VHS-kokoelmani esittely: Osa XI

The Patriot
Genre: Sotadraama
Ohjaaja: Roland Emmerich
Pääosassa: Mel Gibson
Maat: Saksa/USA
Vuosi: 2000
Kesto: 2h 39min
Ikäsuositus: S-14
Arvosana (0-10): 7,5

Benjamin Martin oli oman aikansa sotasankari ja legenda, joka taisteli ranskalaisia ja intiaaneja vastaan. Nyt hän haluaa vain elää kaikessa rauhassa. Mutta kun brittisotilaat marssivat South Carolinaan ja riistävät Martinilta perheen ja vapauden, on aika tarttua aseisiin. Rinnallaan vanhin poikansa Gabriel - nuori, isänmaallinen idealisti- Martin käy taistoon raakalaismaisia sotilaita vastaan. Pian Martin saa havaita, että vapauttaakseen perheensä hänen on vapautettava koko maa... Oscar ® voittaja Mel Gibson (”Payback”, ”Braveheart - taipumaton”, ”Tappava ase 1-4”) esittää pääosaa tässä toiminnalla, näyttävillä taisteluilla ja mahtipontisella kuvauksella maustetussa tarinassa, joka kertoo legendaarisesta sotasankarista ja hänen osastostaan Amerikan vallankumouksessa eli vapaussodassa. Hänen Gabriel poikaansa esittää nouseva tähti Heath Ledger (”10 Things I Hate About You”). Tämän historiallisen mestariteoksen on ohjannut Roland Emmerich (”Independence Day”) ja käsikirjoituksesta vastaa Robert Rodat (”Pelastakaa sotamies Ryan”).

The Patriot on Amerikan sisällissotaan sijoittuva mahtipontinen sotaspektaakkeli. Varsin komeissa taisteluissa nähdään kerralla tuhansia näyttelijöitä sotimassa aidon näköisissä vetimissä sen ajan aseilla ja tavoilla. Välillä leffa jopa naurattaa, sillä tuolloin sotaa käytiin pysymällä tiukassa rivissä vaikka tykinkuulia satelee niskaan, joten monet sotilaat kuolivat koska eivät saaneet väistää kuulia poikkeamalla muodosta. Joukot marssivat hölmösti riveissä ampumaetäisyydelle vailla mitään suojaa ja vuorotellen suolasivat rivi kerralla vastustajia. Onpas järkevää. No ainakin The Patriot on historiallisesti tarkka ja taistelut ovat hyvin toteutettuja. Leffassa kyllä ihmetyttää sen saama S-14 luokitus, vaikka siinä mm. tykinkuulat silpovat hienosti veri roiskuen sotilaita palasiksi minkä kerkiävät ja pistimet sekä miekat ovat ahkerassa käytössä. Taistelujen välissä onkin leffan huonoin puoli: Lukuisat tylsät kohdat ja niiden paikoin puuduttava dialogi. Elokuva olisi saanut olla lyhyempi ja vähemmän runsas tylsän keskustelun osalta ollakseen nautittavampi. Nyt se ansaitsee hädin tuskin kahdeksikon hienojen taisteluiden, niiden tunnelman ja toteutuksen ansiosta. Juoni perustuu historiallisiin tapahtumiin, joten sitä ei voi kehua yllättäväksi kuten ei vuorosanoja tai dialogiakaan, joka siis on paikoin liian pitkäveteistä. Mel Gibson hoitaa hommansa riittävän hyvin eikä muista näyttelijöistä ole pahemmin sanottavaa. Sain leffan vuonna 2001 lahjaksi vanhemmiltani tai joltain sukulaisiltani. Se on ihan kelpoa hyvin toteutettua ja kuvattua, mutta paikoin tylsää sotadraamaa, eli parempiakin olen nähnyt.

DVD-kokoelmani esittely: Osa X

Minority Report
DVD versio: Twinpack
Genre: Sci-fitoimintatrilleri
Ohjaaja: Steven Spielberg
Pääosassa: Tom Cruise
Maa: USA
Vuosi: 2002
Kesto: 2h 21min
Ikäraja: K-15
Arvosana (0-10): 9,4

Supertähti Tom Cruise tarjoilee ”väkevintä toimintaroolin tulkintaa” (David Ansen, Newsweek) ohjaaja Steven Spielbergin ”terävimmässä, vahvimmassa ja viihdyttävimmässä ohjaustyössä sitten Kadonneen aarteen metsästäjien” (Richard Corliss, Time). Washington D.C.:ssä ei ole tapahtunut yhtään murhaa kuuteen vuoteen - kiitos uskomattoman ’Precrime’ -teknologian, joka tunnistaa murhaajat ennen kuin he syyllistyvät rikokseen. Kun yksikön päällikkö (Cruise) saa yllättäen syytteen tulevaisuuden murhasta, on hänellä 36 tuntia aikaa selvittää kuka hänet on lavastanut tai hän päätyy ”täydellisen” järjestelmän – jonka kehitysprosessissa hän oli itse osallisena – uhriksi. Tiedossa on tajunnan räjäyttävä toimintatrilleri ja elokuvallinen saavutus, joka ”muistuttaa meitä miksi ylipäätään käymme elokuvissa” (Roger Ebert, Chicago Sun-Times).

Ollessani perheen kanssa kesällä 2002 Yhdysvalloissa näin siellä Minority Reportin trailerin ja mainoksia ja siitä lähtien halusin malttamattomana nähdä sen leffateatterissa. Meninkin sitten katosmaan sen heti Suomen ensi-illan aikoihin elokuussa isäni kanssa samalla testaten uutta leffateatteria Iso-omenassa. Enkä ollenkaan katunut… päinvastoin. Minority Report on ainakin toistaiseksi yksi 2000-luvun parhaista, ellei paras sci-fileffa sekä Tom Cruise leffojen ehdotonta parhaimmistoa. Sen juoni on harvinaisen onnistunut, kiinnostava sekä jännittävä, toiminta näyttävää sekä hienosti toteutettua ja käsikirjoitus sekä näyttelijöiden suoritukset onnistuneita. Eli jälleen loistavaa ohjaustyötä mestariohjaaja Steven Spielbergiltä, jonka hienoista leffoista, kuten Indiana Jonesit, Jurassic Park ja Pelastakaa sotamies Ryan, olen aina pitänyt.

Spielbergin monille leffoille uskollisesti Minority Reportkin tapahtuu komeissa puitteissa. Siinä on viety kiehtovilla ja komeilla tulevaisuuden futuristisilla maisemilla ja laitteilla kikkailu I, Robot ja The Island -elokuviakin astetta pidemmälle. Yksi mieleenpainuvimmista kohtauksista on kun Tom Cruise hyppii satoja kilometrejä tunnissa pystysuoraa ”autotietä” pitkin kiitäviä autoja pitkin paikasta toiseen. Edellä mainittujen leffojen tapaan myös Minority Reportissa nähdään merkittävän autovalmistajan pääosin elokuvan tekoa ja merkkinsä mainostusta varten suunnittelema ja rakentama upean näköinen futuristinen konseptiauto, jossa silmä lepää. Tom Cruisen toimintatähtikarisma toimii jälleen mainiosti ja muutkin roolisuoritukset ovat varsin onnistuneita. Onnistuneissa sivuosissa nähdään mm. Neal McDonough, Colin Farell ja Peter Stormare. Ekstroja levyllä valitettavasti ei ole edes kommenttiraidan vertaa, mikä on sääli, sillä Steven Spielbergin kaltaisen mestariohjaajan kommentit kiinnostavat paljon enemmän kuin tavallisten ”riviohjaajien” vastaavat. Itse leffa on lähes kympin arvoinen, mutta ekstrojen puutteen takia DVD:kään ei ansaitse sen enempää. Hyvillä ekstroilla se olisi noussut kymppiin. Melkein pitäisi vähentää pisteitä ekstrojen puutteen takia, mutta kyseessähän on halpa tupla-DVD, jonka levyt ovat ilmiselvästi peräisin kahden levyn versioista, sillä niissä lukee ”Disc 1”, joten mitään ekstroja en olettanutkaan välttämättä olevan.

Muuttopuuhia ja muistelmia

Viikonloppu vierähti vaihteeksi käyntiin, mutta tällä kertaa se ei merkannutkaan lepoa vaan työtä :o! No ihan vapaaehtoista palkatonta "työtä" tein käymällä läpi kertynyttä turhaa poisheitettävää roinaa, sillä olemme muuttamassa! Uusi pienempi kämppä tuli ostettua muutama viikko sitten ja muutto olisi tarkoitus tehdä ensi kuussa. Pikkuhiljaa tai nopeasti riippuen siitä kuinka pian saadaan vanha kämppää myytyä. No… koska uusi kämppää on lähes puolet pienempi kuin nykyinen (nykyisessä on mm. uima-allas B), isosiskoni entinen makuuhuone tyhjillään ja jättimäinen piha, jota vanhemmat eivät enää jaksa tai ehdi hoitaa ostettuaan Turun suunnalta mökin, jossa faija asuu arkipäivät), niin pitää päästä eroon kaikennäköisestä turhasta roinasta, jota vuosien varrella on kertynyt ihan liikaa.


Toiseksi vanhin säästetty kone (Pentium 133MHz)
Olen jo mm. pienentänyt vaatteideni määrään puoleen viemällä pieneksi jääneet vaatteet kirpparille ja heittänyt vanhoja lehtiä, lautapelejä sun muuta turhaa pois. Tänään vuorossa oli elektroniikkaromu, koska huomenna käy keräysauto lähistöllä. Ekassa kuvassa näkyy kaikennäköistä mitä heitetään pois. Löytyy vanhoja hiiriä, näppäimistöjä, modeemeja, kovalevyjä, CD asemia, korppuasemia ja jopa lerppuasema. Kahdet rätisevät kajaritkin olin melko turhaan säätänyt. Roskiin päätyi myös vanha ja paska Hama gamepad. Mutta pääsyy noiden pois heittämiseen on kolmen vanhan koneen ja yhden näytön poisheittäminen (kuvat 2, 3 ja 4). Noista koneista kun tuo kaikista vanhin eli pystymalli (uusimmasta ei nyt ole kuvaa) on ainoa johon ikivanhat hiiret ja näppikset sopivat, ja uudemmasta hiirestäkin puuttuu kätevä rulla, niin roskiin vaan… tai siis kierrätykseen. Tota vanhinta konetta tulee kyllä vähän "ikävä", sillä sen parissa on koettu vaikka mitä pelielämyksiä ja muistoja. Rest in peace my dear old friend :D! Oli kyllä aika homma käydä toi kaikki paska (:D) läpi irrottaen hyödylliset osat, joten kokoelmani esittelyä ei ole tänään tulossa. Mutta ensi viikolla jos jaksan ja ehdin, niin joka päivä tulee yksi arvostelu, sillä kyseessä on yhden pelin monet eri "osat"… näette sitten.















Vanha 17" putkinäyttö

Vanhin säästetty kone (Pentium 120MHz)

Pelikokoelmani esittely: Osa XXXIV

Driver
Genre: Autopeli
Kehittäjä: Reflections Interactive
Julkaisija: GT Interactive
Vuosi: 1999
Arvosana (0-10): 8,0

Driver on autopeli, jossa pelaaja astuu Tanner -nimisen soluttautujakytän saappaisiin tehtävänään soluttautua Mafiaan ja nousta vähitellen kohti sen huippua. Nousu tapahtuu suorittamalla erilaisia ajotehtäviä rikollisille. Vaikka Tanner on rikollisten tietämättä kyttä, eivät katupoliisit pidä häntä sen enempää puhtaampana kuin muita mafian jäseniä, joten tehtävissä hänen tekonsa hälyttävät yhtälailla poliisin huomiota eikä kiinnijääminen ole vaihtoehto. Tehtäviä suoritetaan läpi neljän kaupungin vievän juonen, jota kuljetetaan tehtävien välillä videopätkillä. Pelattavat kaupungit ovat Miami, San Francisco, Los Angeles sekä New York, ja ne ovat tyyleiltään selvästi erilaisia ja niissä on muutamia tunnistettavia maamerkkejä. Autokanta sen sijaan vaikuttaa melko identtiseltä, eikä liikenteessä näe esim. busseja tai pitkiä rekkoja. San Franciscossa sentään kulkee ratikoita. Kaupunkien katuverkko on varsin mielikuvituksellinen aitoon asiaan verrattuna, eikä vinoja, kaarevia tai esim. siltoina risteäviä katuja nähdä ollenkaan. Erityisesti kaarteiden ja vinojen katujen puute tekee katuverkosta paikoin todella tylsän neliöiden ja suorakulmioiden viidakon.

Tehtävien tavoitteen vaihtelevat ihmisten tai tavaroiden kuljettamisesta paikasta toiseen autojen seuraamisen kautta niiden runnomiseen. Kokonaisuutena tavoitteet ovat varsin vaihtelevia ja loogisia. Monet tehtävistä ovat myös moniosaisia, jolloin esim. ensin haetaan ryöstäjät heidän piilopaikastaan, sitten viedään heidät huomiota herättämättä pankkiin, ja lopuksi karistetaan poliisit ja kuljetetaan heidät ja saalis turvaan. Moniosaiset tehtävät ottavat päähän joskus todella lujaa, kun vaikka selviää vihdoin perille lähes romuttuneella autolla ja saakin tiedon, että samalla autolla tulisi vielä jatkaa seuraavan osion läpi varovasti kuljettaen lavalla keikkuva räjähdelaatikko turvaan poliisien hönkiessä niskaan. Tallennus ei konsolityyliin onnistu kuin tehtävien välillä, ja jos vaikka läpäisee kolmiosainen tehtävän toisen osan hädin tuskin kasalla olevalla autolla, tulee koko sarja aloittaa alusta jos haluaa kolmanteen osioon parempikuntoisen auton. Onneksi välillä tehtäviä voi valita kolmestakin vaihtoehdosta, jolloin kaikkien läpäiseminen ei ole pakollista, eikä myöskään mahdollista, sillä muita vaihtoehtoja pääsee kokeilemaan vain lataamalla vanhan pelin tai aloittamalla uuden.

Kaikki tehtävät epäonnistuvat jonkun kahdesta ehdosta täyttyessä: Aika loppuu tai auto hajoaa. Näiden toteutumista edesauttaa rikosmittari, joka täyttyy pelaajan rikkoessa lakia lisäten perässä olevien poliisien määrää. Mitään varsinaista pidätystapahtumaa ei ole, vaan homma loppuu kuin seinään auton hajotessa vaikka pollareita ei olisi näkyvissä, sillä uutta autoa ei GTA-tyyliin voi napata kadulta. Rikosmittari täyttyy onneksi vain poliisien ollessa näköpiirissä todistamassa pelaajan rikkovan lakia. Jokaisen poliisiauton edessä on eräänlainen tutka, jolla he havaitsevat pelaajan tekemät rikkeet. Normaalitilassa tutka on vain pieni kapea kolmio jokaisen poliisiauton edessä, joten sen välttäminen on melko helppoa tarkkailemalla karttaa, jossa jokainen lähistöllä oleva poliisi erottuu selvästi. Pelaajan tehdessä ensimmäisen rikkeen, kasvaa kolmio noin kolminkertaiseksi ja poliisien aggressioaste lähes raivohullun partaalle. Rikokseksi riittää vaikka lyhtypylvään hipaisu, jonka jälkeen poliisiautot yrittävät henkensä uhalla runnoa pelaajan autoa käyttökelvottomaksi, kun taas he itse saavat vapaasti runtata tieltään satojakin siviiliautoja. Vaikeimpia ja ärsyttävimpiä tehtäviä ovat ne, joissa autoon ei saa tulla naarmun naarmua ja poliisit ovat alusta alkaen pelaajan kintereillä. Näitä tehtäviä joutuu joskus junnaamaan todella monta kertaa pääsemättä puusta pitkälle, jolloin huijauskoodien suuntaan kääntyminen on enemmän pakollista kuin vapaaehtoista.

Autoja pelissä on paljon erilaisia, mutta kaikki pelaajan käytössä olevat tuntuvat pitkään olevan kaupungin hitaimpia ruostekasoja - Ainakin poliiseihin verrattuna, jotka paahtavat urheiluautovauhtia pelaajan perässä alusta lähtien. Autojen pelti ruttaantuu näyttävästi ja kolarit ovat realistisen näköisiä. Teillä on myös kaikkea pikkuroinaa, joka saa kyytiä autojen suhahtaessa läpi tai ohi. Ikävä kyllä lyhtypylväät tai lenkkimakkaran paksuiset pikkupuut eivät anna periksi senttiäkään. Kaduilla kuljeksii harvaan myös jalankulkijoita, jotka ehtivät aina pois alta, joten heidän päältään ajaminen ei ole mahdollista. Ajomalli on toimiva ja näppäimistölläkin ohjaaminen on luontevaa. Kaikki kontrollit tulevat kätevästi tutuiksi kun tarinamoodin alussa pelaajan tulee suorittaa lyhyen ajan sisään useita ajotemppuja todistaakseen ajotaitonsa mafiosoille. Ensimmäisellä kerralla tämän temppuradan suorittaminen voi olla todella vaikeaa, mutta pienellä harjoittelulla ja oikeilla ajoituksilla kenestä tahansa tulee Häkkinen alta aikayksikön.

Rennommin ajotaitojaan voi testailla vapaalla ajamisella tai erilaisilla minipeleillä, kuten keilojen kaatamisella, fysiikan lakeja uhmaavalla betonimöhkäleautolla mahdollisimman suurta tuhoa aiheuttamalla tai yrittämällä pysyä hengissä mahdollisimman kauan viiden hurjistuneen poliisien hengittäessä niskaan. Minipelit ovat yksin tai kavereiden kesken varsin hauskaa ajanvietettä ja rentoutusta pääpelin välillä ärsyttävän vaikeista tehtävistä ja tiukoista aikarajoista. Erityisesti parin metrin päähän jääminen tavoitteesta ajan loppuessa ärsyttää, sillä luulisi pankkiryöstäjien osaavat itse kävellä pari metriä piilopaikkaan.

Driverin grafiikka on varsin näyttävää, mutta kärsii konsolirajoitteista maisemien putkahtaessa tyhjästä esiin varsinkin kovassa vauhdissa. Parasta grafiikassa ovat sääefektit. Erityisesti sateella syntyvä kiiltävä tienpinta on hieno. Myös auton ohjattavuus muuttuu sateella hienosti, mutta ehkä vähän liikaakin, sillä paikoin tuntuu kuin ajaisi jäällä kesärenkailla. Kelvot äänet koostuvat moottoreiden murinasta ja liikenteen hälystä sekä hyvästä ääninäyttelystä tyylikkäiden välivideoiden muodossa. Musiikki ei ole erityisen mieleenpainuvaa tai ärsyttävääkään. Tunnelma on kohdallaan erityisesti uusinnassa, jossa yksinkertaisella filmieditorilla voi vaihdella zoomauksia ja kamerakulmia hienoksi filmiksi, jonka voi tallentaa myöhemmin katseltavaksi.

Kokonaisuutena Driver on hyvällä ajotuntumalla varustettu ja hyvin toteutettu juonellinen kaahauspeli, joka kuitenkin kärsii liiaksi konsolitaustastaan ollakseen klassikkoainesta. Vapaammalla tallennuksella ja paremmin säädettävällä vaikeustasolla siinä olisi enemmän ainesta. Sain pelin yhdeltä isäni vironmatkalta ja - CD:n lakatessa toimimasta - myöhemmin myös kaveriltani. Pelin vaikeuden takia en ole koskaan onnistunut läpäisemään sitä noin kolmea neljäsosaa enempää, enkä uudempien parempien pelien sekä yleisen mielenkiinnottomuuteni autopelejä kohtaan ansioista ole pahemmin jaksanut edes yrittää uudestaan menetettyäni pelin tallennukset.

Hyvää:
+ Ajotuntuma ja auton käyttäytyminen
+ Kolarit ja peltien ruttaantuminen
+ Monipuoliset tehtävät
Huonoa:
- Tallennusrajoitukset
- Keinotekoinen vaikeuttaminen

Uusi omatekoinen video!

Viime kesänä kun olin MatoApinan kanssa Suomenlinnassa, niin lähdimme sieltä suunnilleen viimeisellä mahdollisella lautalla. Sitten rautatieasemalla menin Shirazin kanssa samaan yöbussiin, jonne vähän ajan päästä saapui sekava afrikkalainen mies, joka meni istumaan näyttämättä voimassa olevaa lippua tai ostamatta uutta. Mies selitti jotain sekavaa, joten alotin huvikseen kuvaamaan tapahtumia. Alla olevassa videossa selviää mitä paikoin hupaisaa tapahtui. Olin unohtanut videon lähes kokonaan, kunnes vähän aikaa sitten muistin sen ja aloin tekemään siihen tekstityksiä englanniksi. Nyt se sitten on valmis ja nähtävissä YouTubessa. Kuva ei liity mitenkään videossa esiintyvään afrikkalaiseen mieheen :D!

Finnish Guy Shouting and Threatening Disoriented African Man

VHS-kokoelmani esittely: Osa X

The One
Genre: Sci-fitoiminta
Ohjaaja: James Wong
Pääosissa: Jet Li
Maa: USA
Vuosi: 2001
Kesto: 1h 24min
Ikäraja: K-15
Arvosana (0-10): 8,6

Kuvittele, että sinä olet olemassa useissa eri rinnakkaisuniversumeissa. Alter egosi elävät eri kohtaloa ja tekevät omia valintojaan - niin hyviä kuin pahoja. Mitä jos yksi heistä alkaisi saalistaa teitä kaikkia, eikä antaisi minkään estää itseään? Rinnakkaisuniversumien välistä tasapainoa valvova luopioagentti Yulaw ryhtyy eliminoimaan itsensä vastikkeita vaihtoehtoisissa todellisuuksissa. Yulawin voimat kasvavat kerta kerralla eliminoidun alter egon energian siirtyessä häneen. Kunnes vastassa on enää yksi mies, joka estää häntä olemasta "The One" - ainoa. Jet Li on sekä saalistaja että saalis modernissa, räjähtävää toimintaa pursuavassa sci-fi trillerissä, joka sysää sinut täysin uusiin ulottuvuuksiin!

The One on muistikuvieni mukaan Jet Lin tähdittämien elokuvien parhaimmistoa: Hienoa ja näyttävää toimintaa yhdistettynä varsin mielenkiintoiseen juoneen. Koska kyseessä on Jet Lin elokuva, on paras toiminnan osuus tietysti hienot tappelukohtaukset. Mitään The Matrixin tasoista mättöä ei kuitenkaan nähdä, mutta samantapaisia hienoja hidastuksia ja yliluonnollisia liikkeitä leffassa muistaakseni on kiitos Jet Lin kasvavien "voimien". Leffan näyttelijäsuoritukset perustuvat lähinnä Jet Lin varsin kelpoon suoritukseen, sillä hän esittää kaikkia itsensä kopioita. Sivurooleissa nähdään mm. mainio Jason Statham ja Delroy Lindo. Juoni on varsin kekseliäs ja nautittava, mutta ehkä välillä liian yksinkertainen. Loppuratkaisun perusteella leffalle olisi voinut povata jatko-osan tai toisenkin, mutta näin ei ainakaan toistaiseksi ole tapahtunut. Joka tapauksessa The One on nautittavaa viihdettä ja näyttävää toimintaa kekseliäällä sci-fijuonella ja hyvillä sivuroolisuorituksilla höystettynä eli Jet Li leffojen parhaimmistoa varsinkin sci-fistä pitäville. Elokuvan sain muistaakseni vuonna 2002 toivotuksi joululahjaksi vanhemmiltani.

DVD-kokoelmani esittely: Osa IX

Matrix
(The Matrix)
DVD versio: Special Edition
Genre: Sci-fitoiminta
Ohjaajat: Andy Wachowski & Larry Wachowski
Pääosissa: Keanu Reeves, Laurence Fishburne, Carrie-Anne Moss, Hugo Weaving, Joe Pantoliano
Maa: USA
Vuosi: 1999
Kesto: 2h 11min
Ikäraja: K-16
Arvosana (0-10): 9,9

Kuvitelma: Päivittäinen maailmamme on todellinen. Totuus: Maailma on vain harhakuva, jonka kaikkivaltiaat tietokoneet ovat muodostaneet hallitakseen meitä. Häkellyttäviä tehosteita. Uskomattomia toimintakohtauksia. Mahtavat kung fu – koreografiat. Keanu Reeves ja Laurence Fishburne johtavat taistelua ihmiskunnan vapauttamiseksi Wachowskin veljesten ohjaamassa kybertrillerissä, jonka haluaa katsoa uudelleen moneen kertaan.

Kolmeen sanan tiivistettynä Matrix on paras elokuva koskaan. Tai ainakin sata varmasti se on paras koskaan näkemäni sci-fitoiminta-, sci-fi- tai toimintaelokuva. Sen kaikki osa-alueet ovat joko todella erinomaisia tai hipovat täydellisyyttä: Idea, toiminta, juoni, käsikirjoitus, hahmot, näyttelijäsuoritukset, dialogi, toiminta, äänet, musiikki, kuvakulmat ja toiminta. Mainitsinko jo toiminnan? No sattuneesta syystä kyllä, sillä toiminta on se mikä erottaa Matrixin muista täydellisyyttä hipovista elokuvista.

The Matrixin toiminta oli sen ilmestyessä ja on vieläkin jotain täysin ennenäkemätöntä ja uskomattoman näyttävää, upeaa, viihdyttävää ja toimivaa monesta katselukerrasta huolimatta. Toimintakohtauksissa nähdään paitsi useita huikeita upeasti koreografioituja tappeluita, myös ennennäkemättömiä hidastuksia ja luotien väistelyitä. Kamerat pyörivät useaan otteeseen 360 astetta näyttelijöiden ympäri kesken huimimman tappelun tai ammuskelun, jolloin lopputuloksena on ainakin ensimmäisellä katselukerralla katsojan leuan tippuminen lattialle. Vielä kun päälle lisätään kaiken toiminnan läpi säilyvät upea visuaalinen tyyli, täydelliset kamerakulmat, über-coolit rooliasut ja tärykalvoja hivelevä musiikki ei parannettavaa löydä mikroskoopillakaan.


Tappelukohtauksia suunnittelemassa ja ohjaamassa oli ryhmä parhaiden itämaisten lähitaisteluleffojen koregraafeja, joten tappelukuviot yhdistettynä kameran sijaintiin toimivat täydellisesti. Monissa ammuskelukohtauksissa taasen näyttelijät tekevät stuntit vihertaustaa vasten jolloin tausta luodaan jälkikäteen tietokoneella, mutta tätä ei todellakaan huomaa päinvastoin kuin monissa Matrixia uudemmissa ja isompibudjettisissa tehosterymistelyissä. Vaikka Neon luotien väistely selkäänsä taivuttamalla on paras ja näyttävin yksittäinen tehoste tai stuntti koko elokuvassa, on paras toimintakohtaus ehdottomasti kuuluista aula ammuskelu. Siinä rapa kuvainnollisesti roiskuu aulan pilareiden rappauksesta, kun rynnäkkökiväärein ja haulikoin varustetut sotilaat antavat aseidensa laulaa äänekästä sinfoniaa yrittäen epätoivoisesti tappaa Neota ja Trinityä, jotka väistelevät luoteja toisiaan upeammilla kärrynpyörillä, seinää pitkin ponnistamisilla ja kierähdyksillä samalla tappaen joka ikisen sotilaan mitä näyttävimmillä tavoilla lähes kaiken tapahtuessa hidastettuna.

Siinä ja lähes missä tahansa toimintakohtauksessa oli kyllä leuassa pitelemistä kun ensimmäisen kerran näin Matrixin elokuvateatterissa pari viikkoa ennen 15-vuotis synttäreitäni, vaikka elokuvan ikäraja oli 16. Sittemmin katsoin leffan toisen kerran TV:stä, ja vaikka leuka ei enää tippunut, oli viihdytysarvo silti yhtä uskomattoman huikea. Jostain ihmeen syystä en koskaan hankkinut leffaa VHS:nä, mutta kenties tämä oli aavistus jostain tulevasta, nimittäin DVD:stä. Leffan ilmestymisen aikaa tuo lähes vieras käsite on sittemmin tullut arkiseksi termiksi DVD-tallentimen hankkimisen myötä, joten Matrixin DVD:n löytäminen alle kahdeksan euron hintaa pari vuotta sitten oli selvä merkki: Kuvetta esiin ja kassalle! The Matrix taisi olla aivan ensimmäinen (tai ainakin ensimmäisten joukossa oleva) itse hankkimani DVD, sillä sitä ennen omistamani kaikki kolme DVD:tä olin saanut lahjaksi. Enkä todellakaan ole leffan useista katselukerroista huolimatta katunut DVD:n hankkimista! Koko trilogian ja yhden bonuslevyn sisältävä boksi olisi toki parempi vaihtoehto mm. ekstrojen osalta, mutta koska Matrixin jatko-osat eivät valitettavasti nouse alkuperäisen tasolle, pitäisi trilogiaboksin hinta olla esim. kympin tienoilla ennen kuin harkitsisin sen ostoa.

Hankkimani DVD on siis Special Edition, joka Matrixin tapauksessa tarkoittaa ainoata normaalihintaista yhden levyn versiota. Special Edition viittaa siihen, että ekstroja on selvästi muita yhden levyn perus DVD:itä enemmän. Kiinnostavimmat ekstroista ovat Follow the White Rabbit ja Take the Red Pill, jotka näyttävät keskeisiä osia leffan tekemisen taustoista. Follow the White Rabbitissä tietyissä elokuvan kohdissa ruudulle ilmestyy valkoisen jäniksen kuva, jolloin kaukosäätimestä klikkaamalla pääsee näkemään kuinka kyseinen toimintakohtaus tehtiin. Valitettavasti tässä moodissa elokuvan tekstitys ei ole tarjolla kuin englanniksi ja saksaksi, mutta muuten se ja suurin osa muista ekstroista ovat mielenkiintoisia, hyvin toteutettuja ja omalaatuisia. Täyttä kymppiä DVD ei saa ekstrojen tekstityksen puutteiden takia. Itse leffa olisi noin 9,7 arvoinen, mutta mielenkiintoiset ja omaperäiset joskin tekstitysongelmista kärsivät ekstrat nostavat DVD:n arvosanan lähes kymppiin.