Civilization III on maailman myydyimmän pelisarjan kolmas osa ja ensimmäinen, joka ei enää ollut Microprosen käsialaa. Mutta ei huolta sillä kun Microprose joutui osaksi isompaa yhtiötä ja lopulta lopetettiin, Sid Meier perusti muiden entisten Microproselaisten kanssa oman pelifirmansa Firaxis Gamesin. Sittemmin Firaxis on Civilization sarjan ohella jatkanut varsin kunniakkaasti muidenkin Sid Meierin pelien perintöä, kuten Pirates! ja Railroad Tycoon.
Civilization III suurimmat muutokset grafiikan ohella edeltäjäänsä verrattuna ovat kulttuuri, strategiset resurssit, kansojen yksilöllisyys ja laajempi diplomatia, joista tärkein muutos on kulttuuri. Kaupunkeihin rakennettavat kulttuurilliset rakennukset kuten temppelit, katedraalit, kirjastot ja yliopistot tuottavat jonkun määrän kulttuuripisteitä joka vuoro ja kaupungin kokonaiskulttuurimäärä määrää kuinka kauas valtion rajat ulottuvat kyseisestä kaupungista. Alue leviää aina tietyn rajapyykin ylittyessään yhden ruudun laajemmalle. Ensimmäinen raja on kymmenen, seuraava sata, kolmas tuhat jne. Eniten kulttuuria tuottavat akateemiset ja kulttuurilliset ihmeet, kuten Aleksandrian suuri kirjasto, Shakespearen teatteri ja Isaac Newtonin yliopisto. Valtion rajat paitsi määräävät mitä ruutuja kaupungit voivat hyödyntää ja kuinka pitkälle Fog of War näkyy, ne myös estävät vihollisia rakentamasta kaupunkeja niiden sisälle tai liikkumasta toisen pelaajan rajojen sisäpuolella rauhan aikana huomautuksetta. Omat yksiköt myös parantuvat omalla alueella nopeammin ja vihollisen alueella olevia teitä ei voi hyödyntää muuten kuin liittoutumalla.
Voimakas kulttuuri voi myös saada vihollisen kaupungit vaihtamaan rauhankin aikana puolta ja heikko kulttuuri on tietysti alttiina hypätä vihollisen tai jopa liittolaisen kelkkaan. Myös valloitetut kaupungit voivat helposti kääntyä takaisin omistajalleen, varsinkin jos niissä on paljon muutosta vastustavia kansalaisia, jotka eivät tuota mitään ja liian vähän sotilaita pitämään heidät kurissa. Toki myös kansan yleinen tyytyväisyys omaan tai vieraaseen hallitsijaan vaikuttaa kääntymisen todennäköisyyteen. Jokaisella kansalaisella on nyt myös tyytyväisyyden lisäksi kansalaisuus, jolloin valloitetussa kaupungissa kaikki ovat aluksi vierasta kansallisuutta, mutta assimiloituvat valloittajan kansalaisiksi ajan myötä ja uudet syntyvät kansalaiset ovat toki valloittajan omaa kansalaisuutta. Toisin kuin Sid Meier’s Alpha Centaurissa rajat eivät määräydy rajanaapurien osalta tasan keskeltä vaan voimakkaampi kulttuuri siirtää rajaa kauemmas kaupungeista.
Pelissä voi nyt saavuttaa myös kulttuurisen voiton hallitsemalla 20000 kulttuuripistettä tuottanutta kaupunkia tai tuottamalla yli 10000 kulttuuripistettä koko pelin aikana ja myös tuplasti enemmän kuin kukaan vastustajista. Kulttuuri vaikuttaa nyt myös positiivisesti tai negatiivisesti diplomatiaan. Voimakas kulttuuri voi saada muut kansat ihailemaan pelaajaa ja olemaan tälle ystävällisempiä, kun taas heikko kulttuuri voi saada halveksumaan. Samaa kulttuurityyppiä kuten eurooppalaiset tai aasialaiset olevat kansat ovat toisilleen ystävällisempiä kuin vieraskulttuurisille. Myös kansojen aloituspaikat ovat oletuksena lähellä samaa kulttuurityyppiä olevia kansoja.
Uutena voittomuotona on nyt myös diplomaattinen voitto, joka tapahtuu Yhdistyneet kansakunnat -maailmanihmeen kautta. Kun jokin kansa rakentaa Yhdistyneet kansakunnat, järjestetään tietyin väliajoin kokous, jossa valitaan pelin diplomaattinen voittaja. Ollakseen ehdokkaana tässä äänestyksessä tulee kansa olla Yhdistyneiden kansakuntien perustaja, tai hallita yli 25 prosenttia maapallon pinta-alasta tai kansalaisista. Perinteinen ”tuhoa kaikki” -voitto vaatii nyt enää kaksi kolmasosaa maa-alasta ja kansasta pelaajan hallussa, jotta hän voittaa pelin.
Avaruusvoitossa avaruusalusta ei enää rakenneta rakentamalla monta kappaletta jokaista komponenttia, vaan ainoastaan yhden jokaista. Tällöin laukaisun voi tehdä vasta kun kaikki osat on rakennettu ja voitto tapahtuu heti laukaisun yhteydessä, eikä vasta aluksen saapuessa perille. Jokainen avaruusaluksen osa on pieni ihme, kuten monet muutkin ei maailmanlaajuiset ihmeet, joita kaikki pelaajat voivat rakentaa, tosin vain yhden kappaleen valtakuntaansa. Muita pieniä ihmeitä ovat mm. avaruusvoiton mahdollistava Apollo -ohjelma, mannertenvälisten ydinohjusten torjumisen mahdollistava SDI-puolustus, pääomatulot mahdollistava Wall Street, vakoilun mahdollistava tiedustelutoimisto ja vihollisalueella joukkojen parantamisen mahdollistava taistelukentän lääkitys. Jokaisella pikkuihmeellä on jokin ennakkovaatimus, ennen kuin sen voi rakentaa, kuten jokin minimimäärä tiettyjä rakennuksia pelaajan kaupungeissa. Pikkuihmeet myös tuhoutuvat kun kaupunki vallataan, toisin kuin maailmanihmeet. Civilization III:ssa ei enää nähdä maailmanihmevideoita, vaan pelkkä hieno kuva ihmeestä ilmestyy ihmeen valmistuessa.
Pikkuihmeistä rautatakomon vaatimuksena on, että kaupungin alueelta löytyy sekä hiiltä että rautamalmia. Toisaalta avaruusaluksen osille riittää, että missä tahansa pelaajan valtakunnassa on tieverkkoon yhdistettyä alumiinia, kumia ja uraania. Tästä päästääkin toiseen tärkeään uudistukseen eli strategisiin resursseihin. Kartalla olevat resurssit on nyt lajiteltu kolmeen eri luokkaan: Bonusresurssit, luksusresurssit ja strategiset resurssit. Bonusresurssit toimivat kuten jo ensimmäisessä Civilizationissa eli ne antavat bonuksia sen yksittäisen ruudun (ja kaupungin) tuotantoon. Tämän lisäksi luksus- ja strategiset vaikuttavat koko valtakunnan alueella, kunhan ne ovat valtion rajojen sisäpuolella ja yhdistetty tieverkkoon tai meriresurssien tapauksessa ovat sellaisen kaupungin alueella, jossa on satama. Resursseja voi myös haalia rajojensa ulkopuolelta rakentamalla työläisyksiköllä (uudisasukasyksikön korvaaja muun kuin uusien kaupunkien rakennuksen osalta) tien ja siirtokunnan resurssin ruutuun. Siirtokuntia ei voi vallata vaan ne tuhoutuvat onnistuneessa hyökkäyksessä eikä rakennuksessa menetettyä työläistä saa takaisin kun valtion raja siirtyy siirtokunnan ohi.
Ylimääräisiä Resursseja voi myös kaupata muiden kansojen kesken, joten jokaisella kansalle riittää teoriassa yksi kappale jokaista resurssia. Tosin resurssien keräämisen voi sodan aikana estää siirtämällä yksikkönsä resurssin ruutuun ja strategiset resurssit saattavat myös ehtyä tai ilmestyä kartalla satunnaisesti. Luksusresurssit pitävät kansan tyytyväisenä, eli jokainen eri luksusresurssi muuttaa yhden tyytyväisen kansalaisen iloiseksi jokaisessa tieverkkoon yhdistetyssä pelaajan kaupungissa. Toisin kuin strategiset resurssit, luksusresurssit eivät bonusresurssien tavoin ehdy tai ilmesty tyhjästä. Luksusresursseja ovat mm. norsunluu, viinirypäleet, mausteet, jalokivet ja turkikset. Strategiset resurssit sen sijaan ilmestyvät sitä mukaa, kun pelaajan kansa tekee tiettyjä keksintöjä. Ainoa pelin alussa näkyvissä oleva strateginen resurssi on hevoset ja keksintöjen myötä ilmesyvät rauta, salpietari, hiili, öljy, kumi, uraani ja alumiini. Strategiset resurssit ovat välttämättömiä suurimman osan yksiköistä rakentamiselle, ja myös jollekin maailman- ja pikkuihmeille. Kaiken kaikkiaan uusi resurssijako tuo pelin jo ennestään syvään taktisuuteen paljon lisää syvyyttä.
Poikkeuksellisesti Civilization III:ssa on vähemmän eri kansoja kuin edeltäjässään, mutta tällä kertaa kaikki 16 kansaa voivat olla yhtä aikaa samassa pelissä suurella kartalla. Uusia kansoja ovat japanilaiset ja irokeesi-intiaanit. Jokainen kansa on toki edeltäjäänsä paremmin animoitu ja heidän ominaisgrafiikkansa on yksilöllisempää. Jokaisella kansalla on nyt oma erikoisyksikkönsä, joita vain he voivat rakentaa. Erikoisyksiköt korvaavat jonkin normaaleista yksiköistä ja ovat niitä jollain tavalla parempia, kuten voimakkaampia tai nopeampia. Joiden kansojen erikoisyksiköt tulevat käyttöön jo antiikin aikana, kuten kreikkalaisten hopliitit ja toiset vasta modernilla aikakaudella, kuten saksalaisten Panzer -tankit ja amerikkalaisten F-15 suihkuhävittäjät. Omia suosikkejani ovat falangin korvaavan hopliitin (1-3-1) lisäksi ritarit korvaava japanilaisten samurai (4-4-2).
Lisäksi kun jokaisella kansalla on nyt myös kaksi bonuksia antavaa erikoisominaisuutta, kuten militaristinen, kaupallinen, uskonnollinen tai tieteellinen, niin pelaaja tuppaa useimmiten valitsemaan vain jonkun muutamasta suosikkikansoistaan. Tosin erikoisominaisuudet voi kytkeä pois säännöistä ennen pelin aloittamista. Ominaisuudet vaikuttavat siihen mitkä kaksi keksintöä kansalla on keksittynä pelin alussa ja esim. nopeuttavat tietyn tyyppisten rakennusten rakentamista. Ominaisuus voi myös tuoda pelaajalle esim. pelin alussa tiedustelijayksikön, edesauttaa positiivisten tulosten syntyä alkuasukaskyliä tutkiessa tai saa työläisyksiköt toimimaan tavallista nopeammin. Ominaisuudet vaikuttavat myös siihen minkä maailmanihmeen tai ihmeiden rakentaminen voi aloittaa kaksikymmentä vuoroa kestävän kultaisen aikakauden pelaajan kansakunnalle, jolloin jokaisen kaupunkiruudun tuotanto lisääntyy yhdellä kauppa- ja tuotantopisteellä.
Laajennettuun diplomatiaan kuuluu nyt siis resursseilla käytävä kauppa. Nyt osapuolet voivat joustavasti heittää mihin tahansa neuvotteluun haluamiaan resursseja, keksintöjä, kaupunkeja ja jopa yksiköitä tai tietyn määrän rahaa joko kerralla tai per vuoro sopimusten, kuten rauha tai sota yhteistä vihollista vastaan, sekaan. Kaupatakseen resursseja tulee toisen pelaajaan pääkaupunkiin olla suora tai ystävällisen alueen kautta kulkeva tieyhteys, tai merireitti sataman sisältävien kaupunkien ja silloisen merenkulkuteknologian rajoissa. Eri kehitysasteen laivat voivat turvallisesti kulkea rannikko, meri tai valtameriruuduissa. Karavaaniyksikköjä ei enää ole. Myös oman alueensa tai koko tutkimansa alueen kartoilla voi käydä kauppaa. Käypää kauppatavaraa ovat myös toisten kansojen yhteystiedot Alpha Centaurin tyyliin. Neuvotteluissa voi mm. heittää jonkin kauppatavaran pöydälle ja sitten kysyä mitä toinen olisi valmis maksamaan siitä. Näin mitään kauppaa ei joudu sokkona arvailemaan vaan kaikesta voi neuvotella todella joustavasti.
Uusia sopimuksia ovat vapaa kulku, jolloin molemmat osapuolet voivat EU tyyliin liikkua vapaasti toistensa alueella ilman varsinaista liittoa, joka toisi avointen rajojen lisäksi mm. liittolaisen karttanäkymän, sekä suojeluliitto, jossa molemmat osapuolet sitoutuvat julistamaan sodan sitä kansaa vastaan, joka hyökkää jommankumman heistä kimppuun. Myös kauppasaarrot toista kansaa vastaan ovat mahdollisia. Kaikki kauppasopimukset kestävät 20 vuoroa jolloin ne tulevat uudelleen katseltaviksi, mutta ne voi myös määrätä uusiutuvan automaattisesti tai keskeyttää koska tahansa haluaa. Kaiken kaikkiaan diplomatia on nyt selvästi laajempaa ja joustavampaa kuin ennen ja strategisten resurssien myötä selvästi tärkeämpi osa peliä.
Yksiköitä ei enää ylläpidetä niiden kotikaupungin tuotantopisteillä, vaan valtion kassasta. Hallitusmuoto määrää kuinka monta yksikköä jokainen tietynkokoinen kaupunki voi ylläpitää huolimatta siitä missä ne on rakennettu. Ilmaisia yksiköitä ovat vihollisilta saadut työläiset, joita ei enää voi tappaa vaan yksin ollessaan ne kaapataan. Uudisasukkaan kaappaaminen tosin tuottaa kaksi työläisyksikköä. Kaapatut työläiset säilyttävät kansallisuutensa, joten jos heidät liittää kaupunkiin ilmestyy sinne yksi vieras kansalainen, joka kuitenkin assimiloituu ajan kanssa. Myös tykistöyksiköitä, kuten katapultteja, tykkejä tai tutkatykistöjä voi kaapata, sillä niillä ei ole enää hyökkäys tai puolustusarvoja ollenkaan vaan ainoastaan korkea pommitusarvo. Omaa kehitystasoaan kehittyneempiä tykistöyksiköitä ei voi kaapata, vaan ne vain tuhotaan hyökkäyksessä. Muutenkin tykistön ja laivojen pommitusominaisuus toimii nyt enemmän Alpha Centaurin tapaan. Helikopterit voivat nyt kuljettaa yhden jalkaväkiyksikön mukanaan ja uusi privateeri -yksikkö (eräänlainen palkattu merirosvo) voi hyökätä kenen tahansa kimppuun julistamatta sotaa.
Yksiköiden osumapisteet määräytyvät nyt yksikön kokemuksen mukaan. Uutuutena kaupungeistaan voi nationalismin keksimisen jälkeen hallitusmuodosta riippuen värvätä tietyn määrän yksiköitä per vuoro. Värvääminen lisää levottomuutta, värvätyt yksiköt vaihtelevat sen hetkisen sotilaskehityksen mukaan keihäsmiehistä jalkaväkeen ja niillä on vain kaksi osumapistettä. Tavallisilla yksiköillä on kolme, veteraaneilla neljä ja eliittisotilailla viisi osumapistettä. Eliittiyksikön ollessa voittoisassa taistelussa, on aina pieni mahdollisuus että syntyy suuri johtaja -yksikkö.
Suuret johtajat voivat mennä johonkin pelaajan kaupunkiin ja joko perustaa armeijan, rakentaa sotilasakatemian tai nopeuttaa ihmeen tai muun rakennusprojektin rakennusta. Armeijaan voi laittaa korkeintaan kolme yksikköä, jotka hyökkäävät sekä puolustavat yhdessä ja liikkuvat hitaimman yksikön mukaan. Taistelussa paras hyökkääjä tai puolustaja astuu esiin ja taistelee voittoon saakka tai väistyy sen osumapisteiden tippuessa yhteen. Tällöin seuraavaksi voimakkain yksikkö jatkaa taistelua. Täten armeijan tuhotakseen täytyy sen kaikki yksiköt ensin heikentää. Rakentamalla Pentagon -pikkuihmeen armeijoiden maksimikoko kasvaa neljään. Sotilasakatemiasta armeijoita voi rakentaa rajattoman määrän.
Diplomaatti tai vakoojayksiköitä ei enää ole, vaan lähetystö tehdään ulkomaanministerin kautta ja vakoilu tiedustelutoimisto -pikkuihmeen avulla. Kommunistisella valtiolla on korkeampi onnistumisprosessi vakoilutehtävien osalta, kun taas demokratiassa kaupungit eivät ole lahjottavissa. Edeltäjistään poiketen yksiköitä ei enää voi lahjoa eivätkä vihollisyksiköt estä kulkua niiden viereisiin ruutuihin, mutta tykistöt voivat sodassa tehdä ohikulkeville yksiköille vahinkoa kaupungista tai linnakkeesta käsin. Samoin kaupungissa oleva rannikkolinnake pommittaa automaattisesti ohikulkevia laivoja. Pyörillä kulkevat yksiköt, kuten hevosvaunut tai katapultit eivät pysty menemään vuori- tai viidakkoruutuihin, joissa ei ole tietä.
Lentoyksiköt eivät enää toimi tavallisten yksiköiden tavoin vaan suorittavat erilaisia tehtäviä, kuten pommitus, tarkkuuspommitus, tiedustelu tai kuluvalvonta. Pommitus toimii tykistön tapaan eli voi tuhota myös rakennuksia tarkkuuspommitus kohdistuu johonkin tiettyyn rakennukseen. Pommikoneet voivat myös tiputtaa laskuvarjolla jalan kulkevia yksiköitä toimintaetäisyydelleen. Leonardon työpajan rakentamisen sijaan ainoa keino päivittää yksikkönsä on kylmä käteinen. Päivitettävä yksikkö tulee olla kaupungissa jossa on parakit tai laivojen tapauksessa satama. Kaikkien päivitettävissä olevien yksiköiden päivittäminen kerrallakin onnistuu jos rahaa on tarpeeksi. Rahamäärän ollessa vajaa päivittyvät niin monet yksiköt kuin mahdollista tasaisesti ympäri valtakuntaa.
Mannerten väliset ICBM ydinohjukset voivat iskeä minne vain yhdessä vuorossa, kun taas taktisen ydinohjukset voi laukaista kantaman päähän kaupungeista, sukellusveneistä tai lentotukialuksilta. Molempien ohjusten torjuminen onnistuu 75 prosentin todennäköisyydellä SDI-puolustus -pikkuihmeen rakentamisen jälkeen. Edeltäjiensä tapaan ydinohjukset tappavat kaikki kaupungissa ja sitä ympäröivissä ruuduissa olevat yksiköt ja suurimman osan kaupungin kansasta, sekä aiheuttavat saasteita kaupunkia ympäröiviin ruutuihin ja voivat tuhota monia kaupungin rakennuksia. Ydinaseiden käytöllä on erittäin negatiivin vaikutus paitsi merenpintoja nostavaan kasvihuoneilmiöön myös diplomaattisiin suhteisiin, mutta pelin edeltäjien tapaan kaikki kansat (varsinkaan vankat liittolaiset) eivät välttämättä julista sotaa ohjuksen käyttäjää vastaan.
Yksiköt voivat nyt nähdä kahden ruudun päähän tasaista maastoa pitkin ollessaan vuorella tai kukkulalla. Joet eivät enää kulje ruuduissa, vaan niiden välissä, joten ruudusta toiseen kulkeminen joen yli vie kokonaisen vuoron jos siinä ei ole insinööritaidon myötä keksittyä siltaa. Joen yli tapahtuvissa maataisteluissa etu on puolustajalla sillasta riippumatta. Uusi maastotyyppi on suisto, joka tuottaa kaikista eniten ruokaa, mutta viidakon tapaan lisää tautien riskiä, jota voi lievittää rakentamalla sairaalan. Sairaala korvaa entisen viemäriverkoston eikä akveduktikaan ole enää välttämätön jos kaupungin alueella on joki tai muu makean veden lähde. Myös kastelujärjestelmät vaativat makean veden lähteen tai kastelujärjestelmällisen ruudun naapurinaan ennen sähkön keksimistä. Kaupunkien rakentaminen vuorille ei enää ole mahdollista. Metsien kaataminen tuottaa nyt kymmenen tuotantopistettä lähimpää kaupunkiin ja tasaiseen maastoon voi rakentaa kaivoksia.
Barbaarit ovat nyt väriltään valkoisia eivätkä ne enää ilmesty täysin satunnaisesti vaan asuvat kartalla olevissa kylissä, josta vähän väliä lähtee yksi tai useampi yksikkö etsimään tuhottavaa. Kylät tuhoamalla voi varsin tehokkaasti ehkäistä hyökkäykset. Barbaareilla ei enää ole lunnaiden toivossa kaapattavia johtajia, vaan rahaa saa tuhoamalla heidän kylänsä. Barbaarit eivät myöskään enää valtaa kaupunkeja vaan tuhoavat sen rakennuksia sekä vievät rahaa jonka jälkeen he jatkavat seuraavaan kohteeseen. Ystävällismielisistä kylistä voi nyt saada myös lähialueen karttoja.
Hallitusmuodot vaikuttavat nyt myös paitsi värväämistiheyteen myös rakennusprojektien nopeutustapaan. Hallitusmuodot kuten despotismi ja kommunismi pakottavat ihmiset työskentelemään kovemmin, jolloin kaupungin väkiluku pienenee, kun taas monarkiassa tai demokratiassa kansalaisille maksetaan ylitöistä. Vanhoista hallitusmuodoista peliä hiukan epätasoittanut fundamentalismi on poistettu eikä uusia hallitusmuotoja ole. Sen sijaan nationalismin kehittäminen sallii värväyksen ohella mobilisaation, jossa jokainen kaupunki tuottaa vain sotayksiköitä ja rakennuksia, mutta tuottaa niitä tuplasti nopeammin. Tosin lopettaakseen mobilisoinnin tulee pelaajan saada kaikki sotansa päätökseen. Yksittäiset yksiköt eivät enää aiheuta tyytymättömyyttä kansa keskuudessa ollessaan poissa kaupungeista tai niiden lähettyviltä, vaan jokainen vuoro sodassa sekä erityisesti vihollisen alueella pitkään majailevat omat yksiköt lisäävät kansan sota-uupumusta lisäten levottomuutta.
Grafiikan osalta uutta ovat että jokainen yksikkö on nyt animoitu sekä liikkuessaan että taistellessaan. Kaupungitkin ovat animoituja silloin kun niissä kapinoidaan tai ne juhlistavat ”Rakastamme johtajaamme” -päivää. Muutenkin kaupungeista ja työstetyistä ruuduista saa paljon tietoa pelkästään päänäkymää katsomalla avaamatta itse kaupunkiruutua. Kaupunkiruutu ei edes ole varsinainen ruutu päänäkymä erilaisin valikoin ja kuvakkein. Kaupunkinäkymä vaihtelee nyt maaston mukaan ja sen rakennukset ovat erinäköisiä jokaisella viidellä eri kulttuurityypillä. Graafisia ominaisuuksia voi nyt myös säätää entistä monipuolisemmin ja pelinäkymää zoomata asteittain. Civilization kakkosen valtaistuinsalin on korvannut vanha tuttu palatsi, jossa on nyt neljän tyylin sijaan viisi eri tyyliä. Myös pelin lopussa tai pelaajan jäädessä ”eläkkeelle” nähtävä graafinen esitys koko pelin kulusta on tehnyt paluun ensimmäisestä osasta. Pelin ollessa kesken tietoa saa nyt myös erilaisista kuvaajista, jotka kuvaavat kansojen keskinäisiä valtasuhteita mm. kulttuurin ja kokonaispisteiden osalta. Jos peli ei pääty ennen vuotta 2050 pelaaja, jolla on korkein kokonaispisteiden keskiarvo koko pelin ajalta voittaa.
Musiikki ei nyt tule suoraan nauhalta vaan vaihtelee senhetkisten tapahtumien mukaan. Se vaihtuu myös neuvotteluissa vastustajan reaktioiden mukaan. Musiikissa on myös viisi erilaista ominaistyyliä jokaiselle eri pääkulttuurille sekä omat kappaleensa jokaiselle neljälle eri aikakaudelle. Aikakaudelta toiselle siirtyäkseen tulee pelaajan keksiä kaikki sen aikakauden tärkeät keksinnöt, mutta ei suinkaan kaikkia keksintöjä. Aikakauden vaihdosta ilmoittaa paitsi musiikki ja kaupunkien, rakennusten sekä kansalaisten tyylin muuttuminen, myös fanfaarein säestetty kuvallinen viesti. Tieteelliset kansat saavat yhden ilmaisen keksinnön vaihtaessaan aikakaudelta toiselle. Yksiköiden äänet ovat edelleen laadukkaita ja hyvälaatuisia.
Käyttöliittymää on virtaviivaistettu paljon edellisestä osasta mm. rakennusjonojen ja kaupungin tuotannon määräävien kuvernöörien muodossa. Ponnahdusikkunoiden määrä on vähennetty huomattavasti. Jokaiselle yksikölle sen hetkisessä ruudussa mahdolliset toimet näkyvät nyt myös kuvakkeina ruudun alareunassa. Yksiköiden ja kaupunkien selaaminen hoituu helposti nuolilla. Työläisille voi antaa monipuolisia automaatiokäskyjä, kuten saasteiden puhdistus, yhden kaupungin parantelu, tai tieverkon rakentaminen. Kaiken kaikkiaan käyttöliittymä on entistä sujuvampi ja joustavampi ja nopeuttaa pelaamista. Tosin suurimmalla mahdollisella kartalle kuudellatoista kartalle pelatessa vuoron vaihtumista joutuu jo odottamaan melko kauan. Moninpeliä ei Civilization III:ssa ole. Sääntöjen muokkaus onnistuu entistä monipuolisemmin pelin sisältä käsin ja rajattomasti pelin tekstitiedostoja muokkaamalla. Skenaarioiden tuki on entistä laajempi ja karttaeditoriin on kytketty päivityksen myötä alkeellisia skenaarionluotityökaluja.
Kaiken kaikkiaan Civilization III on taas suuri askel entistä täydellisempään suuntaan edeltäjäänsä verrattuna. Siinä on paljon monia hyviä suuriakin muutoksia kuten kulttuuri, strategiset resurssit ja laaja diplomatia sekä monia pienempiä peliä tasapainottavia muutoksia, lisäyksiä ja poistoja. Myös muutama ensimmäisessä osassa nähty hyvä ominaisuus tekee paluun tauon jälkeen. Grafiikka ei tosin ole kehittynyt yhtä paljon kuin sarjan ensimmäisen ja toisen osan välillä, eikä pelissä ole ihmevideoita. Mutta muuten peli on taattua Sid Meier ja Civilization laatua eikä varmasti pääse pettämään pelityypistä ja varsinkaan sarjasta kiinnostuneita. Yksi vuoro vielä -mentaliteetti on tallella entistä voimakkaampana. Hankin pelin kopion serkultani joskus melko pian sen ilmestyttyä, ja Civilization IV:n uutuuden takia olen pelannut sitä toistaiseksi enemmän kuin mitään sarjan muuta osaa. Tähän tosin lasketaan mukaan kahden lisäosan hankinnan aiheuttama jo ennestään todella korkean uudelleenpeluuarvon nousu.
Sid Meier's Civilization III: Play the World
Play the World on Civilization III:n ensimmäinen lisälevy ja sen suurin uudistus on moninpeli. Lisäksi se tuo mukanaan kahdeksan uutta kansaa, muutaman uuden yksikön ja rakennuksen, täysiverisen skenaarioeditorin, sekä pari kokonaan uutta grafiikka ja yksikköpalettia. Moninpelissä onnistuu perinteisen maailmavalloituksen lisäksi eliminaatio, voittopiste, kuninkaanmurha, ja prinsessanryöstö. Eliminaatiossa pelaaja häviää kun hän menettää yhdenkin kaupungin ja voittopisteessä yritetään pitää hallussaan tiettyjä pisteitä tai kaupunkeja kartalla. Kuninkaanmurhassa yritetään tappaa vastustajan kuningasyksikkö ja prinsessanryöstö on lipunryöstöä. Kun peli julkaistiin Amerikassa, oli sen moninpelikoodi varsin buginen ja hidas, mutta sittemmin sitä on paranneltu päivityksillä. Moninpelissä voi käyttää perinteistä peräkkäisvuorosysteemiä tai jompaakumpaa kahdesta uudesta vuorosysteemistä: Simultaneous -moodissa vuorot tapahtuvat yhtä aikaa ja kone laskee sen jälkeen lopputulokset kun taas turnless muodossa kaikki liikkuvat yhtä aikaa ja vuoro vaihtuu lähes huomaamatta.
Moninpeli onnistuu netin ja lähiverkon lisäksi samalla koneella tai sähköpostilla ja samoja pelimuotoja voi käyttää myös yksinpelissä, mutta tekoäly ei tietenkään hallitse uusia pelimuotoja yhtä hyvin kuin ihmispelaajat. Varsinaisia valmiita skenaarioita pelin mukana ei tule muutamaa fanien tekemää lukuun ottamatta, mutta kattavalla skenaarioeditorilla niitä on helppo väsätä tai aloittaa normaali peli uudella yksikkö sekä grafiikkapaletilla. Yksikköpaletteja ovat mm. dinosaurukset ja keskiaikainen feodaali-japani. Grafiikkapaletit ovat lähinnä kosmeettisia muutoksia maaston ulkonäköön kuten eurooppalainen ilmasto tai lumimaailma. Uusia kansoja ovat mm. viikingit, mongolit, espanjalaiset, ottomaanit ja korealaiset. Jokaisella näistä kansoista on tietysti myös oma erikoisyksikkönsä kuten viikinkinen berserkerit tai espanjalaisten konkistadorit. Kaikille yhteisiä uusia yksiköitä ovat keskiaikainen jalkaväki ja Civilization II:sta tutut sissit.
Uusia rakennuksia ovat pörssi, kauppasatama ja siviilipuolustus, mutta ainoa uusi ihme on internet joka toimii tutkimuslaboratoriona jokaisessa kaupungissa. Työläisyksiköt voivat nyt rakentaa maastoon lentotukikohtia, tutkatorneja ja etuvartioita. Tuhottujen kaupunkien tilalle jää maastoon raunioita. Uusi vakoiluruutu helpottaa huomattavasti vakoilutehtävien tekemistä. Yleisellä palvelimella peliseura tuppaa hupenemaan liian nopeasti jo kesken pelin, sillä monet pelaajat lopettavat pelin kesken heti kun heillä menee vähänkin huonosti. Toki heidät voi korvata tekoälypelaajilla, mutta eihän se ole sama asia. Hankin lisälevyn reilusti sen ilmestymisen jälkeen, jolloin moninpelin pahimmat bugit oli saatu korjattua, mutta peliseuran satunnaisuuden ja yleisen huonon toimivuuden takia en jaksanut pelata sitä netissä kuin muutaman kerran. Hauskempaa oli pelata serkkuni kanssa samalla koneella. Yksinpeli olen pelannut lähinnä yhden todella pitkän pelin verran serkkuni tekemällä maapallo skenaariolla ollen espanjalaiset, joiden konkistadoreilla tuhosin röyhkeästi intiaanit Pohjois- ja Etelä-Amerikasta. Omia skenaarioita en ole ehtinyt väsätä.
