Delta Force 2
Genre: Taktinen FPS
Kehittäjä & Julkaisija: NovaLogic
Vuosi: 1999
Arvosana (0-10): 7,2
Delta Force 2 on Delta Force -sarjan toinen peli, jossa pelaaja astuu kansainvälisen Delta Force -anti-terroristierikoisjoukkojen sotilaan saappaisiin suorittaessaan taktisia tehtäviä ympäri maailman. Kaikki tehtävät sijoittuvat todella suuriin ulkoilmaympäristöihin, joissa saattaa olla myös muutamia rakennuksia. Helpoiten vihollisten eliminointi sujuu lukuisilla kiikaritähtäimillä varustetuilla aseilla, mutta varusteisiin kuuluu myös mm. lähitaisteluaseita ja räjähteitä. Sain pelin joululahjaksi pian sen ilmestymisen jälkeen, mutta en ole pelannut peliä vuosikausiin, joten muistikuvani siitä ovat jokseenkin rajoittuneet. Menetettyäni pelin tallennuksen rikkoutuneen kovalevyn myötä en koskaan saanut uutta intoa pelata sitä sen vaikeuden ja keskenkertaisuuden takia.
Tehtävät tapahtuvat siis suurissa ulkokentissä ja pelaaja kuolee realistisesti vain muutamasta osumasta, joten kaukaa tappamista on pakko suosia. Lukuisten kiikaritähtäimillä varustettujen aseiden lisäksi tehtävää helpottaa pelin ilmestymisen aikaa ennennäkemättömän realistisen näköinen ruohikko, johon tarkka-ampuja voi helposti piiloutua. Muuten grafiikka on varsin karua, tylsää ja yksinkertaista koska pelin vokseleihin perustuva grafiikkamoottori tukee huonosti 3D kiihdytystä. Kaksiulotteinen grafiikka sen sijaan on varsin tarkkaa ja yksityiskohtaista. Sisätiloihin mentäessä pelaaja saattaa ärsyttävästi jumittua ovenpieliin vaikka pelissä ei ole ovia vaan ainoastaan oviaukkoja, eikä tehtävän kesken voi missään vaiheessa tallentaa.
Pelaaja voi kantaa mukanaan vain kahta suurta asetta sekä rajoitetun määrän pienempiä tavaroita, kuten erilaisia räjähteitä, käsiaseita tai kiikareita. Asevalikoima koostuu muutaman peruskäsiaseen, haulikon, konepistoolin ja konekiväärin lisäksi veden alla toimivasta pistoolista ja konepistoolista. Tärkeimmät työkalut ovat kuitenkin lukuisat erilaiset kiikaritähtäimillä varustetut kiväärit ja rynnäkkökiväärit. Jotkut rynnäkkökivääreistä saa myös kranaatinheittimen kera tai ilman kuten M4 rynnäkkökivääri. Asevalikoima koostuu lähinnä amerikkalaisten ja muitten länsimaitten valmistamista aseista. Käytössä olevat räjähteet ovat mm. kasapanokset ja LAW kertasingot. Vihollisen aseita tai tarvikkeita ei muistaakseni voi poimia maasta.
Kiikaritähtäimillä ampuessa aseiden tähtäin tulee realistisesti säätää kohteen etäisyyden mukaan. Uudemmissa aseissa onnistuu myös säätö tuulen nopeuden ja suunnan mukaan. Kiikaritähtäimen näkymä näkyy erillisenä ympyränä ruudulla, joten lähelle ryntäävä vihollinen ei pääse yllättämään. Rynnäkkökivääreissä on myös kerta- ja sarjatuli asennot. Parhaiten kaukaa kuitenkin tappavat selvästi kauemmas yltävät kiikarikiväärit, mutta useimmissa tehtävissä rynnäkkökiväärin tarjoama tehokas tappoetäisyys on tarpeeksi pitkä. Pelaajan haavoittuvuuden ja lähitaistelun kannattamattomuuden takia suurin osa tehtäväajasta menee usein kohteen kiertämiseen jopa usean kilometrin etäisyydeltä, jotta saa varmasti eliminoitua kaikki ulkona olevat viholliset. Kaukaa tappaminen ei kuitenkaan ole lastenleikkiä kiitos realistisen painovoiman ja tuulen vaikutuksen. Tekoäly ei tosin osaa juuri ollenkaan esim. paikantaa laukauksen tulosuuntaa ja vaikka lähettää partiota sinne. Ainakin alkupään tehtävissä viholliset voi siis napsia kaukaa melko helposti välittämättä muutamasta hudista.
Moninpeliä on helpotettu siltä osin, että laukauksen tulosuunnan paljastavat luotivanat saa asetuksista näkyviin. Muutaman moninpelikokeilun perusteella se on varsin hauskaa puuhaa, joka tosin välillä yltyy hervottomaksi räiskinnäksi puolelta toiselle kun kumpikin osapuoli ruiskii sarjoja ruohikkoon piiloutuneen ampujan suuntaan, kunnes toinen lopulta saa muutaman osuman ja kuolee. Parhaiten tappoja saa kiikarikivääreillä, joilla yksi tappava laukaus ei välttämättä paljasta pelaajan olinpaikkaa liikaa. Tosin näitä tarkka-ampujia metsästävät inhottavat selkään puukottajat, jotka saavat yllättävänkin paljon pisteitä, sillä puukkotaposta saa enemmän pisteitä kuin normaalista taposta. Pelimuodot ovat perinteiset deathmatch, lipunryöstö ja kukkulan kuningas sekä niiden joukkuevastineet, mutta suurin osa pelaajista tuntui kasaantuvan lähinnä deathmatcheihin. Moninpelin pelaajamäärä oli pelin ilmestymisen aikoihin todella suuri moniin muihin peleihin verrattuna ja toimi silti ISDN yhteydelläkin juurikaan nykimättä.
Yksinpeli tehtäviä käydään siis ympäri maailmaa, mutta yleensä maasto näyttää melko samalta, sillä ruohikon lisäksi kasvillisuutta on vain muutaman puun verran, ja vaihtelu maastoon tuovat lähinnä rakennukset, aidat ja sillat, sekä lumen läsnäolo. Ajoneuvoja pelissä ei muistaakseni nähdä ainakaan liikkeessä eikä pelaaja voi hyödyntää niitä kuin suojana. Osassa tehtävistä pelaajalla on apureita, jotka tosin noudattavat vain ennen tehtävää sovittua reittiä, joten niiden antama apu on usein melko vähäinen. Tehtävien tavoitteista en pahemmin muista muuta, kuin että yleensä tavoite oli päästä sisään johonkin vihollisen tukikohtaan ja kenties noutaa sieltä jotain, räjäyttää jokin tai tappaa joku tärkeä henkilö... Peruskauraa siis.
Vihollisten melko sekavasta tekoälystä huolimatta peli on alusta alkaen melko vaikea varsinkin kun tallennus tehtävien kesken ei ole mahdollista. Myös ammusten loppuminen on täysin mahdollista, sillä avustuksia ei ole saatavissa. Ammusten loppuessa pääaseesta on tehtävän suorittaminen käytännössä tuhoon tuomittu yritys. Kaiken kaikkiaan tehtävät kärsivät vaikeuden lisäksi tasapaksuudesta, sillä tavoitteita lukuun ottamatta niiden suorittaminen on useimmiten melko samanlaista kaukaa tappamista yksin tai muutaman liittolaisen avustuksella. Ehkä suurin puute tehtävissä ovat pimeässä tapahtuvien iskujen vähäinen määrä. Pimeällä tehtävät iskuthan ovat erikoisjoukkojen bravuureja, joten miksi hyökätä lähes aina täydessä päivänvalossa? Lisäksi kun tehtäviä on yhteensä yli neljäkymmentä kahdessa kampanjassa ja erillistehtävissä, en koskaan jaksanut suorittaa niistä kuin selvästi alle puolet.
Käyttöliittymästä tai pelaajan hahmon ohjaamisesta ei ole pahemmin mitään hyvää tai huonoa sanottavaa, paitsi että pelin mukana tuleva näppäinkartta helpottaa näppäinten oppimista. Saattaa jopa olla niin että alkuperäisiä näppäimiä ei pysty vaihtamaan ollenkaan. Peliäänet koostuvat lähinnä aseäänistä, räjähdyksistä ja sotilaiden puheesta, joista varsinkin aseäänet ovat todella realistisen kuuloisia ja ääninäyttelykin on hoidettu hyvin. Musiikkia pelissä ei valikoiden ja tehtäväselosteiden lisäksi ole eikä se ole erityisesti mieleenpainuvaa tai ärsyttävääkään. Kokonaisuutena Delta Force 2 on melko mallikkaasti toteutettua realistista ammuskelua, joka kuitenkin kärsii liikaa vaikeudesta ja tasapaksuudesta kiinnostaakseen pelin
loppuun asti. Moninpeli on kenties sen paras osa.
Tehtävät tapahtuvat siis suurissa ulkokentissä ja pelaaja kuolee realistisesti vain muutamasta osumasta, joten kaukaa tappamista on pakko suosia. Lukuisten kiikaritähtäimillä varustettujen aseiden lisäksi tehtävää helpottaa pelin ilmestymisen aikaa ennennäkemättömän realistisen näköinen ruohikko, johon tarkka-ampuja voi helposti piiloutua. Muuten grafiikka on varsin karua, tylsää ja yksinkertaista koska pelin vokseleihin perustuva grafiikkamoottori tukee huonosti 3D kiihdytystä. Kaksiulotteinen grafiikka sen sijaan on varsin tarkkaa ja yksityiskohtaista. Sisätiloihin mentäessä pelaaja saattaa ärsyttävästi jumittua ovenpieliin vaikka pelissä ei ole ovia vaan ainoastaan oviaukkoja, eikä tehtävän kesken voi missään vaiheessa tallentaa.

Kiikaritähtäimillä ampuessa aseiden tähtäin tulee realistisesti säätää kohteen etäisyyden mukaan. Uudemmissa aseissa onnistuu myös säätö tuulen nopeuden ja suunnan mukaan. Kiikaritähtäimen näkymä näkyy erillisenä ympyränä ruudulla, joten lähelle ryntäävä vihollinen ei pääse yllättämään. Rynnäkkökivääreissä on myös kerta- ja sarjatuli asennot. Parhaiten kaukaa kuitenkin tappavat selvästi kauemmas yltävät kiikarikiväärit, mutta useimmissa tehtävissä rynnäkkökiväärin tarjoama tehokas tappoetäisyys on tarpeeksi pitkä. Pelaajan haavoittuvuuden ja lähitaistelun kannattamattomuuden takia suurin osa tehtäväajasta menee usein kohteen kiertämiseen jopa usean kilometrin etäisyydeltä, jotta saa varmasti eliminoitua kaikki ulkona olevat viholliset. Kaukaa tappaminen ei kuitenkaan ole lastenleikkiä kiitos realistisen painovoiman ja tuulen vaikutuksen. Tekoäly ei tosin osaa juuri ollenkaan esim. paikantaa laukauksen tulosuuntaa ja vaikka lähettää partiota sinne. Ainakin alkupään tehtävissä viholliset voi siis napsia kaukaa melko helposti välittämättä muutamasta hudista.

Yksinpeli tehtäviä käydään siis ympäri maailmaa, mutta yleensä maasto näyttää melko samalta, sillä ruohikon lisäksi kasvillisuutta on vain muutaman puun verran, ja vaihtelu maastoon tuovat lähinnä rakennukset, aidat ja sillat, sekä lumen läsnäolo. Ajoneuvoja pelissä ei muistaakseni nähdä ainakaan liikkeessä eikä pelaaja voi hyödyntää niitä kuin suojana. Osassa tehtävistä pelaajalla on apureita, jotka tosin noudattavat vain ennen tehtävää sovittua reittiä, joten niiden antama apu on usein melko vähäinen. Tehtävien tavoitteista en pahemmin muista muuta, kuin että yleensä tavoite oli päästä sisään johonkin vihollisen tukikohtaan ja kenties noutaa sieltä jotain, räjäyttää jokin tai tappaa joku tärkeä henkilö... Peruskauraa siis.

Käyttöliittymästä tai pelaajan hahmon ohjaamisesta ei ole pahemmin mitään hyvää tai huonoa sanottavaa, paitsi että pelin mukana tuleva näppäinkartta helpottaa näppäinten oppimista. Saattaa jopa olla niin että alkuperäisiä näppäimiä ei pysty vaihtamaan ollenkaan. Peliäänet koostuvat lähinnä aseäänistä, räjähdyksistä ja sotilaiden puheesta, joista varsinkin aseäänet ovat todella realistisen kuuloisia ja ääninäyttelykin on hoidettu hyvin. Musiikkia pelissä ei valikoiden ja tehtäväselosteiden lisäksi ole eikä se ole erityisesti mieleenpainuvaa tai ärsyttävääkään. Kokonaisuutena Delta Force 2 on melko mallikkaasti toteutettua realistista ammuskelua, joka kuitenkin kärsii liikaa vaikeudesta ja tasapaksuudesta kiinnostaakseen pelin

Hyvää:
+ Realistisuus
+ Paljon aseita
+ Aseäänet ja ääninäyttely
+ Toimiva moninpeli
Huonoa:
- 3D-grafiikka ruohikkoa lukuun ottamatta
- Tasapaksut tehtävät
- Tehtävän kesken tallentamisen puute