On vuosi 2084. Rakennustyöläinen D.Q. viettää kohtuullisen mukavaa elämää viehättävän Lori-vaimonsa kanssa. Mutta muistoimplantteja myyvän Rekall-nimisen firman Quaidille tekemä toimenpide epäonnistuu ja Quaidin elämä muuttuu perin pohjin: hämäräperäiset tyypit yrittävät yhtäkkiä saada hänet hengiltä, ja Quaidista tuntuu, ettei hän ehkä lainkaan ole se joka hän luulee olevansa. Avain Quaidin identiteetin löytämiseksi näyttää olevan kaukana Maasta, nimittäin Marsissa, missä paatunut Cohaagen harrastaa hämäriä liiketoimia… Quaid lähtee vaaralliselle matkalle etsimään todellista identiteettiään.
Aivan kuten Arnold Schwarzeneggerin esittämä Douglas Quaid, paini myös
Total Recall elokuvana pitkään identiteettinsä kanssa. Upean kolmilevyisen erikoisjulkaisun toisen levyn hauskasta ja mielenkiintoisesta
Imagining Total Recall -dokumentista nimittäin selviää, että Total Recall pomppi kymmenen vuoden ajan edestakaisin tuottajalta ja ohjaajalta toiselle käyden läpi ainakin yhden tuotantoyhtiön konkurssin ja yli neljäkymmentä eri käsikirjoitusversiota, ennen kuin käsikirjoitus vihdoin sai oikeanlaisen lopetuksen myötä tuottajat sekä Arnoldin innostumaan ja kertomaan siitä ohjaaja Paul Verhoevenille. Onneksi näin tapahtui, sillä Total Recall on sci-fitoimintaklassikko, joka ansaitsee paikkansa monien muiden toimintaleffojen kulta-ajan (80 ja 90-luvun taite) klassikkoteosten rinnalla aina mieleenpainuvaa tunnusmusiikkia myöten. Se on paras koskaan näkemäni Mars-aiheinen elokuva ja hyvä kakkonen parhaiden Verhoeven -elokuvien listalla heti
Starship Troopersin jälkeen. Eikä syyttä, sillä voittihan Total Recall ennakkoon päätetyn erikois-Oscarin visuaalisista tehosteistaan.
Total Recall on täynnä vauhdikasta toimintaa, kunnon ryskettä, hienoja erikoistehosteita, hauskaa läpänheittoa ja korneja one-linereita siinä missä mikä tahansa muukin hyvä toimintaleffa, mutta erikoisen siitä tekee moneen kertaan päälaelleen kääntyvä juonikuvio ja muun muassa se, kuinka elokuvan loputtuakin katsoja jää miettimään oliko koko leffa päähenkilön näkemää unta vai ei. Raja todellisen ja epätodellisen välillä häilyy varsin usein Quaidin etsiessä oikeaa identiteettiään. Elokuvassa on myös kiehtovia kulttuurisatiirin vivahteita. Paranoiaa, valheita, petoksia ja muuta jännää juonessa riittää mukavasti, mutta mistään trilleristä ei ole kyse, vaan vauhdikas toiminta on pääosassa. Tehosteita ja hienoa useammankin elokuvan tarpeet täyttävää toimintaa riittää moneen lähtöön, ja se on muuten loistavaa tasoa, paitsi että se menee välillä hiukan ylilyönnin puolelle. Verhoevenille tuttuun tapaan väkivaltaa ja verta riittää, kun jo Arska yksinään tuottaa 23 ruumista, mutta pahimmat ylilyönnit nähdään kohtauksissa joissa kärsitään äkillisen paineenmuutoksen oireista.
Sallin mainiosti erinäisten todellisuudesta poikkeavien vapauksien ottamisen varsinkin sci-fi elokuvissa dramaattisuuden lisäämiseksi, mutta Total Recallissa silmien ja kasvojen paisumin sekä minuuttitolkulla jatkuva tuskissaan vääntelehtiminen ja karjuminen menee jo vähän liikaa huonon maun puolelle, vaikka paine-ero voi hyvinkin todellisuudessa aiheuttaa niin rajuja oireita. Asian vain olisi voinut esittää maltillisemmin, kuten esimerkiksi
Event Horizon -elokuvassa. Ilman vastaavia ylilyöntejä, vähemmän groteskeilla mutanteilla ja paremmilla näyttelijäsuorituksilla varustettuna leffa olisi voinut kohota täydellisyyttä hipovalle tasolle. Huonoista näyttelijäsuorituksista ei onneksi ole kyse, vaikka ylilyöntejäkin niistä löytyy, vaan joukosta on myös Michael Ironsiden ja Ronny Coxin kaltaisia onnistujia elokuvan pääpahisten rooleissa. Tyylillisesti ikäisekseen elokuvaksi Total Recall näyttää varsin uskottavalta tulevaisuuden maisemalta, vaikka suurin osa autoista muistuttaakin kymmenen kertaa kulmikkaampia ja rumempia versioita
Paluu tulevaisuuteen -elokuvista tutusta
DeLorean DMC-12 -autosta, ja Quaidin nenästään kaivama jäljityssiru on ison purkkapallon kokoinen.
Lisämateriaalia tämän klassikkoelokuvan upeasti pakatusta kolmen levyn erikoisversiosta löytyy yllättävän vähän. Ykköslevyllä on ainoastaan kommenttiraita, kun taas kakkoslevyllä on alkuperäisen 10-minuuttisen ja uudemman 30-minuuttisen making of -dokumenttien lisäksi vain muutama traileri ja TV-spotti, kuvagalleria, kolmen kohtauksen kuvakäsikirjoitusvertailu, sekä kaksi alle kymmenminuuttista pätkää Marsin tutkimisesta sekä sci-fi kirjallisuuden historiasta. Turhin ekstroista on
Virtuaalimatkoja -osuus, jossa voi valita matkakohteen kolmesta eri vaihtoehdosta, jolloin ruudussa pyörii loputtomiin yksi ja sama maisema eikä mitään muuta. Muuten ekstrojen laatu on kohdallaan, mutta niitä olisi saanut olla paljon enemmän esimerkiksi poistettujen kohtausten muodossa. Kolmas levy on tietokoneella toistettava teräväpiirtoversio elokuvasta joko englanniksi tai saksaksi puhuttuna ja/tai tekstitettynä. Kuvalaadun ero tavalliseen DVD:hen verrattuna yllätti positiivisesti, mutta valitettavasti tekstityksen kanssa kuvan koko pienenee huomattavasti. Tarpeeksi hyvin englantia tai saksaa osaavalle teräväpiirtoversiota voi paremman kuvanlaadun takia varauksetta suositella, mutta tekstityksen kanssa ero menee hukkaan pienemmän kuvan takia.
