DVD-kokoelmani esittely: Osa XXXVIII

Terminator - tuhoaja
(The Terminator)
DVD versio: Ultimate Edition - 2-Disc DVD Collector's Set
Genre: Sci-fitoimintatrilleri
Ohjaaja: James Cameron
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Michael Biehn, Linda Hamilton
Maat: Britannia/USA
Vuosi: 1984
Kesto: 1h 47min
Ikäraja: K-15
Arvosana (0-10): 9,5

Arnold Schwarzenegger on ”täydellinen valinta rooliinsa” (Los Angeles Times) julmimpana ja tehokkaimpana tappokoneena, joka on koskaan uhannut ihmiskuntaa! Oscar®-palkitun ohjaajan ”alkuperäinen, raudankova, vangitseva elokuva” (The Hollywood Reporter) tykittää täyspesällisen toimintaa, kiehtovia juonenkäänteitä ja sydämenpysäyttävää jännitystä, ”joka ei hellitä hetkeksikään” (Leonard Maltin)! Vuonna 2029, koneet hallitsevat planeettaa tarkoituksenaan tuhota ihmisrotu. Tuomitakseen ihmisten tulevaisuuden tuhoon muuttamalla heidän menneisyyttään, he lähettävät voittamattoman kyborgin – Terminaattorin – ajassa taaksepäin. Terminaattorin tehtävänä on tappaa Sarah Connor (Linda Hamilton), nainen, jonka syntymätön lapsi on ihmiskunnan ainoa toivo. Selviytyykö Sarah voittamattoman uhkaajansa kynsistä ja onnistuuko hän pelastamaan syntymättömän lapsensa? Vai tuhoutuuko ihmiskunta yhden ilkeän metallimutantin toimesta?

James Cameronin esikoisohjaus ja Arnold Schwarzeneggerin läpimurtoelokuva Terminator - tuhoaja on loistava klassikko ja merkkiteos sci-fi ja toimintaelokuvien saralla, varsinkin kun otetaan huomioon sen 6,4 miljoonan dollarin budjetti verrattuna esimerkiksi jatko-osan sataan miljoonaan dollariin. Vaikka aikaisekseen elokuvaksi sen tehosteet ovat budjetin huomioon ottaen upeita, eivät tehosteet ja runsas toiminta suinkaan ole ainoita asioita jotka tekevät elokuvasta unohtumattoman kokemuksen, vaan myös loistava tunnelma, syvällinen tarina, kiinnostava juoni ja kehittyvät hahmot pitävät mielenkiintoa yllä. Alussa Linda Hamiltonin esittämä Sarah Connor on vain tuiki tavallinen huoleton ja hauskaa pitävä nainen, joka joutuu epäinhimillisen tappajan kohteeksi, mutta epätoivon kasvaessa tilanteen vakavuuden käydessä armottoman selväksi sekä Michael Biehnin esittämän Kyle Reesen paljastaessa lisätietoa Sarahin vääjäämättömästä kohtalosta, kehittyy tästä neuvokas ja peloton selviytyjä, joka ei anna periksi.

Sodan keskellä koko elämänsä elänyt Kyle sen sijaan oppi avautumaan ja kertomaan tunteistaan enemmän sekä rentoutumaan hiukan, mitä nyt väsymättömän Terminaattorin jahtaamana ehtii. Kehittymisen lisäksi kaikki roolisuoritukset ovat hyvin onnistuneita aina sivuhahmoja myöten, joista maininnan ansaitsevat skeptistä poliisipsykiatria esittävä Earl Boen, sekä kyynistä rikosetsivää tulkitseva Lance Henriksen, jonka muuten oli alun perin tarkoitus olla Terminatorin roolissa. Tuon laskelmoivan tappajakyborgin rooliin nappivalinnaksi osoittautuneen Arnold Schwarzeneggerin hahmo sen sijaan ei kehity minnekään – aivoton robotti kun on – lukuun ottamatta muutamia ihmisiltä poimittuja legendaarisia humoristisia letkautuksia, joita elokuvassa riittääkin, myös sellaisia joita ei alun perin hauskoiksi tarkoitettukaan.

Jatko-osiinsa verrattuna ensimmäinen Terminator on kuitenkin selvästi vakavahenkisempi ja synkempi tarina epätoivoisesta pakenemisesta kuolemalta, joka tuntuu väistämättömältä periksi antamattoman ja tuhoutumattoman tuntuisen koneen noustessa yhä uudestaan pystyyn lukuisista tuhoamisyrityksistä huolimatta. Siinä missä jatko-osissa terminoiduksi joutuneen kohteen apuna on tulevaisuudesta lähetetty käytännössä haavoittumaton tuhoajarobotti, toimii nyt suojelijana vain tavallinen kuolevainen kovia kokenut sodan koulima sissisotilas, jota poliisit pitävät täytenä sekopäänä, mikä vain lisää tilanteen epätoivoisuutta. Jännittävimmissä tilanteissa loistavaa tunnelmaa voi leikata veitsellä, erityisesti silloin kun taustalla soi legendaarinen tunnusmusiikki, joka varsinkin kotiteatterista kuultuna saa ihon menemään kananlihalle. Muukin musiikki tukee tiheää tunnelmaa mainiosti ja ansaitsee erikoismaininnan varsinkin kohtauksessa, jossa Terminator yllättäen nousee vielä viimeisen kerran.

Entistä erikoisemman tapauksen ensimmäisestä Terminator -elokuvasta tekee se, että siinä on kaikista trilogian elokuvista eniten kohtauksia koneiden hallitsemasta tulevaisuudesta mm. Kylen jännien kertomuksien muodossa. Nämä väläykset ovat pienestä budjetista huolimatta hienosti toteutettuja, eikä pienoismallien sekä täyskokoisten lavasteiden sekakäyttöä huomaa ollenkaan, ellei sitä tiedä etsiä. Räjähdykset ja lasersädetaistelut ovat komeaa katseltavaa ja ne vetävät jopa vertoja monille nykyään tietokoneilla luoduille tehosteilla. Lukuisat takaa-ajokohtaukset ovat vauhdikkaita ja räjähtäviä, vaikka eivät mittakaavaltaan vedäkään vertoja kakkos- ja kolmososien rekkaryminöille, joita lähimmäksi pääsee loppupuolen säiliörekkaräjähdys, joka sekin on hoidettu hämmästyttävän hyvin pienoismallilla.

Pian tämä jälkeen nähtävät muutamat kohdat, joissa Terminatorin liikehdintä on kuvattu stop motion -tekniikalla, ovat halpojen tehosteiden huonoimpia puolia, sillä niissä tappajarobotin liikehdintä näyttää erittäin kököltä ja luonnottomalta, mutta eipä oikein muuta voikaan odottaa elokuvan budjetin ja tekovuoden huomioon ottaen. Myös muutamissa kohdissa joissa on lähikuvassa Terminatorin haavoittuneet ihmiskasvot, näkee selvästi että kyseessä on nukke eikä suinkaan Arnoldin maskeerattu naamavärkki, vaikka sitäkin käytetään varsin usein. Puutteistaan huolimatta Terminator - tuhoaja on vahva ja kiinnostavasti kerrottu selviytymistarina täynnä tiheää tunnelmaa ja syvällistä hahmonkehitystä, josta moni nykyelokuva voi vain haaveilla, sekä aikaisekseen elokuvaksi upeaa toimintaa ja tehosteita tarinaa syventävillä sci-fi ja rakkaustarinaelementeillä sekä sopivalla määrällä huumoria maustettuna, joten tylsiä hetkiä ei tätä klassikkoa kymmenettäkään kertaa katsoessa tule olemaan, ellei jostain syystä satu katsomaan sitä monta kertaa putkeen.

Itse olen nähnyt leffan televisioista lukuisia kertoja ja jouluna lahjaksi saamaltani DVD:ltäkin jo kahdesti. Ultimate Edition DVD:hen kuuluu kattavan ekstralevyn lisäksi hieno erikoiskotelo, mielenkiintoinen lisätietolehtinen sekä muutama keräilykuva elokuvan tähdistä, ohjaajasta ja julisteesta. Ekstralevyltä löytyy lisäksi kymmeniä, ellei satojakin kuvia mm. elokuvan tuotannosta, maskeerauksesta, Terminator -nukeista, erikoistehosteista sekä ohjaajan itse tekemistä kuvakäsikirjoituksista. Lisäksi levyllä on kattava valikoima erilaisia minidokumentteja sekä muutama traileri, TV-spotti ja terminoitu kohtaus ohjaajan kommenttien kera. Luettavissa on myös käsikirjoituksen kolme aiempaa versiota, joissa saisi kyllä olla joku tapa millä hypätä johonkin tiettyyn kohtaukseen. Ekstroista uupuvat kokonaan kommenttiraidat, mutta onneksi dokumenteissa selviää kaikkea hauskaa, mielenkiintoista ja triviaalia tietoa elokuvasta ja sen kohtalokkaista tekovaiheista. Lisämateriaalit auttavat elokuvan kymppiä hipovan arvosanan nousua rajapyykin ylitse, joten Ultimate Editionia ei kannata yhdenkään keräilijän jättää välistä.

Final Destination: Double Pepperoni Pan Pizza

Nyt kun on taas kesätöissä rahaa ansaitsemassa, on varaa hemmotella itseään :P (ihan kun en kaikkea kuvassa näkyvää ostelisi yhtään muulloin :D), joten ostin viikonloppua varten Grandiosan Double Pepperoni -pannupitsan, jota en ennen ole edes tainnut maistaa. Kalliin pitsan vastapainoksi päätin juotavaksi kokeilla Vip Solo Cola -nimistä halpiskokista, ja samanmerkkistä mangon makuista jääteetä. Lisäksi työpaikkani viereisesta Prismasta tarttui mukaan pussillinen irtokarkkeja, joiden pussi on vaihteeksi auki kuvassa, jotta näette muutamia lajeja joista tykkään :D! Sen sijaan että olisin mennyt ruokaostoksille samaan Prismaan kuin yleensä, kannatti käydä pitkästä aikaa työpaikan läheisessä Prismassa, sillä leffaosastolta löytyi mainio nelilevyinen Final Destination -trilogiaboksi 18 eurolla, eli 6€ per leffa. Anttilassa on näkynyt erikseen Final Destination 1 ja 2 noin 7 eurolla ja kaksilevyinen kolmonen muistaakseni kympillä, joten hyvä löytö tuli tehtyä. Kyseessähän on kauhutrilogia, jossa viimeisen määränpäänsä eli kuolemansa ennenäyn avulla välttäneet nuoret alkavat yllättäen kuolemaan mitä omituisimmilla ja kauhistuttavimmilla tavoilla, mikä onkin sarjan parhaita puolia. Viimeinen määränpääni tuon jättimäisen pitsan kanssa taitaa olla hitonmoinen ähky :D!

Nyt soi: "Koto - Time" 6:01

Six Flags Great Adventure vuoristorataesittely: Osa 13

Täytynee vihdoin luopua toivosta että joku laittaisi Youtubeen näin pian täyspitkän videon puiston uusimman vuoristoradan, eli The Dark Knight Coasterin kyydistä, jotta tämän blogauksen sekä tulevan bonusesittelyn teko ei myöhästy enempää. Onneksi sentään löysin muutaman videon, jossa kuvataan ajelu taakse matkustajiin päin suunnatulla puiston toimittamalla kameralla. Mielestäni paras niistä löytyy tästä ja blogauksen lopusta. Lisäksi kannattaa katsastaa virallinen mainosvideo, josta näkee enemmän laitteen maisemointia ja teemaa. The Dark Knight Coaster on siis puiston uusin laite ja se avattiin vasta kolme viikkoa sitten. Kuten videoista voi nähdä, sijoittuu laite kokonaan sisälle pimeähköön tilaan ja sen vaunut muistuttavat Gotham Cityn metrovaunuja. Tämä Wild Mouse -tyyppinen vuoristorata kulkee 370 metrin matkan tiukkoja äkkikäännöksiä ja pudotuksia täynnä olevan ja korkeimmillaan 14 metriä korkean radan läpi kahdessa minuutissa saavuttaen 48 km/h huippunopeuden. Hurjaa kyytiä on siis varmasti luvassa, vaikka lukemat jäävätkin kauas isoista vuoristoradoista.

Radan ympäristö ja varsinkin jonotusalue on koristeltu Yön ritari elokuvaan ja Batman kotikaupunkiin liittyvillä lavasteilla ja tehosteilla, kuten televisioruudulla, josta voi nähdä itsensä ja kaverinsa jokerinaamari päässä. Jokeri piinaa matkustajia myös ajelun aikana mm. hallusinaatioiden ja rakenteiden seassa pelottelevan näyttelijän muodossa. Tuo pahamainein ilveilijä pistää tuulemaan myös ennen ajelua nähtävässä usean minuutin pituisessa esinäytösvideossa, joka antaa mukavasti esimakua heinäkuussa ensi-iltaan tulevasta elokuvasta. Vaikka yleinen mielipide The Dark Knight Coasterista tuntuu olevan pettymys laitteen lyhyyteen ja löllöyteen, uskon että se tulee olemaan hauska ja yllättävä kokemus, kunhan ei odota hurjaa vauhtia, suuria pudotuksia tai varsinkaan pää alaspäin menoa, vaan yllättäviä käänteitä ja pudotuksia, pimeän tuomaa yllätysmomenttia, sekä monipuolisia lavasteita. En onnistunut vieläkään löytämään yhtään laitteen sisältä otettua kunnollista tai kohtuu isoa kuvaa ja ulkoakin lähinnä yllä olevan melko ison, mutta rakennusvaiheesta löytyy useita pienehköjä kuvia sekä yksi mainoksen jälkeen latautuva video, jossa on myös kuvaa laitteen kyydistä.

Päivän kuvakaappaus #16

Ei, Lara ei ole niin hölmö, että olisi lähtenyt korkealle Perun hyisille ja lumisateisille Andeille paljain jaloin ja aurinkolasit päässä, vaan kyseessä on kaksi piilotettuja reliikkejä ja artefakteja löytämällä avattua bonusta, jotka voi ottaa käyttöön missä tahansa tasossa uudestaan pelattaessa. Laran päällä oleva urheiluasu on yksi monista avattavista asusteista ja aurinkolasit taas kuuluvat avattavien huijausten, kuten loputon happivarasto sukeltaessa, joukkoon. Kuvan ottoa varten kameraa kääntäessä paljastui kuvan alareunassa näkyvä bugi, eli se etteivät neiti Croftin jalat osu ollenkaan maahan, vaan hän leijuu ilmassa :o! Syynä lienee asukokonaisuus, josta puuttuvat paksupohjaiset kengät. Kuten ”10 viimeksi loppuu asti pelaamaani peliä” -listasta voi päätellä, pääsin pelin jonkun aikaa sitten läpi, mutta eilen rupesin pelaamaan uudestaan niitä tasoja, joista en ensimmäisellä kerralla löytänyt kaikkia reliikkejä tai artefakteja. Sittemmin avaamieni bonusten myötä olenkin saanut napattua oheisen kuvan lisäksi useita päivän kuvakaappausehdokkaita.

Jumbolisäys leffakokoelmaan

Leffakokoelmani jatkaa kasvamistaan, tällä kertaa peräti neljällä leffalla. Suuri määrä johtunee siitä, että kävin pitkästä aikaa ostoksilla Jumbossa, jossa olen kumma kyllä tainnut käydä vain pari kertaa aiemmin. Kun kerran viime käynnistä oli peräti 17 kuukautta (jolloin ostin littutelkkarini), niin päätinpä kiikuttaa kassalle leffoja tavallista heppoisimmin perustein. Tosin en kovin heppoisin perustein, sillä kaikki leffat lähtivät kelpoon 5,99€ hintaan. Ainoa ennen näkemätön (DVD sekä ehkä leffakin) oli kahden levyn painos Quentin Tarantinon esikoisohjaus Reservoir Dogsista, jonka olen tallentanut telkkarista DVD:lle aikoja sitten, mutten vain ole jostain syystä saanut katsottua. Telkkarista kyseinen raina on tullut niin kauan ja usein, että olen varmaankin nähnyt sen joskus pienenä, mutta en vain muista siitä yhtikäs mitään. No joka tapauksessa se on varmasti hyvä lisä kokoelmaan ja mielummin katson sen laajakuvana Dolby äänillä kuin niitä ilman. Muut leffaostokset ovat yksilevyisiä versiota hienoista Air Force One, Legend of Drunken Master ja Salasana: Swordfish -elokuvista, joista keskimmäisen voikin lisätä MatoApinan ”yhteisten” leffojen listaan :). Tulihan sitä mässyäkin toki ostettua Mango Fantan sekä erittäin kevyiden Pop Delight -sipsien muodossa, jotka yllättäen ovat vähärasvaisuudestaan huolimatta todella hyviä verrattuna esim. Rainbown samanlaisiin sipseihin, joissa on lähes kolme kertaa enemmän rasvaa. Lisää vaan tuollaisa lajeja, vaikka kilohinta onkin rasvaisempia sipsejä kalliimpi.

Nyt soi: "Starship - Nothing Is Gonna Stop Us Now" 4:23

Päivän kuvakaappaus #15 ja blogiuudistus

Päivän kuvakaappauksessa Lara kohtaa kreikkalaisen Hefaistos -jumalan kammiossa laitteen, josta lähtee vähän väliä salamoita lattiaan. Enpäs paljasta kuinka tuon hurjan näköisen vehkeen ohi pääsee :P, vaan kysyn kysymyksen että mistä ihmeestä se saa sähkövoimansa? Esim. lattialaattojen ja seinien liikkuminen nyt vielä on selitettävissä esimerkiksi alkeellisen parin tuhannen vuoden eroosiosta huolimatta toimintakuntoisena säilyneen vesivoimalan tuottamalla liike-energialla, mutta kun nykypäivänäkin yhden keinotekoisen salaman teko vie pienen kylän verran sähköä, niin hatustako muinaiset kreikkalaiset vetivät gigajoule kaupalla energiaa muutaman sekunnin välein salamoita iskevään aparaattiinsa? Selitys voi tietenkin olla muukalaisten mukanaan tuoma teknologia, kuten uusimmassa Indiana Jonesissa, jossa nähtiin upeaa Salaiset kansiot ja Tähtiportti -tyyppistä sci-fistelyä, josta tämän sci-fi fanin sydän lämpeni kovasti :P. Otsikossa mainittu blogiuudistus on se, että olen laajentanut Elokuva- ja pelisarjat sisällysluettelon kattamaan kaikenlaiset blogaukset, eikä enää vain esittelyjä ja arvosteluja. Uudistuksen myötä sinne ilmestyikin roppakaupalla lisää elokuva- ja pelisarjoja, kuten tässäkin blogauksessa olevat Lara Croft Tomb Raider ja Indiana Jones -elokuvat -tunnisteet.

Nyt soi: "Twisted Sister - I Wanna Rock" 3:03

Päivän kuvakaappaus #14, pika-arvostelu ja muuta leffahöpinää

Vaikka Crysis kuvia vielä riittäisi, niin otetaan vaihtelun vuoksi sekä tänään MatoApinan ja Lean kanssa nähdyn neljännen Indiana Jones -leffan kunniaksi kuva pelistä, jota tähdittää Indyn moderni kollega neiti Lara Croft. Vai perikös hän lordin arvonimen isältään? No oli miten oli, niin kyseessähän on joululahjaksi saamani Tomb Raider Anniversary, ja siitä sama dyykkauskuva jolla jo mainostin Youtube blogissani tulevaa videohanketta. Kyseinen projekti ei ole sittemmin juurikaan edistynyt, eikä välttämättä pitkään aikaan edistykään, sillä RollerCoaster Tycoon 2 videoideni menestys on saanut uudelleen miettimään projektieni tärkeysjärjestystä. No mutta kaikki aikanaan, sillä nyt on aika lausua juuri nähdystä neljännestä Indystä pari valittua sanaa.

Elokuva täytti ja osittain ylittikin odotukseni varsinkin hervottoman huumorin osalta, jota riitti mm. käärmeiden ja perheriidan muodossa. Lähtökohtaisesti seikkailulla ei ollut mitään mahdollisuutta päihittää legendaarisia edeltäjiään, eikä sen tunnelma yltänytkään aivan niiden tasolle, mutta oli se selvästi yhdeksikön arvoinen varsinkin huumorin ja hienojen tehosteiden ansiosta ollen paras näistä viime aikojen ”uusvanhoista” jatko-osista, kuten John Rambo, Die Hard 4.0 ja Rocky Balboa. Kyllähän Indyn eläkeseikkailu pitää edellä mainittujen tavoin ehdottomasti hankkia DVD:lle. Tosin huonointa eli Rocky kutosta en varmaan osta kuin tosi halvalla. En muuten eilistä blogausta kirjottaessa muistanut huhtikuussa nähtyä Ramboa ollenkaan, eli eipä edellisestä leffateatterikäynnistä ollutkaan kuin reilu kuukausi :P. Seuraava varma teatterikäynti lienee heinäkuinen Yön ritari, jonka uusi upea juliste on tuossa vieressä, mutta saattaahan sitä ennen ilmaantua jotain näkemisen arvoista. Mainitaan vielä pienoisesta blogiuudistuksesta, jonka oikeastaan näkee jo tämän blogauksen otsikosta, eli jatkossa jos päivän kuvakaappausblogauksessa pölistään muustakin kuin kuvasta tai siihen suoraan liittyvistä jutuista, niin sen näkee otsikosta. Muokkasin otsikot myös niistä aiemmista kuvakaappausblogauksista, jotka täyttävät nuo kriteerit.

Nyt soi: "Wham! - Careless Whisper" 5:01