DVD-kokoelmani esittely: Osa XVII

Resident Evil
DVD versio: Special Edtion
Genre: Sci-fitoimintatrilleri
Ohjaaja: Paul W.S. Anderson
Pääosissa: Milla Jovovich, Michelle Rodriguez, Eric Mabius, James Purefoy, Martin Crewes, Colin Salmon
Maat: Britannia/Saksa/Ranska/USA
Vuosi: 2002
Kesto: 1h 36min
Ikäraja: K-15
Arvosana (0-10): 8,9

Umbrella Corporation on yksi maailman suurimmista biotekniikan ja lääkealan yrityksistä. Mutta syvällä maan alla, huippusalaisessa Pesäksi kutsutussa laboratoriossa tehdään kaikkein tuottavinta työtä; geenitutkimusta ja biologisia aseita. Mutta jotakin menee pahasti pieleen; tarttuva ja tappava virus pääsee laboratorion ulkopuolelle. Sen leviämistä yritetään estää lähettämällä kommandojoukot alas laboratorioon eristämään virus. Heillä on vain kolme tuntia aikaa. Perillä he huomaavat, että virus on jo ehtinyt muuttaa kaikki Pesään jääneet epäkuolleiksi. Suurin ongelma ei olekaan enää vain tikittävä kello, vaan vastassa olevat verenhimoiset zombiet ja hulluksi tulleet mutanttidobermannit - ja ne tekevät kaikkensa tappaakseen… Lähde mukaan selkäpiitä karmivalle retkelle RESIDENT EVILin mukana! Elokuva perustuu samannimiseen tunnettuun tietokonepeliin ja sen pääosassa on MILLA JOVOVICH (THE FIFTH ELEMENT). Hurja action, huikeat tehosteet ja soundtrackilla mm. Marilyn Manson saavat pulssisi tykittämään täysillä alusta loppuun!

Resident Evil perustuu samannimiseen konsolipelisarjaan, josta on vuosien saatossa nähty monta peliä paitsi erilaisilla pelikonsoleilla, myös PC:lle käännettynä. Trilogian ensimmäiseen osaan peleistä on lainattu lähinnä taustatarina siitä, kuin jättiyhtiö Umbrellan kehittämä virus pääsee vapaaksi maanalaisessa tukikohdassa ja muuttaa kaikki elävät olennot zombeiksi. Resident Evil: Apocalypsessä pelistä lainataan muutamia hahmojakin ja syksyllä elokuvateattereihin on tulossa sarjan kolmas osa Resident Evil: Extinction. Ensimmäisen osan ohjasi ja käsikirjoitti mm. loistavasta Event Horizon elokuvasta tuttu Paul W.S. Anderson. Hän tekee jälleen loistavaa työtä, sillä Resident Evil on yksi parhaista näkemistäni zombie leffoista eikä näin äkkiseltään tule mieleen parempaa videopeliin perustuvaa elokuvaa.

Läpi koko leffan tunnelma on jännityksestä tiheä ja sitä korostaa paitsi Marilyn Mansonin säveltämä loistava musiikki, myös klaustrofobinen huipputekninen tutkimuslaitos, jota hallitsee seonnut tekoäly. Musiikki ei ehkä ole eeppisen mahtavaa kuten esim. Star Wars, Indiana Jones tai muissa spektaakkelielokuvissa, mutta se sopii elokuvan tapahtumiin lähes täydellisesti - sekä jännitykseen että hienoon toimintaan, joita molempia riittää sopivin väliajoin annosteltuna. Hienoja räjähdyksiä ja ammuskelua riittää, mutta enemmän keskittyy välillä todella epätoivoiseen selviytymistaisteluun tuhansia zombeja vastaan. Elokuvan zombitkaan eivät ole aivan käveleviä kliseekasoja, vaan niiden liikkuminen ja käyttäytyminen on piristävän erilaista. Joka ikinen zombi ihmisistä koiriin asti on myös toteutettu oikeilla ihmisillä ja maskeeratuilla koirilla. Ainoastaan peleistäkin tuttu licker hirviö on tehty tietokoneella, joskin erittäin näyttävästi.

Näyttelijöistä Milla Jovovich on nappivalinta Alicen rooliin. Harva pystyy olemaan yhtä viileä kick-ass sankaritar kuin hän, joka taitaa sekä aseiden käsittelyn, että lähitaistelun niin hyvin ja osaa silti näytellä riittävän hyvin. Myös Michelle Rodriguez ja muut kommandojoukon jäsenet hoitavat homman kotiin. Kommandotiimin johtajana loistaa mainio Colin Salmon, jonka nopeahko kuolema harmittaa vähän. Kaiken kaikkiaan leffan kaikki osat, juoni, toiminta, tehosteet, tunnelma ja näyttelijät napsahtavat hyvin yhteen luoden todella mainion kokonaisuuden. Ekstrojakin levyllä on mukava määrä. Levyltä löytyvät niin kommenttiraidat ja näyttelijöiden filmografiat, kuin musiikkivideo sekä viisi lyhytdokumenttia mm. elokuvan musiikista, lavastuksesta ja zombeista. Ainoastaan poistettuja tai pidennettyjä kohtauksia jäin kaipaamaan. Paremmin varustetulta Deluxe versiolta löytyy mm. vaihtoehtoinen loppu, joka kiinnostaisi nähdä. Resident Evil peleistä olen pelannut lyhyttä testailua enemmän vain Code Veronica X:n Playstation 2 versiota ja sitäkin satunnaisesti siskoni luona vieraillessa. Itse elokuvan näin ensimmäisen kerran Hulkilta lainatulta VHS:ltä ja DVD:n ostin vajaa vuosi sitten Anttilan alennusmyynnistä, enkä ole katunut.

Uusi langaton näppis ja hiiri - Logitech MX3000 Laserin tarina

Pari päivää sitten Tontsa ehdotti Autohotkey nimisen ohjelman käyttöä pikanäppäinten ja makrojen luomiseksi erinäisten blogailuvahinkojen estämiseksi. Ohjelmaa jonkun aikaa kokeiltuani tulin siihen tulokseen että se on aivan liian vaivalloista. Yksinkertaisten komentojen luominen kyllä onnistui suhteellisen helposti, mutta monimutkaisempien teko vaati hirveästi tutkimista enkä silti saanut esim. hakasulkeita sisältäviä kirjoituskomentoja toimimaan. Vaihtoehtoista ratkaisua kaivaten ja muutenkin jo jonkun aikaa paremman näppäimistön hankintaa pohtineena päätin vähän surffailla nettiä sopivia ehdokkaita etsien.

Vertailtuani pari päivää erilaisia näppäimistöjä, päätin lähteä kauppaan vertailemaan niitä paikan päällä, koska netistä ei löytynyt mittoja kuin muutamasta näppiksestä. Ajelin kaikessa rauhassa kohti Verkkokauppa.comia, kunnes…

…ohi suhahti auto, jonka yli oli ajanut valkoisesta maalista vielä märkinä olevilla renkailla kulkeva jättiläisauto :D!

Perillä jonkin aikaa eri vaihtoehtoja vertailtuani läksin Verkkokaupasta mukanani suuri mysteeripaketti, joka ei edes mahtunut ostoskassiin.

Mysteeripaketista paljastui kaikkien hämmästykseksi Logitech MX3000 Laser. Verkkokaupasta napatussa esitteessä komeilee Logitech diNovo Media Desktop Laser, joka olisi pienen kokonsa ja kaukosäätimenä toimivan irrallisen numeronäppäimistönsä kannalta loistava valinta, jos se vaan ei maksaisi niin helvetisti.

Paketin auetessa kuin itsekseen sisältä paljastui jo näkyvissä olleen langattoman moninäppäimisen MX600 laserhiiren lisäksi pikaohjeet, paristot ja tukiasema johtoineen.

Loputkin sisällöstä löysi tiensä ulos paketista: Itse näppäimistö eli langaton medianäppis MX3000, kiinnitettävä rannetuki ja ohjelmisto CD.

Kaikennäköistä pakkausroskaa syntyi aimo kasa.

Tuli aika siirtää vanha näppis (Labtec Wireless Desktop) ja hiiri (Logitech Mouseman Wireless Optical) pois.

Hiiressä ei ole ollut oikeastaan mitään muuta valittamista, kuin taipumus kerätä likaa saumoihinsa ja jatkuva päällä olo ja siten pariston tuhlaus valon palaessa jatkuvasti vaikka konekaan ei olisi päällä. Eli sinänsä sitä ei olisi tarvinnut vaihtaa, mutta kun pelkkää näppistä ostaessa vaihtoehdot ovat vähäiset näppis ja hiiri yhdistelmiin verrattuna.

Näppäimistön vaihto sen sijaan on ollut suunnitelmissa jo pidempään. Onnistuneita puolia Labtecissä ovat kevyt paino, kapeus, pieni virrankulutus ja hyvin toimivat joskin nykyasteikolla vähäiset medianäppäimet. Huonoja puoliakaan ei ole montaa, mutta ne ovat sitäkin pahempia. Varsinkin peleissä monta näppäintä yhtä aikaa painaessa jokin nappula saattaa jäädä ”alas” kunnes sitä painaa uudestaan vaikka itse nappi ei fyysisesti jumiudu. Lisäksi tukiaseman ollessa lähellä jotain toista laitetta tai esim. puisen hyllyn toisella puolella, heikkenee signaali niin paljon, että esim. painaessa Ctrl-C mitään ei tapahdu. Tai niin ainakin luulee, kunnes huomaa että Ctrl on jäänyt pohjaan. Tämä ongelma pahentui huomattavasti kun uuteen kämppäämme hankittiin langaton lähiverkko.

Sitten ei muuta kuin uudet tilalle. Kyllä ovat komeita. Näppiksen keskellä olevan Logitech logokin on kohokuvio.

Heti ilmeni yksi ongelma. Koska uusi näppis on noin kaksi senttiä vanhaa leveämpi, menee se hiirimaton päälle.

Ratkaisu oli yksinkertainen: Leikkaa hiirimatosta pala pois. Voi olla että tuo matto on nimenomaan suunniteltu leikattavaksi, koska se ei ole mitään jäykkää muovia vaan jotain tasaisesti leikkautuvaa pehmeää kumiseosta.

Kapeamman maton kanssa näppis sopi kuin hanska käteen. Hiiren tila tosin väheni pari senttiä, mutta eipä hiirtäkään enää tarvitse niin paljoa kiitos MX kolmetonnisen runsaiden erikoisnäppäinten.

Sitten piti sijoittaa tyylikäs (ainakin edellistä tyylikkäämpi) tukiasema ja kytkeä sen johdot koneeseen. Kytkentä onnistuu sekä vanhalla PS/2:lla, että USB:llä. Tukiaseman A, F ja 1 ilmaisevat ovatko Caps Lock, F Mode tai Num Lock päällä. F Mode on nappi jolla kytketään Funktionäppäimet toimimaan normaalisti tai Logitechin omilla säädöillä.

Johto sai liittyä muiden johtojen joukkoon kätevän johto ”kotelon” sisään. Taustalla näkyy joskus vuonna miekka ja kilpi TV:stä nauhoitettuja VHS leffoja.

Ensin piti tietysti repiä vanhat härpäkkeet pois. Labtecin tukiasemassa on samanlaiset fiksut valoilmaisimet kuin uudessa Logitechissä, mutta muuten se on paljon rumempi ja isompi, eikä sitä edes voi kytkeä USB:llä.

Johtoja kytkiessä ei tarvinnut miettiä kumpi pää kannattaa pujottaa mistäkin, sillä tukiasema on niin kapea, että se mahtuu helposti hyllyjen välistä. Kuvassa oikealla näkyy uusi ADSL reititin/modeemimme Telewell TW-EA510. Alun perin sen piti olla A-Link Roadrunner 24AP, mutta sen toimituksessa kesti niin kauan, että kävimme itse hakemassa toisen mallin samaan ilmaiseen hintaan Elisa Shopitista. Vasemmalla oleva musta mötikkä on Subwoofer.

Näin kompakti viihdekeskukseni sai kaksi uutta jäsentä kahden siirtyessä hierarkiapuussa alemman kerhon jäseniksi (perheen yhteisen koneen oheislaitteiksi). Enää siitä puuttuvat…

…televisio (Samsung LE32S73BDX-FID)…

…digiboksi (Topfield 5100PVRt)…

…ja tallentava DVD (Sony RDR-GX300), jotka ovat vielä vanhalla kämpällä ja joiden paikat on merkitty viihdekeskuskuvaan.

Käteviä nappuloita uudessa näppäimistössä riittää. Vasemmasta reunasta löytyvät mm. nelisuuntainen iNav selausrulla, zoomaus, back ja sulje -napit, sekä erilaiset ”My/Omat” -kansiot avaavat napit.

Keskellä ovat erilaiset medianäppäimet. Löytyy perus play, pause, stop, next, prev, jne. sekä tietysti kätevä äänensäätörulla. Kaiuttimistakin löytyy vastaava johdon päässä olevan, mutta sitä kun ei saa mitenkään yhtä ulottuville. Lisäksi löytyy mediatoisto-ohjelman avausnappi ja kaukosäätimen kuva, josta aukeaa Logitechin oma MediaLife ohjelma, joka on erityisen kätevä esim. television ruudulta leffoja tms. kauempaa katsellessa.

Oikealta puolelta löytyvät mm. napit sähköposti- ja pikaviestintäohjelmalle sekä laskimelle. Kaikki erikoisnapit, sekä funktionäppäimet ovat täysin muokattavissa avaamaan mitä vaan ohjelmia, kansiota, nettisivuja, tekemään jonkin näppäinyhdistelmän tai vaikka siirtämään vierityspalkkia johonkin suuntaan.

Hiiren rullaa voi tökkiä paitsi pystysuunnassa myös sivusuunnassa. Ohjelmoitavia nappeja siitä löytyy rullan lisäksi viisi. Oletustoimintoina ovat zoomailu ja back sekä foward. Vaihdoin zoomailun äänenvoimakkuudeksi, jolloin leffoja tms. katsellessa kaukosäätimeksi riittää pelkkä hiirikin.
Ainakin toistaiseksi tuntuu että hyvä ostos tuli tehtyä. Näppäintuntuma on hyvä ja ääntäkin näppäilystä lähtee huomattavasti vanhaa vähemmän. Äänenvoimakkuusrullan ja MediaLife ohjelman hyödyllisyys olivat positiivisia yllätyksiä. Pelikäyttöä en tosin vielä ole pahemmin ehtinyt kokeilla, mutta jos se tökkii pahasti, niin vaihto saattaa olla edessä.

Elokuvakesä

Ensimmäisessä kuvassa jättiläisen (:D) peukalon vieressä on vastikään hankkimani Finnkino Movie Card, joka sisältää 4 kesäleffalippua. Kesällä kun olisi tarkoitus muutama leffa käydä katsomassa ja koska liput ovat voimassa jopa 4.10. saakka, niin kyllä kelpaa kun ei edes tarvitse viimeistään tuntia ennen niitä lippuja noutaa. Pistetäänpä tähän vaikka lista lähiaikoina ilmestyvistä leffoista, jotka kenties kiinnostaa nähdä leffateatterissa.

• Grindhouse - Kiinnosti jonkun verran, kunnes sen kaksi osaa Death Proof ja Planet Terror päätettiin esittää Suomessa erillään... TSII-SUS!
• Ocean's Thirteen - No enpä ole vielä edes kakkosta nähnyt, joten ei pahemmin innosta.
• Fantastic Four: Rise of the Silver Surfer - Ykkösen näin DVD:ltä ja muutenkin alkaa jo pursuamaan korvista nämä supersankarileffat, varsinkin kun Spider-Man 3 osoittautui pettymykseksi.
• TMNT - Lapsena olisi kiinnostanut, mutta ei enää paitsi lainata Hulkilta DVD.
• Live Free or Die Hard - No tämä mennään saletitsti MatoApinan kanssa katsomaan. Liputkin siihen olisi säästössä, jos emme olisi laskeneet väärin niitä Hulluilta päiviltä ostaessamme.
• Transformers - Vähän sama kuin TMNT. Mutta tässä on sentään Michael Bay ohjaajana.
• The Simpsons Movie - Tämäkin on aika saletti valinta MatoApinan kanssa katsottavaksi.
• The Bourne Ultimatum - Ensimmäisen ja toisen osan näin antiikkiselta VHS:ltä, joten enpä nyt tiedä viitsiikö tätä teatterissa katsoa.
• Rush Hour 3 - Vaikuttaa trailerin perusteella hyvältä, ja on muutenkin vahvana kolmossuosikkina, vaikka molemmat tulikin nähtyä vasta TV:stä.
  
• Resident Evil: Extinction - Kovasti toivon, ettei tälle käy kuten Spider-Man 3:lle. On kuitenkin vahvana nelossuosikkina, koska omistan ykkösen ja kakkosen DVD:t ja kakkosen näin teatterissa. Olisi kolmossuosikkina jos alustava ensi-iltapäivämäärä (28.9.2007) olisi kauempana lippujen deadlinesta.

Siinähän niitä jo riitti. Lähes varmoja nakkeja ovat siis Die Hard 4 ja Simpsonit. Jos lippuja vaan jää, niin omat ehdotukseni ovat Rush Hour 3 ja Resident Evil: Extinction. Niistä keskustellaan sitten lähempänä syksyä.

Toisessa kuvassa ovat äitini kengät, jotka kuistille jäätyään täyttyivät parissa päivässä "laskuvarjojoukoilla" eli voikukan siemenillä :x... :D!

Viime sunnuntaina VHS-kokoelmani esittelysarja loppui, koska niitä minulla on vain 15 ja en mitä todennäköisemmin enään aio VHS leffoja ostaa. Kaikki nuo arvostelut löytyvät siis kätevästi elokuva-arvostelut sisällysluettelosta. Jatkossa en ainakaan muuton ajan varmaan blogaa mitään erityistä sarjaa tms. sunnuntaisin, mutta sitten myöhemmin ehkä erilaisten elektroniiikkalaitteideni esittelysarjan.

Leffailta Vol. 4: Teksasin moottorisahamurhat: Pahan alku

Teksasin moottorisahamurhat: Pahan alku
(The Texas Chainsaw Massacre: The Beginning)
Versio: Unrated
Genre: Kauhutrilleri
Ohjaaja: Jonathan Liebesman
Pääosissa: Jordana Brewster, Taylor Handley, Diora Baird, Matthew Bomer, R. Lee Ermey, Andrew Bryniarski
Maa: USA
Vuosi: 2006
Kesto: 1h 36min
Ikäraja: K-18
Arvosana (0-10): 7,2

Hewittin häiriintynyt perhe löytää ja ottaa ”suojiinsa” mitä julmimmissa olosuhteissa syntyneen, hylätyn lapsen. Kammottavan kasvatuksen tuloksena Thomasille kasvaa kyltymätön intohimo moottorisahoihin ja kidutukseen. Huonompi homma neljälle teinille, jotka paikallinen ”lainvalvoja” ottaa nalkkiin ja toimittaa Hewittien sadistiseen kauhujen taloon. Teinien on taisteltava viimeiseen hengenvetoon Thomasin murhanhimoisten halujen ottaessa vallan. Leatherface on syntynyt.

Texasin moottorisahamurhaaja: Pahan alku kertoo nimensä mukaan mistä kaikki paha sai alkunsa. Juonen kuluessa selviää mm. miten ”Sheriffi” Hoytistä tuli Sheriffi ja kuinka Uncle Monty menetti jalkansa. Pääosassa tietysti on, tai ainakin pitäisi olla miten Thomas Hewittistä tuli sairas moottorisahamurhaaja Leatherface. Alussa nähdäänkin mm. Thomasin kammottava synty ja kuinka häntä pilkataan jatkuvasti työpaikallaan. Siihen Thomasin hahmon kehityksen syvempi tarkastelu jääkin loppuelokuvan osalta. Mitään jo ennestään tunnettua syvällisempää syytä Leatherfacen synnylle ei tunnuta tarjoavan, vaan tarjonta keskittyy ainakin Unrated versiossa vereen ja suolenpätkiin. Sekä tietysti ihonkappaleisiin kun Thomas tekee ensimmäisen naamionsa. Verta, suolenpätkiä ja ihonpalasia siis riittää lähes kyllästymiseen saakka. Tämä tekeekin elokuvasta enemmän sairaan ja inhottavan kuin pelottavan. Inhottavuuksia viljellään alusta alkaen ja tahti vain kiihtyy puolivälin jälkeen, jolloin alkaa raakojen kuolemien sarja.

Toiminta koostuukin pääosin moottorisahalla ja muilla murhavälineillä jahtaamisesta ja tappamisesta talossa ja puutarhassa, mutta alkupuolella nähdään myös hieno autokolari - lehmän kanssa. Läpi juonen on ilmassa myös kohtuullista jännitystä, mikä ei kuitenkaan vedä vertoja elokuvan kolme vuotta sitten valmistuneelle ”jatko-osalle”, koska se menee usein enemmän inhon kuin pelon puolelle. Vaikka tapot alkavatkin kohtuullisen myöhään, mistään näyttelijäsuorituksista on vaikea puhua, sillä puolivälin jälkeen suurin osa vuorosanoista on moottorisahan pärinän seasta kuuluvia tuskanhuutoja, kauhunkiljahduksia ja kiroilua. Toki ”Sheriffiä” näyttelevä R. Lee Ermey tekee jälleen loistotyötä, mutta muuten näyttelijäsuoritukset eivät jää erityisesti mieleen. Sivuosassa nähtävä mm. Kylmä rinki -sarjasta tuttu Lee Tergesenkään ei paljoa ehdi puhella. Kokonaisuutena elokuva on varsin viihdyttävä, joskin enemmän verinen ja raaka kuin pelottava viihdepaketti. ”Jatko-osalleen” se ei pärjää, koska se vain tekee lähes saman, mutta raaemmin ja inhottavammin, eikä juoni juurikaan yllätä sen suhteen mistä kaikki sai alkunsa.

VHS-kokoelmani esittely: Osa XV

Wing Commander
Genre: Sci-fitoiminta
Ohjaaja: Chris Roberts
Pääosissa: Freddie Prinze Jr., Saffron Burrows, Matthew Lillard
Maat: USA/Luxemburg
Vuosi: 1999
Kesto: 1h 40min
Ikäsuositus: S-12
Arvosana (0-10): 3,3

Maa vuonna 2564. Konfederaatio on sodassa julmaa Kilrathi-heimoa vastaan. Nämä verenhimoiset humanoidit ovat kaapanneet navigaatiolaitteen, jonka avulla he aikovat hyökätä Maahan. Kolme avaruuspilottia käy taisteluun estääkseen planeetan tuhoutumisen. Christopher Blair on kokematon, mutta huippulahjakas. Todd Marshall on vastuuton sekopää. Voimakastahtoinen "Angel" Deveraux on laivueen tiukka komentaja. Kolmikko yhdistää voimansa mahdottomalta tuntuvaan tehtävään, sillä koko ihmiskunnan tulevaisuus on vaakalaudalla… Erääseen kaikkien aikojen tunnetuimmista PC-pelisarjoista pohjautuvan avaruusseikkailun on ohjannut itse pelin luoja Chris Roberts. Vaikuttavat erikoistehosteet ovat "Starship Troopersista" sekä "Air Force Onesta" tutun mestarin taidonnäyte. Pääosissa Freddie Prinze Jr. ("Tiedän yhä mitä teit viime kesänä"), Matthew Lillard ("Scream") ja Saffron Burrows ("Deep Blue Sea"). Mukana myös Jürgen Prochnow ("Air Force One"). Toimintaa valonnopeudella!

Jälleen on esittelyvuorossa VHS elokuva, josta muistikuvani ovat huonot. Tosin tällä kertaa aiheestakin, sillä kyseessä on surkea elokuva. Muistaakseni Wing Commanderissa kusi lähes kaikki mahdollinen: Juoni, näyttelijät, tehosteet, dialogi jne. Pohjanoteeraus taisi olla älytön juoni sekä avaruusolentojen naurettavan kuuloinen mongerrus. Elokuvaa ei pelasta edes se, että se perustuu menestyneeseen Wing Commander pelisarjaan. Sen ohjaajana sekä käsikirjoittajana toimi itse pelisarjan luoja Chris Roberts. Selvästikin hommaan olisi pitänyt palkata kokeneempi elokuvaohjaaja. Onneksi ajat ovat pikkuhiljaa muuttuneet parempaan päin, sillä nykyään välillä ilmestyy hyviäkin tietokonepeleihin perustuvia elokuvia. Itse en ole koskaan mitään Wing Commander peliä muistaakseni edes missään nähnytkään, joten odotuksia leffaa kohtaa minulla ei ollut yhtään, kun sen joskus joltain epämieluisaksi lahjaksi sain. Wing Commander saa kyseenalaisen kunnian olla paitsi kokoelmani toiseksi surkein leffa myös yksi huonommista koskaan näkemistäni elokuvista. Välttäkää jos suinkin vain pystytte.

DVD-kokoelmani esittely: Osa XVI

Poseidon
DVD versio: 2-Disc Special Edition
Genre: Toiminta
Ohjaaja: Wolfgang Petersen
Pääosissa: Josh Lucas, Kurt Russell, Jacinda Barrett, Richard Dreyfuss, Emmy Rossum, Mía Maestro
Maa: USA
Vuosi: 2006
Kesto: 1h 34min
Ikäraja: K-11
Arvosana (0-10): 8,1

On uudenvuodenaatto Poseidonilla. Juhlivat matkustajat kilistävät laseja tulevaisuudelle. Tulevaisuus tuleekin vauhdilla: 45-metrinen hyökyaalto kaataa risteilijän... ja epätoivoinen selviytymistaistelu alkaa. Ohjaaja Wolfgang Petersen (Meren raivo, Sukellusvene U-96) palaa merelle tässä Paul Gallicon romaanin “The Poseidon Adventure” jännittävässä uusfilmatisoinnissa. Josh Lucas, Kurt Russell, Richard Dreyfuss, Emmy Rossum ja monet muut esittävät matkustajia, joiden on autettava toisiaan etsiessään turvaa veden, liekkien ja ylösalaisin kääntyneen maailman keskeltä. Tässä hiuksianostattavassa jännärissä on eräs muukin aktiivinen osapuoli: 13-kantinen, 20-kerroksinen Poseidon huojuu, vajoaa ja rutistuu kasaan. Näkymät ovat huikeita. Jännitys on kutkuttavaa. Kaikki miehet kannelle, elokuvan ystävät!

Poseidon on sen ohjanneen Wolfgang Petersenin mukaan eräänlainen trilogian päätösosa. Sarjan ensimmäisessä elokuvassa Sukellusvene U-96 merihädässä olivat merenkäyntiin tottuneet sotilaat sukellusveneessä ja toisessa osassa Meren raivo veden varaan joutuivat myöskin merenkäyntiin tottuneet kalastajat, kun taas Poseidonissa hädässä ovat tavallisella luksusristeilijällä olevat matkustajat. Koska hädässä on aluksi tuhansia ihmisiä, elokuvassa on todella vahvaa suurkatastrofin tuntua. Toiminta alkaa sopivan nopeasti alun jälkeen upeiden tehosteiden saattelemana. Muutenkin läpi elokuvan nähdään mm. paljon räjähdyksiä, sortumisia ja monia hienoja veden tuhoisaan voimaan liittyviä tehosteita, joista suurin osa on toteutettu oikealla vedellä eikä erikoistehosteella. Upeat uraauurtavat tehosteet pitkälti erottavatkin Poseidonin edukseen jostain muista huippunäyttelijöillä vuoratuista katastrofielokuvista.

Pientä jännitystäkin juonen kuluessa syntyy pääosien esittäjien selviytymisen osalta, tosin jännitystä lieventää paikoin ennalta arvattava juoni. Kliseinä yksi matkustaja uhrataan pakon edessä ja toisessa tilanteessa toinen matkustaja taas uhraa itsenä vapaaehtoisesti pelastaakseen muut. Pienet ennalta arvattavat kohdat eivät pahemmin häiritse paitsi upeiden tehosteiden, myös hyvien näyttelijäsuoritusten keskellä. Päähahmoista parhaiten erottuvat Josh Lucas, Richard Dreyfuss ja mm. Alias -sarjasta tuttu Mía Maestro. Elokuvan parhaan sivuosan palkinto kuuluisi ehdottomasti omahyväistä Lucky Larryä esittävälle Kevin Dillonille. Vaikka levyn ekstrat ovat sopivan pituisia, hyvin toteutettuja ja mielenkiintoisia (varsinkin puolituntinen History Channelin dokumentti jättiaalloista) saisi niitä olla vähän enemmän. Esim. poistettuja tai pidennettyjä kohtauksia ei nähdä ollenkaan eikä mukana ole edes kommenttiraitaa, joka löytyy lähes minkä tahansa tavallisen Hollywood leffan ekstroista. Kokonaisuutena levy on kuitenkin varsin hyvä ja elokuvakin jälleen hieno suoritus Wolfgangilta. Suosittelen lämpimästi toiminnan ja varsinkin katastrofielokuvien ystäville.

Taasko triplalisäys kokoelmaan?

Kuten kuvasta näkyy, komeilee siinä koko X-Men trilogian kahden levyn Special Edition DVD:t. Ostinko siis taas 3 uutta leffaa? No en koska X-Men - viimeinen kohtaaminen on Tontsalta lainassa. Vai onko sittenkään? Olisihan se nyt aika omituista ostaa tasaisen hyvälaatuisen trilogian kaksi ensimmäistä osaa vaikka kolmaskin lähtee jo kympillä? No niinpä olisi, joten kaikki kolme menin ostamaan kokoelmaani, FUCK YEAH! Alle kolmella kympillä lähti koko ”setti”, joten kyllä kelpasi. Varsinkin kun n. 30€ hintaisessa trilogiaboksissa taitaa olla vain yhden levy versiot kaikista. Nyt voin sitten palauttaa jo toisen Tontsalta lainatun leffan katsomattomana ja katsoa kaikessa rauhassa koko trilogian putkeen… tai ainakin mahdollisimman lähekkäin.

Mässyäkin ostin ihan mukavan määrän. Suurin osa niistä onkin lauantaista Pirates of The Caribbean: Maailman laidalla leffateatterikäyntiä varten. On se muuten tosi hyvä juttu, että monessa paikassa on vierekkäin Citymarket ja Prisma. Siten voi helposti vertailla niitten hintoja ja käydä ostamassa sieltä missä mikin on halvempaa. Kuten nyt ostin Mountain Dewin (1,95€) ja Sipsit (1,69 kappale) Prismasta koska ne ovat siellä selvästi halvempia (sittarissa kaikki 2,25€ kappale :x). Toisaalta nallekarkit ja mansikkajogurttisuklaan ostin Citymarketista, koska niitä ei myydä S-kaupoissa :D! Muuten en kovin usein sittarissa ruokaostoksilla edes käy, koska minulle ei ole plussakorttia. Mutta nyt semmoinen oli matkassa (mutsilta lainassa), koska kävin Intersportissa ostamassa serkun pojalle lahjaksi Adidaksen futispallon. Hänellä on 10v. synttärijuhlat sunnuntaina. Alkuperäinen suunnitelma oli ostaa Adidaksen futismolaripaita, mutta eipä sellaista löytynyt mistään. Top Sportista tosin löysin itselleni hupparin 30 % alennuksesta ja sain vielä ilmaisen Pepsi Max tölkin suoraan jääkaapista kaupan päälle.

Nyt soi: "50 Cent, Eminem, Cashis & Lloyd Banks - You Dont Know" 4:21