DVD-kokoelmani esittely: Osa LIV

X-Men
DVD versio: X-Men 1.5 (2 levyn extreme versio)
Genre: Supersankaritoiminta
Ohjaaja: Bryan Singer
Pääosissa: Hugh Jackman, Patrick Stewart, Ian McKellen, Famke Janssen, James Marsden, Halle Berry, Anna Paquin
Maat: Kanada/USA
Vuosi: 2000
Kesto: 1h 40min
Ikäraja: K-15
Arvosana (0-10): 9,0

X-Menit ovat pieni ryhmä mutantteja, jotka geenimutaatioiden seurauksena ovat saaneet yliluonnollisia voimia. Kyklooppi purkaa energiavirtaa silmistään, Storm hallitsee säätä tahdonvoimallaan. Rogue imee itseensä elinvoimaa kosketuksen kautta. Professori Xavierin (Patrick Stewart) perustama instituutti kouluttaa mutantteja käyttämään erikoiskykyjään paremman yhteiskunnan saavuttamiseksi. Xavierin entinen ystävä, Magneto (Ian McKellen), on kuitenkin ryhtynyt toisen koulukunnan edustajaksi, jonka tavoitteena on tuhota ihmiskunta, sillä hän ei usko ihmisten ja mutanttien mahtuvan samalle planeetalle. Täten Professori Xavierin X-Menit ja Magneton joukot valmistautuvat viimeiseen taisteluun, jossa panoksena on koko ihmiskunnan tulevaisuus.

Vuosituhannen alussa ilmestyneen samannimiseen sarjakuvaan perustuvan X-Men -elokuvan voidaan sanoa aloittaneen supersankaerielokuvien buumin, jolle ei vieläkään näy loppua. X-Men vieläpä teki sen kesäkauden Hollywood toimintarymistelyksi vähäisellä 75 miljoonan dollarin budjetilla. Jos olisin käynyt katsastamassa sen syksyllä 2000 elokuvateatterissa asti, olisin varmasti katsastanut jo teatterissa myös monet sitä seuranneet hitit, kuten Spider-Man 1 & 2 sekä X-Men 2. Se mikä eniten erottaa X-Menin useimmista supersankarielokuvista, on yliluonnollisia voimia omaavien sankareiden ja roistojen suuri määrä. Tällöin päähahmoihin ei oikein synny yhtä syvää sidosta kuin esimerkiksi Batman ja Spider-Man -elokuvissa, mutta vastapainona juoniasetelmasta saadaan huomattavasti monisävyisempi, kun tärkeässä roolissa on suurta mutanttipopulaatiota kohtaan epäileväinen ja pelokas ihmiskunta. Usean päähahmon ansiosta nähdään myös tavallista kirjavampi joukko kiinnostavia hahmoja, joiden kehittyessä käsitellään kaikkea yksinäisyydestä ja peloista hylkäämisen ja itsekkyyden kautta toivoon ja rakkauteen.

Valitettavasti sataan minuuttiin ei mahdu kaikkea, joten osa hahmojen kehityksestä jää kovin vähäiseksi, kuten Halle Berryn tulkitsema Stormin kohdalla. Parhaat näyttelijäsuoritukset löytyvät hahmoista, jota saavat eniten ruutuaikaa. Hugh Jackman sopii rooliinsa loistavasti ja konkarit Patrick Stewart sekä Ian McKellen ovat vertaansa vailla Professori X:n ja Magneton rooleissa. Famke Janssenin ja James Marsdenin hahmojen välinen romanssi sen sijaan jää aavistuksen lättänäksi viimeksi mainitun vähän mitäänsanomattoman suorituksen takia. Onneksi kolmiodraamasta heidän ja Wolverinen kanssa irtoaa sopivasti sekä draamaa että pientä komiikkaakin. Palkinto parhaan vähemmän tunnetun näyttelijän suorituksesta menee ilman muuta Wolverinen tavoin identiteettinsä kanssa painivaa Rogueta näyttelevälle Anna Paquinille. Maininnan ansaitsevat myös aiemmin Tähtien sodan Darth Maulina tunnettu Ray Park fyysisestä Toadin roolista sekä Rebecca Romijn muodonmuuttaja Mystiquen roolissa parhaasta näyttelemisestä erittäin vähäisillä vuorosanoilla.

Draaman ohella elokuvassa on tietysti aimo annos vauhdikasta toimintaa, jota ryydittävät upeat tehosteet pienehköstä budjetista huolimatta. Kaikkien mutanttien voimat pääsevät hienosti esille ja paikkoja menee remonttiin kiitettävän paljon ja usein, eikä perinteistä turpaanmättöäkään ole unohdettu. Kyllästymään ei pääse kun maisematkin vaihtelevat sopivin väliajoin. Tarina alkaa toisen maailmansodan keskitysleiriltä ja etenee jylhien Kanadalaismaisemien kautta New Yorkiin aina Vapaudenpatsaan huipulle saakka. Kuten hyvässä toimintaelokuvassa kuluukin, on toiminnan ja draaman seassa myös pientä komiikkaa. Yleinen sävy on kuitenkin esimerkiksi kahta ensimmäistä Spider-Man -elokuvaa asiallisempi ja läppiä on harvemmassa, joten ne harvat heitot naurattavat sitäkin enemmän. Monista löytyy myös viittauksia sarjakuviin, kuten X-Menien käyttämiin keltaisiin pukuihin, jotka elokuvan menestyksen myötä vaihtuivat siinä nähtyihin mustanpuhuvampiin versioihin.

X-Men tarjoaa taattua vauhdikasta, näyttävää ja tunteikasta viihdettä, vaikka siinä ei erityisesti ole yhtä tiettyä ikimuistoista tapahtumaa tai hahmoa, pois lukien ihastuttavan karski ja kyyninen Wolverine, johon elokuva ja koko trilogia keskittyykin eniten. Ensimmäisen elokuvan suurin ongelma lieneekin usean tärkeän päähahmon elokuvalle liian lyhyt kesto, mutta silti sitä ja koko trilogiaa voi lämpimästi suositella varsinkin niille, jotka pitävät useampaan päähenkilöön keskittyvistä tarinoista. Kahden DVD:n X-Men 1.5 versiota sen sijaan on vaikea suositella, sillä jostain käsittämättömästä syystä kakkoslevy (jossa tosin lukee "1") ei vastaa takakannen kuvausta ollenkaan, vaan dokumenttien ja trailereiden sijaan levyllä on sellainen versio elokuvasta, jonka voi katsoa joko kommenttiraidalla, kommenttiraidalla ja pidennetyillä kohtauksilla tai pidennetyillä kohtauksilla ja kulissien takaisilla pätkillä.

Asia kummastuttaisi huomattavasti vähemmän, jos ykköslevyltä ei jo löytyisi samoja pidennettyjä kohtauksia (katsottavissa erikseen tai elokuvan keskellä) ja jos kakkoslevyllä olisi muitakin tekstitysvaihtoehtoja kuin englanti, hollanti ja ruotsi. Kakkoslevyn DTS 5.1 ääniraidan, kommenttiraidan ja kulissien takaiset kohtaukset olisi hyvin voinut mahduttaa ykköslevylle siirtämällä osan ekstroista kakkoslevylle. Nyt ykköslevyllä on aiemmin mainittujen pidennettyjen kohtausten lisäksi nelisenkymmentä minuuttia lisämateriaalia mm. Brian Singerin haastattelun, Hugh Jackmanin kuvaustestin, trailereiden, TV-spottien ja kahden featuretten sekä esivisualisointianimaation muodossa. Lisäksi levyllä on iso kuvagalleria ja pari piiloekstraa, joten jo ykköslevyn lisäsisällöstä olisi voinut irrota kaksi lisäkymmenystä pisteisiin. Kakkoslevyn omituisuuden ja ekstrojen tekstityksen täydellisen puuttumisen takia joudun kuitenkin antamaan vain yhden kymmenyksen lisää tälle DVD:lle, joka tuntuu olevan koottu kahden eri julkaisun ykköslevyistä, joista toinen on kaiken lisäksi päätynyt väärälle markkina-alueelle.

DVD-kokoelmani esittely: Osa LIII

Wild Wild West
DVD versio: Widescreen
Genre: Toimintakomediawestern
Ohjaaja: Barry Sonnenfeld
Pääosissa: Will Smith, Kevin Kline, Kenneth Branagh, Salma Hayek
Maa: USA
Vuosi: 1999
Kesto: 1h 42min
Ikäraja: S-12
Arvosana (0-10): 8,0

Jos luulet, että erikoisagentti James West on nopea kuudesti laukeavallaan, odotahan kun hän alkaa heittää läppää! MIB - miehet mustissa -elokuvan voimakaksikko, megatähti Will Smith (West) ja ohjaaja Barry Sonnenfeld, jyräävät jälleen tässä poskettoman hauskassa spektaakkelissa, joka on yhtä erityistehosteiden juhlaa. Liittovaltion sheriffi ja hulvaton keksijä Artemus Gordon (Kline) ryhtyy Westin kanssa hullunrohkeaan yritykseen estää jalatonta tri Arliss Lovelessia (Branagh) toteuttamasta pirullista juontaan Yhdysvaltojen hajottamiseksi. Salma Hayek on salaperäinen seikkailijatar, Rita Escobar. Kun soppaan lisätään mielikuvitukselliset 1860-luvun vekottimet - vyönsolkipistooleista arvaamattomiin biljardipalloihin ja jättimäiseen, höyrykäyttöiseen teräshämähäkkiin - Wild Wild West on yhtä kuin Wow Wow West!

Osittain vanhaan televisiosarjaan perustuva Wild Wild West yrittää kovasti olla villin lännen Men in Black. Yhtäläisyyksiä elokuvien välillä löytyy aina pääosassa olevasta agenttikaksikosta lähtien Will Smithin tekemään tunnusmusiikkiin. Itse elokuva jää Miehet mustissa kakkosestakin aavistuksen jälkeen, mutta tunnusmusiikki onnistuu olemaan yhtä tarttuva kuin edellä mainituissa, ja levyn ekstroista löytyvä musiikkivideo jopa parempi, sillä se kertoo hienosti lyhyen jatkotarinan elokuvalle upeiden erikoistehosteiden, Salma Hayekin ja muutaman kuuluisan vierailevan artistin avustuksella. Muutenkin DVD pääsi ekstrojen osalta yllättämään positiivisesti, sillä jo pelkästään DVD-soittimella toistettavassa muodossa lisämateriaalia on yli tunnin verran mm. making of -pätkien, trailerin, musiikkivideoiden ja kuvagallerian myötä.

Tietokoneen kautta avautuvaan osioon kuuluu lisäksi kaikkea mahdollista aina kulissien takaisista videopätkistä, kuvagallerioista ja elämäkerroista Wild Wild West: Steel Assassin -pelin demoon sekä täydelliseen kopioon elokuvan monipuolisista nettisivuista. Lisämateriaalin yksilevyiseksi julkaisuksi suurin määrä tuo kokonaisarvosanaan kaksi kymmenystä lisää. Loput arvosanasta kuuluvat hauskalle ja vauhdikkaalle elokuvalle, jossa nähdään mukava sekoitus hupaisia tilanteita, hassuja hahmoja, hienoja pukuja ja lavasteita sekä tietysti vauhdikasta toimintaa upeilla erikoistehosteilla kuorrutettuna. 24-metrinen mekaaninen hämähäkki, tankkijuna, moottoripyöräliidin ja monet muut Jules Vernen ja H.G. Wellsin tarinoista tuttua sci-fi ja steampunk -henkeä puhkuvat keksinnöt ovat paitsi upean näköisiä, myös oleellisia osia tarinaa sekä mainio näyte käsikirjoittajien ja tuotantosuunnittelijoiden vilkkaasta mielikuvituksesta.

Muilta osin juoni on varsin tyypillistä Hollywood-huttua, joka viihdyttää erityisen syvyyden ja kovin yllättävien käänteiden puuttumisesta huolimatta. Will Smithin ja Kevin Kleinin luoma epädynaaminen duo ja heidän väliset kommellukset ovat selkeästi elokuvan selkäranka yhdessä varsin onnistuneesti katkeraa mielipuolta näyttelevän Kenneth Branaghin kanssa. Lukuisilla hehkeillä naisnäyttelijöillä kuten Salma Hayekilla ja Ling Bailla sen sijaan ei elokuvassa oikeastaan ole muuta roolia kuin lisähuumorin tuonti, avujensa esittely sekä useimpien tapauksessa myös nopea ja merkityksetön kuolema, mutta sehän on lähes väistämätöntä kun villin lännen toimintaelokuvan pääosissa on James Westin kaltainen naistenmies ja Lovelessin kaltainen häikäilemätön mielipuoli. Silti erityisesti Hayekin hahmolle olisi toivonut merkityksellisempää tarkoitusta tämän onnistuneen roolisuorituksen takia.

DVD-kokoelmani esittely: Osa LII

Walking Tall
DVD versio: Widescreen
Genre: Toiminta
Ohjaaja: Kevin Bray
Pääosissa: Dwayne "The Rock" Johnson, Johnny Knoxville, Neal McDonough, Ashley Scott
Maa: USA
Vuosi: 2004
Kesto: 1h 23min
Ikäraja: K-15
Arvosana (0-10): 7,7

Kun mielipiteitä ilmaistaan julmetun tosissaan, yksikin voi saada aikaan muutoksia. Toimintasankari The Rock (Pako viidakkoon, Skorpionikuningas) ei turhia kysele taistellessaan oikeuden puolesta ja kitkiessään korruptiota kovaotteisessa seikkailussa, joka on ”loputtoman viihdyttävää katsottavaa” (Fox-TV). Johnny Knoxville (Jackass: The Movie) loistaa sivuosassa ”murskaavassa, adrenaliinia pumppaavassa” (Arizona Daily Star) tositapahtumiin pohjautuvassa tykityksessä miehestä, joka päätti ottaa kantaa – ja kaupunkinsa takaisin.

Valitettavasti Walking Tall DVD:n takakannen kuvauksessa olevat kriitikkojen lainaukset ovat lievää liioittelua. Esimerkiksi jotta elokuvaa voisi kuvata sanoilla ”murskaava, adrenaliinia pumppaava tykitys”, täytyisi toimintaa olla yhtä tiheään kuin esim. elokuvassa Crank, jossa tykitys oli oikeasti lähes tauotonta. Mutta siinä kuvaus osuu oikeaan, että Walking Tallin toiminta on murskaavaa. Elokuvassa nimittäin yltiöpäinen ammuskelu ja räjähdykset on korvattu vanhalla kunnon luita ja huonekaluja katkovalla turpaanmätöllä. Toki roppakaupalla kunnon räiskintää ja pari räjähdystäkin nähdään, mutta mainion Pako viidakkoon -elokuvan tapaan sankarimme suosii henkilökohtaisempaa asetta eli nyrkkejään sekä alkuperäisestä elokuvasta tuttua hemmetin isoa puuparrua. Tämän rajun, brutaalin ja anteeksiantamattoman lähestymistavan avulla elokuva onnistuu hyvin välttämään nykyajan muovisuuden tunnun ja samalla se antaa sille mukavan 90- ja 80-luvun toimintaklassikkotunnun, vaikka se jääkin tunnelmaltaan kovimmista klassikoista selvästi jälkeen.

Elokuva ei siis kuitenkaan ole Crankin tapaan lähes pelkkää toimintaa, vaan välissä on varsin tyypillinen määrä tarinankerrontaa draaman ja pienen hassuttelunkin muodossa. Tarina oman käden oikeutta jakavasta korruption kitkijästä soljuu näin ollen varsin mukavasti eteenpäin välttäen liian suuren tylsistymisen. Itse asiassa elokuva saisi olla reilusi pidempikin, sillä kolmetoistaminuuttisten lopputekstien takia vain 70 minuuttia pitkään elokuvaan ei juuri yllättäviä käänteitä mahdu eikä siinä ehdi luoda kuin muutamiin hahmoihin tarpeeksi syviä tunnesiteitä. Onneksi edes ekstroista löytyy kolme kappaletta kaivattuja syventäviä kohtauksia, jotka olisi hyvin voinut sisällyttää itse elokuvaan. Vaihtoehtoinen loppu, taistelukohtauksiin keskittyvä making of -pätkä, The Rockin oma hauska kommenttiraita sekä tekijöiden kommenttiraita varmistavat DVD:lle varsin tyypillisen yhden kymmenyksen lisäyksen pisteisiin. Lisäksi levyllä on pieni kuvagalleria ja alle minuutin pituinen mokailupätkä, mutta onhan sekin parempi kuin ei mitään.

Entinen showpainijatähti The Rock sopii Chris Vaughnin rooliin kuin nakutettu, eikä pelkästään fyysisyytensä takia, vaan mies hallitsee vakavankin näyttelemisen yllättävän hyvin. Chrisin mielitietty Denin roolissa mm. Jericho -sarjasta tuttu Ashley Scott hallitsee mainiosti niin seksikkään strippauksen kuin näyttelemisenkin, eikä Jackass temppuilija Johnny Knoxvillenkään suorituksessa Chrisin humoristisena kaverina ole mitään valittamista. Täydellisissä naisissakin esiintyvä Neal McDonough on myös ihan hyvä valinta Chrisin kaverista veriviholliseksi muuttuvan Jay Hamiltonin rooliin. The Rockia lukuun ottamatta monet kuitenkin jäävät selvästi jälkeen Pako viidakkoon -toimintasekoilun samankaltaisista rooleista, eivätkä Walking Tallin muutkaan osa-alueet oikein pärjää sille. Siitä huolimatta Walking Tall on onnistunut ja viihdyttävä tositapahtumiin perustuva modernisoitu kertomus yhden miehen taistelusta oikeuden puolesta ja kylänsä menneen loiston palauttamisesta, jota kelpaa hyvin suositella katsastettavaksi.

DVD-kokoelmani esittely: Osa LI

Van the Man
(National Lampoon's Van Wilder)
DVD versio: Widescreen
Genre: Komedia
Ohjaaja: Walt Becker
Pääosissa: Ryan Reynolds, Tara Reid, Kal Penn, Teck Holmes, Daniel Cosgrove
Maat: Saksa/USA
Vuosi: 2002
Kesto: 1h 28min
Ikäraja: K-15
Muuta: Osa Bailuboksi: Hitit -kokoelmaa
Arvosana (0-10): 7,8

Seitsemän vuotta Coolidgen yliopistossa ja Van Wilder on noussut elävän legendan asemaan campuksella. Teräväkynäinen journalistinalku Gwen Pearson aikoo kirjoittaa bilehileen edesottamuksista jutun koulun lehteen. Van Wilderin isä Vance taas ei ole lainkaan tyytyväinen poikansa akateemisiin saavutuksiin ja aikoo laittaa rahahanat kiinni. Seitsemän vuotta collegessa saa riittää! Pojan on aika miehistyä – ja mikä tärkeintä – valmistua. ”Van The Man” on siis melkoisessa pinteessä. Mutta Van Wilder ei ole suotta noussut opiskelijapiirien ikoniksi: kaveri kehittää ystäviensä kanssa virtaviivaisen suunnitelman, jonka avulla varmistetaan aurinkoisten yliopistopäivien jatkuvan. Bailaushirmu Van Wilderia esittää Ryan Reynolds (tv-sarja "Kaksi kaveria ja tyttö"), joka räjäyttää pankin campuksen kruunaamattomana kuninkaana (vaikka ei ehkä opintosaavutuksilla mitattuna). Van Wilder löytää itselleen vertaisensa taisteluparin sujuvasanaisesta Gwen Pearsonista (Tara Reid "American Pie 1 ja 2").

Ensivaikutelman perusteella voisi luulla että Van the Man on tyypillinen American Pien kopiointiyritys stereotyppisine nuorisohahmoineen, alapäävitseineen ja alastonkohtauksineen. Ja niinhän se onkin aina mauttomia ruumiineritevitsejään myöten, mutta vitsit ovat mauttomuudessaan sen verran hervottomia, ettei lajityypistä pitävä voi olla nauramatta ääneen suurimmalle osalle. Kun soppaan lisätään hauskaa tilannekomiikkaa, kolmiodraamajuoni ja muutama mainio mieleenpainuva hahmo, ei homma jää pelkäksi yritykseksi, vaan elokuva tarjoaa puolitoista tuntia melkein esikuvansa veroista viihdettä. Muutama tylsähkö kohta, Tara Reidin puisevahko roolisuoritus, American Piehen verrattuna vähäinen hauskojen hahmojen määrä sekä lievä omaperäisyyden puute kuitenkin estävät arvosanaa nousemasta kahdeksikkoa paremmaksi.

Lisämateriaalin lähes täydellinen puuttuminenkaan ei yhtään auta asiaa. Elokuvan traileri sekä musiikkivideo ovat ainoat ekstrat, joten niistä ei heru yhtään lisäpistettä. Arvosanasta suuri osa kuuluu mainioille roolisuorituksille paitsi Ryan Reynoldsin myös Daniel Cosgroven ja varsinkin Kal Pennin osalta. Reynoldsin charmi opintojen edistymisen osastolla saamattoman bilehile Van Wilderin roolissa puree mainiosti, mutta paremmin mieleen jää Cosgroven suoritus kolmidraaman kolmantena pyöränä, eli vihastuttavan ihastuttavan itsekkäänä ja omahyväisenä lääkisopiskelijahikke Richardina. Kaikilta kakun vie kuitenkin Pennin tulkinta stereotyyppisestä intialaisvaihto-oppilas Tajista, joka onnistuu lahjakkaasti sähläämään tilaisuutensa tehdä tuttavuutta vastakkaisen sukupuolen kanssa ja laukoo paikoin mitä holtittomimpia letkautuksia varsinkin ensimmäisessä kohtauksessaan.

One-linereiden, hauskan dialogin ja tilannekomiikan lisäksi iso osa huumorista revitään erilaisista ruumiineritteistä. Elokuvassa nähtävä ulostuslääkkeen liikakäyttö, epäsovinnaiset pierut ja raju oksentelu ovat kaikille aiemmista lajityypin elokuvista tuttua joskin Van the Manin tapauksessa sopivasti hauskaa huttua, mutta suurehkon kastroimattoman bulldoggin kasseihin aikojen saatossa kertyneen sukueritteen luovasta käytöstä syntyvä pullapila oli ainakin allekirjoittaneelle uusi tuttavuus, joka ensikokemuksella aiheutti naurulihaksille vielä seuraavana päivänä tuntuneen treenin. Mauttomuutta tauottaa sopivasti kevyesti maustettu kolmiodraama rakkaustarinoineen sekä Vanin ja kumppanien taisto rahahuolten sekä koulusta erottamista kanssa. Aina onnellista loppua myöten Van the Man on varsin tyypillinen nuorisosekoiluleffa, mutta sen verran hyvin tehty että sen parissa viihtyy useammankin kerran ja sitä voi hyvin suositella lajityypin ystäville.

DVD-kokoelmani esittely: Osa L

Van Helsing
DVD versio: 2-Disc Collector's Edition
Genre: Fantasiatoimintaseikkailu
Ohjaaja: Stephen Sommers
Pääosissa: Hugh Jackman, Kate Beckinsale, Richard Roxburgh, David Wenham
Maat: USA/Tsekki
Vuosi: 2004
Kesto: 2h 6min
Ikäraja: K-11
Arvosana (0-10): 8,4

Onko pahuus kohdannut voittajansa? Vatikaani lähettää legendaarisen hirviönmetsästäjä Van Helsingin kaukaiseen, mahtavan kreivi Draculan Transilvaniaan. Van Helsing aloittaa taistelun pahuutta vastaan urhean mustalaisprinsessan avulla - päämääränä kumota ikivanha kirous tuhoamalla verenhimoinen vampyyri. Stephen Sommersin (Muumio, Muumion paluu) ohjaamassa sekä Hugh Jackmanin (X-Men, X2: X-Men United) ja Kate Beckinsalen (Pearl Harbor, Varjojen valtakunta) tähdittämässä intensiivisessä toimintaseikkailussa Van Helsing määrittelee uudelleen Draculan, Wolfmanin ja Frankensteinin legendat.

Taruolentoja vilisevä Van Helsing alkaa vauhdilla ja aivan kuten sen ohjanneen Stephen Sommersin aiemmat teokset Muumio ja Muumion paluu, siinä ei ole juuri yhtään tylsää hetkeä, vaan aina tapahtuu jotain kiinnostavaa. Kuten Muumioissakin, kuluu suurin osa elokuvan ajasta vauhdikkaaseen toimintaan Van Helsingin ja kumppanien taistellessa niin vampyyrejä kuin ihmissusia ja Frankensteinin hirviötä vastaan. Yksitoikkoisuuden välttämiseksi seikkailuun kuuluu pientä draamaa, komiikkaa, kauhua ja jännitystäkin. Eniten elokuva häviää Muumio -elokuville huumoriosastolla, mutta niissä tykitetäänkin läppää joskus sellaisella tahdilla että heikompaa hirvittää, eikä liika hölmöily olisikaan sopinut elokuvan jylhän huikeisiin maisemiin ja Van Helsingin hahmon vakavampaan tummanpuhuvaan tyyliin.

Paitsi vauhdikasta ja näyttävää, on elokuvan toiminta myös monipuolista mm. erilaisten hirvitysten kohtaamisten myötä, vaikkei olentojen monimuotoisuudessa päästäkään esim. Herrasmiesliigan tasolle. Kaikki hirviöt on onnistuttu sitomaan olennaisiksi osiksi kelpoa tarinaa, joten yksikään niistä ei tunnu turhalta tehostekikkailulta tai päälle liimatulta lisäykseltä. Tähän kun lisää sen että sympaattisen Frankensteinin hirviön roolissa on koko ajan aito ihminen tietokonetehosteen sijaan, on tasapaino tehosteiden ja aidon kuvan osalta kohdallaan, vaikka ensin mainittua onkin paikoin aavistuksen verran liikaa. Esimerkiksi Draculan morsioiden vampyyrimuodossaan tekemät liikkeet näyttävät paikoin väkinäisiltä ja ylimääräisiltä. Muilta osin tehosteet ovat nättiä katseltavaa varsinkin salama- ja sähkötehosteiden osalta.

Pääosan esittäjistä Hugh Jackman ja Kate Beckinsale hoitavat Katen jonkin verran epäuskottavaa aksenttia lukuun ottamatta hommansa tarpeeksi hyvin läpi, mutta papukaijamerkin ansaitsevat ennemmin David Wenham koomisen apurimunkkinoviisin roolistaan sekä Richard Roxburgh tämän sopivasti ylinäyttelemällä tulkitsemastaan hyytävän kreivi Draculan roolista. Sivurooleista maininnan ansaitsevat Kevin J. O’Connor roolistaan Igorina, sekä varsinkin Shuler Hensley kaltoin kohdellun Frankensteinin hirviön tulkinnastaan. Pikkuroolissa nähtävä Robbie Coltrane ansaitsee myös maininnan lyhyestä esiintymisestään herra Hyden roolissa. Kokonaisuutena Van Helsing on mainiota paukkumaissiviihdettä, joka pitää hyvin otteessaan vauhdikkaalla ja monipuolisella toiminnalla etenemättä kuitenkaan liian lujaa.

Toimintaa tukevat näyttävät tehosteet, mahtavat lavasteet, huikeat maisemat, upean mahtipontinen klassinen musiikkiraita, sekä kelpo juoni ja näyttelijät. Siksi saatoinkin poistua elokuvateatterista tyytyväisenä, kun kävin katsomassa leffan neljä vuotta sitten MatoApinan kanssa. Ainoastaan muutama kohtausten outo järjestys ja vaihtumiskohta jäivät ihmetyttämään. Muilta osin Sommersin kädenjälki vakuuttaa jälleen. Lisämateriaalin osalta kahden levyn versio on varsin tyypillinen. Ykköslevyllä on kaksi kommenttiraitaa, trailereita, mokaotoksia, kesken elokuvankin katsottavissa olevia pätkiä kulissien takaa sekä interaktiivinen ”tutki Draculan linnaa” -osio itse kreivin opastuksella. Kaksi kymmenminuuttista minidokumenttia keskittyvät Van Helsingin hahmoon sekä hirviöiden animointiin. Ekstravalikon mukaan levyllä pitäisi olla DVD-ROM osio, mutta minä en ainakaan saanut sitä toimimaan tai löytänyt levyn tiedostoista esim. IMDb:n mainitsemaa Van Helsing -pelin demoa.

Kakkoslevyllä on yli puolitoista tuntia materiaalia kolmeen osioon jaettuna. Päävalikon kartasta paikkoja valitsemalla pääsee näkemään massiivisten lavasteiden ja yksityiskohtaisten miniatyyrien tekovaiheita. Myytinmurtajat -ohjelmaa seuraaville mielenkiintoisin osio on Draculan linna, sillä siinä esiintyvät ohjelmasta tutut Grant Imahara ja Tory Belleci. Perinteen kehittyminen -osiossa pääsee tutkimaan tohtori Frankensteinin laboratoriota Igorin opastuksella, seuraamaan pikakelauksella lavasteiden purkua ja pystytystä, sekä katsomaan elokuvan musiikin sävellysprosessia. Kolmas ja pisin osio kertoo elokuvan naisista ja hirviöistä aina vanhoista mustavalkoelokuvista lähtien, keskittyen tietysti eniten tämän elokuvan versioihin. DVD-ROM-osion ryssimisestä huolimatta Suomeksi tekstitetystä lisämateriaalista irtoaa määrän ja laadun puolesta tyypillinen kaksi kymmenystä lisää pisteytykseen, tehden DVD:stä selkeästi suositeltavan ostoksen viihdyttävää fantasiatoimintaa kaipaaville.

DVD-kokoelmani esittely: Osa XLIX

Vaarallinen tehtävä III
(Mission: Impossible III)
DVD versio: 2-Disc Collector's Edition
Genre: Toimintatrilleri
Ohjaaja: J.J. Abrams
Pääosissa: Tom Cruise, Philip Seymour Hoffman, Ving Rhames, Billy Crudup, Michelle Monaghan, Jonathan Rhys Meyers, Maggie Q
Maat: Saksa/USA
Vuosi: 2006
Kesto: 2h
Ikäraja: K-15
Arvosana (0-10): 9,0

Tom Cruise näyttelee Ethan Huntia tässä pulssia nostattavassa trillerissä, jonka on ohjannut J.J. Abrams (Lost, Alias). Viraston esimiehet (Laurence Fishburne ja Billy Crudup) ovat houkutelleet Ethanin takaisin toimintaan ja tämä kohtaa kaikkien aikojen tappavimman vastustajansa - sadistisen asekauppiaan nimeltä Owen Davian (Oscar®-voittaja Philip Seymour Hoffman). IMF-tiiminsä (Ving Rhames, Jonathan Rhys Meyers ja Maggie Q) tuella Ethan ryntää mahtavaan seikkailuun, joka vie hänet Roomasta Shanghaihin hänen yrittäessään pelastaa kaapatun agentin (Keri Russell) ja estää Daviania eliminoimasta seuraavaa kohdettaan: nimittäin Ethanin vaimoa Juliaa (Michelle Monaghan).

Lopputekstien rullatessa pari vuotta sitten elokuvateatterissa, jossa olin juuri katsonut Vaarallinen tehtävä 3:n, päällimmäisenä tunteena mielessä oli pettymys. Onneksi tuo pienoinen pettymyksen tunne on täysin haihtunut muutaman uudelleenkatselukerran sekä koko Vaarallinen tehtävä -trilogian putkeen katsomisen myötä. Lisäksi mitä enemmän aikaa on kulunut ohjaaja J.J. Abramsin luoman Alias TV-sarjan päättymisestä, sitä vähemmän sarjan ja elokuvan juonten samankaltaisuus haittaa. Muuten juonta voi jopa kehua sarjan parhaaksi tai ainakin monipuolisimmaksi, sillä siitä löytyy ykkösosasta tuttuja yllättäviä käänteitä, agenttihiippailuja ja petturuuksia, sekä kakkososassa nähtyä rakkauselämää, terroristijahtia, takaa-ajoa ja räjähtävää toimintaa. Sarja on myös onnistuttu hyvin tuomaan nykyaikaan erilaisten vempeleiden muodossa ja maisematkin vaihtelevat mukavasti modernin Shanghain pilvenpiirtäjäviidakon katoilla kekkuloinnista perinteisemmän Vatikaanin viemäreissä hiippailemiseen.

Valitettavasti romanttisten kohtausten määrä ja laatu ovat juonen heikoin osapuoli, sillä Aliaksen kanssa yhtenevyyksien lisäksi Michelle Monaghanin tylsähkössä hahmossa ei juurikaan ole samaa särmää ja tunteikkuutta kuin kakkososan Nyahissa, jonka olisi suonut nähdä kolmannessakin osassa. Onneksi suhde vaimoon on vain osasyy tiukalle jännitykselle ja upealle toiminnalle, joista varsikin jälkimmäistä leffassa riittää. Tyylikkyydessä ei päästä kakkososan upeiden hidastusten tasolle, mutta muuten monipuolista, näyttävää ja osittain ennen näkemätöntäkin toimintaa kelpaa katsella useampaankin kertaan. Räjähdykset ja muut tehosteet on hoidettu näyttävästi ilman ylimääräisiä tietokonekikkailuita ja kaikesta henkii onnistunut ohjaus ja kamerankäyttö. Aiemmista osista tutut naamarileikitkin onnistutaan viemään jälleen uudelle tasolle, sillä tällä kertaa naamarien valmistuksen salaisuus paljastuu.

Pääsyy naamarien kanssa pelleilylle ja runsaalle ryminälle on kakkososan tapaan terroristijahti Philip Seymour Hoffmanin loistavasti tulkitseman ja leffasarjan parhaan pahiksen palkinnon pokkaavan psykopaattisen Owen Davianin kidnapatessa agentti Huntin vaimon, josta hän vaatii vaihdossa jäniksenkäpälänä tunnetun esineen. Yksi eniten harmittamaan jäänyt puute on jäniksenkäpälän hankintaan ratkaisevasti liittyvän kohtauksen puuttuminen, mutta onneksi seuraava ja monet muut vauhdikkaat toimintakohtaukset korvaavat puutteen mainiosti eikä toiminta taatusti lopu kesken. Muista uusista näyttelijöistä maininnan ansaitsevat Laurence Fishburne IMF-johtajan roolissa sekä aina yhtä hupaisa Simon Pegg IT-teknikko Benjin roolissa. Vanhoista naamoista Cruise ja Rhames hoitavat jälleen oman hommansa tyylillä, joka ei jätä kylmäksi, varsinkin kun ottaa huomioon että Cruise suoritti jälleen kaikki huikeat stunttinsa itse.

Kolmas Vaarallinen tehtävä on erilaisuudestaan huolimatta vähintään yhtä nautittava kuin aiemmatkin sarjan osat. Monipuolisuus nostaa sen lähinnä jännitykseen keskittyneen ykkösosan ohitse, mutta huono naispääosarooli sekä liikaa rakkaustarinaa paikoin muistuttava juoni ja muut pikkuviat estävät sitä nousemasta kakkosen rinnalle tai ohi. Lisämateriaalin osalta kolmas osa kuitenkin vie kirkkaasti ykkössijan. Jo pelkästään ensimmäisellä levyllä on suunnilleen 45 minuuttia ekstroja trailereiden, poistettujen kohtausten ja Making of -dokumentin muodossa sekä kommenttiraita, jossa esiintyvät Tom Cruise ja ohjaaja J.J Abrams. Levyltä löytyy myös hieno leffamontaasi, joka esitettiin MTV Movie Awardsissa kun Cruise palkittiin elämäntyöstään vuonna 2005. Kakkoslevyltä löytyy sen sijaan BAFTAN elämäntyöpalkinnon saamisen yhteydessä esitetty vieläkin upeampi montaasi, joka tosin on myös ensimmäisen Vaarallisen tehtävän ekstroissa.

Lisäksi kakkoslevyllä on kuvagalleria, trailereita, TV-spotteja sekä kasa eri asioihin keskittyviä dokumentteja. Yhteensä noin 90 minuutin kestoiset pätkät keskittyvät eniten elokuvan näyttelijöihin, hahmoihin, stuntteihin ja esivisualisointiin. Alle kymmenen minuutin verran huomiota saavat elokuvan musiikki ja naamarit. Epätavanomaisin pätkistä on viisi maailman ensi-iltaa käsittävä Launching the Mission, jossa Tomppa mm. suorittaa mahdottoman tuntuisen tehtävän ehtiessään neljässä tunnissa neljään eri M:I:III:n ensi-iltaan eri puolella New Yorkia apunaan mm. moottoripyörä, helikopteri ja pikavene. Lisäksi Moviefone: Unscripted -pätkässä nähdään leikkimieliset Cruise ja Abrams kyselemässä toisiltaan omia sekä yleisön lähettämiä elokuvaan ja sen tekoon liittyviä kysymyksiä. Koska hyvin tehtyä ja täysin Suomeksi tekstitettyä lisämateriaalia on sen verran paljon ja moneen lähtöön, ansaitsee DVD niistä sekä hienosta paketoinnista yhteensä kolme lisäkymmenystä, vaikka levyt ovatkin Paramountin nykylinjan mukaisesti väritykseltään tylsän harmaat.

DVD-kokoelmani esittely: Osa XLVIII

Vaarallinen tehtävä II
(Mission: Impossible II)
DVD versio: Widescreen
Genre: Toimintatrilleri
Ohjaaja: John Woo
Pääosissa:Tom Cruise, Dougray Scott, Thandie Newton, Ving Rhames
Maat: USA/Saksa
Vuosi: 2000
Kesto: 1h 58min
Ikäraja: K-15
Arvosana (0-10): 9,2

Miten estää terroristeja tuhoamasta koko maailmaa? Siihen pystyy vain IMF-agentti Ethan Hunt, jolla on taas kaikki pelissä vuoden ylivoimaisesti vauhdikkaimmassa elokuvassa M:I-2. Toimintaelokuvien mestari John Woo on luonut jännitysnäytelmän, johon vain hän pystyy! Ethan Hunt (Tom Cruise) ja kaunis Nyah Hall (Thandie Newton) panevat parastaan vastassaan luopioagentti Sean Ambrose (Dougray Scott), joka uhkaa pahaa-aavistamatonta maailmaa kauhistuttavalla tuholla. Ennen kuin tehtävä on suoritettu, heidän on kuljettava maailmaa ristiin rastiin ja pantava vaakalaudalle kaikki, mitä he rakastavat ja mihin uskovat.

Kun 15-kesäisenä pojankloppina kävin kesällä 2000 elokuvateatterissa asti katsomassa Vaarallinen tehtävä II:n, olin myyty. Osittain siksi etten muistaakseni ollut vielä nähnyt trilogian ensimmäistä osaa ollenkaan, mutta pääosin koska M:I-2 tarjosi näyttävintä ja hämmästyttävintä toimintaa sekä hidastuksia sitten Matrixin ja parasta John Woota Face/Offin jälkeen. Vähät kliseistä ja yksinkertaisesta juonesta, sillä nappiin osuessaan Woo tarjoilee sellaisen toimintakavalkadin että heikompaa hirvittää ja parin tunnin viihtyvyys on taattua. Agenttihiippailu on jätetty pienempään rooliin kun Ethan Hunt mm. hyppää laskuvarjolla pilvenpiirtäjään räjäyttämästään aukosta sekä dyykkailee tyylikkäästi suojasta toiseen tiputtaen pahiksia kuin kärpäsiä.

No ei nyt sentään mihinkään Commando -tasoiseen tappotahtiin ja -lukemiin päädytä, vaan enemmänkin kyseessä on James Bondin ja Matrixin onnistunut naitos, joka panostaa eniten jyrän lailla etenevään näyttävään toimintaan unohtamatta lisätä soppaan pientä jännitystä, salamyhäilyä ja varsinkin romantiikkaa. M:I-2 eroaa siis monilta osin edeltäjästään melkein kuin yö ja päivä, joten juonellista nerokuutta tai kovin yllättäviä käänteitä ei kannata odottaa, vaan upeita hidastuksia ja räjähdyksiä sekä paljon kyyhkysiä, ryminää, ryskettä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Onneksi yllättävät naamarileikit sekä Ethanin suhde vastakkaisen sukupuolen edustajaan on viety aivan uudelle tasolle, joten tiheää tunnelmaa ja vaihtelua upealle toiminnalle riittää sopivasti.

Ethanin ihastusta ja tehtävään oleellisesti liittyvää viettelevää ammattivaras Nyahia tulkitseekin hienosti Thandie Newton, jonka olisi suonut nähdä kolmannessakin osassa jatkamassa suhdetta. Tomppa vakuuttaa jälleen esittäen selvästi vapautuneempaa Ethania, joka ei enää ole epätoivoinen lavastuksen uhri kuten ensimmäisessä vaarallisessa tehtävässä, vaan maailman ja rakkaansa pelastamiseen keskittyvä tarmokas huippuagentti. Maininnan ansaitsevat myös paluun tekevä Ving Rhames sekä pienessä roolissa nähtävä Anthony Hopkins. Dougray Scott suorittaa pahisroolinsa kelvosti, muttei saa siitä kaikkea irti käsikirjoituksen heikkouksien takia. Juoni tosiaan on päähahmojen välistä kolmiodraamaa lukuun ottamatta melko kliseisen kertomus rahanahneesta entisestä IMF-agentista, joka aikoo vapauttaa tappavan viruksen ansaitakseen kasoittain rahaa ostamalla viruksen ja myös sen vastalääkkeen kehittäneen yhtiön osake-enemmistön ennen iskua.

Miehellä on tietysti aina mukanaan pieni armeija enemmän tai vähemmän päteviä kätyreitä, oma huipputurvallinen saari luksuslukaaleineen sekä riittävä rahoitus useisiin helikoptereihin sun muihin kalliisiin apuvälineisiin jo ennen osake-enemmistön ostamista varten kiristettyjä rahoja, mutta niinhän se useimmiten Bond -elokuvissa ja muissa agenttiseikkailuissa menee. Siksipä M:I-2 on juonirikkaan agenttijännärin jatko-osana katsottuna vain kliseinen toimintarymistely, mutta erillisenä kokonaisuutena sarjansa mieleenpainuvin kokemus. Usein jatko-osat ovatkin joko heikoimmillaan tai parhaimmillaan juuri silloin, kun juonen ei tarvitse jatkua suoraan, vaan ne tekevät asiat monelta osin päinvastoin kuin edeltäjänsä, saman kaavan hiukan sovellettuna toistamisen sijaan. Samalla mukaan on saatu sopivasti ensimmäisessä osassa vähille jäänyttä komiikkaa ja romantiikkaa, jotka tekevät kokonaisuudesta entistä monipuolisemman.

Paukkumaissiviihteenä M:I-2 iskee suurimman osan ajasta juuri oikeisiin hermoihin aina vauhdikasta musiikkiraitaa myöten. Enemmällä jännityksellä sekä paremmalla ja omaperäisemmällä juonella se olisi voinut hipoa täydellisyyttä, mutta kaikkeahan ei aina voi saada. Lisämateriaalinkaan osalta DVD ei täytä kaikkia vaatimuksia, mutta yksilevyiseksi normijulkaisuksi laadukasta tavaraa on sen verran suuri ja monipuolinen määrä, että parin kymmenyksen korotus on paikallaan. Vajaan tunnin yhteensä kestävät kolme erilaista making of -pätkää keskittyvät yhdentoista eri toimintakohtauksen läpikäyntiin, näyttelijöiden haastatteluihin sekä hämmästyttäviin stuntteihin, joista Cruise suoritti itse lähes kaikki.

Lisäksi levyllä on ohjaajan kommenttiraita, Metallican M:I-lyhytelokuvaa muistuttava musavideo, vaihtoehtoiset alkutekstit sekä DVD-ROM-osio, jossa pääsee nettilinkkien lisäksi käsiksi IMF:n tehtäväselonteon kautta erilaisiin tietoihin, kuviin ja animaatioihin, jotka käsittelevät IMF-agentteja, tehtävän tapahtumapaikkoja, Khimaira -virusta sekä tehtävässä käytettyjä teknisiä työkaluja. Jäin ainoastaan kaipaamaan Metallican teostakin enemmän M:I-lyhytelokuvaa muistuttavaa Limp Bizkitin tunnusmusiikkivideota, poistettuja kohtauksia ja pilalle menneitä otoksia, mutta jälkimmäisen korvaa loistavasti hulvaton Mission: Improbable -parodia, jossa Ben Stiller esittää kahjoa Tom Crooze -nimistä stuntnäyttelijää.

DVD-kokoelmani esittely: Osa XLVII

Vaarallinen tehtävä
(Mission: Impossible)
DVD versio: 2-Disc Special Collector's Edition
Genre: Toimintatrilleri
Ohjaaja: Brian De Palma
Pääosissa: Tom Cruise, Jon Voight, Emmanuelle Béart, Jean Reno, Ving Rhames
Maa: USA
Vuosi: 1996
Kesto: 1h 46min
Ikäraja: K-15
Arvosana (0-10): 8,8

Tom Cruise saa valkokankaan loistamaan tässä hittielokuvassa, "joka pitää sinut tiukasti kiinni tuolissasi ennen kuin se räjäyttää sinut taivaalle" (Howard Rosenberg, Los Angeles Times). Cruise näyttelee Ethan Huntia eli salaista agenttia, joka on lavastettu syylliseksi vakoilutiimin kuolemiin. Hunt pakenee hallituksen salamurhaajia, murtautuu CIA:n parhaiten suojattuihin holveihin ja roikkuu luotijunan katolla pysyäkseen askeleen edellä takaa-ajajiaan...ja päästäkseen lähemmäksi shokeeraavaa totuutta.

Nähtyäni kaikki kolme Vaarallinen tehtävä -elokuvaa vähintään kahdesti sekä kerran putkeen ilman häiritseviä tekijöitä, joudun ikäväkseni toteamaan, että sarjan aloittanut osa on trilogian huonoin osa. Tämä on kuitenkin vain mitätön kuriositeetti, sillä Vaarallinen tehtävä on selvä klassikkoelokuva ja viihdyttävä paketti alusta loppuun. Pian alun jälkeen alkaa monimutkainen juoni täynnä käänteitä ja yllätyksiä, eikä ensimmäisellä tai pitkän katselutauon jälkeen kymmenennelläkään katselukerralla oikein pitkään voi olla varma siitä kuka on todellinen myyrä ja kuka kenenkin puolella. Vielä kun soppaan heitetään pakkaa sekoittavia naamarileikkejä ja muuta agenttisalamyhäilyä, on kutkuttavan kiehtova keitos valmis.

Vaarallisessa tehtävässä pääpaino onkin nimenomaan yllättävissä juonenkäänteillä ja jännityksessä agentti Huntin paetessa epätoivoisesti vainoajiaan eikä niinkään toiminnalla, jota olisi saanut olla enemmän. 10-15 minuuttia lisää toiminnan muodossa olisi voinut tehdä leffasta jopa sarjansa parhaan. Onneksi harvat toimintakohtaukset ovat varsinkin lopun junarymistelyn osalta todella upeaa ja tehosterikasta katseltavaa. Toki jännityskohtauksissa on omat helmensä, kuten CIA:n päämajassa sijaitsevaan keskustietokoneen sisällään pitävään huippusalaiseen holviin murtautuminen. Ethan Hunt vakoilijatiimeineen onkin enemmän vihollisen leiriin äänettömästi soluttautuvan ja tehtävän tarvittaessa laukaustakaan vaihtamatta suorittavan James Bondin sielutoveri, kuin rytinällä ratkaisevan John McClanen. Toisin kuin Bondilla varsinkin Casino Royalessa, jää Huntin romanssipuoli ikävä kyllä lähinnä pintaraapaisuksi sarjan ensimmäisessä osassa.

90-luvun puolivälissä tehdyksi ja samaan aikaan sijoittuvaksi elokuvaksi Vaarallinen tehtävä tuntuu paikoin harvinaisen 80-lukuiselta. Vakoilijoita ja agentteja löytyy melkein joka kadunkulmasta vaikka kylmä sota on ohi, tehtävät vastaanotetaan C-kaseteilla ja CIA:n huipputurvallisen holvin arkkitehtuuri muistuttaa enemmän Tähtien sota sekä Alien -elokuvien avaruusaluksien sisustoista inspiraationsa saanutta muovimonoliittia kuin keskustietokoneen säilytyspaikkaa. Onneksi leffassa on runsaasti tuolloin uusia tai uudehkoja keksintöjä kuten läppäreitä, taskukokoisia kännyköitä ja langaton internet, joten illuusio ei säry kuin hetkittäin. Ennestään jännittävää tunnelmaa tiivistää legendaarisen tunnusmusiikin ohella Danny Elfmanin onnistuneet klassiset sävelmät. Myös kautta linjan tyydyttävät näyttelijäsuoritukset tukevat tunnelmaa. Parhaiten mieleen jäävät Tom Cruisen lisäksi Jean Renon ja Ving Rhamesin suoritukset.

Ensimmäinen Vaarallinen tehtävä on tunnelmallinen agenttijännäriklassikko, joka ratsastaa jännittävän juonen ja tiheän tunnelman avulla pitkälle vaikka toimintaa siinä onkin agenttielokuvaksi melko vähän. Televisiosarjaa seuranneiden keskuudessa yleinen mielipide elokuvasta tuntuu olevan vaihtelevanasteinen pettymys johtuen mm. Jon Voightin hahmon erilaisuudesta sarjaan verrattuna, mutta sarjan tapahtumista autuaan tietämättömille kuten allekirjoittaneella Ethan Huntin huikeaa pakoreissua voi suositella varauksetta. Keräilijäversio on tuotu paitsi kuvan- sekä äänenlaadun myös lisämateriaalin osalta nykyaikaan, sillä osassa niistä käsitellään koko elokuvatrilogiaa sekä Cruisen siihenastista uraa. Ykköslevyllä on valitettavasti vain elokuvan traileri eikä esim. kommenttiraitoja ollenkaan, mutta kakkoslevyn ekstravalikoima on monipuolinen.

Trailerien, TV-spottien, kuvagallerian, hahmojen taustoja valottavien agenttikansioiden ja viiden minidokumentin lisäksi levyllä on hieno yhdeksänminuuttinen montaasi Tompan upeasta elokuvaurasta yhdessä hänen kiitospuheensa BAFTAN:n sekä MTV:n myöntämien urapalkintojen vastaanottamisen jälkeen. Minidokkareista pisin käsittelee reilussa yhdessätoista minuutissa 40 vuoden matkan TV-sarjasta elokuvatrilogiaksi keskittyen kuitenkin eniten ensimmäiseen elokuvaan. Loput alle yhdeksänminuuttiset pätkät käsittelevät elokuvan stunttien ja junakohtauksen ohella Washington DC:ssä sijaitsevan vakoilijamuseon esineistöä ja oikeita amerikkalaisia vakoojia. Jälkimmäisistä ilmenee kuinka hämmästyttävän paljon elokuvassa nähtävät tehtävät, naamarileikit ja muut agenttijutut pohjautuvat tosielämään, kun eläkkeelle jääneet CIA-agentit ja asiantuntijat jakavat kokemuksiaan. Dokumenttien lyhyestä yhteiskestosta huolimatta keräilijäversio on pakattu sen verran näyttävästi ja sen ekstravalikoima on niin monipuolinen sekä hyvin tehty, että annan paketille kaksi kymmenystä lisää elokuvan pisteisiin.

DVD-kokoelmani esittely: Osa XLVI

V niin kuin verikosto
(V for Vendetta)
DVD versio: 2-Disc Special Edition
Genre: Toimintatrilleri
Ohjaaja: James McTeigue
Pääosissa: Natalie Portman, Hugo Weaving, Stephen Rea, Stephen Fry, John Hurt
Maat: USA/Britannia/Saksa
Vuosi: 2005
Kesto: 2h 8min
Ikäraja: K-15
Arvosana (0-10): 9,1

Kuka on tämä mies, joka kätkee arpeutuneet kasvonsa naamion taakse? Sankari vai mielipuoli? Vapauttaja vai sortaja? Kuka V on - ja kuka liittyy V:n rohkeaan juoneen kansakuntaa dominoivan totalitaarisen hallituksen kukistamiseksi? Matrix-trilogian luojien elokuva V niin kuin verikosto on vangitseva ja ehdoton tulevaisuusvisio, joka perustuu vaikuttavan kumoukselliseen sarjakuvakirjaan. Natalie Portman esittää Eveyä, tavallista töissä käyvää naista, jonka täytyy päättää, onko hänen sankarinsa juuri se uhka, jota vastaan sankari itse taistelee. Hugo Weaving esittää V:tä - urheaa, karismaattista vapaustaistelijaa, jota ajaa vimma kostaa hänet vammauttaneille. Ja Stephen Rea näyttelee poliisia, joka johtaa epätoivoista yritystä napata V ennen kuin tämä saa aikaan vallankumouksen. Panokset nousevat. Jännitys tiivistyy. Toiminta räjähtää. Kenen puolella sinä olet? V:n maailmassa ei ole jotain siltä väliltä.

80-luvulla julkaistuun sarjakuvakirjaan perustuva V niin kuin verikosto sijoittuu kiehtovan vaihtoehtoisen lähitulevaisuuden Lontooseen, jossa äärioikeistolainen puolueen kautta valtaan vuosia sitten noussut Hitleriä temperamentiltaan ja manöövereiltään muistuttava John Hurtin upeasti tulkitsema ylikansleri Adam Sutler hallitsee rautaisella otteella totalitääriseksi poliisivaltioksi muokattua yhteiskuntaa. Ulkona ei saa liikkua myöhään, isoveli valvoo salakuuntelemalla kansaa kaduilla partioivilla autoilla, kulttuuria sensuroidaan rankalla kädellä, hallitus ohjailee mediaa mielensä mukaan ja salainen poliisi vie kaikki vähänkin terrorismista, kiihkoilusta, homoseksuaalisuudesta ja jopa sairaudesta epäillyt pois mustat säkit päässä, eikä heistä kuulla enää sen jälkeen koskaan mitään.

Jo lähtökohtaisesti V niin kuin verikoston taustatarina antaa mainiot puitteet hyvälle elokuvalle, joka nousee kiitettävälle tasolle hienolla toiminnalla, kiinnostavalla juonella, sekä pää- ja sivuhahmoilla. Taustatarina sallii myös sen harvinaisen tilanteen, että katsoja on terroristin puolella. Tarinan antisankari eli terroristi/vapaustaistelija V aloittaa pitkän henkilökohtaisen kostoretken ja kansankiihotusmission, jonka lopullisena tavoitteena on valtaapitävien kumoaminen. Vuoden päivät kestävä suunnitelma kulminoituu elokuvan huikeimman toimintakohtauksen ja päähahmojen välisen tragedian kautta hienoon tehostespektaakkeliin. Matkalla koetaan kaikennäköistä sopivasti vuorotellen toiminnan, jännityksen, komiikan ja hyvin tehdyn dialogin muodossa. Toimintaa tosin olisi voinut mahtua mukaan enemmän, kuten myös hidastuksia ja muita tehosteita, mutta toisaalta tällöin elokuva olisi voinut muistuttaa liikaa käsikirjoittajina ja tuottajina häärineiden Andy ja Larry Wachowskin aiempia teoksia.

Näyttelijäsuorituksista parhaiten mieleen jäävät edelle mainittu John Hurt tämän mahtipontisten puheiden värisyttäessä selkärankaa julman ylikanslerin jyristessä alempiarvoisilleen, sekä kulturellin, karismaattisen ja kielellisiltä lahjoiltaan ällistyttävän antisankarin roolissa loistava Hugo Weaving, vaikkei miehen kasvoista nähdä vilaustakaan koko elokuvassa. Myös Natalie Portman tulkitsee hienosti oman roolinsa, eli kaikenlaista kidutuksesta kidnappaukseen kokevan V:n aluksi vastahakoisen apurityttö Eveyn. Maininnan ansaitsee myös Stephen Fry piilohomojuontaja Dietrichin roolissa, jonka satiirisessa talk-showssa nähdään yksi elokuvan hauskimmista kohdista, kun valtaapitävien hyväksymä sketsin käsikirjoitus heitetään mäkeen ja tilalle otetaan ylikansleria rankasti parodioiva hyväksymätön versio. Kaikki elokuvan melko vähäinen komiikka on tyyliin mainiosti sopivaa ja hyvin hienovaraista. Huomio nimittäin kohdistuu enemmän tragiikkaan kuten V:n syntyhistoriaan ja kostoretkeen sekä Eveyn läpikäymiin mullistuksiin ja hahmonkehitykseen.

V niin kuin verikosto on hyvällä tavalla epätyypillinen Hollywood tuotos ja vahva osoitus siitä, että Wachovski veljekset osaavat tehdä useammankin kuin yhden tyyppisiä syvällisiä ja ajatuksia herättäviä sekä yhteiskuntaa kritisoivia toimintaelokuvia, jotka pitävät hyvin otteessaan alusta loppuun ja panevat miettimään asioita. Elokuvan toimintakohtausten näyttävyyden osalta jäädään etäälle Matrixin äärimmäistä viileyttä, mutta mistään tusinatoiminnastakaan ei todellakaan ole kyse kun V pilkkoo lähitaistelussa vastustajiensa suojauksia kuin veitsi voita. Näyttävät tehosteetkin ajavat asiansa hienosti kun mm. räjähdyksen pistävät tuhannen päreiksi Lontoon kuuluisia maamerkkejä. Pääpaino on kuitenkin toimintaelokuvalle epätyypillisesti syvällisemmässä dialogissa ja hahmonkehityksessä, sekä juonen onnistuneessa eteenpäin kuljetuksessa.

Lisämateriaalin määrän osalta kahden levyn painos on pettymys, joten korotusta arvosanaan tulee vain yksi kymmenys. Trailerin ja musiikkivideon lisäksi mukana on vain neljä keskimäärin alle 15 minuutin pituista making of -pätkää, joista kiinnostavin keskittyy V:n ihannoimaan Guy Fawkesiin ja ruutisalaliittoon. Toki lisämateriaalit ovat hyvin toteutettuja ja täysin suomeksi tekstitettyjä, mutta normaalisti kovin yleiset kommenttiraidat sekä poistetut kohtaukset loistavat poissaolollaan. Guy Fawkesista ja ruutisalaliitostakin olisi ollut mielenkiintoista kuulla enemmän kuin kymmenminuuttinen selonteko, sillä kyseiset aiheet eivät liene kovin tunnettuja Britannian ulkopuolella. Itse en ainakaan tiennyt ruutisalaliitosta aiemmin yhtikäs mitään.

DVD-kokoelmani esittely: Osa XLV

Uutisankkuri: Ron Burgundyn legenda
(Anchorman: The Legend of Ron Burgundy)
DVD versio: Widescreen
Genre: Komedia
Ohjaaja: Adam McKay
Pääosissa: Will Ferrell, Christina Applegate, Paul Rudd, Steve Carell, David Koechner
Maa: USA
Vuosi: 2004
Kesto: 1h 30min
Ikäraja: K-11
Arvosana (0-10): 9,1

Will Ferrell (Old School, Elf) esittää Ron Burgundyä, 1970-luvun huippusuosittua uutisankkuria, jonka mielestä naiset voivat olla mukana uutistoimituksessa vain mikäli heidän juttunsa rajoittuvat muotiesityksiin ja ruoanlaittovinkkeihin. Kun Ronille kerrotaan, että hänen uusi kollegansa on kaunis, kunnianhimoinen ja pelkkää silmänruokaa fiksumpi nainen (Christina Applegate), se ei aiheuta pelkästään kahakkaa kahden TV-kasvon välille – vaan täyden sodan! Häijyjä sukkeluuksia ja slapstick-huumoria pursuava elokuva "Uutisankkuri: Ron Burgundyn legenda" on ehdottomasti nähtävä.

Uutisankkurin tullessa leffateattereihin 2004 en jostain syystä tullut noteeranneeksi sitä millään tavalla, enkä muistaakseni edes nähnyt sen traileria kuin vasta jonkun aikaa sitten. Mutta todellakin parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sillä toisen Will Ferell/Adam McKay -leffan eli positiivisesti yllättäneen Talladega Nightsin innoittamana ostamani Uutisankkuri: Ron Burgundyn legenda osoittautui edellä mainittua hulvatonta teostakin loistavammaksi ja hervottomammaksi komediaksi. Elokuvan aihepiirin ei pidä antaa hämätä, sillä nauruja revitään monesta muustakin aiheesta kuin 70-luvusta ja uutisbisneksen epätasa-arvosta. Uutisankkurista löytyy laaja valikoima huumoria mm. slapstickin, tilannekomiikkaan ja sovinismin muodossa, joten jokaiselle löytynee varmasti jotain nauruhermoja kutkuttavaa materiaalia. Tarinassa on toki myös sopiva ripaus romantiikkaa menoa tasapainottamassa.

Will Ferellin mahtavan tulkinnan lisäksi eniten repeilyjä aiheuttavat lukuisat sivuhahmot, kuten loistava Steve Carell hervottoman vähä-älyisenä säämies Brick Tamblandina, joka elokuvan kuluessa mm. keihästää miehen kolmipiikillä ja ratsastaa karhulla. Myös monet pikkurooleissa nähtävät näyttelijät kuten Vince Vaughn, Luke Wilson, Ben Stiller ja erityisesti Jack Black saavat suorituksillaan varsinkin ensimmäisellä katselukerralla katsojan repeämään totaalisesti. Muutamissa kohdissa ei repeämiselle voi seuraavilla katselukerroillakaan mitään, mikä on aina merkki hyvästä komediasta. Toimintaakin elokuvassa riittää mm. hervottoman eeppisen tappelukohtauksen muodossa, jossa kaikki miespää- ja sivuosien näyttelijät sekä edellä mainitut pikkuroolit kohtaavat. Myös eläimistä revitään huumoria karhujen sekä Ron Burgundyn Baxter -nimisen hauvan kautta, joka Ronin mukaan osaa puhua niin englantia kuin espanjaa, ja on kuin karvainen pienois-Buddha.

Uutisankkuri on ilman muuta paras tähän mennessä näkemäni Will Ferellin tähdittämä komedia, joten sitä voi todellakin suositella hänen faneilleen, Frat Pack -poppoon leffojen ystäville, sekä komediasta pitäville yleensä. Uutisankkuri onnistuu hyvän käsikirjoituksen ja loistavan näyttelijäkaartin avulla repimään tylsältä kuulostavasta aiheesta puolitoistatuntisen laajan valikoiman onnistunutta huumoria, joka pitää nauruhermot jatkuvasti toiminnassa. Jos suinkaan mahdollista, suosittelen ostamaan kahden levyn version, josta löytyy ylijääneistä kohtauksista tehty vähintään yhtä hauskaksikin kehuttu ”vaihtoehtoinen elokuva” nimeltään Wake Up, Ron Burgundy: The Lost Movie. Yhden levyn versiossakin hyvin toteutettua lisämateriaalia on kiitettävä määrä mm. 21 poistetun tai pidennetyn kohtauksen, hulvattomien pilalle menneiden otosten, musiikkivideon sekä kommenttiraidan muodossa.