Kuten torstaisessa blogauksessa tuli luvattua, on uusin RollerCoaster Tycoon 2 vuoristoratavideoni nimeltään Surf's Up! nyt katsottavissa Youtuubista tuttuun tapaan myös HD-laatuisena. Päätin hoitaa sen pois alta ennen keskiviikkona alkavia Hulluja päiviä. On muuten pirun hyvä että rupesin julkaisemaan näitä RCT2 videoita yksi biisi kerrallaan, sillä alkuperäinen syy tämän videon lykkäämiseen oli se, että video hylättiin heti lataamisen jälkeen :o, koska siinä oli The Beach Boysin Surfin' USA -kappale, joka kuitenkin löytyy miljoonasta muusta videosta, huoh! Siksipä jouduin surffausteemaa mukailleen tyytymään harvinaisuutensa takia vähän huonolaatuiseen Reverand Horton Heatin I Can't Surf -biisiin sekä tekemään videoon pieniä muutoksia, jotta se sointuu paremmin uuteen kappaleeseen. Olenkin siitä lähtien etukäteen testannut kaikki videoissa käyttämäni biisit, jotta hylätyn biisin ehtii vaihtaa ennen varsinaisen videonteon aloittamista. Uudesta julkaisutyylistä puheen ollen, ensimmäinen uutta tyyliä edustava videoni meni eilen voittamaanvuoristoradanrakennuskilpailun, johon sillä osallistuin. FUCK YEAH!
Osittain sen kunniaksi päätin uudistaa Youtube -profiilini ulkonäön (1. kuva, "mainostekstien" alla) laittamalla taustakuvaksi aiemman blogauksen upean Dead Space kuvakaappauksen (joka on myös uusi työpöydän taustakuvani) ja vaihtamalla värit paremmin siihen sopiviksi. Dead Spacesta ja Hulluista päivistä puheen ollen, tuurillani käy tietysti niin, että kyseinen peli irtoaa Hulluilta päiviltä jollain 15 eurolla, Näin kävi jo pari viikkoa sitten 15 eurolla ostamani Mass Effectin kohdalla, jonka saisi HP:lta kympillä. (2. kuva) Tosin ei tuo nyt ollut mitään siihen verrattuna, että pari viikkoa Dead Spacen täyshintaisena ostamisen jälkeen sen hinta Anttilassa laski kahteen kymppiin. Goddamnit! Mutta kuten aiemmin kirjoittamastani semi-arvostelusta voinee päätellä, on Dead Space kyllä ollut jokaisen sentin väärti!
X-Menit ovat pieni ryhmä mutantteja, jotka geenimutaatioiden seurauksena ovat saaneet yliluonnollisia voimia. Kyklooppi purkaa energiavirtaa silmistään, Storm hallitsee säätä tahdonvoimallaan. Rogue imee itseensä elinvoimaa kosketuksen kautta. Professori Xavierin (Patrick Stewart) perustama instituutti kouluttaa mutantteja käyttämään erikoiskykyjään paremman yhteiskunnan saavuttamiseksi. Xavierin entinen ystävä, Magneto (Ian McKellen), on kuitenkin ryhtynyt toisen koulukunnan edustajaksi, jonka tavoitteena on tuhota ihmiskunta, sillä hän ei usko ihmisten ja mutanttien mahtuvan samalle planeetalle. Täten Professori Xavierin X-Menit ja Magneton joukot valmistautuvat viimeiseen taisteluun, jossa panoksena on koko ihmiskunnan tulevaisuus.
Vuosituhannen alussa ilmestyneen samannimiseen sarjakuvaan perustuvan X-Men -elokuvan voidaan sanoa aloittaneen supersankaerielokuvien buumin, jolle ei vieläkään näy loppua. X-Men vieläpä teki sen kesäkauden Hollywood toimintarymistelyksi vähäisellä 75 miljoonan dollarin budjetilla. Jos olisin käynyt katsastamassa sen syksyllä 2000 elokuvateatterissa asti, olisin varmasti katsastanut jo teatterissa myös monet sitä seuranneet hitit, kuten Spider-Man 1 & 2 sekä X-Men 2. Se mikä eniten erottaa X-Menin useimmista supersankarielokuvista, on yliluonnollisia voimia omaavien sankareiden ja roistojen suuri määrä. Tällöin päähahmoihin ei oikein synny yhtä syvää sidosta kuin esimerkiksi Batman ja Spider-Man -elokuvissa, mutta vastapainona juoniasetelmasta saadaan huomattavasti monisävyisempi, kun tärkeässä roolissa on suurta mutanttipopulaatiota kohtaan epäileväinen ja pelokas ihmiskunta. Usean päähahmon ansiosta nähdään myös tavallista kirjavampi joukko kiinnostavia hahmoja, joiden kehittyessä käsitellään kaikkea yksinäisyydestä ja peloista hylkäämisen ja itsekkyyden kautta toivoon ja rakkauteen.
Valitettavasti sataan minuuttiin ei mahdu kaikkea, joten osa hahmojen kehityksestä jää kovin vähäiseksi, kuten Halle Berryn tulkitsema Stormin kohdalla. Parhaat näyttelijäsuoritukset löytyvät hahmoista, jota saavat eniten ruutuaikaa. Hugh Jackman sopii rooliinsa loistavasti ja konkarit Patrick Stewart sekä Ian McKellen ovat vertaansa vailla Professori X:n ja Magneton rooleissa. Famke Janssenin ja James Marsdenin hahmojen välinen romanssi sen sijaan jää aavistuksen lättänäksi viimeksi mainitun vähän mitäänsanomattoman suorituksen takia. Onneksi kolmiodraamasta heidän ja Wolverinen kanssa irtoaa sopivasti sekä draamaa että pientä komiikkaakin. Palkinto parhaan vähemmän tunnetun näyttelijän suorituksesta menee ilman muuta Wolverinen tavoin identiteettinsä kanssa painivaa Rogueta näyttelevälle Anna Paquinille. Maininnan ansaitsevat myös aiemmin Tähtien sodan Darth Maulina tunnettu Ray Park fyysisestä Toadin roolista sekä Rebecca Romijn muodonmuuttaja Mystiquen roolissa parhaasta näyttelemisestä erittäin vähäisillä vuorosanoilla.
Draaman ohella elokuvassa on tietysti aimo annos vauhdikasta toimintaa, jota ryydittävät upeat tehosteet pienehköstä budjetista huolimatta. Kaikkien mutanttien voimat pääsevät hienosti esille ja paikkoja menee remonttiin kiitettävän paljon ja usein, eikä perinteistä turpaanmättöäkään ole unohdettu. Kyllästymään ei pääse kun maisematkin vaihtelevat sopivin väliajoin. Tarina alkaa toisen maailmansodan keskitysleiriltä ja etenee jylhien Kanadalaismaisemien kautta New Yorkiin aina Vapaudenpatsaan huipulle saakka. Kuten hyvässä toimintaelokuvassa kuluukin, on toiminnan ja draaman seassa myös pientä komiikkaa. Yleinen sävy on kuitenkin esimerkiksi kahta ensimmäistä Spider-Man -elokuvaa asiallisempi ja läppiä on harvemmassa, joten ne harvat heitot naurattavat sitäkin enemmän. Monista löytyy myös viittauksia sarjakuviin, kuten X-Menien käyttämiin keltaisiin pukuihin, jotka elokuvan menestyksen myötä vaihtuivat siinä nähtyihin mustanpuhuvampiin versioihin.
X-Men tarjoaa taattua vauhdikasta, näyttävää ja tunteikasta viihdettä, vaikka siinä ei erityisesti ole yhtä tiettyä ikimuistoista tapahtumaa tai hahmoa, pois lukien ihastuttavan karski ja kyyninen Wolverine, johon elokuva ja koko trilogia keskittyykin eniten. Ensimmäisen elokuvan suurin ongelma lieneekin usean tärkeän päähahmon elokuvalle liian lyhyt kesto, mutta silti sitä ja koko trilogiaa voi lämpimästi suositella varsinkin niille, jotka pitävät useampaan päähenkilöön keskittyvistä tarinoista. Kahden DVD:n X-Men 1.5 versiota sen sijaan on vaikea suositella, sillä jostain käsittämättömästä syystä kakkoslevy (jossa tosin lukee "1") ei vastaa takakannen kuvausta ollenkaan, vaan dokumenttien ja trailereiden sijaan levyllä on sellainen versio elokuvasta, jonka voi katsoa joko kommenttiraidalla, kommenttiraidalla ja pidennetyillä kohtauksilla tai pidennetyillä kohtauksilla ja kulissien takaisilla pätkillä.
Asia kummastuttaisi huomattavasti vähemmän, jos ykköslevyltä ei jo löytyisi samoja pidennettyjä kohtauksia (katsottavissa erikseen tai elokuvan keskellä) ja jos kakkoslevyllä olisi muitakin tekstitysvaihtoehtoja kuin englanti, hollanti ja ruotsi. Kakkoslevyn DTS 5.1 ääniraidan, kommenttiraidan ja kulissien takaiset kohtaukset olisi hyvin voinut mahduttaa ykköslevylle siirtämällä osan ekstroista kakkoslevylle. Nyt ykköslevyllä on aiemmin mainittujen pidennettyjen kohtausten lisäksi nelisenkymmentä minuuttia lisämateriaalia mm. Brian Singerin haastattelun, Hugh Jackmanin kuvaustestin, trailereiden, TV-spottien ja kahden featuretten sekä esivisualisointianimaation muodossa. Lisäksi levyllä on iso kuvagalleria ja pari piiloekstraa, joten jo ykköslevyn lisäsisällöstä olisi voinut irrota kaksi lisäkymmenystä pisteisiin. Kakkoslevyn omituisuuden ja ekstrojen tekstityksen täydellisen puuttumisen takia joudun kuitenkin antamaan vain yhden kymmenyksen lisää tälle DVD:lle, joka tuntuu olevan koottu kahden eri julkaisun ykköslevyistä, joista toinen on kaiken lisäksi päätynyt väärälle markkina-alueelle.
Pian koittanee taas se aika vuodesta, kun pääsee keltakirjavaan väentungokseen tarjouksia etsimään, eli Stockmannin Hulluille päiville! HP-sivujen aukeaminen on yleensä aika varma merkki siitä että hulluttelu alkaa seuraavalla viikolla, mutta jos huonosti käy voivat Hullut päivät olla jopa vasta pääsiäisen jälkeen, kuten netissä kiertelevät tavarantoimitusvaikeus huhut uumoilevat. No ovat milloin ovat, niin sitä odotellessa tuli tehtyä taas vähän esimakuostoksia :p (1. kuva). Anttilasta ostin lisää ladattavia paristoja ja kahden levyn erikoisversiot sekä mainiosta Kala nimeltä Wanda -rikoskomediasta kuudella eurolla, että pari euroa kaliimalla Tontsan suosittelemana ennen näkemättömästä Pan’s Labyrinth -fantasiaeepoksesta, jota tuli aikoinaan harkittua jopa leffateatterissa katsottavaksi. Citymarketista löytyi 3 Pringles -purkkia 4 eurolla ja Lidlistä Peach Loops -karkkeja sekä Kokis ja Fanta -limuja halpaan 1,10€/litra hintaan. Kuvassa tosin ovat vain ne jotka jäivät yli viikonlopun Left 4 Dead/leffaillasta Tontsan kanssa. Oman Xbox LIVE Silver -tilini myötä L4D ilmestyi pelilistalleni, mutta valitettavasti saavutusten saanti taitaa onnistua vain yksinpelissä tai moninpelissä maksullisen LIVE Gold -tilin avulla.
Kuin merkkinä korkeammalta voimalta Anttilasta halvalla löytyneen Gears of Warin PC-version mukana tuli kuukauden verran ilmaista LIVE Gold aikaa. Tosin enpä tiedä viitsiikö tuota pelkkään kaverilla satunnaisesti pelaamiseen tuhlata? Toisaalta sen aktivoiminen saattaa olla mahdollista vain rajoitetun ajan, kuten Team Fortress 2:den mukana tullut kaverille annettava 10 päivän pituisen kokeilupelaamisen mahdollistava Free Pass, jonka antoaika yllättäen loppui jonkun aikaa sitten :/. No onneksi TF2:ssa löytyy nykyään helposti tuttua peliseuraa monista ihan tuntemattomistakin tyypeistä. Viimeisen kahden viikon aikana 26,9 pelatun tunnin myötä vanhoihin ja uusiinkin tuttuihin törmää vähän väliä. Myös tilastoni ja saavutukseni ovat tietysti parantuneet huimasti sitten edellisen saavutusblogauksen. Saavutuksia olen suorittanut 51 kappaletta lisää B), (2. kuva) ja silti 106 on vielä suorittamatta! Siitä saisivat muut pelit TOD ottaa mallia, varsinkin kun saavutuksilla tienaa uusia aseita ja niitä aiotaan julkaista aika ajoin lisää (jokaiselle luokalle oma paketti, joista 4 on jo julkaistu) lopullisen määrän ollessa jossain 360 saavutuksen tienoilla! Tilastoni ovat parantuneet huimasti varsikin viimeksi vähinten pelaamani luokan eli vakoojan (Spy) avulla. Monessa pelissä nimittäin olen päässyt hipsimään vihollisen uudelleensyntymispisteen lähettyville toistamaan seuraavanlaista yksinkertaista mutta tehokasta kaavaa:
Odotan vihollisen syntymispaikan oven vieressä näkymättömänä ja valmiiksi naamioituneena, että porukkaa marssii ulos (vauhdikkaimmissa peleissä jengiä kuolee ja syntyy jatkuvana syöttönä kiitos 0 sekunnin uudelleensyntymisviiveen).
Poistan näkymättömyyden ja lähden tavalliselta viholliselta näyttäen veitsi kourassa seuraamaan rintamaa kohti jonossa kuin köyhän talon porsaat marssivia vihollisia.
Saatuani heidät melko nopeasti kiinni, puukotan yhtä tai useampaa peräkkäin selkään (johon kuolee heti) riippuen siitä kuinka pian ne pällit huomaavat minut.
Silloin muutun taas näkymättömäksi, naamioidun uudestaan ja siirryn pois epätoivoisesti joka suuntaan ammuskelevien tai pälleinä vain normaalisti matkaa jatkavien vihollisten lähettyviltä takaisin heidän taakseen uutta puukotusputkea varten tai takaisin spawnauspaikan viereen odottamaan seuraavia uhreja, MUAHAHAHAHAHAAAA :D!
Parhaimmillaan onnistuin puukottamaan 22 pälliä selkään ja saamaan 45 pistettä ennen kuolemista, koko matsin saldon ollessa yli 160 selkään puukotusta! Eikä suurin osa uhreistani edes tajunnut vaihtaa rintamalle menoreittiään tai yrittänyt millään lailla löytää minua, vaikka dominoin samanaikaisesti ainakin kuutta pälliä (3. kuva) tappamalle heidät vähintään kolme kertaa peräkkäin. Eniten yhtäaikaisia dominointeja eli ainakin kahdeksan sain kuitenkin Heavy Weapons Guylla (4. kuva) räiskimällä suojatussa paikassa jakelulaitteen vieressä ikkunasta aukealle, johon virtasi vastustajia lähes jatkuvalla syötöllä. Vain vihollisen vakooja pääsi pari kertaa puukottamaan selkään, mutta eipä sitäkään kauaa kestänyt, vaan nöyryytin pian sen pällin useaan kertaan mm. nyrkeillä päin naamaa lyömällä ja syömällä voileipää ruumiin päällä, BUAHAH :D! Samaisen tyypin nöyryytin myös (ilman uhrilammaskaverin apua) erittäin vaikealla OMGWTFBBQ -nimisellä saavutuksella, jonka suorittaakseen täytyy tappaa vihollinen PyronStreet Fighter -tyylisellä Hadoukenhärnäysliikkeellä. Jokaisella luokalla on kolme härnäysliikettä, joista vain edellä mainittu sekä yksi HW Guyn härnäysliikeistä ovat tappavia niille, jotka ovat tarpeeksi tyhmiä tai epäonnisia ollakseen liian lähellä juuri oikeaan aikaan. Kyllä oli naurussa ja riemussa pitelemistä kun asetuin kulman taakse kykkimään ja aloitin liikkeen heti vihollisen tarkka-ampujan tulon havaittuani. Hän kuitenkin ehti siirtyä sivuun, jolloin hieman perässä naamioitumattomana juossut vakooja käveli suoraan tappavaan pisteeseen ehtineen Hadoukenin tulilinjalle ja räjähti kappeleiksi!
Steam -profiilissani näkyvät tilastot ovat edelleen aavistuksen todellista tilannetta jäljessä, mutta nytpä sentään Half-Life 2: Episode Twon saavutukset ovat alkaneet rekisteröitymään oikein =). Siksipä päätin pelata pelin läpi uudestaan alusta alkaen, jotta saan paitsi aiemmin rekisteröitymättä jääneen saavutukset, myös kaikista selvästi eniten työtä vaativan Pikku astronautti -saavutuksen, jossa pelin alussa löytyvä puutarhatonttu (5. kuvassa kurkkii Alyxin olan takaa :D) täytyy kuljettaa lopussa laukaistavaan rakettiin. Olenkin jo edennyt yli 1/3 pelistä tonttu mukanani, mutta joutunen palaamaan hieman taaksepäin, jos haluan ansaita myös Toukkasoosia -saavutuksen, sillä toukkaosuus loppui jo ja liiskaamatta on vaivaiset viisi toukkaa 333:sta.
Kaiken tämän keskellä on melkein ihme että olen ehtinyt taas väsätä uuden RollerCoaster Tycoon 2 videon, jonka tosin julkaisin jo pari päivää sitten. Video esittelee tuttuun tapaan HD-resoluutiolla Rollercoaster Heaven -puistoni seuraavan vuoristoradan, jonka nimi on Looping Limousine. Seuraava RCT2 video onkin luvassa jo ensi viikolla, sillä se on oikeastaan ollut valmis jo tästä aiemmasta blogauksesta lähtien, mutta julkaisematta koska päätin muutta julkaisujärjestystä.
Kun yhdistää Itäkeskuksen Hinnat kuutamolla -alennusmyynnissä, Anttilan keskusvaraston tyhjennyksessä ja Citymarketin Mammuttimarkkinoilla tehdyt löydöt, voi hyvinkin esittää otsikon kysymyksen. Kymmenestä DVD:stä (2. kuva), yhdestä pelistä (5. kuva) ja mukavan kokoisesta mässykasasta (1. kuva) huolimatta vastaus kysymykseen on jyrkkä ei. Mutta jos mukaan otetaan molempiahiihtolomia edeltäneet ostokset, täytyy vastausta harkita vakavasti. Voi olla ettei 17 leffan ja 10 pelin myötä kuun vaihteen tienoilla jälleen saapuville Hulluille päiville jää mitään ostettavaa, mutta onneksi sieltä löytää aina muitakin loistavia tarjouksia, joista tärkein ja varmin ovat erilaiset mässyt. Mammuttimarkkinoilta niitä löytyi vain kolmessa eri muodossa. Irtokarkkien kilohinta oli alennettu 4,90 euroon, Estrellansipsipussitmaksoivat 3,80€/2kpl ja kokista sai 6 litraa 6 eurolla.
Hyviä leffatarjouksia löytyi monestakin paikasta. Mammuttimarkkinoilta tuli heti aluksi poimittua Hesarin etusivullakin mainostettuja 7,95€ hintaisia kahden levyn Ultimate Edition James Bond -elokuvia kaikkien kokoelmastani puuttuvien Pierce Brosnanin tähdittämien Bondien, eli Kultainen silmä, Huominen ei koskaan kuole ja Kun maailman ei riitä muodossa. Sean Conneryn 007-leffojen ostoa voin sentään harkita vielä vähän halvemmalla hinnalla, mutta muiden hinnan täytyy olla jo aika pohjalukemissa, jotta jaksaisin nekin ottaa kokoelmaan. Pois lukien tietysti uusin Bond eli Quantum of Solace, vaikka se olikin pienoinen pettymys jääden selvästi upeasta Casino Royalesta jälkeen. Mammuttimaisen halpaan hintaan (5,95€) löytyi myös Tontsalta ilmaiseksi saatujen Watchmen pinssien yläpuolelle oleva DVD-kokoelmani vanhimman leffan tittelin pois vuonna 1979 tehdyltä Alien - kahdeksas matkustaja -klassikolta napannut peräti 11 vuotta vanhemman spagettiwesternklassikko Huuliharppukostajan kahden levyn keräilijäversio, sekä Rolland Emmerichin ja Will Smithin parhaimmistoon kuuluva upea sci-firymistely Independence Day. ID4:stäkin olisi tuplalevyinen versio kelvannut paljon paremmin, mutta koska sellaista ei ole missään vieläkään näkynyt, päätin vihdoin luopua toivosta.
Tuurillani se ilmestyy tietenkin heti kauppoihin, vähän niin kuin Tontsa löysi Paluu tulevaisuuteen -trilogiaboksin pari viikkoa sen jälkeen kun olin ostanut leffat erikseen ja vielä kalliimmalla. Well… Shit happens, kuten Duke Nukem sen parhaiten sanoi astuttuaan avaruusolion jättämään paskakasaan :D! Viimeinen mammuttimaisen halpa (6,95€) leffatarjous oli kelvon Night at the Museum -komedian sekä ennennäkemättömän Eragon -fantasialeffan sisältämä leffapaketti. Niistä tosin jälkimmäisellä on aika surkea maine, mutta ei se nyt surkuhupaisan surkeaa D-War -lohikäärmefarssia huonoudessa voi mitenkään piestä. Maineesta johtuen ostinkin sen tuollaisena halpana tupliksena enkä esim. hienon näköisenä kahden levyn steelbook -versiona (3. kuva), jottei sitten harmita läheskään niin paljoa jos huhut osoittautuvat todeksi. Itäkeskusta kierrellessä eteen sattui yllättävistä paikoista pari leffaharvinaisuutta. Gamestopista poimin käytettynä loistavaan 3,90€ hintaan kauan etsimäni kahden levyn painoksen Matrix Revolutions -elokuvasta, kun taas On/Off -liikkeestä löytyi mainio sci-fikomedia Evoluutio, jota en muista nähneeni missään muualla myynnissä, ainakaan halvalla. Samasta liikkeestä saisi myös sci-fiklassikko The Thingin kympillä, mutta jätin sen nyt toistaiseksi ostamatta siinä toivossa että sen hinta alentuisi jossain vaiheessa.
Anttilan keskusvaraston tyhjennyksestä huolimatta kyseisestä putiikista löytyi vain yksi sopiva tarjousleffa, nimittäin toimintarymistely Con Airin erikoinen DVD Art Collection -versio. Se sisältää Extended Edition DVD:n lisäksi elokuvan päähahmoa Cameron Poeta esittävän maalauksen. Koska leffaa ei ole muistaakseni näkynyt missään tuota halvemmalla (5,99€), päätin kokeeksi ostaa kyseisen erikoisen näköisen version nähdäkseni mitä se oikein sisältää. Seinälle ripustettava taulu olisi kyllä ollut viimeisin veikkaukseni. En tutkinut pakkausta kovin tarkasti vaan arvelin että Nicholas Cagen pärstä on vain pakkauksen kansikuva eikä mikään maalaus, ja että pakkaus pitäisi sisällään leffan lisäksi esim. julisteen tai valokuvia. No saanpahan taululla aikuisempaa ilmettä sisustukseen, johon tosin kuuluu jo muutama taulu leffajulisteiden, kuten Iron Man, Hollywood Homicide ja uusimpana ilmaishankintana X-Files: Usko koetuksella rinnalla (4. kuva). Ainoa harmi DVD Art Collection -sarjassa on se, että omistan jo suurimman osan (7) sarjan leffoista tavallisina DVD:inä. Täytynee hankkia samaa sarjaa oleva King Arthur ja ripustaa sen mukana tuleva Keira Knightleyn muotokuva Cagen naamavärkin seuraksi, jottei seinällä roikkuu pelkästään tuollainen miespuolinen liehuletti luomassa vääränlaista mielikuvaa :D!
Yllättävät löydöt eivät siihen loppuneet, sillä Tilt-pelikaupassa tuli tehtyä kaksikin mieluisaa havaintoa: Aluksi Need for Speed: Pro Street -kaahauspeli kympillä, ja heti sen perään toivelistan kärkisijoilla pitkään majailleen toimintaroolipeli Mass Effectin PC-versio 15 eurolla (5. kuva)! Käsittämättömän halpaa hintaa (muualla 30-50€) riemuitessani aiempi havainto tosin painui unholaan, kunnes seuraavana päivänä marssin toiseen Tilt liikkeeseen, vain kauhukseni huomatakseni että siellä Pro Street oli tuplasti kalliimpi ja Mass Effectissä roikkui edelleen alkuperäinen 49,95€ hintalappu, huoh! Sen nyt vielä ymmärtää että tavallisissa Anttiloissa ja Kodin ykkösissä on eri hinnoittelu, mutta ei pelikauppaketjun myymälöiden välillä saisi olla noin suurta vaihtelua, varsinkaan melko uusissa peleissä, jotka mitä todennäköisimmin ovat vielä ketjun joka ikisen myymälän valikoimissa. Ilmaislehti Gamereactorin paria viimeisintä numeroa (5. kuva) sen sijaan ei ollut tähän mennessä tullut missään vastaan, mutta onneksi On/Off:ssa niitä oli vielä roppakaupalla. Niitä ja uusinta Pelit lehteä on kiittäminen siitä, että pelitoivelistalleni ilmestyi uusi aikamatkailulla kikkaileva tulokas Singularity (6. kuva), joka ponkaisi helvetin upean näköisen HD-trailerin (blogauksen lopussa) myötä suoraan kärkeen!
Sitä odotellessa kelpaa pureskella massaefektiä. Se saanee tosin odottaa jonkin aikaa, sillä BioWaren edellinenkin upea roolipelieepos Jade Empire on vielä kesken. Valitettavasti sekin saa tällä hetkellä väistyä todella upean Dead Spacen tieltä, joka koukuttaa pahasti yhden yhtä aikaa sen parhaimpiin ja huonoimpiin ominaisuuksiin kuuluvan koukun avulla: Se muistuttaa mahtavaa System Shock kakkosta! Jos luulitte että BioShock on tullut ”isäänsä”, niin kokeilkaapa kuulkaas Dead Spacea. Sen tapahtumat ja paikat ovat tähän mennessä olleet kovin tutun tuntuisia joskin eri järjestyksessä esitettynä, kuten tästä tehtailemastani Isaac Clarken (pelin päähenkilö) kuvitteellisesta päiväkirjaotteesta selviää:
Käynti planeetta Tau Ceti V… ei vaan Aegis VII:llä on saastuttanut avaruusalus Von Brau… äh, siis Ishimuran ja muuttanut sen miehistön kammottaviksi otuksiksi. Saavuttuani alukselle UNN Rickenback… eikun USG Kellionin kyydissä, sain tehtäväkseni korjata eri kerrost... siis osastojen välillä liikkumisen mahdollistavan hissin… ei vaan metron. Sen jälkeen kolusin lääkintäalueen löytääkseni kulkukoodin, jonka avulla matka jatkui konekann...osastolle. Nyt aluksen vallannut suuri vieras organismi on levinnyt jo niin pitkälle, että se haittaa kulkua ja on vahingoittanut hengissäpitojärjestelmää hydroponics -osastolla, joten metsästän parhaillaan sopivia kemikaaleja ja kudosnäytteitä vastamyrkyn kehittämiseksi. Välillä kuulen ja näen aluksen käytävillä liikkuessani ihan omiani ja siellä täällä lojuu miehistön jättämiä krediittejä sekä ääni- ja videolokeja, joista osa on tallennettu valvontakameroilla. En tosin ymmärrä kameroiden virkaa, sillä aluksella ei näytä olevan minkäänlaista sisäistä hälytys- tai puolustusjärjestelmää. Uhkaavat meteoriitit sentään torjuu automaattitykki, jolla pääsin itsekin räiskyttelemään ennen kuin menoani alusta asti avustanut tohtori Polito... ei kun siis turvallisuusupseeri Hammond sai sen korjattua.
Hänen motiivinsa tosin eivät tunnu olevan ihan kohdallaan. Minulla on sellainen pelottava tunne ettei hän aivan ole se mikä väittää olevansa. Kaikesta huolimatta matkani on ollut täynnä jännitystä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita jollaisia en ole koskaan ennen kokenut. Uskollinen plasmamiekk…leikkurini, muhkea linjasädettimeni ja näpsäkkä sirkkelini purevat varsinkin päivitysten jälkeen verenhimoisten kammotusten iljettävän monilukuisiin raajoihin kuin kuuma veitsi voihin. Alussa erehdyin luulemaan raajat poikki ja pinoon -taktiikan purevan kaikkiin otuksiin, mutta pian huomasinkin että vakavasta ylipaino-ongelmasta kärsivän otuksen kohdalla raajoihin katkominen voi olla pahin mahdollinen veto. Läskit nimittäin piilottelevat mahassaan suurta joukkoa pieniä vikkeliä pirulaisia, jotka saattavat hylätä raajat menettäneen isäntänsä ripeästi. Silloin hoitelen ne äkkiä kaukaa pulssikiväärillä tai lähempää komealla liekinheittimellä käristellen, jotteivät ne mokomat pääse puremaetäisyydelle. Skaalan toisessa ääripäässä muutama isompi jässikkä aiheutti kestävyydellään hetken päänvaivaa, kunnes Hammond arveli että täytyy niilläkin jokin Akilleen kantapää olla.
Harmi vain että jaksan kantaa ainoastaan neljä asetta kerralla, sillä jokaisella olisi kyllä jatkuvasti käyttöä. Onneksi kauppaterminaaleihin voi myös säilöä tavaraa, mikä auttoi varsinkin alussa, kun suojapukuni oli vielä vähätaskuinen karvalakkimalli. Painottomassa tilassa pomppimisen lisäksi puvun magnetisoidut saappaat tekevät kätevästi maassa möyrivistä vihulaisista mössöä. Tallon niillä myös kaikki ruumiit palasiksi ammuttuani ensin kauempaa pari varmistuslaukausta, sillä näiden hirvitysten kanssa ei todellakaan voi koskaan olla liian varma. Varsinkaan sen jälkeen kun näin aluksen aikoja sitten menehtyneen kapteenin uuden kammottavan muodon heräävän henkiin aivan silmieni edessä, sen jälkeen kun olin hätistänyt hänen päähänsä vain muutama sekunti aiemmin kiinnittyneen kammotuksen pois.
Ja mikä pahinta, sillä aikaa kun taistelin hirvittävää kapteenia vastaan, oli se ovela pirulainen ehtinyt kiertää vaivihkaa selustaani ja herättänyt toisenkin ruumiin eloon! Kaikki hirviöt tuntuvat eläimellisyydestään huolimatta olevan hämmästyttävän fiksuja. Ne pirulaiset pomppaavat esiin lattialaatoista ja ilmastointikanavista aina kun sitä vähiten odottaa. Käytäviä sydän kurkussa kierrellessä saa vähän väliä säpsähdellä selkäpiitä karmiviin kolahduksiin ja narinoihin. Eikä asiaa auta yhtään se, että mitä pelottavammassa paikassa tai tilanteessa olen, sitä karmivampi musiikki päässäni soi. Ainoastaan avaruuden äänettömässä tyhjyydessä saan olla rauhassa. Kolikon kääntöpuoli on se, etten tietenkään silloin kuule hirviöiden lähestymistä.
Yllättävissä tilanteissa apu on onneksi lähellä. Staasimoduulilla voin hidastaa liian likelle päässeitä iljetyksiä ja ammusten loputtua on joskus nopeampaa viskoa tavaraa telekineettisellä moduulilla kuin kaivaa taskusta kakkosmutkaa. Moduulit auttavat myös monessa muussa vaarallisessa hommassa, kuten viallisten automaattiovien ohittamisessa ja painavien esineiden siirtelyssä. Rankkaa hommaa tämä insinöörin työ pelastusryhmässä. Olen väsynyt mutta onnellinen vaikka tuntuu että seikkailuani olisi vielä yli puolet jäljellä. Toivoisin sen kaikesta kammottavuudesta huolimatta kokevani jotain vastaavanlaista joskus toistekin, sillä vaikken edes vielä tiedä selviänkö tästä elossa, on tämä homma juuri sellaista jossa sitä todella tuntee elävänsä!
No hups, siitä tulikin melkein täyspitkä arvostelu :D! Tosiaan vain melkein, sillä kuten semi-arvostelun (ei tota pika-arvosteluksikaan voi kutsua, vaikka sellaisen tunnisteen tähän blogaukseen laitankin) toiseksi viimeisestä lauseesta ilmenee, en ole pelissä vielä edes puolivälissä. Kuvat 7, 8 ja 11 toimivat samalla päivän kuvakaappaus #58-60:nä.
Alun perin suunnitelma oli julkaista vain yksi uusi RollerCoaster Tycoon 2 video normaalisti HQ eli High Quality -laatuisena, mutta nyt löydätte peräti kaksi uutta videota YouTuben HD-seimestä makaamasta B)! Tarkoitus oli julkaista vain video, jossa esitellään Rollercoaster Heaven -nimisen puiston ensimmäinen vuoristorata. Mutta koska HQ-asetuksen uusiin videoihin saamisen kanssa on ollut jo pari viikkoa jotain käsittämätöntä häikkää, päätin kokeilla tehdä puistosta HD-laatuisen esittelyvideon, johon sitten myöhemmin tulee linkki kaikkiin yksittäisiin vuoristoratavideoihin, joita tulee näillä näkymin olemaan 10 kappaletta. Ja kappas vain, toisin kuin HQ-namiska, HD-nappi ilmestyi videoon ongelmitta (1. kuvassa ympyröity), joten päätin kokeilla vuoristoratavideon venyttämistä 1280x720 HD-resoluutioon. Sepä kesti venytyksen yllättävän hyvin, vaikka siinä käytetty kuvamateriaali on mitoiltaan melkein puolet pienempää, koska pelissä seurantaikkunoiden katselualueen saa venytettyä vain noin 470x375 kuvapisteen kokoiseksi (2. kuva). Kyseinen ikkuna on pelin ainoa keino lukita kamera johonkin laitteeseen, eikä itse liikuteltavan pääkameran käyttö tule epätasaisuuden takia kyseeseenkään.
No kerrankin on jotain hyötyä vanhasta kaksiulotteisesta grafiikasta, sillä uudempien pelien kolmiulotteinen grafiikka ei luultavasti kestäisi tuollaista venytystä noin hyvin. Tai tiedä nyt sitten sitä kokeilematta… ehkä Sony Vegas on vaan niin pirun hyvä hommassaan. Voi siis olla että julkaisen tästä lähin kaikki videot HD:na! No mutta sitä odotellessa nauttikaa uusista RCT2 HD-videoistani. Joko YouTubesta tai alla olevista videoikkunoista. Molemmissa tapauksissa mieluiten HD-napin painalluksen jälkeen ja koko ruudun kokoisena, sillä eihän alhaisin laatuasetus vedä mitään vertoja HD:lle, joka pääsee parhaiten oikeuksiinsa 1280 kuvapisteen levyisenä katseltuna. Jos jompi kumpi videoista pätkii, on vika luultavasti käyttämästi tietsikan tehoissa :/, sillä omalla koneellani molemmat toistuvat koko ruudun kokoisena (1280x1024) HD-laadullakin virheettä B), kunhan taustalla ei ole käynnissä liikaa muita sovelluksia.
Yeah, nyt on sitten se toinen hiihtoloma saatu potkaistua käyntiin! Ja vieläpä aika samoissa merkeissä kuin ensimmäinen hiihtoloma, sillä taas tuli rohmuttua leffoja ja pelejä Stockmannin kanta-asiakas alekuponkeja hyödyntäen! Tällä kertaa tosin saatan joutua odottamaan ostettujen tuotteiden hyödyntämistä ensi viikon lauantaihin asti, jolloin palaamme Muonion tienoilla vietettävältä laskettelureissulta. Leffoja saatan ehtiä hyödyntää perheen läppärin avulla, mutta eipä pikkuruudulta surkeilla kaiuttimilla hirveästi huvita maailmanloppuleffa Doomsdayn ja supersankarileffa The Incredible Hulkin kaltaisia ennen näkemättömiä rymistelyjä katsoa, kun kotona on kotiteatteri niitä varten. Leffoista puheen olleen täytynee kertoa toinen syy keskustaan suuntaamiselle, nimittäin Tontsan blogista tietoon tullut Watchmen -elokuvan ilmaisten julisteiden jako. Taisin tosin olla liikkeellä liian myöhään, sillä ei niitä enää missään näkynyt. No eipä sillä niin väliä sillä kyllähän jättimäinen Iron Man -julisteeni on edelleen kingi B), ainakin kokonsa puolesta :D! Ja pääasiahan on itse leffa, jota TOD odotan kuin kuuta nousevaa =)! Siksipä tänään tuli katsottua kertaukseksi ohjaaja Zack Snyderin aiempi teos eli upea sotaspektaakkeli 300. THIS IS SPARTAAAAAA >:D!
Peleistä sen sijaan kolme toimisi mainiosti läppärillä, nimittäin Fallout Collection -kokoelman Fallout, Fallout 2 ja Fallout Tactics -pelit, joista kaksi viimeistä omistin aiemmin vain kaverilta kopioidussa muodossa. Ykköstä sen sijaan olen pitkään palanut halusta pelata. Nyt Fallout-kokoelmani on siis täydellinen :)! Saman kohtalon koki GTA-sarja, kun ostin sarjan PC-tuotannon toiseksi viimeisen osan eli Grand Theft Auto: San Andreas:in, sillä GTA 1 ja 2 ovat nykyään laillisesti ilmaisia. Nyt on kiusallinen aukko aiemmin ostamieni GTA: Vice Cityn ja GTA IV:n välissä vihdoin täytetty :P! Jotta pääsin lähellekään kanta-asiakaskuponkien 50 ja 100 euron ostosummia, oli minun jälleen ”pakko” ostaa ainakin yksi uutuuspeli :D. Pitkän harkinnan jälkeen Left 4 Deadin, Mass Effectin, Command & Conquer: Red Alert 3:n, sekä The Witcher: Enhanced Editionin välillä päädyin korkeimpana odotettujen pelien listalla olevaan ja System Shock 2:ta ihastuttavasti muistuttavaan Dead Space -kauhuräiskintään. Uskoisin sen ohjauksen ”konsolimaisuuden” olevan hiiritähtäyksen takia täysin hyväksyttävissä, toisin kuin näppiksellä tähtäämisen takia toivelistalta tippuneen Resident Evil 4:n tapauksessa. Joka tapauksesa loistavia löytöjä tuli tehtyä, vaikken makeeta julistetta saanutkaan, mutta näinpähän sentään kunnon tuunaus puskureilla ja helmoilla varustetun hemmetin makeen näköisen Mazda RX-8:n (2. kuva)! VRUUUUUuuumm (ääni joka lähtee, kun meen tolla hiihtolomalle >:D)!
Aluksi oli tarkoitus julkaista uusi RollerCoaster Tycoon 2 video nyt, mutta teknisten ongelmien takia se siirtyy ainakin huomiseksi. Sitä odotellessa käydään otsikossa mainittujen muiden saavutusten kimppuun. The Orange Box -pelien alkuvalikoista nimittäin tuli bongattua Achievements -niminen alavalikko, josta selvisi että Steam -peleissä on nykyään Games For Windows/Xbox LIVE:n kaltaisia kerättäviä saavutuksia, jotka ovat nähtävissä itse peleissä ja Steam -profiilissani. Toisin kuin Livessä, saavutuksilla ei tosin ole mitään pistearvoa, mutta Live taas ei kerää tilastoja kuten paljonko mitäkin peliä on yhteensä pelannut. Eniten tietoa Steam kerää arvatusti Team Fortress 2:sta (1. kuva), tilastoimalla mm. jokaisella eri luokalla pelatun ajan, tehdyt tapon ynnä muut. Tosin sen netissä olevat tilastot myös poikkeavat eniten itse pelissä nähtyihin tilastoihin verrattuna. Esimerkiksi pisteitä keräsin kerran yhden elämän aikana 13, joista tappoja taisi olla 7, eikä tappoennätykseni Heavy Weapons Guylla todellakaan ole pyöreä nolla :x! No eivätköhän nuo tilastot jossain vaiheessa päivity ajan tasalle. Saavutukset sen sijaan ovat täysin ajan tasalla.
Samaa ei ikävä kyllä voi sanoa jo läpi pelaamastani Portalista ja Half-Life 2: Episode Two:sta. Portalissa onneksi vain kaksi saavutusta on jostain syystä jäänyt rekisteröimättä, mutta Episode kakkonen ei ole rekisteröinyt yhtäkään saavutusta. Kakkoskuvassa vihreällä on merkattu ne Episode Two:n saavutukset, jotka olen aivan varmasti suorittanut ja keltaisella ne jotka luultavasti olen suorittanut. Pelin konsolin aktivoimalla nimittäin näkee milloin on suorittanut saavutuksen, vaikkei se rekisteröityisikään. Tällaisesta tilanteesta kielii esim. seuraavanlainen teksti:
Achievements disabled: Steam not running. Achievements disabled, ignoring achievement progress for HLX_KILL_ENEMIES_WITHPHYSICS
Joka kerta Steam -sovellus on aivan varmasti ollut auki, sillä se aukeaa automaattisesti ennen pelin käynnistymistä. Steamin uudelleenkäynnistys tai asennus ei ole auttanut, kuten ei pelien uudelleenasennuskaan, joten ei kai tässä muuta voi toivoa kuin että asia korjaantuu itsestään tai jossain tulevassa päivityksessä. Tosin uudelleenasennus saattoi nimenomaan olla se joka nuo sotki, sillä ennen uuden Windowsin (64-bittinen versio XP:stä, jotta 4 gigan muistista saa kaiken hyödyn irti) asennusta asensin kaikki Orange Boxin pelit, mutta ehdin pelata niistä vain Portalia, joka silloin rekisteröi saavutukset normaalisti (3. kuva). Windowsin ja pelien uudelleenasennuksen jälkeen Portalissa ei näkynyt vanhoja saavutuksia ollenkaan (toisin kuin netissä), ennen kuin olin suorittanut ne uudestaan. Sen jälkeen Portal alkoi onneksi taas näyttää keskeneräisten saavutusten vaiheittaista etenemistä normaalisti (ominaisuus joka saisi olla Livessäkin). Episode Two:n vika taas saattaa johtua sen käynnistämisestä pikakuvakkeesta eikä Steamin kautta (pikakuvake tosin käytännössä vain avaa Steamin ja käynnistää sieltä pelin), sillä luettuani netistä, että suoraan Steamistä käynnistäminen voi auttaa asiaa, aloitin TF2:seen pelaamisen ensimmäistä kertaa, käynnistäen sen aina Steamistä, ja se onkin rekisteröinyt kaikki saavutukset oikein (1. kuva).
Moi! Olen vuonna 1984 syntynyt nörtti ja IT-ammattilainen Espoosta. Harrastan pelaamista ja hyvien TV-sarjojen sekä leffojen tuijottelua hyvän ruuan ja joskus seurankin kera, sekä pientä tietokoneiden räpläystä. Tehtailen myös peliaiheisia videoita silloin tällöin. Pidän aikuisille suunnatuista huvipuistolaitteista ja erityisesti vuoristoradoista. Tykkään myös matkustella perheen, kavereiden tai sukulaisten kanssa. Olen yksi kolmasosa MatoApina tiimiä, jolla on myös blogi täällä. MatoApinan muut jäsenet ovat ala-asteelta asti tuntemani Shiraz (aka Tontsa84) ja Hulk (aka JakeTheApe). - Tarkastele koko profiilia