Saw
DVD versio: Saw 1 + Saw 2 Collector's Edition Blood Box
Genre: Kauhutrilleri
Ohjaaja: James Wan
Pääosissa: Leigh Whannell, Cary Elwes, Tobin Bell, Danny Glover, Michael Emerson
Maa: USA
Vuosi: 2004
Kesto: 1h 42min
Ikäraja: K-18
Arvosana (0-10): 9,6
Kaksi miestä herää pimeässä, hylätyssä pesuhuoneessa. Kumpikin on kahlehdittu jalastaan omalla seinustallaan. Huoneen keskellä makaa ruumis verilammikossa. Ruumiin vieressä on revolveri, kasettinauhuri ja SAHA. Kalastettuaan nauhurin miehille, Adam ja Tri Lawrence Gordon, paljastuu tilanteen järjettömyys. Tri Gordonin on tapettava Adam tai muuten hänen vaimonsa ja tyttärensä murhataan. Aikaa on neljä tuntia...
Saw onnistuu lähes täydellisesti siinä, mitä harva leffa on koskaan onnistunut tekemään. Nimittäin olemaan loistavasti täyteen yllättäviä käänteitä käsikirjoitettu kauhuelokuva, jonka kaltaista upeaa loppuratkaisua ei usein näe. Kauhugenren junnatessa vuosikymmeniä verenhimoisien sarjamurhaajien tai epäkuolleiden pakoilussa, Saw lähestyy aihetta piristävällä tavalla. Murhaaja ei olekaan kuka tahansa skitsofreeninen sekopää, vaan syöpää sairastava Tobin Bellin loistavasti tulkitsema Jigsaw, joka vangitsee elämästään epäkiitollisia tai muiden kärsimystä ilkkuvia ihmisiä mitä mielikuvituksellisimpiin ansoihin ja antaa heille reilun mahdollisuuden selvitä hengissä. Päämääränä Jigsawilla on opettaa ihmisiä arvostamaan elämäänsä, eikä tuhlata sitä esim. käyttämällä huumeita tai olemalla huomioimatta perhettään. Kyseessä ei siis ole mikään pelkän mielihyvän tai muun alkeellisen tuntemuksen tyydyttämiseksi murhaava sekopää.
Inhimillisestä pahiksesta huolimatta Saw onnistuu olemaan karmivampi kuin monet tusinakauhut yhteensä. Pahimmat säikyttelykliseet on vältetty eikä pelkoa haetakaan niinkään paljon säikyttelystä, vaan enemmän hahmojen epätoivolla ja vähitellen paljastuvilla kauheuksilla ja shokeeraavilla tapahtumilla. Likaiseen vessaan lukittuna jossain kolkossa viemärissä putkeen kahlittuna hahmojen epätoivo kasvaa sitä myötä kun totuus vähitellen valkenee heille erilaisista vihjeistä. Kaikki tapahtumat ja hahmot nivoutuvat juonen edetessä loogisesti yhteen. Ja mikä parasta elokuva ei pääty tyypillisesti semi-onnelliseen jatko-osaa lupailevaan tilanteeseen, vaan ehkä kaikkien aikojen yllättävimpään ja samalla nerokkaimpaan loppuratkaisuun koskaan. Silti kun elokuvan katsoo uudestaan, voi pieniä vihjeitä totuudesta huomata siellä täällä. Näyttelijöistä Tobinin lisäksi loistavat erityisesti Cary Elwes äärimmäisyyksiin perheensä pelastamiseksi taipuvana Dr. Lawrence Gordonina sekä pienemmässä roolissa oleva Lostista tuttu Michael Emerson. Danny Gloverin hienosti tulkitseman Jigsawin kiinniottamiselle täysin omistautuvan ja epätoivon partaalla keikkuvan rikosetsivä David Tappin kohtalo järkyttää, mutta samalla tekee elokuvasta entistä jännemmän ja kiehtovan erilaisen. Myös erityisesti jatko-osissa pätevä ex-narkkari Amandaa esittävä Shawnee Smith hoitaa osansa hyvin.
Tyyliltään Saw on täynnä synkkiä valolla ja varjolla leikkiviä lavasteita, kontrastina hyvin valaistulle vessalle, jossa Gordon ja Adam kituvat päiväkausia. Vaikka suurin osa tapahtumista sijoittuukin juuri tuohon huoneeseen, kyllästymään ei todellakaan missään vaiheessa pääse vaan jännät välähdykset menneisyydestä liimaavat katsojan ainakin ensimmäisellä katselukerralla tuolin reunalle. Sydän kurkussa ei kuitenkaan tarvitse kokojana olla, sillä muutamat sarkastiset kommentit hahmojen suusta keventävät tunnelmaa sopivasti. Hienosti keksittyjä ja toteutettuja ovat myös Jigsawin kehittämät ansat, jotka tappavat loppujenlopuksi varsin yksikertaisilla tavoilla, mutta vaativat vaikeita valintoja ja tekoja, jotta niistä pääsee pakenemaan. Sawissa nähdään siis kauhugenressä liian harvoin nähtyjä asioita, joita melko varmasti tullaan kopiomaan tulevaisuudessa. Ehkä siksi elokuva-yhtiö päätti teettää jo kolme jatko-osaa vuoden välein, jotta muut eivät ehdi kopioida ideoita.
Näin Sawin ensimmäisen kerran elokuvateatterissa, jossa sen näkeminen oli loppuratkaisun ansioista tajunnanräjäyttävä kokemus. Sain sen sekä Saw kakkosen sisältävän Collector’s Edition Blood Boxin kaikkien aikojen parhaaksi elokuvalahjaksi viime jouluna MatoApinalta. Saw ja Saw 2 ovatkin edelleen kokoelmani lähes ainoat puhtaat kauhuelokuvat ja aiheesta, sillä ensimmäinen Saw on lähes täydellisellä suorituksellaan mielestäni paras kauhuelokuva koskaan. Blood Boxin erikoisuus on paitsi DVD-kokoa oleva Jewel Case –kotelo, myös kallistelemalla eri suuntiin valuva verta imitoiva neste etukannen sisällä. Ekstroja tässä versiossa ei valitettavasti ole kuin kommenttiraidan ja trailereiden verran. Ekstrojen kannalta kahden levyn versio olisi siis ollut parempi vaihtoehto, mutta enpä ole sitä missään Suomessa nähnyt, paitsi ehkä kalliina uutuutena. Kokonaisuutena Saw on siis leffa, jota ei missään nimessä kannata jättää väliin jos yhtään pitää jännittävistä juonenkäänteistä, hyvistä näyttelijäsuorituksista ja piristävän erilaisesta kauhusta.
Saw onnistuu lähes täydellisesti siinä, mitä harva leffa on koskaan onnistunut tekemään. Nimittäin olemaan loistavasti täyteen yllättäviä käänteitä käsikirjoitettu kauhuelokuva, jonka kaltaista upeaa loppuratkaisua ei usein näe. Kauhugenren junnatessa vuosikymmeniä verenhimoisien sarjamurhaajien tai epäkuolleiden pakoilussa, Saw lähestyy aihetta piristävällä tavalla. Murhaaja ei olekaan kuka tahansa skitsofreeninen sekopää, vaan syöpää sairastava Tobin Bellin loistavasti tulkitsema Jigsaw, joka vangitsee elämästään epäkiitollisia tai muiden kärsimystä ilkkuvia ihmisiä mitä mielikuvituksellisimpiin ansoihin ja antaa heille reilun mahdollisuuden selvitä hengissä. Päämääränä Jigsawilla on opettaa ihmisiä arvostamaan elämäänsä, eikä tuhlata sitä esim. käyttämällä huumeita tai olemalla huomioimatta perhettään. Kyseessä ei siis ole mikään pelkän mielihyvän tai muun alkeellisen tuntemuksen tyydyttämiseksi murhaava sekopää.
Inhimillisestä pahiksesta huolimatta Saw onnistuu olemaan karmivampi kuin monet tusinakauhut yhteensä. Pahimmat säikyttelykliseet on vältetty eikä pelkoa haetakaan niinkään paljon säikyttelystä, vaan enemmän hahmojen epätoivolla ja vähitellen paljastuvilla kauheuksilla ja shokeeraavilla tapahtumilla. Likaiseen vessaan lukittuna jossain kolkossa viemärissä putkeen kahlittuna hahmojen epätoivo kasvaa sitä myötä kun totuus vähitellen valkenee heille erilaisista vihjeistä. Kaikki tapahtumat ja hahmot nivoutuvat juonen edetessä loogisesti yhteen. Ja mikä parasta elokuva ei pääty tyypillisesti semi-onnelliseen jatko-osaa lupailevaan tilanteeseen, vaan ehkä kaikkien aikojen yllättävimpään ja samalla nerokkaimpaan loppuratkaisuun koskaan. Silti kun elokuvan katsoo uudestaan, voi pieniä vihjeitä totuudesta huomata siellä täällä. Näyttelijöistä Tobinin lisäksi loistavat erityisesti Cary Elwes äärimmäisyyksiin perheensä pelastamiseksi taipuvana Dr. Lawrence Gordonina sekä pienemmässä roolissa oleva Lostista tuttu Michael Emerson. Danny Gloverin hienosti tulkitseman Jigsawin kiinniottamiselle täysin omistautuvan ja epätoivon partaalla keikkuvan rikosetsivä David Tappin kohtalo järkyttää, mutta samalla tekee elokuvasta entistä jännemmän ja kiehtovan erilaisen. Myös erityisesti jatko-osissa pätevä ex-narkkari Amandaa esittävä Shawnee Smith hoitaa osansa hyvin.
Tyyliltään Saw on täynnä synkkiä valolla ja varjolla leikkiviä lavasteita, kontrastina hyvin valaistulle vessalle, jossa Gordon ja Adam kituvat päiväkausia. Vaikka suurin osa tapahtumista sijoittuukin juuri tuohon huoneeseen, kyllästymään ei todellakaan missään vaiheessa pääse vaan jännät välähdykset menneisyydestä liimaavat katsojan ainakin ensimmäisellä katselukerralla tuolin reunalle. Sydän kurkussa ei kuitenkaan tarvitse kokojana olla, sillä muutamat sarkastiset kommentit hahmojen suusta keventävät tunnelmaa sopivasti. Hienosti keksittyjä ja toteutettuja ovat myös Jigsawin kehittämät ansat, jotka tappavat loppujenlopuksi varsin yksikertaisilla tavoilla, mutta vaativat vaikeita valintoja ja tekoja, jotta niistä pääsee pakenemaan. Sawissa nähdään siis kauhugenressä liian harvoin nähtyjä asioita, joita melko varmasti tullaan kopiomaan tulevaisuudessa. Ehkä siksi elokuva-yhtiö päätti teettää jo kolme jatko-osaa vuoden välein, jotta muut eivät ehdi kopioida ideoita.
Näin Sawin ensimmäisen kerran elokuvateatterissa, jossa sen näkeminen oli loppuratkaisun ansioista tajunnanräjäyttävä kokemus. Sain sen sekä Saw kakkosen sisältävän Collector’s Edition Blood Boxin kaikkien aikojen parhaaksi elokuvalahjaksi viime jouluna MatoApinalta. Saw ja Saw 2 ovatkin edelleen kokoelmani lähes ainoat puhtaat kauhuelokuvat ja aiheesta, sillä ensimmäinen Saw on lähes täydellisellä suorituksellaan mielestäni paras kauhuelokuva koskaan. Blood Boxin erikoisuus on paitsi DVD-kokoa oleva Jewel Case –kotelo, myös kallistelemalla eri suuntiin valuva verta imitoiva neste etukannen sisällä. Ekstroja tässä versiossa ei valitettavasti ole kuin kommenttiraidan ja trailereiden verran. Ekstrojen kannalta kahden levyn versio olisi siis ollut parempi vaihtoehto, mutta enpä ole sitä missään Suomessa nähnyt, paitsi ehkä kalliina uutuutena. Kokonaisuutena Saw on siis leffa, jota ei missään nimessä kannata jättää väliin jos yhtään pitää jännittävistä juonenkäänteistä, hyvistä näyttelijäsuorituksista ja piristävän erilaisesta kauhusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti