Jumbolisäys leffakokoelmaan

Leffakokoelmani jatkaa kasvamistaan, tällä kertaa peräti neljällä leffalla. Suuri määrä johtunee siitä, että kävin pitkästä aikaa ostoksilla Jumbossa, jossa olen kumma kyllä tainnut käydä vain pari kertaa aiemmin. Kun kerran viime käynnistä oli peräti 17 kuukautta (jolloin ostin littutelkkarini), niin päätinpä kiikuttaa kassalle leffoja tavallista heppoisimmin perustein. Tosin en kovin heppoisin perustein, sillä kaikki leffat lähtivät kelpoon 5,99€ hintaan. Ainoa ennen näkemätön (DVD sekä ehkä leffakin) oli kahden levyn painos Quentin Tarantinon esikoisohjaus Reservoir Dogsista, jonka olen tallentanut telkkarista DVD:lle aikoja sitten, mutten vain ole jostain syystä saanut katsottua. Telkkarista kyseinen raina on tullut niin kauan ja usein, että olen varmaankin nähnyt sen joskus pienenä, mutta en vain muista siitä yhtikäs mitään. No joka tapauksessa se on varmasti hyvä lisä kokoelmaan ja mielummin katson sen laajakuvana Dolby äänillä kuin niitä ilman. Muut leffaostokset ovat yksilevyisiä versiota hienoista Air Force One, Legend of Drunken Master ja Salasana: Swordfish -elokuvista, joista keskimmäisen voikin lisätä MatoApinan ”yhteisten” leffojen listaan :). Tulihan sitä mässyäkin toki ostettua Mango Fantan sekä erittäin kevyiden Pop Delight -sipsien muodossa, jotka yllättäen ovat vähärasvaisuudestaan huolimatta todella hyviä verrattuna esim. Rainbown samanlaisiin sipseihin, joissa on lähes kolme kertaa enemmän rasvaa. Lisää vaan tuollaisa lajeja, vaikka kilohinta onkin rasvaisempia sipsejä kalliimpi.

Nyt soi: "Starship - Nothing Is Gonna Stop Us Now" 4:23

Päivän kuvakaappaus #15 ja blogiuudistus

Päivän kuvakaappauksessa Lara kohtaa kreikkalaisen Hefaistos -jumalan kammiossa laitteen, josta lähtee vähän väliä salamoita lattiaan. Enpäs paljasta kuinka tuon hurjan näköisen vehkeen ohi pääsee :P, vaan kysyn kysymyksen että mistä ihmeestä se saa sähkövoimansa? Esim. lattialaattojen ja seinien liikkuminen nyt vielä on selitettävissä esimerkiksi alkeellisen parin tuhannen vuoden eroosiosta huolimatta toimintakuntoisena säilyneen vesivoimalan tuottamalla liike-energialla, mutta kun nykypäivänäkin yhden keinotekoisen salaman teko vie pienen kylän verran sähköä, niin hatustako muinaiset kreikkalaiset vetivät gigajoule kaupalla energiaa muutaman sekunnin välein salamoita iskevään aparaattiinsa? Selitys voi tietenkin olla muukalaisten mukanaan tuoma teknologia, kuten uusimmassa Indiana Jonesissa, jossa nähtiin upeaa Salaiset kansiot ja Tähtiportti -tyyppistä sci-fistelyä, josta tämän sci-fi fanin sydän lämpeni kovasti :P. Otsikossa mainittu blogiuudistus on se, että olen laajentanut Elokuva- ja pelisarjat sisällysluettelon kattamaan kaikenlaiset blogaukset, eikä enää vain esittelyjä ja arvosteluja. Uudistuksen myötä sinne ilmestyikin roppakaupalla lisää elokuva- ja pelisarjoja, kuten tässäkin blogauksessa olevat Lara Croft Tomb Raider ja Indiana Jones -elokuvat -tunnisteet.

Nyt soi: "Twisted Sister - I Wanna Rock" 3:03

Päivän kuvakaappaus #14, pika-arvostelu ja muuta leffahöpinää

Vaikka Crysis kuvia vielä riittäisi, niin otetaan vaihtelun vuoksi sekä tänään MatoApinan ja Lean kanssa nähdyn neljännen Indiana Jones -leffan kunniaksi kuva pelistä, jota tähdittää Indyn moderni kollega neiti Lara Croft. Vai perikös hän lordin arvonimen isältään? No oli miten oli, niin kyseessähän on joululahjaksi saamani Tomb Raider Anniversary, ja siitä sama dyykkauskuva jolla jo mainostin Youtube blogissani tulevaa videohanketta. Kyseinen projekti ei ole sittemmin juurikaan edistynyt, eikä välttämättä pitkään aikaan edistykään, sillä RollerCoaster Tycoon 2 videoideni menestys on saanut uudelleen miettimään projektieni tärkeysjärjestystä. No mutta kaikki aikanaan, sillä nyt on aika lausua juuri nähdystä neljännestä Indystä pari valittua sanaa.

Elokuva täytti ja osittain ylittikin odotukseni varsinkin hervottoman huumorin osalta, jota riitti mm. käärmeiden ja perheriidan muodossa. Lähtökohtaisesti seikkailulla ei ollut mitään mahdollisuutta päihittää legendaarisia edeltäjiään, eikä sen tunnelma yltänytkään aivan niiden tasolle, mutta oli se selvästi yhdeksikön arvoinen varsinkin huumorin ja hienojen tehosteiden ansiosta ollen paras näistä viime aikojen ”uusvanhoista” jatko-osista, kuten John Rambo, Die Hard 4.0 ja Rocky Balboa. Kyllähän Indyn eläkeseikkailu pitää edellä mainittujen tavoin ehdottomasti hankkia DVD:lle. Tosin huonointa eli Rocky kutosta en varmaan osta kuin tosi halvalla. En muuten eilistä blogausta kirjottaessa muistanut huhtikuussa nähtyä Ramboa ollenkaan, eli eipä edellisestä leffateatterikäynnistä ollutkaan kuin reilu kuukausi :P. Seuraava varma teatterikäynti lienee heinäkuinen Yön ritari, jonka uusi upea juliste on tuossa vieressä, mutta saattaahan sitä ennen ilmaantua jotain näkemisen arvoista. Mainitaan vielä pienoisesta blogiuudistuksesta, jonka oikeastaan näkee jo tämän blogauksen otsikosta, eli jatkossa jos päivän kuvakaappausblogauksessa pölistään muustakin kuin kuvasta tai siihen suoraan liittyvistä jutuista, niin sen näkee otsikosta. Muokkasin otsikot myös niistä aiemmista kuvakaappausblogauksista, jotka täyttävät nuo kriteerit.

Nyt soi: "Wham! - Careless Whisper" 5:01

Indiana Terminator and the Empire of the Portal Effect Knights

Nyt kun huomisen Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta rainan näytös eli ensimmäinen leffateatterikäynti lähes viiteen kuukauteen häämöttää, niin pitihän sitä varten hankkia evästä, ja tuttuun tyyliin samalla mukaan tarttui jotain muutakin. Tällä kertaa uudet aurinkolasit, sekä yksi peli ja elokuva. No aurinkolasit oli kyllä tilattu etukäteen, mutta muut tuli hankittua enemmän tai vähemmän hetken mielijohteesta. Tiistaina Stockmannilta tuli kymmenen prosentin kanta-asiakasalennuspäivän takia poimittua erinäisiä karkkeja (Fazer Tutti Frutti, Haribo Mango ja Guava sekä Amerikan pastillit), jotka päätyivät yhteen ja samaan pussiin kotona. Tarjolla oli myös ilmaismaistiasia älyttömän hyvistä valko- ja maitosuklaapalleroita, joita olisin ostanut ellen olisi maistanut niitä vasta kotona. Samalla käynnillä tietenkin tongin leffalaareja ja sieltäpä löytyi Terminator 3: Koneiden kapina -leffan kahden levyn versio riittävän halvalla (8,90€). Nyt puuttuu ainoastaan Termis-trilogian (:D) parhaan osan eli Terminator 2 - Tuomion päivän erikoisversio, mutta eiköhän sekin vielä joskus löydy.

Prismassa pelilaarin tonkiminen ennen Chipsien ja Colan ostoa tuotti tulosta arvostelumenestystä nauttineen toimintaroolipeli Jade Empiren upeaan Steelbook -koteloon pakatun Special Editionin (2. kuva) muodossa. Parin kympin verran se köyhdytti kukkaroa, mutta en halua riskeerata sen katoamista halpismarkkinoilta seuraavan hinnanalennuksen myötä. Toivelistalla on monia muitakin Biowaren pelejä, kuten Star Wars: Knights of the Old Republic 1 ja 2 sekä Mass Effect, mutta eipä jälkimmäistä ole ihan vielä käännetty PC:lle puhumattakaan hinnan alenemisesta, kun taas KoToR:eita en ole nähnyt missään halvalla vuosikausiin :/. No mutta nyt minä en lähde matkalla maailman ympäri, vaan minä lähden Tamp :x… eikä kun siis nyt minä en lähde testaamaan jade imperiumiani, vaan minä lähden pelaamaan Portalia (Steam -tilin omistajille tarjolla olevan peräti 11 kenttää sisältävän demon myötä), mooooi :D!

P.S. Otsikko on taas väännös nelos Indy -leffan nimestä käyttäen tässä blogauksessa mainittavia pelejä ja elokuvia :P!

Nyt soi: "Patrick Hernandez - Born To Be Alive (Entended Version)" 7:20

One Must Fall and the Other Must Carry All

Koska vuoristorataesittelysarja joutuu edelleen olemaan ”pakkolomalla” uusimman vuoristoradan kyydistä kuvatun videon puutteen takia, ajattelin sen sijaan julkaista uuden omatekoisen videon! Tekemästäni vuoristorataesittelysisällysluettelosta joku saattoikin jo luntata että tuo uusi laite on sisävuoristorata, joten voipi olla ettei siitä pimeyden takia ilmesty kelpoa kyytivideota ollenkaan. Kovin kauaa en viitsi odotella, sillä Youtubesta löytyy kyllä jo eräs esittelyvideo, jossa nähdään muutamia hyvin valaistuja pätkiä ajelusta. No mutta pidemmittä puheitta siihen uuteen omatekoiseen videoon, joka on OMF2097: Secret Characters of the Secret Master’s Tourney -sarjan kauan tekeillä ollut kolmas osa (1. kuva, video alla). Kertauksena kerrottakoon, että sarjassa pieksen One Must Fall 2097 -tappelupelin Secret Master’s Tourney -nimisen netistä poimitun turnauksen erittäin vaikeita sijoittamattomia salaisia vastustajia. Pääosin vaikeuden takia kolmannen osan teossa kestikin näin kauan. Koska halusin kolmanteen osaan jotain uutta, törmäsin sitä tehdessä myös Youtuben 10 minuutin aikarajoitteen tuomiin ongelmiin, joten jouduin mm. jättämään viimeisen Replay -kertauksen tulevaan nelososaan.


Toivottavasti pelin fanit sekä ihan vaan taidokasta editointia arvostavat immeiset silti pitävät kolmososasta kahta ensimmäistä yksinkertaisempaa osaa enemmän. Itse ainakin pidän =)! Monin verroin taidokkaampien OMF-pelaajien videoita Juutuubista (:D) toki löytyy nykyään pilvin pimein, mutta kun kerran lupasin piestä kaikki salavastustajat, niin senhän jukolauta teen ja omalla hienosti editoidulla tavallani B). Ottaen huomioon että One Must Fall 2097 on ainoa omistamani tappelupeli, ja muutenkin yksi harvoista koskaan pelaamistani tappelupeleistä, olen mielestäni aika hyvä siinä. Kaveripiiristäni ei ainakaan löydy ketään jota en voittaisi lähes aina B). Tässä kolmannessa osassa nähdään mm. uusintoja, ”reverse angle” -kamerakulmia, uusintaottelu, sääntörikkeitä ja kiellettyjä aineita :o! Katso niin näet mistä on kyse ;). Kaikki kahdesta ensimmäisestä osasta poikkeava on loistavan Sony Vegas -editointiohjelman ansiota. Sen myötä videoni ovat kokeneet uuden nousukauden. Uutuuksista puheen ollen mainitaan vielä vuoristorataesittelysisällysluettelossa nähtävä diaesitys, koska lisäsin samanlaisen diaesityksen myös Hullut päivät sisällysluetteloon (2. kuva), ja aion laittaa sellaisen myös päivän kuvakaappaussisällysluetteloon, kunhan saan sellaisen ensin tehtailtua.

Nyt soi: "John Waite - Missing You" 4:29

Sisällysluettelo: Vuoristorataesittelyt

Tässä on lista blogauksista, joissa esittelen lyhyesti yhden New Jerseyssä, Yhdysvalloissa sijaitsevan Six Flags Great Adventure -huvipuiston vuoristoradoista, koska aiomme MatoApinan porukalla käydä kyseisessä puistossa New Yorkin matkallamme heinäkuussa. Jokaisessa esittelyssä on paitsi kuva ja tietoja esittelyvuorossa olevasta vuoristoradasta, myös mahdollisia omia ajatuksiani laitteesta sekä useimmissa YouTube -video sen kyydistä. Helpoiten kaikki blogaukset saa näkyville Vuoristorataesittely -tunnisteen avulla, kun taas kaikki videot näkee kätevästi tästä soittolistasta ja kuvat niiden Picasa-albumista, joka löytyy myös diaesityksenä tämän blogauksen lopusta. Vuoristoratojen nimet on värikoodattu radan ja/tai junien värityksen mukaan. Jokaisessa listan kohdassa on linkki itse blogaukseen, vuoristoradan tyyppi, blogauspäivämäärä, sekä kyseisen vuoristoradan ennakko- ja jälkiarvosana yhdestä kymmeneen.

Blogaus: Vuoristorata - tyyppi - blogauspäivämäärä - ennakko-/jälkiarvosana

• Osa 1: Kingda Ka - teräksinen kiihdytysvuoristorata - 25.1.2008 - 9/10
• Osa 2: Medusa - teräksinen lattiaton silmukkavuoristorata - 1.2.2008 - 10/10
• Osa 3: Rolling Thunder - puinen kaksoisvuoristorata - 8.2.2008 - 8/7
• Osa 4: Nitro - teräksinen megavuoristorata - 15.2.2008 - 9/9
• Osa 5: Great American Scream Machine - teräksinen silmukkavuoristorata - 29.2.2008 - 8/-
• Osa 6: Runaway Mine Train - teräksinen kaivosjunavuoristorata - 7.3.2008 - 6/7
• Osa 7: El Toro - puinen vuoristorata - 14.3.2008 - 9/10
• Osa 8: Blackbeard's Lost Treasure Train - teräksinen kaivosjunavuoristorata - 21.3.2008 - 4/-
• Osa 9: Superman: Ultimate Flight - teräksinen makuuvuoristorata - 28.3.2008 - 9/9
• Osa 10: Skull Mountain - teräksinen sisävuoristorata - 11.4.2008 - 7/-
• Osa 11: Batman: The Ride - käännetty teräksinen silmukkavuoristorata - 18.4.2008 - 9/9
• Osa 12: Road Runner Railway - teräksinen lasten vuoristorata - 7.5.2008 - 2/-
• Osa 13: The Dark Knight Coaster - teräksinen neulansilmäsisävuoristorata - 6.6.2008 - 8/8
• Bonus: Batman & Robin: The Chiller - teräksinen kiihdytyssilmukkavuoristorata - 13.6.2008 - 9/-

Linkki tähän sisällysluetteloon löytyy vasemmalla olevasta sivupalkista kohdasta "Sisällysluettelot" nimellä "Vuoristorataesittelyt". Kaikki sisällysluettelot saat näkyviin tästä sekä klikkaamalla blogin tunnisteluettelosta tai minkä tahansa sisällysluetteloblogauksen alta sisällysluettelo -tunnistetta.

Päivän kuvakaappaus #13

Vaikka aiemmin sanoin blogaavani vielä useita Crysis -bugikuvia, niin otetaan vaihteeksi väliin ”tavallinen” bugiton kuva. Päivän kuvakaappauksessa nimittäin näkyy erään hullunrohkean rynnäkköni tulos: kasa vihollisruumiita pitkin ja poikin B). Kun tehtävänä oli pelastaa panttivanki kuvan koulurakennuksen sisältä, kyllästyin hitaaseen väijymistaktiikkaan, nappasin konekiväärillä varustetun rekan ja rysäytin sillä vihollistukikohdan puolustusten läpi. Sitten juoksin päätä pahkaa rakennukseen suojaan, menin näkymättömäksi ja aloin teurastamaan perässä tulleita korealaisia haulikolla. Eikä kuvassa edes näy kuin ehkä puolet kuolleista, sillä pihalla ja molempien ovien läheisyydessä on ruumiskasa poikineen. Kunnon kouluammuskeluteurastus siis :D! Väijymistaktiikalla tuollaisen vihollismäärän eliminoimiseen olisi mennyt varmaan parisen tuntia, kun nyt siihen ei mennyt edes puolta tuntia. Hommaa olisivat kyllä kummasti helpottaneet jonkinlaiset miinat, joilla olisi voinut tehdä ansoja oviin, sekä paremmat lähitaistelukyvyt, kuten esim. F.E.A.R. -pelissä, jossa taas ei koskaan kohtaa noin isoja vihollislaumoja… Kaikkea ei voi saada. Siinäpä olisikin todella loistava peli, kun yhdistettäisiin molempien pelien parhaat puolet.

DVD-kokoelmani esittely: Osa XXXVII

Terminaali
(The Terminal)
DVD versio: 2-Disc Collector's Edition
Genre: Draamakomedia
Ohjaaja: Steven Spielberg
Pääosissa: Tom Hanks, Catherine Zeta-Jones, Stanley Tucci
Maa: USA
Vuosi: 2004
Kesto: 2h 4min
Ikäsuositus: S-3
Arvosana (0-10): 8,2

Oscar -palkittu ohjaaja Steven Spielberg lyöttäytyy yhteen kahdesti Oscar -palkitun Tom Hanksin ja Oscar -palkitun Catherine Zeta-Jonesin kanssa tässä kriitikoiden ylistämässä lämminhenkisessä elokuvassa. New Yorkin JFK:n lentokentälle saapunut Viktor Navorski (Hanks) joutuu tietämättään byrokraattisten ongelmien keskelle: sotatilan takia hän ei voi palata kotimaahansa eikä toisaalta jalkautua Yhdysvaltoihin. Viktor joutuu siis jäämään lentokentälle elämän odotustilaan, jossa hän kaikkien odotusten vastaisesti saa uusia ystäviä, uuden työpaikan sekä kokee elämän lahjoista suurimman - rakkauden.

Yleensä en pahemmin innostu romanttisista draamakomedioista, mutta Terminaalin hauskan trailerin näkeminen ja sen myötä tieto siitä, että sen pääosassa on Tom Hanks ja sen on ohjannut itse Steven Spielberg, saivat innostumaan elokuvasta sen verran, että tilaisuuden tullen ostin sen DVD:lle viime syksynä. Enkä joutunut tippaakaan pettymään, sillä Terminaali on hauska ja tunteikas matka, jonka huumori perustuu onnistuneisiin roolisuorituksiin, hauskoihin hahmoihin, sekä epätavalliseen tilanteen synnyttämään tilannekomiikkaan. Kuvitteellisen itäeurooppalaisen Krakosian valtion kansalaista Viktor Navorskia esittävä Tom Hanks on rooliinsa täydellinen valinta. On suorastaan hämmästyttävää kuinka onnistuneesti periamerikkalainen englantia äidinkielekseen ikänsä puhunut mies onnistuu esittämään elokuvan alussa vain muutaman sanan englantia osaavaa slaavilaisaksentilla siansaksaa sopertavaa suurisydämistä herrasmiestä, joka ei lentokentän tullihenkilökunnan harmiksi suostu poistumaan laittomasti lentokentältä, vaan elää lentokentällä yhdeksän kuukautta kokien kaikennäköistä romanssista rakennusurakoitsijan hommiin.

Tullihenkilökunta seuraa paitsi harmistuneena myös varsin huvittuneena passittoman, kodittoman, ja aluksi myös rahattoman Viktorin selviytymispuuhia, kun hän mm. saa töitä, ystävystyy muutaman hauskan sivuhahmon kanssa, rakastuu lentoemäntään, pelastaa erään venäläismatkustajan kuolevan isän ja kerää melkoisen maineen lentokentän henkilökunnan keskuudessa. Elokuvan roistoa eli kapuloita Viktorin matkalaukkukärryn rattaisiin laittavaa virkaatekevää tullipäällikköä esittävä Stanley Tucci hoitaa homman varsin mallikkaasti, mutta kolmas pääosan esittäjä eli Catherine Zeta-Jones sen sijaan on suurimmilta osin aika mitäänsanomaton. Toisaalta en ole nähnyt häntä elokuvan tapaisessa roolissa aiemmin ja kaikki hänen kohtauksensa ovat Tom Hanksin kanssa, joissa tämä vie erikoisella hahmollaan suurimman osan huomiosta. Sivuhahmoista hauskin on ehdottomasti Kumar Pallanan esittämä vainoharhainen intialaissiivooja, joka ajan kulukseen mm. kastelee lattioita ja istahtaa lähistölle kastomaan kuinka varoituskylteistä piittaamattomat ihmiset lentävät persuksilleen. Diego Lunan esittämä ujohko elintarvikekuski sen sijaan suostuttelee Viktorin hankkimaan ruokapalkalla tietoja ihastuksestaan, eli Zoe Saldanan esittämästä naistullivirkailijasta.

Eniten nauruja irtoaa kuitenkin Viktorin kommelluksista ja hupaisasta tilannekomiikasta, varsinkin elokuvan alkupuolella, kun tuo epätoivoiseen tilanteeseen joutunut mutta positiivisesti ajattelva mies on kaikesta aivan pihalla. Erityisesti kielimuuri Viktorin ja tullivirkailijoiden välillä aiheuttaa huvituksen jos toisenkin. Elokuvan loppupuoli sen sijaan keskittyy enemmän draamapuoleen, mutta reilun kahden tunnin kestostaan huolimatta tylsistymään ei sympaattista tarinaa seuratessa onneksi kovin paljoa pääse. Juoni onkin hyvin tasapainotettu draaman ja komiikan välillä, ja tunnelmaa tehostaa itse John Williamsin säveltämä hieno tunteikas musiikki, upea lavastus sekä onnistuneet kamerakulmat. Tunteellisuus nousee uudelle tasolle loppua kohden Viktorin viimein päästessä vapaaksi ”vankilastaan”, kun lämminsydämisyys ja inhimillisyys mm. Barry Shabaka Henleyn vartijahahmon toimesta perivät tullipäällikön harmiksi voiton pikkutarkasta lakipykälien orjallisesta noudattamisesta. Eipä tällaiselta elokuvalta muuta kuin onnellista loppua voikaan odottaa, mutta kyllä loppuratkaisu silti oli hiukan erilainen kuin mitä alkujaan oletti. Kaiken kaikkiaan Terminaali on siis jälleen onnistunut ohjaus Steven Spielbergiltä ja mainio hyvän olon elokuva, jonka parissa pääsee myös nauramaan kunnolla, joten sitä voi avoimesti suositella kaikenikäisille huumorintajuisille juonirikkaiden ja tunnepitoisten elokuvien ystäville.

Kahden levyn version kaikki ekstrat on tekstitetty suomeksi ja valikot ovat täysin suomennettuja. Ykköslevyltä tosin ei löydy ekstroja edes kommenttiraidan, trailerin tai poistettujen kohtausten vertaa. Kakkoslevyllä on ainoastaan valikoima erilaisia minidokumentteja sekä yksi kuvagalleria, joten ekstrojen yksipuolisuudesta täytyy antaa miinusta, joten pesäeroa itse elokuvan pisteytykseen kertyy vain yksi kymmenys. Kestoltaan noin 6-17 minuuttiset minidokumentit kattavat kaiken tarinasta, käsikirjoituksesta ja lavastuksesta, pää- ja sivuhahmoihin sekä elokuvan musiikkiin. Mielenkiintoisten ja muuten paitsi ”Play All” -toiminnon puutteen osalta hyvin toteutettujen joskin lyhyehköjen dokumenttien lisäksi nähdään pätkä, jossa näyttelijät ja tuotantotiimin jäsenet kertovat omista lentokenttäkokemuksistaan kun taas Kumar esittelee 87-vuotiaaksi mieheksi huikaisevia jonglööritaitojaan, joita hän käytti myös yhdessä elokuvan kohtauksessa. Kahden levyn versio ei siis ekstrojen osalta täyttänyt aivan odotuksia, mutta kun yksilevyisessä versiossa (jota en edes ole missään kaupassa nähnyt) lisämateriaalia ei ole yhtään, on tuplapainos varsinkin alehintaisena hintansa veroinen.

Indiana Blade and the Trinity of the Kit Kat Sea Shells

Kuten kuvasta näkyy tuli taas vaihteeksi käytyä (Anttilassa) leffaostoksilla. Tällä kertaa kassan kautta kotiin kulkivat Blade -trilogiani täydentävät Blade ja Blade: Trinity. Trinitystä olen aina halunnut tuon kiiltävän kaksilevyisen version, varsinkin sen jälkeen kun löysin kakkososan kahden levyn version halvalla, mutta parhaasta eli ykkösosasta ei valitettavasti ole mitään erikoisversiota, joten joudun tyytymään perusversioon. Lisäksi sain taas kerran tuliaisia ulkomailta. Pitäisi varmaan perustaa tuliaisille oma sisällysluettelo, tai ainakin tunniste, kun niitä tulee saatua näin usein :D! Tällä kertaa äitini oli työmatkalla Ruotsissa ja toi sieltä hyviä Kit Kat Pop Choc -keksisuklaita sekä erittäin maukkaita Cavalier Belgian Sea Shells -konvehteja. Kit Katit kelpaavatkin loistavasti tuollaisina pieninä naposteltavina palleroina, sillä aiemmat patukkaversiot olivat aika tuhteja. Noita sitten varmaan napostelen Indiana Jones 2 ja 3 leffoja joululahjaksi saadulta DVD:ltä katsellessa (ykkösen katsoin jo, kuten 10 viimeksi katsomaani elokuvaa listasta blogin vasemmasta alalaidasta näkee), sillä pitäähän ne kerrata sopivasti ennen leffateatterissa ensi viikolla nähtävää nelosta, johon kävin ostamassa liput viime viikolla. Mainitaan nyt vielä että sen nimen (Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull) väännös päätyi tämän blogauksen otsikoksi :P.

Nyt soi: "Bomfunk MC's feat. Elena Mady - Hypnotic" 4:04

Päivän kuvakaappaus #12 ja pelivideosuunnitelmia

Kuten aiemmin mainitsin, löytyy Crysiksestä melko paljon erilaisia bugeja, joten niillä kuvilla jatketaan. Tällä kertaa kuvassa on ilmassa leijuva sammakko! Kun poimin sammakon maasta ja laskin sen tiettyyn kohtaan, jäi se tuolla tavalla ilmaan leijumaan :x! Sen sijaan jos sammakon laskee irti jonnekin muualla, ei se suinkaan käyttäydy normaalisti, vaan lähtee liukumaan ilmassa kohti äärettömyyttä :o! Aion luultavasti tehdä aiheesta jossain vaiheessa Star Wars Battlefront -videoni tapaisen hauskan mutta lyhyehkön hupailuvideon… saa nähdä. Sitä odotellessa julkaisen vähän väliä lisää samantapaisia bugikuvia.

DVD-kokoelmani esittely: Osa XXXVI

Team America - Maailman poliisi
(Team America: World Police)
DVD versio: Extreme Comedy Collection (Special Collector's Edition)
Genre: Animaatiotoimintakomedia
Ohjaaja: Trey Parker
Pääosissa: Trey Parker, Matt Stone, Kristen Miller, Masasa Moyo, Daran Norris
Maat: USA/Saksa
Vuosi: 2004
Kesto: 1h 34min
Ikäraja: K-15
Arvosana (0-10): 8,4

South Parkin tekijöiden uusi elokuva irvailee kaikelle ja kaikille: terroristeille, kiihkoisänmaallisille amerikkalaisille, Hollywood-tähdille, elokuvantekijöille. Team America, maailmanlaajuisen tasapainon ylläpitämiseen erikoistunut kansainvälinen poliisiyksikkö, saa selville, että vallannälkäinen diktaattori kaupittelee joukkotuhoaseita terroristeille. Sankarit suuntaavat suorittamaan tehtäväänsä maailman pelastamiseksi. Soluttautuakseen terroristiverkostoon Team America värvää peitetehtävään nousevan Broadway-tähden Gary Johnstonin. Vaikka Gary onkin aluksi varsin haluton uhraamaan lupaavaa uraansa, hän tajuaa lopulta, että hänen lahjojaan tarvitaan täyttämään tärkeämpää tehtävää, sillä "näyttelijät ovat täydellinen ase".

Kuten kuvaus kertoo, Team America - maailman poliisi irvailee aivan kaikelle. Jopa osittain omalle lajityypilleen mm. nukkejen ala-arvoisen uskottavalla Myrskylinnut -tyyppisellä naruliikuttelulla ja känniseltä hoipertelulta vaikuttavalla kävely ja tappelutyylillään – jos niitä nyt tyyleiksi edes voi kutsua. Kasvoeleet sen sijaan ovat yksityiskohtaisia, ja lisämateriaalista selviääkin että kasvoliikkeet tehdään etukäteen ohjelmoituna tai radio-ohjauksella. Tekijät ovat kuitenkin tiedostaneen, että nuket eivät sovi aivan kaikkeen, kuten elokuvan seksikohtaukseen, joka on niin tökerön koomisen näköistä, että se viimeistään vie toivon minkään arvostetun animaatiopalkinnon voittamisesta. Myös lavastus on hoidettu hienosti kaikkia pieniä yksityiskohtia myöten, mutta eipä tätä hulvatonta satiiria katsellessa pahemmin ehdi naurun keskellä maisemia katsella, paitsi muutamissa tylsemmissä kohdissa ja joissain lisäominaisuuksissa. Maittavia nauruja irtoaa mm. Kim Jong-il:in, Michael Mooren, Matt Damonin ja monen muun tunnetun näyttelijän kustannuksella, sekä kuvitteellisten Derka-Derkastanilaisten terroristien stereotyyppisestä puhetavasta, joka koostuu lähinnä sanoista kuten allah, muhammed, jihad ja derka-derka. Pohjois-Korealaiset sen sijaan tietenkin puhuvat hirvittävällä r-vialla ja hokevat vähän väliä sanoja kuten ping-pong. Roppakaupalla hupia revitään myös Team American taipumuksesta eliminoida terroristeja ylipatrioottisen liippasinherkällä tavalla, jonka tuloksena joka kerta kymmenittäin sivullisia menehtyy ja useita nähtävyyksiä sekä kansallisaarteita tuhoutuu.

Muutenkin tiimin jäsenet eivät ole mitään ruudinkeksijöitä, mutta miespuolisten jäsenten osalta sitäkin hävyttömämpiä ja räävittömiä, joten tavallisten vitsien lisäksi myös hervotonta alapää- ja vessahuumoria viljellään rutkasti. Kim Jong-il sen sijaan on ainakin omasta mielestään nero, joka kärsii muiden tyhmyyden takia yksinäisyydestä, jota hän yrittää lieventää laulun voimalla. Naurua irtoaakin useista hupaisista lauluista, joiden sanoitukset seuraavat samantapaista linjaa kuin South Park -elokuvan kappaleet. Hävyttömyyksiä vilisevistä lauluista paras on alkuvalikoissakin soiva America, Fuck Yeah -tunnusmusiikki, kun taas dialogin ehdoton kohokohta on loistava dicks, pussys and assholes -puhe. Yksi hauskimmista draamakohtauksista on kohtaus, jossa elokuvan päähahmo on vajonnut pohjalle ja oksentaa sisukalujaan ulos hämäräkujalla baarin takana. Varsinkin tuossa kohtauksessa elokuvan musiikki on sovitettu nousu- ja laskukohtiin loistavasti. Toimintakohtausten eliittiä on loppupuolen taistelu Kim Jong-il:in palatsissa, jossa mm. erään näyttelijän pää räjähtää ja tapahtuma kuvataan useasta kuvakulmasta muutamaan kertaan. Hupaisaa nukkeihin kohdistuvaa väkivaltaa ja verisyyttä nähdäänkin runsaasti. Hauskoina yksityiskohtina elokuvassa käytetään kissoja esittämään panttereita ja Kim Jong-il:in kala-altaassa ui pienikokoisen hailajin edustajia.

Viimeistään lisäominaisuuksissa paljastuu, että myös lavastuksessa on käytetty ihailtavaa kekseliäisyyttä, sillä lavasteiden seasta löytyy mm. juustoraastimista tehtyjä lyhtyjä ja kolikoita vyönsolkina. DVD-julkaisun ekstrat ovat melko lailla vakiokamaa. Niistä löytyy erinäisiä making of -pätkiä, kuvaustestejä, trailereita, pidennettyjä kohtauksia, sekä poistettuja kohtauksia valmiinaversiona ja kuvakäsikirjoituspiirroksina. Kuusi erilaista noin viiden minuutin kestoista making of -pätkää käsittelevät mm. Kim Jong-il hahmoa, pyrotekniikkaa, lavasteita, nukkejen ohjaamista ja niiden valmistamista. Ekstrat ovat lyhyehköjä, mutta hyvin tehtyjä ja runsaslukuisia, joten yhden kymmenyksen korotus on selviö. Itse elokuva on hyvin käsikirjoitettu ja kuvattu draamaa, toimintaa ja tehosteitakin myöten, mutta pääosassa on tietenkin kaikenlainen huumori, ja sitähän ammutaan tasaiseen tahtiin täyslaidallinen, joka pistää ainakin ensimmäisellä katselukerralla naurulihakset koville, mutta kestää toki useammankin katselukerran. Team America ei yllä hauskuudellaan aivan South Park elokuvan loistavalla tasolle, mutta on silti ainutlaatuisuutensa takia klassikkokamaa, joka kannattaa ehdottomasti katsastaa. Kävinkin MatoApinan kanssa katsomassa elokuvan jo elokuvateatterissa ja ostin DVD:n kokoelmaani Extreme Comedy Collectionin muodossa noin vuosi sitten.

Six Flags Great Adventure vuoristorataesittely: Osa 12

Vaihteeksi on vuorossa sieltä löllömmästä päästä oleva vuoristorata… Tai itse asiassa se kaikista löllöin. Vuonna 1999 valmistunut Road Runner Railway on nimittäin niin lapsille suunnattu ajelu, ettei aikuisia päästetä mukaan kuin alle 137 senttimetriä pitkän lapsen seurassa. Eli jos haluamme tämänkin ajelun kokea, joudumme houkuttelemaan jonkun pätkän mukaamme vaikka jätskipalkalla :D! Lopputulos tosin varmaan vie puiston putkaan vähintäänkin puhutteluun, joten en suosittele, ellei erityisesti halua tehdä tarkempaa tuttavuutta paikallisen oikeusjärjestelmän kanssa :D! Road Runner Railway on niin löllö, ettei sen huippunopeustietoa ole edes saatavilla, mutta muita tietoja sentään löytyy. Puiston vuoristoratojen lyhyin eli kuusivaunuinen juna nousee huimaan kolmen metrin korkeuteen ja kiertää 85 metrin pituisen radan kahdesti 40 sekunnissa, jahuu. Kaikesta huolimatta ajelua on kuvailtu erityisen epätasaiseksi, varsinkin aikuisille, mikä johtunee mm. jalkatilan vähyydestä. Laite jäänee siis väliin MatoApinalta, mutta ainakin silloin jää enemmän aikaa muihin huvituksiin. Toisaalta laitteen kyydistä kuvattua videota ei ainakaan Youtubesta tai Googlella löydy, joten olisiko siinä MatoApinalle sopiva haaste :D?

Call of Iron Man

Pelikokoelmani jatkaa jälleen tasaista kasvuaan, sillä nyt tuli Prismasta poimittua länkkäripeli Call of Juarez vajaalla kympillä. Kyseessä ei varmaankaan mikään maailman paras länkkäripeli ja muuten paitsi graafisesti se jäänee Gunista jälkeen, mutta eiköhän tuosta ihan tarpeeksi viihdykettä heru. Samalla reissulla ostin pussillisen minikokoisia vadelmamunkkeja sekä litran appelsiini-mango mehua. Pelaa -ilmaislehti on kuvassa lähinnä koska siinä mainitaan epäsuorasti seuraava leffateatterissa nähtävä elokuva eli Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta, jonka lippujen ennakkomyynti näköjään alkoi jo eilen. Varata niitä voi vasta/jo maanantaina klo 10:00 alkaen, jolloin täytyy yrittää rynnätä varaamaan muutama mahdollisimman aikaisin… Vai voikohan vapaalipuilla käydä teatterissa paikan päällä ostamassa paikat jo nyt, hmm? Täytynee ehkä huomenna uhrata osa vapaapäivästä keskustassa käyntiin, kun ei tänään enää jaksa mihinkään mennä. No mutta lisäksi kuvassa on mystinen valkoinen putkilo, joka on niin pitkä, ettei siitä mahtunut kuvaan kuin kolmasosa. Otsikosta voi saada jotain vihjettä, mutta jos et keksi niin lue eteenpäin tai katso toista kuvaa :D!

Ei, toinen kuva ei ole tietokoneella tehty :D, vaan seinääni komistaa oikeasti noin julmetun iso Iron Man -elokuvan juliste B)! Siskoni nimittäin sattui olemaan eräällä bussipysäkillä juuri kun mainoshemmot kävivät vaihtamassa sen mainosjulisteet, ja kysyi heiltä huvikseen saako poistettavan julisteen ottaa ja kyllähän sen sai! Kaupassa ollessani hän kysyi puhelimitse haluanko Iron Man julisteen, joten totta kai suostuin! Koosta hän ei kumma kyllä maininnut sen enempää kuin että ”se on aika iso”. Jouduin poistamaan kaksi vanhempaa julistetta sekä seinäkellon, jotta jättijuliste mahtui seinää komistamaan. Vanhat julisteet olivatkin jo vähän kärsineitä, ja kellolle löysin toisen paikan. Jättimäisen Iron Man julisteen ilmaiseksi saaminen lienee selvä merkki siitä, että minun on vastattava Rautamiehen kutsuun ja ainakin ostettava kyseinen leffa DVD:lle :P! Bussipysäkkien sun muiden leffajulisteita kuulemma kysellään usein, kuten myös H&M -kaupan naistenvaatemainoksia - erityisesti alusvaate ja bikini sellaisia. Siinäpä vasta olisikin ”mielenkiintoinen” makuu- tai vaikka kylpyhuone: Seinät ja miksei kattokin täynnä huippumalleja seksikkäissä asuissa =), mmm :P!

Nyt soi: "Black Sabbath - Iron Man" 5:54

Päivän kuvakaappaus #11

Eilen blogaamassani tarinassa oli Crysis -pelistä kuva, jossa korealaissotilas näyttää saavan täydellisesti ajoitetun nyrkiniskun poskelleen, mutta kuten sanonta kuuluu, totuus on tarua ihmeellisempää. Päivän kuvakaappauksessa näkyy miten kuva niin täydellisestä lyönnistä onnistuttiin vaivatta nappaamaan. Sotilas nimittäin on kuollut pystyyn suu avonaisena! Ja sellaisena se myös pysyi monta minuuttia hakkaamisesta, ammuskelusta ja räjäyttelystä huolimatta :P, kunnes lopulta kaatui yhtäkkiä itsekseen maahan. Näin meillä Crysiksessä, eikä kyseessä valitettavasti ole ainoa bugi, joten lisää bugikuvia on luvassa, vaikka luulisi että tämäntyyppisestä pelistä irtoaisi enemmän makeita kuvia.

Megaleffailta Redux tarina

Vaikka valokuvia ei niin hirveästi tullut otettua keskiviikosta lauantaihin kestäneestä Megaleffaillan viimevuotisesta uusinnasta eli Megaleffailta Reduxista :P, niin päätinpä silti tehdä niistä pienimuotoisen tarinan. Tarina alkaa jo Tontsalta, joten lainaan pari tekstiä ja kuvaa MatoApinan blogista.

Hulk's happy ending :saint:... :p... :D! Joo Matskun bileisiin ollaan kohtapuolin lähdössä , Hulkin ollessa jo happy endingissä (... ) , FUCK YEAH , joopS , EHHEHEEEEeeeee ! Tarviiko tässä edes minnekkään enään mennä , ainakaan Hulkin , EHEHHEEEEeeee !

Kuolausta Tontsan upean kokoelman perään: Juu. On kyllä niin hieno kokoelma Tontsalla, vaikka ei nyt aivan yllä minun kokoelmani mittoihin. -Mutta silti kelpasi kuolata perään .....

Tontsalta sitten suuntasimme kiireellä kauppaan, joten mitään lähtökuvaa ei ehditty ottaa. Kaupassa kiirettä ei sitten enää pahemmin pitänytkään, vaan ehdittiin ottamaan kuva Hulkin Prismasta löytämistä jättikaljapulloista…

…sekä Citymarketissa paidalleni roiskuneesta kolasta, jota suihkusi monen metrin kaaressa kun joku pälli tiputti kolapullonsa maahan :x!

Melko pian olimmekin täällä meillä kotona jättimäisen tavaramäärän kera, jotka Hulk sai kantaa punaisena puhkuen kuin Jouko Ahola ikään :D!

Puhkumisen jälkeen kelpasi levätä sängyllä ostosten peittämänä. Eikä kuvassa suinkaan ole kaikki, vaan siitä puuttuvat juotavat (4x Pepsi, 2x Mountain Dew, 2x Fanta Orange, 2x Karhu olut, 1x Fanta Mango ja sima), pitsa-ainekset (pitsapohjat, tomaattipyree, juustoraaste, kinkkusuikaleet, jauheliha, pepperonileikkeleet, katkaravut, ananasrenkaat ja sipuli), juustotaskut ja yksi DVD leffakin.

Ennen biletyksen aloittamista kävimme mäkissä ostamassa hampurilaisateriat (Big Mac, El Maco ja QP), joita Hulk näytti kovasti takaisintulomatkalla himoinneen.

Ennen leffan katselun aloittamista juotavaa kaataessa oli vielä aikaa pelleillä vappunaamarin kanssa. ”Tontsa ja jättiorava”, siinäkö seuraava Disneyn hittileffa :D?

Keskiviikon leffaksi valitsimme Uutisankkuri: Ron Burgundyn legendan, jonka ostin jonkun aikaa sitten. Leffa osoittautui Talladega Nightsiakin loistavammaksi komediaksi, kuten YouTube blogissani olevasta hupaisasta 300 -leffan trailerin sovituksesta voi ehkä päätellä :P.

Myöhemmin grillasimme juustotaskut ja katselimme niitä sekä tietenkin muuta hyvää vedelleen Lostin neloskauden yhdeksännen jakson. Puolenyön jälkeen Hulk sitten lähti kotiinsa, mutta minä ja Tontsa jatkoimme lauantaihin asti riehumista mm. Tontsan GTA nelosessa, josta otimme vertailun vuoksi rinnakkaiskuvan edellisen konsolisukupolven GTA: Vice Cityn kanssa.

Torstaina omatekoisia pitsoja syöden katsottua tuli Jason Stathamin ja Jet Lin tähdittämä War (Rogue Assassin) ja perjantaina Lidl salamipitsojen kera pelielokuva Hitman. Molemmat olivat varsin kelpoa ja näyttävää toimintaa hyvällä juonella, mutta hölmöyksiäkin niistä löytyi. Esimerkkinä se, että Timothy Olyphantin näyttelemä palkkamurhaaja oli Unrated -versiosta huolimatta kuin mikäkin palliton eunukki (:D), koska ei käynyt petipuuhiin Olga Kurylenkon hahmon kanssa, vaikka hän avoimesti tyrkytti itseään kyseiseen hommaan useaan otteeseen. Rogue Assasin -elokuvassa sen sijaan lopputaistelu jäi liian lyhyeksi, kun toiselle päähahmolle selvisi juonenkäänne joka katsojille selvisi jo aiemmin. Puutteistaan huolimatta molemmat ovat nautittavan hyviä leffoja, joten halpahintaisena voisi harkita niiden DVD:lle ostoa.

Leffojen ja ohjelmien välissä pelailimme paitsi GTA nelosta, myös Vice Cityä, Star Wars: Battlefront II:ta ja Crysistä, josta oheinen kuvankaappaus on otettu. Seuraavasta varsinaisesta päivän kuvakaappauksesta selviää miten noin täydellisen osuman saaminen ja kuvaaminen oli mahdollista.

Lisäksi Tontsa blogaili jotain paskaa (:D) ja pelasi Skull Kid -nimistä selainpeliä. Itse kokeilin sitä vakavammin vasta Tontsan lähdettyä ja sepä osoittautui ihan hauskaksi mutta naurettavan lyhyeksi hetken huviksi :/.

Kaiken kaikkiaan Megaleffailta Redux oli viime vuoden tapaan täynnä hauskoja hetkiä, mutta tällä kertaa mässyä ja limujakin tuli ostettua aika sopivasti, koska juotavaa jäi yli vain n. 1,4 litraa ja mässyistä avaamatta jäivät ainoastaan kuvan mango karkit. Lisäksi sain täydennettyä Austin Powers DVD-trilogiani Kultamunalla, joka löytyi Prismasta melko halvalla (6,95€). Sitten vain odottamaan ensi vappua, josko silloin olisi vuorossa Megaleffaillan kolmas painos :D!