Chris Sawyer’s Locomotion on puolirealistinen kuljetustaloutta simuloiva strategiapeli, jossa pelaaja astuu aloittelevan kuljetusyhtiön pääjohtajan saappaisiin apunaan vain mojova laina pankista. Locomotion on henkinen jatko-osa Chris Sawyerin aikaisemmalle melko laajaa suosiota nauttineelle Transport Tycoonille joka ilmestyi jo n. 13 vuotta sitten. Toisin kuin edeltäjässään pelaajan tehtävä ei ole olla suurin kuljetusyhtiö vuoteen 2050 mennessä, vaan esim. kuljettaa tietty määrä jotain rahtia tai matkustajia, tai saavuttaa jokin yhtiön kokonaisarvo tai kuukausittaiset tulot. Täten useimmat elleivät jopa kaikki pelin skenaarioista ovat Transport Tycoonia lyhyempiä varsinkin kun normaalivauhdin lisäksi peliä voi pelata kahdella eri nopeutusvauhdilla. Tosin valmiita skenaarioita on jopa Transport Tycoon Deluxea enemmän, ja ne on jaoteltu vaikeuden mukaan.
Suurimmassa osassa tehtävistä on valmis kartta, mutta joissain kartta luodaan satunnaisesti tietyillä kriteereillä. Osa tehtävistä sijoittuu oikeisiin paikkoihin, kuten Pohjois-Amerikkaan tai Iso-Britanniaan. Eri tavoitteiden lisäksi tehtävien aloitusvuosi (1900-2000) ja kilpailijoiden määrä vaihtelee, sekä niissä käytetään joko amerikkalaista, brittiläistä tai sveitsiläistä kuljetuskalustoa ja rakennustyyliä. Pelissä on myös monipuolinen karttaeditori, jossa voi halutessaan yksitellen valita jokaisen junan, auton, laiva, rakennuksen jne. jonka haluaa peliin mukaan ja täten yhdistellä edellä mainittuja valmiita paketteja. Myös kaupunkien nimeämiskieli, pelin rahayksikkö ja se kummalla puolella tietä pelissä ajetaan, ovat pelaajan määritettävissä. Sama koskee valmiita skenaarioita.
Pohjimmiltaan pelaajan tavoite on siis tehdä rahaa niin maan penteleesti, ja tämä onnistuu kuljettamalla matkustajia ja posti paikasta A paikkaan B tai raaka-aineita tuotantolaitos A:sta tehtaaseen B ja valmiit hyödykkeet sieltä kaupunkiin C. Kuljetuksen voi hoitaa junilla, busseilla, rekoilla, laivoilla, lentokoneilla, helikoptereilla tai edeltäjäänsä verrattuna uutuutena raitiovaunuilla. Ratikat ja bussit kuljettavat vain matkustajia ja matkustajalentokoneet (ja helikopterit) voi muokata kuljettamaan joitain rahtityypeistä, tosin selvästi matkustajia vähemmän. Lisäksi pelissä on yksi puhdas rahtilentokone, joka tosin käyttää propelleja ja kulkee siten suihkukoneita hitaammin. Erilaisia laivoja ovat erilaiset matkustajalaivat, rahtilaiva kiinteälle rahdille, sekä tankkerialus öljylle tai kemikaaleille. Edeltäjästään poiketen erilaisista junavaunuista ja kuorma-autoista jokainen voi kuljettaa yhtä tai useampaa eri rahtia kerralla. Esimerkiksi avolavainen rekka voi kuljettaa joko hiiltä, rautamalmia tai viljaa siinä missä suljettu vaunu ruokaa tai valmishyödykkeitä ja lavettirekka joko tukkeja, paperia tai terästä. Postirekka ja postivaunu kuljettavat vain postia ja matkustajavaunu luonnollisesti vain matkustajia.
Junat kootaan erikseen vaunuista ja vetureista. Junat kehittyvät höyrykäyttöisistä puksuttimista diesel ja sähkökäyttöisiin voimanpesiin. Jokaisella veturilla on oma hintansa ja kuukausittainen ylläpitokustannuksensa, jotka perustuvat sen käyttämään polttoaineeseen, (höyry, diesel tai sähkö) tehoon, maksiminopeuteen, painoon ja siihen voiko se mahdollisesti kuljettaa myös matkustajia tai postia. Toisin kuin edeltäjässään veturien maksiminopeutta ei kuitenkaan lähes aina saa kokonaan hyödynnettyä, sillä erityyppisillä vaunuilla on eri maksiminopeudet. Vaikka nopein rahtiveturi yltää 201 kilometriä tunnissa maksiminopeuteen, kehityksen huippua olevat rahtivaunut pystyvät rahdista riippuen kulkemaan nopeimmillaan vain 120km/h ja pahimmillaan 80km/h. Junien maksiminopeuden kehitys ei myöskään vuosien myötä aina kulje yhteen vaunujen maksiminopeuden kehityksen kanssa. Lisäksi junat joutuvat mahdollisesti hidastamaan mutkissa sen jyrkkyydestä riippuen. Pelissä on tosin yksi erikoisveturi (ja siihen sopiva matkustajavaunu), joka kallistuu mutkissa ja voi siten kulkea niissä muita nopeammin. Myös eri materiaalista rakennetut sillat voi ylittää vain tietyllä maksiminopeudella.
Parantaakseen junan kiihtyvyyttä ja nopeutta ylämäissä rahtijuniin voi liittää monta eri tai samaa mallia olevaa veturia ja matkustajiin erikoistuneisiin vetureihin vain samoja vetureita. Jotkin paljon matkustajia ja postia kuljettavat veturit itsessään muodostavat koko junan. Rahtivaunujen kanssa yhteensopivan normaalin matkustajavaunun kehittyneimmän muodon maksiminopeus on 201km/h, mutta matkustajaliikenteeseen erikoistuneen 299km/h kulkevan Eurostar -veturin oma matkustajavaunu voi kulkea yhtä lujaa kuin vetäjänsä. Amerikkalaisessa kuljetuskalustossa ei ole ollenkaan matkustajiin erikoistuneita vetureita vaan matkustajavaunutkin vedetään rahtivetureilla korkeintaan 112km/h. Amerikkalaiset eivät myöskään käytä sähkövetureita. Brittiläisessä ja sveitsiläisessä kalustossa sen sijaan sähkö syötetään veturista riippuen joko kolmannesta sähköistetystä raiteesta tai radan yllä roikkuvista linjoista. Sveitsiläisillä on normaalilevyistä rataa kulkevan kaluston lisäksi kapeamman radan veturit ja vaunut, jotka pystyvät tekemään jyrkempiä mutta hitaampia käännöksiä. Osa kapean raidevälin vetureista kykenee lisäksi hammasratasvarmistuksen avulla vetämään vaunuja ylös tavallista jyrkempää mäkeä.
Myös raitiovaunut voivat kulkea yhtä jyrkkää mäkeä ylös, mutta eivät jostain syystä vaadi varmistusta. Raitiovaunurataa mahtuu yhteen ruutuun kulkemaan molempiin suuntiin, joten radan päihin on rakennettava U käännös, toisin kuin junarataan, sillä junat voivat pysähdyttyään kääntyä ympäri missä vain. Luonnollisesti raitiovaunukiskoja voi rakentaa autoteille tai tyhjään maastoon. Kiskoihin voi tehdä yhden ruudun kokoisia jyrkkiä mutkia, joissa junien tavoin ratikatkin joutuvat hiukan hidastamaan, tai neljän ruudun kokoisia loivempia kaaria joissa ne voivat paahtaa 65km/h kun nopeimman ratikan huippunopeus on 70km/h. Kaikki ratikat kulkevat sähköllä eikä niillä, rekoilla tai busseilla ole tehoarvoa ollenkaan vaan pelkkä huippunopeus. Uusia ratikka-, bussi- ja rekkamalleja ei tule markkinoille läheskään yhtä tiheään kuin vetureita ja lentokoneita ja silloin niistä useimmista (lähinnä rekoista) tuleekin lyhyen ajan sisään uusi entistä nopeampi malli.
Myös autoteihin voi edeltäjästään poiketen rakentaa loivempia mutkia nopeuttaakseen rekkojen ja bussien kulkua, jotka paahtavat maksimissaan 112km/h. Myös yksisuuntaisten teiden rakennus onnistuu. Toisin kuin junat ja ratikat bussit ja rekat voivat ohittaa toisiaan vastaantulijoiden kaistan tai toisen kaistan kautta, jos jokin kulkuneuvo pysähtyy tai hajoaa keskelle tietä. Raiteiden puutteen takia autot ovat tosin herkkiä eksymään varsinkin kun kaupungit ja niiden tieverkot laajentuvat ja monimutkaistuvat, mutta onneksi edeltäjästään poiketen kaikille kuljetusvälineille (paitsi lentokoneille) voi laittaa välietappeja mihin tahansa niiden käyttämälle kulkualustalle. Tosin rautatieverkkoa muuttaessa tulee olla tarkkana, ettei poista välietapin sisältävää pätkää, tai jos poistaa niin muistaa uusia välietapin junien ohjeisiin. Muutoin junat eivät etene reittinsä seuraavaan etappiin, vaan yrittävät päästä haamuvälietappiin ikuisesti. Kulkuneuvot voi myös määrätä paikallis- tai pikavuoroiksi, joka määrää pysähtyvätkö ne asemilla, jotka osuvat niiden reitille vaikka eivät ole reittilistassa. Jokaisella asemalla voi kulkuneuvon myös määrätä odottamaan täyttä lastia, tai pakottaa purkamaan lastinsa vaikka siitä ei saisikaan rahaa.
Lentokoneet eivät koskaan eksy vaan lentävät lentokentältä toiselle suorinta reittiä. Ne eivät myöskään tee räjähdykseen johtavia epäonnistuneita laskuja satunnaisesti tai säännöllisesti laskeutuessaan liian pienelle kentälle kuten Transport Tycoonissa. Locomotion kaipaisi muutenkin edeltäjänsä hauskoja valinnaisia satunnaistapahtumia kuten UFO laskeutumisia. Lentokoneet kehittyvät muutamapaikkaisista vain parisataa kilometriä tunnissa kulkevista propellikoneista yhä isompien ja nopeampien versioiden kautta lähes tuhat kilometriä tunnissa kulkeviin pääosin Airbusin ja Boeingin kehittämiin suihkukoneisiin. Lentokoneista kehityksen huippu on jo 1970-luvun alussa ilmestyvä toiseksi suurin ja kaikista nopein lentokone Concorde (huippunopeus n. 2180km/h), joka historiallisen tarkasti poistuu käytöstä vuonna 2003, jolloin vanhoja ja raihnaisia koneita ei voi uusia vaan ne pitää korvata toisella mallilla tai poistaa kokonaan. Samoin käy kaikille muille pelin vanhentuville kuljetusvälinemalleille. Helikoptereita pelissä on vain kaksi erilaista. Pelin ainoa puhdas rahtikone on mikäs muukaan kuin amerikkalainen Hercules C-130.
Laivoista kehittyneimmät rahtilaivat kulkevat nopeimmillaan 48km/h ja matkustajalaivoista nopein on jopa 104km/h kulkeva kallis ilmatyynyalus, joka tosin poistuu jossain vaiheessa käytöstä ja sen korvaa 80km/h kulkeva halvempi katamaraani. Laivat kulkevat vesitöissä pelaajan rakentamista lastauslaitureista toiseen. Öljynporauslautat eivät pelin edeltäjän tavoin sisällä itsessään laituria tai helikopterialustaa, mutta kiinni niihin voi rakentaa laiturin. Muuten laiturit rakennetaan maalle veden rajaan. Koska pelissä voi olla vettä monessa eri tasossa, jäin kaipaamaan jonkinlaista sulkusysteemiä, jonka avulla laivat voisivat kulkea korkeammalla oleviin vesistöihin. Ilman välietappeja laivat voivat eksyä niemien taakse, jota ne tekevät erityisesti tietokonepelaajien käsittelyssä.
Toisin kuin edeltäjässään pelissä ei nähdä tulevaisuuden kuvitteellisia kulkuneuvoja kuten monorail junia tai jopa kuusisataa kilometriä tunnissa kulkevia magneettijunia. Pelin ainoa tulevaisuuden kulkuneuvo on pelin ilmestymishetkellä vielä suunnitteilla ollut Airbus A380 joka ilmestyy pelissä vuonna 2006. Tulevaisuuden menopelien puute on ehkä se suurin puute pelissä, jota jäin eniten Transport Tycoon Deluxesta kaipaamaan. Kaikki pelin kulkuneuvot perustuvat aitoihin vastaaviin ja ovat myös junien ja lentokoneiden osalta nimetty siten, toisin kuin pelin edeltäjässä.
Rahdin ja matkustajien lastaaminen tapahtuu junien ja autojen osalta asemilla. Juna-, bussi- ja rekka-asemia ei rakenneta kerralla kuten Transport Tycoonissa, vaan ne laitetaan valmiin radan tai tien päälle yksi pala kerrallaan. Täten vanhan aseman laajentaminen onnistuu milloin vain vanhaa asemaa tuhoamatta, ja yhteen asemaan voi laittaa esim. monta bussiterminaalia tai laituria. Ainoastaan lentokenttiä voi yhdessä asemassa olla vain yksi kappale. Aseman maksimikoko on myös huomattavasti entistä suurempi ja aseman eri osien ei välttämättä tarvitse olla kiinni toisissaan ollakseen samaa asemaa vaan vain tarpeeksi lähellä ja suunnilleen samalla korkeudella. Bussit voivat terminaalin lisäksi poimia ja lastata matkustajia tien varteen (eikä päähän kuten terminaali) rakennettavilta bussipysäkeiltä. Jos tiellä on myös ratikkakiskot, toimii pysäkki myös ratikkapysäkkinä. Bussit ja ratikat osaavat kääntyä myös paikallaan jos tie ruuhkautuu tai bussin seuraava pysäkki on tulosuunnassa. Lentokenttien rakennusta on helpotettu siten, että maan tasoitus hoituu automaattisesti, eikä alle jääviä kaupunginrakennuksia tarvitse itse tuhota vaan ne jyrätään automaattisesti, jos pelaajan suhde kaupunkiin näin sallii. Lentokenttiä on kolmea eri kokoa, jotka tulevat saataville lentokoneiden kehityksen myötä.
Jokaisesta kuljetetusta rahdista maksetaan rahaa kuljetusmatkan ja -ajan mukaan. Eniten rahaa tuottaa matkustajaliikenne, mutta se vaatii paitsi nopeaa kuljetusta, myös yhtä tai useampaa kohtuullisen suuriväkilukuista kylää tai kaupunkia ollakseen kannattavaa. Matkustajien ja postin määrä asemalla johtuu suoraan sen vaikutusalueella olevista taloista ja niiden määrästä sekä siitä kuinka monta prosenttia asemalle ilmestyvästä väestä ja postista kuljetetaan jonnekin. Kaivokset, metsät ja viljelykset sen sijaan tuottavat kuukausittain suunnilleen jonkin vakiomäärän joka saattaa satunnaisesti tuplaantua tai puoliutua. Tehtaiden tuotantomäärä riippuu niihin tuodun raaka-aineen määrästä, ja jotkin tehtaat kuten teräsvalimo vaatii kahta eri raaka-ainetta tuottaakseen terästä. Tehtaita voi myös rakentaa itse kovalla hinnalla, mutta niitä sekä raaka-ainelähteitä ilmestyy ajoittain uusia, sekä häviää, jos niihin ei tuoda raaka-aineita aikoihin, tai jos niiden tuotanto laskee alas pitkäksi aikaa. Lopputuotteita kuten ruokaa ja valmiita hyödykkeitä viedään kaupunkeihin, jotka ovat tarpeeksi isoja niitä vaatiakseen. Matkustajaliikenne sekä hyödykkeiden tuonti kasvattavat kaupunkeja, mutta ne kasvavat myös itsestään tosin erittäin hitaasti.
Edeltäjäänsä verrattuna suurimmat muutokset eivät siis ole grafiikassa tai äänissä, vaan muissa pelillisissä ominaisuuksissa. Chris Sawyer onkin tehnyt useimmat peleistänsä kokonaan itse yhtä tai muutamaa graafikkoa ja muusikkoa lukuun ottamatta. Asioiden hahmottamisen kannalta isometrinen 90 asteen harppauksissa pyöritettävä näkymä on hyvä ratkaisu, mutta maanalasta hahmotusta parantavia apuja peli kaipaisi. Eikä astetta hienompi grafiikkakaan olisi pahitteeksi kun edellisestä pelistä on jo 13 vuotta. Äänet ovat varsin monipuolisia ja selkeitä, mutta peli kaipaisi äänentason säätöä, jotta omaa musiikkia kuunnellessa pelin äänet eivät olisi niin lujalla. Musiikki on hiukan samantyyppistä pimputusta kuin Transport Tycoonissa, mutta ei niin jatsivetoista eikä jää päähän ja saa hyräilemään samalla tavalla.
Suurin ja näkyvin muutos grafiikan lisäksi Transport Tycoonia pelanneille on se, että käyttöliittymä ja maailma toimivat monelta osin samalla tavalla kuin myös Chris Sawyerin kehittämissä RollerCoaster Tycoonissa sekä sen lisä- ja jatko-osissa. Maastoa ja vettä voi laskea ja nostaa ruudun kulma kerrallaan tai monta ruutua kerrallaan muista ruuduista riippumatta. Täten pelissä voi siis RollerCoaster Tycoonin tapaan luoda täysin pystysuoria seiniä maastoon. Ratojen ja teiden rakentaminen ei tehdä valitsemalla valmis pala valikosta ja sitten asettamalla se maastoon, vaan ketjuttamalla rataelementtejä eli valitsemalla suora rata, tai jokin mutkista sekä mahdollinen mäki alas tai ylös ja sitten klikkaamalla rakennusnappia jolloin valittu elementti syntyy rakennuskohtaan. Rakentaakseen monta suoraa pätkää peräkkäin täytyy hiirtä siis klikata yhtä monta kertaa samassa kohdassa eikä siirtää hiirtä maastossa kuten aiemmin, mutta silloin ei ainakaan tarvinnut klikata maastoa kuin kerran ja sitten vain raahata hiirtä. Rakentamisketjun aloittaminen onnistuu lykkäämällä ensimmäinen pala maastoon, tai klikkaamalla hiiren oikealla napilla olemassa olevaa rataa tai tietä. Tämä on tosin hankalaa kaupungissa ja erityisesti kaupungin alla, sillä oikealla napilla klikkaaminen myös poistaa rakennuksen (tai puun tai aseman). Vaikka rakennukset saa laitettua läpinäkyviksi pois näkyvistä, niin klikkaus kohdistuu silti päällimmäisenä olevaan objektiin eli läpinäkyvään rakennukseen eikä sen alla olevaan junarataan.
Suurin strateginen muutos rakentamisessa on se, että siltoja ja tunneleita voi tehdä milloin vain ja minkä muotoisiksi vain radan ja sillan tyypin salliessa RollerCoaster Tycoonin tapaa. Ainoa huono puoli tässä on se, että muualla kuin maan alla ainoa ylä- tai alamäkeen sopiva siltatyyppi on tiilisilta, jossa maksiminopeus on 96km/h. Tämä ei hirveästi haittaa autoteitä, ratikkakiskoja tai kapeaa junarataa rakentaessa, sillä ne voi rakentaa maaston jyrkkyyttä myötäillen, jolloin siltaa ei tarvita. Mutta normaali junarata ei pysty kulkemaan yhtä jyrkkään kuin maaston yhden askeleen korotus, joten rataelementti vie kaksi ruutua tilaa ja vaatii siksi sillan. Ongelman voi ratkaista rakentamalla mäet maan alle, mutta tämä on varsin kallista. Mutta on uudistuksella hyötynsäkin, sillä nyt maan alle voi siis rakentaa ratoja ja teitä samalla tavalla kuin maan päälle, ja teoriassa samassa ruudussa voi mennä monta kymmentä eri korkeudella olevaa rataa. Myös mutkien ja risteyksien luominen on nyt realistisempaa, sillä junat eivät enää pysty tekemään u-käännöstä kahden ruudun tilassa nopeassakin vauhdissa vaan mutkat ovat loivempia ja niiden jyrkkyys vaikuttaa mutkan maksiminopeuteen. Mahdollisimman nopeasti läpäistävän risteyksen tekeminen vaatii siis paljon enemmän tilaa ja rahaa kuin tiukoista kurveista koostuva mutta hidas risteys.
Saadakseen monta junaa kulkemaan samaa rataa pitkin täytyy radan varteen laittaa liikennevaloja. Valo voi olla molemmin puolin rataa tai vain toisella puolelle, jolloin rataa pitkin voi kulkea vain sen näyttämään suuntaan. Hyvänä uudistuksena valot toimivat fiksusti toisiinsa verrattuna eli eivät esim. päästä junaa asemaa edeltävään risteykseen jos aseman kaikilla laitureilla on jo juna, vaan juna odottaa vuoroaan sellaisessa kohdassa, josta se pääsee mille tahansa laitureista kun sellainen vapautuu. Toisaalta valojen poistaminen klikkaamalla niitä hiiren oikealla napilla on hankalaa niiden pienen koon takia ja tällöin tulee myös olla tarkkana, ettei sen poisto aiheuta kolaria.
Kulkuneuvojen reitin määräämistä on helpotettu siten, että reittivälilehden avattuaan ei tarvitse kuin klikata asemaa tai kohtaa tiessä, niin se lisätään reittiin valittuna olevan reittipistettä ennen. Reittejä voi myös kopioida kerralla kulkuneuvolta toiselle ja niiden järjestystä voi muuttaa lennosta. Kulkuneuvojen ei enää myöskään tarvitse käydä varikolla vähän väliä, vaan niiden luotettavuus laskee hitaammin iän myötä, ja niiden uusiminen hoituu missä vain kunhan kulkuneuvo on pysäytettynä. Koko junan tuhotakseen sitä ei tarvitse vaunu kerrallaan raahata roskiin, vaan tuhoaminen onnistuu roskiskuvaketta klikkaamalla.
Yksi huono uudistus on se, että kulkuneuvot vanhentuvat entistä nopeammin, eikä niiden vanhenemisesta saa mitään viestiä. Siksi tulee usein rakennuspuuhiin keskittyessään huomanneeksi omistavansa kasoittain kulkuneuvoja jotka hajoilevat vähän väliä hidastaen muuta liikennettä, koska niiden luotettavuus on tippunut alle 10 prosenttiin. Imperiuminsa kasvaessa kaikkien kulkuneuvojen uusimiseen tuhlaantuu hirveästi aikaa. Transport Tycoonissa tämän pysyit välttämään valitsemalla säänöistä että kulkuneuvot eivät hajoa koskaan.
Kulkuneuvon päästämien huonoon kuntoon on erityisen haitallista, jos kyseessä on pelkistä vetureista koostuva matkustajajuna, jonka kaikki osat ovat yhtä vanhoja. Tällöin sen uusiminen voi olla jopa mahdotonta, jos sen luotettavuus on niin alhainen, että joku sen vetureista on koko ajan hajonnut. Uusiminen ei tällöin välttämättä onnistu ollenkaan, koska mitään kulkuneuvoa tai sen osaa ei jostain syystä voi uusia sen ollessa hajonnut, vaan pitää odottaa hetki jotta se korjataan.
Tulevaisuuden kulkuneuvojen lisäksi pelistä on edeltäjäänsä verrattuna poistettu osa kaupunkipolitiikasta. Pelaajan yhtiöllä on toki suhde jokaiseen kaupunkiin, josta riippuu mitä niiden läheisyyteen voi rakentaa ja mitä rakennuksia voi tuhota, mutta kaupungeissa ei enää voi esim. käynnistää mainoskampanjoita parantaakseen matkustajaliikenteen määrää. Lisäksi pelissä ei ole enää kaupunkien tai teollisuuksien antamia kannustuspalkkiota yhtiölle, joka kuljettaa niihin ensimmäisenä jotain tai aloittaa matkustajaliikenteen kahden kaupungin välillä.
Siinä missä Transport Tycoonissa pelaajalla saattoi olla 7 kilpailijaa Locomotionissa niitä voi olla 14. Vapaan silta ja tunnelirakentamisen ansiosta tekoälypelaajat ovat entistä huomattavasti enemmän haastavia vastustajia. Lisäksi niiden rakennusta ei enää voi blokata rakentamalla reitin tielle jotain ylittämätöntä viime hetkellä. Myöskään edeltäjänsä hauskan jäynänteon mahdollistavat bugit loistavat poissaolollaan. Toki entistä älykkäämpi kilpailu on varsin tervetullutta. Tietokonepelaajat tosin tuppaavat aina rakentamaan jättimäisiä siltoja ja mäkiä eivätkä nopeita tunneleita juuri ollenkaan ja tuntuvat myös leviävän liiankin nopeasti joka ikiseen kolkkaan estämään pelaajan täydellisen verkon rakentamisen. Niiden osakkeita ei myöskään enää voi hankkia ostaakseen kilpailijansa pois markkinoilta. Tekoälypelaajat rakentavat edelleen lentokenttänsä melko tyhmiin paikkoihin, eivätkä juuri osaa hyödyntää tai laajentaa vanhoja asemiaan tai varsinaan ratojaan, vaan rakentavat aina uudet vieden entistä enemmän tilaa pelaajalta. Tosin uuden rakennussysteemin myötä tilaa on ylä- ja alasuunnassa, mutta jotain esim. kiinnijäämisen riskillä toteutettavaa sabotointia tai yksinkertaisia osakemarkkinoita olisin peliin kaivannut.
Pelin talous koostuu tuloista ja menoista, jotka erotellaan budjetissa tarkasti. Pelaaja voi yhtiön tilasta ja vaikeusasteesta riippuen ottaa lainaa johonkin rajaan asti ja joutuu maksamaan siitä kuukausittain korkoja. Yhtiön toiminta ja menestys määrää pelaajan arvostusprosentin nollasta sataan. Jokainen kymmenen prosentin nousu tai lasku määrää pelaajan tittelin sekä yhtiön päämajan ulkonäön. Päämajan voi rakentaa milloin vain ja sen voi pelin edeltäjästä poiketen myös siirtää. Oman ja kilpailijoiden yhtiöistä sekä kulkuneuvoista saa paljon tietoja erilaisista ikkunoista ja niiden välilehdiltä. Lisäksi pieni ikkuna jokaisen yhtiön profiilissa kertoo missä he tällä hetkellä rakentavat tai tarkkailevat bisneksiään. Transport Tycooniin verrattuna lähes jokaisessa ikkunassa on tilaa säästäviä välilehtiä ja kaikissa listoissa on nappula, josta voi vaihtaa eri yhtiön tietojen välillä.
Kaiken kaikkiaan Chris Sawyer’s Locomotionissa on paljon hyviä uudistuksia ja joitain hieman huonojakin, mutta enemmän pientä viilausta ja monien osien poistamatta jättämistä peli olisi kaivannut ollakseen yhtä koukuttavaa ja hauskaa puuhaa kuin Transport Tycoon Deluxe. Jättämällä peliin poistetut osat, kuten tulevaisuuden kulkuneuvot ja osakemarkkinat, sekä viilaamalla käyttöliittymää ja grafiikka, ja mahdollistamalla junien kulun nopeammin maan päällisissä mäissä peli olisi hiponut täydellisyyttä. Nyt se jää vain kelpo jatko-osaksi, joka uudistaa peliä paljon, muttei tarpeeksi ja jättää pois joitain edeltäjänsä vahvuuksia.
Hankin pelin joskus armeijassani oloni aikaan vuonna 2004, jolloin tutustuin armeijassa vapaa-ajallani sen paksuun ohjekirjaan. Sittemmin olen läpäissyt pelin skenaarioista noin puolet, joihin lasketaan muutama netistä hankkimani pelaajien tekemät skenaariot. Omia karttoja en ole vielä jaksanut tehdä toisin kuin Transport Tycoon Deluxessa, jossa tein niitä kymmeniä. Puutteistaan huolimatta olen pelannut Locomotionia usein tuntikausia aamun tunteihin saakka, eli kyllä se vaan on lähes yhtä koukuttava kuin edeltäjänsä. Tuota reittiähän voisi parannella näin, tuolta voisin viedä matkustajia tuonne ja tuohonhan sopisi lentokenttä kunhan…
I, Robot
Olen aina pitänyt Will Smithin elokuvista kuten Men in Black ja Bad Boys -elokuvat, sekä TV sarjasta Bel Airin Prinssi, joka nosti hänet tähteyteen. Tältä osin I, Robot ei myöskään petä. Will Smith hoitaa homman kotiin mallikkaasti ja sopii rooliinsa kuin nakutettu. Lisäksi elokuva on täynnä hienoa tehostekylläistä toimintaa futuristisissa maisemissa paikoittain jopa yllättävälläkin juonella varustettuna, joten pettymään ei pääse. 2000-luvulla on tullut paljon hienoja sci-fi elokuvia joihin I, Robot ehdottomasti kuuluu. Toiminta on näyttävintä mitä pitkään aikaan olin sitä ennen nähnyt ja sitä tauotetaan sopivasti rauhallisemmilla kohtauksilla. Vielä kun elokuva on täynnä futuristisia laitteita kuten erilaisia robotteja (tietenkin), makeita autoja ja päätähuimaavaa arkkitehtuuria, niin sci-fi fanina olin myyty. Extroja levyllä on tavallisten kommenttiraitojen ja ”Making of” -koosteen lisäksi vain kuvagalleria ja lyhyitä ”inside look” -pätkiä muista elokuvista ja 24 sarjasta, mutta parempi sekin kuin ei mitään tai pelkät kommenttiraidat. Enempää extroja en tosin tupla-DVD:ltä odottanutkaan. Levyn toinen elokuva on myös todella hieno sci-fi elokuva, mutta siitä myöhemmin. Kävin katsomassa I, Robot:in elokuvateatterissa sen ilmestyessä ja ihastuin siihen niin paljon, että en voinut välttää tupla-DVD:n ostamista Gigantin alennusmyynnistä n. vuotta myöhemmin. Kalliimmallakin se olisi kelvannut tai jopa vielä kalliimpi mutta sisällöltään laajempi Collector’s Edition -versio.
Olen aina pitänyt Will Smithin elokuvista kuten Men in Black ja Bad Boys -elokuvat, sekä TV sarjasta Bel Airin Prinssi, joka nosti hänet tähteyteen. Tältä osin I, Robot ei myöskään petä. Will Smith hoitaa homman kotiin mallikkaasti ja sopii rooliinsa kuin nakutettu. Lisäksi elokuva on täynnä hienoa tehostekylläistä toimintaa futuristisissa maisemissa paikoittain jopa yllättävälläkin juonella varustettuna, joten pettymään ei pääse. 2000-luvulla on tullut paljon hienoja sci-fi elokuvia joihin I, Robot ehdottomasti kuuluu. Toiminta on näyttävintä mitä pitkään aikaan olin sitä ennen nähnyt ja sitä tauotetaan sopivasti rauhallisemmilla kohtauksilla. Vielä kun elokuva on täynnä futuristisia laitteita kuten erilaisia robotteja (tietenkin), makeita autoja ja päätähuimaavaa arkkitehtuuria, niin sci-fi fanina olin myyty. Extroja levyllä on tavallisten kommenttiraitojen ja ”Making of” -koosteen lisäksi vain kuvagalleria ja lyhyitä ”inside look” -pätkiä muista elokuvista ja 24 sarjasta, mutta parempi sekin kuin ei mitään tai pelkät kommenttiraidat. Enempää extroja en tosin tupla-DVD:ltä odottanutkaan. Levyn toinen elokuva on myös todella hieno sci-fi elokuva, mutta siitä myöhemmin. Kävin katsomassa I, Robot:in elokuvateatterissa sen ilmestyessä ja ihastuin siihen niin paljon, että en voinut välttää tupla-DVD:n ostamista Gigantin alennusmyynnistä n. vuotta myöhemmin. Kalliimmallakin se olisi kelvannut tai jopa vielä kalliimpi mutta sisällöltään laajempi Collector’s Edition -versio.
