Ensimmäinen joululahjaostoserä ja joulukalenterit

Joulu on taas, joulu on taas, lahjoja täytyy ostaa. Nyt sitä saa, nyt sitä saa, kaupasta toiseen juosta :D. Ensimmäisen kuvan peitetyistä tavaroista voinee päätellä ettei ensimmäinen joululahjaostoserä suinkaan kattanut kaikkien lahjoja, joten kaupasta toiseen juoksemista on luvassa vielä lisää :p. Ensi viikonloppuna juoksentelu suuntautuu ainakin Stockmannille, koska sieltä saa la-su 20% alen (ruuista 10%) kanta-asiakaskortilla :). No sitä ennen käydään läpi tämä ensimmäinen erä. Itse piirrettyjen lahjapakettien väri vihjaa jälleen itse lahjan väristä. Mutsille ostin jotain punaista ja soivaa, kun taas faija saa aattona mustia irrallisia numeroita :o… hmm? Siinäpä olivatkin kaikki muille ostetut lahjat, sillä loput ovat joko Saksasta faijan tuomia tuliaisia tai itselleni ostamia juttuja, jotka lahjatilanteen näyttäessä liian synkältä paketoin itselleni :D!

Tilt pelikaupassa tuli pitkästä aikaa tehtyä pari löytöä kahden leffan ja yhden pelin muodossa. Kaksi leffaa kympillä -laarista poimin hupaisan Jim Carrey komedian nimeltään Taalat taskuun Dick & Jane sekä romanttiseksi komediaksi todella positiivisesti yllättäneen Adam Sandlerin tähdittämän Aina eka kerta muistinmenetys hömppäilyn. Pelilöytö on aiemmin "serkulta" lainattuna läpi pelaamani viihdyttävä ja vauhdikas Meksikoon sijoittuva Total Overdose -niminen vain 5€ maksanut gringorymistely, jossa pääsee mm. räiskimään El Mariachi -tyyliin kahdella kitarakoteloon sijoitetulla konekiväärillä. Leffojen kera kelpaa nauttia tuliaisina saaduista Haribo Fantasia -karkeista ja mahtavista Kinder Riegel (aka Maxi) -suklaista, jotka tosin menivät jo - niin herkullisia kun ovat. Päivittäisen suklaa-annoksen (:D) täyttämisessä avittavat myös kakkoskuvan suklaakalentereista mutsini ostama Muumiversio, sillä Celebrations -suklaakalenterista sain avata vain seitsemän ensimmäistä luukkua serkkuni kissoja hoidellessa. Normikalentereitakaan en itse hankkinut vaan toinen tuli HBL:n mainoksen mukana ja toinen Aku Ankan välissä. Akkarikalenterin avulla pystyy osallistumaan joka päivä uuteen arvontaan täällä. Samanlainen kalenteri löytyy Pelit -ehden sivuilta, eikä siinä edes tarvi tietää oikeaa vastausta mihinkään kyssäriin.

Nyt soi: "Delinquent Habits - Return of the Tres" 4:10

Päivän kuvakaappaus #33

Riddickin seikkailut ja sen myötä häpeämätön omatekoisten videoiden mainostus jatkuu :D! Tällä kertaa herra Riddick törmäsi rynnäkkökivääriin, jonka ei pitäis olla kiinteästi pultattu kaiteeseen. Ilmiselvästi bugin takia kaiteeseen vartijan kuollessa päätynyttä asetta ei voisi ilman bugiakaan poimia mukaansa, sillä tuossa pelin vaiheessa Riddickin DNA on poistettu rynnäkkökiväärien väärinkäyttöä estävästä tietokannasta, joten aseen pomintayritys johtaisi vain voimakkaaseen sähköiskuun. Törmäys tapahtui The Chronicles of Riddick: Darkness... You Afraid? -videota kuvatessa. Kyseinen video on julkaisunsa jälkeisessä 11 kuukaudessa päätynyt 11. katsotuimmaksi videokseni.

Kissavahdin päiväkirja

Otsikosta ja ensimmäisen kuvan valtavasta limumäärästä voinee päätellä, että luvassa on jotain poikkeuksellista ja niinhän sellaista onkin luvassa ensi viikonloppuna. Nimittäin leffailta - tai pikemminkin leffaviikonloppu MatoApinan kanssa. Suunnitelma on viettää leffailtaa täällä meillä ainakin perjantaista lähtien ja käydä Heurekassa lauantaina Hulkin saamilla lipuilla. Tosin ”meillä” ei tarkoita sitä mitä yleensä, vaan serkkuni kämppää Vantaalla, jossa tällä hetkellä asustelen palkallisena kissavahtina (kaikki kolme suloista kissaa kakkoskuvassa :p) hänen lomaillessa kolme viikkoa Australiassa =). Siksipä voin huoletta ostaa reilusti limua, mässyä ja muuta ihanan epäterveellistä ilman vanhempien (tai no lähinnä mutsin) valitusta :D! Pitsaa ja muuta hyvääkin on tullut vedeltyä tavallista useammin. Siksipä kuvasta puuttuvat leffaillassakin käytettävät pakastepitsat ja pitsa-ainekset, koska en viitsinyt ottaa jääkaapista avattuja paketteja esille kuvaa varten. Läheisessä mäkkärissäkin ehkä käväistään, joten monipuolista herkuttelua on luvassa :p.

Leffoina leffaillassa toiminee ainakin Anttilasta 2 leffaa 20€ -tarjouksesta löytämäni ennen näkemätön Jumper, sekä ehkä myös loistava Shoot 'Em Up, jos Tontsa sattuu pääsemään yli vihastaan Clive Owenia kohtaan :x, joka tosin lienee aika epätodennäköistä :/. Toisenlaista viihdykettä tarjonnee Tontsan Xbox 360 konsolilla Left 4 Dead -zombipelin demo, johon ihastuin PC:llä aiemmin sen verran rankasti, että pelasin sen kolmen päivän käyttöaikarajan sisällä kolmesti läpi eri vaikeustesoilla ja yritin läpäistä kaikista vaikeimmalla tasolla ainakin 10 kertaa päässen parhaimmillaan n. ¾ läpi. Kahdestaan saman ruudun ääressä pelatessa upea zombikokemus nousee varmasti toiseen potenssiin ja samalla vaikeimman tason pieksemisen mahikset paranevat, joten tuskin maltan sitä odottaa. Harvoinpa muuten näkee niin intensiivisen upeaa alkuvideota, kuin Left 4 Deadin demon eli ”No Mercy” -nimisen jakson alkupätkän, joka on nähtävissä myös tuossa alla. Koko pelissä tuollaisia jaksoja tai pikemminkin elokuvia on useampia joten sopii odottaa että muissakin on vähintään yhtä upeat introt =)! Jos hyvin käy niin pelin PC-versio kolahtaa pukinkonttiin... Halpishintaisena se on ainakin saletti hankinta, varsinkin jos Pelit -lehden arvostelija antaa sille hyvän arvosanan. Joulukuun numeroa odotellessa lueskelen uusinta Gamereactoria.

Nyt soi: "The Soundlovers - Mirando El Mar" 3:12

Vuoden videotapaus!

Otsikolla on kaksikin eri merkitystä:

1. Juuri julkaisemani kolmiosainen omatekoinen video on ollut työn alla yli vuoden ajan.
2. Toivottavasti siitä tulee ainakin omien videoideni parissa vuoden videotapaus, eli vieläkin massiivisempi megamenestys kuin sen edeltäjä!
   

Kyseessä on siis projekti nimeltään Need for Speed Most Wanted: Stupid Cops 2, joka on vihdoin yli vuoden hien ja tuskan jälkeen valmistunut B)! Kolmeen osaan pituutensa takia jaetun suurteoksen voi katsoa tuosta alta, mutta suosittelen vahvasti katsomaan sen YouTubesta High Quality asetuksen takia. Myös tällä päivämäärällä on videon julkaisun kannalta kaksi merkitystä:

1. Tänään on kulunut tasan kaksi vuotta ensimmäisen Stupid Cops videoni julkaisusta.
2. Tänään kauppoihin saapui NFS-sarjan uusin tulokas Need for Speed: Undercover (kuvassa pelin juliste ja tähti Maggie Q).

DVD-kokoelmani esittely: Osa XLVIII

Vaarallinen tehtävä II
(Mission: Impossible II)
DVD versio: Widescreen
Genre: Toimintatrilleri
Ohjaaja: John Woo
Pääosissa:Tom Cruise, Dougray Scott, Thandie Newton, Ving Rhames
Maat: USA/Saksa
Vuosi: 2000
Kesto: 1h 58min
Ikäraja: K-15
Arvosana (0-10): 9,2

Miten estää terroristeja tuhoamasta koko maailmaa? Siihen pystyy vain IMF-agentti Ethan Hunt, jolla on taas kaikki pelissä vuoden ylivoimaisesti vauhdikkaimmassa elokuvassa M:I-2. Toimintaelokuvien mestari John Woo on luonut jännitysnäytelmän, johon vain hän pystyy! Ethan Hunt (Tom Cruise) ja kaunis Nyah Hall (Thandie Newton) panevat parastaan vastassaan luopioagentti Sean Ambrose (Dougray Scott), joka uhkaa pahaa-aavistamatonta maailmaa kauhistuttavalla tuholla. Ennen kuin tehtävä on suoritettu, heidän on kuljettava maailmaa ristiin rastiin ja pantava vaakalaudalle kaikki, mitä he rakastavat ja mihin uskovat.

Kun 15-kesäisenä pojankloppina kävin kesällä 2000 elokuvateatterissa asti katsomassa Vaarallinen tehtävä II:n, olin myyty. Osittain siksi etten muistaakseni ollut vielä nähnyt trilogian ensimmäistä osaa ollenkaan, mutta pääosin koska M:I-2 tarjosi näyttävintä ja hämmästyttävintä toimintaa sekä hidastuksia sitten Matrixin ja parasta John Woota Face/Offin jälkeen. Vähät kliseistä ja yksinkertaisesta juonesta, sillä nappiin osuessaan Woo tarjoilee sellaisen toimintakavalkadin että heikompaa hirvittää ja parin tunnin viihtyvyys on taattua. Agenttihiippailu on jätetty pienempään rooliin kun Ethan Hunt mm. hyppää laskuvarjolla pilvenpiirtäjään räjäyttämästään aukosta sekä dyykkailee tyylikkäästi suojasta toiseen tiputtaen pahiksia kuin kärpäsiä.

No ei nyt sentään mihinkään Commando -tasoiseen tappotahtiin ja -lukemiin päädytä, vaan enemmänkin kyseessä on James Bondin ja Matrixin onnistunut naitos, joka panostaa eniten jyrän lailla etenevään näyttävään toimintaan unohtamatta lisätä soppaan pientä jännitystä, salamyhäilyä ja varsinkin romantiikkaa. M:I-2 eroaa siis monilta osin edeltäjästään melkein kuin yö ja päivä, joten juonellista nerokuutta tai kovin yllättäviä käänteitä ei kannata odottaa, vaan upeita hidastuksia ja räjähdyksiä sekä paljon kyyhkysiä, ryminää, ryskettä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Onneksi yllättävät naamarileikit sekä Ethanin suhde vastakkaisen sukupuolen edustajaan on viety aivan uudelle tasolle, joten tiheää tunnelmaa ja vaihtelua upealle toiminnalle riittää sopivasti.

Ethanin ihastusta ja tehtävään oleellisesti liittyvää viettelevää ammattivaras Nyahia tulkitseekin hienosti Thandie Newton, jonka olisi suonut nähdä kolmannessakin osassa jatkamassa suhdetta. Tomppa vakuuttaa jälleen esittäen selvästi vapautuneempaa Ethania, joka ei enää ole epätoivoinen lavastuksen uhri kuten ensimmäisessä vaarallisessa tehtävässä, vaan maailman ja rakkaansa pelastamiseen keskittyvä tarmokas huippuagentti. Maininnan ansaitsevat myös paluun tekevä Ving Rhames sekä pienessä roolissa nähtävä Anthony Hopkins. Dougray Scott suorittaa pahisroolinsa kelvosti, muttei saa siitä kaikkea irti käsikirjoituksen heikkouksien takia. Juoni tosiaan on päähahmojen välistä kolmiodraamaa lukuun ottamatta melko kliseisen kertomus rahanahneesta entisestä IMF-agentista, joka aikoo vapauttaa tappavan viruksen ansaitakseen kasoittain rahaa ostamalla viruksen ja myös sen vastalääkkeen kehittäneen yhtiön osake-enemmistön ennen iskua.

Miehellä on tietysti aina mukanaan pieni armeija enemmän tai vähemmän päteviä kätyreitä, oma huipputurvallinen saari luksuslukaaleineen sekä riittävä rahoitus useisiin helikoptereihin sun muihin kalliisiin apuvälineisiin jo ennen osake-enemmistön ostamista varten kiristettyjä rahoja, mutta niinhän se useimmiten Bond -elokuvissa ja muissa agenttiseikkailuissa menee. Siksipä M:I-2 on juonirikkaan agenttijännärin jatko-osana katsottuna vain kliseinen toimintarymistely, mutta erillisenä kokonaisuutena sarjansa mieleenpainuvin kokemus. Usein jatko-osat ovatkin joko heikoimmillaan tai parhaimmillaan juuri silloin, kun juonen ei tarvitse jatkua suoraan, vaan ne tekevät asiat monelta osin päinvastoin kuin edeltäjänsä, saman kaavan hiukan sovellettuna toistamisen sijaan. Samalla mukaan on saatu sopivasti ensimmäisessä osassa vähille jäänyttä komiikkaa ja romantiikkaa, jotka tekevät kokonaisuudesta entistä monipuolisemman.

Paukkumaissiviihteenä M:I-2 iskee suurimman osan ajasta juuri oikeisiin hermoihin aina vauhdikasta musiikkiraitaa myöten. Enemmällä jännityksellä sekä paremmalla ja omaperäisemmällä juonella se olisi voinut hipoa täydellisyyttä, mutta kaikkeahan ei aina voi saada. Lisämateriaalinkaan osalta DVD ei täytä kaikkia vaatimuksia, mutta yksilevyiseksi normijulkaisuksi laadukasta tavaraa on sen verran suuri ja monipuolinen määrä, että parin kymmenyksen korotus on paikallaan. Vajaan tunnin yhteensä kestävät kolme erilaista making of -pätkää keskittyvät yhdentoista eri toimintakohtauksen läpikäyntiin, näyttelijöiden haastatteluihin sekä hämmästyttäviin stuntteihin, joista Cruise suoritti itse lähes kaikki.

Lisäksi levyllä on ohjaajan kommenttiraita, Metallican M:I-lyhytelokuvaa muistuttava musavideo, vaihtoehtoiset alkutekstit sekä DVD-ROM-osio, jossa pääsee nettilinkkien lisäksi käsiksi IMF:n tehtäväselonteon kautta erilaisiin tietoihin, kuviin ja animaatioihin, jotka käsittelevät IMF-agentteja, tehtävän tapahtumapaikkoja, Khimaira -virusta sekä tehtävässä käytettyjä teknisiä työkaluja. Jäin ainoastaan kaipaamaan Metallican teostakin enemmän M:I-lyhytelokuvaa muistuttavaa Limp Bizkitin tunnusmusiikkivideota, poistettuja kohtauksia ja pilalle menneitä otoksia, mutta jälkimmäisen korvaa loistavasti hulvaton Mission: Improbable -parodia, jossa Ben Stiller esittää kahjoa Tom Crooze -nimistä stuntnäyttelijää.

Viikon New York -nähtävyys: Rockefeller Center

18. päivä heinäkuuta kävimme pintapuolisesti katsastamassa kuuluisan Rockefeller Centerin. Seuraavan päivänä osallistuimme siellä NBC:n studiokiertokäynnille, joka kattoi mm. Late Night with Conan O'Brienin hämmästyttävän pienen studion, mutta siellä tai muissakaan studioissa ei tietenkään saanut kuvata, joten suurin osa kuvista on ulkoa käsin otettuja. Seitsemäsosa kuvista on Tontsan tehtailemia.

Päivän kuvakaappaus #32

Jatketaan Richard B. Riddickin peliseikkailuilla erittäin rajusta tappelukohtauksesta, jossa vastustaja päätyi varsin kummalliseen paikkaan ja asentoon :D, ja seinille sekä lattioille lensi roppakaupalla verta. Tai no osa verestä taisi olla siellä ennestään :p. Kuva herättänee kysymyksen että miten helvetissä tuollaiseen asentoon voi päätyä, mutta onneksi tapahtumien kulku on nähtävissä kaikkien aikojen kolmanneksi katsotummaksi videoksieni päätyneestä ihka ensimmäisestä Riddick -videostani, jonka julkaisin jo viime vuoden helmikuussa.