Kolmas omatekoinen Riddick video vihdoin valmis!

Tämä teos on ollut tekeillä suunnilleen ensimmäisen omatekoisen Riddick videoni valmistumisesta lähtien, mutta erilaiset tekniset vaikeudet ja ajan puute ovat pitkittäneet sen tekoa aina tähän päivään saakka, mutta nyt se on siis vihdoin valmis! Sainpa sen vielä julkaistua ennen Tammikuun ensimmäistä päivää, kuten Trailershow -videossani puoliläpällä sanoin :D! Kolmannen videon, nimeltään The Chronicles of Riddick: Darkness... You Afraid?, on tarkoitus kuvata pelin muita hienoja puolia kuin hiiviskelyä, selkäänpuukottamista ja lähitaistelua, joita kaksi ensimmäistä videotani kuvasivat. Uutuusvideoni keskittyy enemmän pelin keski- ja loppuvaiheiden upeisiin tapahtumiin, kuten alieneiden invaasioon, minigun räiskintään ja riehumiseen kahdella erilaisella mech -robotilla. Lisäksi kaiken on tarkoitus sointua hienosti vuoden 2006 Sexhibition -messuilla kuultuun loistavaan E Nomine - Mitternacht -biisiin, eli kyseessä on tavallaan (jälleen) musiikkivideo :P.

Nyt soi: "E-Nomine - Mitternacht (Extended Radio Edit)" 4:18

Paras joulu koskaanko?

No näin voisi todellakin sanoa viereisen joululahjakuvan perusteella, ainakin leffojen, pelien, mässyjen ja laitteiden osalta! Tänä vuonna pukki nimittäin toi huikean ennätysmäärän leffoja, pelejä, mässyä ja toistaiseksi parhaan joululahjaksi saamani laitteen: Uuden kamerakännykän! Viime vuonna sain loistavan Canon Digital Ixus 65 digikameran, mutta kyllähän Nokia 6267 piekseen sen reilusti, sillä siinä on kameran lisäksi mm. musiikkisoitin, radio, kalenteri, laskin, netti, pelejä... niin ja on siinä tietysti kännykkäkin :D! No mutta nyt ei muuta kuin luettelemaan lahjat ja antamaan jokaiselle 1-5 tähteä kuten viime vuonna MatoApinan blogissa.



Leffat:

Austin Powers - agentti, joka tuuppasi minua: Toivelistalla oli tämä sarjansa paras hupailuleffa, joten neljä tähteä pamahtaa... viisi jos olisi koko trilogia löytynyt.

Casino Royale (2-Disc Collector's Edition): Listalla tämäkin hienon Bond leffan tuplalevyversio, joten neljä tähteä tulee... viisi jos olisi ollut kiiltävä pahvi mukana.


Die Hard - koston enkeli (Special Edition): Tämä täydentää upeasti Die Hard trilogian, joten viisi tähteä tulee ilman muuta.

The Adventures of Indiana Jones: The Complete DVD Movie Collection: Tämä upea boksi on ollut toivelistalla viime Hulluista päivistä lähtien, joten se todellakin ansaitsee viisi tähteä!

Kill Bill: Vol. 1 & 2: Kaksi kivenkovaa taattua Tarantino toimintaa - tarviiko viisi tähteä ansaitakseen muuta?

Matrix Reloaded (2-Disc Edition): Tätä olen metsästänyt lähes kuin kuuta nousevaa, joten viisi tähteä on itsestäänselvyys. Vielä kun löytyisi trilogian kolmannen osan tuplalevyversio =)!

Planet Terror (2-Disc Special Extended and Unrated Edition): Hyvältä vaikuttavan näkemättömän leffan unrated versio uutuushintaan ei voi muuta vaatia kuin täydet viisi tähteä.

The Simpsons Movie: No kyllähän tämä keltaisen perheen todella hauska seikkailu paremman puutteessa näin pian leffateatterissa käynnin jälkeen kelpaa, joten neljä tähteä on saletti.

The Terminator (Ultimate Edition): Upea erikoisversio yhdestä Arskan klassikkoleffoista ansaitsee tietysti viisi tähteä. Ainoastaan samanlainen erikoisversio Terminator 2:stä olisi parempi vaihtoehto.

Pelit:

Company of Heroes: Kehuttu toisen maailmansodan strategiapeli sopii mainiosti, sillä yhtään siihen aikakauteen sijoittuvaa reaaliaikaista strategiaa kokoelmassani ei vielä olekaan, joten ainakin neljä tähteä on annettava.

The Godfather: Toivelistalla ollut ja ihan hyvältä vaikuttava gangsteriaikaan sijoittuva GTA-tyylinen juonirikas toimintapläjäys kelpaa vähintään neljän tähden arvoisesti. Tämä oli muuten se peli, joka hälytti Gigantissa kotelon sisällä olevan hälyttimen takia :|!

Lara Croft Tomb Raider: Anniversary (Collector's Edition): Toivelistalla pitkään majaillut uusintaversio klassikosta (jota tosin olen pelannut vain vähän), joten viisi tähteä on todellakin itsestään selvää, varsinkin siksi että vanhempani onnistuivat löytämään keräilyversion, jonka olemassa olosta olin autuaan tietämätön!

Supreme Commander: Kyllä kelpaa tämäkin arvostelumenestys kokoelmaan lisätä, varsinkin kun aiheena on aina kiehtova sci-fi. Melkein viisi täydet tähteä pitäis antaa, mutta kun ei tämä mikään ykköstoiveista ollut.
Mässyt:

3 kpl Fazer 90v. juhlasuklaakonvehtirasiaa: Hyvä sekoitus maito- ja valkosuklaata, joten kolme tähteä on vakio, mutta olisihan vaikka yksi Geishaboksi ollut mukavaa vaihtelua.

Fazer suklaalevy: No onhan tämä suklaana klassikko, mutta lahjana aika persoonaton, joten kahteen tähteen se saa tyytyä.


Happy Hour konvehdit: No näitä en ole vielä ehtinyt maistaa, joten on vaikea sanoa ansaitsevatko ne yksi vai kolme tähteä, joten kahteen on tyytyminen.

Haribo Ferskner Persikor: Hyviä ja jonkun verran harvinaisia hedelmäkarkkeja, joten kolme tähteä on saletti vaikka yhden lajin takia kyllästys onkin nopeampaa.


Tutti Frutti Passion: Loistava hedelmäuutuus jota olin ennen vain kerran maistanut, joten kolmea tähteä vähempää ei voi antaa.


Haribo Stjärn Mix: Paljon erilaisia Haribon hedelmäkarkkeja, joten kolmesta tähdestä ei ole epäilystäkään.


Ässämix hedelmä: Hedelmäkarkkien ehdotonta eliittiä ilman pahoja salmiakkeja, joten tämä saa kunnian olla ainoa neljä tähteä saanut mässylahja! Ehkä osittain siksi että ostin sen itse jouluaattona matkalla sukulaisille :D!

Pehmeät paketit:

Thinsulate hanskat: No tämänlaisia hanskoja yleensä käytän ja niitä kuluu nopeaan tahtiin, joten on näistä jotain hyötyä.


Pääkallosukat: No näitäkin kuluu joskus tiheään tahtiin, ja on noissa ihan persoonallinen kuvio.



Seepravillasukat: Nämä kyllä yllättivät mukavuudellaan positiivisesti, mutta haittapuolena on entistä suurempi liukkaus.


Satiinilakanat: Lakanoita saa lähes joka joulu, joten surkeaan yhteen tähteen saavat tyytyä vaikka kuinka satiinisia olisivatkin :D!


Muut:

Avaimenperä LED-taskulamppu: Minulla on jo tällainen, mutta sitä täytyy puristaa molemmilta puolelta toisin kuin tätä, joten vanha saa väistyä ja kolme tähteä on ansaittu.

Radio KLF Number One Dance (2-CD): Loistavan Radio KLF kanavan parhaimmistoa kahden CD:n verran ansaitsee neljä tähteä, koska olin sitä toivonut, mutta kappaleet eivät olleet niin hyviä kuin olisin toivonut.

3 kpl Finnkinon sarjalippuja: Kyllä kelpaa kun kaksi on voimassa 25.9.2008 asti ja yksi 15.9.2008. asti, niin ei varmasti jää käyttämättä. Lauantaina yksi menikin jo kun kävimme MatoApinan porukalla katsomassa I Am Legendin.

Sonyn 4 gigan USB muistitikku: Kun edellisten muistitikkujen yhteenlaskettu koko on CD:täkin pienempi 640 megaa (512+128), on neljä gigaa todella tervetullut kun olisin tyytynyt kahteenkin.


Lumene for Men ihonhoitotuotteita: Näitä turhia kräämejä sain roppakaupalla ilmaiseksi viime vuoden Digi/Ski/Boardexpolta, joten yhteen surkeaan tähteen on todellakin tyytyminen.

Roope Ankan elämä ja teot 2: No tämä sarjakuvakirja oli toivelistalla loistavan ykkösen seuraksi, mutta osoittautui pieneksi pettymykseksi sillä kaikki sen tarinat on aiemmin julkaistu Aku Ankka lehdessä. Olisi siinä saanut olla edes muutama vain jossain erikoisjulkaisuissa aiemmin julkaistu tarina.

Magic Towel pyyhe: Pyyhe joka ilmeisesti kasvaa täysiin mittoihinsa veteen kastettaessa. Hmm... kaksi tähteä on annettava sillä sen taikuus on vielä testaamatta.

Toisenlainen lahja (kalaverkko): Minun nimissäni jotkut köyhät jossain päin maailmaa saavat kalaverkon... jaa-a. No onhan tuo kaunis ajatus.


Oranssi Nokia 6267: Lahjojen E-H-D-O-T-O-N kohokohta, vain 250€ maksanut huippukännykkä edellisen jo ainakin kuusi vuotta vanhan mustavalkoisen 3510:n tilalle, joten viiden tähden kyseenalaistaminen on hullun hommaa, varsinkin kun vanhempani onnistuivat tilaamaan suuresta kysynnästä huolimatta juuri oikean värinkin!

"Crime Scene - Do Not Cross" -vessapaperi: Hauskan idean takia lahja välttyy yhdeltä tähdeltä.



4 pistokkeen kytkinjatkorasia: No tälle tulee melko varmaan tarvetta, sillä yksi tuollainen hajosi jonkun aikaa sitten.


Siinähän niitä oli hemmetinmoinen kasa. Varsinkin pelejä ja leffoja, joten kyllähän tämä kaikkien aikojen paras joulu oli lahjojen osalta =)! Ensi vuonna sitten taas palaillaan, mutta sitä ennen jos suinkin vain kerkiän, paljastan aiemmin sensuroidut lahjaostokset ja teen jopa joulutarinan. Mutta koska aika on kortilla, on varsinkin jälkimmäisen toteutuminen melko epätodennäköistä :/.

Nyt soi: "Rammstein - Asche Zu Ashce" 3:50

Viides joululahjaostoserä ja blogiuudistuksia

Joululahjaostosrumba jatkui jälleen muutaman lahjan verran. Kolme samanmuotoista pakettia ovat identtisiä herkkulahjoja, samalla tavalla kuten aiemminkin, mutta tällä kertaa muodosta ja koosta voi aika helposti päätellä mitä ne suunnilleen sisältävät. Myös alalaidan punainen paketti on jotain herkullista. Loput vaaleansiniset paketit ovat käytännöllisiä lahjoja Clas Ohlsonilta. Alempi niistä on pienestä koostaan huolimatta mittava lahja :P! Ostin samalla itselleni peukun vieressä olevan kätevän pikku mittanauhan, joka lukittuu automaattisesti vähän väliä sitä mukaa kun sitä vetää ulos, ja vetäytyy takaisin sisään keskellä olevaa punaista nappia painamalla. Siinä on senttien ohella tuumat toisella puolella, mutta pituutta vain 1,5 metriä tai 60 tuumaa. No onneksi pidempiä mittauksia varten löytyy pari kolme metristä mittaa ja kenties joulun jälkeen vielä pidempikin korvaamaan aiemmin hajonneet viisi ja kahdeksan metriset. Eihän sitä koskaan tiedä mitä pukki tuo tullessaan :D! Lisäksi tuli napattua kaupasta perussetti mässyä: Mountain Dew, Pringles ja irtokarkkeja. Ei siinä sen kummempaa, paitsi että joulusta puheen ollen pitää vielä mainita MatoApinalla blogaamani MatoApinan hulvaton joulutervehdys :D!

Blogirintamalla sen sijaan uutta sisältöä pukkaa, sillä havaitsin liudan uusia käteviä ominaisuuksia täällä Bloggerissa sekä yhden IMDb:ssä. Muutamat lukijoistani ovatkin jo huomanneet vasemmalle ilmestyneen kyselyn, jossa kysyn ”Kuinka usein luet blogiani?”. Siinäpä kätevä keino kartoittaa lukeeko yleensä kukaan säälittävää pikku blogiani, EH-HEH! No pari vastaustahan siihen on jo ilokseni tullut, joten pidensin vastausaikaa vuoden loppuun asti. Jos vastauksia tulee enemmän, voisin (parhaani mukaan) tehdä vaikka niin, että vaihdan kysymyksen uuteen aina kuukauden vaihtuessa ja kenties tallennan kyselyjen tulokset johonkin blogaukseen, jota sitten päivitän kuten muitakin sisällysluetteloita. Toinen uusi ominaisuus on blogin aivan vasemmassa alanurkassa ja toisen kuvan (johon lisäsin huvikseen ”mainostekstejä”, jotta siinä ei olisi niin paljon tyhjää tilaa :D) oikeassa laidassa näkyvät IMDb:n widgetit, joissa listaan (10 parasta) TV-ohjelmaa joita tällä hetkellä seuraan sekä pelit joita pelailen. En tiedä onko noista tiedoista yhtikäs mitään hyötyä kenellekään :D, mutta eipä sillä ole pahemmin väliä kun ihan vaan huvikseen ne siihen länttäsin, törmättyäni sattumalta IMDb:n widgetteihin. Päivittelen listoja aina kun muistan, mutta pelilista ei välttämättä ole koskaan täydellinen, sillä monia pelejä (kuten nyt pelityksessä oleva Chris Sawyer’s Locomotion) ei löydy IMDb:stä. No ehkäpä esim. IGN julkistaa joskus samantapaisen widget palvelun.

Nyt soi: "E-Type - Here I Go Again" 3:54

Neljäs joululahjaostoserä

Neljäs joululahjaostoserä on tähän mennessä suurin ja arvokkain, koska eilen tuli käytettyä Tontsan kanssa puoli päivää aivan helvetinmoisen lahjakasan toisillemme ja Hulkille joululahjaksi ostamiseen. Yhteensä jotain 250€ taisi ostoksiin kulua ja siihen päälle vielä yhteensä 28€ maksaneet pihviateriat. No mutta koska ateriat maistuivat ja paljon loistavia lahjoja tuli löydettyä, niin kyllä se oli sen arvoista ja hauskaa oli, vaikka yli 5 tunnin shoppailun jälkeen jalat olivatkin kovilla eikä hankaluuksiltakaan vältytty. Gigantissa nimittäin hälyttimet alkoivat aiheetta soida kun poistuimme kaupasta! Aikamme testailtuamme tulimme siihen johtopäätökseen, että yksi EB Gamesista aiemmin ostettu lahja sai (kaikkien kauppojen) hälyttimet huutamaan aiheetta! Siinä sitten meni tovi jos toinenkin hukkaan, kun lisäksi jouduimme menemään takaisin EB Gamesiin (jossa EI ole hälyttimiä :o) pyytämään heitä poistamaan tuotteen sisältä hälyttimen, TSII-SUS! Siihen meni sitten palautusmahdollisuus sen lahja osalta, huoh! No tuskin sitä tarvitsee palauttaa, mutta aivan älytöntä on tuollainen että pelikotelon sisälle laitetaan hälytin, varsinkin kun itse kaupassa ei ole sensoreita sitä havaitsemassa! Sitten tämänkertaisten pakettien vihjeisiin, jotka vasemmalta oikealla ja ylhäältä alas kuuluvat näin: Jotain veristä, jotain mahdotonta, jotain uskomatonta, jotain 80-lukuista, jotain 90-lukuista, jotain 2000-lukuista, jotain pahaa ja jotain katastrofaalista :D! Toistuvasta muodosta ja koosta voi ehkä myös päätellä jotain :P. Jouluunhan on enää runsas viikko =), joten tämä saattoi hyvinkin olla viimeinen joululahjaostoserä.

Nyt soi: "Trapt – Headstrong" 3:35

Kolmas joululahjaostoserä

Tällä kertaa otin lahjaostoksista - tai siis lahjaostoksesta - kuvan ennen ja jälkeen paketoinnin, jotta sitä ei tarvinnut sensuroida rumasti päälle liimatulla digitaalisella lahjapaperilla. Lisäksi näin peukun saattoi tunkea lahjan päälle :P! No mutta kuten kuvasta näkyy, lahja on aika massiivinen. Vihjeenä kerrottakoon, että sisällä on jotain erittäin kuivaa :o, hihii :D! Totuus selviää ehkä sitten joskus joulun jälkeen. Sitä päivää odotellessa mässyttelen kevytversiota Taffel Sips -perunalastuista. Aiemmin kokeilin Grills -sipsien kevytversiota, ja ne osoittautuivat melkein yhtä hyviksi kuin alkuperäiset. Tällä kertaa kävi yllättäen toisinpäin, sillä kevennetyt lastut maistuivat alkuperäisiä paremmilta =)! Olenkin aina pitänyt Sips -lastuja aavistuksen liian suolaisina, ja siksi useammin ostanut Estrellan Pan Suolattuja chipsejä, joten nämä kevytversiot osuivat suolaisuuden osalta paremmin kohdalleen. Jatkossa varmaan ostan kevytversioita jos molempia on tarjolla, sillä hinta on ainakin tähän mennessä ollut kaikkialla identtinen, joskin kilohinnaltaan korkeampi kuin Estrelloissa, jotka ovat edelleen ehkä aavistuksen parempia.

Nyt soi: "Simon Shuster feat. Nicole - In the Night" 3:19

DVD-kokoelmani esittely: Osa XXX

Spider-Man 2 - Hämähäkkimies 2
(Spider-Man 2)
DVD versio: Widescreen Special Edition (2-Disc)
Genre: Supersankaritoiminta
Ohjaaja: Sam Raimi
Pääosissa: Tobey Maguire, Kirsten Dunst, James Franco, Alfred Molina
Maa: USA
Vuosi: 2004
Kesto: 2h 2min
Ikäraja: K-11
Arvosana (0-10): 9,4

Spider-Man™ suurmenestyksen jatko-osa, SPIDER-MAN™ 2 – Hämähäkkimies 2 jatkaa uskollisesti Marvelin klassikkosarjakuvan jalanjäljissä. Tobey Maguire palaa valkokankaalle ujona opiskelijana, joka tasapainottelee opintojensa ja yliluonnollisen kaksoiselämänsä välillä. Peter Parkerin suuresti kunnioittama tiedemies Otto Octavius (Alfred Molina) on keksimässä ratkaisun maailman energiapulaan, kun tapahtumat saavat dramaattisen käänteen. Laboratoriossa tapahtuva onnettomuus, joka tappaa hänen vaimonsa, ajaa Otto Octaviuksen hulluuden partaalle. Päästäkseen eroon ainoasta uhkaajastaan, hämähäkkimiehestä, Octavius kaappaa MJ:n (Kirsten Dunst). Hämähäkkimiehen on kohdattava mahtava vihollisensa "Tohtori Mustekala" eli Otto Octavius pelastaakseen sekä rakkaansa, että kotikaupunkinsa varmalta tuholta...

Spider-Man 2 ei juonen osalta jatka suoraan siitä mihin hämähäkkimiehen valkokangasdebyytti jäi, vaan sen tapahtumista on ehtinyt kulua pari vuotta. Mutta elokuvallisesti jatko-osa jatkaa samaa upeaa rataa sekoittaen samoja aineksia kuin ensimmäinenkin osa: Toimintaa, komiikkaa, jännitystä, draamaa, seikkailua, rakkaustarinaa, fantasiaa ja sci-fiä. Kaikki on jälleen toteutettu loistavalla tavalla, mutta pienen pienet erot, kuten surullisempi yleisilme eli draaman lisäys komiikan kustannuksella, tekevät siitä aavistuksen ensimmäistä huonomman. Kyse on kuitenkin sen verran pienestä erosta (pisteissä yksi kymmenesosa), että toista Spider-Mania voi pitää edeltäjänsä tapaan erittäin positiivisena yllätyksenä ja loistavana elokuvana.

Nyt kun hämis hallitsee voimansa mestarillisesti, keskittyy elokuva voimaharjoittelun sijaan tasapainotteluun Peter Parkerin ja hämähäkkimiehen tehtävien ja vastuun välillä. Kaksi vuotta on kulunut ja MJ on ensimmäisen elokuvan lopun tapahtumien seurauksena edennyt urallaan ja rakkauselämässään poispäin Peteristä, eikä Peter pysty MJ:n kaipuultaan keskittymään sekä opiskeluun että supersankarin elämään. Niinpä hän päättää jättää hämiksen tehtävät, mutta ei silti onnistu voittamaan MJ:tä puolelleen. Tämän tarinapolun seuraaminen tekee elokuvasta edeltäjäänsä surullisemman ja vähän synkemmänkin, mutta onneksi ollaan vielä kaukana kolmannen Spider-Manin liiallisesta angstista ja kaikki pääty lopulta hyvin MJ:n, Peterin ja hämiksen välillä. Loppu on ehkä aavistuksen liian venytetty, mutta välttämätön kolmosen juonen kannalta ja onnellinen loppu tuo lopulta hyvän mielen. Eikä Vihreän menninkäisen näyttäytyminenkään ole koskaan haitaksi.

Pääpahiksena toimii tällä kertaa fuusiovoiman hallitsemiseen pyrkivästä tohtori Otto Octaviuksesta onnettomuudessa syntyvä visuaalisesti ja fyysisesti upean näköinen Doc Ock, jota Alfred Molina tulkitsee hienosti. Vaikkei Vihreän menninkäisen loistavan psykoottiselle kaksoisroolitasolle aivan päästä, ovat tohtorin lonkerot selvästi oma kiehtova hahmonsa ja hänkin vaihteittain tuskailee toisen persoonan eli lonkeroidensa tekoälyn kanssa. Taistelut Octaviuksen ja hämiksen välillä ovat Vihreän menninkäisen tavoin upeaa katseltavaa mutta selvästi fyysisempiä, sillä menninkäisen ohjusten ja kranaattien sijaan nähdään enemmän puhdasta turpaanmättöä lonkeroiden välityksellä. Taistelutkin tapahtumat entistä päätähuimaavimmissa paikoissa, kuten kerrostalojen seinillä, sekä junan katolla, ja kaikkea tietenkin ryydittävät jälleen upeat tehosteet ja paikoittain hidastukset, tehden niistä todella näyttäviä kokonaisuuksia, joten toiminta ei tälläkään kertaa todellakaan petä. Muista tehosteista varsinkin Fuusioreaktio ja sen aiheuttamat painovoimavaihtelut säväyttävät.

Muiden pääosien näyttelijät ovat yhä kovassa vedossa. Erityisesti James Francosta paljastuu uusia ulottuvuuksia hänen yrittäessä toteuttaa kostoaan hämikselle hänen isänsä tappamisesta (vaikka oikeastihan hän tappoi vahingossa itsensä omalla kiiturillaan) ja jatkaessaan tämän kunnianhimoisia tavoitteita Oscorpin johdossa. Sivuhahmoista voiton kotiin vie jälleen kerran J.K. Simmons päätoimittaja J. Jonah Jamesonina. Hänestä irtoaa tälläkin kertaa nauru poikineen kerta toisensa jälkeen yhä terävämpien kommenttien ja tempausten muodossa. Muutkin hahmot sutkauttelevat paikoin hauskoja kommentteja ja ykkösen tapaan Hämähäkkimiehen ja lukuisten muiden supersankareiden luojalegenda Stan Lee vilahtaa pikkuroolissa.

Ensimmäisen Spider-Manin tavoin näin myös jatko-osan ensimmäisen kerran vasta videolta, koska kun näin ykkösen oli kakkonen jo häipynyt teattereista. Mutta todellakin parempi myöhään kun ei milloinkaan, kun näin loistavista elokuvista on kyse. DVD:n hankin viime keväänä 8 eurolla autuaan tietämättömänä siitä, että alle kuukauden päästä ilmestyisi myöskin kaksilevyinen pidennetty versio nimeltään Spider-Man 2.1. No onneksi ekstroja molemmissa näyttäisi olevan suunnilleen yhtä paljon, mutta ykkösen massiiviseen tarjontaan ei aivan päästä. Ykköslevyltä löytyy trailereita, musiikkivideo, lyhyitä Web-i-sodeja, hauskahko piilotettu esittely Sam Raimin toimesta, sekä kolme kommenttiraitaa. Ykkösen tapaan yksi näistä on ”Spidey Sense 2” -niminen triviaraita, joka tosin keskittyy paikoin enemmän sarjakuviin ja näyttelijöiden taustoihin, kuin itse elokuvan kohtauksiin. Vain tietokoneella toimivia ekstroja ensimmäisellä levyllä ei ole lainkaan.

Kakkoslevyllä niitä löytyy, mutta vain nettilinkkien muodossa. Varsinaisia ekstroja on lähemmäs kolme tuntia. Kaksitoistaosainen ”Making The Amazing” vie näistä kaksi tuntia, jokaisen osan keskittyessä johonkin elokuvan osa-alueeseen, kuten tarinaan, puvustukseen, tehosteisiin, ohjaukseen, editointiin, stuntteihin ja musiikkiin, joka on jälleen Danny Elfmanin mahtavaa käsialaa. Muut lyhytdokumentit, kuten ”Ock-Umentary” ja "Hero In Crisis", keskittyvät elokuvan ohella jonkun verran myös sarjakuvaan, jonka lisäksi Spider-Man 2 pelin teosta löytyy trailerin ohella oma pätkänsä. Lisäksi kakkoslevyllä on ”Enter The Web” -niminen kooste, jossa yhden kahdeksan päivää kuvatun, mutta vain 25 sekuntia kestävän kohtauksen tekemistä voi katsoa kolmesta eri kuvakulmasta, sekä kuvagalleria alkuteksteissä nähdyistä Alex Rossin piirtämistä hämmästyttävän aidon näköisistä piirroskuvista. Etsivä löytää myös kaksi hauskaa Alfred Molinaan ja Willem Dafoehen liittyvää piiloekstraa. Mielenkiintoista katseltavaa siis riittää, mutta ei yhtä paljon kuin ensimmäisen Hämähäkkimiehen tapauksessa, joten ekstroista heruu vain kaksi kymmenesosaa lisää jättäen kokonaisuuden karvan verran alle kympin ja kaksi kymmenystä ykköstä jälkeen, mikä on silti loistava saavutus.

Toinen joululahjaostoserä

Päätinpä tällä kertaa piirtää osan sensurointilahjapapereista itse, sen sijaan että kopioisin kaikkien päälle lahjapaperia. Helvetin rumahan siitä tuli :D, muttei läheskään niin ruma kuin jos olisin venytellyt paperia isojen ja pitkulaisten lahjojen päälle. Sitä paitsi valitsemalla värin itse, pystyn antamaan samalla vihjeen siitä minkä värinen lahja sen alta paljastuu :P. Kolme vasemmanpuoleisinta ovat taas eri ”malleja” samasta pehmeästä esineestä kuin viimeksikin… ja siis myös erivärisiä. Vaaleanpunaisen alta paljastuu jokin todella kylmäsydäminen lahja :o!? *Hihittää itsekseen* :D! Oikeassa laidassa on kolme identtistä herkkulahjaa, joten hirveän monta erilaista lahjaa kuvassa ei tällä(kään) kertaa ole. Jotta kuva ei olisi kokonaan sensuroitu, jätin yhden ”lahjan” peittämättä, nimittäin sinisen silikonista tehdyn jääpala-astian. Se on koko huushollillemme lahjaksi eikä mikään salaisuus, joten en välttämättä jaksa sitä edes paketoida kun sille kuitenkin löytyy jo nyt käyttöä.

Nyt soi: "Ayu - Depend On You (Svenson & Gielen Radio Edit)" 4:12

DVD-kokoelmani esittely: Osa XXIX

Spider-Man - Hämähäkkimies
(Spider-Man)
DVD versio: Widescreen Special Edition (2-Disc)
Genre: Supersankaritoiminta
Ohjaaja: Sam Raimi
Pääosissa: Tobey Maguire, Willem Dafoe, Kirsten Dunst, James Franco
Maa: USA
Vuosi: 2002
Kesto: 1h 56min
Ikäraja: K-11
Arvosana (0-10): 9,6

Peter Parker on koulukiusattu lukiolaisnörtti, joka unelmoi naapurin kauniista Mary Janesta. Tyttö ei vain tunnu huomaavan silmälasipäistä ruipeloa. Peterin ollessa luokkaretkellä tieteellisessä tutkimuslaitoksessa puraisee häntä karkuteillä seittejään punova geenimanipuloitu hämähäkki. Pian Peter tunnistaa itsessään outoja voimia ja hänen kehonsa käy läpi rajun muutoksen. Peter huomaa saaneensa hämähäkin suhteellisen voiman, nopeuden ja ketteryyden. Silmälasit jäävät yöpöydälle ja koulun kovikset saavat olla varuillaan. Peter päättää lyödä rahoiksi uusilla voimillaan ja ottaa pestin show-painijana. Palkkio ei kuitenkaan vastaa luvattua. Peterille tarjoutuu tilaisuus estää röyhkeä ryöstö, mutta myrtynyt nuorukainen ei tee elettäkään konnuuden estämiseksi. Kohtalon oikusta pakoon päässyt roisto kaappaa Peterin Ben-sedän auton ja tappaa samalla Benin. Kun karmaiseva totuus lopulta valkenee Peterille, hän vannoo omistavansa elämänsä taistelulle pahuuden voimia vastaan. Ensimmäinen pahis ilmoittautuu lähes saman tien, kun miljonäärikeksijä Norman Osbornin tieteellinen koe ajaa tämän hulluuden partaalle. Osbornista tulee väkivaltainen ja arvaamaton Vihreä Menninkäinen. Titaanien taistelu New Yorkin teräskanjoneissa voi alkaa! Spider-Man - Hämähäkkimies elokuva tuiki tavallisesta murrosikäisestä kaverista, jolla on epätavallisia voimia, rikkoi kaikki yleisöennätykset Yhdysvalloissa. Marvel Comicsin rakastettuun sarjakuvaan perustuva elokuva yhdistää jännityksen, huumorin ja toiminnan vastustamattoman vauhdikkaalla tavalla. Hämähäkkimiehen roolissa nähdään loistava TOBEY MAGUIRE (”Wonder Boys”, ”Oman Elämänsä Sankari”), maaninen WILLEM DAFOE (”Amerikan Psyko”)on Norman Osborn alias Vihreä Menninkäinen ja KIRSTEN DUNST (”Anna Palaa!”) on enemmän kuin napakymppi Mary Jane Watsonin roolissa.

Vaikka Spider-Man rikkoi vuonna 2002 katsojaennätyksiä ainakin Yhdysvalloissa ja varmaan muuallakin maailmalla, onnistuin jotenkin välttymään houkutukselta käydä katsomassa se elokuvateatterissa. Minkäänlaista tai ainakaan kovin suurta houkutusta ei tainnut missään vaiheessa edes olla, sillä en koskaan lapsena leikkinyt esim. hämisnukeilla tai edes lukenut sarjakuvia saati katsonut sarjaa televisiosta ehkä muutamaa pätkää lukuun ottamatta. Lapsuuteni ainoat toimintanukeiksi lelukokoelmaani asti päätyneet supersankarit olivat teinimutanttininjakilpikonnat. Muu aika kului mm. legopalikoiden ja leikkiautojen parissa. Kesällä 2002 kiinnostus supersankarielokuviin ei tainnut olla vielä herännyt, sillä en silloin luultavasti ollut nähnyt edes supersankaribuumia aloittanutta ensimmäistä X-Men elokuvaa, koska jos oikein muistan, näin sen vasta joskus myöhemmin videolta. No mutta oli syy mikä oli, olisi ehdottomasti pitänyt elää tuolloin vähemmän kiven alla ja käydä katsomassa elokuvateatterissa tämä upea teos nimeltään Spider-Man – Hämähäkkimies!

Hämähäkkimiehen valkokangasdebyytti on loistava sekoitus vähän kaikkea: Toimintaa, komiikkaa, jännitystä, draamaa, seikkailua, rakkaustarinaa, fantasiaa ja sci-fiä. Kaikki on sidottu yhteen juonella, joka vie mukanaan alusta alkaen. Alussa esitellään tärkeimmät hahmot ja taustat jäntevästi samalla kun muuntautuminen tavallisesta nörttipojasta hämikseksi alkaa. Peter Parkerin ällistelyä ja tuskailua outojen voimiensa kehittyessä on hauska katsella. Tämä erottaakin eniten Spider-Manin lähes yhtä mainiosta jatko-osastaan, jossa hämis voimiensa hallitsemisen sijaan tuskailee enemmän minäkuvansa kehittymisen kanssa, mistä ei helpolla heru samanlaista naurua kuin edellä mainitusta. Yhtälailla kiinnostavaa katseltavaa on Peterin karikkoisen suhteen alkutaival hänen ihastuksensa Mary Jane Watsonin kanssa. Samaan aikaan toisaalla nähdään muuntautumisprosessi Norman Osbornista Vihreäksi menninkäiseksi sekä hänen poikansa Harryn tuskailu isänsä hyväksynnän kanssa. Myös kolmiodraama Harryn, Mary Janen sekä Peterin välillä tuo rutkasti mielenkiintoa, joten elokuva on hieno kudelma monesta toisiinsa kytkeytyvästä eri tarinasta.

Tarinaa kertomaan on valittu loistava näyttelijäkaarti. Vaikken pahemmin ole Spider-Man sarjakuvia lukenut, sopivat Tobey Maguire sekä Kirsten Dunst mielestäni rooleihinsa täydellisesti, ja heidän välinen kemiansa toimii hienosti. Willem Dafoe on aina varma valinta pahiksen rooliin, eikä kovin moni varmasti päihittäisi häntä upeassa Norman Osbornen ja mielihullun Vihreän menninkäisen skitsofreniaa tihkuvassa kaksoisroolissa. Pahiksena menninkäinen on sopivan mielipuolinen, mutta silti kylmän laskelmoiva roisto, joka ajaa häikäilemättä omaa etuaan sivullisista tai edes perheenjäsenistä välittämättä apunaan kavalkadi kiinnostavia sci-fi vempeleitä ja aseita. Sivuhahmojen valinnatkin ovat onnistuneita, mutta eniten heistä erottuu edukseen J.K. Simmons häikäilemättömänä Daily Bugle sanomalehden päätoimittaja J. Jonah Jamesonina, jonka teräviä kommentteja on aina hauska kuunnella. Ohjauksesta vastaava Sam Raimi on onnistunut tekemään paitsi hyvin tahditetun mestariteoksen, myös muutaman hienon erikoistehostehäivytysleikkauksen, jotka luovat mukavaa kontrastia normaaleihin leikkauksiin verrattuna. Kameratyöskentely erityisesti hämiksen lentelykohtauksissa on erittäin sujuvaa katseltavaa.

Hyvät hahmot, näyttelijät, ohjaus, tarina ja juoni eivät riitä, sillä pitäähän toimintaelokuvassa olla toimintaa! Ensimmäinen Spider-Man tarjoaakin sitä riittoisin määrin sopivasti annosteltuna alusta loppuun ja totta kai näyttävien tehosteiden saattelemana. Hämiksen kiipeily ja menninkäisen liitely sekä päätähuimaavat akrobaattitemput ovat yllättävän luonnollisen näköisiä, vaikka kyllä ne vielä tehosteiksi tunnistaa. Taistelut punasininuttuisen trikoosankarimme ja vihreän ilkimyksen välillä ovat todella upeaa räjähdysten saattelemaa katseltavaa ja hienoja hidastuksiakin nähdään useita. Puhtaasti erikoistehosteiden kannalta ehkä eniten hehkutusta ansaitsee hämiksen hyppely ja flengailu pitkin New Yorkin katuja ja kattoja, jota kelpaisi katsella pidempäänkin. Erilaiset seittikudelmat ja -köydetkin näyttävät tulevan hienosti hämähäkkimiehen käsistä, vaikka ovatkin jälkikäteen luotuja tehosteita. Sekä lopputaistelu että -ratkaisu olivat onneksi erittäin onnistuneita ja erilaisiin tunteisiin vetoavia, toisin kuin liian monissa muissa nykyelokuvissa, vaikka loppuratkaisu jättikin tyypillisesti selvän option jatko-osalle. Myös pituutta ja eeppisyyttä loppukohtaamisella riitti mukavasti.

Vaikka DVD:nä Spider-Man on normaalikokoinen loota, löytyy ekstroja kaksilevyiseksi tekeleeksi massiivinen määrä. Ensimmäisellä levyllä erilaisia kommenttiraitoja on periaatteessa rajaton määrä, sillä PC:llä voi luoda jopa oman kommenttiraitansa. Mielenkiintoisimmat raidoista ovat ”Spider Sense” -pikkutietoraita, sekä ”verkkoa punomassa” -tietoraita, joka ilmenee monissa kohtauksissa ilmesyvänä hämis -kuvakkeena ja tuo esiin jonkun tuon kohtauksen tuotantoon liittyvän making of -pätkän. Lisäksi ykköslevyltä löytyy liuta trailereita, TV-spotteja, hahmoesittelyjä jne. sekä PC:llä vertailumoodi, jossa elokuvan voi katsoa rinnakkain virallisen sarjakuvaversion kanssa. Yhden levyn julkaisussakin siis riittää lisämateriaalia reilusti normaalia enemmän. Myös suunnilleen puoliksi elokuvaan ja sarjakuvaan liittyvään sisältöön jaettu kakkoslevy pursuaa PC ja DVD sisältöä. Erilaisia yli puolituntisia making of -dokumentteja löytyy useita kappaleita ja oman esittelyn saavat mm. ohjaaja Sam Raimi sekä tunnettu säveltäjä Danny Elfman. Sarjakuvapuolella voi tutustua paitsi satoihin alkuperäisten Spider-Man sarjakuvalehtien kansiin ja selosteisiin, myös katsoa mielenkiintoisia dokumentteja sen synnystä, saada vihjeitä viralliseen videopeliin ja jopa pelata sen pari ensimmäistä tasoa. Molemmista lätyistä ahkera selaaja löytää myös muutamia piilotettuja ominaisuuksia. Lisäksi kaikki näkyvät ominaisuudet on kätevästi listattu yhteen vaihtoehtoiseen navigointivalikkoon. Hyvin toteutettua ja mielenkiintoista, joskin tekstitysvajaata sisältöä on siis enemmän kuin porukkaa pienessä kylässä, joten ekstroista Hämähäkkimiehelle heruu jopa 3 kymmenesosaa lisäpistettä, mikä nostaa arvosanan kympin puolelle. Itse elokuva ei aivan virheetön ole, joten se joutuu tyytymään erittäin vahvaan yhdeksikköön, vaikka onkin tähän päivään mennessä paras näkemäni supersankarifilmatisointi.

Koska Spider-Man ei ollut ensimmäinen eikä varsinkaan viimeinen supersankarielokuva jonka tulen arviomaan, otan nyt käyttöön uuden IMDb:lle ”vieraan” elokuvagenren. Nimittäin supersankarielokuva -genren, sillä useimmat supersankarielokuvista yhdistelevät sekä sci-fiä, että fantasiaa, joten ne pitäisi oikeastaan nimetä esim. sci-fifantasiatoimintaelokuviksi, mutta silloin ne olisivat sanahirviön lisäksi hankala erottaa oikeasta sci-fistä ja fantasiasta tai varsinkin tavallisista toimintaelokuvista, jos sci-fin ja fantasian jättää pois. Niinpä ne ovat tästä lähtien esim. supersankaritoimintaelokuvia kuten Spider-Man elokuvat, tai vaikka supersankarikauhuelokuvia, jos sellainen joskus tulee vastaan.