Event Horizon - viimeinen horisontti (Event Horizon) DVD versio:2-Disc Collector's Special Edition Genre: Sci-fikauhu Ohjaaja: Paul W. S. Anderson Pääosissa: Laurence Fishburne, Sam Neil Maat: Britannia/USA Vuosi: 1997 (Collector's Edition 2006) Kesto: 1h 32min Ikäraja: K-15 Arvosana (asteikolla 0-10):9,3
Vuonna 2047 avaruusalus Lewis & Clark lähtee etsimään seitsemän vuotta aiemmin mystisesti kadonnutta alusta Event Horizon, joka on yllättäen löydetty täysin vahingoittumattomana. Millerin (Laurence Fishburne) johtama miehistö ei tiedä, mikä yllätys heitä kadonneeksi luullussa Event Horizonissa odottaa. Retkikunnan mukana matkaava tiedemies Weir (Sam Neill) puolestaan tietää aluksen salat, muttei suostu kertomaan niitä miehistölle. Mutta hänkään ei tiedä, missä Event Horizon on ollut seitsemän vuotta. Alukseen päästyään miehistöä odottaakin ikävä yllätys...
Event Horizon on loistava aliarvostettu sci-fikauhuklassikko. Se ilmestyi Suomessa suoraan videolle vuoden 1998 toukokuussa, vaikka se ei 70-miljoonan dollarin budjetillaan ole mikään pikkutuotanto. Näin elokuvan ensimmäisen kerran kun se esitettiin televisiossa muutama vuosi myöhemmin. Sen jälkeen katsoin sen kaksi kertaa VHS:ltä (TV:stä nauhoitettuna) kunnes törmäsin sen viime vuonna julkaistuun Collector’s Editioniin ollessani joulukuussa kavereideni kanssa jouluostoksilla Stockmannilla. Leffan fanina sekä halvahkon hinnan ja hienon pakkauksen myötävaikutuksesta se oli minulle pakko-ostos. Enkä ole katunut. Muutamasta katselukerrasta huolimatta leffa ei ole päässyt vanhentumaan. Varsinkaan kun nyt sain nauttia siitä DVD-tason kuvanlaadulla laajakuvatelevisiosta. Extrojakin riittää ja ne ovat todella mielenkiintoisia. Extrojen ja hienon pakkauksen lisäksi paketissa on pieni vihkonen, joka selittää elokuvan synnyn taustoja sekä ideoita Event Horizon aluksen takana.
Itse elokuvan juoni on Matrixin ja Star Wars saagan jälkeen ehkä kekseliäin sci-fi juoni koskaan. Juoni sekoittaa todella hienosti realistista ja kuvitteellista sci-fiä selkäpiitä karmivaan kauhuun ja hienoon toimintaan sekä visuaalisesti säväyttäviin maisemiin. Elokuva poikkeaa muista sci-fikauhu leffoista siten, että pahiksena ei ole mikään hirviö tai ihminen, vaan Event Horizon alus itse. Alus on käynyt helvetissä ja tietää jokaisen miehistön jäsenen pahimmat pelot ja painajaiset, ja saa heidät kokemaan ne. Pelottavan kauhun lisäksi elokuva luokiteltiin sen ilmestyessä K-18 mm. runsaan verenkäytön takia. DVD:n takana tosin lukee K-15, mutta en suosittele elokuvaa heikkohermoisille. Verellä ei kuitenkaan mässäillä liikaa tai turhaan vaan se vain tehostaa kauhuelementtiä entisestään. Elokuvassa on myös vahvaa survival horror tuntua, kuten ohjaaja Paul W. S. Andersonin myöhemmässä teoksessa Resident Evil. Tosin tämän elokuvan hirviöihin eivät tavalliset aseet tehoa. Juoni muistuttaa monella tasolla sci-fikauhuklassikkoa Alien - kahdeksas matkustaja. Ehkä juuri tämän takia se onkin niin hieno. Roolisuorituksissa loistaa Laurence Fishburnen lisäksi erityisesti Sam Neil, joka ei kestä painajaistensa elämistä yhä uudelleen vaan joutuu oman luomuksensa valtaan ja yhtyy sen julmiin suunnitelmiin uuden miehistön turmelemisessa. Kaiken kaikkiaan Viimeinen horisontti on ehdottomasti yksi lempi sci-fi ja kauhu leffoistani The Matrixin ja Saw:in ohella ja pakkaukseltaan toistaiseksi hienoin DVD kokoelmassani.
Blaze & Blade: Eternal Quest on PC käännös samannimisestä PlayStation ykkösen japanilaisesta manga seikkailuroolipelistä. Sain pelin The World of Strategy III -nimisellä kokoelmalla - Yksi monista isäni tuliaisista Virosta vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Osuvasti nimetyssä kokoelmassa kaikki pelit eivät kuitenkaan ole millään tavalla strategiapelejä. Blaze & Blade on siis yksi niistä. Koska en pidä yhtään mistään manga- tai animeaiheisista peleistä tai japanilaisista roolipeleistä yleensä, en ole koko peliin koskaan hipaissutkaan. Lukuisat surkeat arvostelupisteet sekä arvostelijoilta että pelaajilta vahvistavat valintaani. Grafiikkakin näyttää kuvissa aivan karsealta. Paska mikä paska… kolmetoista on selvästikin epäonnenluku :D! Kuvanlaittokaan ei lukuisista poppakonsteista huolimatta toimi normaalisti.
Black & White Genre: Reaaliaikainen strategia Kehittäjä:Lionhead Studios Julkaisija:Electronic Arts Vuosi: 2001 Arvosana (asteikolla 0-10): 6,1
Black & White on raskaasti hypetetty jumalsimulaation vaatteisiin puettu reaaliaikainen strategiapeli. Pelaaja astuu jumalan saappaisiin ja johdattaa häntä palvovan kansan läpi useiden tehtävien, joissa taistellaan pahaa Nemesis jumalaa ja hänen seuraajiaan vastaan. Pelin käyttöliittymänä toimii pääosin jumalan oma leijuva käsi. Kädellä pelaaja voi tarttua lähes kaikkeen ja vaikka heitellä kiviä, puita tai ihmisiä ympäriinsä. Käden liikkeillä tehdään myös opitut loitsut. Erilaiset asetukset löytyvät pelaajalle pystytetystä temppelirakennuksesta.
Jumalan vasempana kätenä toimii elukka, jonka laji valitaan muutamasta eri vaihtoehdosta pelin alussa. Elukka on yksinään täysin avuton joten pelaajan tulee joko jatkuvasti ruokkia ja hoitaa sitä, tai opettaa se huolehtimaan itse itsestään. Elukkansa voi opettaa esim. kalastamaan itselleen ruokaa tai vaikka syömään kyläläisiä aina kun sillä on nälkä. Tarpeeksi pitkälle edettyään sen voi opettaa esim. heittelemään tulipalloja vihollisen kyläläisten tai elukan päälle. Siinä missä hyvä jumala opettaa elukkansa kastelemaan peltoja ja keräämään viljat viljavarastoon, pahan jumalan lemmikki heittelee kyläläisiä ympäriinsä ja ulostaa heidän päälleen. Opetus toimii palkkio tai rangaistus periaatteella. Hyvistä teoista elukkaa silitetään ja pahoista annetaan litsareita päin pläsiä. Täysin vapaana kulkemisen lisäksi elukalleen voi laittaa yhden kolmesta erilaisesta hihnasta. Eri hihnoja ovat aggressiivinen, ystävällinen ja neutraali hihna. Lisäksi hihnan pituutta voi rajoittaa ja sen voi kiinnittää esineisiin. Elukka myös kasvaa pituutta tai leveyttä tai ei kasva ollenkaan riippuen sen ruokavaliosta ja liikunnan määrästä.
Pelaajan ja hänen elukkansa teot yhdessä muovaavat jumalan imagon pahan tai hyvän suuntaan kyläläisten silmissä. Kyläläiset siis joko palvovat pelaajaan pelon tai ihailun voimalla. Pelaajan suuntaus vaikuttaa fyysisesti ja graafisesti maastoon tehden siitä sitä synkemmän mitä pahempi pelaaja on. Myös elukan ulkonäkö muuttuu sen tekojen myötä. Neutraaleja tai vihollisjumalaa palvovia kyliä voi taivutella puolelleen rakentamalla suuren ihmeen tai muilla keinoilla kuten pelottelulla tai lahjoilla.
Kyläläiset harjoittavat itsekseen eri ammatteja kuten maanviljelyä, puunhakkuuta ja kalastusta, mutta pelaaja voi myös määrätä heidät ammatteihin esim. tiputtamalle puunhakkaajan pellolle. Käden ohjauksen hankaluuden takia pudotus tosin saattaa olla pikku-ukolle liikaa ja pelaajasta tulee väkisinkin paha jumala. Kyläläiset lisääntyvät pussaamalla toisiaan. Lisääntyminen on tarpeen erityisesti armeijaa rakentaessa, sillä sotilaiksi värvätään vain miehet. Tosin sodan päätyttyä lisääntyminen voi olla jopa mahdotonta, jos yhtään miestä ei ole elossa.
Päätavoitteen eli vihollisen käännyttämisen tai kukistamisen lisäksi pelissä on pieniä sivutavoitteita, jotka on ripoteltu maastoon kyläläisten tai kylttien muodossa. Jotkin alkupelin sivutavoitteista liittyvät myös elukan koulutukseen. Sivutavoite voi olla esim. kadonneen lapsen etsiminen, jolloin hyvis jumala palauttaa lapsen vahingoittumattomana äidilleen, kun taas pahis tylysti mätkäyttää kuolleen lapsen äitinsä eteen.
Uusien rakennusten ja suuren ihmeen rakentaminen hoituu erittäin hankalalla systeemillä, jossa pelaaja ottaa rakennusmateriaalilaatikoita ja pinoaa niistä tietyn kuvion halutessaan eri rakennuksen. Systeemi on kekseliäs, mutta vaatisi todella paljon hiomista ollakseen edes siedettävästi toimiva. Myös loitsujen taikominen käden liikkeillä on paikoin todella hankalaa ja jotain pikanäppejä todella kaivattaisiin, kun vihollisen hyökätessä yrittää hektisesti saada aikaan tulipalloa, sillä aikaa kun vihollinen jyrää kyläsi lähes maan tasalle.
Black & White on todella omaperäinen ja kaunis peli, mutta kärsii tylsästä toistosta ja huonosta käyttöliittymästä. Kameraa kyllä voi siirtää kaikkialle vaikka missä suunnassa ja äänetkin ovat mainioita. Maan pinnalla kuulee työläisten laulavan iloisesti tai vapisten hiljaa peloissaan. Kauemmas zoomatessa kuulee enää satunnaista linnunlaulua ja lopulta vain tuulen suhinaa. Grafiikka on hienoa ja onnistuessaan loitsuefektit näyttäviä. Pohjimmiltaan Black & White on vain karkilla kuorrutettu ohjelmointilelu tai tamagotchi, joka yrittää samalla kovasti olla vakavasti otettava strategiapeli, mutta ei jaksa elukan kanssa leikkimisen lisäksi kiinnostaa kovin kauaa.
Vuosituhannen vaihteen tienoilla perheessäni oli jonkun aikaa sellainen ”perinne”, että minä ja siskoni saimme aina lukuvuoden päätteeksi lahjaksi yhden valitsemamme pelin. Minä tein sen virheen, että valitsin vuonna 2001 Black & Whiten. Se oli saanut hyviä arvosanoja siitä huolimatta, ettei siinä ollut monia vuosien saatossa hypetettyjä ominaisuuksia ollenkaan tai vain erittäin rajoitettuna. Siihen aikaan ei tainnut juurikaan olla muita pelejä, joita olisin halunnut tai en jo omistanut, joten valitsin Black & Whiten. Sittemmin en ole jaksanut pelata sitä paria ensimmäistä tehtävää enempää, mutta elukan kanssa olen jaksanut puuhata jonkin verran. Kuitenkin loppujen lopuksi Black & White oli pettymys ja virhehankinta.
Hyvää: + Grafiikka ja äänet + Omaperäisyys + Elukka
Huonoa: - Huono käyttöliittymä - Enemmän tamagotchi kuin oikea peli - Toistaa itseään - Konevaatimukset ilmestyessään
Axis & Allies: Iron Blitz Genre: Vuoropohjainen strategia Kehittäjä & julkaisija:MicroProse Vuosi: 1999 Arvosana (asteikolla 0-10): Ei arvosanaa
Axis & Allies: Iron Blitz on toiseen maailmansotaan sijoittuvaa vuoropohjaista taktista taistelua. Pelaaja asettuu jonkun sodassa olleen kansan armeijan komentajan saappaisiin ja kokee toisen maailmansodan taistelut Natsien salamasodasta normandian maihinnousun kautta Hiroshiman ja Nagasakin pommituksiin hyökäten maa- meri- ja ilmavoimilla. Pelissä on kahdeksan erilaista skenaariota, joissa voi valita historiallisesti tarkan kulun tai itse määrätä kokonaan sodan kulun.
Yllä oleva teksti oli suomennos ja tiivistelmä pelin kuvauksesta eikä pääosin perustunut omaan kokemukseeni, sillä siitä huolimatta että peli on Microprosen käsialaa ja pidän vuoropohjaisista strategiapeleistä, en ole peliä juuri yhtään pelannut. Jostain syystä heksapohjaiset toiseen maailmansotaan sijoittuvat strategaipelit kuten Steel Panthers ja Close Combat eivät koskaan ole olleet suosikkejani. Pidän enemmän neliöruuduista koostuvista laajemmista eli muuhunkin kuin sotaan keskittyvistä peleistä kuten Civilization -sarja ja muut Sid Meierin tuotokset.
Sain pelin "Welcome to the New World 30" nimisen kokoelman mukana, jonka sain tuliaiseksi isältäni hänen yhdeltä Vironmatkoistaan. Kyseessä on sama kokoelma, jossa on aikaisemmin arvostelemani Abomination: The Nemesis Project, sekä monta muuta peliä, joita olen kokeillut vain erittäin vähän tai en ollenkaan. Lähinnä koska arvostelujen tai kokeilun perusteella ne ovat olleet niin huonoja tai keskikertaisia, että lukuisat paljon paremmat keskeneräiset pelit ovat vieneet voiton. Axis & Allies: Iron Blitz kuuluu erittäin vähän kokeilemiini peleihin, joten en anna sille vielä mitään arvosanaa. Tosin tuskin tulen arvosanaa sille koskaan antamaankaan, sillä se on jo kahdeksan vuotta vanha peli eikä tyypiltään (toisen maailmansodan heksasotastrategia) kuulu ollenkaan lemppareihini. Tosin entinen luokkalaiseni (se jolta sain 1942: Pacific Air War -pelin) tykkää nimenomaan edellämainituista Steel Panthers ja Close Combat -peleistä ja muutenkin toiseen maailmansotaan sijoittuvista peleistä, joten ehkä minun pitäisi antaa hänelle tämä peli "kiitokseksi" Pacific Air War -pelistä... kjeh, kjeh! Tosin hän varmaan rakastuisi peliin hetkessä :/.
Sid Meier's Alien Crossfire Genre: Vuoropohjainen strategia Kehittäjä: Firaxis Julkaisija: Electronic Arts Vuosi: 1999 Muuta: Lisäosa, joka vaatii alkuperäisen pelin Arvosana (asteikolla 0-10):8,7
Alien Crossfire on ensimmäinen ja ainoa lisäosa Sid Meier’s Alpha Centauriin. Se lisää peliin 7 uutta ryhmittymää, muutamia maamerkkejä, kapseleista tulevia yllätyksiä, alkuperäisolentoja sekä lukuisien uusien keksintöjen myötä saatavia uusia rakennuksia, salaisia projekteja sekä aseita, suojia ja erikoisominaisuuksia. Grafiikasta joitain yksittäisiä kuvia ja yksityiskohtia on paranneltu. Myös uusilla roduilla, yksiköillä ja rakennuksilla tietysti on omat grafiikkansa, mutta muuten ulkokuori on ennallaan.
Uusista ryhmistä viisi on ihmisistä tai androideista koostuvia ja kaksi vieraan avaruusrodun edustajia. Useimpien uusien ihmisryhmittymien taustatarina on jostain vanhasta ryhmittymästä erkaantuminen, mutta muukalaisten tarina on monimutkaisempi. Tuhansia vuosia sitten muukalaiset suorittivat kokeita useilla planeetoilla, joista Chironia he kutsuvat nimellä Manifold Six. Kokeet jättivät jälkeensä yhden planeetan pinnalla olevista maamerkeistä: Mystisen Manifold Nexuksen, jonka voimat sekä muukalaiset että ihmiset saavat käyttöönsä valtaamalla sen. Myöhemmin erilaisten keksintöjen myötä sen muista voimista voivat nauttia kaikki ryhmät.
Muukalaisrodun keskuudessa syntyi suuri sotaan johtanut kiista koskien planeetoilla tehtyjä kokeita, jolloin planeetan sijainti tuhoutui arkistoista ja rotu jakautui kahteen eri leiriin, jotka ovat sotineet siitä lähtien. Nyt tuhansia vuosia myöhemmin yksi kummankin ryhmän tiedustelualuksista saapuu Chironin kiertoradalle viisi vuotta ihmisten saapumisen jälkeen. Taistelun tiimellyksessä kummankin alus vaurioituu ja syöksyy maahan mukanaan muutama selviytyjä.
Muukalaiset siis aloittavat pelin viisi vuotta ihmisryhmien jälkeen ja ovat jatkuvassa sodassa keskenään, sillä he eivät voi sietää toisiaan. Muukalaisroduilla on keskenään erilaisten bonusten lisäksi eri tavoitteet planeetalla. Huolehtijat haluavat löytää Manifold Nexuksen ja antaa sen tuoman voiman jatkaa luonnollista kulkuaan ilman häiriöitä. Vallananastajat haluavat niin ikään löytää Nexuksen, mutta he haluavat suojelun sijaan hyödyntää sen voimaa omiin tarkoituksiinsa. Huolehtivan luonteensa takia huolehtijat saavat bonuksia ekologiaan ja puolustukseen ja ovat passiivisempia kuin hyökkäys ja tuotantobonuksia saavat vallananastajat. Kuitenkin ihmisryhmiin verrattuna molemmat muukalaisryhmät ovat aggressiivisia.
Muukalaisilla on pelin alussa oma taistelujättiläisensä, joka käyttää uusia planeetan energia-aaltoihin perustuvia aseita ja suojia. Kehityksen myötä muukalaiset voivat rakentaa kaksi entistä kehittyneempää versiota taistelujättiläisestään, mutta oman kotiplaneetoillaan olevan teknologian puutteen vuoksi he eivät osaa koskaan korjata niitä. Muut yksiköt he rakentavat ihmisten tavoin. Yksiköiden lisäksi muukalaisilla on alussa muutama planeetan ja sen energia-aaltojen ymmärtämiseen liittyvä teknologia, sekä avaruudesta käsin otettu karttakuva planeetan pinnasta. Muukalaiset eivät tee kauppaa ihmisten kanssa, joten heidän energiataloutensa perustuu planeetan energia-aaltojen hyödyntämiseen. Aaltojen hyödyntämiskapasiteetti kasvaa kaupunkien ja niissä olevan infrastruktuurin määrän myötä. Muukalaiset eivät osallistu ihmisryhmittymien planetaariseen neuvostoon, eivätkä edes pysty keskusteluun ihmisten kanssa ennen kuin jompikumpi keksii keksinnön, joka sallii toisen osapuolen psyyken ymmärtämisen.
Muukalaisosapuolen läsnäolo pelissä muuntaa ihmisten tavoitetta siten, että ennen diplomaattisen voiton saavuttamista tulee muukalaisten olla hävitetty kokonaan. Muukalaisten voittotavoitteet ovat muuten samat paitsi diplomaattisen ja tieteellisen voiton sijaan he voivat tavoitella muukalaisvoittoa. Muukalaisvoiton saavuttaakseen heidän tulee keksiä eräs teknologia joka sallii planeetan energia-aaltojen hyödyntämisen jättiläismäisen lähettimen muodossa. Rakennettuaan kuusi tällaista vähintään koon kymmenen kaupunkeihin he saavuttavat kapasiteetin lähettää viestin kauas kotiplaneetalleen, josta saapuu saman tien teknisesti täysin ylivoimainen armada tuhoamaan hetkessä muut ryhmittymät.
Uudet aseet, suojat, rakennukset ja projektit eivät vain ole lisäyksiä vanhoihin, vaan esim. aseet ja suojat liittyvät vahvasti muukalaisten hyödyntämiin energia-aaltoihin eivätkä toimi kuten tavalliset aseet ja suojat. Osa rakennuksista taasen liittyy merten asuttamiseen, johon uusi Nautiluksen merirosvot -ryhmittymä on erikoistunut. Projekteista yksi antaa jopa huimia bonuksia sienikasvustosta saataviin resursseihin ryhmittymän ekologia-arvosta riippuen ja toinen hyödyntää energia-aaltoja siten, että se toimii ilmaisena energiapankkina jokaisessa kaupungissa. Kaiken kaikkiaan uudistukset eivät siis vain ole lisää samaa vanhaa, vaan piristäviä uutuuksia varsinkin uusien ryhmittymien ja muukalaisrotujen osalta. Toisaalta uusia rakennuksia ja projekteja olisi kaivannut hiukan enemmän, sekä selvää parannusta grafiikan osalta.
Hankin Alien Crossfiren vasta viime vuoden puolella, mutta vanhuudestaan huolimatta se ei ollut menettänyt vetovoimaansa yhtään, vaan olen pelannut sen jo useita kertoja läpi ja saavutan varmasti Alpha Centaurin yli kymmenen läpipeluukerran muutamassa vuodessa. Yksi… vuoro… vielä!
Hyvää: + Uudistukset eivät ole vain lisää samaa + Uudet ryhmittymät + Muukalaisrodut + Riippuvaisuutta aiheuttava konsepti tallella
Huonoa: - Uusien rakennusten ja projektien määrä vähäinen - Ulkoasu kaipaisi kiillotusta
Sid Meier’s Alpha Centauri tai lyhemmin Alpha Centauri on juonellista jatkoa yhdelle Civilization -sarjan pelien loppuratkaisuista. Yksi loppuratkaisuvaihtoehdoista on kehittää tarvittava teknologia rakentaa pitkän matkan avaruusmatkailuun suunniteltu alus, rakentaa sellainen ja lähettää se täynnä oman kansansa edustajia kohti Aurinkomme jälkeen lähinnä olevaa tähteä eli Alpha Centauria, ja ehtiä perille ennen kilpailijoiden aluksia. Alpha Centauri alkaa tuon aluksen saapumisesta perille, mutta matka ei suinkaan ollut kuopaton. Aluksen reaktorin vahingoittumisen lisäksi aluksella syntyy poliittisia erimielisyyksiä sen asukkaiden kesken jakaen heidät seitsemään eri ryhmittymään. Saapuessaan Alpha Centaurin aurinkokunnan asutuskelpoiselle Chiron planeetalle, ryhmittymät hylkäävät toimintakyvyttömän aluksen ennen kriittistä reaktorin tuhoutumista ja suuntaavat planeetan pinnalle kukin omassa pelastuskapselissaan. Aluksen tuhoutuessa menetetään lähes kaikki mukana tuotu teknologia, ja resurssit, mutta osa niistä leviää ympäri uuden planeetan pintaa, josta niitä voi keräillä.
Pelaaja astuu jonkin seitsemän ryhmäjohtajan saappaisiin, tehtävänään tutkia ja asuttaa uusi planeetta. Pelin alkaessa pelaajalla on hätälaskupaikalle perustettu kaupunki, sekä ryhmittymästä riippuen jokin teknologia ja muutama yksikkö. Kaupungeissa asukkaat työstävät vieraan planeetan maastoa tuottaen tietyn määrän ruokaa, mineraaleja ja energiaa maastosta sekä kehitystasosta riippuen. Ruualla ruokitaan kansalaiset ja lisäännytään, mineraaleilla rakennetaan yksiköitä, rakennuksia ja salaisia projekteja, ja energia jaetaan tutkimukseen ja kansan viihdyttämiseen, sekä varastoidaan jotta sillä voi ostaa kaikenlaista. Lisää kaupunkeja voi rakentaa sekä maalle että kehityksen myötä meren pinnalle Colony Pod -yksiköillä (Alpha Centaurin vastine Civilization -sarjan settlerille). Kaupunkien rakentaminen siirtää oman (ja vihollisten) valtakunnan rajaa. Vihollisen alueelle ei voi rakentaa kaupunkia ilman sodanjulistusta ja vihollista voi rauhan aikana pyytää tai uhkailla siirtämään yksikkönsä pois alueeltaan.
Planeetan maastoa voi muokata maapallon kaltaiseksi terraformer yksiköillä (Alpha Centaurin vastine Civilization -sarjan settlerille, engineerille ja myöhemmin workerille). Alussa onnistuu mm. teiden, viljelysten, kaivosten ja aurinkopaneelien rakentaminen sekä metsien istuttaminen tuotannon lisäämiseksi. Teknologian kehittyessä rakentaa voi mm. bunkkereita, lentotukikohtia sekä erilaisia tuotantoa reilusti parantavia, mutta saastuttavia muokkauksia, kuten sateen määrää lisääviä kondensoreita. Lisäksi maastoa voi korottaa, laskea ja jopa porata pohjaveteen synnyttäen uuden joen. Luonnostaan resurssien tuotantoon vaikuttavat teknologian lisäksi alueen sateisuus, korkeus merenpinnasta sekä kivikkoisuus. Maastossa on myös erilaisia maamerkkejä - kuten ruokatuotantoa lisäävä monsuuniviidakko - jotka antavat bonuksia jonkun resurssin tuotantoon. Kaikilla maankaltaistamistoimilla paitsi metsän istuttamisella on eriasteinen negatiivinen vaikutus planeetan luonnolliseen tasapainoon, josta päästäänkin planeetan omaan kasvillisuuteen ja alkuasukkaisiin.
Pelaajan valinnan mukaan planeetan maa ja meripinta-alasta tiettyä osaa peittää Xenofungus -niminen sienikasvusto. Tämä kasvusto vaikeuttaa liikkumista eikä tuota alussa mitään resursseja. Maankaltaistajayksiköt voivat kuitenkin poistaa sitä ja teknologian kehittyessä myös istuttaa sitä. Kehitys sallii vähitellen myös yhä useampien resurssien keräämisen kasvustosta. Mitä enemmän pelaaja maankaltaistaa asumustensa ympäristöä, sitä enemmän sienikasvusto leviää itsekseen tuhoten tieltään kaikki pelaajan rakennelmat paitsi kaupungit. Myös planeettaan positiivisesti vaikuttava istutettu metsä leviää itsekseen, mutta se ei tuhoa muuta kuin sienikasvustoa.
Sienikasvuston seassa asustaa myös muutama erilainen kehittynyt elämänmuoto. Yleisin niistä on maalla liikkuvat mindworm -mielimadot. Mielimadot, jotka kaikki ovat osa planeetan ”sielua”, eivät ole fyysinen uhka vaan ne hyökkäävät surutta ihmisten kimppuun mielensä voimalla. Kimppu matoja yhdessä muodostaa voimakaan psyykkisen aseen, jota vastaan ihmisten aseet ovat voimattomia, paitsi kaukaa ammuttuna esim. tykistökeskityksen muodossa. Satunnaisin väliajoin riippuen pelaajan toimista planeettaa kohtaan sekä erityisesti sienikasvuston laajentuessa, jokin määrä mielimatoja ilmestyy ja hyökkää lähimmän kohteen kimppuun. Mielimadot liikkuvat sienikasvussa muita selvästi nopeammin. Merissä lymyää madoista koostuvia meressä uivia mielimatosaaria ja myöhemmin ilmestyy myös ilmojen halki liitäviä heinäsirkkaparvenomaisia olentoja. Mielimadot ja niiden eri muodot ovat Alpha Centaurin vastine Civilization -sarjan barbaareille.
Maastosta löytyy myös aiemmin mainitun tuhoutuneen aluksen kappaleita (Alpha Centaurin vastine Civilization -sarjan kylille/mökeille). Näistä kapseleista voi löytää mm. energiaa, yksiköitä ja muuta hyödyllistä, mutta ne voivat myös olla tyhjiä tai laukaista erilaisia tapahtumia, kuten maanjäristyksen, tulivuoren synnyn tai pienen madonreiän, joka siirtää yksikön johonkin muualle tai ”madonreiän”, joka tuo pelaajan kiusaksi mielimatoja. Paras saalis tällaisesta kapselista on yksi monista muinaisista muukalaisrodun artefakteista, joista yhden voi liittää jokaisen kaupungin Network Node -rakennukseen, jolloin sen tutkiminen aiheuttaa tieteellisen läpimurron.
Säännöistä riippuen tutkimuksensa kohteen voi valita suoraan, tai vain yhden neljästä yleisestä suuntauksesta: Planeetan tutkiminen, teknologia, valloitus tai rakentaminen. Civilization pelien tapaan keksinnöt sallivat uusien rakennusten, yksiköiden ja salaisten projektien rakentamisen (Alpha Centaurin vastine Civilization -sarjan maailmanihmeille) tai uusien hallitusmuotojen kehittämisen. Civilization sarjan kolmesta ensimmäisestä osasta poiketen Alpha Centaurissa ei suoraan valita hallitusmuotoa bonuksineen ja rajoituksineen, vaan hallitusmuoto koostuu neljästä eri osasta: Politiikka, talous, tavoite ja tulevaisuuden yhteiskunta. Alussa politiikkaa ja tavoitteita ei ole ja talous on mallia yksinkertainen. Teknologian kehittyessä politiikaksi voi valita joko demokratian, poliisivaltion tai fundamentalistisen suunnan. Talous voi olla suunniteltu, ekologinen tai vapaat markkinat salliva. Tavoitteina voi olla valta, teknologinen kehitys tai varakkuus. Pelin edetessä pidemmälle voi tulevaisuuden yhteiskunnaksi valita kyberneettisen, mielenhallintaa harjoittavan tai eudaimonismiin eli äärimmäiseen tyytyväisyyteen pyrkivän. Jokainen valinta antaa bonuksia yhdelle tai useammalle yhteiskunnan alueelle sekä miinuksia yhdelle tai useammalle.
Näitä yhteiskunnan alueita ovat muun muassa energiatuotannon tehokkuus, kansaa rauhoittava tai niiden epätyytyväisyyden peittävä poliisivoiman käyttö, maankaltaistamisen negatiivisuuteen ja mielimatojen määrään sekä niitä vastaan taisteluun vaikuttava ekologisuus, yksiköiden moraali, tutkimus, propagandan ja mielenhallinnan vastainen kestävyys, sekä väestönkasvu. Esim. poliisivaltiossa poliisiarvoon tulee bonuksia, mutta sitä vastoin tehokkuus laskee, kun taas vapaat markkinat parantavat energiatuotantoa, mutta rikollisuus nousee ja ekologisuus laskee roimasti, ekologisen talouden nostaessa sitä väestönkasvun kustannuksella. Suunniteltu talous taasen parantaa kasvua tehokkuuden kustannuksella. Fundamentalistinen ajattelu heikentää tutkimusvauhtia, mutta parantaa yksiköiden moraalia ja kansan mielenlujuutta. Luonnollisesti vallan tavoittelu tuo bonuksia armeijalle varakkuuden tavoittelun tuodessa bonuksia energia ja mineraalituotantoon. Valintojaan voi vaihtaa lennosta eikä anarkiavaihetta ole, mutta vaihto maksaa energiaa vaikeustasosta riippuen.
Teknologian myötä ei kehitetä uusia yksiköitä kuten Civilization sarjassa, vaan eri osia joista yksiköt koostuvat. Näitä ovat alusta, ase tai muu väline, suojat, reaktori, sekä mahdolliset erikoisominaisuudet. Valittu ase edustaa yksikön hyökkäysarvoa. Alussa pelaajalla on vain hyökkäysarvoltaan ykkösen arvoiset käsiaseet, mutta teknologian kehittyessä aseeksi voi valita pääosin erilaisia lasereita hyökkäysarvo kakkosen peruslaserista 24 tehoiseen singulariteettilaseriin. Suojat määräävät yksikön puolustusarvon ja ne vaihtelevat suojattomasta (1) stabiliteettigeneraattoriin (12). Reaktori on yksikön virtalähde (ilmakehä ei ole hengityskelpoinen), joka määrää yksikön osumapisteiden määrän sekä lentovehkeiden liikkumispisteet. Reaktoreja on neljä erilaista: Fissio-, fuusio, kvantti-, sekä singulariteettireaktori. Erikoisominaisuudet antavat bonuksia eri arvoihin, tai kyvyn suorittaa erikoistehtäviä, kuten esimerkiksi tykistökeskityksiä.
Jotkut aseista ja suojista jäävät usein käyttöiältään erittäin lyhytikäisiksi tai jopa täysin käyttämättä, sillä tutkimuspolulla on mahdollista päästä nopeammin suoraan tehokkaampiin vaihtoehtoihin. Lisäksi aina kun uusi reaktori keksitään, avustaja ehdottaa automaattisesti yksitellen jok’ikisen yksikkötyypin päivittämistä parempaan, mutta joskus päivitysehdotukset ovat todella huonoja, eikä rahakaan useimmiten riitä kaikkiin, joten päivityksen joutuu itse tekemään myöhemmin käsin. Myöskään esim. 12-2-1 (hyökkäys-puolustus-liikkuminen) arvoista yksikköä ei mitenkään voi päivittää 13-1-1 arvoiseksi tai 2-5-1 arvoista 1-6-1 arvoiseksi. Eli vaikka jollain reaktorilla 2-5-1 puolustusyksikkö on yhtä halpa kuin 1-5-1, niin seuraavalla reaktorilla 2-6-1 onkin kalliimpi kuin 1-6-1, mutta päivitys 2-5-1:stä 1-6-1:een ei onnistu.
Aseiden tilalle voi pultata aiemmin mainittujen Colony Pod ja terraform -osien lisäksi mm. kuljetustilan tai vakoilukaluston. Alustoja on maalla, meressä ja ilmassa kulkevia yksiköitä varten yhdeksän erilaista, apostolinkyydin, autojen ja leijutankkien kautta kruisereihin, helikoptereihin, gravitaatioaluksiin ja ohjuksiin. Ohjuksille ei voi pultata erikoisominaisuuksia tai suojia eikä tavallisia aseitakaan, vaan ne ovat joko perusohjuksia tai reaktorista riippuen muutaman biljoonan megatonnin kokoisia ydinaseita, jotka iskiessään jättävät komea kraaterin maastoon.
Yksiköitä suunnitellessa niiden hinta määräytyy erilaisten kaavojen mukaan. Esimerkiksi mikä tahansa suoja nopeaan alustaan, kuten autoon tai leijutankkiin pultattuna maksaa maltaita, lentovehkeistä puhumattakaan. Jalkaväki ja laivasto sen sijaan kantavat suojia halvemmalla. Hintaa laskee myös kehittyneempi reaktori. Erikoisominaisuuksien hinta riippuu yksikön muista ominaisuuksista. Esim. suojilla varustettu nopeasti maalla liikkuva tykistöyksikkö maksaa maltaita, kun taas rannalta tykistökeskityksiin luonnostaan kykenevä laiva suojien kera on halvempi. Valittavien erikoisominaisuuksien lista riippuu alustan lisäksi valitusta aseesta tai välineestä. Esim. maankaltaistamisyksiköille voi valita erikoisominaisuuden, jonka avulla se poistaa sienikasvustoa puolet nopeammin.
Jokaiselle yksikölle voi aluksi laittaa vain yhden erikoisominaisuuden, mutta teknologinen kehitys sallii myöhemmin kahden valitsemisen. Teknologian kehittyessä myös mielimatojen käyttämät psi-aseet ja -suojat tulevat valinnaisiksi. Yksiköiden suunnittelupajalla voi myös rahalla päivittää vanhentuneet yksikkönsä uusiksi, sekä poistaa vanhentuneiden piirustukset järjestelmästä. Päivittäminen tosin maksaa maltaita, jos jotain uuden yksikön sisältämää osaa ei ole vielä rakennettu jossain aikaisemmassa yksikössä. Nämä prototyyppiyksiköt maksavat vaikeustasosta riippuen enemmän. Kun prototyyppi on kerran rakennettu, alentuu kaikkien niiden yksiköiden hinta normaalille tasolle, jotka sisältävät prototyypissä olleen uuden osan.
Pelaaja liikuttaa yksiköitään kartalla maastosta ja alustastaan riippuen tietyn monta ruutua joka vuoro. Teitä pitkin yksiköt liikkuvat kolme kertaa nopeammin ja kehityksen myötä rakennettavia mag lev (magneettinen levitointi) -putkia pitkin loputtoman määrän per vuoro. Hyökätessä vihollisen kimppuun taistelu jatkuu yksiköiden hyökkäys ja puolustusarvojen sekä rakennusten, maaston ja moraalin perusteella saatavien bonusten pohjalta niin kauan kunnes toisen osumapisteet loppuvat ja se tuhoutuu. Tykistöä käyttäessä hyökkäysbonus kasvaa sitä enemmän mitä korkeammalta hyökkäys tapahtuu eikä toinen osapuoli voi puolustautua tai täysin tuhoutua ollenkaan, ellei se itsekin ole tykistöyksikkö.
Yksiköiden moraali riippuu yhteiskuntavalinnoista sekä yksikön kokemuksesta. Kokemusta tuovat voittoisat taistelut sekä erilaiset rakennukset yksikön rakentamiskaupungissa rakennushetkellä sekä jotkin salaiset projektit. Mielimadoilla ei ole kokemustasoa tai moraalia, vaan niiden fyysinen koko ja siten teho taistelussa kasvaa voittojen myötä. Tutkimuksen myötä pelaaja voi kasvattaa käskyläisikseen mielimatoja ja muita alkuperäisolentoja. Pelaaja voi myös kaapata haltuunsa alkuperäiseliöitä. Onnistumisprosentti riippuu yhteiskunnan ekologia-arvosta sekä olennon koosta. Vihollisen kasvattamia tai kaappaamia alkuperäisolentoja ei voi kaapata.
Toisin kuin ensimmäisessä Civilization pelissä, ydinohjus ei voi bugin ansiosta hävitä normaalille yksikölle. Sen voi torjua ainoastaan kaupungeista rakennettavilla puolustussatelliiteilla. Jokaisella käyttämättömällä puolustussatelliitilla on 50 % mahdollisuus tuhota mitä tahansa pelaajan kaupunkia kohti hyökkäävä ydinohjus. Jos käyttämättömiä puolustussatelliitteja ei ole, voi yhden käytetyistä uhrata ohjuksen tielle. Puolustussatelliiteilla voi myös hyökätä vihollissatelliittien kimppuun. Muut satelliitit mahdollistavat yhden kolmesta resurssin tuottamisen joka vuoro jokaiselle pelaajan kaupungille, jossa on avaruuskeskus.
Muut rakennukset antavat bonuksia kaupungille ja sen tuotannolle, siellä rakennettaville yksiköille, tai suojaavat sitä hyökkäyksiltä tai esim. hukkumiselta merenpinnan noustessa saasteiden vaikutuksesta. Ainutlaatuisten salaisten projektien rakentaminen vaatii paljon mineraaleja, joita voi rahdata toisista kaupungeista erikoisyksiköllä, mutta palkinnoksi ne antavat erilaisia bonuksia joko kaupunkiin johon ne on rakennettu, tai koko valtakuntaan. Parhaat - ja myös hiukan liian ylivoimaiset - projekteista ovat sellaiset, jotka toimivat jonain rakennuksena joka ikisessä pelaajan kaupungeista. Kaksi teknologiapuun loppupään ihmeistä mahdollistavat yhden pelin useista voittomahdollisuuksista.
Pelin voi siis Civilizationeiden tapaan voittaa usealla eri tavalla. Tavallisin on kaikkien muiden ihmisryhmien kaupunkien valloittaminen tai tuhoaminen. Tämän voi myös tehdä ollessaan liitossa jonkin toisen ryhmän kanssa. Ekonomisen voiton voi saavuttaa valtaamalla globaalit energiamarkkinat. Tämä onnistuu ekonomisen voiton sallivan keksinnön keksimisen jälkeen keräämällä tarpeeksi rahaa, jolla saisi kaikki vihollisten kaupungit vallattua mielenhallinnan avulla. Tieteellisen voiton saavuttaa keksimällä teknologiapuun ääripäässä olevat kaksi teknologiaa, jotka sallivat Voice of Planet ja Threshold of Transcendece -projektien rakentamisen. Nämä projektit rakennettuaan pelaajan ryhmittymä saavuttaa transhumanistisen tilan, jossa ihminen kehittyy yli fyysisten ja henkisten rajoitteidensa, eli aloittaa ihmisen evoluution seuraavan askeleen. Diplomaattinen voitto saavutetaan järjestämällä vaalit ylivoimaisen johtajan valitsemiseksi, ja saamalla kaikki muut ryhmät äänestämään itseään.
Pelin alun jälkeen tavattuaan kaikki muut ryhmittymät tai ostettuaan heidän kännynumeronsa joltain toiselta ryhmittymältä, voi pelaaja järjestää planetaarisen neuvoston kokouksen. Ensimmäisessä neuvostossa äänestetään joku ryhmittymien johtajista planetaariseksi kuvernööriksi. Jokainen johtajista antaa ääniä suhteutettuna ryhmittymänsä asukaslukuun. Eli suuruus on kuvernööriksi valittaessa valttia. Muissa äänestyksissä jokaisella on vain yksi jaa, ei, sekä poissa -ääni. Sen lisäksi, että kuvernööri voi kutsua kokouksen johonkin äänestykseen kymmenen vuoden välein muiden tyytyessä kahteenkymmeneen vuoteen, hän saa kaupankäyntibonuksia kokousten järjestämisestä ja hänellä on äänestyksissä veto-oikeus. Äänestyksen aihe voi olla esim. napajäätiköiden sulattaminen merenpinnan nostamiseksi tai hermokaasun käytöstä saatavien sanktioiden poistaminen.
Pelin kulkiessa tapahtuu valituista säännöistä riippuen erialisia satunnaisia ja säännöllisiä tapahtumia. Esimerkiksi aurinkopilkkujen aikaan yhteydenotto muihin ryhmiin ei onnistu, mutta hermokaasuja voi käyttää saamatta sanktioita. Satunnaiset tapahtumat voivat kohdistua koko planeettaan tai yksittäiseen kaupunkiin esim. lisäten tai vähentäen sen tuotantoa. Säännöllinen tapahtuma on se, kun Alpha Centauri aurinkokunnan kolme eri aurinkoa asettuvat tiettyyn asentoon toisiinsa nähden, jolloin planeetan alkuperäiselämän määrä kasvaa normaaliin verrattuna joksikin aikaa. Joitain satunnaistapahtumia voi välttää esim. rakentamalla tiettyjä rakennuksia, kuten tutkimussairaalan, joka estää estää virusepidemioiden puhkeamisen ja leviämisen.
Pelin diplomatia on samantyylistä kuin Civilization -sarjassa, pienillä parannuksilla ja laajennuksilla. Rahan ja keksintöjen lisäksi voi vaihtaa, lahjoittaa tai vaatia kaupunkeja sekä yksiköitä. Myös karttojen vaihto onnistuu. Viholliset ovat luonteeltaan erilaisia, mutta usein melko jääräpäisiä. Sodan julistettuaan he kyllä tajuavat milloin on aika anella armoa, mutta kun armon anelut on torjunut tarpeeksi monta kertaa, he eivät sitä välttämättä enää ano edes ollessaan totaalisen hävityksen partaalla. Muuten tekoäly on osaava ja vaikeusasteesta riippuen tarpeeksi haastava. Tosin usein aggressiiviset ja sotaisat tekoälyt pyyhkivät rauhaomaisia tekoälypelaajia mattoa pitkin jo pelin alkuvaiheessa. Muutenkin jopa rauhaisat pelaajat tuntuvat keskittyvän aivan liikaa suuren, mutta heikon armeijan rakentamiseen parempien aseiden keksimisen sijaan.
Alussa saatavien yksiköiden ja keksinnön lisäksi ryhmittymän valitseminen vaikuttaa pelaajan tulevan sivilisaation yhteiskuntaan. Jokaisella ryhmittymällä on muutama bonus ja heikkous jossain yhteiskuntaominaisuudessa. Lisäksi jotkut ryhmittyvät eivät voi valita jotain politiikkaa, taloutta tai tavoitetta ollenkaan. Lisäksi jokaisella ryhmittymällä on jokin erikoisominaisuus. Esim. Spartalaisten kaikki prototyypit maksavat normaalin yksikön verran ja Hivellä on jokaisessa kaupungissa valmiina piiripuolustuslaite.
Pelin käyttöliittymä on valikkopohjainen, mutta tuttuun Civilization tyyliin jokaiselle toimelle ja avustajalle löytyy oma pikanäppäimensä. Komennoista löytyy mm. monta erilaista automaatiokäskyä maankaltaistajille sekä muille yksiköille. Myös kaupunkien tuotannon vastuun voi antaa kuvernöörille, jonka suuntausta ja muita asetuksia voi säätää monipuolisesti. Lisäksi kaupungeissa on kymmenen paikan pituinen rakennusjono. Helpoimmalla tasolla pelatessa apua saa pyytämättäkin lähes joka käänteessä. Avustuksen voi kuitenkin halutessaan kytkeä pois ja muilla vaikeustasoilla päälle jos tarvetta löytyy. Kaikista pelin tärkeimmistä osa-alueista on olemassa opettavainen tutoriaali. Civilizationista tuttu pelin oma tietosanakirja Civilizopedia on Alpha Centaurissa nimeltään Datalinks, ja siellä kaikki on täysin linkitetty toisiinsa myös sen ulkopuolelta, joten tarkempien tietojen löytäminen lähes kaikesta peliin liittyvästi on helppoa ilman ohjekirjaakin.
Grafiikka on planeetan osalta värikästä ja tuo hyvässä mielessä mieleen pitsan erilaisine täytteineen tai oksennuksen baarin nurkassa perjantai-iltana. Kartalle saa tarvittaessa ruudukon sekä kaupunkien resurssialueen helpottamaan kaupunkisuunnittelua. Kartan saa myös litistettyä korkeuserojen osalta. Jokaisella salaisella projektilla on oma minielokuvansa, joka pyörähtää käytiin kun pelaaja saa valmiiksi kyseisen projektin. Videot ovat hienoja ja sisältävät syvällisiä ajatuksia, joista monet ovat jo nykypäivänä ajankohtaisia. Kaikki nuo videot ovat nähtävissä YouTubessa sekä alla olevasta videosoittolistasta. Äänet ovat monipuolisia ja erilaisista tapahtumista kertoo tekstin lisäksi robottimainen miesääni. Musiikki on mystistä sekä kiehtovaa ja sopii teemaan hyvin, mutta ei välttämättä jaksa kiehtoa muutamaa kuuntelukertaa enempää.
Moninpeli onnistuu netin ylitse tai suorakaapelilla, mutta kokeiltua on tullut vain samalla koneella tapahtuvaa Hot-Seat systeemiä. Tällöin vain pitää sopia pelisäännöt kurkkimisesta toisen vuoron aikana, mutta muuten se on erittäin hauskaa puuhaa. Tosin se toimii lähinnä pienillä tai keskikokoisilla kartoilla, sillä muuten vuorot venyvät liian pitkiksi. Lisäksi moninpeli onnistuu Play-By-Email muodossa.
Kaiken kaikkiaan Sid Meier’s Alpha Centauri on erinomaisesti parannettu painos Civilization 2:sta toiselle planeetalle sijoitettuna. Täysin uudenlainen ympäristö, yksiköiden suunnittelu, teknologian tuomat uutuudet kuten merten asutus, sekä hallitusmuodon muodostaminen monesta palasta ja monet muut uudistukset ovat mainioita uudistuksia, joita ilmankin peliä varmasti tahkoasia aamutunneille saakka. Uudistusten ansioista homma venyykin jo aamun puolelle. Edelleen sama erittäin koukuttava Civilization taika on tallella: Vielä… yksi… vuoro!
Sain pelin kopion serkultani sen ilmestymisen aikoihin ja olen pelannut sen kymmeniä kertoja läpi. Ilmestyessään Sid Meier’s Alpha Centauri oli paras vuoropohjainen strategia ikinä. Nykyään sen ylittää vain Civilization 4.
Hyvää: + Lukuisat uudistukset + Monipuolisuus + Erilainen uusi maailma täynnä yllätyksiä + Jokainen pelikerta täysin erilainen eli peli kestää satojakin läpipeluukertoja + Hallitusmuodon muodostaminen monesta osasta + Vielä… yksi… vuoro!
Huonoa: - Vielä… yksi… vuoro! - Muutamat pikkufibat tekoälyssä ja yksiköiden päivittämisessä
Robert "Mac" MacDouglas (Sean Connery) on tyylikäs ja taitava mestarivaras. Epäilyt kohdistuvatkin heti Maciin kun New Yorkissa häviää korvaamattoman arvokas Rembrant. Vakuutusyhtiön tarkastaja Virginia "Gin" Baker (Catherine Zeta-Jones) vakuuttaa esimiehelleen olevansa oikea henkilö lähtemään mestarivarkaan jäljille. Päättäväinen ja kekseliäs Gin virittää ansan Macille, joka kuitenkin osoittautuu mainettaan ovelammaksi ja viekkaammaksi. Seikkailua janoavien Macin ja Ginin välille muodostuu vaarallinen lataus ja he tekevät tulenaran yhteistyösopimuksen, joka vie heidät Lontoon ja Skotlannin länsisaariston kautta Kuala Lumpuriin, teknologiakehityksen ytimeen Malesiaan. Yhdessä he suunnittelevat päätähuimaavan uskaliaan miljardikeikan, joka aijoittuu uuden vuosituhannen sarastukseen. Mutta kuka viritti ansan ja kenelle?
Sain Ansa Viritetty elokuvan joskus vuosituhannen vaihteessa joululahjaksi. En ole katsonut elokuvaa sen jälkeen joten muistikuvat siitä ovat vähäiset. Ihan hienoa ja kekseliästä jännitystä ja toimintaa siinä muistaakseni oli ja roolisuorituksistaan parhaiten suoriutuivat sekä Connery että Zeta-Jones. Juoni oli ehkä paikoin hiukan väkinäisen tuntuinen, mutta paikoin myös varsin kekseliäs. Mieleenpainuvin kohtaus oli loppurymistely Kuala Lumpurin Petronas Tower -pilvenpiirtäjien sisällä ja ulkopuolella. Ei mikään huippufilmi, mutta kelpo leffa kaiken kaikkiaan.
Moi! Olen vuonna 1984 syntynyt nörtti ja IT-ammattilainen Espoosta. Harrastan pelaamista ja hyvien TV-sarjojen sekä leffojen tuijottelua hyvän ruuan ja joskus seurankin kera, sekä pientä tietokoneiden räpläystä. Tehtailen myös peliaiheisia videoita silloin tällöin. Pidän aikuisille suunnatuista huvipuistolaitteista ja erityisesti vuoristoradoista. Tykkään myös matkustella perheen, kavereiden tai sukulaisten kanssa. Olen yksi kolmasosa MatoApina tiimiä, jolla on myös blogi täällä. MatoApinan muut jäsenet ovat ala-asteelta asti tuntemani Shiraz (aka Tontsa84) ja Hulk (aka JakeTheApe). - Tarkastele koko profiilia
Event Horizon - viimeinen horisontti
Event Horizon on loistava aliarvostettu sci-fikauhuklassikko. Se ilmestyi Suomessa suoraan videolle vuoden 1998 toukokuussa, vaikka se ei 70-miljoonan dollarin budjetillaan ole mikään pikkutuotanto. Näin elokuvan ensimmäisen kerran kun se esitettiin televisiossa muutama vuosi myöhemmin. Sen jälkeen katsoin sen kaksi kertaa VHS:ltä (TV:stä nauhoitettuna) kunnes törmäsin sen viime vuonna julkaistuun Collector’s Editioniin ollessani joulukuussa kavereideni kanssa jouluostoksilla Stockmannilla. Leffan fanina sekä halvahkon hinnan ja hienon pakkauksen myötävaikutuksesta se oli minulle pakko-ostos. Enkä ole katunut. Muutamasta katselukerrasta huolimatta leffa ei ole päässyt vanhentumaan. Varsinkaan kun nyt sain nauttia siitä DVD-tason kuvanlaadulla laajakuvatelevisiosta. Extrojakin riittää ja ne ovat todella mielenkiintoisia. Extrojen ja hienon pakkauksen lisäksi paketissa on pieni vihkonen, joka selittää elokuvan synnyn taustoja sekä ideoita Event Horizon aluksen takana.
suosittele elokuvaa heikkohermoisille. Verellä ei kuitenkaan mässäillä liikaa tai turhaan vaan se vain tehostaa kauhuelementtiä entisestään. Elokuvassa on myös vahvaa survival horror tuntua, kuten ohjaaja Paul W. S. Andersonin myöhemmässä teoksessa Resident Evil. Tosin tämän elokuvan hirviöihin eivät tavalliset aseet tehoa. Juoni muistuttaa monella tasolla sci-fikauhuklassikkoa Alien - kahdeksas matkustaja. Ehkä juuri tämän takia se onkin niin hieno. Roolisuorituksissa loistaa Laurence Fishburnen lisäksi erityisesti Sam Neil, joka ei kestä painajaistensa elämistä yhä uudelleen vaan joutuu oman luomuksensa valtaan ja yhtyy sen julmiin suunnitelmiin uuden miehistön turmelemisessa. Kaiken kaikkiaan Viimeinen horisontti on ehdottomasti yksi lempi sci-fi ja kauhu leffoistani The Matrixin ja Saw:in ohella ja pakkaukseltaan toistaiseksi hienoin DVD kokoelmassani. 
suosittele elokuvaa heikkohermoisille. Verellä ei kuitenkaan mässäillä liikaa tai turhaan vaan se vain tehostaa kauhuelementtiä entisestään. Elokuvassa on myös vahvaa survival horror tuntua, kuten ohjaaja Paul W. S. Andersonin myöhemmässä teoksessa Resident Evil. Tosin tämän elokuvan hirviöihin eivät tavalliset aseet tehoa. Juoni muistuttaa monella tasolla sci-fikauhuklassikkoa Alien - kahdeksas matkustaja. Ehkä juuri tämän takia se onkin niin hieno. Roolisuorituksissa loistaa Laurence Fishburnen lisäksi erityisesti Sam Neil, joka ei kestä painajaistensa elämistä yhä uudelleen vaan joutuu oman luomuksensa valtaan ja yhtyy sen julmiin suunnitelmiin uuden miehistön turmelemisessa. Kaiken kaikkiaan Viimeinen horisontti on ehdottomasti yksi lempi sci-fi ja kauhu leffoistani The Matrixin ja Saw:in ohella ja pakkaukseltaan toistaiseksi hienoin DVD kokoelmassani. 
