Red Alert 2 on perinteinen tukikohdan rakentamiseen ja resurssienhallintaan keskittyvä reaaliaikainen strategiapeli ja osa Command & Conquer jatkumoa. Edeltäjänsä tavoin Red Alert 2 kertoo vaihtoehtoisen toisen maailmansodan tarinan, jossa neuvostoliitto hyökkää Amerikan ja muiden liittoutuneiden kimppuun. Peli ei missään nimessä ole teknologialtaan realistista toisen maailmansodan kalustoa, vaan siinä on paljon kekseliäitä ja hienoja kuvitteellisia aseita, kuten tesla käämit, Chronosphere niminen teleportaatio -laite sekä suojapukuihin sonnustautuneet uraanitankoja kantavat autioittajat.
Pelissä on kolme kampanjaa: Lyhyt tutoriaali kampanja, sekä oma kampanja molemmille osapuolille. Liittoutuneiden kampanja alkaa New Yorkin puolustamisella neuvostoliiton hyökkäystä vastaan ja päätyy monien paikkojen kuten Puolan, Havaijin ja Jukatanin niemimaan kautta Moskovaan Punaisen torin valloittamiseen ja Kremliin tuhoamiseen. Neuvostoliitto aloittaa massiivisella hyökkäyksellä Washingtoniin tuhoamalla Pentagonin ja päätyy paikkojen kuten Pariisin, Alaskan ja Siperian kautta kuvitteellisen Neuvostojohtaja Presidentti Romanovin kapinoineen kakkosmiehen ja selvänäkijä Yurin salaiseen piilopaikkaan. Tästä jatkuukin pelin lisäosa Yuri’s Revenge. Ensimmäisestä Red Alertista poiketen tehtäviä ei jossain kohdin ole valittavana kahdesta eri vaihtoehdosta.
Molemmat kampanjat koostuvat suurilta osin perinteisiltä rakenna tukikohta ja tuhoa vastustajan vastaava -tehtävistä, mutta täysin erilaisia mukavan vaihtelevia tehtäviäkin on paljon. Parhaita näistä ovat. mm. Neuvostoliiton missio Pariisissa, jossa he vievät Eiffel -tornin juurelle muutaman kannettavia tesla käämejä käyttävän tesla trooper -yksikön, jolloin torni muuttuu jättiläismäiseksi tesla käämiksi. Liittoutuneet mm. koukkaavat amerikkalaisilla SEAL erikoisjoukoillaan Jukatanin niemimaan kautta Maya-intiaanien pyramideja vilisevän maisemissa tuhotakseen neuvostoliiton aikeet jäljitellä heidän prismatorni -aseteknologiaansa. Kaiken kaikkiaan tehtävät ovat todella hauskoja ja mielenkiintoisia sekä vaikeimmallakin vaikeusasteella läpäistävissä, kunhan osaa soveltaa taktiikkaansa eikä aina tee kaikista ilmeisimpiä ratkaisuja esim. tukikohdan sijainnen suhteen.
Kummallakin osapuolella on tuttuun tapaan täysin omat yksikkönsä tällä kertaa myös perussolttujen ja resurssirekkojen osalta. Siinä missä neuvostoliiton perusmosurit ovat halpoja kouluttaa, liittoutuneiden General Infantry -yksikkö on kalliimpi, mutta voi linnoittautua hetkessä hiekkasäkkien taakse ison konekiväärin kera. Venäläisten resurssirekka osaa puolustaa itseään konekiväärillä samalla kun se kerää rautamalmia tai timantteja maastosta. Liittoutuneiden rekka taasen pystyy hetkessä teleporttaamaan takaisin rautajalostamolle käyttäen Chronosphere -teknologiaa. Lisäksi joissain kampanjatehtävissä on jokaiselle Skirmish peleissä käytetyille valtioille ominaisia yksiköitä, kuten irakilaisten autioittajia, libyalaisten pienen ydinpommin sisältäviä itsemurharekkoja, brittien tarkka-ampujia tai saksalaisten tankintuhoajia.
Monikäyttöisin yksiköistä on liittoutuneiden jalkaväkitaisteluvaunu, joka muuttuu sen mukaan, mikä jalkaväkiyksikkö sen sisällä on. Normaaliaseistus on maahan ja ilmaan ammuttava ohjuspatteri, jonka perusmosuri muuttaa jalkaväkeä niittäväksi konekivääriksi, tai insinööri liikkuvaksi kulkuneuvoja korjaavaksi korjaajayksiköksi. Pelissä on tukku käteviä ominaisuuksia omaavia uusia yksiköitä, kuten liittoutuneiden hämäystankki, joka osaa naamioitua puuksi paikallaan ollessaan. Kätevä yksikkö on myös neuvostoliiton vikkelä hämähäkkirobotti, joka tappaa jalkaväkeä yhdellä hypyllä ja osaa tunkeutua kulkuneuvojen sisälle tuhoten ne vähitellen sisältä käsin selviten itse vahingoittumattomana, jolloin ainoa keino tuhota robotti on ehtiä korjaustelakalle ennen tuhoutumista. Myös lähes minkä tahansa yksikön hallintaansa ottamiseen kykenevä Yurin oppilas eli Yuriitti on varsin kätevä monessa tilanteessa. Mukana on myös muutamia todella omituisia yksiköitä, kuten laivoja kiusaavat jättikalmarit ja niiden häätöön erikoistuneet psyykkisillä voimilla varustetut delfiinit. Yksiköt eivät kuitenkaan ole liian turhia tai täysin naurettavia, kunhan ei ota muutenkin paljon huumoria sisältävää peliä liian vakavasti.
Vakooja on tällä kertaa aluksi yhtä haavoittuvainen kuin perussolttu, kunnes vakooja analysoi näkemänsä vihollisen (tai liittolaisen) ulkonäön ja muuttuu siksi. Koomisesti vakooja voi tästä johtuen naamioitua vaikka lehmäksi. Rahan ja teknologian varastamisen (automaattinen ylennys jonkin yksikön jokaiselle tulevalle kappaleelle) ohella vakooja voi sammuttaa tukikohdan sähköt joksikin aikaa, jolloin esim. erikoisagentti Tanya voi hipsiä tuhoamaan tesla käämit. Tätä yhteistyötä hyödynnetäänkin monessa tehtävässä. Yksiköiden hauska ääninäyttely on edelleen tallella. Tällä kertaa myös yksiköiden tasapaino on selvästi parempi, sillä esim. myös venäläisillä on muitakin laivoja kuin sukellusveneet ja kuljetusalukset, ja liittoutuneiden tankit eivät enää ole neuvostoliiton vastaavia selvästi heikompia. Kokonaisuutena yksiköt ovat todella hienoja, mielenkiintoisia ja hyvin tasapainotettuja, ja heidän erikoisominaisuutensa hallinta on helppoa pikanäppäinten ansioista.
Molempien osapuolten rakennukset ovat myös täysin erilaisia muutamaa perusrakennusta lukuun ottamatta, joilla yhteistä on vain sama nimi. Molemmilla on perusrakennusten lisäksi puolustusrakennukset, sekä kaksi erikoishyökkäysrakennusta. Neuvostoliitto luottaa puolustuksessa perinteisiin tesla käämeihin, mutta tällä kertaa niiden tehoa voi parantaa tesla trooper yksiköllä. Neuvostoliiton suurta energiankulutusta auttaa uusi kookas ydinvoimala rakennus, joka tosin tuhoutuessaan räjähtää komeasti ja tappaa kaiken elävän sekä tekee vahinkoa elottomille yksiköille lähistöllä ja jalkaväelle kauempanakin. Liittoutuneiden paras puolustus ovat prismatornit, jotka saavat lisävoimaa kantaman päässä olevista muista vapaista prismatorneista. Kehittyneimmät liittoutuneiden rakennukset sallivat keinotekoisen jättiukkosmyrskyn luomisen sekä yksikköjoukon siirtämisen mihin tahansa kartalla. Venäläiset sen sijaan luottavat perinteisiin ydinohjuksiin ja joukon yksiköitä hetken aikaa vahingoittumattomiksi tekevään rautaesirippu -laitteeseen.
Uutuutena kartalla saattaa olla myös neutraaleja rakennuksia, jotka voi vallata insinöörillä, kuten rahaa tuottavat öljypumput ja laskuvarjojoukkoja luovat lentokentät. Tärkein uudistus rakennusten osalta on kuitenkin se, että jalkaväki voi linnoittautua niihin suurellakin joukolla tuhoten helposti jopa tankkeja jotka kulkevat ohitse. Linnoitukseksi kelpaavat niin rantavahdin koppi, kuin ravintola tai kokonainen pilvenpiirtäjä. Kun tällainen siviilirakennus kärsii tarpeeksi vahinkoa, joutuu jalkaväki hylkäämään sen. Rakennuksen voi toki korjata insinöörillä, ellei vihollinen tuhoa sitä kokonaan. Parasta suojaa antavat bunkkerit. Lisäyksenä rakennusten linnoittaminen on mainio ja se tuo peliin mukanaan paljon uutta strategista syvyyttä mm. tukikohdan sijainnin suhteen. Suurkaupungin kaduille pystytetty tukikohta saa halvalla nopean ja melko tehokkaan puolustuksen linnoittamalla sotilaita lähirakennuksiin. Toisaalta tekoäly ei aina tunnu osaavan linnoittautua paikkoihin, jossa siitä olisi eniten hyötyä.
Tehtävien välissä nähdään tuttuun tapaan hienoja, hauskoja ja varsin laadukkaasti toteutettuja näyteltyjä välivideoita. Näyttelijät ovat varsin taidokkaita eikä pelin ääninäyttely muutenkaan ole usein monien pelien tapaan surkeaa tai ylinäyteltyä. Liittoutuneiden videoissa esiintyvät mm. tuttu erikoisagentti Tanya, jota esittää Kari Wuhrer, sekä hupsu ja hajamielinen professori Einstein. Neuvostoliiton puolella on vähemmän näyttelijöitä, mutta he ovat sitäkin vakuuttavia rooleissaan. Tehtävissä on toki selkeät tehtäväselostukset, mutta varsin kiehtovan juonen kärryillä ei pysy kovin hyvin jos jättää välivideot väliin. Pelin musiikki on varsin tunnelmallista ja ensimmäisen Red Alertin tapaan sen verran mieleenpainuvaa, että sitä ei halua kytkeä pois. Muut äänet toimivat kellon tarkkuudella jokaisesta konekiväärin nakutuksesta isoihin räjähdyksiin eikä pätkimistä esiinny suureleisen toiminnankaan keskellä.
Peligrafiikka on isometristä ja mukavan selkeää, värikästä sekä yksityiskohtaista. Kameraa ei kuitenkaan pysty kääntämään tai zoomaamaan mitenkään, mutta sen liikkumisnopeus on hyvin säädettävissä. Jokainen yksikkö on helposti tunnistettavissa ja rakennusten taakse jäävät yksiöt paikallistaa helposti. Animaatio on selkeää ja efektit hienoja erityisesti erikoisaseiden osalta. Käyttöliittymä on monelta osin identtinen ensimmäisen Red Alertin kanssa, mutta nyt mukana ovat myös mm. kätevät rakennusjonot. Tuttuun tapaan kaikille rakennuksille ja yksiköille on omat pikanäppäimensä ja tälle kertaa ne on jaettu kahden kategorian sijaan neljään. Peliin saa internetistä todella monikäyttöisen ja laajan skenaarioeditorin, jolla omien tehtävien tekeminen onnistuu vaivatta. Pelissä on myös moninpeli 1-8 pelaajalle, mutta sitä en ole koskaan pystynyt kokeilemaan. Tälle ei tosin ole niinkään ollut tarvetta, sillä edellisestä osasta kehittynyt tekoäly tarjoaa tarpeeksi vastusta, joskin se pärjää Skirmish -tehtävissä selvästi kampanjaa huonommin.
Kokonaisuutena Red Alert 2 on kaikkea sitä mikä teki ensimmäisestä Red Alertista todella mainion pelin: Hienoja, hauskoja ja hyvin näyteltyjä välivideoita, paljon vaihtelevia ja mielenkiintoisia tehtäviä, monipuolisia sekä mielikuvituksellisia yksiköitä yhdistettynä selkeään grafiikkaa ja hienoihin ääniin sekä musiikkiin. Periaatteessa Red Alert 2:ssa ei ole edes yhtään ensimmäisen osan vanhoista yksiköistä, vaan ainoat yhteiset tekijät ovat alkuasetelma ja osa käyttöliittymää. Silti Red Alert 2 on jo loistavaa edeltäjäänsä nautittavampi, viihdyttävämpi ja toimivampi kokonaisuus, sillä se tekee saman mutta paremmin, laajemmin, kauniimmin ja tasapainoisemmin. Hankin Red Alert kakkosen joskus sen ilmestymisen jälkeen ja sittemmin olen pelannut sen kahdesti läpi. Lisäosa Yuri’s Revengen hankkimistakin olen vakavasti harkinnut.
Kehdosta hautaan
Kehdosta hautaan on kokenut osittain saman kohtalon kuin monet muut VHS elokuvani DVD:n valta-aikana: En ole katsonut sen kuin kerran pian sen lahjaksi saamisen jälkeen ja suurin osa sen juonesta ja tapahtumista on jo paininut unholaan. Tämä kielii siitä että elokuva ei ole mikään ikimuistoinen elokuva, mutta sen verran muistan että hienoa toimintaa ja varsinkin tappelua siinä riitti. Jet Li potkii komeilla lähitaisteluliikkeillä montakin pahista kerralla turpaan DMX:n hoitaessa perinteisemmän nyrkinheiluttelun ja ammuskelun. Sivuosissa nähdään hauskat Tom Arnold sekä mm. loistavan The Shieldin neljännestä kaudesta tuttu Anthony Anderson. Turpaanmätön ja ammuskelun ohella muistan varsin hienoja takaa-ajokohtauksia mm. mönkijöillä toteutettuna. Jet Lin lisäksi turpaanmättöä harrastavat paikoin elokuvan naiskauneuskiintiön täyttävät Kelly Hu ja Gabrielle Union. Musiikkiraitakin on täynnä suuria tähtiä kuten Eminem sekä DMX itse ja se sopii mainiosti elokuvan tunnelmaan. Juonesta nyt en pahemmin muista muuta, kuin että se oli varsin nautittava muttei kuitenkaan erityisen kekseliäs. Kelpoa lauantai-illan viihdettä siis joka sopii sekä hip-hopin että itämaisten taistelulajien ystäville.
Kehdosta hautaan on kokenut osittain saman kohtalon kuin monet muut VHS elokuvani DVD:n valta-aikana: En ole katsonut sen kuin kerran pian sen lahjaksi saamisen jälkeen ja suurin osa sen juonesta ja tapahtumista on jo paininut unholaan. Tämä kielii siitä että elokuva ei ole mikään ikimuistoinen elokuva, mutta sen verran muistan että hienoa toimintaa ja varsinkin tappelua siinä riitti. Jet Li potkii komeilla lähitaisteluliikkeillä montakin pahista kerralla turpaan DMX:n hoitaessa perinteisemmän nyrkinheiluttelun ja ammuskelun. Sivuosissa nähdään hauskat Tom Arnold sekä mm. loistavan The Shieldin neljännestä kaudesta tuttu Anthony Anderson. Turpaanmätön ja ammuskelun ohella muistan varsin hienoja takaa-ajokohtauksia mm. mönkijöillä toteutettuna. Jet Lin lisäksi turpaanmättöä harrastavat paikoin elokuvan naiskauneuskiintiön täyttävät Kelly Hu ja Gabrielle Union. Musiikkiraitakin on täynnä suuria tähtiä kuten Eminem sekä DMX itse ja se sopii mainiosti elokuvan tunnelmaan. Juonesta nyt en pahemmin muista muuta, kuin että se oli varsin nautittava muttei kuitenkaan erityisen kekseliäs. Kelpoa lauantai-illan viihdettä siis joka sopii sekä hip-hopin että itämaisten taistelulajien ystäville.
