Caesar II
Genre: Reaaliaikainen strategia
Kehittäjä: Impressions Games
Julkaisija: Sierra
Vuosi: 1995
Arvosana (asteikolla 0-10): 7,0
Caesar II on antiikin Rooman valtakunnan aikaan sijoittuva kaupungin rakentamiseen ja ylläpitoon keskittyvä reaaliaikainen strategiapeli. Pelaaja astuu keisarin ja senaatin alaisuudessa työskentelevän sotapäällikön/kaupunkisuunnittelijan saappaisiin laajentaessaan Rooman valtakuntaa provinssi kerrallaan pyrkiessään Caesariksi Caesarin paikalle. Peli alkaa valitsemalla kartalta toistaiseksi Roomaan ja sen ympäristöön rajoittuvan valtakunnan rajoilla olevan provinssi, jonka haluaa yrittää asuttaa. Jokaisessa provinssissa tavoite on nostaa neljä eri yhteiskunnan osa-aluetta kuvaavaa pilari tietylle tasolle. Kun pilarit ovat tarpeeksi korkeita pelaajalle tarjotaan ylennystä, josta hän voi halutessaan myös kieltäytyä jolloin sitä kysytään uudestaan jonkin ajan kuluttua. Pelissä voi valita myös pelkkään kaupunginkasvatukseen keskittyvän moodin, mutta rahavapaa hiekkalaatikkomoodi olisi myös ollut hyvä lisä. Provinssin valittuaan siirrytään tyhjälle kaupungin tontille aloittamaan kaupungin rakennus tyhjästä. Tätä karttaa halkoo aina yksi tai useampi joki tai järvi, josta saadaan vettä kaupungille.
Peli ei siis tältä osin ole historiallisesti tarkka sillä vettä ei tuoda satojen kilometrien päästä akvedukteilla, vaan kaupunkia halkovasta joesta, josta se tosin johdetaan akvedukteilla kaupungin muihin osiin. Akveduktien päissä ja risteyksissä olevien säiliöiden läheisyyteen rakennetaan lähteitä, joista kansa saa vetensä maanalaisia putkia pitkin. Ilman akveduktia vettä saa kaivoista, mutta kaivot eivät tuota yhtä puhdasta vettä läheskään yhtä laajalle alueella, joten ne eivät kelpaa ylemmän luokan vedenlähteiksi. Vesihuollon lisäksi pelaaja pystyttää tiet, asuinalueet, koulut, temppelit, sirkukset, torit, puistot, parakit, muurit jne. ympäri kaupunkia. Jokaisesta tarpeeksi hyvin rahoitetusta palvelurakennuksesta lähtee kansaa palveleva ukkeli kävelemään satunnaisesti työpaikkansa ympäristöön. Tämän palvelualttiin yksilön kävelyreitti määrää mihin asuinalueisiin hänen tarjoamansa palvelu on saataville, joten tehokkaan tieverkon suunnittelu on tärkeää.
Palvelujen taso ja määrä sekä vedenlaadun ja muiden luksusten ja viihdykkeiden, kuten kylpylöiden, puistojen, sirkusten ja teattereiden läsnäolo yhdessä verotuksen ja muiden arvojen kanssa määräävät kuinka prameita huviloita vai surkeita mökkejä millekin asuinalueella ihmisillä on varaa rakentaa. Maan arvon kasvaessa myös aukiot, puisto, kylpylät jne. komistuvat. Maan arvoa laskevat palveluiden puutteiden lisäksi muutamat rakennukset, kuten sotilaiden parakit ja muurien läheisyys. Turvallisuudesta tinkiessä mm. syttyy helpommin tulipaloja ja köyhyys lisää varkauksien ja mielenosoitusten määrää eikä kansa suostu maksamaan verojaan. Varastellessaan ihmiset varastavat usein myös suoraan kaupungin kirstuista: Jos verorahojen säilyttämiseen käytettäviä temppeleitä ei ole tarpeeksi, tai niiden alueella on huonosti sotilaita lisäämässä turvallisuutta, ennemmin tai myöhemmin niistä voidaan varastaa suuriakin summia. Tätä ja monia muita tapahtumia säestää hieno kolmiulotteinen videopätkä.
Verojen lisäksi rahaa saa rakentamalla viljelyksiä ja muita tuotantolaitoksi provinssiinsa kaupungin ulkopuolelle, sekä teitä provinssin muihin kaupunkeihin. Pelaajan hallinnoima kaupunki toimii provinssin pääkaupunkina ja kaupan keskuksena, mutta provinssissa on myös muita pienempiä kaupunkeja ja kyliä. Nämä kaupungit voivat olla Rooman valtakunnan alaisia tai ystävällismielisiä Roomaa kohtaa, jolloin niiden kanssa voi käydä alkeellista kauppaa. Ne voivat myös olla barbaarien tai vihamielisten valtioiden kansoittamia, jolloin ne voi yrittää vallata armeijallaan. Provinssiin rakennettaville raaka-ainetuotantolaitoksille on vain muutama ennalta määrätty paikka. Lisäksi niihin kuten ystävällisiin kaupunkeihin tulee rakentaa tie, jotta niiden tuotteet saadaan kaupunkiin jalostettaviksi. Provinssiin voi melko vapaasti rakentaa myös mm. muureja ja kohortteja sotilailleen, sekä satamia ja laivanrakennusteollisuutta merireittejä käytävää kauppaa varten.
Merillä ei kuitenkaan sodita lainkaan, vaan sota tapahtuu ainoastaan maan kamaralla. Provinssin kartalle ilmestyy joko kartan laidalta tai vihamielisestä kylästä tai kaupungista joukko barbaareja tai muita vihollisia, jotka suuntaavat suoraan jotain kaupunkia tai rakennusta kohti, ja joiden kanssa ei voi neuvotella vaan ne on kohdattava taistelussa. Joukko-osastojen kohdatessa siirrytään uuteen taktiseen näkymään, jossa onnistuu mm. erilaisten muodostelmien käyttö. Taistelu hoituu reaaliaikaisesti ja sen voi antaa kokonaan tietokoneen hoidettavaksi. Vihollisjoukon päästessä kaupunkiin asti he tuhoavat kaiken tieltään eikä pelaaja voi vaikuttaa taisteluun muuten kuin rakentamalla lisää muureja tai parakkeja, vaan hänen on vain odotettava että sotilaat huomaavat vihollisen ja kävelevät heitä vastaan, jolloin vihollisen taltuttaminen tapahtuu samalla tavalla kuin vihaisen mielenosoittajajoukon. Kaiken kaikkiaan taistelu on melko rajoittunutta ja on yhdessä muun provinssin hoitoon liittyvän kanssa lähinnä sivuosassa itse kaupunkisuunnittelun ja ylläpidon ollessa pääosassa.
Kaupungin tilastoista saa paljon tietoa erilaisten taulukoiden ja karttojen muodossa. Silti pelissä ei tunnu koskaan olevan rahaa tarpeeksi. Liian usein täysin käsittämättömästä syystä jokin luksusalue muuttuukin nopeasti slummiksi ja kansa on hetkessä barrikadeilla. Rahan puutteen lisäksi orjista on jatkuva puute. Tästä kertookin välillä jopa erittäin ärsyttäväksi nouseva jatkuva ”Plebs are needed!” -huuto pelin neuvojaäänen suusta. Orjien määrää ja muut byrokraattiset yksityiskohdat säädetään erinäisistä ruuduista joihin pääsee yleisen foorumin kautta. Näitä ruuduista hoidetaan myös mm. suhteet senaattiin ja keisariin. Vaikka orjat ovat ilmaisia kansalaiset ja kaiken maailman virkamiehet vaativat jatkuvasti palkkaa ja rakennukset ylläpitoa eikä keisarikaan malta pitää näppejään erossa kaupungin kassasta, vaan vaatii lahjoituksia tuon tuosta helpoimmallakin vaikeustasolla.
Rahan puutteen lisäksi kaupunki kärsii usein tilan puutteesta. Ei laajentumistilan puutteesta vaan yleisestä ahtaudesta, sillä ollakseen verollisesti kannattava jokaisen talon tulisi olla vähintään keskiluokan tai ylemmän luokan asumus. Tällaisen maa-arvon saavuttaminen vaatii joka ikisen palvelun läheisyyttä, jonka lisäksi lähistöllä tulee olla maan arvoa kohottavia puistoja ja aukioita, ilman rumia sotilasrakennuksia, mutta silti sotilaita partioimassa luomaan kansalaisille turvallisuuden tunnetta. Tämä kaikki siis maksaa niin pirusti, eivätkä provinssin teollisuudesta saatavat lisätulotkaan tunnu auttavan kovin paljoa. Caesar II on siis harvinaisen vaikea peli. Raha loppuu kesken liian helposti ja sen saaminen on vaikeaa. Toisaalta silloin kun menee hyvin, niin kaikki alkaakin yhtäkkiä menemään pieleen. Vaikeus saattaa johtua siitä että sain pelin lahjaksi joskus pienenä vuonna miekka ja kilpi. Tosin pelin vanhuuden takia halua kokeilla sitä uudestaan nyt vanhempana ja viisaampana ei juurikaan ole. Kaiken kaikkiaan siis ihan kelpo kaupunkisimulaatio, joka kärsii vaikeudesta ja ei pärjää uusimmille SimCityille tai Pharaohille.
Hyvää:+ Monipuolinen
+ Kaupungista saatavilla paljon informaatiotaHuonoa:- Rahan riittämättömyys ja sen hankinnan vaikeus
- Provinssin kanssa puuhailu melko turhaa ja vain sivuosassa
Isäni palasi tänään työmatkalta Norjan Trommsasta ja toi mukanaan mieluisia tuliasia: Jotain M&M tapaisia suklaakarkkeja, kuviosukat ja se tärkein: Chicken Pomms sipsejä =)! Ai että ne on todella harvinaisen hyviä sipsejä, joita aikoinaan myytiin myös Suomessa Estrella Chicken Pomms -nimellä. Jostain syystä niiden myynti valitettavasti lopetettiin, mutta onneksi käynti Kraft Foods -elintarvikefirman pohjoismaisilla sivuilla paljasti, että niitä myydään vielä joissain pohjoismaissa. Siitä lähtien olen odottanut sitä päivää, että jompikumpi vanhemmistani lähtisi työmatkalle jonnekin, jossa niitä myydään ja nyt tuo päivä vihdoin koitti! Tänään sitten mässyttelen noita jonkun leffan tai vaikka CSI:n tai Myytinmurtajien parissa muistellen vanhoja hyviä aikoja kun noita todellisia herkkuja oli tarjolla perheemme joka ikisessä juhlassa, jossa mulla oli jotain sanavaltaa tarjoiluun... eli kaikissa :D!
