Epic Pinball on maksimissaan neljän pelaajan vuorotellen pelattava ylhäältä päin kuvattu flipperipeli, jossa on yhteensä kolmetoista erilaista toinen toistaan oudompaa ja hienompaa flipperi pöytää. Itse olen pelannut noista vain kahdeksalla, sillä Epic Pinballia myytiin aikoinaan kolmena eri diskettiversionsa, joissa jokaisessa on neljä pöytää. Lisäksi myöhemmin julkaistiin CD versio, joissa oli kahdentoista originaalin lisäksi yksi uusi pöytä. Itse olen pelannut niistä vain kahdeksaa ensimmäistä, sillä sain aikoinaan Epic Pinballin kaksi ensimmäistä neljän pöydän pakettia vanhempieni kustantamana jostain koulun myyjäisistä.
Jokaisessa pöydässä on yleensä yksi tai useampia pää- ja sivutavoitteita, joita suorittamalla irtoaa parhaat pisteet. Tavoitteet selitetään yksityiskohtaisesti pöydän omissa säännöissä, mutta monia asioita jätetään myös pelaajan keskittäväksi. Palloja voi valita kolme, viisi tai ohjeista löytyvällä huijauksella kuusi kappaletta, mutta joissain pöydissä voi aktivoida lisäpalloja tai jopa vapauttaa pöydälle useamman pallon kerralla. Pöydät eroavat teema-, väri- ääni- ja musiikkimaailmaltaan kiitettävän paljon muutamaa peruskolahdusta lukuun ottamatta, ja joissain niistä saa jopa mätkiä perus hopeasta väristä poikkeavaa palloa. Osasta löytyy myös enemmän kuin kaksi mailaa, joilla hutkia kuulaa ympäri pöytää. Lähes kaikissa pöydissä on sarja vierekkäisiä portteja, jotka yleensä muodostavat jonkin sanan. Kaikki portit sytyttämällä saa tietysti bonuksia ja osassa pöydistä taitopelaaja pystyykin mailoilla huitomalla avittamaan prosessia, sillä jokaisella lyönnillä aktivoitujen porttien järjestys vaihtuu vasta- tai myötäpäivään.
Ensimmäisen Shareware versiostakin tutun pöydän eli Super Androidin tavoitteena on herättää androidi eloon käynnistämällä erilaisia alajärjestelmiä. Bonuksia saa mm. nostamalla androidin älykkyyttä. Pöydältä löytyy kivasti useita erilaisia käytäviä, ramppeja, bumppereita ja kohteita ja se on väritykseltään pirteä ja hyvin teemaan sopiva. Super Android lukeutuukin parhaimpiin pelaamistani pöydistä. Toinen pöytä on taikausko- ja menninkäisteemainen Pot of Gold, jossa tavoitteena on nousta läpi sateenkaaren väritasojen ja löytää sen päässä odottava aarre - ruukullinen kultaa. Kohteita pöydästä löytyy mukavan paljon, mutta varsinaisia ramppeja siinä on vain kaksi ja nekin ovat lähes toistensa peilikuvia. Väritykseltään pöytä yllätys yllätys kylpee väriloistossa, muttei kuitenkaan aivan liikaa, ellei satu olemaan synkkyyttä rakastava gootti tai muu pimeyden olento. Huono puoli Pot of Goldissa on se, että täysillä jousella ammuttaessa pallo sujahtaa suoraan mailojen välistä. Onneksi tällöin saa yleensä yrittää uudestaan ja pöydässä on mahdollista saada lisäpalloja.
Kolmas pöytä eli keskiaikaisteemainen Excalibur, on yksi huonoimmista pöydistä paitsi tylsän joskin teemalleen tyypillisen värityksensä takia, myös siksi ettei siinä ole käytännössä yhtään ramppia. Löytyy siitä sentään pari käytävää ja kolme bumpperia. Tavoite on saada Excalibur miekka aktivoitua sytyttämällä kirjain kerrallaan sen nimi. Excaliburin paras puoli ovat hienot salamaefektit, jotka lyövät läpi ruudun tiettyihin kohteisiin osuttaessa tai kun pallon laukaisee jousella. Neljäs pöytä ja yksi lemppareistani on formula-aiheinen Crash & Burn. Ramppeja siinä on vain kaksi ja bumppereitakin yksi, mutta muista pöydistä se erottuu parhaiten edukseen kahden ylimääräisen mailansa ansiosta. Lisäksi siinä onnistuu melko helposti ylimääräisten pallojen keruu ja jopa lukitun vapauttaminen pöydälle vielä kun toinen pallo on pelissä. Tavoitteena on kiertää kolme kierrosta kuvitteellisella radalla ja tietysti voittaa kisa, vaikka muistakin palkintopallisijoista saa mukavasti pisteitä. Matkalla aktivoituu erilaisia tehtäviä kuten varikolla käyntiä puhjenneen renkaan takia.
Taikuus- ja illuusioteemainen Magic eli viides pöytä on jopa Excaliburiakin tylsempi. Ramppeja ja käytäviä siinä on tasan nolla kappaletta, väritys on taikateemaiseksi aivan liian tylsä, eikä porttien aktiivistatusta saa vaihdettua mailoilla huitomalla. Kiitettävästi Magic -pöydässä on peräti kuusi bumpperia, jotka tekevät pelaamisesta vauhdikasta, mutta koska ne eivät tuota yhtään pisteitä ennen kuin ne saa kahdesta eri kohteesta aktivoitua ja koska kaikki niistä voivat sinkauttaa pallon suoraan lapojen välistä tai sivukouruista alas, onnistuvat ne lähinnä ärsyttämään. Magic pöydässä pitäisi onnistua jäniksen vetäminen hatusta, mutta en koskaan ole jaksanut pelata sitä niin kauaa. Ainoa onnistunut puoli Magic pöydässä ovat äänet ja musiikki, mutta ne nyt ovatkin kaikissa pöydissä erinomaisia. Mikään musiikeista ei erityisesti ole painunut mieleen, mutta se johtuukin siitä että pelatessani eniten Epic Pinballia, ei tietokoneestamme vielä löytynyt PC Speakeria kehittyneempää äänijärjestelmää. Tällöin pelissä ei ole musiikkia ja äänimaailma on muutenkin selvästi vaisumpi.
Kuudes pöytä eli Jungle, on kunnianosoitus Epic Megagamesin
Jill of the Jungle -peleille. Nimen perusteella teemaa ei ole vaikea arvata. Jungle on väritykseltään hieno ja mukavan erilainen, mutta ramppeja siinä on Pot of Goldin tapaan vain kaksi ja nekin lähes toistensa peilikuvia. Käytäviäkin on vain yksi, mutta koloja ja alas ammuttavia kohteita sen sijaan riittää ja ekstrapallon saaminen on mahdollista, joskin hankalaa. Yksi tavoitteista onkin omenoiden tiputtaminen puusta jolloin Jackpot aktivoituu. Hauskana yksityiskohtana pöytä muuttuu mustavalkoiseksi kun pallon ampuu jompaankumpaan rampeista. Kaikista pelaamistani pöydistä Jungle sijoittuu johonkin keskikastiin.
Seitsemäs pöytä on merisukellusaiheinen Deep Sea. Se on väritykseltään kirjava kuin koralliriutta, mutta pohjavärinä on tietysti meren sininen, jonka värinen pallokin on. Ramppeja ja käytäviä tässäkin pöydässä on vain muutama, mutta kohteita runsaasti ja bumppereitakin vakiomäärä eli kolme. Siinä missä Junglen kohteet liittyvät erilaisiin matelijoihin ja hyönteisiin, Deep Sea -pöydässä ne ovat tietysti mereneläviä, kuten haita, rauskuja, ankeriaita, rapuja ja merihevosia. Loogisesti Jackpottina toimii uponnut aarre. Välillä pelaajalta meinaa loppua happi tai hän meinaa joutua hain ateriaksi, jolloin onnistuneesta ilmanhakureissusta tai pakoon ehtimisestä saa mojovasti pisteitä. Deep Sea sijoittuu paremmuusjärjestyksessä hiukan Junglen edelle.
Pelaamistani pöydistä viimeinen eli kahdeksas pöytä on mystinen Enigma, jossa ensisilmäyksellä ei ole muuta kuin kaksi mailaa, ”Level 1” -teksti ja yhtä pientä luuppia lukuun ottamatta neljä umpikujaan tai tyhjyyteen päätyvää ramppia. Pelaaminen kuitenkin nopeasti paljastaa, että pallo teleporttaa ramppien päästä jonkin toisen rampin päähän. Kohteitakin alkaa ajan kanssa ilmestyä eri paikkoihin kirjaimellisesti tyhjästä. Niitä ei ole montaa kerralla ruudulla ja ne myös häipyvät jonkin ajan kuluttua, joten huippupisteiden saanti vaatii usein kärsivällisyyttä. Tietyt ilmestyvistä kohteista edistävät seuraavalle tasolle siirtymistä ja toiset taas jopa tuhoavat pallon siihen paikkaan. Pallon tyyli poikkeaa täysin muista pöydistä ja sen tyyli ja väristys vaihtuvat joskus identtiseksi pöydän taustan kanssa, jolloin se voi kadota silmistä hetken herpaantumisen seurauksena. Pöydän taustaväri vaihtuu tason mukaan ja se on väritykseltään yksivärinen, mutta mystisen sumuinen ja jatkuvasti liikkeessä - vähän kun katsoisi yhdestä värisävystä koostuvan tiheän tähtisumun liikettä miljoonan vuoden pikakelausvauhdilla. Enigma on ehdottomasti vaikein, kekseliäin ja omituisin kaikista pöydistä, ja siksi yksi parhaista, koska sen pariin haluaa palata kun koskaan ei voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.
Ohjaus tapahtuu näppäimistöltä näppärästi välilyöntiä ja shift nappeja hakkaamalla. Shiftit ohjaavat kumpikin oman puolensa mailaa tai mailoja ja välilyönnillä viritetään jousi ja tönitään pöytää. Huonona puolena näppäimiä ei pysty muuttamaan ja jokaisen pöydän ennätyksistä tallentuu vain kolme parasta. Äänimaailma on PC Speakerilla mukiinmenevä, mutta äänikortilla loistavan monipuolinen, joskin kovimmassa menossa joku ääni saattaa jäädä kanavien vähyyden takia kuulumatta. Kuten mainittu on PC Speakerista uupuva musiikki erinomaista ja sopii jokaiseen pöytään hyvin. Animaatio on sulavaa ja grafiikka ikäisekseen yksityiskohtaista, pirteää ja selkeää eivätkä pöydät ole liian täynnä tavaraa jolloin pallo hukkuisi niiden sekaan, mutta kyllä muutaman lisärampin niihin olisi voinut mahduttaa. Siitä huolimatta Epic Pinball on paras koskaan pelaamani flipperipeli. Se voi johtua siitä, etten ole koskaan pelannut aktiivisesti kuin kolmea muuta flipperipeliä ja niistäkin kaksi on ollut yhtä vanhaa, mutta monet myös nykyflippereitä kokeilleet ovat sanoneet Epic Pinballin olevan edelleen yksi parhaista tai ainakin se peli, joka toi flipperipelit massojen viihteeksi.
Hyvää:+ Grafiikka, äänet ja musiikki aikaisekseen peliksi erinomaisia
+ Sulava animaatio, toimivat kontrollit ja muutenkin onnistunut toteutus
+ Paljon erilaisia kiehtovia ja selkeitä pöytiä...Huonoa:- ...jotka voisivat olla monimutkaisempiakin
- Muutama pikkuvika ja pari tylsähköä pöytää
Viereisestä ostoskuvasta päätellen ilmassa on selvästi suuren kulutusjuhlan tuntua. No se ei olekaan mikään ihme, sillä Hulluihin päiviin on enää 22 päivää. Vieroitusoireet ovat jo sen verran pahat että oli vain pakko lähteä jotain ostamaan. No ei vaineskaan, vaan ihan tarkoituksella lähdin Citymarkettiin muutaman Mammuttimarkkinatarjouksen perässä ja sitten löysinkin lisäksi kaikkea muuta kivaa. Lisäksi olen MatoApinan kanssa menossa katsomaan Rush Hour 3:n viikonloppuna, joten pitihän sitäkin ajatellen ostaa vähän evästä.
Mehu, Pepsi, Mountain Dew ja Fanta: Pitäähän nyt juotavaa olla ja varsinkin koska kaikki limujen pyhän kolminaisuuden (selitys alla) osat maksoivat alle 2 euroa kappale. Pepsi ja Mountain Dew ovat olleet Prismassa jo pitkään aina korkeintaan 1,95€, mutta nyt Fantakin oli liittynyt pyhään eliittiin, hallelujah! Isän (CocaCola, Pepsi olkoon isäpuoli), pojan (Fanta) ja pyhän hengen (Mountain Dew) nimeen: AAME(HEHEHE)N :D!
Mansikka-vanilja Fanipala: Kolmas tarjous joka sai minut juoksemaan perässään (ei kirjaimellisesti :D) oli Fanipalapussien 2,09€ kappalehinta. Kuvassa (3. kuva) näkyvä sininen vaniljamaku herätti pienen toivon kipinän siitä, että se eli kaikista paras laji olisi tehnyt paluun. Mutta eihän siellä sitä lajia tietenkään ollut, huoh! Jos olisimme Amerikassa, haastaisin Citymarketin oikeuteen väärän tiedon levittämisestä. No oli siellä sentään uutta mansikka-vanilja lajia, joka on varmaan myös tosi hyvää kuten kaikki tähän mennessä maistamani Fanipalalajit.
... 
! Eli yhtään varsinaista uutta videota ei tossa ole, mutta kaksi ensimmäistä noista on tulossa pian 
!
.
