa, tai tasaiseen rauhalliseen tahtiin Carlan yrittäessä pitää hengityksensä tasaisena, jottei hänen ahtaanpaikankammonsa ota valtaa hullujenhuoneella tai hämärässä kellarissa. Näissä joskus hiukan ärsyttävissä hengityksentasaamiskohtauksissa liikkuminen on tavallista hitaampaa ja kameranäkymä siirtyy hahmon silmiin. Tiheää tunnelmaa tukee sopivan karmiva musiikki kun taas toimintakohtausten hektisyyttä vauhdikkaampi orkesterimeininki.
Lucasin tai esimerkiksi Tylerin kämpillä ollessa taustamusiikin voi itse valita stereoista tai levysoittimesta. Kappalevalikoimaan kuulu lukuisia päähän soimaan jääviä tunnettuja soul ja R&B lurituksia sekä vähemmän tunnettuja grunge ja rock kappaleita, jotka sopivat mainiosti tunnelmaan. Muu äänimaailma koostuu lähinnä tuulen tuiverruksesta ynnä muusta taustamelusta, tietenkin lukuun ottamatta toimintakohtauksia, jossa rytisee välillä kunnolla, vaikka painostus onkin enemmän musiikin luomassa tunnelmassa. Ääninäyttely on kautta linjan erittäin laadukasta, varsinkin päähahmojen osalta, sillä muutama ääninäyttelijä tekee pari täysin erilaista ja -kuuloista roolia.Sujuvan sulavaa sulamista
Kaikki hahmojen liikehdintä on toteutettu liikkeenkaappausta hyväksikäyttäen, joten varsinkin esipurkitetut liikesarjat, kuten koripallon peluu ja luotien väistely, näyttävät komeilta ja sulavilta. Kasvojen liikemallinnus on pari vuotta vanhaksi peliksi yksityiskohtaista ja luonnollisen näköistä. Ainoastaan halailu, suuteleminen sun muu hahmojen keskinäinen laaja-alainen kosketus näyttää paikoin kököltä. Grafiikka ei komeudella häikäise mutta on selkeää, yksityiskohtaista, bugitonta ja toimii täysillä asetuksilla sulavasti, kun käytössä on vähintään samana vuonna ostettu keskivertoa parempi konepaketti. Jostain syystä joidenkin sivuhahmojen kasvojen grafiikkaan ei ole panostettu niin paljoa, vaan ne näyttävät omituisilta yksityiskohtaisiin päähahmoihin verrattuna.
Fahrenheitin kiehtova, vähitellen monimutkaistuva ja eeppisyydeltään paisuva juoni pitää muuten loistavasti otteessaan, lukuun ottamatta kiirehdityn tuntuista loppuvaihetta, jolloin ote lipsuu jonkin verran. Loppupuolella nimittäin uusia hahmoja ja tapahtumia soljuu ruudulle ehkä liiankin nopeaan tahtiin, ja ennen kuin huomaakaan on peli ohitse eikä kyseisiä uusia hahmoja ole ehditty syventää merkittävästi. Onneksi matka on upea sekoitus perinteistä seikkailua ja huikeaa toimintaa innovatiivisella ohjauksella, useilla vaihtoehtoisilla tapahtumilla ja vahvalla tunnelmalla. Matkalla voi kokea myös juonen kannalta lähes merkityksettömiä rentouttavia minipelejä kuten nyrkkeilyä, koripalloilua ja jopa interaktiivista vaakamamboa! Muutenkin peli on väkivalta-, rituaalimurha-, ynnä muine teemoineen selvästi aikuisille suunnattu tarina epätoivoisesta miehestä, joka huomaa joutuneensa keskelle maailmaa mullistavaa uskomatonta tapahtumaketjua.
Pelikokemus syvenee entisestään bonuspisteillä avattavien mielenkiintoisten ja hauskojen lisämateriaalien myötä. Aiemmin Youtubeen laittamani videon lisäksi niistä löytyy mm. kuvagalleria, Making of -pätkiä ja poisleikattuja interaktiivisia kohtauksia. Myös monet keskeisimmistä toimintakohtauksista voi pelata tai katsella milloin vain uudestaan. Bonuspisteitä tosin jaellaan selvästi liikaa, sillä esimerkiksi lopputekstien katselusta saa 200 pojoa, ja kaikki bonukset avattuani jäi minulle niitä vielä yli 400. Fahrenheitista ei löydy minkäänlaista vapaata tallennusta, vaan peliä voi jatkaa joko siitä mihin viimeksi jäi, tai jonkin avatun kappaleen alusta, jolloin voi esimerkiksi kytkeä automaattitallennuksen pois tai tehdä sen toiseen pelaajaprofiiliin.
Vaikka ostin Fahrenheitin yli vuosi sitten, olen ehtinyt pelata sen vain kertaalleen läpi. Houkutus toiseen läpipeluun on suuri jo pelkästään eri dialogivaihtoehtojen kokeilemisen vuoksi, puhumattakaan lukuisista vaihtoehtoisista loppuratkaisuista. Peliä voi varauksetta suositella kenelle tahansa seikkailupelien ystäville, sekä myös niille jotka vieroksuvat keskustelupainotteisia seikkailuja, sillä Fahrenheitin hyvin soljuva ja nopea keskustelusysteemi sulattanee kovimmankin kuolettavan tylsää keskustelua kaihtavan karpaasin sydämen. Toimintakohtauksiakin Fahrenheitissa riittää monen tavallisen seikkailupelin verran, eivätkä nekään ole passiivisia sivusta katsottavia välivideoita vaan huikeita kokemuksia, joihin pääsee itse osallistumaan innovatiivisella ohjaustavalla.
Hyvää:+ Upeat interaktiiviset toimintakohtaukset
+ Innovatiivinen ohjaus- ja keskustelusysteemi
+ Kiehtova osittain epälineaarinen ja haarautuva juoni
+ Ääninäyttely, musiikki ja tunnelma
+ Hauskat ekstrat
Huonoa:
- Kiirehditty loppu
- Kameran ja hiiviskelyn mekaniikkaa voisi parantaa
