Sin City
DVD versio: Recut & Extended 2-Disc Edition
Genre: Toimintadraama
Ohjaajat: Frank Miller, Robert Rodriguez, Quentin Tarantino
Pääosissa: Bruce Willis, Jessica Alba, Mickey Rourke, Jaime King, Clive Owen, Brittany Murphy, Rosario Dawson, Devon Aoki, Alexis Bledel, Benicio Del Toro, Elijah Wood, Nick Stahl, Michael Madsen, Carla Gugino, Michael Clarke Duncan,
Maa: USA
Vuosi: 2005
Kesto: 1h 59min
Ikäraja: K-15
Arvosana (0-10): 9,1
Tervetuloa Sin Cityyn. Tämä kaupunki kutsuu paatuneita, korruptoituneita, sydämensä särkeneitä. Jotkut kutsuvat paikkaa synkäksi. Kovaksi. Toiset taas kutsuvat sitä kodiksi. Kierot kytät. Seksikkäät daamit. Epätoivoiset järjestyksenvalvojat. Osa janoaa kostoa. Toiset pelastusta. Jotkut vähän molempia. Muutama vastahakoinen sankari yrittää vielä tehdä mikä on oikein kaupungissa, joka ei välitä. Heidän tarinansa – järkyttävät, jännittävät ja ankarat – pääsevät etualalle kertomuksessa kaupungista, jonka syrjäkujilta voi löytää mitä tahansa. Sin City Recut & Extended Edition on keräilijän unelma, joka sisältää alkuperäisen teatteriversion lisäksi aiemmin julkaisemattomat, uudelleen leikatut ja pidemmät versiot elokuvan tarinoista sekä mittavat lisämateriaalit!
Harvoin näkee yhtä paljon tähtiä vilisevää ja silti hyvin onnistunutta elokuvaa, kuin Frank Millerin sarjakuvaan perustuva Sin City. Samoin erittäin harvoin näkee niin visuaaliselta tyyliltään omalaatuista Hollywoodissa väsättyä mainstream elokuvaa kuin Sin City. Tuntuu kuin Frank Millerin teos olisi Pinokkion tapaan herännyt eloon jollain taikapulverilla. Elokuvan värimaailma on sarjakuvan tavoin tumma ja lähes mustavalkoinen, lukuun ottamatta hienoa kontrastia tuovia ”väritettyjä” hahmoja, esineitä tai niiden osia. Elokuvan päävärit ovatkin mustan ja valkoisen lisäksi punainen ja keltainen, eivätkä ainoastaan runsaan verenvuodatuksen ansiosta, vaan sekä jopa keltaista verta vuotavan Yellow Bastardin ihonvärityksen, sekä upeiden 30-60-lukujen autojen, jotka suorastaan hyppäävät ulos ruudulta tulenpunaisina tai turkoosinsinisinä kaiken mustavalkoisuuden keskellä.
Elokuvan tunnelma ja film noir -tyylinen kerronta toimivat hienosti ja tuovat erityisesti erinomaista Bruce Willistä kuunnellessa hyvällä tavalla mieleen loistavat Max Payne –pelit. Juonissakin on monia hyviä samankaltaisuuksia ja sitä on mukava seurata, varsinkin kun tarinasta esitellään kolme eri versiota kolmen päähahmon näkökulmasta, joissa yhteisinä tekijöinä ovat muutamat paikat ja tapahtumat jotka yhdistävät hahmot toisiinsa. Hahmoja leffasta löytyykin lähes joka lähtöön ja kaikki tuikkivan taivaan tähdet ja tähtöset hoitavat osansa vähintäänkin onnistuneesti. Myös ne, joilla ei vuorosanoja ole lainkaan, kuten Elijah Wood tulkitessaan kammoksuttavaa ihmisiä syövää Keviniä. Pikkurooleissakin nähdään monia nimekkäitä tähtiä, kuten Josh Hartnett, Rutger Hauer sekä Powers Boothe, joten yhdessä loistavan dialogin kera tähtien, karisman ja syvällisyyden puutteesta Sin Cityä ei ainakaan voi syyttä. Naurujakin irtoaa mukavasti piikikkään mustan huumorin ansiosta.
Myös lavasteet, kuvaus, puvut ja muut osaset ovat kaikki eriomaisen hyvin tehtyjä ja mukavan omaperäisiä. Sin Cityn naiset ovat sekä tyrmääviä sanan molemmissa merkityksissä ja toisaalla Mickey Roarkin esittämä kovisten kovis Marv käyttää tyylikkäämmän takin löytämistä osasyynä vastustajiensa pieksemiseen ja tekee sen tyylillä, joka jättäisi itse kunkin perussankarin varjoonsa. Marv ja muutama muu hahmo myös imevät luoteja itseensä kuin imurit konsanaan ja silti selviävät hengissä, mutta hei - leffahan perustuu sarjakuvaan. Näyttävää ja vauhdikasta toimintaa siis riittää tunnelmallisen kerronnan ohella, joten kyllästymään ei missään nimessä joudu. Sin City on selvästi toistaiseksi paras näkemäni Frank Millerin teokseen perustuva leffa. Kahden levyn versiolla hyvin tehtyjä ja kiinnostavia ekstroja riittää tuntikausiksi täysin suomeksi tekstitettynä, joten katseltava ei lopu lopputekstien rullattua vaan kokonaisarvosana nousee parilla pykälällä. Ekstroja löytyy laidasta laitaan normi trailerista, pidennetyistä kohtauksista ja behind the scenes -pätkistä erikoisempiin juttuihin, kuten kokkikouluun ja yleisön kommenttiraitaan. Erikoisversion pakkaus on pahvinen kotelo, jonka sisällä on eri hahmoilla kuvitettu kirjanen. Ainoa harmi tällaisessa pakkauksessa on, että ”ruma” takakansi kuvauksineen, tietoineen ja lakiteksteineen vain roikkuu mukana teipin varassa.
Harvoin näkee yhtä paljon tähtiä vilisevää ja silti hyvin onnistunutta elokuvaa, kuin Frank Millerin sarjakuvaan perustuva Sin City. Samoin erittäin harvoin näkee niin visuaaliselta tyyliltään omalaatuista Hollywoodissa väsättyä mainstream elokuvaa kuin Sin City. Tuntuu kuin Frank Millerin teos olisi Pinokkion tapaan herännyt eloon jollain taikapulverilla. Elokuvan värimaailma on sarjakuvan tavoin tumma ja lähes mustavalkoinen, lukuun ottamatta hienoa kontrastia tuovia ”väritettyjä” hahmoja, esineitä tai niiden osia. Elokuvan päävärit ovatkin mustan ja valkoisen lisäksi punainen ja keltainen, eivätkä ainoastaan runsaan verenvuodatuksen ansiosta, vaan sekä jopa keltaista verta vuotavan Yellow Bastardin ihonvärityksen, sekä upeiden 30-60-lukujen autojen, jotka suorastaan hyppäävät ulos ruudulta tulenpunaisina tai turkoosinsinisinä kaiken mustavalkoisuuden keskellä.
Elokuvan tunnelma ja film noir -tyylinen kerronta toimivat hienosti ja tuovat erityisesti erinomaista Bruce Willistä kuunnellessa hyvällä tavalla mieleen loistavat Max Payne –pelit. Juonissakin on monia hyviä samankaltaisuuksia ja sitä on mukava seurata, varsinkin kun tarinasta esitellään kolme eri versiota kolmen päähahmon näkökulmasta, joissa yhteisinä tekijöinä ovat muutamat paikat ja tapahtumat jotka yhdistävät hahmot toisiinsa. Hahmoja leffasta löytyykin lähes joka lähtöön ja kaikki tuikkivan taivaan tähdet ja tähtöset hoitavat osansa vähintäänkin onnistuneesti. Myös ne, joilla ei vuorosanoja ole lainkaan, kuten Elijah Wood tulkitessaan kammoksuttavaa ihmisiä syövää Keviniä. Pikkurooleissakin nähdään monia nimekkäitä tähtiä, kuten Josh Hartnett, Rutger Hauer sekä Powers Boothe, joten yhdessä loistavan dialogin kera tähtien, karisman ja syvällisyyden puutteesta Sin Cityä ei ainakaan voi syyttä. Naurujakin irtoaa mukavasti piikikkään mustan huumorin ansiosta.
Myös lavasteet, kuvaus, puvut ja muut osaset ovat kaikki eriomaisen hyvin tehtyjä ja mukavan omaperäisiä. Sin Cityn naiset ovat sekä tyrmääviä sanan molemmissa merkityksissä ja toisaalla Mickey Roarkin esittämä kovisten kovis Marv käyttää tyylikkäämmän takin löytämistä osasyynä vastustajiensa pieksemiseen ja tekee sen tyylillä, joka jättäisi itse kunkin perussankarin varjoonsa. Marv ja muutama muu hahmo myös imevät luoteja itseensä kuin imurit konsanaan ja silti selviävät hengissä, mutta hei - leffahan perustuu sarjakuvaan. Näyttävää ja vauhdikasta toimintaa siis riittää tunnelmallisen kerronnan ohella, joten kyllästymään ei missään nimessä joudu. Sin City on selvästi toistaiseksi paras näkemäni Frank Millerin teokseen perustuva leffa. Kahden levyn versiolla hyvin tehtyjä ja kiinnostavia ekstroja riittää tuntikausiksi täysin suomeksi tekstitettynä, joten katseltava ei lopu lopputekstien rullattua vaan kokonaisarvosana nousee parilla pykälällä. Ekstroja löytyy laidasta laitaan normi trailerista, pidennetyistä kohtauksista ja behind the scenes -pätkistä erikoisempiin juttuihin, kuten kokkikouluun ja yleisön kommenttiraitaan. Erikoisversion pakkaus on pahvinen kotelo, jonka sisällä on eri hahmoilla kuvitettu kirjanen. Ainoa harmi tällaisessa pakkauksessa on, että ”ruma” takakansi kuvauksineen, tietoineen ja lakiteksteineen vain roikkuu mukana teipin varassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti