300
Genre: Sotadraama
Ohjaaja: Zack Snyder
Pääosissa: Gerard Butler, Lena Headey, Dominic West, David Wenham, Vincent Regan
Maa: USA
Vuosi: 2006
Kesto: 1h 59min
Ikäraja: K-15
Arvosana (0-10): 8,6
300 on voimakas tarina muinaisesta Thermopylain taistelusta, jossa kuningas Leonidas (Gerard Butler) ja 300 spartalaista taisteli kuolemaansa saakka Kserksesiä ja hänen massiivista persialais-armeijaansa vastaan. Ylitsepääsemättömiä esteitä kohtaavien sotilaiden urheus ja uhraukset inspiroivat koko Kreikkaa yhdistymään persialaisvihollista vastaan ja asettamaan rajat demokratian puolesta. Sarjakuvaromaanikirjailija Frank Millerin (Sin Cityn luoja) töiden inspiroima 300 on eeppinen seikkailutarina intohimosta, rohkeudesta, vapaudesta ja uhrauksista, jotka ruumiillistuivat erääseen maailmanhistorian suurimpaan taisteluun osaa ottaneissa spartalaisissa sotureissa. Zack Snyderin (Kuolleiden aamunkoitto) - ohjaaja ja yksi käsikirjoittajista - elokuva herättää Millerin kiitetyn sarjakuvaromaanin henkiin yhdistelemällä eläviä hahmoja ja virtuaalitaustoja, jotka vangitsevat Millerin omaperäisen vision tästä muinaisesta tarinasta.
300 on tyyliltään hyvin samanlainen kuin toinen Frank Millerin teoksiin perustuva elokuva Sin City. Elokuvan kuvamateriaalin värit on jälkikäsitelty ruskeammiksi sekä ainakin osa taustoista on tietokoneella tehtyjä, mikä sopii elokuvaan hyvin. Sen tapahtumat, ympäristöt ja puvut ovat hienoja ja perustuvat oikeaan historiaan, mutta esim. persialaisten armeijassa olevat luonnonoikut menevät ehkä liikaakin mielikuvituksen puolelle. Hahmot kuten lähes kolmemetrinen jätti, kyttyräselkäinen klonkkumainen spartalainen sekä monet kasvoistaan rujot luonnonoikut ovat vielä selitettävissä epämuodostumilla ja taudeilla, mutta esim. luusta muodostuneet veitsenterät käsien tilalla omaava teurastaja, vuohenpään ja ihmisen vartalon omaava persialainen sekä norsun kokoinen jättisarvikuono menevät jo vähän liikaa fantasian puolelle. Nämä ovat luultavasti peräisin Millerin teoksista eivätkä käsikirjoittajien kynästä, mutta jotenkin tuntuu että ne olisivat enemmän keksitty tekemään persialaisista (nykyinen Iran ja Iraq) entistä raaemman, pahemman ja barbaarimaisen tuntuisia oikeuttamaan paremmin heidän teurastuksena. Tosin spartalaisiin verrattuna he ovat rasismin osalta edistyneitä, sillä Spartalaiset harrastivat rodunjalostusta heittämällä epämuodostuneet ja heikot vauvat menemään eivätkä kelpuuta armeijaansa muita kuin puhtaita spartalaisia. Siksi Andrew Tiernanin esittämän kyttyräselkäisen spartalaisen Ephialteksen taistelu muiden joukkoon kuulumisesta tuokin leffaan kiinnostavan (joskin vähän liian koomisen) lisämausteen, varsinkin kun hänen osuutensa sodassa lopputuloksen kannalta paljastuu. Nämä moraalikysymykset tekevätkin elokuvasta mielenkiintoisemman ja syvemmän, sillä eeppinen ”hyvä vastaan paha” taistelu ei ole niin mustavalkoinen kuin sotaelokuvissa yleensä, vaan molemmilla puolilla on paheensa.
Gerard Butler sopii pääosaan sekä suorittaa sen erinomaisesti ja muutkin spartalaisten rooleissa olevat esittävät karkaistuneita kuolemaan asti kansansa puolesta taistelevia sotureita onnistuneesti. Mieleen painuu hyvin myös persialaisten jumalaksi itseään julistavaa kuningas Kserksestä esittävän Rodrigo Santoron roolisuoritus. Mies on tuttu mm. Lostin kolmannelta kaudelta, mutta häntä ei todellakaan tunnista kaljun pään, lävistellyn vartalon, trikkikuvauksella reilusti yli kaksimetriseksi kasvatetun pituuden, sekä Stargate -sarjasta tutuilta Goa’uldeilta kuulostavan ukkosmaisen äänen takaa, mikä kieliikin hyvin onnistuneesta suorituksesta ja meikkauksesta. Vaikka näyttelijäkaartissa on jonkun verran tunnetumpiakin nimiä, niin Butler oli ainoa jonka tunnistin suoraan nimestä.
Muun muassa pettureita, selkään puukottamista ja lahjontaa sisältävä juoni on varsin mielenkiintoinen ja onnistunut, vaikka suurin osa elokuvasta onkin taistelua. Tämä ei kuitenkaan ole huono asia, sillä taistelu on todella upeaa katseltavaa. Veri ja miehet lentelevät komeasti metrien kaarissa, päitä tippuu ja raajoja katkeaa kuin teurastamon liukuhihnalla ja hidastuksia sekä onnistuneita kamerakulmia käytetään runsaasti, mikä tekee taistelusta paitsi hienon näköistä, myös helpompaa ja mukavampaa seurata nopean miekan- ja kameranheiluttelun sijaan. Taistelun verisyyden, melko runsaan alastomuuden ja yhden seksikohtauksen sekä huumeviittauksen (Oraakkeli hengittää jotain huumaavaa ainetta saadakseen ”näkyjä”) takia elokuvan K-15 merkintä ihmetyttää hieman, mutta esim. Saw III:een verrattuna 300 on melkein puistokävelyn tasoa… no ehkä puistokävelyn, jossa joku hölkkää puiston läpi alasti, astuu naulaan saaden jalkansa vuotamaan verta, kiroilee kivun vaikutuksesta ja vetää tötsyt lievittääkseen kipua (:D!). Kaiken kaikkiaan leffa on mainio kaikille aikuisilla suositeltava sotaspektaakkeli (juonen sisältämän draaman ja hyvin treenattujen urosten runsauden takia myös naisille joita sen väkivaltaisuus ei pelota), joka poikkeaa monella tapaa useista muista sotaelokuvista. Jokaisen omasta suhtautumisesta riippuu poikkeaako se esim. sarjakuvamaisuutensa tai kamerankäyttönsä takia edukseen vai haitakseen.
300 on tyyliltään hyvin samanlainen kuin toinen Frank Millerin teoksiin perustuva elokuva Sin City. Elokuvan kuvamateriaalin värit on jälkikäsitelty ruskeammiksi sekä ainakin osa taustoista on tietokoneella tehtyjä, mikä sopii elokuvaan hyvin. Sen tapahtumat, ympäristöt ja puvut ovat hienoja ja perustuvat oikeaan historiaan, mutta esim. persialaisten armeijassa olevat luonnonoikut menevät ehkä liikaakin mielikuvituksen puolelle. Hahmot kuten lähes kolmemetrinen jätti, kyttyräselkäinen klonkkumainen spartalainen sekä monet kasvoistaan rujot luonnonoikut ovat vielä selitettävissä epämuodostumilla ja taudeilla, mutta esim. luusta muodostuneet veitsenterät käsien tilalla omaava teurastaja, vuohenpään ja ihmisen vartalon omaava persialainen sekä norsun kokoinen jättisarvikuono menevät jo vähän liikaa fantasian puolelle. Nämä ovat luultavasti peräisin Millerin teoksista eivätkä käsikirjoittajien kynästä, mutta jotenkin tuntuu että ne olisivat enemmän keksitty tekemään persialaisista (nykyinen Iran ja Iraq) entistä raaemman, pahemman ja barbaarimaisen tuntuisia oikeuttamaan paremmin heidän teurastuksena. Tosin spartalaisiin verrattuna he ovat rasismin osalta edistyneitä, sillä Spartalaiset harrastivat rodunjalostusta heittämällä epämuodostuneet ja heikot vauvat menemään eivätkä kelpuuta armeijaansa muita kuin puhtaita spartalaisia. Siksi Andrew Tiernanin esittämän kyttyräselkäisen spartalaisen Ephialteksen taistelu muiden joukkoon kuulumisesta tuokin leffaan kiinnostavan (joskin vähän liian koomisen) lisämausteen, varsinkin kun hänen osuutensa sodassa lopputuloksen kannalta paljastuu. Nämä moraalikysymykset tekevätkin elokuvasta mielenkiintoisemman ja syvemmän, sillä eeppinen ”hyvä vastaan paha” taistelu ei ole niin mustavalkoinen kuin sotaelokuvissa yleensä, vaan molemmilla puolilla on paheensa.
Gerard Butler sopii pääosaan sekä suorittaa sen erinomaisesti ja muutkin spartalaisten rooleissa olevat esittävät karkaistuneita kuolemaan asti kansansa puolesta taistelevia sotureita onnistuneesti. Mieleen painuu hyvin myös persialaisten jumalaksi itseään julistavaa kuningas Kserksestä esittävän Rodrigo Santoron roolisuoritus. Mies on tuttu mm. Lostin kolmannelta kaudelta, mutta häntä ei todellakaan tunnista kaljun pään, lävistellyn vartalon, trikkikuvauksella reilusti yli kaksimetriseksi kasvatetun pituuden, sekä Stargate -sarjasta tutuilta Goa’uldeilta kuulostavan ukkosmaisen äänen takaa, mikä kieliikin hyvin onnistuneesta suorituksesta ja meikkauksesta. Vaikka näyttelijäkaartissa on jonkun verran tunnetumpiakin nimiä, niin Butler oli ainoa jonka tunnistin suoraan nimestä.
Muun muassa pettureita, selkään puukottamista ja lahjontaa sisältävä juoni on varsin mielenkiintoinen ja onnistunut, vaikka suurin osa elokuvasta onkin taistelua. Tämä ei kuitenkaan ole huono asia, sillä taistelu on todella upeaa katseltavaa. Veri ja miehet lentelevät komeasti metrien kaarissa, päitä tippuu ja raajoja katkeaa kuin teurastamon liukuhihnalla ja hidastuksia sekä onnistuneita kamerakulmia käytetään runsaasti, mikä tekee taistelusta paitsi hienon näköistä, myös helpompaa ja mukavampaa seurata nopean miekan- ja kameranheiluttelun sijaan. Taistelun verisyyden, melko runsaan alastomuuden ja yhden seksikohtauksen sekä huumeviittauksen (Oraakkeli hengittää jotain huumaavaa ainetta saadakseen ”näkyjä”) takia elokuvan K-15 merkintä ihmetyttää hieman, mutta esim. Saw III:een verrattuna 300 on melkein puistokävelyn tasoa… no ehkä puistokävelyn, jossa joku hölkkää puiston läpi alasti, astuu naulaan saaden jalkansa vuotamaan verta, kiroilee kivun vaikutuksesta ja vetää tötsyt lievittääkseen kipua (:D!). Kaiken kaikkiaan leffa on mainio kaikille aikuisilla suositeltava sotaspektaakkeli (juonen sisältämän draaman ja hyvin treenattujen urosten runsauden takia myös naisille joita sen väkivaltaisuus ei pelota), joka poikkeaa monella tapaa useista muista sotaelokuvista. Jokaisen omasta suhtautumisesta riippuu poikkeaako se esim. sarjakuvamaisuutensa tai kamerankäyttönsä takia edukseen vai haitakseen.
