Transformers
DVD versio: 2-Disc Special Steelbook Edition
Genre: Sci-fitoiminta
Ohjaaja: Michael Bay
Pääosissa: Shia LaBeouf, Megan Fox, Josh Duhamel, Tyrese Gibson, Rachael Taylor, Anthony Anderson
Maa: USA
Vuosi: 2007
Kesto: 2h18min
Ikäraja: K-11
Arvosana (0-10): 9,3
Ohjaaja Michael Bay ja tuottaja Steven Spielberg ovat yhdessä tuoneet valkokankaalle AUTOBOTien™ ja DECEPTICONien™ välisen taistelun. Kun tämä eeppinen taistelu laskeutuu maahan, pahojen DECEPTICONien™ ja äärimmäisen vallan välillä on vain ja ainoastaan Sam Witwickyn (Shia LaBeouf) hallussa oleva vihje.
Yksinkertaisen nerokkaisiin Transformers -leluihin perustuva samanniminen elokuva rikkoi maailmalla ensi-illan ja koko vuoden myyntiennätyksiä viime vuonna. Useassa maassa Transformers päätyi vuoden katsotuimmaksi elokuvaksi sekä ostetuimmaksi DVD:ksi. Elokuvaa kävivät siis aivan varmasti katsomassa lukuisat muutkin kohderyhmät kuin lapsuudessaan kyseisillä leluilla leikkineet tai televisioanimaatiosarjaa seuranneet nykyään aikuisikään ehtineet miehet. Itse en muista koskaan nähneeni televisiosarjasta pätkiä enempää tai leikkineeni leluilla muualla kuin satunnaisesti kavereilla tai sukulaisilla kyläillessä, joten en ollut aivan päätä pahkaa ryntäämässä katsomaan elokuvaa viime kesänä. Näyttävä traileri sai kuitenkin vakuuttamaan että kyseessä on Hollywood tason jättibudjetilla toteutettu aito oikea actionleffa eikä mikään lapsille suunnattu häpeällinen kakkapökäle kuten molemmat (1995, 1997) Power Rangers -elokuvat, tai tietokonepiirrosanimaatio, kuten TMNT. Ja kyllä kannatti käydä katsomassa Transformers teatterissa, sillä kuten pika-arvostelussa jo mainitsin, se osoittautui kesän megarymistely hitiksi täynnä todella näyttävillä tehosteilla tehtyä toimintaa sekä hauskaa läppää ja se sopii upeiden tehosteiden ja keveän tunnelman takia loistavasti katsottavaksi juuri elokuvateatterissa.
Mutta kuinka yhtä aikaa oikeassa ja väärässä sen kirjoittaessani olinkaan, sillä katsottuani elokuvan toisen kerran Hulluilta päiviltä ostamaltani DVD:ltä yksin kotona omasta kotiteatteristani, nousi kokemus aivan uudelle tasolle. Siinä missä elokuvateatteriin mennessä odotin hienoa toimintaa tyypilliseen tapaan muutamalla hauskalla läpällä höystettynä, jouduinkin näyttävän alun jälkeen hienon toiminnan ohella aina keskivaiheelle saakka lähes jatkuvan läpänheiton ”uhriksi”, jolloin loppupuolen vakavampi osuus ei tuntunut oikeutetulta, toista kertaa nähtynä tiesin mitä tuleman pitää joten pystyin vapautuneesti nauramaan paikoin vähän alhaisillekin vitseille avoimemmin kaikessa rauhassa ilman häiritseviä tekijöitä. Toisen puoliskon vakavahenkisempi toimintakin upposi paljon paremmin ja herätti seuraavaa toimintakohtausta odotellessa innostavan tunteen, vaikka sen kaiken olikin jo kertaalleen nähnyt. Kun varsinkin loppupuolen upea toiminta sitten alkoi, pysyin toisesta katselukerrasta huolimatta hädin tuskin housuissani upean kuvallisen ja äänellisen tehosteilotulituksen keskellä. Huomasin elokuvasta toisella katselukerralla myös monia asioita, kuten hupaisia sivuhahmoja, joihin en aiemmin kiinnittänyt niin paljon huomiota väärän ennakkoluulon takia. Maininnan ansaitsee paitsi Anthony Andersonin hupaisa tulkinta viranomaisten painostuksen alla sekunnin murto-osassa murtuvasta tietoliikennenörtistä, myös Star Warsin R2-D2:sta käytökseltään hiukan muistuttava Frenzy -niminen Decepticon -robotti, jonka hullunkurinen käytös saa vähän väliä hymyn huulille.
Toinen hauskaan robottikäytökseen liittyvä kohtaus jolle muistan jo teatterissa kovasti naureskelleeni, on kohta jossa Nokian kännykkä muuntuu taskukokoiseksi Transformeriksi ja alkaa vimmatusti tulittaa lasin takana hämmästyneinä seuraavia katsojia kuin mikäkin itikkarambo helvetistä. Kadulla samankaltaisen muuntautumiskohtalon kokevat mm. Xbox 360 -pelikonsoli, auto ja Mountain Dew virvoitusjuoma-automaatti. Kenties kunnianosoituksena Alien -elokuville, auton ratti hyppää naiskuskin kasvoille kuin facehugger ikään, kun taas virvoitusjuoma-automaatti alkaa ampua kadunmiehiä ja -naisia virvoitusjuomatölkeillä, vähän samaan tapaan kuin tässä 7UP mainoksessa, jonka robotit muuten rakensi Myytinmurtajista tuttu Jamie Hyneman. Tosin joillekin hahmoille koomisuus ei joka kohdassa sovi niin hyvin, kuten John Turturron tulmiktseman huippusalaisen ”Sector 7” -nimisen viraston agentti Simonsille, joka on välillä kuin mikäkin lavakoomikko. Toisaalta tällainen Agent J-mäisyys tuo samalla elokuvaan hauskaa Men in Black -fiilistä. Mihinkään aivan yli äyräiden menevään koomisuuteen ei onneksi sorruta, vaan juuri oikeat hahmot on pidetty tarpeeksi vakavina, kuten Jon Voightin mallikkaasti tulkitsema puolustusministeri sekä Josh Duhamelin esittämä Kapteeni Lennox. Huumoria elokuvassa siis riittää varsinkin alun jälkeen keskivaiheille saakka, jolloin alkaa vakavampi mutta sitäkin upeampi, näyttävämpi ja megalomaanisempi toimintaspektaakkeliosuus. Huumoria olisi paikoin voinut ehkä vähän rajoittaa, mutta TV-animaatiosarjan lapsille sopivaan lelumeininkiin vertaillessa elokuva liikkuu melkeinpä haudanvakavan tasolla, joten mistään leikistä tai pelkästä komediasta ei ole kyse.
Toinen asia josta elokuvateatterissa en pitänyt, oli kenties ikärajan takia liian laimea loppuratkaisu jossa elokuvan päähahmo eli nörttimäinen sankaripoika Sam ei lopussa saanut minkäänlaista hellyydenosoitusta elokuvan aikana hänen kanssaan erittäin läheiseksi kasvaneelta ja lapsesta asti jonkinlaisena ihastuksen kohteena olleelta Mikaelalta, mutta ilmeisesti muistin pika-arvostelua kirjoittaessa väärin, elokuvaa muutettiin DVD julkaisua varten tai katsoin teatterissa juuri väärässä kohdassa muualle, sillä kyllähän Sam saa märän ja intohimoisen pusun auton konepellillä aivan lopussa. Niin sitä pitää! Muutenkin tarinasta jäi astetta parempi maku kuin ensimmäisellä katselukerralla, vaikka se on aika tavanomainen. Erilaisia sci-fi elementtejä siinä on mukavasti ja oikealla asenteella pienet älyttömyydet antaa anteeksi. Kukapa edes viitsii keskittyä sellaisiin kun tarjolla on jatkuvaan tahtiin vuoden tai jopa vuosikymmen näyttävintä ja huiminta toimintaa jättimäisten robottien aikaansaamana!
Aikuisempaa ja järkevämpää suunta hakiessa elokuvaa käsikirjoittaessa karsittiin tai muutettiin useita leluista ja TV-sarjasta tuttuja asioita, kuten se että pääpahis Megatronin valemuoto on käsiase jota muut Decepticonit käyttävät taistelussa. Elokuvassa Megatronilla ei ole varsinaista valemuotoa, vaan hän muuntautuu muukalaislentohärveliksi vaivautumatta naamioitumaan mielestään turhan ja alempiarvoisen ihmisrodun takia. Loistavan äänensä Megatronille antaa Hugo Weaving, kun taas Optimus Primea esittää TV-sarjassakin äänityötä tehnyt Peter Cullen. Ulkonäöltään, monimutkaisuudeltaan ja yksityiskohtien määrältään elokuvan ja TV-sarjan Transformerit eroavat toisistaan kuin yö ja päivä, myös valemuotojen osalta jotka on päivitetty nykyaikaan, mutta sama ulkonäkö on täysin tunnistettavissa. Nykytrendin mukaan elokuvalle on tietysti luvassa jatkoa, minkä saattoi lopun perusteella aavistaa jo teatterissa, ja varmistaa ohjaajan kommenttiraitaa kuuntelemalla. Ainakin näillä näkymin maltan tuskin odottaa kakkososaa, joten käynen senkin suoraan teatterissa katsomassa ensi vuonna.
Jatko-osaa odotellessa kelpaa katsella kahden levyn Steelbook -version ekstravalikoimaa. Ykköslevyltä löytyy ainoastaan edellä mainittu ohjaajan kommenttiraita, jossa Michael Bay puhuu melkeinpä kaikesta mahdollisesta, tosin pitäen usein parinkin minuutin pituisia taukoja. Välillä mies taas yltyy erinäisiin aika ylimielisiin huomautuksiin, kuten kuinka alussa nähtävä Decepticon -helikopterin lentotunnus 4500X otettiin hänen omasta yksityisestä suihkukoneestaan ja että elokuvassa käytettiin oikeita F-22 Raptor -hävittäjiä, toisin kuin (ilmeisesti) uusimmassa Die Hardissa, jossa rahapulan takia jouduttiin tyytymään kopioihin. Tosin jos itse olisin yhtä hyvänäköinen, vaikutusvaltainen, varakas ja menestynyt kuin Michael Bay, saattaisin hyvinkin välillä sortua samantapaisiin ylimielisyyksiin, joten ei sellaisille kommenteille oikeastaan voi muuta kuin vain nauraa.
Kun kerran on pätäkkää millä mällätä, niin mikäs estää sillä kehuskelemasta. Muutenkin olen kuullut muilla DVD-levyillä muutamien muiden ohjaajien ylimielisiä kommentteja jotka saavat Michael Bayn näyttämään puhtoiselta enkeliltä, vaikka muussa ekstramateriaalissa mies kiroileekin melko usein. Joka tapauksessa kommenttiraidalla on suurimaksi osaksi ihan normaaleja kiinnostavia kommentteja ja hauskoja huomautuksia sekä yllättäviäkin taustatietoja, kuten se että elokuva sai sekä nuorten että aikuisten koeyleisöltä 94 pisteen keskiarvon sadasta, ja tämä oli vielä ennen erinäisiä lisäyksiä ja muutoksia joilla parannettiin asioita, joita kyseiset koeyleisöt olivat kritisoineet. Transformers sopinee siis melkeinpä kaikille toiminnasta komiikasta ja näyttävyydestä pitäville vauvasta vaariin - tai ainakin lapsista keski-ikäisiin.
Kakkoslevyltä löytyy kasa dokumentteja, upeita konseptipiirroksia, yhden kohtauksen teon läpikäynti ja muutama traileri. Dokumentit on jaettu kahteen kokonaisuuteen jossa on neljä osaa kummassakin. 50 minuutin Meidän maailmamme osio keskittyy kuvauspaikkoihin, tuotantotiimiin, ohjaajaan, näyttelijöihin ja statisteihin, joina oli mm. vapaalla olevia sotilaita, kun taas 65 minuuttia kestävä Heidän sotansa osio kertoo kaiken mahdollisen robottien valeasujen sekä normaalimuotojen matkasta TV-sarjasta ja leluista modernisoituun ja aikuismaisempaan elokuvanmuotoonsa, sekä tavallisten autojen ja armeijan kaluston osuuksista elokuvan lukuisissa päätähuimaavissa stunteissa ja räjähdyksissä. Laadukkaissa dokumenteissa nähdään kaikkea mahdollista hauskoista improvisoinneista, piloista, poistetuista kohtauksista ja armeijan koulutuksesta vakavampiin koe-esiintymisiin, digitaalisten- ja erikoistehosteiden tekoon, sekä paikoin vaarallisiinkin stuntteihin.
Poistetut kohtaukset olisi kyllä voinut laittaa kokonaisina erikseen, mutta ekstroissa ei ole määrän tai laadun suhteen mainittavaa moittimista, joten niistä irtoaa pari kymmenystä lisää. Lisäksi etsivä löytää valikoista mm. koirien koe-esiintymiset ja pari piilotettua poistettua kohtausta, joista yhdessä itse Michael Bay näyttelee. Ulkopuolelta käsin näyttävästä paketoinnista irtoaa tietysti plussaa, mutta sisäpuolen hankalasti päällekkäiset ja tylsän harmaat levyt ovat pieni miinus muuten upeassa kokonaisuudessa. Levyihin olisi voinut läntätä vaikka Optimus Primen ja Megatronin tai Samin ja Mikaelan naamavärkit. Muuten Transformers elokuva ja sen erikois-DVD on upea teos, joka toiminnan ystävien kannattaa ehdottomasti katsoa avoimella humoristisella asenteella ja antaa leuan tipahdella tehosteiden myötä lattialle, vaikka ei ikinä olisi koskenutkaan yhteenkään Autobottiin tai Decepticoniin saati nähnyt piirrossarjaa tai -elokuvaa.
Yksinkertaisen nerokkaisiin Transformers -leluihin perustuva samanniminen elokuva rikkoi maailmalla ensi-illan ja koko vuoden myyntiennätyksiä viime vuonna. Useassa maassa Transformers päätyi vuoden katsotuimmaksi elokuvaksi sekä ostetuimmaksi DVD:ksi. Elokuvaa kävivät siis aivan varmasti katsomassa lukuisat muutkin kohderyhmät kuin lapsuudessaan kyseisillä leluilla leikkineet tai televisioanimaatiosarjaa seuranneet nykyään aikuisikään ehtineet miehet. Itse en muista koskaan nähneeni televisiosarjasta pätkiä enempää tai leikkineeni leluilla muualla kuin satunnaisesti kavereilla tai sukulaisilla kyläillessä, joten en ollut aivan päätä pahkaa ryntäämässä katsomaan elokuvaa viime kesänä. Näyttävä traileri sai kuitenkin vakuuttamaan että kyseessä on Hollywood tason jättibudjetilla toteutettu aito oikea actionleffa eikä mikään lapsille suunnattu häpeällinen kakkapökäle kuten molemmat (1995, 1997) Power Rangers -elokuvat, tai tietokonepiirrosanimaatio, kuten TMNT. Ja kyllä kannatti käydä katsomassa Transformers teatterissa, sillä kuten pika-arvostelussa jo mainitsin, se osoittautui kesän megarymistely hitiksi täynnä todella näyttävillä tehosteilla tehtyä toimintaa sekä hauskaa läppää ja se sopii upeiden tehosteiden ja keveän tunnelman takia loistavasti katsottavaksi juuri elokuvateatterissa.
Mutta kuinka yhtä aikaa oikeassa ja väärässä sen kirjoittaessani olinkaan, sillä katsottuani elokuvan toisen kerran Hulluilta päiviltä ostamaltani DVD:ltä yksin kotona omasta kotiteatteristani, nousi kokemus aivan uudelle tasolle. Siinä missä elokuvateatteriin mennessä odotin hienoa toimintaa tyypilliseen tapaan muutamalla hauskalla läpällä höystettynä, jouduinkin näyttävän alun jälkeen hienon toiminnan ohella aina keskivaiheelle saakka lähes jatkuvan läpänheiton ”uhriksi”, jolloin loppupuolen vakavampi osuus ei tuntunut oikeutetulta, toista kertaa nähtynä tiesin mitä tuleman pitää joten pystyin vapautuneesti nauramaan paikoin vähän alhaisillekin vitseille avoimemmin kaikessa rauhassa ilman häiritseviä tekijöitä. Toisen puoliskon vakavahenkisempi toimintakin upposi paljon paremmin ja herätti seuraavaa toimintakohtausta odotellessa innostavan tunteen, vaikka sen kaiken olikin jo kertaalleen nähnyt. Kun varsinkin loppupuolen upea toiminta sitten alkoi, pysyin toisesta katselukerrasta huolimatta hädin tuskin housuissani upean kuvallisen ja äänellisen tehosteilotulituksen keskellä. Huomasin elokuvasta toisella katselukerralla myös monia asioita, kuten hupaisia sivuhahmoja, joihin en aiemmin kiinnittänyt niin paljon huomiota väärän ennakkoluulon takia. Maininnan ansaitsee paitsi Anthony Andersonin hupaisa tulkinta viranomaisten painostuksen alla sekunnin murto-osassa murtuvasta tietoliikennenörtistä, myös Star Warsin R2-D2:sta käytökseltään hiukan muistuttava Frenzy -niminen Decepticon -robotti, jonka hullunkurinen käytös saa vähän väliä hymyn huulille.
Toinen hauskaan robottikäytökseen liittyvä kohtaus jolle muistan jo teatterissa kovasti naureskelleeni, on kohta jossa Nokian kännykkä muuntuu taskukokoiseksi Transformeriksi ja alkaa vimmatusti tulittaa lasin takana hämmästyneinä seuraavia katsojia kuin mikäkin itikkarambo helvetistä. Kadulla samankaltaisen muuntautumiskohtalon kokevat mm. Xbox 360 -pelikonsoli, auto ja Mountain Dew virvoitusjuoma-automaatti. Kenties kunnianosoituksena Alien -elokuville, auton ratti hyppää naiskuskin kasvoille kuin facehugger ikään, kun taas virvoitusjuoma-automaatti alkaa ampua kadunmiehiä ja -naisia virvoitusjuomatölkeillä, vähän samaan tapaan kuin tässä 7UP mainoksessa, jonka robotit muuten rakensi Myytinmurtajista tuttu Jamie Hyneman. Tosin joillekin hahmoille koomisuus ei joka kohdassa sovi niin hyvin, kuten John Turturron tulmiktseman huippusalaisen ”Sector 7” -nimisen viraston agentti Simonsille, joka on välillä kuin mikäkin lavakoomikko. Toisaalta tällainen Agent J-mäisyys tuo samalla elokuvaan hauskaa Men in Black -fiilistä. Mihinkään aivan yli äyräiden menevään koomisuuteen ei onneksi sorruta, vaan juuri oikeat hahmot on pidetty tarpeeksi vakavina, kuten Jon Voightin mallikkaasti tulkitsema puolustusministeri sekä Josh Duhamelin esittämä Kapteeni Lennox. Huumoria elokuvassa siis riittää varsinkin alun jälkeen keskivaiheille saakka, jolloin alkaa vakavampi mutta sitäkin upeampi, näyttävämpi ja megalomaanisempi toimintaspektaakkeliosuus. Huumoria olisi paikoin voinut ehkä vähän rajoittaa, mutta TV-animaatiosarjan lapsille sopivaan lelumeininkiin vertaillessa elokuva liikkuu melkeinpä haudanvakavan tasolla, joten mistään leikistä tai pelkästä komediasta ei ole kyse.
Toinen asia josta elokuvateatterissa en pitänyt, oli kenties ikärajan takia liian laimea loppuratkaisu jossa elokuvan päähahmo eli nörttimäinen sankaripoika Sam ei lopussa saanut minkäänlaista hellyydenosoitusta elokuvan aikana hänen kanssaan erittäin läheiseksi kasvaneelta ja lapsesta asti jonkinlaisena ihastuksen kohteena olleelta Mikaelalta, mutta ilmeisesti muistin pika-arvostelua kirjoittaessa väärin, elokuvaa muutettiin DVD julkaisua varten tai katsoin teatterissa juuri väärässä kohdassa muualle, sillä kyllähän Sam saa märän ja intohimoisen pusun auton konepellillä aivan lopussa. Niin sitä pitää! Muutenkin tarinasta jäi astetta parempi maku kuin ensimmäisellä katselukerralla, vaikka se on aika tavanomainen. Erilaisia sci-fi elementtejä siinä on mukavasti ja oikealla asenteella pienet älyttömyydet antaa anteeksi. Kukapa edes viitsii keskittyä sellaisiin kun tarjolla on jatkuvaan tahtiin vuoden tai jopa vuosikymmen näyttävintä ja huiminta toimintaa jättimäisten robottien aikaansaamana!
Aikuisempaa ja järkevämpää suunta hakiessa elokuvaa käsikirjoittaessa karsittiin tai muutettiin useita leluista ja TV-sarjasta tuttuja asioita, kuten se että pääpahis Megatronin valemuoto on käsiase jota muut Decepticonit käyttävät taistelussa. Elokuvassa Megatronilla ei ole varsinaista valemuotoa, vaan hän muuntautuu muukalaislentohärveliksi vaivautumatta naamioitumaan mielestään turhan ja alempiarvoisen ihmisrodun takia. Loistavan äänensä Megatronille antaa Hugo Weaving, kun taas Optimus Primea esittää TV-sarjassakin äänityötä tehnyt Peter Cullen. Ulkonäöltään, monimutkaisuudeltaan ja yksityiskohtien määrältään elokuvan ja TV-sarjan Transformerit eroavat toisistaan kuin yö ja päivä, myös valemuotojen osalta jotka on päivitetty nykyaikaan, mutta sama ulkonäkö on täysin tunnistettavissa. Nykytrendin mukaan elokuvalle on tietysti luvassa jatkoa, minkä saattoi lopun perusteella aavistaa jo teatterissa, ja varmistaa ohjaajan kommenttiraitaa kuuntelemalla. Ainakin näillä näkymin maltan tuskin odottaa kakkososaa, joten käynen senkin suoraan teatterissa katsomassa ensi vuonna.
Jatko-osaa odotellessa kelpaa katsella kahden levyn Steelbook -version ekstravalikoimaa. Ykköslevyltä löytyy ainoastaan edellä mainittu ohjaajan kommenttiraita, jossa Michael Bay puhuu melkeinpä kaikesta mahdollisesta, tosin pitäen usein parinkin minuutin pituisia taukoja. Välillä mies taas yltyy erinäisiin aika ylimielisiin huomautuksiin, kuten kuinka alussa nähtävä Decepticon -helikopterin lentotunnus 4500X otettiin hänen omasta yksityisestä suihkukoneestaan ja että elokuvassa käytettiin oikeita F-22 Raptor -hävittäjiä, toisin kuin (ilmeisesti) uusimmassa Die Hardissa, jossa rahapulan takia jouduttiin tyytymään kopioihin. Tosin jos itse olisin yhtä hyvänäköinen, vaikutusvaltainen, varakas ja menestynyt kuin Michael Bay, saattaisin hyvinkin välillä sortua samantapaisiin ylimielisyyksiin, joten ei sellaisille kommenteille oikeastaan voi muuta kuin vain nauraa.
Kun kerran on pätäkkää millä mällätä, niin mikäs estää sillä kehuskelemasta. Muutenkin olen kuullut muilla DVD-levyillä muutamien muiden ohjaajien ylimielisiä kommentteja jotka saavat Michael Bayn näyttämään puhtoiselta enkeliltä, vaikka muussa ekstramateriaalissa mies kiroileekin melko usein. Joka tapauksessa kommenttiraidalla on suurimaksi osaksi ihan normaaleja kiinnostavia kommentteja ja hauskoja huomautuksia sekä yllättäviäkin taustatietoja, kuten se että elokuva sai sekä nuorten että aikuisten koeyleisöltä 94 pisteen keskiarvon sadasta, ja tämä oli vielä ennen erinäisiä lisäyksiä ja muutoksia joilla parannettiin asioita, joita kyseiset koeyleisöt olivat kritisoineet. Transformers sopinee siis melkeinpä kaikille toiminnasta komiikasta ja näyttävyydestä pitäville vauvasta vaariin - tai ainakin lapsista keski-ikäisiin.
Kakkoslevyltä löytyy kasa dokumentteja, upeita konseptipiirroksia, yhden kohtauksen teon läpikäynti ja muutama traileri. Dokumentit on jaettu kahteen kokonaisuuteen jossa on neljä osaa kummassakin. 50 minuutin Meidän maailmamme osio keskittyy kuvauspaikkoihin, tuotantotiimiin, ohjaajaan, näyttelijöihin ja statisteihin, joina oli mm. vapaalla olevia sotilaita, kun taas 65 minuuttia kestävä Heidän sotansa osio kertoo kaiken mahdollisen robottien valeasujen sekä normaalimuotojen matkasta TV-sarjasta ja leluista modernisoituun ja aikuismaisempaan elokuvanmuotoonsa, sekä tavallisten autojen ja armeijan kaluston osuuksista elokuvan lukuisissa päätähuimaavissa stunteissa ja räjähdyksissä. Laadukkaissa dokumenteissa nähdään kaikkea mahdollista hauskoista improvisoinneista, piloista, poistetuista kohtauksista ja armeijan koulutuksesta vakavampiin koe-esiintymisiin, digitaalisten- ja erikoistehosteiden tekoon, sekä paikoin vaarallisiinkin stuntteihin.
Poistetut kohtaukset olisi kyllä voinut laittaa kokonaisina erikseen, mutta ekstroissa ei ole määrän tai laadun suhteen mainittavaa moittimista, joten niistä irtoaa pari kymmenystä lisää. Lisäksi etsivä löytää valikoista mm. koirien koe-esiintymiset ja pari piilotettua poistettua kohtausta, joista yhdessä itse Michael Bay näyttelee. Ulkopuolelta käsin näyttävästä paketoinnista irtoaa tietysti plussaa, mutta sisäpuolen hankalasti päällekkäiset ja tylsän harmaat levyt ovat pieni miinus muuten upeassa kokonaisuudessa. Levyihin olisi voinut läntätä vaikka Optimus Primen ja Megatronin tai Samin ja Mikaelan naamavärkit. Muuten Transformers elokuva ja sen erikois-DVD on upea teos, joka toiminnan ystävien kannattaa ehdottomasti katsoa avoimella humoristisella asenteella ja antaa leuan tipahdella tehosteiden myötä lattialle, vaikka ei ikinä olisi koskenutkaan yhteenkään Autobottiin tai Decepticoniin saati nähnyt piirrossarjaa tai -elokuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti