Nacho Libre
Genre: Komedia
Ohjaaja: Jared Hess
Pääosissa: Jack Black, Ana de la Reguera, Héctor Jiménez
Maa: USA
Vuosi: 2006
Kesto: 1h 28min
Ikäraja: K-11
Arvosana (0-10): 6,6
Jack Black on hauskempi kuin koskaan ennen Ignaciona eli luostarin kokkina, joka ruokkii orpolapsia päivisin ja muuntautuu öisin Nacho Libreksi, pahamaineiseksi Luchador-painijaksi trikoohousuineen. Esqueleto, "The Skeleton" on Nachon innoittajana tämän haastaessa Meksikon pelottavimmat painijat pelastaakseen lapset ja voittaakseen sisar Encarnaciónin, kielletyn rakkautensa, tunteet puolelleen. Elokuvan tekijöiden käsialaa ovat myös Napoleon Dynamite, ja käsikirjoittaja tunnetaan myös elokuvasta School of Rock. Nacho Libre takaa "makeat naurut alusta loppuun".
Nacho Libre on hauskahko showpainikomedia, joka ei kuitenkaan yllä Jack Blackin parhaimmistoon. Vaikka Jack onkin läpi elokuvan oma hauska itsensä aina selvästi tarkoituksella epäaidon kuuloista meksikolaisaksenttiaan myöten, ei hän yksin pysty pelastamaan elokuvan tylsiä kohtia. Toki myös muut näyttelijät hoitavat hommansa kunnioitettavasti, kuten erehdyttävästi Penélope Cruzia muistuttava Ana de la Reguera sekä hauskahkossa pikkuroolissa nähtävä Peter Stormare, mutta hekään eivät voi juonen tylsyydelle mitään. Vika on siis käsikirjoituksessa, vaikka hauskojakin kohtia ja hahmoja riittää, kuten erilaiset menevät painikohtaukset sekä peikkomaiset kääpiöpainijat ja muutamat hauskat läskivitsit. Käsikirjoituksen pahin vika liiallisen tylsyyden lisäksi on kekseliäisyyden puute. Monet ideat kun tuntuvat olevan suoria kopioita elokuvista kuten Bad Santa ja joku elokuva jonka nimeä en nyt juuri muista, jossa mies yrittää tehdä vaikutuksen - ja lopussa onnistuukin tekemään - rakastamaansa tyttöön auttamalla vähäosaisempia ja ylittämällä itsensä fyysisesti ja/tai henkisesti. Jos pieni tylsistyminen ei haittaa on Nacho Libre ihan nautittava kokemus ja muutaman mehevän naurunkin se saa tiristettyä katsojistaan. Takakannen tekstiä ei kuitenkaan pidä ottaa sanasta sanaan totena.
Nacho Libre on hauskahko showpainikomedia, joka ei kuitenkaan yllä Jack Blackin parhaimmistoon. Vaikka Jack onkin läpi elokuvan oma hauska itsensä aina selvästi tarkoituksella epäaidon kuuloista meksikolaisaksenttiaan myöten, ei hän yksin pysty pelastamaan elokuvan tylsiä kohtia. Toki myös muut näyttelijät hoitavat hommansa kunnioitettavasti, kuten erehdyttävästi Penélope Cruzia muistuttava Ana de la Reguera sekä hauskahkossa pikkuroolissa nähtävä Peter Stormare, mutta hekään eivät voi juonen tylsyydelle mitään. Vika on siis käsikirjoituksessa, vaikka hauskojakin kohtia ja hahmoja riittää, kuten erilaiset menevät painikohtaukset sekä peikkomaiset kääpiöpainijat ja muutamat hauskat läskivitsit. Käsikirjoituksen pahin vika liiallisen tylsyyden lisäksi on kekseliäisyyden puute. Monet ideat kun tuntuvat olevan suoria kopioita elokuvista kuten Bad Santa ja joku elokuva jonka nimeä en nyt juuri muista, jossa mies yrittää tehdä vaikutuksen - ja lopussa onnistuukin tekemään - rakastamaansa tyttöön auttamalla vähäosaisempia ja ylittämällä itsensä fyysisesti ja/tai henkisesti. Jos pieni tylsistyminen ei haittaa on Nacho Libre ihan nautittava kokemus ja muutaman mehevän naurunkin se saa tiristettyä katsojistaan. Takakannen tekstiä ei kuitenkaan pidä ottaa sanasta sanaan totena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti