Dungeon Master II: The Legend of Skullkeep
Genre: Roolipeli
Kehittäjä: FTL Games
Julkaisija: InterplayEntertainment
Vuosi: 1994
Arvosana (0-10): 5,9
Dungeon Master kakkosen ohjekirjassa on niin pitkä taustatarina selittämään pelin alkutilannetta, että sitä ei hullukaan jaksa lukea - Tai ainakaan nuori ensimmäisen PC-CD pelinsä juuri lahjaksi saanut kymmenkesäinen poika. Serkkuni tuoreelta sittemmin eronneelta tietokonekaupan tuolloin omistaneelta mieheltä saamani Dungeon Master 2 oli siis ensimmäinen CD:llä oleva pelini. Serkkuni aviomies oli jopa niin antelias, että oli synttäreitäni seuranneena arkiaamuna jättänyt oven ulkopuolelle lisälahjaksi tarkoitetun CD-aseman, koska tuolloin missään tietokoneistamme ei vielä sellaista hienoutta ollut. Sittemmin CD-asema osoittautui peliä paljon paremmaksi lahjaksi.
Juoniselostus siis on pitkä ja monimutkainen ja menee tiivistettynä suunnilleen näin: Torham niminen nuori sankari saa tehtäväkseen kolmen valitsemansa apurin kera aktivoida uudelleen maaginen Zo Link ja mennä sen avaaman portin läpi tuhoamaan ilkeä Dragoth ja hänen hyökkäävä armeijansa. Peli alkaa sankarien hallissa, jossa on viisitoista erilaista sankaria säilöttynä jonkunlaisissa maagisissa salpauskammioissa. Pelaaja voi vapaasti tarkastella jokaisen sankarin ominaisuuksia ja mukana tulevia tavaroita erikseen liikkumalla ympäriinsä hallissa, joka muistuttaa kyllä enemmän luolaa. Sankareita voi herättää haluamansa määrän nollasta kolmeen ja halliin voi myös palata uudestaan korvaamaan kuolleen sankarin uudella. Sankareilla voi olla pelin edetessä kasvavaa kokemusta neljästä eri luokasta: Taistelija, ninja, pappi ja velho. Kokemus kasvaa kyseisen luokan taitoja käyttämällä, joten pelkästään suurta miekkaa heilutteleva taistelijaninja ei kehity ninjana ollenkaan. Muita valintoja hahmonkehityksen suhteen pelaaja ei pysty tekemään.
Lisäksi sankareilla on kaksi kuudesta mahdollisesta erikoisosaamisesta: Voima, nopeus, viisaus, kestävyys, taikakestävyys ja tulen kestävyys. Nämä ja kokemukset eri luokissa vaikuttavat paitsi sankarin tekemään vahinkoon ja onnistumismahdollisuuksiin eri aseilla ja loitsuilla, myös neljän ominaisuuden maksimiarvoihin: Terveys, kestävyys, taikavoima ja kantokyky. Kolme ensimmäistä palautuvat hitaasti ajan myötä, mutta palautumista nopeuttavat loitsut, taikajuomat ja nukkuminen. Kestävyyden mennessä nollaan alkaa liikkuminen vähentää terveyttä. Lisäksi jokaisella hahmolla on nälkää ja janoa mittaavat mittarit, joten he voivat myös kirjaimellisesti kuolla nälkään tai janoon.
Sankarit liikkuvat neliönä, jossa heidän paikkojaan ja rintamasuuntaansa voi vapaasti vaihdella. Maailman koostuu neliöistä joten liikkuminen tapahtuu yksi ruutu kerrallaan, mutta reaaliaikaisesti. Ryhmä voi liikkua eteen, taakse ja sivulle tai kääntyä paikallaan 90 astetta kerrallaan. Liikkuminen onnistuu näppäimistöltä tai klikkaamalla hiirellä nuolia. Taistelu onnistuu vain hiirellä hankalasti ensin klikkaamalla jonkun hahmon kättä tai asetta ja sitten valitsemalla luettelosta jokin hyökkäys. Pelaajalla täytyy olla yli-inhimillisen nopea ja tarkka hiirikäsi ehtiäkseen pahimmassa tapauksessa puolustamaan jopa neljästä suunnasta tulevia hyökkäyksiä klikkailemalla vuoronperään jopa kahdeksaa asetta tai kilpeä ja valitsemaan joka kerta jonkun hyökkäyksistä tai puolustuksista sekä samalla vielä heitellä loitsuja ja juoda taikajuomia. Siksi paras taktiikka onkin taistella kapeikossa, tai ainakin siirtyä sellaiseen jos vastassa on useampi kuin yksi vihollinen. Ongelmana vain on että useimmat vihollisista eivät hyökkää suin päin pelaajan kimppuun vaan odottelevat aukeammalla paikalla.
Sankarit voivat kantaa mukanaan rajoitetun painomäärän verran kaikkea omenoista, piirakoista ja vesileileistä loitsujen ja taikajuomien kautta jousipyssyihin, miekkoihin ja kilpiin. Maastossa tai sankareilla itseltään voi olla myös erilaisia pussukoita, arkkuja ja rahakoteloita joihin voi säilöä monta pientä esinettä. Ongelmalliseksi niiden käytön tekee se, että ottaakseen ulos tai laittaakseen sisään tavaraa säilöön, tulee säiliö olla jonkun sankarin kädessä. Myöskään pelkän inventaarion avaaminen ei pysäytä peliä, joten taikajuomien kaivelu inventaarion ja arkun syövereistä täytyy tehdä joko todella nopeasti tai kaukana vihulaisista. Mitään pikanäppäimiä tai nopeasti kaiveltavia taskuja pelistä ei löydy. Kaiken kaikkiaan taistelu on siis varsinkin monta vihollista vastaan erittäin hankalaa ja huonosti toteutettua.
Taistelun ja varsinkin vihollisten vaikeuden takia en koskaan ole päässyt peliä läpi tai edes lähellekään puoliväliä. Paitsi että alussa käytössä olevat aseet ovat sieltä surkeammasta päästä, myös vihollisten taso nousee hyvin jyrkästi. Alun hallin ulkopuolella odottavista mustekalaa muistuttavista olennoista selviää melkein toinen käsi selän takana, mutta avaimella aukeavan portin takaa odottavat madot tarjoavat jo todella pahan vastuksen varsinkin suurella joukolla. Taistelemalla kapeikoissa yhtä vastustajaa vastaan kerralla ja perääntymällä usein ja pitkälle madoista selviää vielä kohtuullisen hyvin ja palkinnoksi niiden tapoista saa pelkkää matopiirakkaa, nam. Sittemmin vastaan alkaa tulla luolissa viihtyviä erittäin ärsyttäviä lepakoita, joihin on paitsi hankala osua, myös aiheuttavat purressaan hitaasti tappavan myrkytyksen jonka saa hoidettua vain kalliilla ja harvinaisella vasta-aineella. Pian vastaan tulee myös sarvikuonoa olemukseltaan ja kooltaan muistuttavia kasvisyöjiä, jotka onneksi hyökkäävät lähinnä ärsyyntyessään, sekä mm. näkymättömiä salamoita ampuvia pyörremyrskyjä ja tavaraa varasteleva kääpiö.
Tulta ja tappuraa sylkevistä pyörremyrskyistä vielä selviää välttelemällä ja väistelemällä, mutta kääpiötä vastaan eivät auta parhaatkaan aseet. Tai ainakaan lähes parhaat, sillä vaikka alun kyläkaupoista voi ostaa mitä vain, maksavat über-aseet ja -suojat niin paljon, ettei niihin olisi varaa edes paikallisen loton pääpotin voittajalla. Sitten kun vihdoin on saanut löydettyä tarpeeksi rahaa edes kohtuullisen tehokkaaseen aseeseen, tulee nopea kääpiön pirulainen ja varastaa sen. Jos päättää lähteä kääpiön perään tappaa hän äkkiä sankarit äsken varastamallaan aseella tai pahimmassa tapauksessa riisuu sankarit kokonaan aseista, koska voi varastaa koko ajan uuden aseen sillä matka takaisin kätkölle ei ole nimeksikään. Monista kokeiluista huolimatta en ole mitenkään onnistunut kiertämään kääpiötä tai pääsemään käsiksi hänen kätköönsä. Tai vaikka pääsisinkin, niin siellä olevista aseista ei olisi vastusta sille nopealle pirulaiselle, koska hän kantaa tietysti mukanaan aina sitä parasta asetta ja suojaa ja pelaajan kohdatessaan varastaa aina lisää. Ovela pikkukääpiö on siis vedetty vaikeuden osalta överiksi tehden siitä typerän ja ärsyttävän pelinpysäyttäjän, jolle en mahda mitään.
Loitsut saattaisivat avittaa kääpiön kukistamisessa, mutta siinäpähän loitsit kun minkäänlaisia valmiita loitsuja ei ole, vaan kaikki pitää oppia erilaisia symboleja klikkailemalla. Symboleja on neljää eri luokkaa: Voima, elementti, muoto ja suuntaus. Klikkaamalla peräkkäin kahta tai useampaa eri luokaa olevaa symbolia, syntyy voimakkuudeltaan ja vaikutukseltaan vaihtelevia loitsuja. Tai siis pitäisi syntyä. Sankarin kun tulee ensin opetella jonkin elementin alhainen loitsu pystyäkseen edes ymmärtämään sen voimakkaampaa magiaa. Ohjekirjassa on hämärästi selitetty jokainen symboleista, mutta silti olen toistaiseksi onnistunut taikomaan vain ohjekirjan esimerkkiloitsun eli ilmaisen soihdun (joita muutenkin löytää joka puolelta) ja sattumankaupalla syntyneen janonsammuttajaloitsun - juuri kun hetkeä aiemmin olin juottanut kaikki sankarit ja täyttänyt kaikki vesileilini suihkulähteestä. Enkä edes tiennyt mikä loitsu oli kyseessä, ennekuin sattumalta onnistuin taikomaan sen myöhemmin, sillä onnistuneen loitsun vaikutuksia on usein erittäin vaikea huomata. Loitsusysteemi voisi hiotumpana ja paremmin opastettuna olla omaperäisen onnistunut tekele, mutta vaikeutensa ja monimutkaisuutensa takia se osa-alue pelissä jää turhaksi ja lähes tuntemattomaksi.
Grafiikka on aikaisekseen varsin yksinkertaista, mutta selkeää ja vihollisten animaatiot kohtuullisia. Muuten maailma on sadetta lukuun ottamatta staattinen sillä esineiden ottaminen ja työntämisessä ei animaatiosta voi puhua. Sadetta ja ukkosta pelissä tuntuukin piisaavan, mutta se ei vaikuta itse peliin muuten kuin että maa näyttää märältä jonkun aikaa ja salamat valaisevat hetkittäin pelialuetta. Tunnelmaa synkkä ilma ja jatkuva pimeys toki korostavat mukavasti. Pelin musiikki toistaa erittäin nopeasti itseään joten sen kytkee nopeasti pois. Ääniä en jostain syystä ole koskaan pelissä kuullut alkudemoa lukuun ottamatta. Äänet eivät tunnu toimivan edes Dosboxilla, jolla olen saanut lukuisten muiden ennen toimimattomien vanhojen pelien äänet toimimaan. Sateesta ja synkkyydestä huolimatta tunnelma jää melko vaisuksi äänen puutteen takia, mutta toisaalta jännitys tiivistyy sillä viholliset voivat ääneti hiipiä sankarien kimppuun. Ilmaista yllätysmomenttia viholliselle eniten kaipaakin peliltä, jossa viholliset ovat muutenkin liian vaikeita, taistelu hankalaa, inventaarion käyttö kökköä ja loitsiminen lähes mahdotonta.
Juoniselostus siis on pitkä ja monimutkainen ja menee tiivistettynä suunnilleen näin: Torham niminen nuori sankari saa tehtäväkseen kolmen valitsemansa apurin kera aktivoida uudelleen maaginen Zo Link ja mennä sen avaaman portin läpi tuhoamaan ilkeä Dragoth ja hänen hyökkäävä armeijansa. Peli alkaa sankarien hallissa, jossa on viisitoista erilaista sankaria säilöttynä jonkunlaisissa maagisissa salpauskammioissa. Pelaaja voi vapaasti tarkastella jokaisen sankarin ominaisuuksia ja mukana tulevia tavaroita erikseen liikkumalla ympäriinsä hallissa, joka muistuttaa kyllä enemmän luolaa. Sankareita voi herättää haluamansa määrän nollasta kolmeen ja halliin voi myös palata uudestaan korvaamaan kuolleen sankarin uudella. Sankareilla voi olla pelin edetessä kasvavaa kokemusta neljästä eri luokasta: Taistelija, ninja, pappi ja velho. Kokemus kasvaa kyseisen luokan taitoja käyttämällä, joten pelkästään suurta miekkaa heilutteleva taistelijaninja ei kehity ninjana ollenkaan. Muita valintoja hahmonkehityksen suhteen pelaaja ei pysty tekemään.
Lisäksi sankareilla on kaksi kuudesta mahdollisesta erikoisosaamisesta: Voima, nopeus, viisaus, kestävyys, taikakestävyys ja tulen kestävyys. Nämä ja kokemukset eri luokissa vaikuttavat paitsi sankarin tekemään vahinkoon ja onnistumismahdollisuuksiin eri aseilla ja loitsuilla, myös neljän ominaisuuden maksimiarvoihin: Terveys, kestävyys, taikavoima ja kantokyky. Kolme ensimmäistä palautuvat hitaasti ajan myötä, mutta palautumista nopeuttavat loitsut, taikajuomat ja nukkuminen. Kestävyyden mennessä nollaan alkaa liikkuminen vähentää terveyttä. Lisäksi jokaisella hahmolla on nälkää ja janoa mittaavat mittarit, joten he voivat myös kirjaimellisesti kuolla nälkään tai janoon.
Sankarit liikkuvat neliönä, jossa heidän paikkojaan ja rintamasuuntaansa voi vapaasti vaihdella. Maailman koostuu neliöistä joten liikkuminen tapahtuu yksi ruutu kerrallaan, mutta reaaliaikaisesti. Ryhmä voi liikkua eteen, taakse ja sivulle tai kääntyä paikallaan 90 astetta kerrallaan. Liikkuminen onnistuu näppäimistöltä tai klikkaamalla hiirellä nuolia. Taistelu onnistuu vain hiirellä hankalasti ensin klikkaamalla jonkun hahmon kättä tai asetta ja sitten valitsemalla luettelosta jokin hyökkäys. Pelaajalla täytyy olla yli-inhimillisen nopea ja tarkka hiirikäsi ehtiäkseen pahimmassa tapauksessa puolustamaan jopa neljästä suunnasta tulevia hyökkäyksiä klikkailemalla vuoronperään jopa kahdeksaa asetta tai kilpeä ja valitsemaan joka kerta jonkun hyökkäyksistä tai puolustuksista sekä samalla vielä heitellä loitsuja ja juoda taikajuomia. Siksi paras taktiikka onkin taistella kapeikossa, tai ainakin siirtyä sellaiseen jos vastassa on useampi kuin yksi vihollinen. Ongelmana vain on että useimmat vihollisista eivät hyökkää suin päin pelaajan kimppuun vaan odottelevat aukeammalla paikalla.
Sankarit voivat kantaa mukanaan rajoitetun painomäärän verran kaikkea omenoista, piirakoista ja vesileileistä loitsujen ja taikajuomien kautta jousipyssyihin, miekkoihin ja kilpiin. Maastossa tai sankareilla itseltään voi olla myös erilaisia pussukoita, arkkuja ja rahakoteloita joihin voi säilöä monta pientä esinettä. Ongelmalliseksi niiden käytön tekee se, että ottaakseen ulos tai laittaakseen sisään tavaraa säilöön, tulee säiliö olla jonkun sankarin kädessä. Myöskään pelkän inventaarion avaaminen ei pysäytä peliä, joten taikajuomien kaivelu inventaarion ja arkun syövereistä täytyy tehdä joko todella nopeasti tai kaukana vihulaisista. Mitään pikanäppäimiä tai nopeasti kaiveltavia taskuja pelistä ei löydy. Kaiken kaikkiaan taistelu on siis varsinkin monta vihollista vastaan erittäin hankalaa ja huonosti toteutettua.
Taistelun ja varsinkin vihollisten vaikeuden takia en koskaan ole päässyt peliä läpi tai edes lähellekään puoliväliä. Paitsi että alussa käytössä olevat aseet ovat sieltä surkeammasta päästä, myös vihollisten taso nousee hyvin jyrkästi. Alun hallin ulkopuolella odottavista mustekalaa muistuttavista olennoista selviää melkein toinen käsi selän takana, mutta avaimella aukeavan portin takaa odottavat madot tarjoavat jo todella pahan vastuksen varsinkin suurella joukolla. Taistelemalla kapeikoissa yhtä vastustajaa vastaan kerralla ja perääntymällä usein ja pitkälle madoista selviää vielä kohtuullisen hyvin ja palkinnoksi niiden tapoista saa pelkkää matopiirakkaa, nam. Sittemmin vastaan alkaa tulla luolissa viihtyviä erittäin ärsyttäviä lepakoita, joihin on paitsi hankala osua, myös aiheuttavat purressaan hitaasti tappavan myrkytyksen jonka saa hoidettua vain kalliilla ja harvinaisella vasta-aineella. Pian vastaan tulee myös sarvikuonoa olemukseltaan ja kooltaan muistuttavia kasvisyöjiä, jotka onneksi hyökkäävät lähinnä ärsyyntyessään, sekä mm. näkymättömiä salamoita ampuvia pyörremyrskyjä ja tavaraa varasteleva kääpiö.
Tulta ja tappuraa sylkevistä pyörremyrskyistä vielä selviää välttelemällä ja väistelemällä, mutta kääpiötä vastaan eivät auta parhaatkaan aseet. Tai ainakaan lähes parhaat, sillä vaikka alun kyläkaupoista voi ostaa mitä vain, maksavat über-aseet ja -suojat niin paljon, ettei niihin olisi varaa edes paikallisen loton pääpotin voittajalla. Sitten kun vihdoin on saanut löydettyä tarpeeksi rahaa edes kohtuullisen tehokkaaseen aseeseen, tulee nopea kääpiön pirulainen ja varastaa sen. Jos päättää lähteä kääpiön perään tappaa hän äkkiä sankarit äsken varastamallaan aseella tai pahimmassa tapauksessa riisuu sankarit kokonaan aseista, koska voi varastaa koko ajan uuden aseen sillä matka takaisin kätkölle ei ole nimeksikään. Monista kokeiluista huolimatta en ole mitenkään onnistunut kiertämään kääpiötä tai pääsemään käsiksi hänen kätköönsä. Tai vaikka pääsisinkin, niin siellä olevista aseista ei olisi vastusta sille nopealle pirulaiselle, koska hän kantaa tietysti mukanaan aina sitä parasta asetta ja suojaa ja pelaajan kohdatessaan varastaa aina lisää. Ovela pikkukääpiö on siis vedetty vaikeuden osalta överiksi tehden siitä typerän ja ärsyttävän pelinpysäyttäjän, jolle en mahda mitään.
Loitsut saattaisivat avittaa kääpiön kukistamisessa, mutta siinäpähän loitsit kun minkäänlaisia valmiita loitsuja ei ole, vaan kaikki pitää oppia erilaisia symboleja klikkailemalla. Symboleja on neljää eri luokkaa: Voima, elementti, muoto ja suuntaus. Klikkaamalla peräkkäin kahta tai useampaa eri luokaa olevaa symbolia, syntyy voimakkuudeltaan ja vaikutukseltaan vaihtelevia loitsuja. Tai siis pitäisi syntyä. Sankarin kun tulee ensin opetella jonkin elementin alhainen loitsu pystyäkseen edes ymmärtämään sen voimakkaampaa magiaa. Ohjekirjassa on hämärästi selitetty jokainen symboleista, mutta silti olen toistaiseksi onnistunut taikomaan vain ohjekirjan esimerkkiloitsun eli ilmaisen soihdun (joita muutenkin löytää joka puolelta) ja sattumankaupalla syntyneen janonsammuttajaloitsun - juuri kun hetkeä aiemmin olin juottanut kaikki sankarit ja täyttänyt kaikki vesileilini suihkulähteestä. Enkä edes tiennyt mikä loitsu oli kyseessä, ennekuin sattumalta onnistuin taikomaan sen myöhemmin, sillä onnistuneen loitsun vaikutuksia on usein erittäin vaikea huomata. Loitsusysteemi voisi hiotumpana ja paremmin opastettuna olla omaperäisen onnistunut tekele, mutta vaikeutensa ja monimutkaisuutensa takia se osa-alue pelissä jää turhaksi ja lähes tuntemattomaksi.
Grafiikka on aikaisekseen varsin yksinkertaista, mutta selkeää ja vihollisten animaatiot kohtuullisia. Muuten maailma on sadetta lukuun ottamatta staattinen sillä esineiden ottaminen ja työntämisessä ei animaatiosta voi puhua. Sadetta ja ukkosta pelissä tuntuukin piisaavan, mutta se ei vaikuta itse peliin muuten kuin että maa näyttää märältä jonkun aikaa ja salamat valaisevat hetkittäin pelialuetta. Tunnelmaa synkkä ilma ja jatkuva pimeys toki korostavat mukavasti. Pelin musiikki toistaa erittäin nopeasti itseään joten sen kytkee nopeasti pois. Ääniä en jostain syystä ole koskaan pelissä kuullut alkudemoa lukuun ottamatta. Äänet eivät tunnu toimivan edes Dosboxilla, jolla olen saanut lukuisten muiden ennen toimimattomien vanhojen pelien äänet toimimaan. Sateesta ja synkkyydestä huolimatta tunnelma jää melko vaisuksi äänen puutteen takia, mutta toisaalta jännitys tiivistyy sillä viholliset voivat ääneti hiipiä sankarien kimppuun. Ilmaista yllätysmomenttia viholliselle eniten kaipaakin peliltä, jossa viholliset ovat muutenkin liian vaikeita, taistelu hankalaa, inventaarion käyttö kökköä ja loitsiminen lähes mahdotonta.Hyvää:
+ Kohtalaisen hyvä tunnelma
+ Paljon erilaisia ja mielikuvituksellisia sankareita, hirviöitä ja tavaroita
Huonoa:
- Pelinpysäyttäjäkääpiö ja muutenkin liian nopeasti vaikeutuvat viholliset
- Kökkö taistelusysteemi ja inventaarion käyttö
- Surkea loitsusysteemi pakottaa unohtamaan loitsimisen
- Musiikki ja äänet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti