Kun yhdistää Itäkeskuksen Hinnat kuutamolla -alennusmyynnissä, Anttilan keskusvaraston tyhjennyksessä ja Citymarketin Mammuttimarkkinoilla tehdyt löydöt, voi hyvinkin esittää otsikon kysymyksen. Kymmenestä DVD:stä (2. kuva), yhdestä pelistä (5. kuva) ja mukavan kokoisesta mässykasasta (1. kuva) huolimatta vastaus kysymykseen on jyrkkä ei. Mutta jos mukaan otetaan molempia hiihtolomia edeltäneet ostokset, täytyy vastausta harkita vakavasti. Voi olla ettei 17 leffan ja 10 pelin myötä kuun vaihteen tienoilla jälleen saapuville Hulluille päiville jää mitään ostettavaa, mutta onneksi sieltä löytää aina muitakin loistavia tarjouksia, joista tärkein ja varmin ovat erilaiset mässyt. Mammuttimarkkinoilta niitä löytyi vain kolmessa eri muodossa. Irtokarkkien kilohinta oli alennettu 4,90 euroon, Estrellan sipsipussit maksoivat 3,80€/2kpl ja kokista sai 6 litraa 6 eurolla.
Hyviä leffatarjouksia löytyi monestakin paikasta. Mammuttimarkkinoilta tuli heti aluksi poimittua Hesarin etusivullakin mainostettuja 7,95€ hintaisia kahden levyn Ultimate Edition James Bond -elokuvia kaikkien kokoelmastani puuttuvien Pierce Brosnanin tähdittämien Bondien, eli Kultainen silmä, Huominen ei koskaan kuole ja Kun maailman ei riitä muodossa. Sean Conneryn 007-leffojen ostoa voin sentään harkita vielä vähän halvemmalla hinnalla, mutta muiden hinnan täytyy olla jo aika pohjalukemissa, jotta jaksaisin nekin ottaa kokoelmaan. Pois lukien tietysti uusin Bond eli Quantum of Solace, vaikka se olikin pienoinen pettymys jääden selvästi upeasta Casino Royalesta jälkeen. Mammuttimaisen halpaan hintaan (5,95€) löytyi myös Tontsalta ilmaiseksi saatujen Watchmen pinssien yläpuolelle oleva DVD-kokoelmani vanhimman leffan tittelin pois vuonna 1979 tehdyltä Alien - kahdeksas matkustaja -klassikolta napannut peräti 11 vuotta vanhemman spagettiwesternklassikko Huuliharppukostajan kahden levyn keräilijäversio, sekä Rolland Emmerichin ja Will Smithin parhaimmistoon kuuluva upea sci-firymistely Independence Day. ID4:stäkin olisi tuplalevyinen versio kelvannut paljon paremmin, mutta koska sellaista ei ole missään vieläkään näkynyt, päätin vihdoin luopua toivosta.
.jpg)
Tuurillani se ilmestyy tietenkin heti kauppoihin, vähän niin kuin Tontsa löysi Paluu tulevaisuuteen -trilogiaboksin pari viikkoa sen jälkeen kun olin ostanut leffat erikseen ja vielä kalliimmalla. Well… Shit happens, kuten Duke Nukem sen parhaiten sanoi astuttuaan avaruusolion jättämään paskakasaan :D! Viimeinen mammuttimaisen halpa (6,95€) leffatarjous oli kelvon Night at the Museum -komedian sekä ennennäkemättömän Eragon -fantasialeffan sisältämä leffapaketti. Niistä tosin jälkimmäisellä on aika surkea maine, mutta ei se nyt surkuhupaisan surkeaa D-War -lohikäärmefarssia huonoudessa voi mitenkään piestä. Maineesta johtuen ostinkin sen tuollaisena halpana tupliksena enkä esim. hienon näköisenä kahden levyn steelbook -versiona (3. kuva), jottei sitten harmita läheskään niin paljoa jos huhut osoittautuvat todeksi. Itäkeskusta kierrellessä eteen sattui yllättävistä paikoista pari leffaharvinaisuutta. Gamestopista poimin käytettynä loistavaan 3,90€ hintaan kauan etsimäni kahden levyn painoksen Matrix Revolutions -elokuvasta, kun taas On/Off -liikkeestä löytyi mainio sci-fikomedia Evoluutio, jota en muista nähneeni missään muualla myynnissä, ainakaan halvalla. Samasta liikkeestä saisi myös sci-fiklassikko The Thingin kympillä, mutta jätin sen nyt toistaiseksi ostamatta siinä toivossa että sen hinta alentuisi jossain vaiheessa.
Anttilan keskusvaraston tyhjennyksestä huolimatta kyseisestä putiikista löytyi vain yksi sopiva tarjousleffa, nimittäin toimintarymistely Con Airin erikoinen DVD Art Collection -versio. Se sisältää Extended Edition DVD:n lisäksi elokuvan päähahmoa Cameron Poeta esittävän maalauksen. Koska leffaa ei ole muistaakseni näkynyt missään tuota halvemmalla (5,99€), päätin kokeeksi ostaa kyseisen erikoisen näköisen version nähdäkseni mitä se oikein sisältää. Seinälle ripustettava taulu olisi kyllä ollut viimeisin veikkaukseni. En tutkinut pakkausta kovin tarkasti vaan arvelin että Nicholas Cagen pärstä on vain pakkauksen kansikuva eikä mikään maalaus, ja että pakkaus pitäisi sisällään leffan lisäksi esim. julisteen tai valokuvia. No saanpahan taululla aikuisempaa ilmettä sisustukseen, johon tosin kuuluu jo muutama taulu leffajulisteiden, kuten Iron Man, Hollywood Homicide ja uusimpana ilmaishankintana X-Files: Usko koetuksella rinnalla (4. kuva). Ainoa harmi DVD Art Collection -sarjassa on se, että omistan jo suurimman osan (7) sarjan leffoista tavallisina DVD:inä. Täytynee hankkia samaa sarjaa oleva King Arthur ja ripustaa sen mukana tuleva Keira Knightleyn muotokuva Cagen naamavärkin seuraksi, jottei seinällä roikkuu pelkästään tuollainen miespuolinen liehuletti luomassa vääränlaista mielikuvaa :D!
Yllättävät löydöt eivät siihen loppuneet, sillä Tilt-pelikaupassa tuli tehtyä kaksikin mieluisaa havaintoa: Aluksi Need for Speed: Pro Street -kaahauspeli kympillä, ja heti sen perään toivelistan kärkisijoilla pitkään majailleen toimintaroolipeli Mass Effectin PC-versio 15 eurolla (5. kuva)! Käsittämättömän halpaa hintaa (muualla 30-50€) riemuitessani aiempi havainto tosin painui unholaan, kunnes seuraavana päivänä marssin toiseen Tilt liikkeeseen, vain kauhukseni huomatakseni että siellä Pro Street oli tuplasti kalliimpi ja Mass Effectissä roikkui edelleen alkuperäinen 49,95€ hintalappu, huoh! Sen nyt vielä ymmärtää että tavallisissa Anttiloissa ja Kodin ykkösissä on eri hinnoittelu, mutta ei pelikauppaketjun myymälöiden välillä saisi olla noin suurta vaihtelua, varsinkaan melko uusissa peleissä, jotka mitä todennäköisimmin ovat vielä ketjun joka ikisen myymälän valikoimissa. Ilmaislehti Gamereactorin paria viimeisintä numeroa (5. kuva) sen sijaan ei ollut tähän mennessä tullut missään vastaan, mutta onneksi On/Off:ssa niitä oli vielä roppakaupalla. Niitä ja uusinta Pelit lehteä on kiittäminen siitä, että pelitoivelistalleni ilmestyi uusi aikamatkailulla kikkaileva tulokas Singularity (6. kuva), joka ponkaisi helvetin upean näköisen HD-trailerin (blogauksen lopussa) myötä suoraan kärkeen!
Sitä odotellessa kelpaa pureskella massaefektiä. Se saanee tosin odottaa jonkin aikaa, sillä BioWaren edellinenkin upea roolipelieepos Jade Empire on vielä kesken. Valitettavasti sekin saa tällä hetkellä väistyä todella upean Dead Spacen tieltä, joka koukuttaa pahasti yhden yhtä aikaa sen parhaimpiin ja huonoimpiin ominaisuuksiin kuuluvan koukun avulla: Se muistuttaa mahtavaa System Shock kakkosta! Jos luulitte että BioShock on tullut ”isäänsä”, niin kokeilkaapa kuulkaas Dead Spacea. Sen tapahtumat ja paikat ovat tähän mennessä olleet kovin tutun tuntuisia joskin eri järjestyksessä esitettynä, kuten tästä tehtailemastani Isaac Clarken (pelin päähenkilö) kuvitteellisesta päiväkirjaotteesta selviää:
Käynti planeetta Tau Ceti V… ei vaan Aegis VII:llä on saastuttanut avaruusalus Von Brau… äh, siis Ishimuran ja muuttanut sen miehistön kammottaviksi otuksiksi. Saavuttuani alukselle UNN Rickenback… eikun USG Kellionin kyydissä, sain tehtäväkseni korjata eri kerrost... siis osastojen välillä liikkumisen mahdollistavan hissin… ei vaan metron. Sen jälkeen kolusin lääkintäalueen löytääkseni kulkukoodin, jonka avulla matka jatkui konekann...osastolle. Nyt aluksen vallannut suuri vieras organismi on levinnyt jo niin pitkälle, että se haittaa kulkua ja on vahingoittanut hengissäpitojärjestelmää hydroponics -osastolla, joten metsästän parhaillaan sopivia kemikaaleja ja kudosnäytteitä vastamyrkyn kehittämiseksi. Välillä kuulen ja näen aluksen käytävillä liikkuessani ihan omiani ja siellä täällä lojuu miehistön jättämiä krediittejä sekä ääni- ja videolokeja, joista osa on tallennettu valvontakameroilla. En tosin ymmärrä kameroiden virkaa, sillä aluksella ei näytä olevan minkäänlaista sisäistä hälytys- tai puolustusjärjestelmää. Uhkaavat meteoriitit sentään torjuu automaattitykki, jolla pääsin itsekin räiskyttelemään ennen kuin menoani alusta asti avustanut tohtori Polito... ei kun siis turvallisuusupseeri Hammond sai sen korjattua.
Hänen motiivinsa tosin eivät tunnu olevan ihan kohdallaan. Minulla on sellainen pelottava tunne ettei hän aivan ole se mikä väittää olevansa. Kaikesta huolimatta matkani on ollut täynnä jännitystä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita jollaisia en ole koskaan ennen kokenut. Uskollinen plasmamiekk…leikkurini, muhkea linjasädettimeni ja näpsäkkä sirkkelini purevat varsinkin päivitysten jälkeen verenhimoisten kammotusten iljettävän monilukuisiin raajoihin kuin kuuma veitsi voihin. Alussa erehdyin luulemaan raajat poikki ja pinoon -taktiikan purevan kaikkiin otuksiin, mutta pian huomasinkin että vakavasta ylipaino-ongelmasta kärsivän otuksen kohdalla raajoihin katkominen voi olla pahin mahdollinen veto. Läskit nimittäin piilottelevat mahassaan suurta joukkoa pieniä vikkeliä pirulaisia, jotka saattavat hylätä raajat menettäneen isäntänsä ripeästi. Silloin hoitelen ne äkkiä kaukaa pulssikiväärillä tai lähempää komealla liekinheittimellä käristellen, jotteivät ne mokomat pääse puremaetäisyydelle. Skaalan toisessa ääripäässä muutama isompi jässikkä aiheutti kestävyydellään hetken päänvaivaa, kunnes Hammond arveli että täytyy niilläkin jokin Akilleen kantapää olla.
Harmi vain että jaksan kantaa ainoastaan neljä asetta kerralla, sillä jokaisella olisi kyllä jatkuvasti käyttöä. Onneksi kauppaterminaaleihin voi myös säilöä tavaraa, mikä auttoi varsinkin alussa, kun suojapukuni oli vielä vähätaskuinen karvalakkimalli. Painottomassa tilassa pomppimisen lisäksi puvun magnetisoidut saappaat tekevät kätevästi maassa möyrivistä vihulaisista mössöä. Tallon niillä myös kaikki ruumiit palasiksi ammuttuani ensin kauempaa pari varmistuslaukausta, sillä näiden hirvitysten kanssa ei todellakaan voi koskaan olla liian varma. Varsinkaan sen jälkeen kun näin aluksen aikoja sitten menehtyneen kapteenin uuden kammottavan muodon heräävän henkiin aivan silmieni edessä, sen jälkeen kun olin hätistänyt hänen päähänsä vain muutama sekunti aiemmin kiinnittyneen kammotuksen pois.
Ja mikä pahinta, sillä aikaa kun taistelin hirvittävää kapteenia vastaan, oli se ovela pirulainen ehtinyt kiertää vaivihkaa selustaani ja herättänyt toisenkin ruumiin eloon! Kaikki hirviöt tuntuvat eläimellisyydestään huolimatta olevan hämmästyttävän fiksuja. Ne pirulaiset pomppaavat esiin lattialaatoista ja ilmastointikanavista aina kun sitä vähiten odottaa. Käytäviä sydän kurkussa kierrellessä saa vähän väliä säpsähdellä selkäpiitä karmiviin kolahduksiin ja narinoihin. Eikä asiaa auta yhtään se, että mitä pelottavammassa paikassa tai tilanteessa olen, sitä karmivampi musiikki päässäni soi. Ainoastaan avaruuden äänettömässä tyhjyydessä saan olla rauhassa. Kolikon kääntöpuoli on se, etten tietenkään silloin kuule hirviöiden lähestymistä.
Yllättävissä tilanteissa apu on onneksi lähellä. Staasimoduulilla voin hidastaa liian likelle päässeitä iljetyksiä ja ammusten loputtua on joskus nopeampaa viskoa tavaraa telekineettisellä moduulilla kuin kaivaa taskusta kakkosmutkaa. Moduulit auttavat myös monessa muussa vaarallisessa hommassa, kuten viallisten automaattiovien ohittamisessa ja painavien esineiden siirtelyssä. Rankkaa hommaa tämä insinöörin työ pelastusryhmässä. Olen väsynyt mutta onnellinen vaikka tuntuu että seikkailuani olisi vielä yli puolet jäljellä. Toivoisin sen kaikesta kammottavuudesta huolimatta kokevani jotain vastaavanlaista joskus toistekin, sillä vaikken edes vielä tiedä selviänkö tästä elossa, on tämä homma juuri sellaista jossa sitä todella tuntee elävänsä!
No hups, siitä tulikin melkein täyspitkä arvostelu :D! Tosiaan vain melkein, sillä kuten semi-arvostelun (ei tota pika-arvosteluksikaan voi kutsua, vaikka sellaisen tunnisteen tähän blogaukseen laitankin) toiseksi viimeisestä lauseesta ilmenee, en ole pelissä vielä edes puolivälissä. Kuvat 7, 8 ja 11 toimivat samalla päivän kuvakaappaus #58-60:nä.
Nyt soi: "Motörhead - Play the Game" 3:30
Hyviä leffatarjouksia löytyi monestakin paikasta. Mammuttimarkkinoilta tuli heti aluksi poimittua Hesarin etusivullakin mainostettuja 7,95€ hintaisia kahden levyn Ultimate Edition James Bond -elokuvia kaikkien kokoelmastani puuttuvien Pierce Brosnanin tähdittämien Bondien, eli Kultainen silmä, Huominen ei koskaan kuole ja Kun maailman ei riitä muodossa. Sean Conneryn 007-leffojen ostoa voin sentään harkita vielä vähän halvemmalla hinnalla, mutta muiden hinnan täytyy olla jo aika pohjalukemissa, jotta jaksaisin nekin ottaa kokoelmaan. Pois lukien tietysti uusin Bond eli Quantum of Solace, vaikka se olikin pienoinen pettymys jääden selvästi upeasta Casino Royalesta jälkeen. Mammuttimaisen halpaan hintaan (5,95€) löytyi myös Tontsalta ilmaiseksi saatujen Watchmen pinssien yläpuolelle oleva DVD-kokoelmani vanhimman leffan tittelin pois vuonna 1979 tehdyltä Alien - kahdeksas matkustaja -klassikolta napannut peräti 11 vuotta vanhemman spagettiwesternklassikko Huuliharppukostajan kahden levyn keräilijäversio, sekä Rolland Emmerichin ja Will Smithin parhaimmistoon kuuluva upea sci-firymistely Independence Day. ID4:stäkin olisi tuplalevyinen versio kelvannut paljon paremmin, mutta koska sellaista ei ole missään vieläkään näkynyt, päätin vihdoin luopua toivosta..jpg)
Tuurillani se ilmestyy tietenkin heti kauppoihin, vähän niin kuin Tontsa löysi Paluu tulevaisuuteen -trilogiaboksin pari viikkoa sen jälkeen kun olin ostanut leffat erikseen ja vielä kalliimmalla. Well… Shit happens, kuten Duke Nukem sen parhaiten sanoi astuttuaan avaruusolion jättämään paskakasaan :D! Viimeinen mammuttimaisen halpa (6,95€) leffatarjous oli kelvon Night at the Museum -komedian sekä ennennäkemättömän Eragon -fantasialeffan sisältämä leffapaketti. Niistä tosin jälkimmäisellä on aika surkea maine, mutta ei se nyt surkuhupaisan surkeaa D-War -lohikäärmefarssia huonoudessa voi mitenkään piestä. Maineesta johtuen ostinkin sen tuollaisena halpana tupliksena enkä esim. hienon näköisenä kahden levyn steelbook -versiona (3. kuva), jottei sitten harmita läheskään niin paljoa jos huhut osoittautuvat todeksi. Itäkeskusta kierrellessä eteen sattui yllättävistä paikoista pari leffaharvinaisuutta. Gamestopista poimin käytettynä loistavaan 3,90€ hintaan kauan etsimäni kahden levyn painoksen Matrix Revolutions -elokuvasta, kun taas On/Off -liikkeestä löytyi mainio sci-fikomedia Evoluutio, jota en muista nähneeni missään muualla myynnissä, ainakaan halvalla. Samasta liikkeestä saisi myös sci-fiklassikko The Thingin kympillä, mutta jätin sen nyt toistaiseksi ostamatta siinä toivossa että sen hinta alentuisi jossain vaiheessa.
Anttilan keskusvaraston tyhjennyksestä huolimatta kyseisestä putiikista löytyi vain yksi sopiva tarjousleffa, nimittäin toimintarymistely Con Airin erikoinen DVD Art Collection -versio. Se sisältää Extended Edition DVD:n lisäksi elokuvan päähahmoa Cameron Poeta esittävän maalauksen. Koska leffaa ei ole muistaakseni näkynyt missään tuota halvemmalla (5,99€), päätin kokeeksi ostaa kyseisen erikoisen näköisen version nähdäkseni mitä se oikein sisältää. Seinälle ripustettava taulu olisi kyllä ollut viimeisin veikkaukseni. En tutkinut pakkausta kovin tarkasti vaan arvelin että Nicholas Cagen pärstä on vain pakkauksen kansikuva eikä mikään maalaus, ja että pakkaus pitäisi sisällään leffan lisäksi esim. julisteen tai valokuvia. No saanpahan taululla aikuisempaa ilmettä sisustukseen, johon tosin kuuluu jo muutama taulu leffajulisteiden, kuten Iron Man, Hollywood Homicide ja uusimpana ilmaishankintana X-Files: Usko koetuksella rinnalla (4. kuva). Ainoa harmi DVD Art Collection -sarjassa on se, että omistan jo suurimman osan (7) sarjan leffoista tavallisina DVD:inä. Täytynee hankkia samaa sarjaa oleva King Arthur ja ripustaa sen mukana tuleva Keira Knightleyn muotokuva Cagen naamavärkin seuraksi, jottei seinällä roikkuu pelkästään tuollainen miespuolinen liehuletti luomassa vääränlaista mielikuvaa :D!
Yllättävät löydöt eivät siihen loppuneet, sillä Tilt-pelikaupassa tuli tehtyä kaksikin mieluisaa havaintoa: Aluksi Need for Speed: Pro Street -kaahauspeli kympillä, ja heti sen perään toivelistan kärkisijoilla pitkään majailleen toimintaroolipeli Mass Effectin PC-versio 15 eurolla (5. kuva)! Käsittämättömän halpaa hintaa (muualla 30-50€) riemuitessani aiempi havainto tosin painui unholaan, kunnes seuraavana päivänä marssin toiseen Tilt liikkeeseen, vain kauhukseni huomatakseni että siellä Pro Street oli tuplasti kalliimpi ja Mass Effectissä roikkui edelleen alkuperäinen 49,95€ hintalappu, huoh! Sen nyt vielä ymmärtää että tavallisissa Anttiloissa ja Kodin ykkösissä on eri hinnoittelu, mutta ei pelikauppaketjun myymälöiden välillä saisi olla noin suurta vaihtelua, varsinkaan melko uusissa peleissä, jotka mitä todennäköisimmin ovat vielä ketjun joka ikisen myymälän valikoimissa. Ilmaislehti Gamereactorin paria viimeisintä numeroa (5. kuva) sen sijaan ei ollut tähän mennessä tullut missään vastaan, mutta onneksi On/Off:ssa niitä oli vielä roppakaupalla. Niitä ja uusinta Pelit lehteä on kiittäminen siitä, että pelitoivelistalleni ilmestyi uusi aikamatkailulla kikkaileva tulokas Singularity (6. kuva), joka ponkaisi helvetin upean näköisen HD-trailerin (blogauksen lopussa) myötä suoraan kärkeen!
Sitä odotellessa kelpaa pureskella massaefektiä. Se saanee tosin odottaa jonkin aikaa, sillä BioWaren edellinenkin upea roolipelieepos Jade Empire on vielä kesken. Valitettavasti sekin saa tällä hetkellä väistyä todella upean Dead Spacen tieltä, joka koukuttaa pahasti yhden yhtä aikaa sen parhaimpiin ja huonoimpiin ominaisuuksiin kuuluvan koukun avulla: Se muistuttaa mahtavaa System Shock kakkosta! Jos luulitte että BioShock on tullut ”isäänsä”, niin kokeilkaapa kuulkaas Dead Spacea. Sen tapahtumat ja paikat ovat tähän mennessä olleet kovin tutun tuntuisia joskin eri järjestyksessä esitettynä, kuten tästä tehtailemastani Isaac Clarken (pelin päähenkilö) kuvitteellisesta päiväkirjaotteesta selviää:
Käynti planeetta Tau Ceti V… ei vaan Aegis VII:llä on saastuttanut avaruusalus Von Brau… äh, siis Ishimuran ja muuttanut sen miehistön kammottaviksi otuksiksi. Saavuttuani alukselle UNN Rickenback… eikun USG Kellionin kyydissä, sain tehtäväkseni korjata eri kerrost... siis osastojen välillä liikkumisen mahdollistavan hissin… ei vaan metron. Sen jälkeen kolusin lääkintäalueen löytääkseni kulkukoodin, jonka avulla matka jatkui konekann...osastolle. Nyt aluksen vallannut suuri vieras organismi on levinnyt jo niin pitkälle, että se haittaa kulkua ja on vahingoittanut hengissäpitojärjestelmää hydroponics -osastolla, joten metsästän parhaillaan sopivia kemikaaleja ja kudosnäytteitä vastamyrkyn kehittämiseksi. Välillä kuulen ja näen aluksen käytävillä liikkuessani ihan omiani ja siellä täällä lojuu miehistön jättämiä krediittejä sekä ääni- ja videolokeja, joista osa on tallennettu valvontakameroilla. En tosin ymmärrä kameroiden virkaa, sillä aluksella ei näytä olevan minkäänlaista sisäistä hälytys- tai puolustusjärjestelmää. Uhkaavat meteoriitit sentään torjuu automaattitykki, jolla pääsin itsekin räiskyttelemään ennen kuin menoani alusta asti avustanut tohtori Polito... ei kun siis turvallisuusupseeri Hammond sai sen korjattua.
Hänen motiivinsa tosin eivät tunnu olevan ihan kohdallaan. Minulla on sellainen pelottava tunne ettei hän aivan ole se mikä väittää olevansa. Kaikesta huolimatta matkani on ollut täynnä jännitystä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita jollaisia en ole koskaan ennen kokenut. Uskollinen plasmamiekk…leikkurini, muhkea linjasädettimeni ja näpsäkkä sirkkelini purevat varsinkin päivitysten jälkeen verenhimoisten kammotusten iljettävän monilukuisiin raajoihin kuin kuuma veitsi voihin. Alussa erehdyin luulemaan raajat poikki ja pinoon -taktiikan purevan kaikkiin otuksiin, mutta pian huomasinkin että vakavasta ylipaino-ongelmasta kärsivän otuksen kohdalla raajoihin katkominen voi olla pahin mahdollinen veto. Läskit nimittäin piilottelevat mahassaan suurta joukkoa pieniä vikkeliä pirulaisia, jotka saattavat hylätä raajat menettäneen isäntänsä ripeästi. Silloin hoitelen ne äkkiä kaukaa pulssikiväärillä tai lähempää komealla liekinheittimellä käristellen, jotteivät ne mokomat pääse puremaetäisyydelle. Skaalan toisessa ääripäässä muutama isompi jässikkä aiheutti kestävyydellään hetken päänvaivaa, kunnes Hammond arveli että täytyy niilläkin jokin Akilleen kantapää olla.
Harmi vain että jaksan kantaa ainoastaan neljä asetta kerralla, sillä jokaisella olisi kyllä jatkuvasti käyttöä. Onneksi kauppaterminaaleihin voi myös säilöä tavaraa, mikä auttoi varsinkin alussa, kun suojapukuni oli vielä vähätaskuinen karvalakkimalli. Painottomassa tilassa pomppimisen lisäksi puvun magnetisoidut saappaat tekevät kätevästi maassa möyrivistä vihulaisista mössöä. Tallon niillä myös kaikki ruumiit palasiksi ammuttuani ensin kauempaa pari varmistuslaukausta, sillä näiden hirvitysten kanssa ei todellakaan voi koskaan olla liian varma. Varsinkaan sen jälkeen kun näin aluksen aikoja sitten menehtyneen kapteenin uuden kammottavan muodon heräävän henkiin aivan silmieni edessä, sen jälkeen kun olin hätistänyt hänen päähänsä vain muutama sekunti aiemmin kiinnittyneen kammotuksen pois.
Ja mikä pahinta, sillä aikaa kun taistelin hirvittävää kapteenia vastaan, oli se ovela pirulainen ehtinyt kiertää vaivihkaa selustaani ja herättänyt toisenkin ruumiin eloon! Kaikki hirviöt tuntuvat eläimellisyydestään huolimatta olevan hämmästyttävän fiksuja. Ne pirulaiset pomppaavat esiin lattialaatoista ja ilmastointikanavista aina kun sitä vähiten odottaa. Käytäviä sydän kurkussa kierrellessä saa vähän väliä säpsähdellä selkäpiitä karmiviin kolahduksiin ja narinoihin. Eikä asiaa auta yhtään se, että mitä pelottavammassa paikassa tai tilanteessa olen, sitä karmivampi musiikki päässäni soi. Ainoastaan avaruuden äänettömässä tyhjyydessä saan olla rauhassa. Kolikon kääntöpuoli on se, etten tietenkään silloin kuule hirviöiden lähestymistä.
Yllättävissä tilanteissa apu on onneksi lähellä. Staasimoduulilla voin hidastaa liian likelle päässeitä iljetyksiä ja ammusten loputtua on joskus nopeampaa viskoa tavaraa telekineettisellä moduulilla kuin kaivaa taskusta kakkosmutkaa. Moduulit auttavat myös monessa muussa vaarallisessa hommassa, kuten viallisten automaattiovien ohittamisessa ja painavien esineiden siirtelyssä. Rankkaa hommaa tämä insinöörin työ pelastusryhmässä. Olen väsynyt mutta onnellinen vaikka tuntuu että seikkailuani olisi vielä yli puolet jäljellä. Toivoisin sen kaikesta kammottavuudesta huolimatta kokevani jotain vastaavanlaista joskus toistekin, sillä vaikken edes vielä tiedä selviänkö tästä elossa, on tämä homma juuri sellaista jossa sitä todella tuntee elävänsä!No hups, siitä tulikin melkein täyspitkä arvostelu :D! Tosiaan vain melkein, sillä kuten semi-arvostelun (ei tota pika-arvosteluksikaan voi kutsua, vaikka sellaisen tunnisteen tähän blogaukseen laitankin) toiseksi viimeisestä lauseesta ilmenee, en ole pelissä vielä edes puolivälissä. Kuvat 7, 8 ja 11 toimivat samalla päivän kuvakaappaus #58-60:nä.
Nyt soi: "Motörhead - Play the Game" 3:30
