lauantai 1. syyskuuta 2007

Joulu on taas... ainakin melkein – Seagate Barracudan tarina

Blogasin tästä reissusta jo aikaisemmin, mutta kun otin kuvia uuden kovalevyn asennuksesta niin päätinpä yhdistää ne ja ostosreissun kuvat yhdeksi tarinaksi, jonka vihdoin jaksoin tehdä.


Matka alkoi Espoosta Helsingin poikki kohti Kauppakeskus Arabiassa sijaitsevaa Jimm’s PC-Store myymälää. Kuten muutamasta seuraavasta kuvasta näkee, ei reittivalinta ruuhkan takia ollut paras mahdollinen. No ainakin sain kuvattua Tontsalle muutamia hienoja autoja, mikä myöskin näkyy seuraavista kuvista :D!

Ensimmäisenä vastaan körötteli skootteri. Eipä noissa mielestäni mitään erikoista ole, mutta koska tuolloin Tontsa harkitsi skootterin ostoa, niin kuvasinpa huvikseni hänelle sellaisen.

Hienot puskurit muuten… ja on toi skootterikin ihan nätti :D!

Sitten vastaan kiisi – tai siis ruuhkan takia mateli hienoilla vanteilla varustettu Audi TT.

Noita tosin näkee nykyään niin usein, että kuvan ottamiseen vaaditaan jotain erikoista, kuten esim. tällä kertaa upeat kiiltävät vanteet.



Sitten ohi livahti upea vanha urheiluauto, jonka sain juuri ja juuri kuvattua autojen välistä ennen kuin se kääntyi sivukadulle.

Kyllä kelpaisi tommosella kruisailla ja bongata tipuja B)!

Sitten olinkin jo perillä kauppakeskus Arabiassa.

Siellä se Jimm’s PC-Store häämötti yläkerrassa rullaportaiden toisella puolella.

Mutta ensin piti käydä nostamassa tililtä 90€ kovalevyä varten, joka maksoi tarjouksessa vain 76,40€.

Sieltähän ne suloiset setelit rullasivat nätisti ulos.

Joten ei muuta kuin peremmälle Jimm’s PC-Storeen.

Ostettuani tilaamani kovalevyn suuntasin DVD tarjousten perässä lähimpään Giganttiin eli Itäkeskukseen.

Saapuessani sinne eteen sattui sopivasti auto, jonka takalasin likaan oli kaiverrettu ”I love mom, äitienpäivä!”. Äitienpäivä taisi nimittäin olla juuri seuraavana viikonloppuna :D!

Aikani kierreltyäni Gigantin lisäksi mm. Anttilassa, Stockmannilla ja On-Off:ssa, pistäydyin Hesburgeriin ansaitulle ruokatauolle. Tilasin pekonituplajuustoaterian ja ihailin ostoksiani. Olin ostanut peräti viisi leffaa ja kaksi peliä.

Silmäilin tarkemmin myös kuitteja ja ilokseni huomasin Be Cool -leffan DVD:n maksaneen yli puolet vähemmän kuin mitä hintalapussa luki. Toisaalta Lara Croft: Tomb Raider -boksi maksoi kokonaiset yhdeksän senttiä enemmän kuin hintalapussa luki, törkeää :D!

No sitten kävin vielä ostamassa vähän mässyä viikonlopulle ja läksin kotiin. Tällä kertaa ruuhkatonta reittiä, joten mitään kuvattavaa ei sattunut sopivasti eteen. Kotona sitten läväytin ostokset sängylle yhteiskuvaa varten. Mässyinä toimivat mainiot Pizza sipsit, ihan hyvät limupullo karkit ja hampaiden hoitajina Jenkki Fruit Mix -purkat. Samalla kuvasin kaikki muut paitsi mässyt erikseen tulevia blogauksia varten. Mässyjen lisäksi tuli siis ostettua…

Command & Conquer: Generals Deluxe Edition PC-peli. Sekä alkuperäisen C&C Generalsin että sen Zero Hour -lisäosan sisältävän paketin löysin Gigantista hintaan 9,90€. Aiemmin olin nähnyt sen halvimmillaan vain 14,90€, eikä tilanne ole vieläkään muuttunut.

Gigantista löytyi myös mainion xXx -elokuvan kahden levyn DVD vaivaiseen 6,90€ hintaan, kyllä kelpaa! Tosin vielä paremmin olisi kelvannut unrated versio, mutta sitä tuskin edes löytyy Suomesta.

Anttilasta käteen tarttui mainio tähtiä vilisevä komedia Be Cool – sekin kahden levyn versio – vaivaiseen 5,99€ hintaan.

Matkalla kassalle silmään osui Lara Croft Tomb Raider Collection hienossa kiiltävässä kotelossa vaivaiseen 9,90€ hintaa, joka siis kassalla olikin hurjat 9 senttiä enemmän. Kokoelmaanhan kuuluu…

Lara Croft Tomb Raider, ekstroja pursuavana Collector’s Edition -versiona sekä…

Lara Croft Tomb Raider: Elämän lähde, tämäkin Collector’s Editionina. Molemmat ovat oikein kelpoja toimintaseikkailuita pääosissaan kuin nakutettuna Laran rooliin sopiva Angelina Jolie.

Tätä myöskin Anttilasta löytynyttä hienoa katastrofielokuvaa en vielä ollutkaan nähnyt, joten sen kahden levyn versio kelpasi niinkin kalliilla kuin 12,95 eurolla. Muistelin sen maksaneen 11,95€, joten täytyy tehdä korjaus:

Olen viimeisen vuoden sisään ostanut (ei yhtäkään esim. Huuto.netistä, mutta muutaman saanut lahjaksi) yllä näkyvän kasan pääosin melko uusia pelejä ja leffoja ja maksanut vain kahdesta niistä yli 13€, FUCK YEAH B)! (kuvassa tosin on muutama joita en tämän tarinan tapahtumisaikaan vielä ollut ostanut)

Jimm’s PC-Storesta kävin siis noutamassa tilaamani Seagate Barracuda -kovalevyn. Kyseessähän on 320 gigatavun kokoinen SATA II liitännällä varustettu malli, joka pyörii 7200 kierrosta minuutissa ja käyttää 16 megan välimuistia.

Sitten olikin aika aloittaa kovalevyn asennus. Ensimmäisenä tietysti otetaan virtajohto varmuuden vuoksi irti.

Jotta kotelon sisälle pääsee mitään asentamaan, täytyy sivupaneeli ottaa irti. Se hoituu kätevän peukalo ruuvin irrotuksella sekä ylhäältä…

...että alhaalta.

Sitten vaan liu’utetaan sivupaneeli pois.

Koneessani on kyllä vielä kaksi tyhjää 3½ tuuman laitepaikkaa, mutta otin virtajohdosta alkaen pois tilapäisenä ekstratilana olleen vaivaisen 8 gigan kokoisen ikivanhan kovalevyn.

Virtajohdoissakin on kätevyyttä parannettu puristimilla, joiden ansioista ne lähtevät huomattavasti vanhempia liittimiä helpommin irti, mutteivät kuitenkaan irtoa itsekseen.

Vielä litteä rinnakkaiskaapeli pois ikivanhasta pois otettavasta 8 gigan kovosta sekä helpotukseksi myös sen yllä olevasta 120 gigan kovosta.

Nyt vanha rupu liukui helposti ulos...

...tärinää vaimentavien ja asennusta helpottavien kiskojen ansiosta.

Ei muuta kuin uusi kovalevy ulos antistaattisesta pussistaan.

Kätevät kiskot paikalleen...

...jolloin kovo liukuu ja napsahtaa nätisti paikalleen.

Sitten kapea sarjakaapeli kiinni emolevyyn.

Toinen pää ja SATA virtajohto kiinni kovalevyyn.

Tarvittavat kytkennät tuli tehtyä, joten sivupaneelin voi laittaa takaisin paikalleen.

Peukaloruuvit takaisin muutamassa käden käänteessä.

Lopuksi vielä virtajohto takaisin paikalleen ja kaikki on lähes valmista. Enää tarvitsi käynnistää kone ja formatoida uusi levy. Sen pituinen se!

Täynnä kuin Turusen minigun

Mitäpä sitä lisäämään MatoApinan ja Tontsan blogauksiin (1.kuva). Tuli siis Tontsan ansiosta hirveä pitsahimo ja löysin netistä Pizzataxi-online pitsantilauspalvelun B). Menin sitten niinku all out kun tilasin 10 päivän pituisen loman alkamisen kunniaksi (kesätyöni päättyi tänään ja opiskelu jatkuu pian :/) 1,5 litran Pepsi + Texan Barbeque pannupitsa kuponkiaterian ja vaihdoin sipulin kinkkuun - yhden täytteen kun saa veloituksetta vaihtaa. Hintaa sille tuli hurjat 12,90€, mutta kyllä se oli sen arvoista ja pitäähän joskus harvoin pistää kunnon vaihde silmään eikä aina syödä tavallisia hiuksenohuita pitsoja tai jotain pakastettuja roiskeläppiä :D! Sitä paitsi hinta oli sama otti minkä tahansa numeroista 1-24. No mutta sikahyvää toi kyllä oli (paitsi BBQ kastike ehkä aavistuksen liian makeaa) ja nyt olen täynnä kuin Turusen pyssy! On sellainen olo ettei halua koskaan enää nähdäkään pitsaa, mutta kyllä sitä parin päivän päästä taas tekee mieli :D!

Tuskin jaksoin nousta leffan päätyttyä sängystä vaan katselin lopputekstitkin melkein loppuun asti. Leffana oli siis Hulkilta lainattu Superman Returns, jonka näin viimeksi MatoApinan kanssa leffateatterissa. Upea toimintaspektaakkelihan se… Varsinkin minigun räiskintä kohtaus ja muut tehosteet. Loistavaa näyttelijäntyötä ainakin Kevin Spaceyltä Lex Luthorina, sillä vuorosanat kuten "Billions!" ja "Wroooooong!" kaikuvat vieläkin mielessä. Ilman lopun vähän tylsää jahkailua antaisin leffalle ysin, nyt (tai siis jo leffateatterissa käynnistä lähtien) se joutuu tyytymään erittäin vahvaan kasiin. Kahden levyn DVD sen sijaan ansaitsee ysin, ellei ekstroja jotenkin ole ryssitty täysin, mikä on erittäin epätodennäköistä. Täyspitkää arvostelua en jaksa tehdä, paitsi jos joskus hankin leffan kokoelmaani. Huomisesta vielä sen verran, että jos hyvin käy, niin omistan silloin jälleen yhden pelin lisää ja vielä erittäin loistavalta vaikuttavan sellaisen :o! Lisäksi tässä parin seuraavan viikon aikana koneeni saattaa muuttua aika paljon :o! No siitä vihjailinkin jo edellisessä blogauksessa. Anyways, nyt nukkumaan toivoen etten halkea unissani :D!

Nyt soi: “Sunblock feat. Robin Beck - First Time” 2:38

keskiviikko 29. elokuuta 2007

Homogeeninen uniasteikko

Kkn (kuten kuvasta näkyy :D) tui vaihteeksi ostettua uusi peli. Tällä kertaa sellainen pari vuotta sitten julkaistu toimintaseikkailupeli kuin Fahrenheit. Se on ollut toivelistallani siitä lähtien, kun paitsi että se sai hyviä arvosteluaja, sain tietää sen olevan loistavan omaperäisen Omikron: The Nomad Soul -toimintaseikkailun tehneen Quantic Dream -porukan käsialaa. Tongin pitkästä aikaa läheisen Prisman alelaaria ainakin viisi minuuttia kunnes surkeiden pelien välistä loisti jotain valkoista kuin taivaan lahjana. Kun hintakaan ei paljastunut pelätyn naurettavaksi kuten suurin osa muista Prisman peleistä, jotka pysyvät vuosikausia viidenkympin hujakoilla, lykkäsin pelin vielä tyhjänä ammottavan kärryn pohjalle. Siellä se lepäsi kuin Jeesus lapsi seimessään, EH-HEHE!

Normaalien ruokaostoksien lisäksi seimi (:D) täyttyi muutamista mässyistä. Juotavaksi Pepsiä, koska viimeksi ostin Mountain Dew:ta ja molemmat ovat yhtä halpoja. Toinen juotava on Mango-Appelsiini täysmehu, jota pitäisi ehdottomasti saada limuna! Siis mangoa… vaikkapa muiden hedelmien joukossa tai yksinäänkin. Edesmenneessä legendaarisessa Fanta Exoticissä sitä saattoikin olla. Exoticin poistuminen kauppojen hyllyiltä tunnetaan yhtenä limuhistorian surullisimmista päivistä :’(… :D! No onneksi mehua voi sekoittaa esim. Pepsin joukkoon. Sipseinä tällä kertaa ovat Rainbown tavalliset halpisshitit, joita vielä ennen ostosreissua pidin Taffelin ja Estrellan vastaaviin verrattuina melko surkeina. Ja pidän edelleen tosin about kymmenellä kerrottuna, TSII-SUS! Joko kyseessä oli sunnuntaikappale, tai sitten Rainbow on muuttanut reseptiään surkeasta aivan karseaan! No ainakaan noita ei ahmi niin nopeasti. Suklaan virkaa toimitti loistava Fazerin vadelmajogurttipatukka, jota pitäisi ehdottomasti saada täyskokoisina levyinä! Purkkaan kaipasin vaihtelua, joten ostin tommosia kolan ja mansikan makuisia Bubble Bobbleja :P.

Purkkaa lukuun ottamatta noista ainoastaan surkeita lastulevy (:D) sipsejä on tällä hetkellä jäljellä, koska ostin kaikki jo maanantaina. Ostokset jäivät tähän asti blogaamatta, koska pari viimeistä päivää olen kuumeisesti vertaillut erilaisten komponenttien hintoja ja ominaisuuksia. Suunnitelmissa on hankkia ainakin yksi uusi näytönohjain, sekä emolevy ja sen takia myös uusi prosessori ja muistit. Koneeni pelitehon kannalta tärkeimmät osat (näyttikset, prossu ja muistit) kun ovat parin päivän päästä jo tasan 2 vuotta vanhoja, kuten myös koko kone. Uudempiin ovat vaihtuneet virtalähde, kotelon tuulettimet ja prossujäähdytin. Uusia osia on tullut äänikortin ja yhden kovalevyn verran. Nykyiseen emolevyyn (3. kuva) saisi toki virtalähteenkin puolesta toimimaan vaikka (ainakin yhden) GeForce 8800GTX huippunäyttiksen, kaksiytimisen Athlon 64 X2 4400+ -prosessorin sekä 4 gigaa 400MHz DDR -muistia, mutta prossu ja muistit eivät sopisi enää uusiin AM2 (AMD) tai 775 (Intel) emolevyihin. Kuten nykyiset näyttikset (MSI 6600GT) myös prossujäähdytin sopii molempiin uusiin kantoihin.

Kunnon tehonlisäyksen ja tulevaisuuden laajennettavuuden takia olen siis päätynyt ratkaisuun, joka vaatii myös prosessorin ja muistien uusimista, eli seuraavan sukupolven emolevyn hankintaan - Tarkemmin sanottuna 775 -kantaiseen täyteen x16+x16 SLI ratkaisuun pystyvään emolevyyn. Kiikarissa on ASUS P5N32-E SLI Plus (4. kuva vasen yläkulma) tai joku vastaava. Intelin kantaan päädyin Core 2 Duo -prosessorien alemman virrankulutuksen, lämmöntuotannon ja paremman hinta-teho suhteen takia. Olen alustavasti lyönyt lukkoon hinta-laatusuhteeltaan loistavan Core 2 Duo E6420 -mallin. Muistit ovat vielä harkinnassa, mutta melko varmasti päädyn emolevyn maksiminopeudella eli 800MHz taajuudella toimivaan 2 gigan kampaan. Siitä on sitten helppo muistien halvetessa laajentaa jopa 8 gigaan. Näyttiksestä on valmistajan lisäksi avoinna se ostanko 256 vai 512 megaa muistia sisältävän mallin ja aktiivi- vai passiivijäähdytteisen… luultavasti jälkimmäisen. Varmin olen siitä että päädyn nimenomaan hyvän teho-hinta suhteen omaavaan 8600-sarjaan. Vaikka 8800GTS houkuttelisi kovasti, en varmasti tule vuosikausiin tai jopa kymmeniin pelaamaan sellaisilla resoluutioilla kuin 1920x1200 tai 2560x1600 jo pelkästään sen takia, että 2 vuotta vanhan vieläkin loistavasti toimivan näyttöni maksimi on 1280x1024 ja kohta 9 kuukautisen littu-TV:n 1366x768 (lomitettuna 1920x1080). Lisäksi avoinna on ostanko kaikki kerralla vai esim. ensin näyttiksen koska se sopii vanhaankin emolevyyn.

Otsikko tulee sanoista quantic, (kahdesta tai useammasta muuttujasta muodostuva homogeeninen polynomi) dream (uni) ja fahrenheit (asteikko) :D!

Nyt soi: "Dallas Superstars - I Feel Love" 3:56

lauantai 25. elokuuta 2007

Sisällysluettelo: Elokuva-, televisio- ja pelisarjat

Tässä on ajan myötä kasvava lista eri elokuva-, televisio- ja pelisarjoista, joita olen blogissani käsitellyt esimerkiksi esittelyn, arvostelun, päivän kuvakaappauksen, videon tai vaikka ostoksen muodossa. Sarjaa klikkaamalla tulee näkyviin kaikki blogaukset joissa sen sarjan elokuvia, televisiosarjaa, pelejä tai jotain yhdistelmää edellä mainituista käsitellään. Sarjan nimen perässä on sulkeissa kyseisten blogausten määrä. Numerot saattavat olla pari numeroa todellisuutta jäljessä, jos en ole muistanut päivittää niitä.

Elokuvasarja (alkuperäinen nim) (blogausten määrä)

Televisiosarja (alkuperäinen nimi) (blogausten määrä)
Pelisarja tai -kokoelma (blogausten määrä)
Elokuva-, televisio- ja/tai pelisarja (alkuperäinen nimi) (blogausten määrä)
Linkki tähän sisällysluetteloon löytyy vasemmalla olevasta sivupalkista kohdasta "Sisällysluettelot" nimellä "Elokuva- ja pelisarjat". Kaikki sisällysluettelot saat näkyviin tästä sekä klikkaamalla blogin tunnisteluettelosta tai minkä tahansa sisällysluetteloblogauksen alta sisällysluettelo -tunnistetta.

DVD-kokoelmani esittely: Osa XXII

Saw II
DVD versio: Saw 1 + Saw 2 Collector's Edition Blood Box
Genre: Kauhutrilleri
Ohjaaja: Darren Lynn Bousman
Pääosissa: Tobin Bell, Shawnee Smith, Donnie Wahlberg, Erik Knudsen
Maa: USA
Vuosi: 2005
Kesto: 1h 29min
Ikäraja: K-18
Arvosana (0-10): 8,8

Tutkiessaan raakaa murhaa konstaapeli Eric Matthews (Donnie Wahlberg) alkaa epäillä, että sen taustalta löytyy pahamaineinen murhaaja Jigsaw, joka on jättänyt jälkeensä ruumiita - ja ruumiinosia. Matthews on oikeassa: Jigsaw on taas vauhdissa. Mutta tällä kertaa hänellä on panttinaan kahdeksan ihmistä, jotka jäävät pelaamaan julmaa peliä aikaa ja toisiaan vastaan.

Saw II jatkaa siitä mihin mahtava ensimmäinen Saw jäi. Tällä kertaa kasvaneen budjetin myötä uhreina on kokonainen joukko ihmisiä ja suuressa talossa yhden huoneen sijaan. Suuri määrä hahmoja tuo elokuvaan pientä sekavuutta, mutta myös mielenkiintoa kun hahmojen taustat vähitellen avautuvat. Läpi elokuvan seurataan kuinka Donnie Wahlbergin esittämän rikostutkija David Matthews katsoo valvontakameroiden välityksellä voimattomana poikansa taistellessa aikaa vastaan muiden uhrien kanssa Jigsawin ansojen täynnä olevassa talossa, kiinni otetun Jigsawin saarnatessa vieressä. Välillä taas siirrytään seuraamaan talon tapahtumia, kuinka uhrit toinen toistensa jälkeen joutuvat ansojen uhriksi. Ansat ovat entistä kierompia ja monimutkaisempia, mutta niistä on silti reilu mahdollisuus selvitä hengissä. Uhrit menevät ansoihin pelastumisen toivossa, sillä niissä on vastamyrkkyä Jigsawin taloon levittämään hitaasti vaikuttavaan myrkkyyn.

Vuorottelu Matthewsin epätoivon sekä Jigsawin kuulustelun ja talossa olevien selviämistaistelun välillä tekee elokuvan seuraamisesta paitsi erittäin mielenkiintoista, myös tahdiltaan sopivasti loppua kohden kiihtyvää ja tiivistyvää. Muutenkin toinen Saw on toiminnallisempi kuin ensimmäinen, vaikka jännitystäkin on aivan tarpeeksi. Loppupuolella nähdään taas nerokkaita ja yllättäviä paljastuksia asioiden ja tapahtumien oikeasta laidasta, jotka tekevät juonesta lähes ensimmäisen elokuvan tasoista huippulaatua. Ensimmäisen elokuvien tapahtumista ei suoranaisesti jatketa, mutta joitain sen tapahtumia valotetaan jonkun verran. Aiemmassa osassa olevia hahmoja syvennetään reilusti ja heistä selviää mielenkiintoisia asioita. Ainostaan ensimmäisessä osassa avoimeksi jääneen Dr. Gordonin puuttuminen harmittaa. Huhun mukaan hänen kohtalonsa kuitenkin selviäisi syksyllä ilmestyvässä neljännessä Saw -elokuvassa.

Pääosien esittäjistä jälleen loistavan Tobin Bellin lisäksi erittäin uskottavia ovat paitsi Donnie Wahlberg epätoivoisena rikostutkijana, myös Shawnee Smith jälleen Jigsawin leikkiin joutuvana ex-narkkari Amandana. Sitä myötä kun Amandan osuus kaikesta loppua kohden selviää, syntyy hänen näyttelijäntyötään kohtaan uudenlainen kunnioitus. Pienempien osien esittäjistä ainakin Franky G, Glenn Plummer, Beverley Mitchell ja Tim Burd vetävät homman läpi tyylillä. Elokuvan dialogi on erityisesti Jigsawin ja Matthewsin välisten keskusteluiden osalta hyvin kirjoitettua. Plussana voi pitää Jigsawin ensimmäiseen elokuvaan verrattuna suurta vuorosanojen määrää ja muutenkin yleistä esillä oloa, vaikka suurimman osan ajasta hän istuukin vain tyynesti tuolissaan syöpäänsä potien samalla kertoen Matthewsille selkokielellä miten hän pystyy pelastamaan poikansa. Asia jota Matthews ei raivon sokaisemana tajua.

Näin myös toisen Sawin ensimmäisen kerran elokuvateatterissa, jossa sen näkeminen oli loppuratkaisun ansioista hieno, joskin ei ensimmäisen osan tapaan aivan tajunnanräjäyttävä kokemus. Sain sen sekä ensimmäisen Saw elokuvan sisältävän Collector’s Edition Blood Boxin kaikkien aikojen parhaaksi elokuvalahjaksi viime jouluna MatoApinalta. Ekstrojen osalta Saw II on ykköstä selvästi parempi. Mukana on normi trailereiden ja kommenttiraitojen lisäksi useita pikkupätkiä elokuvan teosta ja synnystä. Mielenkiintoisimmat näistä ovat Jigsawia sekä hänen ansojaan käsittelevät pätkät ”Jigsaw’s Game” ja ”The Traps of Jigsaw”, jossa käsitellään myös ensimmäisen elokuvan ansoja ja niiden tekemistä. Ekstrojen osalta Saw II on siis edeltäjäänsä parempi, mutta elokuvana ei yllä sen tasolle. Kaikkien osien hyvästä toteutuksesta huolimatta ensimmäisestä osasta jälkeen jääminen ei ole yllätys, sillä ensimmäinen osa hipoi sellaista täydellisyyttä johon on vaikea päästä olematta liian samanlainen. Tähän Saw II ei onneksi sorru, vaan on hyvällä tavalla erilainen kuin edeltäjänsä säilyttäen kuitenkin sen parhaita osia, kuten hyisen tappajan sekä loistavan loppuratkaisun, tehden siitä erittäin hyvin onnistuneen jatko-osan.

Sisällysluettelo: Elokuva- ja peligenret

Tässä on lista eri elokuva- ja peligenreistä, joita olen blogissani käsitellyt joko esittelyn tai arvostelun muodossa. Genreä klikkaamalla tulee näkyviin kaikki blogaukset, joissa siihen genreen kuuluvaa elokuvaa tai peliä käsitellään. Genren perässä on sulkeissa kyseisten blogausten määrä. Numerot saattavat olla pari numeroa todellisuutta jäljessä, jos en ole muistanut päivittää niitä. Merkkaan leffat yleensä 1-3:lla niiden ns. päägenreistä, enkä IMDb:n tapaan jokaisella genrellä, jota elokuvassa edes hitusen esiintyy. Pelien jaottelussa käytän Wikipedian hyväksi todettua jaottelua. Pelkät elokuva- ja peliarvostelut on listattu omiin sisällysluetteloihinsa sekä aakkos- [elokuvat, pelit] että paremmuusjärjestyksessä [elokuvat, pelit]. Myös pelikokoelmani esittelyblogauksille on oma sisällysluettelonsa.

Elokuvagenre (blogausten määrä)
Peligenre (blogausten määrä)

Linkki tähän sisällysluetteloon löytyy vasemmalla olevasta sivupalkista kohdasta "Sisällysluettelot" nimellä "Elokuva- ja peligenret". Kaikki sisällysluettelot saat näkyviin tästä sekä klikkaamalla blogin tunnisteluettelosta tai minkä tahansa sisällysluetteloblogauksen alta sisällysluettelo -tunnistetta.

perjantai 17. elokuuta 2007

Leffailta Vol. 5: Déjà Vu

Déjà Vu
(Deja Vu)

Genre: Toimintatrilleri
Ohjaaja: Tony Scott
Pääosissa: Denzel Washington, Paula Patton, Val Kilmer, James Caviezel, Adam Goldberg, Elden Henson, Erika Alexander
Maa: USA
Vuosi: 2006
Kesto: 2h
Ikäraja: K-15
Arvosana (0-10): 7,3

Oscar®-palkittu Denzel Washington (Paras miespääosa, Training Day, 2001) on lyöttäytynyt yhteen menestyselokuvien tuottaja Jerry Bruckheimerin ja huippuohjaaja Tony Scottin kanssa elokuvassa Déjà Vu. Tämä tunne on tuttu meille kaikille, mutta mitä jos se onkin menneestä lähetetty varoitus tai vihje tulevasta? Agentti Doug Carlin (Washington) kutsutaan keräämään todistusaineistoa New Orleansissa tapahtuneen vakavan lauttaturman jälkeen, mutta hänet vedetään sivuun tutkimuksista ja viedään huippusalaiseen hallituksen laboratorioon, jossa on käytössä vakoilusatelliittien lisäksi aikaikkuna, jonka avulla näkee menneeseen. Mutta auttaako se Carlinia muuttamaan tapahtuneen? Unohda hetkeksi tieteelliset tosiasiat ja anna vahvan toimintatrillerin viedä mukanaan ja pidellä otteessaan aina alkumetreiltä loppuratkaisuun asti!

Vaikka elokuvan kuvausteksti toisin väitetään, Deja Vu ei pitele otteessaan alkumetreiltä loppuun saakka. Alkupuolella nähdään upeaan räjähdykseen lautalla päättyvä jakso, mutta sen jälkeen homma hidastuu matelutasolle joksikin aikaa. Lopulta kun päästään vauhtiin ja kysymyksiin saadaan vastauksia, niin mielenkiinto nousee mukavasti mm. kiinnostavien aikamatkustuselementtien ansiosta. Toimintakin tiivistyy ja keskivaiheen paikoin melko turha lässytys vähenee ja leffa pääsee kunnolla vauhtiin. Loppumatkan leffa pitää ihan hyvin otteessaan. Siltä osin siis kuvaus osuu kohdalleen, mutta muuten ei juurikaan, koska mielenkiintoisen juonen, muutaman yllättävän käänteen sekä parin upean räjähdyksen lisäksi muuta erityisen mieleenpainuvaa ei oikein nähdä. Toki kaikki osa-alueet on hyvin toteutettuja, näyttelijäsuorituksen onnistuneita kautta linjan ja leffaa on keksivaihetta lukuun ottamatta mukava seurata, mutta jotain selvästi puuttuu. Se jo kertoo jotain että en meinaa millään keksiä enempää sanottavaa arvosteluun. Huonosta leffasta ei kuitenkaan ole kyse, mutta odotin kyllä enemmän - Istuihan ohjaajan pallilla sentään mm. Top Gunin ja Dominon ohjannut Tony Scott. Déjà Vu on ihan kelpoa viihdettä ainakin yksin katseltavaksi, mutta kaveriporukalla tylsistyminen saattaa alun jälkeen iskeä.