Miten estää terroristeja tuhoamasta koko maailmaa? Siihen pystyy vain IMF-agentti Ethan Hunt, jolla on taas kaikki pelissä vuoden ylivoimaisesti vauhdikkaimmassa elokuvassa M:I-2. Toimintaelokuvien mestari John Woo on luonut jännitysnäytelmän, johon vain hän pystyy! Ethan Hunt (Tom Cruise) ja kaunis Nyah Hall (Thandie Newton) panevat parastaan vastassaan luopioagentti Sean Ambrose (Dougray Scott), joka uhkaa pahaa-aavistamatonta maailmaa kauhistuttavalla tuholla. Ennen kuin tehtävä on suoritettu, heidän on kuljettava maailmaa ristiin rastiin ja pantava vaakalaudalle kaikki, mitä he rakastavat ja mihin uskovat.
Kun 15-kesäisenä pojankloppina kävin kesällä 2000 elokuvateatterissa asti katsomassa
Vaarallinen tehtävä II:n, olin myyty. Osittain siksi etten muistaakseni ollut vielä nähnyt trilogian
ensimmäistä osaa ollenkaan, mutta pääosin koska M:I-2 tarjosi näyttävintä ja hämmästyttävintä toimintaa sekä hidastuksia sitten
Matrixin ja parasta John Woota
Face/Offin jälkeen. Vähät kliseistä ja yksinkertaisesta juonesta, sillä nappiin osuessaan Woo tarjoilee sellaisen toimintakavalkadin että heikompaa hirvittää ja parin tunnin viihtyvyys on taattua. Agenttihiippailu on jätetty pienempään rooliin kun Ethan Hunt mm. hyppää laskuvarjolla pilvenpiirtäjään räjäyttämästään aukosta sekä dyykkailee tyylikkäästi suojasta toiseen tiputtaen pahiksia kuin kärpäsiä.
No ei nyt sentään mihinkään
Commando -tasoiseen tappotahtiin ja -lukemiin päädytä, vaan enemmänkin kyseessä on James Bondin ja Matrixin onnistunut naitos, joka panostaa eniten jyrän lailla etenevään näyttävään toimintaan unohtamatta lisätä soppaan pientä jännitystä, salamyhäilyä ja varsinkin romantiikkaa. M:I-2 eroaa siis monilta osin edeltäjästään melkein kuin yö ja päivä, joten juonellista nerokuutta tai kovin yllättäviä käänteitä ei kannata odottaa, vaan upeita hidastuksia ja räjähdyksiä sekä paljon kyyhkysiä, ryminää, ryskettä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Onneksi yllättävät naamarileikit sekä Ethanin suhde vastakkaisen sukupuolen edustajaan on viety aivan uudelle tasolle, joten tiheää tunnelmaa ja vaihtelua upealle toiminnalle riittää sopivasti.
Ethanin ihastusta ja tehtävään oleellisesti liittyvää viettelevää ammattivaras Nyahia tulkitseekin hienosti Thandie Newton, jonka olisi suonut nähdä kolmannessakin osassa jatkamassa suhdetta. Tomppa vakuuttaa jälleen esittäen selvästi vapautuneempaa Ethania, joka ei enää ole epätoivoinen lavastuksen uhri kuten ensimmäisessä vaarallisessa tehtävässä, vaan maailman ja rakkaansa pelastamiseen keskittyvä tarmokas huippuagentti. Maininnan ansaitsevat myös paluun tekevä Ving Rhames sekä pienessä roolissa nähtävä
Anthony Hopkins. Dougray Scott suorittaa pahisroolinsa kelvosti, muttei saa siitä kaikkea irti käsikirjoituksen heikkouksien takia. Juoni tosiaan on päähahmojen välistä kolmiodraamaa lukuun ottamatta melko kliseisen kertomus rahanahneesta entisestä IMF-agentista, joka aikoo vapauttaa tappavan viruksen ansaitakseen kasoittain rahaa ostamalla viruksen ja myös sen vastalääkkeen kehittäneen yhtiön osake-enemmistön ennen iskua.
Miehellä on tietysti aina mukanaan pieni armeija enemmän tai vähemmän päteviä kätyreitä, oma huipputurvallinen saari luksuslukaaleineen sekä riittävä rahoitus useisiin helikoptereihin sun muihin kalliisiin apuvälineisiin jo ennen osake-enemmistön ostamista varten kiristettyjä rahoja, mutta niinhän se useimmiten Bond -elokuvissa ja muissa agenttiseikkailuissa menee. Siksipä M:I-2 on juonirikkaan agenttijännärin jatko-osana katsottuna vain kliseinen toimintarymistely, mutta erillisenä kokonaisuutena sarjansa mieleenpainuvin kokemus. Usein jatko-osat ovatkin joko heikoimmillaan tai parhaimmillaan juuri silloin, kun juonen ei tarvitse jatkua suoraan, vaan ne tekevät asiat monelta osin päinvastoin kuin edeltäjänsä, saman kaavan hiukan sovellettuna toistamisen sijaan. Samalla mukaan on saatu sopivasti ensimmäisessä osassa vähille jäänyttä komiikkaa ja romantiikkaa, jotka tekevät kokonaisuudesta entistä monipuolisemman.
Paukkumaissiviihteenä M:I-2 iskee suurimman osan ajasta juuri oikeisiin hermoihin aina vauhdikasta musiikkiraitaa myöten. Enemmällä jännityksellä sekä paremmalla ja omaperäisemmällä juonella se olisi voinut hipoa täydellisyyttä, mutta kaikkeahan ei aina voi saada. Lisämateriaalinkaan osalta DVD ei täytä kaikkia vaatimuksia, mutta yksilevyiseksi normijulkaisuksi laadukasta tavaraa on sen verran suuri ja monipuolinen määrä, että parin kymmenyksen korotus on paikallaan. Vajaan tunnin yhteensä kestävät kolme erilaista making of -pätkää keskittyvät yhdentoista eri toimintakohtauksen läpikäyntiin, näyttelijöiden haastatteluihin sekä hämmästyttäviin stuntteihin, joista Cruise suoritti itse lähes kaikki.
Lisäksi levyllä on ohjaajan kommenttiraita, Metallican M:I-lyhytelokuvaa muistuttava musavideo, vaihtoehtoiset alkutekstit sekä DVD-ROM-osio, jossa pääsee nettilinkkien lisäksi käsiksi IMF:n tehtäväselonteon kautta erilaisiin tietoihin, kuviin ja animaatioihin, jotka käsittelevät IMF-agentteja, tehtävän tapahtumapaikkoja, Khimaira -virusta sekä tehtävässä käytettyjä teknisiä työkaluja. Jäin ainoastaan kaipaamaan Metallican teostakin enemmän M:I-lyhytelokuvaa muistuttavaa Limp Bizkitin tunnusmusiikkivideota, poistettuja kohtauksia ja pilalle menneitä otoksia, mutta jälkimmäisen korvaa loistavasti hulvaton
Mission: Improbable -parodia, jossa
Ben Stiller esittää kahjoa Tom Crooze -nimistä stuntnäyttelijää.
