Hullut Eesti päivät

Kuten edellisessä blogauksessa mainitsin, kävin vanhempieni kanssa maaliskuun alussa Virossa ja turistoinnin ohessa sieltä tarttui mukaan kaikenlaista halpaa. Olimme vajaan viikon verran Tartossa katsomassa siskoani, joka on siellä kesään asti vaihto-opiskelijana. Hintataso oli onneksi edelleen huomattavasti Suomea halvempaa, toisin kuin joissain Tallinnan turistirysissä sekä laivoilla. Ostin toki laivaltakin kaikenlaista, koska siellä myydään monia herkkuja, joita maista ei löytynyt ollenkaan. Aloitetaan ensimmäisen kuvan suolaisista syötävistä. Siitä löytyy sipsejä, suolakeksejä sekä valikoima juustoja. Sispivalikoima oli Tartossa hyvin erilainen kuin kotosuomessa, vaikka merkkivalikoimassa ovatkin samat tutut Taffel, Estrella, Pringles ja hiljattain ilmestynyt Lays. Ehdottomasti paras löytö olivat herkulliset Taffel San Francisco Double Cheese ‑nimiset juustosipsit, joita saisi todellakin myydä myös Suomessa. Hämmästys olikin suuri, kun pian takaisin kotiin saapumisen jälkeen näin K-kaupassa myytävän Double Cheese ‑nimellä uutta kilpailija Estrellan sipsilajiketta. Mutta sitten harmikseni huomasin että koko nimi olikin Double Cheese & Chili. Päätinpä silti ostaa niitä kokeeksi, ja ne osoittautuivatkin varsin hyviksi ja onneksi vähemmän tulisiksi kuin odotin. Ei niistä silti ole San Franciscon haastajaksi, mutta hyvä yritys kumminkin. Virossa Estrellan Double Cheese & Chiliä ei näkynyt, mutta ostinpa sieltä kahta muuta erikoista lajiketta: Kuvassa näkyvä Estrella Piquant Tomato & Cheese ‑sipsipussi sekä kuvasta puuttuvat pekonisipsit, joiden pussi tosin oli sen verran pieni, että popsin ne jo Tartossa. Kumpikaan ei vetänyt vertoja San Franciscolle, mutta kyllä molempia voisi aina välillä ostaa, jos niitä vain myytäisiin Suomessa. Taffelin sipseistä vielä sen verran, että ne olivat Virossa hauskasti nimetty eri paikkojen mukaan. Friscon lisäksi valikoimassa oli ainakin Manhattan ja San Diego ‑sipsejä. Mutta ei enempää sipseistä, vaan siirrytään suolakeksien pariin. Menomatkalla ostin laivalta matkaevääksi Ritz Crackers ‑suolakeksejä, jotka tosin osoittautuivat sellaisenaan syötyinä aika mitäänsanomattomiksi.

Onneksi esim. juuston kanssa niistä sai varsin hyviä. Vahingosta viisastuneena ostin takaisintulomatkan evääksi ennestään tuttuja Tuc Mini Cheese ‑suolakeksejä, jotka ovat mainioita sellaisenaankin. Suolakeksien tai leivän päälle laitettavaksi toin valmiiksi siivuiksi leikattua Saaremaa Kadaka Juust ‑savujuustoa sekä puolen kilon mötikän Saaremaa Saare Light ‑juustoa. Mahdottoman hyvänä napostelujuustona taas toimi kinkkupaloja sisältävät Pik-Nik ‑juustotangot. Niiden tavallista kinkutonta versiota popsin Tartossa kaksi kokonaista pakettia. Olisin tuonut kotiin enemmänkin kuin tuon yhden kinkullisen, mutta harmittavasti se oli ainoa jäljellä oleva paketti lähimmässä Rimi ‑ruokakaupassa, jossa kävimme viimeisenä ennen kotiin lähtöä. Kakkoskuvassa näkyvät seuraavaksi esittelyvuorossa olevat karkkiostokset, joita on hiukan suolaisia enemmän. Tekstiä niistä tosin ei varmaan synny yhtä paljon, koska kaikki ovat ennestään tuttuja tuotteita. Laivalta ostin mennessä ainoastaan putkilon Skittles-karkkeja, mutta takaisin tullessa pari tuotetta enemmän. Perinteisten Haribo Tropi-Frutti ja Ferskner Persikor ‑jättipussien lisäksi nappasin myös 20 Mini Mentos ‑rullaa sisältävän sekoituksen, jobja sisälät paljastui valikoima kolan, mansikan, appelsiinin ja sitruunan makuisia karkkeja. Makunsa osalta paremmuusjärjestykseksi muodostui sitruuna, appelsiini, kola ja viimeisenä mansikka. Perillä Tartosta ostin myös yhden normikokoisen putkilon Rainbow Mentoksia, joissa riittää makuvalikoimaan vieläkin enemmän. Kokonsa takia kyseinen putkilo tosin ei päätynyt kotiin asti eikä siten myöskään kuvaan.

Tartosta kuvaan asti päätyivät kolme Fazerin Tutti Frutti ‑karkkipussia sekä yksi pussillisen Haribon Quaxi ‑sammakkokarkkeja. Tutti Frutti Original ja Passion ovat samanlaisia kuin Suomessakin, mutta Smoothiesta puuttuvat sopivasti salmiakit. Siis täydellinen meikäläiselle, kuten viime syksyllä laivamatkojen ostoksia blogaillessa totesin. Kolmoskuvassa vuorossa ovat suklaat sekä purkattuliaiset. Ainoa mennessä laivalta ostettu tuote oli paketti Jenkki Peppermint ‑purkkaa, joka tunnetusti on meikäläisen vakkaripurkka. Kyseinen paketti pääsi juuri hiljattain loppumaan, mutta ehkä huomenna alkavilta Hulluilla löytyy taas se perinteinen purkkatarjous. Perillä Tartossa rohmusin 32 kappaletta tuhanteen kertaan taivaalliseksi todettuja Kinder-suklaapatukoita, koska yhdessä ne olivat laivan myymälän jättipakettia halvempia. Myös Milkan herkullinen valkosuklaalevy on Tartosta asti tuotu. Takaisin tullessa päätin vanhempien suosittelemana kokeilla Kalev Finest Cheesekake Waffle ‑valkosuklaata, joka sisältää vohvelin ja juustokakun palasia. En todellakaan pettynyt sillä yhdistelmä oli juuri niin herkullinen kuin miltä se (ainakin meikäläisestä) kuulostaa. Makeutta olisi tosin voinut olla ehkä hiukan vähemmän, mutta tulipahan popsittua vähemmän kerralla ja siten pidennettyä levyn riittoisuutta.

Tartossa Prismassa kierrellessä valikoin kotimaata halvemman hinnan takia myös joitain arkipäiväisiä kulutustuotteita ja yhden erikoisemman ostoksen, mitkä näkyvät viimeisessä kuvassa. Kulutustuotteita edustavat Garnier Fructis ‑shampoopullo, WC Duck Active Cool Mist ja Rose ‑vessanpöntönraikastimet ja sitruunanmakuiset Sana+ C-vitamiini ‑poretabletit. Mainittu erikoisuus taas on lehmäkuvioitu jatko-johto, jonka ostin seuraavaa joulua ajatellen eräälle lehmäkuvioisia esineitä keräilevälle sukulaiselle. Häneltä löytyy ennestään jo mm. lehmäkuvioitu suolasirotin ja jäätelökauha, jonka päässä on lehmän pää. Lehmäkuvioitu jatko-johto sopinee siis hänelle täydellisesti. Tarton Prisman valikoimassa oli muitakin vaikka minkä näköisiä jatko-johtoja läpinäkyvästä armeijakuvioiseen asti. Paikallisissa kaupoissa oli siis varsin hupaisaa kierrellä, vaikkei olisikaan ollut aikeissa ostaa mitään, kun ei koskaan tiennyt mitä hassua tuli vastaan. Hotellimme viereiseltä torilta esimerkiksi ostin muutaman parin halpoja sukkia, joissa on Nike-logo väärinpäin :D! Ne jäivät kuvista kokonaan pois (eipä viidettä kuvaa oikein olisi edes mahtunut), kuten myös musta nahkavyö sekä Viron kartan muotoinen ja sen lipun väreillä koristeltu jääkaappimagneetti. Seuraavaksi kaupoissa kiertely tapahtuu huomenna Hulluilla päivillä, joihin tässä blogauksessa mainitut ostokset eivät juuri vaikuta, sillä kaikki syötävät ovat vähitellen menneet parempiin suihin. Ainoastaan viimeisen kuvan kulutustavaroista osa on vielä käyttämättä ja teitysti sukat, vyö ja magneetti ovat yhä ehjät :p.

Nyt soi: "Flo Rida Feat. Sia - Wild Ones" 3:53

13 leffa- ja pelihankinnan tarinat

Ennen ensi viikon Hulluja päiviä on tuttuun tapaan hyvä blogata alta pois tähän mennessä kertyneet leffa- ja pelihankinnat. Molempia on kertynyt lucky number seven kappaletta, mutta kun otetaan huomioon että kaksi peliostosta on lisäsisältöä samaan peliin, saadaan summaksi päivän epäonnenluku kolmetoista. Joka tapauksessa aloitetaan leffoista, joista suurimman osan ostin jo tammikuun lopussa. Marssin 20 prosentin alennukseen 50€ euron ostoksista oikeuttavan kupongin kanssa Kodin Ykköseen tutkimaan, josko sieltä löytyisi sopivan hintaisia leffoja tai pelejä. Pelejä ei silloin löytynyt, mutta leffaosastolta poimin kolme leffateatterissa nähtyä leffaa sekä yhden uuden tuttavuuden. Vanhat tuttavat olivat loistava toimintakomedia The A-Team (12,12€), neljänneksi jatko-osaksi hyvin onnistunut kauhuleffa Scream 4 (8,10€) sekä mielenkiintoinen jännäri Source Code (9,69€). Ainoa ennennäkemätön leffa oli komedia Little Fockers (12,93€), joka peloista huolimatta osoittautui suureksi pettymykseksi jäänyttä kakkososa Meet the Fockersia hauskemmaksi. Seuraava leffaostos tapahtui jo parin päivän päästä Prismassa, kun bongasin hyllystä huikean tieteisfantasiatoimintaleffa Sucker Punchin sopivaan hintaan (12,90€). Olin jo lähes luopunut toivosta että leffaa olisi missään enää jäljellä, joten helpotus oli suuri kun sain leffan vihdoin kokoelmaani. Katsoimmekin sen myöhemmin samana päivänä Tontsan kanssa leffaillassa. Tontsa ei ollut kovin vakuuttunut, mutta minä tykkäsin leffasta edelleen yhtä paljon kuin leffateatterissa aikanaan. Viimeiset kaksi leffaostosta tapahtuivat kolmisen viikkoa myöhemmin Anttilassa, jonka alennushyllystä poimin kaksi leffaa kympin yhteishintaan. Ensimmäinen valinta osui erittäin minimalistiseen mutta toimivaan tyyliin kuvattuun Buried jännäriin, jonka olin nähnyt jo kerran ennestään jossain leffaillassa. Kakkosvalintana oli ennen näkemätön fantasia Valhalla Rising, johon kiinnostus oli herännyt muiden leffojen levyillä olleiden trailereiden kautta. Ikävä kyllä leffa osoittautui aivan liian ylitaiteellistulkinnaliseksi ja hidastempoiseksi tervanjuonniksi, mikä on aikamoinen saavutus vain 88 minuutin pituiselta leffalta. Saa nähdä viitsinkö pitää leffan vai yritänkö myydä sen eteenpäin. Onneksi ostos ei ollut hinnalla pilattu.

Peliostokset jaoin kahteen kuvaan, joista ensimmäisessä on sekaisin sekä käsin kosketeltavia hankintoja että digiostoksia. Käydään ne siis läpi kuva kerrallaan mutta silti hankinta-aikajärjestyksessä. Tammikuun lopussa laitoin post-apokalyptiseen maailmaan sijoittuvan Rage ‑räiskintäpelin tilaukseen Verkkokauppa.comista, koska sen hinta oli vain 9,40€. Kivijalkakaupoissa hinta oli yhä kahdesta kympistä ylöspäin, joten puolet halvemman hinnan löytäminen oli mieluisa yllätys. Tosin jos olisin tiennyt että peli vaatii massiiviset 25 gigatavua asennustilaa, olisin hyvin voinut lykätä ostoa myöhemmäksi. Peli on edelleen tilan puutteen takia kokeilematta, varsinkin kun muista peliostoksista löytyy eräs peli, joka onnistui koukuttamaan sekä yksin- että moninpelin osalta rankasti. Maaliskuun ensimmäisenä päivänä Steamin päivätarjouksesta nappasin hyvin edulliseen hintaan (2,50€) kieli poskella tehdyn GTA-klooni Saints Row 2:den. Teknisistä ongelmista kuten satunnaisesta kaatuilusta ja tekstuurien häviämisestä huolimatta olen viettänyt pelin parissa jo parikymmentä tuntia. Niistä tosin lähes kaikki ovat menneet juonitehtävien sijaan hupaisiin sivuaktiviteetteihin, joilla kerätään ”rispektiä” omien ja muiden jengiläisten silmissä. Valikoimaan kuuluu tavallisten auto ja tappojahtien lisäksi mm. tappelukerhoja, romurallia ja horojen varastamista pois kilpailevien sutenöörien hoivista. Hervottominta osastoa edustavat esimerkiksi julkkisten suojelu heittämällä liian innokkaat fanit vaikkapa lähimpään roska-autoon, poliisiaiheisen reality-ohjelman kuvaus mm. singolla ja liekinheittimellä aseistettuna, arvokiinteistöjen arvon alennus loka-auton paskaruiskua ohjaamalla sekä autojen eteen dyykkaaminen vakuutusrahojen keräämiseksi. Hauskaa siis riittää juonen ulkopuolellakin joko yksin tai yhdessä kaverin kanssa. Tosin moninpelissä peli tuntuu kaatuvan yksinpeliä herkemmin. Tilanteen voi toki tallentaa koska tahansa, mutta vain tehtävien ulkopuolella, ja kaatumiset tuntuvat ajoittuvan aina juuri siihen hetkeen kuin jokin tehtävä loppuu. Stillwaterin kaupungissa riehuminen sai kuitenkin kaksi viikkoa myöhemmin väistyä ehkä aavistuksen tärkeämmän tehtävän edestä, nimittäin ei enempää tai vähempää kuin galaksin pelastamisen! Yhden ainoa päivän ajan voimassa ollut peräti 40 prosentin alennukseen yhdestä tuotteesta oikeuttava kuponki Kodin Ykköseen saapui postissa kuin tilauksesta pian sci-firoolipelieepos Mass Effect 3:n ilmestymisen jälkeen. Siispä marssin jälleen kuponki kourassa Kodin Ykkösen viihdeosastolle. Hintaa ostokselle tuli muutaman päivän ikäiselle pelille loistava 29,97€. Galaksin pelastin noin 40 tunnissa, mikä on jonkin verran vähemmän kuin aiemmissa osissa, mutta kolmosessa onkin paljon vähemmän turhaa hinkkausta kuten ykkösen turhauttavan tavarainventaarion kanssa taistelu ja kakkosen tylsät mineraalimetsästykset. Sitä paitsi nyt mukana on myös neljän hengen yhteistyömoninpeli, ja millainen moninpeli se onkaan! Jotain sen vetovoimasta kertoo se, että jo ennen pelin ilmestymistä pelasin demoversion kahta karttaa lähes 30 tunnin verran. Kokoversion yhteistyömoodi on imenyt aikaa melkein tuplasti noin kuukaudessa. 

Mielenkiintoa pitävät yllä paitsi kokemuspisteillä saatavat uudet hahmoluokat ja aseet, myös joka toisena viikonloppuna järjestettävät erikoisoperaatiot, joissa on sekä yksilötavoite että koko yhteisön kattava yhteistavoite. Esimerkiksi kerran yksilötavoite oli ylentää kaksi moninpelihahmoa maksimitasolle 20 ja sitten nollata ne takaisin ykköstasolle siirtämällä ne yksinpeliin sotaresursseiksi, mikä nostaa yksinpelin sotavalmiutta sekä moninpelin kokonaiskokemustasoa. Yhteisötavoite taasen oli ylentää yhteensä 150 tuhatta hahmoa, mikä meni komeasti rikki kahdella sadalla tuhannella. Kummankin tavoitteen täyttämisestä saa varustepaketin, joista toisessa on mm. satunnainen harvinainen ase ja toisessa yksi monista aiemmin vain erikoisversion ostaneiden tai pelin ennakkotilanneiden käytettävissä olevista aseista. Lisäksi operaatioiden väliin jäävinä  viikonloppuina moninpelissä saa 25 prosenttia enemmän kokemuspisteitä. Kirsikkana kakun päällä tiistaina peliin julkaistiin ilmaisena päivityksenä kaksi uutta karttaa, kolme asetta ja tukku hahmoluokkia. Samalla ostosreissulla ostin halvan hinnan (4,01€) houkuttelemana myös toisen roolipelin, joka on vieläpä saman kehittäjän käsialaa. Kyseessä on Dragon Age: Origins: Awakening ‑lisälevy, jonka kokeilu tosin on lykkäytynyt galaksin pelastamisen takia. Ennen galaksin pelastamista pelastin vähän pienemmässä mittakaavassa maapallon, tai ainakin sen kuumimmat typyt ilkeän tohtori Protonin suunnitelmilta Duke Nukem Forever ‑peliin julkaistussa lisäosassa The Doctor Who Cloned Me. Tuo aina kuun kamaralle asti Duken vienyt hupaisa seikkailu maksoi alennuksessa vain kaksi euroa. Vielä vähemmän maksoivat uusimmat sijoitukset eli juuri tänään ostamani US Cities (1,74€) ja Design Dreams (1,39€) -laajennukset Cities in Motion ‑peliin. Ensimmäinen tarjoaa pelikentiksi kaksi livenäkin tuttua jenkkikaupunkia eli New Yorkin ja San Franciscon, niihin sijoittuvan kampanjan sekä niille tyypillisiä kulkuvälineitä kuten johdinautot ja cable car ‑ratikat. Jälkimmäinen taas sisältää ainoastaan viisi uutta ajoneuvoa. Peliostokset olivat sitten siinä, joten jos vain ehdin ennen Hulluja päiviä, niin seuraavaksi olisi luvassa blogaus, jossa esittelen maaliskuun alussa tehdyn Eestin matkan ostokset.

Nyt soi: "Nicki Minaj - Starships" 3:30

Joululahjat 2011: Luettavat ja tekstiilit

Viimeisenä ja tavallaan myös vähäisimpänä esittelyvuorossa ovat luettavassa muodossa olevat lahjat, sekä tekstiilit eli niin sanotut pehmeät paketit, jotka varsinkin lapsena olivat vähiten mieluisia lahjoja. Molemmissa kategorioissa on sen verran vähän jäseniä, että päätin yhdistää ne yhteen blogaukseen. Kuvia sentään on kaksi erillistä. Mutta aloitetaan siis lukemisista eli kirjoista sekä lehdistä.

• GT 2011 Tiekartasto Suomi: Tätä koko Suomen kattava kartastoa tulee varmasti selailtua myös matkojen ulkopuolella, koska tykkään selailla karttoja. Tosin kotona homma hoituu kätevämmin koneella Google Mapsin sun muiden avulla, mutta tien päällä kartan lukijan paikalla katselee mieluummin paperikarttaa kuin virtaa ja/tai rahaa kuluttavaa kännykkää tjs. Erillistä navigaattoria kun ei vielä löydy vanhempieni autoista, joilla lähestulkoon kaikki pidemmät Suomen sisäiset matkat tulee tehtyä. Sitä paitsi perinteinen kartta on aina hyvä olla varalla jos GPS yhteys katkeaa tai muuten vaan sekoilee.
• Suuri baari kirja – Alkoholin ja cocktailien maailma: Tämä raskaan sarjan tiiliskiviteos saa kyseenalaisen kunnian olla huonoin joululahja, ja syitä siihen löytyy jos jonkunlaista. Ensinnäkin en harrasta baareissa hengailua lähes yhtään, ja muutenkin alkoholin kulutukseni on vähäistä. Silti aihe on sinänsä ihan mielenkiintoinen, mutta kirja jäänee tästä huolimatta keräämään pölyä, koska suurin osa vapaa-ajan lukemissessioista tapahtuu paikoissa, joihin noin massiivista tiiliskiveä ei halua raahata, eli pytyllä ja matkustaessa.
• Aku. 6/2010 ja Ilta-sanomat Aku juhlalehti: Nämä kaksi aikakauslehteä edustavat joululahjoista ehkä sitä kaikkein suurimpien pettymysten osastoa. Odotin nimittäin edellisten ainakin viiden joulun tavoin saavani jonkin akkarikirjan – mahdollisesti jopa mestaripiirtäjä Don Rosan tuotantoa. Pettymys oli siis melkoinen kun sain vain kaksi lehteä, joista Aku. -lehti on vieläpä vanha numero. Se keskittyy sitä paitsi sarjakuvien sijaan enemmän aika turhanpäiväisiin artikkeleihin, jotka pursuavat ökykalliiden designvaatteiden, asusteiden, kellojen, kosmetiikan, autojen ynnä muiden mainoksia. Onneksi sentään juhlalehdessä on Don Rosan haastattelu ja muita varsin mielenkiintoisia juttuja.
• House Collection huopa: Tämä ihanan lämmin huopa on kirjailtu hauskasti päiväkirjamaisella positiivista ja avointa mielialaa ynnä muuta korostavalla mantralla, jota lukemalla saa varmasti synkät ja kylmät talvipäivät lähtemään iloisesti käyntiin.
• Wagner villasukat: Lämpimän huovan täydentää samalta henkilöltä lahjaksi saadut Viivi ja Wagner -sarjakuvasta tutulla sialla koristetut villasukat, joissa Wagner toteaa menevänsä sohvalle leikkimään. 
• Itse neulottu pipo: Neulomiseen muutama vuosi sitten täysin höyrähtäneeltä siskoltani sain lahjaksi tämän omin kätösin neulotun pipon, joka osoittautui mitoiltaan juuri sopivaksi suojaamaan kaaliani talvipakkasilta. Edellisenä jouluna sain villasukat, joten ehkäpä ensi jouluna luvassa ovat hanskat tai jotain.

Täten on vihonviimeisetkin joululahjakategoriat saatu käytyä läpi, joten on aika vihdoin siirtyä muiden blogausten pariin. Hullut päivät ovat alle viikon päästä, ja kuten aiemmin mainitsin, pitäisi sitä ennen ehtiä tehdä pari muuta ostosblogausta. Ajan säästämiseksi saatan yhdistää nekin yhdeksi blogaukseski. Mutta joululahjablogaukset olivat siis tässä, joten niiden pariin palataan vasta ensi joulun jälkeen.

Nyt soi: "David Guetta feat. Chris Brown & Lil Wayne - I Can Only Imagine" 3:29

Joululahjat 2011: Keittiövälineet

Tässä blogauksessa vuorossa ovat keittiövälinelahjat, joita kertyi edellisen joulun tavoin melko paljon. Suurin osa on astioita, mutta mukana on pari välinettäkin, sekä yksi syötävä, jota en kuitenkaan halunnut laittaa edelliseen blogaukseen, koska se oli yhden astialahjan sisällä, ja muutenkin liittyy siihen vahvasti. Siispä siirtykäämme esittelyihin selvittämään mikä tuo mysteerisyötävä oikein on.

• Pyrex Classic kannellinen uunivuoka ja Knorr Lasagnette: Olin toivonut joululahjaksi uuninkestävää vuokaa lasagnen ym. ruokien tekoon ilman sen kummempia spesifikaatioita, ja yllätyksekseni sain kannellisen version, jonka sisältä löytyi vielä lisäyllätyksenä paketti lasagnette aineksia. Kannellinen versio sopii mainiosti pientaloudelle, jossa yhdestä vuoallisesta riittää ruokaa moneksi päiväksi. Olenkin käyttänyt tätä uutta vuokaa varsin ahkerasti, ja siihen tehty ruoka on säilynyt jääkappissa paremmin kuin esimerkiksi foliolla peitetyssä kannettomassa vuoassa.
• Kaksi muovista kauhaa: Viime vuoden lopulla ainoa pienikokoisen kauhani varsi meni katkeamaan, joten lisäsin sellaisen joululahjatoivelistalle. Uunivuoan tavoin tämäkin toive toteutui yli odotusten, kun sain kaksi kauhaa yhden sijaan.
• Taika astiaston lautaset, kulhot ja mukit: Kun nämä Klaus Haapaniemen suunnittelemat kauniisti kuvitetut astiat tulivat viime vuoden loppupuolella osaksi K-Supermarkettien keräilykampanjaa, päätin alkaa keräämään niitä, koska pidän kuvituksesta ja omistin ennestään jo yhden sinisen mukin. Muutenkin K-Supermarket on lähin ruokakauppani, joten siellä tulee käytyä usein. Ehdin kerätä leimoja vasta yhden astian verran, ja käyttää ne yhden kulhon ostoon, kun vanhempani tarjoutuivat ostamaan koko perheen keräämillä leimoilla (myös vanhempieni sekä siskoni lähistöllä on K-Supermarket) toivomiani astioita joululahjaksi. Jouluna sitten rysähti jättipotti, kun sain neljä leipälautasta, neljä kulhoa ja kolme mukia. Varsinkin kulhot ovat olleet ahkerassa käytössä, sillä muut omistamani kulhot ovat selvästi matalampia, eivätkä siksi sovi kovin hyvin kaikenlaisille ruuille. Myös leipälautaset tulivat tarpeeseen, sillä joulun tienoilla yksi vanhoista leipälautasista tipahti lattialle ja meni tuusan nuuskaksi. Onneksi se oli tylsän ja ruman näköinen näihin kaunokaisiin verrattuna.

Siinäpä oli joululahjojen keittiövälineosasto kokonaisuudessaan. Seuraavaksi vuorossa ovat kirjalahjat ja sen jälkeen vielä pehmeät paketit. Ajan säästämiseksi saatan tosin yhdistää ne yhdeksi blogaukseksi.

Nyt soi: "Jessie J feat. B.o.B. - Price Tag" 3:40

Joululahjat 2011: Syötävät

Syötävien lahjojen laatu ja määrä kasvoivat selvästi edellisestä joulusta, mutta määrä ei valitettavasti kasvanut tasapuolisesti. Erilaisten suklaalahjojen määrän kasvaessa kahdesta kuuteen, karkkien määrä väheni kahdesta yhteen. Onneksi sentään tuo yksi kuuluu huippusuosikkeihin, kuten seuraavaksi esittelyistä tullaan näkemään.

• Fazer Present suklaakonvehtirasia: Pienoisena pettymyksenä sain siskoltani tämän suklaalajitelman sen sijaan, että hän olisi ostanut jotain niistä monista yksittäisistä suklaalajeista, joista hän tietää minun pitävän. Mutta ajatushan on se tärkein, ja paljon pahempia vaihtoehtojakin olisi ollut vaikka millä mitalla :p. Tässä Fazerin klassikkorasiassa on muutamia lajeja, joita ostaisin ilomielin irtokarkkeina, mutta myös monia joiden maku ei miellytä juuri yhtään. Vastaava ongelma tosin koskee lähestulkoon kaikkia tällaisia lajitelmia, joten siksi ne sopivat paremmin porukalla nautittavaksi.
• Hershey’s Kisses – Mint Truffle pussi: Amerikan ”serkku” Janetilta rysähti vanhemmilleni viisi erilaista suklaapussia perheen kesken jaettavaksi. Valitsin itselleni niistä nämä minttutryffelit, koska Hershey's oli valikoiman ainoa ennestään tuttu merkki. Muutenkin lähestulkoon kaikenmerkkiset minttua ja/tai tryffeliä sisältävät suklaat ovat olleet herkullisia, eikä Hershey's osoittautunut kaavasta poikkeavaksi.
• Fazer Joulusuklaarasia: Näitä kausimakuisia suklaita en muistaakseni ollut ennen maistanut, joten yllätys oli mukava, kun ne osoittautuivat juuri sopivaksi sekoitukseksi piparkakkua ja suklaata. Suurkiitos siis sille sukulaiselle – kuva lie olikaan – jolta nämä sain :p.
• Kalev mansikkavalkosuklaalevy: Faijalta taisin saada tämän virolaisen valkosuklaan, joka sisältää mansikan palasia. Mikä tahansa valkosuklaa kuuluu ehdottomasti lemppareihini, mutta jos vertailemaan aletaan niin yleensä ottaen pidän itse enemmän Pandan ja Milkan valkosuklaista. Niiden valikoimissa en tosin ole nähnyt mansikkaa tai muutakaan marjavarianttia.
• Fazer Tutti Frutti Passion pussi: Mutsilta sain kaksi pussillista näitä suursuosikkihedelmäkarkkeja. Toisen pussin tosin ehdin popsia melkein kokonaan ennen takaisin kotiin tuloa joulun vietosta. Muutenkaan en saanut sitä oikein mitenkään sopimaan kuvaan, joten päätinpä suosiolla jättää pois.
• Panda Suklaasydän pussi: Nämä herkulliset suklaamunat kuuluvat Tutti Frutti Passionin tavoin suursuosikkeihin, joten oli mainio yllätys saada niitäkin joululahjaksi.
• Fazer Geisha konvehteja: Perinteisessä jouluviettopaikassamme oli hiljattain järjestetty pippalot, joista oli ylijäänyt valtava määrä geishoja, joten lähtiessämme takaisin kotiin päin jakoi talon emäntä kaikille kasan geishoja, jotka ainakin itse otin ilolla vastaan.
• Reformi vahva D-vitamin tabletit: D-vitamiini ravintolisä on muodostunut perinteiseksi lahjaksi mutsilta, tosin sillä erotuksella että tällä kertaa merkki on eri kuin viimeksi. Vielä en ole maistanut koska edellisiä on yhä muutama jäljellä, mutta eivätköhän nämäkin ole sen verran hyviä, että niitä viitsii popsia yhden päivässä.

Syötävät lahjat täten käyty läpi, ja myös syöty pois – vitamiineja lukuun ottamatta – koska jaksoin tehdä tämän blogauksen vasta nyt, kun joulusta on jo yli kolme kuukautta. Mutta ainahan on parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vielä tosin pitäisi ennen Hulluja päiviä ehtiä blogata kolme joululahjaryhmää, joista seuraavana vuorossa ovat keittiövälineet. Niiden lisäksi tekolistalla olisi pari ostosblogausta, joten saapa nähdä jaksanko/ehdinkö väkertää kaikkia ajoissa.

Nyt soi: "Jessie J - Domino" 3:50

Joululahjat 2011: Pe(i)lit ja vehkeet

Kolmantena esittelyvuorossa ovat pelit ja vehkeet, joista yksi on peili, mistä johtuu sanaleikki otsikossa. Kuvassa pelit ovat ylhäällä vasemmalla, josta yleensä aloitan, mutta viime vuoden tavoin jätän ne viimeiseksi, jotta ne osuisivat paremmin niistä otettujen yksittäiskuvien kohdalle. Molempien pelien paketit ovat avattuna sen verran hienoja, että ne ansaitsevat oman kuvansa sekä muutenkin erikoishuomiota. Mutta nyt siirrytään esittelyihin, jotka alkavat siis vehkeistä.

• Philips PowerTouch PT860 parranajokone: Joululahjalistaa miettiessä tuli mieleen, että parranajokoneeni on jo kymmenen vuotta vanha ja muutenkin vanhaa teknologiaa. Ajojälki on  ajan myötä huonontunut ja akkukesto selvästi heikennyt. Siispä lisäsin toivelistalle uuden parranajokoneen, jossa olisi vanhat tavoin 3 pyöreää terää, mutta uutuutena kasvojen muotoa myötäilevä ja täysin vesipestävä rakenne. Vanhempani toteuttivat tuon toiveen ja täytyy sanoa että aparaatti ylitti huimasti  odotukset ajojäljen ja mukavuuden osalta. Vanha tuntuu melkein juustoraastimelta uuteen verrattuna. Äänikin on selvästi entistä hiljaisempi suuremmasta tehosta huolimatta, ja vesipestävyys on tietysti pelkkää plussaa.
• 3-osainen maadoitettu 5 metrin jatkojohto: Aiemmassa blogauksessa esitellyt jouluvalot veivät viimeisen vapaan jatkojohdon, joka sekin oli välillä varattu esim. kännykkää ladatessa, joten laitoinpa toivelistalle uuden maadoitetun jatkojohdon. Tämäkin toive siis toteutui. Parimetrinenkin olisi riittänyt, mutta parempi olla vähän liikaa pituutta kuin liian vähän.
• Käsipeili: Toivelistaa kasatessa tuli myös mieleen, että hiljattain on ollut usein tarvetta nähdä mm. ahtaisiin paikkoihin. Lisäsinpä siis toivelistalle käsipeilin, koska sopivan hillittyä mallia ei ollut sattunut eteen missään kaupassa, jossa olen sattunut tarpeen muistamaan. Onneksi joulupukki auttoi ja toi säkissään juuri sopivan peilin.
• Nokia BL-5C käänykkäakku: Jo yli neljä vuotta vanhan kännykkäni akkukesto on vähentynyt melko heikoksi, joten laitoin toivelistalle joko uuden kännykän tai uuden akun nykyiseen. Uusi känny olisi tietysti ollut loistava, mutta akustakin olen tietysti hyvin kiitollinen. Vanha känny täyttää yhä mainiosti tarvittavat kriteerit – MP3 soitin, radio, kamera sekä tietysti soitto- ja tekstausominaisuudet – joten mitä sitä turhaan ainakaan omalla rahalla vaihtamaan. Ja nyt vanhan akun voi ottaa matkoille mukaan vara-akuksi. Sen verran siedettävästi se vielä kuitenkin toimii.
• LED-taskulamppu ja kotelo: Tämä mutsiltani saamani markkinointilahjatuotteeksi yllättävän tehokas taskulamppu oli laitelahjoista ainoa jota en toivonut. Siksi se olikin varsin mukava yllätys, sillä tehokkaalle taskulampulle on aina välillä tarvetta. Edellinen samaa kokoluokkaa oleva taskulamppuni oli sininen Maglite Mini, jonka laitteisto taisi kärähtää joskus armeijan jälkeen seitsemän vuotta sitten – Liikaa tetsausta tai jotain :p. Sen jälkeen käytössä on ollut iso musta Maglite sekä PrincetonTec ja Maxell -merkkiset otsalamput. Jälkimmäisen niistä ostin 2011 uutta vuotta varten, koska luulin että PrincetonTec oli sanonut sopimuksensa irti. Myöhemmin se kuitenkin heräsi mystisesti eloon. Ylösnousustaan huolimatta se on jäänyt tehokkaamman Maxellin varjoon, joka oli varsinkin halpaan hintaansa nähden loistava löytö.
• StarCraft II: Wings of Liberty: Ensimmäinen itselleni ostamista pelilahjoista on tämä jo vuoden 2010 kesällä ilmestynyt sci-fiaiheinen strategiapeli, joka on pitkään ollut toivelistalla. Hankinnan lykkäytyminen näinkin kauan selittyy sillä, että sen hinta pysyi tähän asti uutuushintaisena lähes kaikkialla. Pitkä odotus kuitenkin päättyi vihdoin joulun tienoille, kun hinta tippui Prismassa kahteen kymppiin. Siispä en epäröinyt ostosta kovin kauaa vaan kiiruhdin kassan kautta kotiin katsomaan mitä kaikkea erikoiskotelon sisältä paljastuisi. Kakkoskuvassa sisältö onkin lattialle ja seinää vasten aseteltuna. Kuva ei tosin tee oikeutta kotelolle, joka on koristeltu pelikuvin molemmin puolin. Hienosti kuvitetun erikoiskotelon sisältä paljastui siis normaali kotelo, jonka sisällä on ohjekirjan ja pelilevyn lisäksi peräti kolme ilmaiseen peliaikaan oikeuttavaa vieraspassia: Kaksi itse StarCraft kakkoseen ja yksi huippusuosittuun World of Warcraft -massiivimoninpeliin. Jälkimmäinen jäänee ainakin allekirjoittaneen osalta käyttämättä, mutta ainahan voin lahjoittaa sen jollekin. Valitettavasti en ole vieläkään ehtinyt asentamaan ja testaamaan peliä – osittain levytilan vähyyden vuoksi – mutta eiköhän tuo tule tässä kevään aikana testattua. Ties vaikka innostuisin jopa väsäämään omia tehtäviä, kuten aikanaan tein pian neljätoista vuotta vanhan ykkösosan kanssa. Kaikki väsäämäni tehtävät tosin sijoittuivat rakennusten sisälle ilman perinteistä tukikohdanrakennusrumbaa. Sen sanoista niissä olikin tavallista enemmän skriptattuja tapahtumia, kuten ansoja ynnä muita kivoja ylläreitä.
• The Witcher 2: Assassins of Kings – Premium Edition: Toinen pelilahja/ostos on tämä noituri Geraltin seikkailuja jatkavan pelin erikoisversio. Erikoisversio valikoitui puolipakolla, sillä suurin osa kaupoista myi pelkästään sitä. Normiversion olisi joutunut tilaamaan jostain täysin vieraasta kaupasta tai ostamaan digitaalisena. StarCraft kakkosen tavoin tämänkin julkaisun hinta on pysytellyt lähtökuopissa varsin pitkään, mutta onneksi Prisman hinnanalennus tuli jälleen hätiin. Pelisarjan ykkösosa kolahti sen verran lujaa, että pulitin tästä ilomielin kolme kymppiä. Sitä paitsi rahalla sai selvästi ykköstä enemmän lisämateriaalia. Pelilevyjen, ohjekirjan ja pelioppaan lisäksi paketissa on useista muista erikoisversioista tuttuja juttuja, kuten soundtrack CD-levy, kulissien takaista materiaalia sisältävä bonus DVD sekä kartta pohjoisista kuningaskunnista, joihin pelin tapahtumat sijoittuvat. Harvinaisempaa erikoissisältöä edustaa ”sinetöity” pamfletti, joka kertoo aiemmassa pelissä vain nimeltä mainitun kuningas Henseltin edesottamuksista. Kirjeen tekstin sekä pelin alaotsikon (Assassins of Kings = kuninkaiden salamurhaajat) perusteella Henseltin päivät saattavat olla luetut. En siis vielä ole ehtinyt testata peliä, sillä ykkösosasta on vielä pelaamatta muutama irrallinen lisäseikkailu. Sitä paitsi kuten StarCraftin yhteydessä mainitsin, on levytila (käyttölevyasemilla) tällä hetkellä vähissä. Esim. Steam-pelit vievät yhteensä 120 gigatavua ja rapiat päälle, eikä niitä voi asentaa kuin sinne mihin alun perin asensi itse Steam-sovelluksen. Tuo onkin se ärsyttävin Steamin harvoista huonoista puolista. Onneksi The Witcherin tuleva poisto auttaa asiaa vapauttaen kahdeksan gigaa ja vielä seitsemän päälle, jos siirrän sen pelitallennukset jonnekin muualle. Toivoa sopii että kakkosen tallennusjärjestelmä olisi kompaktimpi jo senkin takia, että ykkösen tallennusten kertyessä niiden lataus myös hidastui huomattavasti. Mutta nyt homma alkaa mennä jo höpinän puolelle, joten takaisin noituri kakkosen sälän esittelyyn. Mainitsemani kirjeen sisällä oli myös pelissä käytettävää Oren -valuuttaa esittävä ”kirottu kolikko”, joka ilmeisesti esiintyy pelissä jossain vaiheessa. Jonkun aikaa sitten Captain America -leffaa katsoessa tulin huomanneeksi, että siinä esiintyvän pahisliiga Hydran logo on hyvin samanlainen kolikossa olevan mustekalapääkallon kanssa. Viimeisenä ja kenties oudoimpana juttuna paketissa on kaksi itse koottavaa paperinukkea (3. kuvassa kirjeen yläpuolella vielä kaksiulotteisen korkkaamattomina). Niiden kokoaminen onnistui varsin helposti ottaen huomioon hyvin yksinkertaistetun ohjeen, joka kuuluu suunnilleen näin: 1. Poista ja taittele osat. 2. Syötä osa 1 koloon 1 ja toista sama muilla osilla. 3. Pidä hauskaa! Toinen karikatyyreistä esittää itse Geraltia ja toinen hänen parasta kaveriaan eli bardi Dandelionia. Kaverukset päätyivät minnekäs muuallekaan kuin Ezion, Samin, Terminatorin ja muiden seuraan (4. kuva). Erityisesti Iso-Arska lienee innoissaan uusista kavereista, koska heilläkin on vartaloon verrattuna massiivisen kokoinen pää :D!

Siinäpä olivat sitten kaikki peli- ja vehjelahjat varsinkin pelien osalta kattavasti esiteltynä. Pelisaalis jäi selvästi edellistä joulua pienemmäksi, mutta ainakin molempien paketit ja niiden sisältö olivat normaalista poikkeavia. Lisää pelejä on luvassa lähiaikoina ainakin yksi, sillä tätä kirjoittaessa tilauksessa on eräs raivoisa peli, ja ostoharkinnassa eräs toinen salamurhaamisesta kertova peli. Joka tapauksessa seuraavaksi joululahjaesittelyvuorossa ovat syötävät lahjat.

Nyt soi: "Avicii - Levels" 3:21

Joululahjat 2011: DVDt

Toisena esittelyvuorossa ovat odotetusti DVD-joululahjat, jotka tällä kertaa ovat kaikki yhdeltä ja samalta henkilöltä. Kyseessä on tietysti kaukainen jenkkisukulaiseni Janet, joka pisti edellistä joulua paremmaksi lähettämällä kokokaista kuusi leffaa =)! Ja mikä parasta kaksi kyseisistä leffoista ei vielä jouluna ollut Suomessa edes myynnissä. DVD-lahjojen esittelyn lisäksi mukana on myös yksi leffoihin liittyvä hyvin ennalta arvattava lahja.

• Horrible Bosses: Tämä ennennäkemätön komedia saapui täällä kotosuomessa myyntiin vasta tammikuun puolella, joten se on todellakin tervetullut lisäys kokoelmaan. Uuden vuoden tienoilla leffaillassa Tontsan kanssa se tulikin todettua oikein hauskaksi. Jälkikäteen jäi vain harmittamaan että yksi jossain trailerissa näkemäni kohtaus oli jäänyt pois sekä leffasta että poistetuista kohtauksista.
• Paranormal Activity: Tämä simplistinen kauhuleffa oli ensi näkemällä vähän tylsähkö eikä pahemmin pelästyttänyt, mutta kyllähän tuo ilmaiseksi kokoelmaan kelpaa.
• Seven Swords: Kaameiden pomojen tavoin tämäkin ennennäkemätön kinkkileffa katsottiin uudenvuoden tienoilla leffaillassa Tontsan kanssa. Sekin osoittautui hyvin viihdyttäväksi tapaukseksi, kunhan vaan jaksoi istua ja keskittyä koko leffan pitkän keston ajan. Varsinkin lopussa nähtiin rutkasti upeaa kinkkileffoille ominaista kamppailulajitaistelua, mutta päästäkseen siihen joutui odottamaan varsin kauan läpi monien vähän turhien ja pitkäveteisten kohtausten, jotka olisi voinut niin sanotusti jättää leikkaushuoneen lattialle. Joka tapauksessa kyseessä on tervetullut lisäys aasialaisfilmien kerhoon, varsinkin kahden levyn ultimate versiona.
• 

  Star Trek: Valitettavasti tämä upea avaruusspektaakkeli komistaa jo kokoelmaani, mutta vain vaatimattomana yhden levyn perusversiona, joten tämä 2-Disc Digital Copy Special Edition kelpaa mainiosti sen rinnalle tai jopa korvaajaksi. Maksoinhan yhden levyn versiosta alun perin vain kolme euroa ja 33 senttiä, joten siitä voisi saada jopa voittoa.
• Captain America: The First Avenger: Tämä vasta vuoden alussa suomessa myyntiin tullut mainio supersankarileffa on ehdottomasti DVD-lahjojen kohokohta, vaikkei sen mukana tullutkaan kunnollista koteloa. Mutta senhän voin helposti korjata ostamalla tyhjän kotelon, ja printtaamalla siihen kannet itse :p.
• Pirates of the Caribbean: On Stranger Tides: Tämän piraattileffan ehdin jo lainata Hulkilta jonkin aikaa sitten, mutta kyllähän tuo silti todellakin kelpaa kokoelmaan vaikkei neljäs osa ollutkaan yhtä hyvä kuin edeltäjänsä.
• Finnkino Joululahjaliput: Perinteinen leffalippulahja kummitädiltä toistui tänäkin jouluna ja hyvä niin, sillä suunnitelmissa on käydä katsomassa ainakin Mission: Impossible – Ghost Protocol, Wrath of the Titans, Iron Sky ja The Avengers, jonka ensi-ilta tosin on sen verran kaukana, että siihen mennessä liput ovat varmasti jo menneet. Onneksi Hullut päivät Maalis-huhtikuun vaihteessa pelastaa kiskurihinnan maksamiselta.

DVDt sekä leffoihin liittyvät joululahjat olivat sitten viime joulun osalta siinä. Ihan mukava läjä vaikka jäikin viimevuotista pienemmäksi. Seuraavaksi esittelyssä ovat odotetusti pelit ja vehkeet.

Nyt soi: "Your Favorite Martian - Epileptic Techno" 3:24