Lisäys DVD-kokoelmaan ja uudet kuulokkeet

Kuten oheisesta kuvasta, jossa ovat tänä lauantaiset leffaevääni näkyy, tänään tuli hankittua Van Helsing -leffan kahden levyn keräilijäpainos. Aina leffateatterissa käynnistä lähtien olen suunnitellut kyseisen leffan DVD:n hankkimista ja kun huomasin tänään sen kahden levyn version alle kympillä Anttilassa, niin olihan se pakko-ostos. Mutta Anttilaan en suunnannut DVD-leffojen selailun takia, vaan kuvassa näkyvien Philips SHP805 kuulokkeiden takia. Tai oikeastaan minkä tahansa suhteellisten halpojen täyskokoisten kuulokkeiden takia, jotka ovat mukavat käyttää, peittävät korvat kokonaan, eivät ala painamaan pitkäaikaisessakaan käytössä, tuottavat kohtuullista stereoääntä ja ovat vähintään kolmimetrisen johdon päässä. Pienen liikkeessä tapahtuneen vertailun jälkeen päädyin noihin ja ihan mukavilta ne toistaiseksi tuntuvat päässä ja äänikin on tarpeeksi laadukas. Pitkäaikaisesta käytöstä en vielä osaa sanoa, mutta testaan sitä lähiaikoina ahkerasti, jotta voin palauttaa ne tai vaihtaa parempaan jos ne puristavatkin liikaa.


Vanhat kuulokkeeni (toinen kuva) ovat myös Philipsin ja mallia SBC HP150, mutta niiden stereoääni alkoi reistailla jo melko kauan aikaa sitten. Samoihin aikoihin hankin Creativen mikrofonikuulokkeet Skypettämiseen ja moninpeli jutusteluun, joten käytin niitä myös TV:n katseluun, pelien pelaamiseen ja musiikin kuunteluun ajoittain rätisevien vanhojen Philipsien takia. Creativen kuulokkeet kuitenkin alkavat painaa korvia ikävästi pitkäaikaisessa käytössä, joten siirryin takaisin Philipseihin muussa kuin mikrofoonia vaativissa kuuntelusessioissa. Sittemmin Philipsien stereotoiminta lakkasi lopulta kokonaan toimimasta ja mono äänessäkin esiintyy säröjä erityisesti johtoa liikutellessa. Oikeastaan viimeinen pisara oli sinänsä täysin yhdentekevä vika eli korvapehmusteiden päällä olevan suojamuovin hajoaminen, joka näkyy kuvassa. Sen palasia saan noukkia joka puolelta.


Pistänkin heti tänään illalla uudet kuulokkeet ja niiden stereoäänen - josta olen jäänyt paitsi jo liian kauan - testiin Lostin kolmannen kauden kolmannen jakson tiimoilta. Kakkoskausi loppui sen verran jännään paikkaan jättäen monia kysymyksiä auki, että en mitenkään malta odottaa yli puolta vuotta, vaan aloin ansaitsemaan ”imuroimalla” erinäisissä ”paikoissa” saadakseni uusia Lost jaksoja käsiini :D! Enkä ole katunut! Kun kakkoskauden sanottiin olevan jotain ihan muuta kuin ykköskausi, niin kolmoskausi - tai ainakin sen alku - on kakkoseen verrattuna entistä erilaisempi ja vain hyvällä tavalla, suosittelen lämpimästi tutustumaan =)!

Pelikokoelmani esittely: Osa XXXII

Delta Force 2
Genre: Taktinen FPS
Kehittäjä & Julkaisija: NovaLogic
Vuosi: 1999
Arvosana (0-10): 7,2

Delta Force 2 on Delta Force -sarjan toinen peli, jossa pelaaja astuu kansainvälisen Delta Force -anti-terroristierikoisjoukkojen sotilaan saappaisiin suorittaessaan taktisia tehtäviä ympäri maailman. Kaikki tehtävät sijoittuvat todella suuriin ulkoilmaympäristöihin, joissa saattaa olla myös muutamia rakennuksia. Helpoiten vihollisten eliminointi sujuu lukuisilla kiikaritähtäimillä varustetuilla aseilla, mutta varusteisiin kuuluu myös mm. lähitaisteluaseita ja räjähteitä. Sain pelin joululahjaksi pian sen ilmestymisen jälkeen, mutta en ole pelannut peliä vuosikausiin, joten muistikuvani siitä ovat jokseenkin rajoittuneet. Menetettyäni pelin tallennuksen rikkoutuneen kovalevyn myötä en koskaan saanut uutta intoa pelata sitä sen vaikeuden ja keskenkertaisuuden takia.

Tehtävät tapahtuvat siis suurissa ulkokentissä ja pelaaja kuolee realistisesti vain muutamasta osumasta, joten kaukaa tappamista on pakko suosia. Lukuisten kiikaritähtäimillä varustettujen aseiden lisäksi tehtävää helpottaa pelin ilmestymisen aikaa ennennäkemättömän realistisen näköinen ruohikko, johon tarkka-ampuja voi helposti piiloutua. Muuten grafiikka on varsin karua, tylsää ja yksinkertaista koska pelin vokseleihin perustuva grafiikkamoottori tukee huonosti 3D kiihdytystä. Kaksiulotteinen grafiikka sen sijaan on varsin tarkkaa ja yksityiskohtaista. Sisätiloihin mentäessä pelaaja saattaa ärsyttävästi jumittua ovenpieliin vaikka pelissä ei ole ovia vaan ainoastaan oviaukkoja, eikä tehtävän kesken voi missään vaiheessa tallentaa.

Pelaaja voi kantaa mukanaan vain kahta suurta asetta sekä rajoitetun määrän pienempiä tavaroita, kuten erilaisia räjähteitä, käsiaseita tai kiikareita. Asevalikoima koostuu muutaman peruskäsiaseen, haulikon, konepistoolin ja konekiväärin lisäksi veden alla toimivasta pistoolista ja konepistoolista. Tärkeimmät työkalut ovat kuitenkin lukuisat erilaiset kiikaritähtäimillä varustetut kiväärit ja rynnäkkökiväärit. Jotkut rynnäkkökivääreistä saa myös kranaatinheittimen kera tai ilman kuten M4 rynnäkkökivääri. Asevalikoima koostuu lähinnä amerikkalaisten ja muitten länsimaitten valmistamista aseista. Käytössä olevat räjähteet ovat mm. kasapanokset ja LAW kertasingot. Vihollisen aseita tai tarvikkeita ei muistaakseni voi poimia maasta.

Kiikaritähtäimillä ampuessa aseiden tähtäin tulee realistisesti säätää kohteen etäisyyden mukaan. Uudemmissa aseissa onnistuu myös säätö tuulen nopeuden ja suunnan mukaan. Kiikaritähtäimen näkymä näkyy erillisenä ympyränä ruudulla, joten lähelle ryntäävä vihollinen ei pääse yllättämään. Rynnäkkökivääreissä on myös kerta- ja sarjatuli asennot. Parhaiten kaukaa kuitenkin tappavat selvästi kauemmas yltävät kiikarikiväärit, mutta useimmissa tehtävissä rynnäkkökiväärin tarjoama tehokas tappoetäisyys on tarpeeksi pitkä. Pelaajan haavoittuvuuden ja lähitaistelun kannattamattomuuden takia suurin osa tehtäväajasta menee usein kohteen kiertämiseen jopa usean kilometrin etäisyydeltä, jotta saa varmasti eliminoitua kaikki ulkona olevat viholliset. Kaukaa tappaminen ei kuitenkaan ole lastenleikkiä kiitos realistisen painovoiman ja tuulen vaikutuksen. Tekoäly ei tosin osaa juuri ollenkaan esim. paikantaa laukauksen tulosuuntaa ja vaikka lähettää partiota sinne. Ainakin alkupään tehtävissä viholliset voi siis napsia kaukaa melko helposti välittämättä muutamasta hudista.

Moninpeliä on helpotettu siltä osin, että laukauksen tulosuunnan paljastavat luotivanat saa asetuksista näkyviin. Muutaman moninpelikokeilun perusteella se on varsin hauskaa puuhaa, joka tosin välillä yltyy hervottomaksi räiskinnäksi puolelta toiselle kun kumpikin osapuoli ruiskii sarjoja ruohikkoon piiloutuneen ampujan suuntaan, kunnes toinen lopulta saa muutaman osuman ja kuolee. Parhaiten tappoja saa kiikarikivääreillä, joilla yksi tappava laukaus ei välttämättä paljasta pelaajan olinpaikkaa liikaa. Tosin näitä tarkka-ampujia metsästävät inhottavat selkään puukottajat, jotka saavat yllättävänkin paljon pisteitä, sillä puukkotaposta saa enemmän pisteitä kuin normaalista taposta. Pelimuodot ovat perinteiset deathmatch, lipunryöstö ja kukkulan kuningas sekä niiden joukkuevastineet, mutta suurin osa pelaajista tuntui kasaantuvan lähinnä deathmatcheihin. Moninpelin pelaajamäärä oli pelin ilmestymisen aikoihin todella suuri moniin muihin peleihin verrattuna ja toimi silti ISDN yhteydelläkin juurikaan nykimättä.

Yksinpeli tehtäviä käydään siis ympäri maailmaa, mutta yleensä maasto näyttää melko samalta, sillä ruohikon lisäksi kasvillisuutta on vain muutaman puun verran, ja vaihtelu maastoon tuovat lähinnä rakennukset, aidat ja sillat, sekä lumen läsnäolo. Ajoneuvoja pelissä ei muistaakseni nähdä ainakaan liikkeessä eikä pelaaja voi hyödyntää niitä kuin suojana. Osassa tehtävistä pelaajalla on apureita, jotka tosin noudattavat vain ennen tehtävää sovittua reittiä, joten niiden antama apu on usein melko vähäinen. Tehtävien tavoitteista en pahemmin muista muuta, kuin että yleensä tavoite oli päästä sisään johonkin vihollisen tukikohtaan ja kenties noutaa sieltä jotain, räjäyttää jokin tai tappaa joku tärkeä henkilö... Peruskauraa siis.

Vihollisten melko sekavasta tekoälystä huolimatta peli on alusta alkaen melko vaikea varsinkin kun tallennus tehtävien kesken ei ole mahdollista. Myös ammusten loppuminen on täysin mahdollista, sillä avustuksia ei ole saatavissa. Ammusten loppuessa pääaseesta on tehtävän suorittaminen käytännössä tuhoon tuomittu yritys. Kaiken kaikkiaan tehtävät kärsivät vaikeuden lisäksi tasapaksuudesta, sillä tavoitteita lukuun ottamatta niiden suorittaminen on useimmiten melko samanlaista kaukaa tappamista yksin tai muutaman liittolaisen avustuksella. Ehkä suurin puute tehtävissä ovat pimeässä tapahtuvien iskujen vähäinen määrä. Pimeällä tehtävät iskuthan ovat erikoisjoukkojen bravuureja, joten miksi hyökätä lähes aina täydessä päivänvalossa? Lisäksi kun tehtäviä on yhteensä yli neljäkymmentä kahdessa kampanjassa ja erillistehtävissä, en koskaan jaksanut suorittaa niistä kuin selvästi alle puolet.

Käyttöliittymästä tai pelaajan hahmon ohjaamisesta ei ole pahemmin mitään hyvää tai huonoa sanottavaa, paitsi että pelin mukana tuleva näppäinkartta helpottaa näppäinten oppimista. Saattaa jopa olla niin että alkuperäisiä näppäimiä ei pysty vaihtamaan ollenkaan. Peliäänet koostuvat lähinnä aseäänistä, räjähdyksistä ja sotilaiden puheesta, joista varsinkin aseäänet ovat todella realistisen kuuloisia ja ääninäyttelykin on hoidettu hyvin. Musiikkia pelissä ei valikoiden ja tehtäväselosteiden lisäksi ole eikä se ole erityisesti mieleenpainuvaa tai ärsyttävääkään. Kokonaisuutena Delta Force 2 on melko mallikkaasti toteutettua realistista ammuskelua, joka kuitenkin kärsii liikaa vaikeudesta ja tasapaksuudesta kiinnostaakseen pelin loppuun asti. Moninpeli on kenties sen paras osa.

Hyvää:
+ Realistisuus
+ Paljon aseita
+ Aseäänet ja ääninäyttely
+ Toimiva moninpeli

Huonoa:
- 3D-grafiikka ruohikkoa lukuun ottamatta
- Tasapaksut tehtävät
- Tehtävän kesken tallentamisen puute

Kuumetta ja videoita

Olin eilen sen verran kuumeessa, että en jaksanut edes nousta sängystä avatakseni konetta vaan katsoin koko päivän rästiin jääneitä ohjelmia ja leffoja digiboksista. Samasta syystä pelikokoelmani esittelyn uusin osa on edelleen tekemättä. Tänään voin selvästi paremmin, mutta en kuitenkaan jaksa mitään arvostelua kirjoitella, vaan yritän toipua mahdollisimman nopeasti, jotta tervehdyn lauantaihin mennessä, jolloin menemme MatoApinan kanssa katsomaan Smokin’ Aces:in =)! Jotta blogini ei tänään jäisi aivan tyhjäksi :P, julkaisen uuden videon The Chronicles of Riddick: Escape from Butcher Bay -pelin extroista.

Starbreeze Technology Demo



Kylläpä peli näytti upealta jo tuolloin! Mutta Riddickin ainoa ääninäyttely videon lopussa kuulosti aivan joltain käsittämättömän vammaiselta psykopaatilta, joten luojalle kiitos että lopullisen peliin saatiin itse Vin Dieselin ääni! Osa samasta kohtauksesta on muuten tulevassa toisessa omatekoisessa Riddick pelivideossani.

VHS-kokoelmani esittely: Osa IX

Muumio
(The Mummy)
Genre: Toimintaseikkailu
Ohjaaja: Stephen Sommers
Pääosissa: Brendan Fraser, Rachel Weisz, John Hannah, Arnold Vosloo, Kevin J. O'Connor
Maa: USA
Vuosi: 1999
Kesto: 2h 5min
Ikäsuositus: S-12
Arvosana (0-10): 8,3

Muumio on elävä esimerkki siitä, että vanha kunnon seikkailuelokuva on edelleen hengissä. Kun uusia Indiana Jones -leffojakaan ei ole tehty vuosikausiin, on genre tuntunut välillä kokonaan joutuneen maan nielemäksi. Muumion tekijät ovat selvästi elokuvansa esikuvat katselleet, sillä tässä leffassa on kaikki paikallaan: Eksoottisten tapahtumapaikkojen, seikkailun, huumorin ja jännityksen lisäksi elokuvassa on karski sankari, hurja vihollinen ja kaunis nainen joka pitää pelastaa - ja lopullisena tehtävänä on tietenkin pelastaa maailma.

Kuten monen muun VHS elokuvani kohdalla on Muumionkin näkemistä kulunut paljon aikaa. En edes muista kävinkö katsomassa sitä elokuvateatterissa vai oliko ensimmäinen katselukerta videolta. Ainakaan sen lippua ei näy säästämieni elokuvalippujen joukossa, mutta saattaa se olla hävinnytkin. Videon sain isältäni tuliaisena yhdeltä hänen monista viroon suuntautuneista työmatkoistaan. Naapurimaan ”laatu” valitettavasti näkyy videossa selvästi. Kuvan ja äänenlaatu on paikoin todella huono ja tekstitysten suomennokset ovat välillä surkeita. Mutta sen verran muistan, että olen katsonut leffan joskus televisiosta paremmalla laadulla ja kunnon suomennoksilla.

Itse elokuva on hauskaa ja näyttävää Indiana Jones -tyyppistä seikkailua egyptologian kukoistuskaudella Pyramidien ja muiden arkeologisten kohteiden sisällä ja ympärillä. Hienoin erikoistehostein toteutetut hirviöt ja vitsaukset ryydittävät viihdyttävästi roolistaan suoriutuvaa Brendan Frasieria kun muumion kirous lankeaa hänen niskaansa. Matkalla sattuu ja tapahtuu kaikkea jännää, näyttävää ja hauskaa. Komiikkaa terästää mainioilla suorituksellaan Brendanin lisäksi hänen apuriaan näyttelevä Kevin J. O’Connor. Mukana häärii myös pahisten rooleihin kuin nakutettu sopiva Oded Fehr. Muumio on kaikin puolin viihdyttävä ja hauska paketti ja piristävä poikkeus lajityyppiinsä onnistuen seuraamaan varsin hyvin esikuviensa jalanjälkiä yltämättä kuitenkaan niitten lähes legendaariselle tasolle, jonne pääseminen onkin todella vaikeaa.

Leffailta Vol. 2: Rottaralli

Rottaralli
(Rat Race)
Genre: Seikkailukomedia
Ohjaaja: Jerry Zucker
Pääosissa: Breckin Meyer, Amy Smart, Cuba Gooding Jr., Whoopi Goldberg, Seth Green, Rowan Atkinson, Jon Lovitz, John Cleese
Maat: Kanada/USA
Vuosi: 2001
Kesto: 1h 52min
Ikäraja: K-7
Arvosana (0-10): 8,9

Donald Sinclair (John Cleese) omistaa Las Vegasin suurimman ja upeimman kasinon. Viihdyttääkseen itseään ja hänen miljardööri ystäviään hän järjestää kaikkien aikojen omalaatuisimman kilpailun. Kuusi sattumanvaraista ihmistä voittaa kultakolikon, jonka mukana on kutsu hotellin kattohuoneistoon palkintoa hakemaan. Voittajille hän ilmoittaa jättäneensä kaksi miljoonaa dollaria rautatieaseman säilytyslokeroon New Mexicossa ja ensimmäinen paikalle ehtinyt saa pitää rahat. Ryhmä heittäytyy hulvattomaan kilpajuoksuun Las Vegasista Silver Cityyn aavistamatta, että kaiken takana on joukko jännitystä hakevia miljonäärejä...

Rottaralli on todella hauska seikkailu, jossa vilisee lukuisia koomisia näyttelijöitä ja hahmoja elokuvan alusta loppuu. Erityisesti Cuba Gooding Jr., Rowan Atkinson, Jon Lovitz sekä Wayne Knight ja heidän hahmonsa ovat paikoin aivan hervottomia. Elokuvan komiikka ei erityisemmin ole nerokkaan dialogin tai käsikirjoituksen ansioita, vaan enemmän hauskojen hahmojen ja näiden kokemien koomisten ja erittäin epäarkisten tilanteiden sekä sattumusten ansiota, kuten sen kuinka pahaa-aavistamaton lehmä tarttuu jalastaan kuumailmapallosta roikkuvaan naruun ja iskeytyy I Love Lucy -faneja täynnä olevaan bussiin, jota ohjaa oikean bussikuskin vaatteet päättömillä selityksillä lainannut Cuba Gooding Jr.. Hyvää Rottarallin huumorissa on myös se, että vain pieni osa siitä perustuu kymmenille teinileffakopioille tyypilliseen ronskiin vessa- ja alapäähuumoriin, joka toki on hauskaa oikein tehtynä, mutta vaihteluhan virkistää kummasti. Näkemiini Rottarallin lajityypin muihin elokuviin verrattuna Rottaralli on lähes koko perheelle sopivien komediaelokuvien ehdotonta parhaimmistoa.

On tullut tässä lähiaikoina arvosteltua niin paljon leffoja, että tämänpäiväinen DVD-kokoelmani esittely saa jäädä ensi viikonlopulle, vaikka vuorossa onkin kenties maailmankaikkeuden paras elokuva koskaan: The Matrix! Mutta hyväähän kannattaa odottaa...

Leffailta Vol. 2: Snakes on a Plane

Eilen tosiaan Shirazilla vietettiin leffailtaa ja DVD:ltä katsottua tuli ekaa kertaa kelpo Snakes on a Plane ja vasta toista kertaa mainio Rottaralli, jonka näin viimeksi leffateatterissa. Tässä ja seuraavassa blogauksessa on niistä pienimuotoiset arvostelut.

Snakes on a Plane
Genre: Toimintatrilleri
Ohjaaja: David R. Ellis
Pääosissa: Samuel L. Jackson, Julianne Margulies, Nathan Phillips, Rachel Blanchard, Flex Alexander
Maat: Saksa/USA
Vuosi: 2006
Kesto: 1h 45min
Ikäraja: K-15
Arvosana (0-10): 7,9

FBI agentti Flynnillä (Samuel L. Jackson) on tehtävä: saattaa suojeluohjelmaan lukeutuva avaintodistaja Havaijilta Los Angelesiin, jotta hallitus saa brutaalin mafiapomon telkien taa. Kun kone yltää kymmenen kilometrin korkeuteen, sadat myrkkykäärmeet vapautetaan matkustamoon. Tuloksena on väkivaltainen verilöyly raivohullujen saalistajien hyökätessä kaiken eteensä sattuvan kimppuun. Kaupungin kovimman käärme-ekspertin avustaessa L.A:sta käsin, Flynn johtaa epätoivoista, toiminnantäyteistä selviytymisoperaatiota lennolla, jota häijympää et ole nähnyt.

Snakes on a Plane on täynnä varsin jännää ja omaperäistä toimintaa, joka pyörii pääosin käärmeiden ympärillä ja niitähän elokuvassa riittää. Käärmeet paitsi karmivat paikoin selkäpiitä myös aiheuttavat koomisia tilanteilla käyttäytymisellään, kun ne mm. purevat ihmisiä "koomisiin" paikkoihin. Elokuvan ehdottomasti hauskin kohta on kun eräs itsekeskeinen matkustaja uhraa toisen matkustajan taskukokoisen lemmikkikoiran jättiläismäiselle anakondalle, päätyen kuitenkin itse sen päivälliseksi hetken kuluttua. Kyllä oli naurussa pidättelemistä :D! Snakes on a Planen huonoin kohta on lentokoneen vaisu laskeutuminen ja muutenkin loppu jäi vähän tyhjäksi, tosin se onnistui myös hiukan yllättämään kun yksi käärme antoi vielä kuulua itsestään. Myös Samuel L. Jacksonin rooliin tai vuorosanoihin olisin kaivannut vähän lisää potkua tai särmää. Mutta muuten Snakes on a Plane on pienellä komiikalla höystettyä kelpoa toiminnan ja jännityksen täytteistä viihdettä mille tahansa illalle.

Kokonaista NELJÄ uutta DVD-hankintaa!

Tänään tuli käytyä ruokaostoksilla ja huomisten leffailtaeväiden ohella mukaan tarttui peräti neljä lisäystä kasvavaan DVD-kokoelmaani! Pari vuotta sitten ostin Gigantista 9,90€ kappalehintaan kaksi kappaletta tupla-DVD:tä, joissa oli 20th Century Fox -yhtiön levittämiä elokuvia. Tällä kertaa ostin Prismasta samaan kappalehintaa kaksi tupla-DVD:tä, joissa on Svensk Filmindustri -yhtiön levittämiä elokuvia (katso jälkikommentti).

Toisessa paketissa on todella mainio toimintakomedia Mr. & Mrs. Smith, jonka kävin elokuvateatterissakin katsomassa, sekä varsin hieno spektaakkeli Kingdom of Heaven. Ostin levyn kuitenkin lähinnä Mr. & Mrs. Smithin takia, mutta kyllä Kingdom of Heavenkin noin halvalla kelpaa, kun ei muita vaihtoehtojakaan Mr. & Mrs. Smithin kanssa ollut. Toisen paketin leffat ovat vauhdikkaat toimintaleffat Speed - kuoleman kyydissä ja Speed 2 - Vaara iskee vesillä. Kerrankin tupla-DVD, jossa on leffa ja sen jatko-osa eikä liian yleinen ”joku leffa ja jonkun toisen leffan jatko-osa” -yhdistelmä. Kingdom of Heavenin arvostelu ainakin jää vasta kokoelmani esittelyn lopulle, mutta muut koetan ehtiä katsoa ennen niiden vuoroa.

Huomenna tosiaan vietän jo iltapäivällä alkavaa leffailtaa MatoApinan kanssa Shirazin luona, kun katsomme Snakes on a Plane -elokuvan DVD:ltä hänen uudesta kotiteatteristaan. Pitsatkin aiomme tilata ja niiden lisäksi mässyttelen kuvassa näkyviä herkkuja =)! Tänään meni sen verran myöhään ja illan Lost finaalikin on vielä katsomatta, joten tämänpäiväistä pelikokoelman esittelyä ei ole tulossa eikä myöskään huomenna, koska koko iltapäivä ja ilta menee kavereiden kanssa hengatessa.

Jälkikommentti 10.3.2007: Hankkimani neljä DVD:tä olivatkin myös 20th Century Foxin leffoja, joista ilmeisesti ainakin osaa Svensk Filmindustri levittää Suomessa.