Commandos: Behind Enemy Lines on reaaliaikainen pienellä ongelmaratkonnalla höystetty taktinen strategiapeli, jossa pelaaja ohjaa maksimissaan kuuden erikoismiehen joukkoa läpi toisen maailmansodan Norjaan, Ranskaan, Egyptiin ja Saksaan sijoittuvien tehtävien. Toinen maailmansota on jo aluillaan ja natsit ovat levittäytyneet syvälle jo Ranskaan sekä Norjaan, kun pelaaja asetetaan viidestä sotilaasta ja yhdestä vakoojasta koostuvan erikoismiesryhmän johtoon, tehtävänä suorittaa vihollisen linjojen takana taktisia iskuja strategisiin kohteisiin. Peli alkaa norjan lumimaisemista pienillä tehtävillä, joissa keskitytään mm. pienen lentotukikohdan ja padon tuhoamiseen. Tehtävät etenevät tasaisesti kasvaen ja vaikeutuen Egyptin ja Ranskan kautta Saksaan, massiivisessa linnassa sijaitsevaan salaiseen, jossa lopullinen tavoite on tuhota natsien ydinkärjillä varustetut V2 ohjukset.
Jokainen tehtävä alkaa tehtävän tavoitteiden visuaalisen esittelyn lisäksi useimmiten myös aitoa kuvamateriaalia sisältävällä videolla, joka kertoo tavoitteen taustoja sekä sodan etenemisestä suuremmassa kaavassa. Tehtävien suorittamisen välineinä toimivat tehtäväkohtaisesti kaksi tai useampi kuudesta erikoismiehistä, sekä joskus kartalta löytyvät enemmän tai vähemmän tehtävän suorittamisen kannalta kriittiset varustepaketit, joissa voi olla mm. räjähteitä tai kumivene. Jokainen miehistä osaa juosta, kävellä, ryömiä ja ampua pistoolilla, mutta tärkeimmät taidot ovat jokaisen yksilölliset erikoistaidot. Tehokkain tappaja ja yleishyödyllisin kaveri on vihreä baretti, jolta osaa mm. hautautua lumeen sekä kiivetä tiettyjen seinien yli ja kantaa mukanaan äänettömiä tappoja varten veistä ja houkutuslaitetta. Muita äänettömiä tappajia ovat myrkkyruiskua kantava vakooja, kiikaritähtäimen hallitseva tarkka-ampuja sekä veitsen ja harppuunan käytön taitava merijalkaväen mies. Ajoneuvoja sekä maahan pultattuja aseita osaa käyttää vain kuski ja räjähteet sekä ansat hallitsee räjähde-ekspertti. Lääkelaukkua kantaa miehityksestä riippuen kuljettaja, tarkka-ampuja tai vakooja. Harmittavasti ainoastaan vihreä baretti ja vakooja kykenevät kantamaan vihollisten ruumiit pois näkyvistä. Vakooja taitaa myös vihollisen hämäämisen varastettuaan upseerin puvun pyykkinarulta. Ainoastaan korkea-arvoiset upseerit osaavat tunnistaa huijarin.
Jokaisella vihollissotilaalla on oma näkökenttänsä, jonka saa näkyviin klikkaamalla heitä silmä ikonilla, tosin vain yhden näkökentän saa kerralla näkyviin. Näkökenttä on jaettu lähi- ja kaukonäköalueisiin. Kaukoalueella maassa makaava tai ryömivä vihollinen jää huomaamatta, kun taas lähialueella ei jää mikään huomaamatta, paitsi lumeen tai hiekkaan kaivautunut baretti. Ruudun saa jaettua jopa kuuteen osaas ja jokaisen osan kameran voi vaikka kiinnittää johonkin viholliseen. Kuvaa voi zoomata ulos kattamaan jopa koko kentän leveyden. Kaikille solttujen käskyille ja välineille löytyy yksilölliset pikanäppäimensä. Käytännössä kaiken paitsi itse käskyjen kohteen merkitsemisen voi tehdä näppäimistöllä.
Periaatteessa hyödyntämällä sotilaiden erikoistaitoja oikeissa paikoissa ja ajoittamalla ajoituksella toimensa oikein joka ikisen tai suurimman osan vihollisista saa tapettua äänettömästi muiden huomaamatta. Käytännössä asia on toisin eli useimmiten tehtävän päättymistä tai lähes mahdottomaksi muuttumista merkitsevä hälytys pärähtää soimaan ja pikalatausnappia tulee kulutettua ahkerasti. Hälytyksen soidessa lähimmästä tai usein jopa kaikista kartalla olevista parakeista putkahtaa esiin yksi tai useampi pistoolilla aseistetusta upseerista ja konekiväärejä liipaisinherkästi heiluttelevista SS-miehistä koostuva partio, joka säntää suoraan hälytyksen paikalle etsimään syyllistä. Paikalle saapuvien partioiden välttäminen pienellä porukalla tai tappaminen suurella porukalla ei yleensä ole ongelma, mutta hälytyksen myötä ympäri karttaa asettuvat partiot sen sijaan ovat. Toki ilman hälytystäkin kartalla voi olla monia jopa viiden sotilaan partioita, mutta useimmiten partioivat joukot ovat tehtävän suorittamiseksi tarvittavien tappojen listalla melko alhaalla. Paljon lähekkäin paikallaan tai lyhyen matkalla olevia sotilaita sisältävät rauniot ovat yleensä melko hankalia, sillä usein eteneminen onnistuu vain tappamalla jokaisen sotilaan tietyssä järjestyksessä sekunnin tarkoilla ajoituksilla.
Vihollisen näkökenttään joutuminen ei aina ole merkki hälytyksestä, sillä natsit saattavat suoran tulen avaamisen sijaan käskeä sotilasta pysähtymään. Totellessaan solttu säästyy luotisateelta kunnes upseeri saapuu paikalle, mutta jos lähistöllä ei ole upseereja tai parakkia tekee sotilas pian hälytyksen ja antaa kiväärinsä laulaa. Jos kentältä löytyy vankila, vie upseeri kiinni jääneen sotilaan sinne, josta hänet voi toki pelastaa. Upseeria tai tulen avausta odotellessa voi toinen solttu helposti hiipiä kiinni jääneen sotilaan tähtäimessä pitämiseen keskittyvän sotilaan taakse ja leikata kurkun auki. Koomisesti myös maihin meneminen kadottaa pystyasennossa kiinni jääneen sotilaan vihollisen näkökentästä, jos hän on kaukonäkökentän alueella. Ruumiin nähdessään sotilaat eivät tee heti hälytystä, vaan vasta mentyään tutkimaan sitä lähemmin varmistaakseen kohteen olevan kuollut. Ainoastaan paikalleen vartioon käsketyt sotilaat tekevät hälytyksen tarkistamatta kohteen tilaa. Ruumiita voi siis käyttää houkuttimina, jos saa tarpeeksi nopeasti ja tapettua sitä kummastelemaan saapuvan sotilaan. Ruumiit voi piilottaa myös räjähdetynnyrin sisään, tosin tähän hommaan kyllin voimakas on ainoastaan baretti. Myös muut kuin parakkeina tai vankiloina toimivat pikkutalot käyvät piilopaikoista, mutta ruumiita niihin ei jostain syystä voi piilottaa. Hälytyksen aiheuttaa myös ammuskelu tai räjähdys liian lähellä parakkeja. Kauempana ammuskelulla voi houkutella vihollisia ansaan.
Tehtävät alkavat melko pian Norjassa seikkailemisen jälkeen olemaan todella vaikeita ja pitkiä, mutta niiden tavoitteet ovat varsin vaihtelevia. Yleensä tuhotaan jotain, kuten silta, öljysäiliöitä, radioantenni tai raiteilla kulkeva jättitykki. Yksi vaikeimmista ja mielenkiintoisimmista tehtävistä on vain kahden miehen voimin suoritettava tehtävä, jossa tavoite on surmata korkea-arvoinen natsikenraali keskellä kaupunkia. Todella vaikeaksi tehtävän tekee se, että kenraali ottaa hatkat pian hälytyksen alkamisen jälkeen. Myös suurilta osin Egyptiläisen kaupungin katoilla tapahtuva vangin pelastamistehtävä on mielenkiintoinen, sillä myös yksi pelaajan kuudesta soltusta on jäänyt vihollisen vangiksi. Tehtävien suorittavien sotilaiden lisäksi heidän varusteensa vaihtelevat tehtävien myötä. Vaikka vähäiset varusteet vihollislinjojen takana on varsin ymmärrettävää, tuntuu tämä silti hiukan teennäiseltä varsinkin kun sitä ja erityisesti joka tehtävässä olevaa eri miesvalikoimaa ei pelin juonessa pahemmin selitetä.
Jokaisella miehellä on ampuma-aseenaan pistooli, jonka kantama on aivan liian lyhyt. Ammuksia siihen kyllä riittää loputtomasti, mutta kantaman rajoittuessa noin seitsemään metriin ei siitä juuri ole hyötyä kuin houkutellessa viholliset ansaa kulman taakse. Kauempaa tappamisen hoitavat tarkka-ampuja tarkkuuskiväärillään ja kuljettaja konekiväärillään, mutta heillä ei välttämättä ole näitä heti tehtävän alussa, vaan ne löytyvät varustelaatikosta jostain kentältä. Tarkkuuskiväärin ammusmäärä on rajallinen, joten sitä tulee käyttää harkiten. Vihollisten aseiden hyödyntämistä muun kuin kulkuneuvojen tai paikalleen pultattujen aseiden muodossa jäin kaipaamaan. Ehdottomasti hauskin ase ovat räjähde-ekspertin mukanaan raahaamat karhunraudat. Silti olisin kaivannut enemmän hiljaisia tappokeinoja peliin joka suosii hiljaa tappamista.
Grafiikka on viistosti ylhäältäpäin kuvattua sekä käsipiirrettyä ja siten erittäin hienoa ja yksityiskohtaista, mutta toisaalta elotonta melko, sillä ainoastaan vesi on sotilaiden ja ajoneuvojen lisäksi animoitu. Värit ovat luonnollisia ja maisemat raunioineen ja kraattereineen uskottavia toisen maailmansodan maisemia. Kaksiulotteisuus tosin hankaloittaa talojen ja muiden elementtien takana liikkumista. Äänet koostuvat pyssyjen paukkeesta, tykkien kumahtelusta ja ajoneuvojen hurinasta ja kolinasta. Pistoolit kuulostavat vaatimattomilta ja tarkkuuskivääri on ilmeisesti myös vaimennettu, sillä siitä kuuluu vain pieni pihahdus. Natsien hölinää sen sijaan on hauska kuunnella, tosin he avaavat sanasen arkkunsa vain vihollisia havaittuaan. Omat soltut sen sijaan laukovat käskyjä antaessa herkeämättä muutamaa lausettaan, mutta tämän saa halutessaan pois asetuksista. Immersiota syventävästi tehtäväselostukset lukee vakuuttavasti brittikomentajalta kuulostava ääninäyttelijä. Musiikki on alkuvalikoista lähtien tunnelmallista sekä komeaa ja korostaa tiivistä tunnelmaa varsinkin välivideoissa hienosti. Itse pelin aikana musiikkia ei juuri kuule. Moninpeli onnistuu mm. lähiverkon kautta, mutta muutaman testin perusteella se sekoilee välillä melko harmittavasti.
Kokonaisuutena Commandos: Behind Enemy Lines on varsin mallikkaasti ja näyttävästi toteutettua sekä kekseliästä hiippailuun keskittyvää naksuttelua, joskin monia pieniä puutteita löytyy ja vaikeusaste on säädetty aivan liian tiukaksi. Vaikeudesta johtuen en ole koskaan päässyt peliä noin yhtätoista tehtävää pidemmälle ilman koodeja. Myöhemmissäkään tasoissa en ole pärjännyt kovin hyvin ilman kuolemattomuus koodia. Vielä kun en pitkään aikaan pystynyt asentamaan peliä uudelleen huoneessani olleelle Windows 98 -koneelle, koska Installshield ohjelma ei koskaan toiminut oikein, ei ole mikään ihme että pelin läpäisy jäi kesken. Sain Commandos: Behind Enemy Lines toivottuna lahjana vanhemmiltani sen ilmestymisen
aikoihin eikä se vaikeudestaan huolimatta tuottanut pettymystä, sillä sen läpäisy on ajan ja panostuksen avulla täysin mahdollista vaikka turhautumista saattaakin esiintyä. Sarjan kahden seuraavan osan hankkimistakin olen harkinnut.
Crazy Taxi
Crazy Taxin pääpeli tapahtuu suuressa kaupungissa, jossa tehtävänä on kuskata mahdollisimman paljon asiakkaita paikasta toiseen ennen ajan loppumista. Pelaaja voi valita muutamasta eri hahmosta, joilla jokaiselle on erinäköinen auto. Autojen tehot tosin ovat identtiset. Paitsi nopeasta palvelusta ihmisiä kuskatessa saa bonuksia myös hypyistä ja tiukoista ohituksista. Matkustajia on myös useaa eri vaikeusastetta, mikä tarkoittaa pidempää reittiä ja tiukempaa aikarajaa. Matkustajien kuskailu kaoottisessa kaupungissa on hauskaa jonkin aikaa, mutta alkaa todella pian toistaa itseään. Myös vaikeustaso on varsin korkea ja auton ohjaaminen on paikoin hankalaa, johtuen omituisesta ajotuntumasta ja ohjaustavasta. Ärsyttävästi myös valikoissa liikutaan samalla tavalla kuin autolla vaihdetaan vaihteita.
Kaupunkiseikkailun lisäksi pelissä on sarja erilaisia temppuja ja tehtäviä, kuten pituushyppy hyppyristä tai ison asiakasporukan kuskaaminen monimutkaisen radan läpi. Pituushypyssä tavoitepituutta on yleensä mahdoton saavuttaa ilman turboa, jonka tekeminen opetetaan vain tekstin muodossa. Turbon tekeminen vaatii sekunnin sadasosan tarkkaa ajoitusta, joka tekee kaikista sitä vaativista tempuista turhauttavan vaikeita. Sama koskee käsijarrukäännöstä, joka on todella vaikeaa turboakin hankalampi tehdä. Kaikissa tehtävissä on myös erittäin tiukat aikarajat, jolloin useimmiten yksi pienikin virhe tarkoittaa turhauttavaa alusta aloittamista. Aikarajoja voi tosin hiukan höllentää asetusvalikosta. Tehtävien läpäisy ei avaa mitään bonuksia kuten uutta kaupunginosaa pääpeliin tai uusia kuskeja vaan ainoastaan entistä vaikeampia lisätehtäviä.
Kokonaisuutena Crazy Taxi on varsin hupaisaa arcade ajelua, jossa kuitenkin on liikaa puutteita ja huonoja puolia ollakseen kiinnostava kovin pitkään. Pieninä annoksia sen voisi jaksaa läpäistä paremman puutteessa. Sain pelin kopion sedältäni muutama vuosi sitten. Peli on kuitenkin niin vanha ja hankala, että en ole pahemmin tosissani jaksanut yrittää sen läpäisyä.
