Sauronin joukkojen taistelu ihmisrodun tuhoamiseksi jatkuu, kun Minas Tirith, Gondorin pääkaupunki, joutuu Sauronin piirittämäksi. Lukuisia ovat vuodet, jotka erottavat Gondorin entisestä loistostaan ja laillisesta hallitsijastaan. Ei liene toista kuningaskuntaa, jossa yhtä epätoivoisesti omaa kuningasta nyt tarvittaisiin. Mutta pystyykö Aragorn (Viggo Mortensen) vastaamaan perintönsä kutsuun ja tulla siksi, mitä hänen verensä vaatii? Valtaisa taakka Keski-Maan kohtalosta makaa Aragornin leveillä harteilla.
Vaikka kaikkien tunteman mahtipontisen trilogian päätösosaspektaakkelin pidennetyllä versiolla on kestoa neljä tuntia, ylittää ekstrojen kesto sen lähes kolmella tunnilla (6h 50min) eikä siihen ole laskettu kuin dokumentit, joten aloitetaan arvostelu ekstrasisällöstä. Mutta sitä ennen sananen paketoinnista, sillä jo ennen kuin ehtii sujauttaa yhtään levyä soittimeen, huomaa että pidennetyn version paketointiin on käytetty rutkasti aikaa, vaivaa ja rahaa. Kirjaa muistuttava kotelo on kirjattu kullanvärisin kirjaimin ja DVD-levyissä sekä niiden alustassa on useita hienoja elokuvaan liittyviä piirroksia. Yksi piirroksista on Keski-Maan kartta, johon piirrettyjen reittien avulla voi vaikka kätevästi seurata eri seurueiden taivalta läpi elokuvan. Pakettiin kuuluvassa vihkosessa on parin sivun sepuste erikoisversion synnystä, kohtausluettelo sekä puumuotoinen kaavio kolmannen ja neljännen levyn ekstrasisällöstä. Kaaviossa erilaiset kuvakkeet havainnollistavat mitkä puun solmukohdista ja silmuista ovat valikoita, mitkä videoita ja mitkä kuvia ja/tai tekstiä. Sekä kirjasen kohtausluetteloon, että ensimmäisen ja toisen levyn kohtausvalikoihin on kätevästi merkitty tähdin mitkä kohtauksista ovat pidennettyjä ja mitkä kokonaan uusia teatteriversioon verrattuna.
Päältäpäin näyttäisi siltä, että ensimmäisen ja toisen levyn ainoat ekstrat olisivat 40 elokuvan tekemisessä mukana ollutta henkilöä kattavat neljä erilaista kommenttiraitaa, mutta molempien levyjen kohtausvalikkoon on piilotettu niin sanottu ”Easter Egg” (pääsiäismuna) -piiloekstra. Ensimmäisen levyn piiloekstra on Elijah Woodin haastattelu, jossa Dominic Monaghan esittää satelliitin välityksellä saksalaista reportteria. Dominic ja katsojat näkevät Elijahin reaktiot, mutta tämä ei tietenkään näe haastattelijaa vaan luulee sen olevan saksalaisreportteri Hans Jensen. Tuloksena on aivan hervoton haastattelu kun Dominic kyselee toinen toistaan omituisempia kysymyksiä uskottavalla saksalaisaksentilla, jolloin Elijahin pokka pettää useaan kertaan. Kyseessä on ehdottomasti hauskin koskaan näkemäni piiloekstra, ja muutenkin yksi hauskimmista näkemistäni ekstroista. Kakkoslevyn piiloekstra on vuoden 2004 MTV Movie Awardsista, ja siinä vierailevat
Ben Stiller ja
Vince Vaughn, jotka yrittävät myydä ohjaaja Peter Jacksonille ideoitaan seuraavaa jatko-osaa varten. Benin ja Vincen hulluttelu, sekä elokuvaideat, kuten hobittimiesrakkautta kuvastava ”Sam & Frodo” saavat naurulihakset rehkimään melko lailla. Molemmat piiloekstrat löytävät aivan kohtausvalikon lopusta kohdasta jossa osoitin muuttuu sormukseksi.
Kaikkien levyjen valikoiden toteutus on esimerkillisen onnistunut. Kohtausvalikoissa kohtaukset on listattu neljän ryhmissä, mutta sen sijaan että katsojan täytyisi valita sivuvalikosta esim. ”5-8” päästäkseen seuraavan neljän ryhmään, riittää pelkkä alaspäin siirtyminen vaihtamaan näkymän 1-4 näkymäksi 5-8 ja niin edelleen. Siirtäessä kursoria kohtauksesta toiseen, vaihtuu paitsi taustalla kuuluva musiikki myös taustalla näkyvä video pätkäksi kyseisestä kohtauksesta. Ekstralevyillä kuvagalleriavalikoita koristavat hienot konseptipiirrokset jotka vaihtuvat vallinnan mukaan. Ekstralevyjen alkuvalikoista löytyy levyn esittely sekä tekstisivuna, että ohjaajan ja hobittien tähdittämänä videona, jossa selostetaan ”Play All” -toiminnon sekä kätevän sisällysluettelon toiminta. ”Play All” toistaa peräkkäin kaikki levyn dokumentit ja sisällysluettelosta löytyy peräkkäin listattuna joka ikinen levyn ekstroista, joten sitä kautta voi katsoa aivan kaiken peräkanaa jos kirjasen puukaavion avulla selailu tuottaa liikaa tuskaa. Näin massiivisen ekstramäärän kanssa onkin syytä olla hyvät ohjeet ja vaihtoehtoisia selaustapoja, ja siinä Kuninkaan paluun pidennetty versio loistaa.
Kolmoslevyllä on seitsemän dokumenttia, jotka kestävät yhteensä kolme tuntia ja 20 minuuttia. Ensimmäinen niistä kertoo kuvien, vanhojen filmien ja erilaisten asiantuntijoiden kertomana Taru sormusten herrasta taruston luoneen ja kirjat kirjoittaneen
J.R.R. Tolkienin elämästä, ja siitä kuinka kaikki sai alkunsa. Toisessa dokumentissa keskitytään siihen miten viimeinen kirja kääntyi elokuvaksi ja mitä kaikkea piti poistaa ja lisäillä jotta homma toimi. Samassa valikossa on nähtävissä videopätkänä hylätty konsepti, jossa Aragorn taistelee Sauronia itseään vastaan. Seuraavat neljä dokumenttia kattavat Keski-Maan synnyn pienois- ja suuruusmalleista lavasteisiin pukuihin ja maskeerauksiin. Tähän osioon kuulu yli 2100 valokuvaa ja piirrosta sisältävä kuvagalleria. Kuvagalleria on jaettu kolmeen osaan: Keski-Maan asukkaat, Keski-Maan paikat ja pienoismallit. Kaikki kolme sisältävät konseptipiirroksia ja valokuvia kaikista mahdollisista elokuvan hahmoista, paikoista ja niistä tehdyistä pienoismalleista jaoteltuna kategorian mukaan erilaisiin alavalikoihin. Osaan kuvista ja piirroksista on liitetty mielenkiintoisia äänikommentteja, jotka toistuvat automaattisesti. Viimeinen dokumentti on omistettu kokonaan niille sadoille koulutetuille hevosille, joita elokuvan tekoon tarvittiin.
Ihan kuin sisältöä ei vielä olisi tarpeeksi, löytyy kolmoslevyltä lisäksi kaksi interaktiivista karttaa. Ensimmäinen kartta sijoittaa elokuvan tapahtumat Keski-Maan kartalle, josta katsoja voi valita haluamansa kohtauksen neljän eri hahmon tai seurueen reitiltä, jolloin näytetään tiivistettynä vain heitä koskevat tapahtumat kyseisellä paikalla. Eli katsoja voi tavallaan katsoa tiivistetyn version elokuvasta vain yhden hahmon tai seurueen silmin. Toinen kartta sijoittaa Keski-Maan tapahtumapaikat Uuden-Seelannin kartalle. Paikat on jaettu kuuteen osaan, joista jokaisesta aukeaa lyhyt videokertomus kyseisestä kuvauspaikasta, joihin lukeutuu lähes kaikkea aavikoista laskettelukeskuksiin. Kolmannella levyllä siis riittää katseltavaa reilusti enemmän kuin ekstralevyillä yleensä, ja se yksinään riittäisi mainiosti kattamaan kovimmankin lisämateriaalinälän. Neloslevyllä on myös seitsemän erilaista dokumenttia. Ensimmäinen kertoo kaikennäköisestä elokuvan kameratyöskentelyyn liittyvästä… Tai oikeastaan vähän kaikesta mitä kuvauspaikoilla, kuten armeijan ampuma-alueella tapahtui. Osioon kuuluu myös 69 kuvan tuotantokuvagalleria.
Toinen dokumentti keskittyy kokonaan Weta Digital erikoistehosteyhtiön tekemiin digitaalisiin tehosteotoksiin, joita Kuninkaan paluussa on 1488 eli lähes tuplasti Kaksi tornia elokuvaan verrattuna. Jotain elokuvan teon vaikeudesta kertoo se, että keskimäärin toimintaelokuvassa on noin 200 digitaalista tehosteotosta. Dokumentti valottaa hienosti tietokoneella tehtyjen otosten syntyvaiheita, mutta parhaiten työn vaiheittaisuuden näkee tehostedemonstraatiosta, jossa yhdestä 30 sekunnin taistelukohtauksesta voi katsoa yhtä aikaa tai erikseen seitsemän eri vaihetta, kuten pelkän esiasteotoksen, pelkän digitaalisen taustan, pelkät digitaaliset otokset, pelkän oikean elävän otoksen ja niin edelleen. Vaiheet voi myös katsoa peräkkäin, valinnaisen kommenttiraidan kera. Seuraavat neljä dokumenttia keskittyvät jälkituotantoon. Ne kattavat kaiken äänityksestä ja musiikista editointiin sekä lisäkuvauksiin. Neloslevyn viimeinen Kuninkaan paluuseen liittyvä dokumentti kertoo muun muassa sen maailman ensi-illasta Wellingtonissa Uudessa-Seelannissa, tähtien kiertämisestä ympäri maailma erilaisissa tapahtumissa, Oscareiden sun muiden palkintojen voittamisesta, ja näyttelijöiden jättämistä katkerista jäähyväisistä hahmoilleen ja Keski-Maalle.
Neloslevyltä löytyy lisäksi koskettava lyhytdokumentti luusyöpään vuonna 2003 vain 17-vuotiaana kuolleesta ja useita palkintoja jo lapsena voittaneesta filmintekijä Cameron Duncanista, johon Peter Jackson tutustui vuotta aiemmin. Dokumentti sisältää kaksi Cameronin tekemää syövän kanssa taistelemisesta kertovaa lyhytfilmiä nimeltään
DFK6498 ja
Strike Zone, joista jälkimmäinen inspiroi sanoituksen Kuninkaan paluussa soivaan "Into the West" -kappaleeseen. Molemmat lyhytfilmit voi katsoa myös erikseen. Kaikki pidennetyn version kestoltaan arviolta kymmentä tuntia lähetelevät ekstrat ovat loisteliaasti toteutettuja, lähes kokonaan suomeksi tekstitettyjä ja mielenkiintoisia sekä paikoin hauskojakin seurata. Erilaiset dokumentit kattavat käytännössä kaiken mahdollisen elokuvan tekoon liittyvän, ja niissä esiintyy, selostaa sekä on haastateltavina ihmisiä monilta aloilta elokuvan näyttelijöistä ja ohjaajasta lähtien tuottajiin ja tuotantotiimin eri jäseniin, joten lisämateriaalin osalta Kuninkaan paluun pidennetty versio ansaitsee täyden kympin. Yleensä ekstrat kohottavat DVD:n arvosanaa 1-3 kymmenyksen verran, mutta tässä jättimäisessä eepoksessa onnistunutta lisämateriaalia on niin massiivinen määrä, että DVD ansaitsee ekstroillaan peräti puoli pistettä lisää kohottaen kokonaisarvosanan kympin puolelle.
Lieneekö tässä enää mitään kerrottavaa itse elokuvasta, jonka varmasti kaikki vähänkin elokuvista kiinnostuneet ovat nähneet? Itse en käynyt katsomassa yhtäkään Taru sormusten herrasta elokuvista elokuvateatterissa asti, koska en välittänyt niiden ympärillä kiehuneesta mediamyllystä ja larppajanörttimäisestä leimasta. Näin jälkikäteen ajateltuna leffateatterissa käynti olisi todellakin ollut rahan arvoista, varsinkin Kuninkaan paluun kohdalla. Trilogian päätösosasta olenkin nähnyt vain pidennetyn version, joten en osaa kovin hyvin sanoa ovatko pidennetyt ja täysin uudet kohtaukset kuinka turhia vai osuvia lisäyksiä. Ainakin vaikuttavia tehosteita, näyttäviä ja myös hauskoja tapahtumia niissä riittää, sillä teatteriversioista jäi pois muun muassa 60000 pääkallon vyöryminen sankarien niskaan kuolleiden valtakunnassa, Sauronin suu -nimisen otuksen esiintyminen, Gandalfin kohtaaminen hyytävän noitakuninkaan kanssa, sekä kohtaus jossa kuolleiden armeija jyrää merirosvot pian sen jälkeen kun Legolaksen ampuma varoituslaukaus tappoi Gimlin tönäisyn takia vahingossa yhden merirosvoista, itsensä Peter Jacksonin! Toki lisäyksissä on myös joitain tylsempiäkin kohtia, mutta kun teatteriversion kesto on jo yli kolme tuntua, ei muutama tylsähkö lisäkohtaus tunnu enää juuri missään tämänkaltaisessa eeppisessä tarinassa.
Elokuvan loppuun ei onneksi ole lisätty tai pidennetty kohtauksia, sillä loppu on toki tunteikas ja merkityksellinen, mutta aavistuksen liian pitkäveteinen. Pitkäveteisyys muutamissa muissa kohdissa onkin Kuninkaan paluun ainoa vika. Näyttelijäsuoritukset, tarina, juoni, dialogi, huumori, toiminta, draama, tehosteet, musiikki, äänet ja kaikki muu on huippuluokkaa, mutta karsimalla joitain tylsempiä kohtia, eli lähinnä vähentämällä rakkausdraamaa, se olisi täydellisyyttä hipova fantasiaeepos. Olenkin aina elokuvan näkemisestä lähtien ihmetellyt miksei IMDb listaa draamaa tai romantiikkaa yhtenä elokuvan genreistä. Onneksi taistelua ja toimintaa Kuninkaan paluussa riittää rutkasti trilogian kahta ensimmäistä osaa enemmän, mikä pääosin tekeekin siitä niitä nautittavamman kokemuksen. Eeppisyys nousee täysin uusiin lukemiin kun entistä massiivisemmat armeijat täynnä mitä moninaisimpia ja näyttävimpiä otuksia kohtaavat kunnioitusta herättävissä mahtipontisissa taisteluissa. Toisaalta taisteluiden loputtua ja sormuksen tuhouduttua tunnelma on haikea matkan tullessa päätökseen. Erilaisten tunteiden herättäminen onkin merkki hyvästä elokuvasta, ja sitä Taru sormusten herrasta saaga tekee vähän väliä, tehden niistä ja varsinkin Kuninkaan paluusta hienoja elokuvaelämyksiä, muttei sentään maailman parhaimpia sellaisia.
