Sid Meier's Colonization
Genre: Vuoropohjainen strategia
Kehittäjä ja julkaisija: MicroProse
Vuosi: 1994
Arvosana (asteikolla 0-10): 9,2
Colonization on tavallaan historiallisesti tiivistetty versio Sid Meierin hittituote Civilizationista. Colonization alkaa vuodesta 1492 ja pelaajan tehtävänä on perustaa uudelle mantereelle siirtokunta Englannin, Ranskan, Espanjan tai Alankomaiden kruunun alaisuudessa. Lopullisena tavoitteena on julistaa siirtokunnalleen itsenäisyys emämaastaan ja voittaa itsenäisyyssota. Uuden pelin alussa valitaan vaikeusasteen ja kansan lisäksi joko kuvitteellinen uusi maailman Civilization tyyliin, tai aito Amerikan mantereiden kartta, johon sisältyy myös aidot aloitusalueet eri kansoille. Saapuessaan uuteen maailmaan pelaajalla on yksi laiva, jossa on sotilas ja pioneeri. Myös löytöretkeilijöiden nimet (pelaajan nimi) sekä siirtokuntien ja kylien nimet ovat historiallisesti oikeita, mutta ne voi toki nimetä haluamikseen. Esim. espanjalaisten siirtokuntaretkeä johtaa itse Christopher Columbus ja aloituspaikkana on Etelä-Amerikka. Tuttuja paikannimiä ovat mm. New Amsterdam (nykyinen New York), Montreal, Havanna ja Jamestown.
Pinnallisten erojen lisäksi jokaisella kansalla on oma erikoisominaisuutensa. Siinä missä espanjalaiset saavat bonuksia intiaanien kurmottamiseen ranskalaiset ovat parempia pitämään heidät tyytyväisinä ja ystävällismielisinä. Englantilaiset taas ovat herkempiä houkuttelemaan ihmisiä lähtemään ilmaiseksi uuteen maailmaan asumaan ja hollantilaiset ovat kovia kaupankävijöitä, joten heidän tuottamien hyödykkeiden myynti- ja ostohinnat eivät koe niin suuria ja nopeita markkinamuutoksia kuin muiden. Lisäksi hollantilaisilla on pelin alussa muita isompi laiva, kun taas espanjalaisilla kokeneempi sotilas ja ranskalaisilla ammattipioneeri.
Eurooppalaisten lisäksi pelissä on useita Amerikoissa eläviä tai eläneitä intiaaniheimoja jotka on jaettu sivistyneisiin, maataloudellisiin ja vaeltaviin kansoihin. Sivistyneitä ovat Inkat ja Atsteekit, maataloudellisia ovat Arawak-, Cherokee- ja Irokeesi-intiaanit, ja vaeltajakansoja Apachet, Siouxit sekä Tupit. Jokaisella intiaanikansalla on oma eurooppalaisten väreistä poikkeava värinsä ja lisäksi vaeltajat tunnustaa tiipii -teltoista ja maataloudelliset majoistaan. Atsteekit asuvat pyramidien näköisissä kivirakennelmissaan ja Inkat pengerviljelmistä koostesuissa kylissä. Nimestään huolimatta vaeltajakansat eivät koskaan siirrä kyliään pelin aikana vaan ne ovat samassa paikassa pelin alusta alkaen.
Intiaanien kanssa ei voi käydä minkäänlaista suoraa diplomatiaa, mutta intiaanien lähettiläät ilmestyvät välillä pelaajan kyliin kertomaan kuinka heidän heimonsa suhtautuu pelaajaan ja hänen toimiinsa. Toki intiaaneja voi lepytellä tuomalla heille ilmaiseksi jotain kauppatavaraa. Tutkimalla rauhanomaisia intiaanikyliä tiedustelijayksiköllä kertoo heimon edustaja he mitä kolmea kauppatavaraa he ovat valmiita ostamaan tai vaihtamaan, sekä mitä ammattia he voivat opettaa kyseisessä kylässä. Lisäksi he voivat antaa ystävälliselle tiedustelijalle tietoa lähiympäristöstä tai pienen rahasumman. Kylien kanssa voi käydä kauppaa laivoilla tai vankkuriyksiköillä ja kouluttamattomia kansalaisia voi käydä niissä kouluttautumassa mm. maanviljelijöiksi, kalastajiksi, turkismetsästäjiksi sekä sokeri-, tupakka- tai puuvillaviljelijöiksi. Pelin alusta alkaen intiaanit tuovat hyvien suhteiden vallitessa vähän väliä ilmaisia lahjoja, mutta yksittäinen intiaaniyksikkö voi myös hyökätä varoituksetta. Astuessaan vihamielisen heimon kylään kansalainen tai tiedustelija yleensä skalpeerataan eikä häntä nähdä sen kummemmin.
Mitään selvää sota tai rauhan tilaa intiaanien ja pelaajan välillä ei ole. Suhteen lämmitessä sekä lähetystöjen tekemisen vaikutuksesta intiaaniyksiköt saattavat myös liittyä pelaajan siirtokuntaan. Käännynnäisyksiköt ovat tavallista parempia monien raaka-aineiden tuotannossa, mutta muita huonompia jalostustehtävissä. Tuhoamalla erityisesti kehittyneiden kansojen kyliä niistä löytää suuriakin aarteita. Peloissaan olevat intiaaniyksiköt voivat myös liittyä pelaajan siirtokuntaan. Vaikka intiaanikylien tuhoaminen tuo mukavasti rahaa ja paljon tilaa, niin se ja varsinkin kokonaisten heimojen tuhoaminen näkyvät negatiivisesti loppupisteissä. Intiaaneja tuhoavaa vastustajaa kiusatakseen voi intiaaneille toki myydä tai antaa musketteja ja hevosia.
Intiaanikylien lisäksi kartalta löytyy muinaisia raunioita, joista voi löytää mm. pieniä tai suuria aarteita, lähialueen karttoja, eksyneitä matkailijoita tai jopa nuoruuden lähteen. Nuoruuden lähde aiheuttaa massiivisen rynnäkön Euroopan kotisataman laiturilla uuteen maailmaan ilmaiseksi asumaan pyrkivien osalta. Kaikki aarteet tulee kuljettaa suurella kaljuuna laivalla takaisin Eurooppaan, jotta ne saa muutettua rahaksi. Kalliin kaljuunan puutteessa kuninkaallinen laivasto tarjoutuu viemään aarteen Eurooppaan tietyllä osuudella sen arvosta. Päästäkseen takaisin Eurooppaan tulee laivojen mennä kartan länsi ja itä reunalla oleviin erityisiin ruutuihin. Laivasta riippuen matka Eurooppaan kestää muutaman vuoron. Siirtokunnan kotisatamaa Euroopassa edustaa kaupparuutu, jossa pelaaja voi mm. ostaa laivoja ja tykkejä, palkata kalliita ammattityöläisiä ja -sotilaita tai päästä halvemmalla maksamalla halukkaiden muuttajien matkapiletin omasta pussistaan. Halukkaiden joukossa voi olla kaikkea ammattisotilaista ja -pioneereista pikkurikollisiin ja orjatyöläisiin.
Tärkein toiminto Euroopassa on laivojen uudesta maailmasta tuomien raaka-aineiden ja hyödykkeiden myynti. Tämä on pelin alkupuolella pelaajan selvästi tärkein rahanlähde. Rahaa saa myös aarteiden ja intiaanien kanssa käytävän vaihtokaupan muodossa, mutta eniten rahaa tuottaa kauppa vanhan mantereen kanssa. Hyödykkeiden hinnat nousevat ja laskevat itsekseen ja sitä mukaa kun pelaaja rahtaa sitä uudesta maailmasta. Kallein kauppatavara on hopea, joka tosin voi liian tiheällä myynnillä laskea jopa kaikista halvimmaksi. Kaikkia hyödykkeitä voi myös ostaa loputtomiin Euroopasta hieman tai selvästi myyntihintaa kalliimmalla, mutta tähän on harvoin tarvetta sillä kaikkia niitä paitsi intiaanien rakastamia helyjä voi valmistaa uudessa maailmassa. Ainoastaan hevosia kasvattaakseen tulee pelaajan rakentaa johonkin kylään tallit ja tuoda sinne muutama hevonen Euroopasta. Tosin hevoset voi hankkia myös jonkin yksikön kuten tiedustelijan tai ratsuväkisotilaan mukana kaupan päälle tulevina ratsuina laittamalla ne joksikin aikaa talleille poikimaan ennen yksikön ratsuksi palaamista.
Pelin kylät eivät koostu erityisesti kansalaisista, vaan voivat koostua myös sotilaista, sillä pelin jokainen yksikkö voi liikkua vapaasti kartalla tai asua kylässä ja jokainen heistä voi myös harjoittaa mitä ammattia tahansa, pois lukien tietenkin tykki- ja laivayksiköt. Koukku on siinä että ammattilaiset osaavat homman parhaiten. Eli esim. ammattiräätäli voi yhtä hyvin viljellä ruokaa, kalastaa, valmistaa takkeja tai vaikka poimia musketin ja ryhtyä sotilaaksi, mutta kaikki nämä hän tekee vain keskinkertaisella tehokkuudella, kun taas vaatteita hän valmistaa tuplasti enemmän joka vuoro, kuin kukaan muu. Ammattilaisten lisäksi pelissä on tavallisia kouluttamattomia kansalaisia. Euroopasta vapaaehtoisesti uuteen maailmaan muuttavat tai ruokavaraston täyttyessä kylissä syntyvät kouluttamattomat kansalaiset hoitavat kaikki ammatit keskinkertaisesti, mutta heidät voi siis kouluttaa joihinkin ammatteihin intiaanikylissä. Omissa kylissä koulutus onnistuu mihin tahansa ammattiin, kunhan opettamassa on jokin ammattilainen, jolle koulurakennus on tarpeeksi kehittynyt. Pikkurikolliset ja orjat toimivat alkutuotannossa yhtä hyvin, kuin kouluttamattomat kansalaiset, mutta ovat huonompia jalostuksessa. Rikolliset ja orjat muuttuvat koulutuksen myötä tavallisiksi kansalaisiksi ja orjia voi myös lähettää intiaanikyliin oppimaan. Yksittäiset intiaanikylät tosin suostuvat kouluttamaan yleensä vain muutaman kansalaisen koko pelin aikana.
Civilizationista poiketen jokainen kylä voi työstää vain sen viereisiä ruutuja. Ympäristöä työstämään mahtuu siis vain kahdeksan kansalaista, mutta kylän sisälle sitäkin enemmän. Jokaisessa rakennuksessa voi työskennellä yhtä aikaa kolme kansalaista. Uusissa kylissä on valmiina perusrakennukset mm. rommin, vaatteiden, takkien, sikareiden ja työkalujen valmistamiseen. Olemassa olevia rakennuksia voi parantaa tuotannon tehostamiseksi, mutta jotkin tuotantorakennukset kuten ristejä tuottava kirkko tai työkaluja aseiksi muuttava varustama sekä kalastuksen mahdollistava laituri, tulee rakentaa jälkikäteen. Rakentaminen onnistuu laittamalla jonkun puunhakkaajan hommiin johonkin metsäruutuun tai tuomalla puuta toisesta kaupungista, ja pistämällä ammattilainen tai kuka tahansa kansalainen rakentajan mökkiin. Civilizationin tapaan jokainen rakennus vaatii jonkun määrän rakennuspisteitä valmistuakseen, mutta Colonizationissa kehittyneimmät rakennukset vaativat myös jonkin verran työkaluja. Työkalut valmistetaan rautamalmista ja niitä tarvitsevat myös pioneerit sekä asesepät. Aseseppä pystyy muuttamaan jokaisen työkalun musketiksi, joita jokainen sotilas tarvitsee siis viisikymmentä. Pioneeri taas voi kantaa sata työkalua kerralla ja kuluttaa kaksikymmentä jokaisen tienpätkän tai pellon rakentamiseen sekä metsän kaatamiseen.
Valitettavasti kylien maksimimäärä per kansa on 38, joten Civilization tyylistä koko maailman asuttamista ei tueta. Muutenkin kylät kannattaa yleensä rakentaa meren rannalle, jotta niihin pääsee laivalla, sillä muuten kaikki hyödykkeet pitää kuljettaa laivoja pienemmillä ja hitaammilla vankkureilla. Toki pelin edetessä kyliin voi rakentaa tullikamarin, jolloin hyödykkeet myydään itsekseen eikä niitä tarvitse erikseen rahadata Eurooppaan. Kylät voi vapaasti purkaa heittämällä kaikki kansalaiset ulos kaupungissa, paitsi jos kylän suojaksi on rakennettu puolustusbonuksia antava paaluaita tai muu kehittyneempi kylän ympäröivä muuri.
Raaka-aineiden ja valmiiden tuotteiden lisäksi jokainen kylä voi rakennuksista ja työläisten määrästä ja ammattitaidosta riippuen tuottaa jonkin määrän ristejä ja periamerikkalaisia itsenäistymisen sanomaa levittävää mediaa symboloivia itsenäisyyskirkonkelloja. Kaikkien kylien ristien kokonaismäärän ylittäessä tietyn kasvavan määrän, ilmestyy kotisataman laiturille Eurooppaan vapaaehtoinen kansalainen valmiina asuttamaan uutta maailmaa. Parhaiten kirkossa työskentelee ammattilaissaarnaaja ja sen voi myös päivittää katedraaliksi. Lisäksi kirkko mahdollistaa kenen tahansa muuttamisen lähetyssaarnaajaksi, tosin tämänkin homman hoitaa paremmin koulutettu ammattilaislähetyssaarnaaja.
Itsenäisyyskellot ”tuotetaan” kaupungintalolla ja niiden tuotantoa voi tehostaa rakentamalla kirjapainon ja sanomalehtipainon. Itsenäisyyskellojen tuotannolla on kaksi vaikutusta. Yksilöllisesti jokaisessa kylässä niiden tuotanto lisää kyseisen kylän itsenäistymismyönteisyyttä. Itsenäistymismyönteisyysprosentti on myös riippuvainen kylän koosta ja se antaa bonuksia kylän tuotantoon ylittäessään viisikymmentä ja sata prosenttia. Helpointa vaikeusastetta lukuun ottamatta liian alhainen prosentti kylän kokoon verrattuna aiheuttaa tuotantomenetyksiä kaikkien kylän asukkaiden osalta. Lisäksi prosentti vaikuttaa siihen, kuinka moni kaikista kaupungissa olevista ammattisotilaista ylennetään paremmiksi koloniaalisiksi sotilaiksi itsenäisyyssodan alkaessa. Kellojen tuotannon tärkeys ei lopu itsenäisyyssodan alettua, vaan silloin jokin muu Euroopan valtioista yleensä tarjoaa armeijansa vahvistuksiksi itsenäisyystaisteluun tiettyä määrää itsenäisyyskelloja vastaan. Muutenkin pelin kuluessa muiden kansojen kuninkaalliset voivat satunnaisesti myydä pelaajalle jonkin joukon sotilaita, tykkejä tai laivoja halvemmalla kuin ostamalla samat Euroopasta.
Lisäksi ennen sotaa kaikkien kylien kellotuotanto menee yhteiseen kassaan, joka aina tietyn kasvavan rajan ylittäessään lisää pelaajan siirtokunnan itsenäistymistä tukevaa kontinentaaliseen kongressiin jonkin esim. jollain tavalla Amerikan valtioiden itsenäistymisiin tai uuden mantereen tutkimiseen ja asuttamiseen vahvasti vaikuttaneen kuuluisan historiallisen henkilön, kuten George Washington, Benjamin Franklin, Simon Bolivar, Hernan Cortes tai Ferdinand Magellan. Nämä perustaja isiksi kutsutut henkilöt ilmestyvät valittaviksi kongressiin liittyjiksi osittain satunnaisesti ja valittavissa on aina yksi henkilö jokaisesta viidestä eri kategoriasta: Löytöretkeily, sotilaallinen, poliittinen, uskonnollinen ja kaupallinen. Jokaisessa kategoriassa on viisi henkilöä, joten kongressin maksimikoko on 25. Pelin loppuessa pelaaja saa sitä enemmän pisteitä mitä nopeammin hän itsenäistyi. Takaraja on vuosi 1850 jolloin peli päättyy ilman itsenäistymistäkin.
Liittyessään jokainen isä antaa jonkinlaisen bonuksen heti esim. ilmaisen yksikön muodossa tai pitkävaikutteisesti jollekin kategoriaansa kuuluvalle asialle. Löytöretkeilijät mm. nopeuttavat laivojen kulkua, paljastavat kaikkien siirtokuntien kylien sijainnit tai estävät tiedustelijayksiköiden mystisen katomaisen joihinkin raunioihin. Sotilaalliset jäsenet mm. pitävät huolen että intiaanikylän tuhoamisesta saa aina aarteen tai antavat pelaajalle ilmaisen fregatin. Poliitikot mm. edistävät rauhan syntymistä sekä intiaanien että muiden eurooppalaisten kanssa, sekä edistävät itsenäisyyskellojen tuotantoa. Uskonnolliset henkilöt mm. tehostavat ristien tuotantoa ja intiaanikäännynnäisten ilmestymistiheyttä, tai muuttavat ne kaikki normaaleiksi kouluttamattomiksi kansalaisiksi. Kaupalliset perustajat mm. sallivat tärkeän tullikamarin rakentamisen ja kaupankäynnin muiden eurooppalaisten kanssa, sekä poistavat intiaanien käyttämän maan ostamisen tai pakkolunastamisen.
Amatööri- tai ammattisotilaat vaativat siis musketteja kyetäkseen taistelemaan. Lisäksi ne voivat napata viisikymmentä hevosta alleen parantaen liikkumistaan ja voimaansa. Jokaisella yksiköllä on jokin voima arvo sekä liikkumisnopeus. Hävittyään taistelun yksiköt eivät koskaan suoraan kuole, vaan ne ensin menettävät hevosensa ja sitten muskettinsa ja lopulta hävitessään aseettomina joutuvat vihollisen kaappaamiksi. Intiaaneja vastaan puolustaessa menevät menetetyt aseet tai hevoset hyökkääjälle. Intiaanit eivät säästä siviilejä vaan tappavat ne. Laivat ja tykit sen sijaan voi tuhota kerralla. Tykkien tapauksessa tosin vasta sitten kun ne ovat ensin vaurioituneet. Vaurioituneita tykkejä ei voi korjata toisin kuin laivoja, jotka voivat taistelussa vaurioitua ja menevät tällöin automaattisesti Eurooppaan tai lähimmälle kuivatelakalle korjattavaksi. Korjaus ei vaadi työkaluja tai rakentamista vaan ainoastaan aikaa muutaman vuoron laivasta riippuen. Itsenäistymisen julistamisen jälkeen itsenäisyyssodan alkaessa laskeutuvat kuninkaalliset joukot välittömästi suurimpien kylien rannoille. Kuninkaalliset punatakit ja rakuunat ovat sekä tavallisia että koloniaalisia sotilaita voimakkaampia, mutta muurien antamilla puolustusbonuksilla täysin voitettavissa.
Laivoja ja tykkejä voi Euroopasta ostamisen lisäksi rakentaa siirtokuntansa kylissä edistyneiden rakennusten myötä. Erilaisia laivoja ovat mm. karevelli, kaluuna, privateeri, fregatti ja Man-O-War, joista ainoastaan Man-O-Waria ei voi rakentaa, vaan ainoastaan ostaa tai saada kelloja tuottamalla itsenäisyyssodan aikana. Kuninkaalliset Man-O-Warit paitsi tuovat kuninkaallisen armeijan Euroopasta myös pommittavat rannikkokyliä. Kylät voivat puolustautua pommitusta vastaan tykkien ja muurien yhdistelmällä. Laivoilla on maayksiköiden tapaan voima ja liikkumisarvo, ja niistäkin vain sotilaalliset versiot voivat hyökätä muiden laivojen tai kylien kimppuun. Kaikissa laivoissa on kahdesta kuuteen säilytystilaa, joihin jokaiseen mahtuu yksi kansalainen, tykki tai sata tonnia tahi yksikköä jotain kauppatavaraa.
Ainutlaatuinen muihin laivoihin verrattuna on privateeri, joka on eräänlainen laillinen merirosvoalus. Vaikka se toimii jonkun kruunun alaisena, eivät muut pelaajat koskaan sen hyökätessä tiedä kenelle se kuuluu, elleivät huomaa sen menevän johonkin kylään. Privateerit voivat hyökätä rauhankin aikana kenen tahansa Eurooppalaisten kimppuun ja varastaa näiden lastin. Sodan aikana lastin voivat varastaa muutkin voitokkaat sotalaivat, mutta lasti vähentää niiden hyökkäysvoimaa. Tykit taasen ovat haavoittuvaisia avoimilla alueilla, mutta parhaimmillaan intiaanien kylään kohdistuvaa hyökkäystä vastaan. Päihitettyään kaikki tai suurimman osan kuninkaallisen armeijan yksiköistä (armeijan yksiköt ovat nähtävissä valikosta), emämaan kuningas tai kuningatar luovuttaa ja päättää antaa pelaajan siirtokunnan itsenäistyä.
Sotaa ennen kruunu saattaa vähän väliä närkästyä jonkin kylän tietyn kauppatavaran suuresta tuotannosta johtuvista suurista tuloista, jolloin hän haluaa määrätä kaiken tavaran Euroopassa tapahtuvaan myyntiin kuninkaallisen veron luomisen tai korottamisen. Tällöin pelaaja voi joko suostua veron nostamiseen suutelemalla kuninkaallista sormusta tai vastustaa sitä heittämällä pois kyseisen kylän kyseisen tavaran kaikki varastoidut kappaleet. Protestointi johtaa myynti- ja ostoboikottiin kyseisen tavaran osalta kotisatamassa eikä veroa synny tai nosteta. Tosin pelissä olevan bugin ansioista myynti onnistuu boikotista huolimatta. Kaikki boikotit saa anteeksi annetuiksi Jakob Fugger kongressiin liittymisen myötä.
Maasto koostuu Civilizationin tapaan vuorista, kukkuloista, metsistä, joista ja tasangoista, ja siinä voi olla myös bonusresursseja, kuten rautamalmiesiintymä tai turkisten tuotantoa lisääviä riistaeläimiä sekä majavia. Hopeaa löytyy ammattilaisenkin toimesta normaaleilta vuorilta melko vähän, mutta hopeaesiintymän ansioista monin verroin enemmän. Joet voivat olla missä tahansa maastoruudussa ja mahdollistavat nopean liikkumisen niitä pitkin. Myös kaikissa paitsi vuori- ja kukkularuuduissa (sekä tietenkin merissä) voi olla metsä, jonka kaataminen voi tuoda esiin jonkin tasamaan bonusresurssin. Jokien lisäksi liikkumista ja tuotantoa nopeuttavat tiet, paitsi tasamaaruuduissa vain joidenkin resurssien tuotantoa, sillä niissä kaikkien viljelyresurssien tuotantoa parantavat pellot.
Vaikka metsä on kaikkialla samannäköistä, tuottaa se eri resursseja sen mukaan missä maastossa se kasvaa. Metsäruudut tuottavat siis jonkin verran samaa resurssia, jota sen ruutu tuottaa eniten ilman metsää. Parhaiten turkiksia tuottaa sekametsä, jonka alta paljastuva tasanko taas on parasta ruuan tuotannon kannalta. Paras puuntuotannon kannalta on havumetsä, jonka alta taasen paljastuu tupakan kasvatukselle otollisin ruohikkomaasto. Preerialla kasvaa parhaiten puuvilla, mutta se pärjää jotenkuten myös tasangoilla. Rautamalmia saa vuorten ja kukkuloiden lisäksi jonkin verran tasangoilta ja soista, jossa kasvaa myös sokeri, joka tosin kukoistaa eniten kaadetun sademetsän paikalla. Intiaanit eivät yleensä pidä heidän kyliensä ympärysruutujen metsien kaatamisesta. Aitoa Amerikan karttaa lukuun ottamatta erityyppiset maastot tuppaavat olemaan liiankin sekaisin keskenään, jolloin yhden siirtokunnan erikoistuminen vain muutaman raaka-aineen tuottamiseen on hankalaa.
Maasto koostuu Civilizationin tapaan ylhäältä kuvatuista ruuduista. Grafiikka on Civilizationia yksityiskohtaisempaa, mutta ei juurikaan tarkempaa. Värejä pelissä on kyllä huomattavasti enemmän, joskin silti varsin vähän vain kaksi vuotta vanhempaan Civilization II:een verrattuna. Musiikki on melko samanlaista midisämpläystä kuin Civilizationissakin, mutta äänitehosteet ovat selvästi hienompia ja monipuolisempia. Käyttöliittymä on melko identtinen Civilizationin kanssa aina funktionäppäimistä avautuvia avustajia ja Colonizopedia -tietosanakirjaa myöten. Yksiköitä liikutellaan samalla tavalla numeronäppäimillä ja valikoita klikkaillaan hiirellä, mutta kaiken saa hoidettua varsin kätevästi myös näppäinoikoteitä pitkin.
Kaiken kaikkiaan Colonization on yhteen aikakauteen erikoistunut Civilization, mutta vain yhdellä voittotavoitteella. Sotimisen ja laajentumisen sijaan Colonization keskittyy enemmän kaupankäyntiin ja tuotannon maksimoimiseen, mutta puolustusten maksimoiminen ja itsenäisyyssodan julistamien on pasifistien kannalta valitettavasti pakollista pelin voittamiseksi. Rajoittuneisuudestaan huolimatta Colonizationissa on läsnä sama vahva riippuvaisuutta aiheuttava konsepti, ja se on monilta osin Civilizationia laajempi ja yksityiskohtaisempi vaikka aihe onkin rajatumpi. Noin kolmen vuoden Civilization tahkoamisen jälkeen serkkujeni ja setäni kanssa hänen
luonaan, Colonization ilmestyi ja aloimme tahkota sitä vähintään yhtä usein Civilizationin rinnalla. Civilizationin tavoin sain itselleni myös Colonizationin sekä sen ohjeiden kopion serkuiltani, mutta toisin kuin jatko-osia poikinutta ensimmäistä Civilizationia, olen siskoni ohella sittemmin tahkonnut Colonizationia usein vielä tänä päivänäkin, sillä sille ei vielä ole ilmestynyt jatko-osaa. Toivossa on tosin erittäin hyvä elää, sillä onhan Sid Meier tehnyt nykyaikaiset jatko-osat jo sekä Piratesille että Railroad Tycoonille.
Pinnallisten erojen lisäksi jokaisella kansalla on oma erikoisominaisuutensa. Siinä missä espanjalaiset saavat bonuksia intiaanien kurmottamiseen ranskalaiset ovat parempia pitämään heidät tyytyväisinä ja ystävällismielisinä. Englantilaiset taas ovat herkempiä houkuttelemaan ihmisiä lähtemään ilmaiseksi uuteen maailmaan asumaan ja hollantilaiset ovat kovia kaupankävijöitä, joten heidän tuottamien hyödykkeiden myynti- ja ostohinnat eivät koe niin suuria ja nopeita markkinamuutoksia kuin muiden. Lisäksi hollantilaisilla on pelin alussa muita isompi laiva, kun taas espanjalaisilla kokeneempi sotilas ja ranskalaisilla ammattipioneeri.
Eurooppalaisten lisäksi pelissä on useita Amerikoissa eläviä tai eläneitä intiaaniheimoja jotka on jaettu sivistyneisiin, maataloudellisiin ja vaeltaviin kansoihin. Sivistyneitä ovat Inkat ja Atsteekit, maataloudellisia ovat Arawak-, Cherokee- ja Irokeesi-intiaanit, ja vaeltajakansoja Apachet, Siouxit sekä Tupit. Jokaisella intiaanikansalla on oma eurooppalaisten väreistä poikkeava värinsä ja lisäksi vaeltajat tunnustaa tiipii -teltoista ja maataloudelliset majoistaan. Atsteekit asuvat pyramidien näköisissä kivirakennelmissaan ja Inkat pengerviljelmistä koostesuissa kylissä. Nimestään huolimatta vaeltajakansat eivät koskaan siirrä kyliään pelin aikana vaan ne ovat samassa paikassa pelin alusta alkaen.
Intiaanien kanssa ei voi käydä minkäänlaista suoraa diplomatiaa, mutta intiaanien lähettiläät ilmestyvät välillä pelaajan kyliin kertomaan kuinka heidän heimonsa suhtautuu pelaajaan ja hänen toimiinsa. Toki intiaaneja voi lepytellä tuomalla heille ilmaiseksi jotain kauppatavaraa. Tutkimalla rauhanomaisia intiaanikyliä tiedustelijayksiköllä kertoo heimon edustaja he mitä kolmea kauppatavaraa he ovat valmiita ostamaan tai vaihtamaan, sekä mitä ammattia he voivat opettaa kyseisessä kylässä. Lisäksi he voivat antaa ystävälliselle tiedustelijalle tietoa lähiympäristöstä tai pienen rahasumman. Kylien kanssa voi käydä kauppaa laivoilla tai vankkuriyksiköillä ja kouluttamattomia kansalaisia voi käydä niissä kouluttautumassa mm. maanviljelijöiksi, kalastajiksi, turkismetsästäjiksi sekä sokeri-, tupakka- tai puuvillaviljelijöiksi. Pelin alusta alkaen intiaanit tuovat hyvien suhteiden vallitessa vähän väliä ilmaisia lahjoja, mutta yksittäinen intiaaniyksikkö voi myös hyökätä varoituksetta. Astuessaan vihamielisen heimon kylään kansalainen tai tiedustelija yleensä skalpeerataan eikä häntä nähdä sen kummemmin.Mitään selvää sota tai rauhan tilaa intiaanien ja pelaajan välillä ei ole. Suhteen lämmitessä sekä lähetystöjen tekemisen vaikutuksesta intiaaniyksiköt saattavat myös liittyä pelaajan siirtokuntaan. Käännynnäisyksiköt ovat tavallista parempia monien raaka-aineiden tuotannossa, mutta muita huonompia jalostustehtävissä. Tuhoamalla erityisesti kehittyneiden kansojen kyliä niistä löytää suuriakin aarteita. Peloissaan olevat intiaaniyksiköt voivat myös liittyä pelaajan siirtokuntaan. Vaikka intiaanikylien tuhoaminen tuo mukavasti rahaa ja paljon tilaa, niin se ja varsinkin kokonaisten heimojen tuhoaminen näkyvät negatiivisesti loppupisteissä. Intiaaneja tuhoavaa vastustajaa kiusatakseen voi intiaaneille toki myydä tai antaa musketteja ja hevosia.
Intiaanikylien lisäksi kartalta löytyy muinaisia raunioita, joista voi löytää mm. pieniä tai suuria aarteita, lähialueen karttoja, eksyneitä matkailijoita tai jopa nuoruuden lähteen. Nuoruuden lähde aiheuttaa massiivisen rynnäkön Euroopan kotisataman laiturilla uuteen maailmaan ilmaiseksi asumaan pyrkivien osalta. Kaikki aarteet tulee kuljettaa suurella kaljuuna laivalla takaisin Eurooppaan, jotta ne saa muutettua rahaksi. Kalliin kaljuunan puutteessa kuninkaallinen laivasto tarjoutuu viemään aarteen Eurooppaan tietyllä osuudella sen arvosta. Päästäkseen takaisin Eurooppaan tulee laivojen mennä kartan länsi ja itä reunalla oleviin erityisiin ruutuihin. Laivasta riippuen matka Eurooppaan kestää muutaman vuoron. Siirtokunnan kotisatamaa Euroopassa edustaa kaupparuutu, jossa pelaaja voi mm. ostaa laivoja ja tykkejä, palkata kalliita ammattityöläisiä ja -sotilaita tai päästä halvemmalla maksamalla halukkaiden muuttajien matkapiletin omasta pussistaan. Halukkaiden joukossa voi olla kaikkea ammattisotilaista ja -pioneereista pikkurikollisiin ja orjatyöläisiin.
Tärkein toiminto Euroopassa on laivojen uudesta maailmasta tuomien raaka-aineiden ja hyödykkeiden myynti. Tämä on pelin alkupuolella pelaajan selvästi tärkein rahanlähde. Rahaa saa myös aarteiden ja intiaanien kanssa käytävän vaihtokaupan muodossa, mutta eniten rahaa tuottaa kauppa vanhan mantereen kanssa. Hyödykkeiden hinnat nousevat ja laskevat itsekseen ja sitä mukaa kun pelaaja rahtaa sitä uudesta maailmasta. Kallein kauppatavara on hopea, joka tosin voi liian tiheällä myynnillä laskea jopa kaikista halvimmaksi. Kaikkia hyödykkeitä voi myös ostaa loputtomiin Euroopasta hieman tai selvästi myyntihintaa kalliimmalla, mutta tähän on harvoin tarvetta sillä kaikkia niitä paitsi intiaanien rakastamia helyjä voi valmistaa uudessa maailmassa. Ainoastaan hevosia kasvattaakseen tulee pelaajan rakentaa johonkin kylään tallit ja tuoda sinne muutama hevonen Euroopasta. Tosin hevoset voi hankkia myös jonkin yksikön kuten tiedustelijan tai ratsuväkisotilaan mukana kaupan päälle tulevina ratsuina laittamalla ne joksikin aikaa talleille poikimaan ennen yksikön ratsuksi palaamista.Pelin kylät eivät koostu erityisesti kansalaisista, vaan voivat koostua myös sotilaista, sillä pelin jokainen yksikkö voi liikkua vapaasti kartalla tai asua kylässä ja jokainen heistä voi myös harjoittaa mitä ammattia tahansa, pois lukien tietenkin tykki- ja laivayksiköt. Koukku on siinä että ammattilaiset osaavat homman parhaiten. Eli esim. ammattiräätäli voi yhtä hyvin viljellä ruokaa, kalastaa, valmistaa takkeja tai vaikka poimia musketin ja ryhtyä sotilaaksi, mutta kaikki nämä hän tekee vain keskinkertaisella tehokkuudella, kun taas vaatteita hän valmistaa tuplasti enemmän joka vuoro, kuin kukaan muu. Ammattilaisten lisäksi pelissä on tavallisia kouluttamattomia kansalaisia. Euroopasta vapaaehtoisesti uuteen maailmaan muuttavat tai ruokavaraston täyttyessä kylissä syntyvät kouluttamattomat kansalaiset hoitavat kaikki ammatit keskinkertaisesti, mutta heidät voi siis kouluttaa joihinkin ammatteihin intiaanikylissä. Omissa kylissä koulutus onnistuu mihin tahansa ammattiin, kunhan opettamassa on jokin ammattilainen, jolle koulurakennus on tarpeeksi kehittynyt. Pikkurikolliset ja orjat toimivat alkutuotannossa yhtä hyvin, kuin kouluttamattomat kansalaiset, mutta ovat huonompia jalostuksessa. Rikolliset ja orjat muuttuvat koulutuksen myötä tavallisiksi kansalaisiksi ja orjia voi myös lähettää intiaanikyliin oppimaan. Yksittäiset intiaanikylät tosin suostuvat kouluttamaan yleensä vain muutaman kansalaisen koko pelin aikana.
Civilizationista poiketen jokainen kylä voi työstää vain sen viereisiä ruutuja. Ympäristöä työstämään mahtuu siis vain kahdeksan kansalaista, mutta kylän sisälle sitäkin enemmän. Jokaisessa rakennuksessa voi työskennellä yhtä aikaa kolme kansalaista. Uusissa kylissä on valmiina perusrakennukset mm. rommin, vaatteiden, takkien, sikareiden ja työkalujen valmistamiseen. Olemassa olevia rakennuksia voi parantaa tuotannon tehostamiseksi, mutta jotkin tuotantorakennukset kuten ristejä tuottava kirkko tai työkaluja aseiksi muuttava varustama sekä kalastuksen mahdollistava laituri, tulee rakentaa jälkikäteen. Rakentaminen onnistuu laittamalla jonkun puunhakkaajan hommiin johonkin metsäruutuun tai tuomalla puuta toisesta kaupungista, ja pistämällä ammattilainen tai kuka tahansa kansalainen rakentajan mökkiin. Civilizationin tapaan jokainen rakennus vaatii jonkun määrän rakennuspisteitä valmistuakseen, mutta Colonizationissa kehittyneimmät rakennukset vaativat myös jonkin verran työkaluja. Työkalut valmistetaan rautamalmista ja niitä tarvitsevat myös pioneerit sekä asesepät. Aseseppä pystyy muuttamaan jokaisen työkalun musketiksi, joita jokainen sotilas tarvitsee siis viisikymmentä. Pioneeri taas voi kantaa sata työkalua kerralla ja kuluttaa kaksikymmentä jokaisen tienpätkän tai pellon rakentamiseen sekä metsän kaatamiseen.
Valitettavasti kylien maksimimäärä per kansa on 38, joten Civilization tyylistä koko maailman asuttamista ei tueta. Muutenkin kylät kannattaa yleensä rakentaa meren rannalle, jotta niihin pääsee laivalla, sillä muuten kaikki hyödykkeet pitää kuljettaa laivoja pienemmillä ja hitaammilla vankkureilla. Toki pelin edetessä kyliin voi rakentaa tullikamarin, jolloin hyödykkeet myydään itsekseen eikä niitä tarvitse erikseen rahadata Eurooppaan. Kylät voi vapaasti purkaa heittämällä kaikki kansalaiset ulos kaupungissa, paitsi jos kylän suojaksi on rakennettu puolustusbonuksia antava paaluaita tai muu kehittyneempi kylän ympäröivä muuri.Raaka-aineiden ja valmiiden tuotteiden lisäksi jokainen kylä voi rakennuksista ja työläisten määrästä ja ammattitaidosta riippuen tuottaa jonkin määrän ristejä ja periamerikkalaisia itsenäistymisen sanomaa levittävää mediaa symboloivia itsenäisyyskirkonkelloja. Kaikkien kylien ristien kokonaismäärän ylittäessä tietyn kasvavan määrän, ilmestyy kotisataman laiturille Eurooppaan vapaaehtoinen kansalainen valmiina asuttamaan uutta maailmaa. Parhaiten kirkossa työskentelee ammattilaissaarnaaja ja sen voi myös päivittää katedraaliksi. Lisäksi kirkko mahdollistaa kenen tahansa muuttamisen lähetyssaarnaajaksi, tosin tämänkin homman hoitaa paremmin koulutettu ammattilaislähetyssaarnaaja.
Itsenäisyyskellot ”tuotetaan” kaupungintalolla ja niiden tuotantoa voi tehostaa rakentamalla kirjapainon ja sanomalehtipainon. Itsenäisyyskellojen tuotannolla on kaksi vaikutusta. Yksilöllisesti jokaisessa kylässä niiden tuotanto lisää kyseisen kylän itsenäistymismyönteisyyttä. Itsenäistymismyönteisyysprosentti on myös riippuvainen kylän koosta ja se antaa bonuksia kylän tuotantoon ylittäessään viisikymmentä ja sata prosenttia. Helpointa vaikeusastetta lukuun ottamatta liian alhainen prosentti kylän kokoon verrattuna aiheuttaa tuotantomenetyksiä kaikkien kylän asukkaiden osalta. Lisäksi prosentti vaikuttaa siihen, kuinka moni kaikista kaupungissa olevista ammattisotilaista ylennetään paremmiksi koloniaalisiksi sotilaiksi itsenäisyyssodan alkaessa. Kellojen tuotannon tärkeys ei lopu itsenäisyyssodan alettua, vaan silloin jokin muu Euroopan valtioista yleensä tarjoaa armeijansa vahvistuksiksi itsenäisyystaisteluun tiettyä määrää itsenäisyyskelloja vastaan. Muutenkin pelin kuluessa muiden kansojen kuninkaalliset voivat satunnaisesti myydä pelaajalle jonkin joukon sotilaita, tykkejä tai laivoja halvemmalla kuin ostamalla samat Euroopasta.
Lisäksi ennen sotaa kaikkien kylien kellotuotanto menee yhteiseen kassaan, joka aina tietyn kasvavan rajan ylittäessään lisää pelaajan siirtokunnan itsenäistymistä tukevaa kontinentaaliseen kongressiin jonkin esim. jollain tavalla Amerikan valtioiden itsenäistymisiin tai uuden mantereen tutkimiseen ja asuttamiseen vahvasti vaikuttaneen kuuluisan historiallisen henkilön, kuten George Washington, Benjamin Franklin, Simon Bolivar, Hernan Cortes tai Ferdinand Magellan. Nämä perustaja isiksi kutsutut henkilöt ilmestyvät valittaviksi kongressiin liittyjiksi osittain satunnaisesti ja valittavissa on aina yksi henkilö jokaisesta viidestä eri kategoriasta: Löytöretkeily, sotilaallinen, poliittinen, uskonnollinen ja kaupallinen. Jokaisessa kategoriassa on viisi henkilöä, joten kongressin maksimikoko on 25. Pelin loppuessa pelaaja saa sitä enemmän pisteitä mitä nopeammin hän itsenäistyi. Takaraja on vuosi 1850 jolloin peli päättyy ilman itsenäistymistäkin.Liittyessään jokainen isä antaa jonkinlaisen bonuksen heti esim. ilmaisen yksikön muodossa tai pitkävaikutteisesti jollekin kategoriaansa kuuluvalle asialle. Löytöretkeilijät mm. nopeuttavat laivojen kulkua, paljastavat kaikkien siirtokuntien kylien sijainnit tai estävät tiedustelijayksiköiden mystisen katomaisen joihinkin raunioihin. Sotilaalliset jäsenet mm. pitävät huolen että intiaanikylän tuhoamisesta saa aina aarteen tai antavat pelaajalle ilmaisen fregatin. Poliitikot mm. edistävät rauhan syntymistä sekä intiaanien että muiden eurooppalaisten kanssa, sekä edistävät itsenäisyyskellojen tuotantoa. Uskonnolliset henkilöt mm. tehostavat ristien tuotantoa ja intiaanikäännynnäisten ilmestymistiheyttä, tai muuttavat ne kaikki normaaleiksi kouluttamattomiksi kansalaisiksi. Kaupalliset perustajat mm. sallivat tärkeän tullikamarin rakentamisen ja kaupankäynnin muiden eurooppalaisten kanssa, sekä poistavat intiaanien käyttämän maan ostamisen tai pakkolunastamisen.
Amatööri- tai ammattisotilaat vaativat siis musketteja kyetäkseen taistelemaan. Lisäksi ne voivat napata viisikymmentä hevosta alleen parantaen liikkumistaan ja voimaansa. Jokaisella yksiköllä on jokin voima arvo sekä liikkumisnopeus. Hävittyään taistelun yksiköt eivät koskaan suoraan kuole, vaan ne ensin menettävät hevosensa ja sitten muskettinsa ja lopulta hävitessään aseettomina joutuvat vihollisen kaappaamiksi. Intiaaneja vastaan puolustaessa menevät menetetyt aseet tai hevoset hyökkääjälle. Intiaanit eivät säästä siviilejä vaan tappavat ne. Laivat ja tykit sen sijaan voi tuhota kerralla. Tykkien tapauksessa tosin vasta sitten kun ne ovat ensin vaurioituneet. Vaurioituneita tykkejä ei voi korjata toisin kuin laivoja, jotka voivat taistelussa vaurioitua ja menevät tällöin automaattisesti Eurooppaan tai lähimmälle kuivatelakalle korjattavaksi. Korjaus ei vaadi työkaluja tai rakentamista vaan ainoastaan aikaa muutaman vuoron laivasta riippuen. Itsenäistymisen julistamisen jälkeen itsenäisyyssodan alkaessa laskeutuvat kuninkaalliset joukot välittömästi suurimpien kylien rannoille. Kuninkaalliset punatakit ja rakuunat ovat sekä tavallisia että koloniaalisia sotilaita voimakkaampia, mutta muurien antamilla puolustusbonuksilla täysin voitettavissa.
Laivoja ja tykkejä voi Euroopasta ostamisen lisäksi rakentaa siirtokuntansa kylissä edistyneiden rakennusten myötä. Erilaisia laivoja ovat mm. karevelli, kaluuna, privateeri, fregatti ja Man-O-War, joista ainoastaan Man-O-Waria ei voi rakentaa, vaan ainoastaan ostaa tai saada kelloja tuottamalla itsenäisyyssodan aikana. Kuninkaalliset Man-O-Warit paitsi tuovat kuninkaallisen armeijan Euroopasta myös pommittavat rannikkokyliä. Kylät voivat puolustautua pommitusta vastaan tykkien ja muurien yhdistelmällä. Laivoilla on maayksiköiden tapaan voima ja liikkumisarvo, ja niistäkin vain sotilaalliset versiot voivat hyökätä muiden laivojen tai kylien kimppuun. Kaikissa laivoissa on kahdesta kuuteen säilytystilaa, joihin jokaiseen mahtuu yksi kansalainen, tykki tai sata tonnia tahi yksikköä jotain kauppatavaraa.
Ainutlaatuinen muihin laivoihin verrattuna on privateeri, joka on eräänlainen laillinen merirosvoalus. Vaikka se toimii jonkun kruunun alaisena, eivät muut pelaajat koskaan sen hyökätessä tiedä kenelle se kuuluu, elleivät huomaa sen menevän johonkin kylään. Privateerit voivat hyökätä rauhankin aikana kenen tahansa Eurooppalaisten kimppuun ja varastaa näiden lastin. Sodan aikana lastin voivat varastaa muutkin voitokkaat sotalaivat, mutta lasti vähentää niiden hyökkäysvoimaa. Tykit taasen ovat haavoittuvaisia avoimilla alueilla, mutta parhaimmillaan intiaanien kylään kohdistuvaa hyökkäystä vastaan. Päihitettyään kaikki tai suurimman osan kuninkaallisen armeijan yksiköistä (armeijan yksiköt ovat nähtävissä valikosta), emämaan kuningas tai kuningatar luovuttaa ja päättää antaa pelaajan siirtokunnan itsenäistyä.Sotaa ennen kruunu saattaa vähän väliä närkästyä jonkin kylän tietyn kauppatavaran suuresta tuotannosta johtuvista suurista tuloista, jolloin hän haluaa määrätä kaiken tavaran Euroopassa tapahtuvaan myyntiin kuninkaallisen veron luomisen tai korottamisen. Tällöin pelaaja voi joko suostua veron nostamiseen suutelemalla kuninkaallista sormusta tai vastustaa sitä heittämällä pois kyseisen kylän kyseisen tavaran kaikki varastoidut kappaleet. Protestointi johtaa myynti- ja ostoboikottiin kyseisen tavaran osalta kotisatamassa eikä veroa synny tai nosteta. Tosin pelissä olevan bugin ansioista myynti onnistuu boikotista huolimatta. Kaikki boikotit saa anteeksi annetuiksi Jakob Fugger kongressiin liittymisen myötä.
Maasto koostuu Civilizationin tapaan vuorista, kukkuloista, metsistä, joista ja tasangoista, ja siinä voi olla myös bonusresursseja, kuten rautamalmiesiintymä tai turkisten tuotantoa lisääviä riistaeläimiä sekä majavia. Hopeaa löytyy ammattilaisenkin toimesta normaaleilta vuorilta melko vähän, mutta hopeaesiintymän ansioista monin verroin enemmän. Joet voivat olla missä tahansa maastoruudussa ja mahdollistavat nopean liikkumisen niitä pitkin. Myös kaikissa paitsi vuori- ja kukkularuuduissa (sekä tietenkin merissä) voi olla metsä, jonka kaataminen voi tuoda esiin jonkin tasamaan bonusresurssin. Jokien lisäksi liikkumista ja tuotantoa nopeuttavat tiet, paitsi tasamaaruuduissa vain joidenkin resurssien tuotantoa, sillä niissä kaikkien viljelyresurssien tuotantoa parantavat pellot.
Vaikka metsä on kaikkialla samannäköistä, tuottaa se eri resursseja sen mukaan missä maastossa se kasvaa. Metsäruudut tuottavat siis jonkin verran samaa resurssia, jota sen ruutu tuottaa eniten ilman metsää. Parhaiten turkiksia tuottaa sekametsä, jonka alta paljastuva tasanko taas on parasta ruuan tuotannon kannalta. Paras puuntuotannon kannalta on havumetsä, jonka alta taasen paljastuu tupakan kasvatukselle otollisin ruohikkomaasto. Preerialla kasvaa parhaiten puuvilla, mutta se pärjää jotenkuten myös tasangoilla. Rautamalmia saa vuorten ja kukkuloiden lisäksi jonkin verran tasangoilta ja soista, jossa kasvaa myös sokeri, joka tosin kukoistaa eniten kaadetun sademetsän paikalla. Intiaanit eivät yleensä pidä heidän kyliensä ympärysruutujen metsien kaatamisesta. Aitoa Amerikan karttaa lukuun ottamatta erityyppiset maastot tuppaavat olemaan liiankin sekaisin keskenään, jolloin yhden siirtokunnan erikoistuminen vain muutaman raaka-aineen tuottamiseen on hankalaa.Maasto koostuu Civilizationin tapaan ylhäältä kuvatuista ruuduista. Grafiikka on Civilizationia yksityiskohtaisempaa, mutta ei juurikaan tarkempaa. Värejä pelissä on kyllä huomattavasti enemmän, joskin silti varsin vähän vain kaksi vuotta vanhempaan Civilization II:een verrattuna. Musiikki on melko samanlaista midisämpläystä kuin Civilizationissakin, mutta äänitehosteet ovat selvästi hienompia ja monipuolisempia. Käyttöliittymä on melko identtinen Civilizationin kanssa aina funktionäppäimistä avautuvia avustajia ja Colonizopedia -tietosanakirjaa myöten. Yksiköitä liikutellaan samalla tavalla numeronäppäimillä ja valikoita klikkaillaan hiirellä, mutta kaiken saa hoidettua varsin kätevästi myös näppäinoikoteitä pitkin.
Kaiken kaikkiaan Colonization on yhteen aikakauteen erikoistunut Civilization, mutta vain yhdellä voittotavoitteella. Sotimisen ja laajentumisen sijaan Colonization keskittyy enemmän kaupankäyntiin ja tuotannon maksimoimiseen, mutta puolustusten maksimoiminen ja itsenäisyyssodan julistamien on pasifistien kannalta valitettavasti pakollista pelin voittamiseksi. Rajoittuneisuudestaan huolimatta Colonizationissa on läsnä sama vahva riippuvaisuutta aiheuttava konsepti, ja se on monilta osin Civilizationia laajempi ja yksityiskohtaisempi vaikka aihe onkin rajatumpi. Noin kolmen vuoden Civilization tahkoamisen jälkeen serkkujeni ja setäni kanssa hänen
luonaan, Colonization ilmestyi ja aloimme tahkota sitä vähintään yhtä usein Civilizationin rinnalla. Civilizationin tavoin sain itselleni myös Colonizationin sekä sen ohjeiden kopion serkuiltani, mutta toisin kuin jatko-osia poikinutta ensimmäistä Civilizationia, olen siskoni ohella sittemmin tahkonnut Colonizationia usein vielä tänä päivänäkin, sillä sille ei vielä ole ilmestynyt jatko-osaa. Toivossa on tosin erittäin hyvä elää, sillä onhan Sid Meier tehnyt nykyaikaiset jatko-osat jo sekä Piratesille että Railroad Tycoonille.Hyvää:
+ Teema ja monipuolisuus
+ Taktisempi taistelu kuin Civilizationissa
+ Aiheuttaa yhtä paljon riippuvuutta kuin esikuvansa
+ Amerikoiden historian oppitunteja tarjolla
Huonoa:
- Peliä helpottavat bugit
- Siirtokunnan kylien määrä rajallinen
