Black & White
Genre: Reaaliaikainen strategia
Kehittäjä: Lionhead Studios
Julkaisija: Electronic Arts
Vuosi: 2001
Arvosana (asteikolla 0-10): 6,1
Black & White on raskaasti hypetetty jumalsimulaation vaatteisiin puettu reaaliaikainen strategiapeli. Pelaaja astuu jumalan saappaisiin ja johdattaa häntä palvovan kansan läpi useiden tehtävien, joissa taistellaan pahaa Nemesis jumalaa ja hänen seuraajiaan vastaan. Pelin käyttöliittymänä toimii pääosin jumalan oma leijuva käsi. Kädellä pelaaja voi tarttua lähes kaikkeen ja vaikka heitellä kiviä, puita tai ihmisiä ympäriinsä. Käden liikkeillä tehdään myös opitut loitsut. Erilaiset asetukset löytyvät pelaajalle pystytetystä temppelirakennuksesta.
Pelaajan ja hänen elukkansa teot yhdessä muovaavat jumalan imagon pahan tai hyvän suuntaan kyläläisten silmissä. Kyläläiset siis joko palvovat pelaajaan pelon tai ihailun voimalla. Pelaajan suuntaus vaikuttaa fyysisesti ja graafisesti maastoon tehden siitä sitä synkemmän mitä pahempi pelaaja on. Myös elukan ulkonäkö muuttuu sen tekojen myötä. Neutraaleja tai vihollisjumalaa palvovia kyliä voi taivutella puolelleen rakentamalla suuren ihmeen tai muilla keinoilla kuten pelottelulla tai lahjoilla.
Kyläläiset harjoittavat itsekseen eri ammatteja kuten maanviljelyä, puunhakkuuta ja kalastusta, mutta pelaaja voi myös määrätä heidät ammatteihin esim. tiputtamalle puunhakkaajan pellolle. Käden ohjauksen hankaluuden takia pudotus tosin saattaa olla pikku-ukolle liikaa ja pelaajasta tulee väkisinkin paha jumala. Kyläläiset lisääntyvät pussaamalla toisiaan. Lisääntyminen on tarpeen erityisesti armeijaa rakentaessa, sillä sotilaiksi värvätään vain miehet. Tosin sodan päätyttyä lisääntyminen voi olla jopa mahdotonta, jos yhtään miestä ei ole elossa.
Päätavoitteen eli vihollisen käännyttämisen tai kukistamisen lisäksi pelissä on pieniä sivutavoitteita, jotka on ripoteltu maastoon kyläläisten tai kylttien muodossa. Jotkin alkupelin sivutavoitteista liittyvät myös elukan koulutukseen. Sivutavoite voi olla esim. kadonneen lapsen etsiminen, jolloin hyvis jumala palauttaa lapsen vahingoittumattomana äidilleen, kun taas pahis tylysti mätkäyttää kuolleen lapsen äitinsä eteen.
Uusien rakennusten ja suuren ihmeen rakentaminen hoituu erittäin hankalalla systeemillä, jossa pelaaja ottaa rakennusmateriaalilaatikoita ja pinoaa niistä tietyn kuvion halutessaan eri rakennuksen. Systeemi on kekseliäs, mutta vaatisi todella paljon hiomista ollakseen edes siedettävästi toimiva. Myös loitsujen taikominen käden liikkeillä on paikoin todella hankalaa ja jotain pikanäppejä todella kaivattaisiin, kun vihollisen hyökätessä yrittää hektisesti saada aikaan tulipalloa, sillä aikaa kun vihollinen jyrää kyläsi lähes maan tasalle.
Black & White on todella omaperäinen ja kaunis peli, mutta kärsii tylsästä toistosta ja huonosta käyttöliittymästä. Kameraa kyllä voi siirtää kaikkialle vaikka missä suunnassa ja äänetkin ovat mainioita. Maan pinnalla kuulee työläisten laulavan iloisesti tai vapisten hiljaa peloissaan. Kauemmas zoomatessa kuulee enää satunnaista linnunlaulua ja lopulta vain tuulen suhinaa. Grafiikka on hienoa ja onnistuessaan loitsuefektit näyttäviä. Pohjimmiltaan Black & White on vain karkilla kuorrutettu ohjelmointilelu tai tamagotchi, joka yrittää samalla kovasti olla vakavasti otettava strategiapeli, mutta ei jaksa elukan kanssa leikkimisen lisäksi kiinnostaa kovin kauaa.
Vuosituhannen vaihteen tienoilla perheessäni oli jonkun aikaa sellainen ”perinne”, että minä ja siskoni saimme aina lukuvuoden päätteeksi lahjaksi yhden valitsemamme pelin. Minä tein sen virheen, että valitsin vuonna 2001 Black & Whiten. Se oli saanut hyviä arvosanoja siitä huolimatta, ettei siinä ollut monia vuosien saatossa hypetettyjä ominaisuuksia ollenkaan tai vain erittäin rajoitettuna. Siihen aikaan ei tainnut juurikaan olla muita pelejä, joita olisin halunnut tai en jo omistanut, joten valitsin Black & Whiten. Sittemmin en ole jaksanut pelata sitä paria ensimmäistä tehtävää enempää, mutta elukan kanssa olen jaksanut puuhata jonkin
verran. Kuitenkin loppujen lopuksi Black & White oli pettymys ja virhehankinta.
Jumalan vasempana kätenä toimii elukka, jonka laji valitaan muutamasta eri vaihtoehdosta pelin alussa. Elukka on yksinään täysin avuton joten pelaajan tulee joko jatkuvasti ruokkia ja hoitaa sitä, tai opettaa se huolehtimaan itse itsestään. Elukkansa voi opettaa esim. kalastamaan itselleen ruokaa tai vaikka syömään kyläläisiä aina kun sillä on nälkä. Tarpeeksi pitkälle edettyään sen voi opettaa esim. heittelemään tulipalloja vihollisen kyläläisten tai elukan päälle. Siinä missä hyvä jumala opettaa elukkansa kastelemaan peltoja ja keräämään viljat viljavarastoon, pahan jumalan lemmikki heittelee kyläläisiä ympäriinsä ja ulostaa heidän päälleen. Opetus toimii palkkio tai rangaistus periaatteella. Hyvistä teoista elukkaa silitetään ja pahoista annetaan litsareita päin pläsiä. Täysin vapaana kulkemisen lisäksi elukalleen voi laittaa yhden kolmesta erilaisesta hihnasta. Eri hihnoja ovat aggressiivinen, ystävällinen ja neutraali hihna. Lisäksi hihnan pituutta voi rajoittaa ja sen voi kiinnittää esineisiin. Elukka myös kasvaa pituutta tai leveyttä tai ei kasva ollenkaan riippuen sen ruokavaliosta ja liikunnan määrästä.
Pelaajan ja hänen elukkansa teot yhdessä muovaavat jumalan imagon pahan tai hyvän suuntaan kyläläisten silmissä. Kyläläiset siis joko palvovat pelaajaan pelon tai ihailun voimalla. Pelaajan suuntaus vaikuttaa fyysisesti ja graafisesti maastoon tehden siitä sitä synkemmän mitä pahempi pelaaja on. Myös elukan ulkonäkö muuttuu sen tekojen myötä. Neutraaleja tai vihollisjumalaa palvovia kyliä voi taivutella puolelleen rakentamalla suuren ihmeen tai muilla keinoilla kuten pelottelulla tai lahjoilla.Kyläläiset harjoittavat itsekseen eri ammatteja kuten maanviljelyä, puunhakkuuta ja kalastusta, mutta pelaaja voi myös määrätä heidät ammatteihin esim. tiputtamalle puunhakkaajan pellolle. Käden ohjauksen hankaluuden takia pudotus tosin saattaa olla pikku-ukolle liikaa ja pelaajasta tulee väkisinkin paha jumala. Kyläläiset lisääntyvät pussaamalla toisiaan. Lisääntyminen on tarpeen erityisesti armeijaa rakentaessa, sillä sotilaiksi värvätään vain miehet. Tosin sodan päätyttyä lisääntyminen voi olla jopa mahdotonta, jos yhtään miestä ei ole elossa.
Päätavoitteen eli vihollisen käännyttämisen tai kukistamisen lisäksi pelissä on pieniä sivutavoitteita, jotka on ripoteltu maastoon kyläläisten tai kylttien muodossa. Jotkin alkupelin sivutavoitteista liittyvät myös elukan koulutukseen. Sivutavoite voi olla esim. kadonneen lapsen etsiminen, jolloin hyvis jumala palauttaa lapsen vahingoittumattomana äidilleen, kun taas pahis tylysti mätkäyttää kuolleen lapsen äitinsä eteen.Uusien rakennusten ja suuren ihmeen rakentaminen hoituu erittäin hankalalla systeemillä, jossa pelaaja ottaa rakennusmateriaalilaatikoita ja pinoaa niistä tietyn kuvion halutessaan eri rakennuksen. Systeemi on kekseliäs, mutta vaatisi todella paljon hiomista ollakseen edes siedettävästi toimiva. Myös loitsujen taikominen käden liikkeillä on paikoin todella hankalaa ja jotain pikanäppejä todella kaivattaisiin, kun vihollisen hyökätessä yrittää hektisesti saada aikaan tulipalloa, sillä aikaa kun vihollinen jyrää kyläsi lähes maan tasalle.
Black & White on todella omaperäinen ja kaunis peli, mutta kärsii tylsästä toistosta ja huonosta käyttöliittymästä. Kameraa kyllä voi siirtää kaikkialle vaikka missä suunnassa ja äänetkin ovat mainioita. Maan pinnalla kuulee työläisten laulavan iloisesti tai vapisten hiljaa peloissaan. Kauemmas zoomatessa kuulee enää satunnaista linnunlaulua ja lopulta vain tuulen suhinaa. Grafiikka on hienoa ja onnistuessaan loitsuefektit näyttäviä. Pohjimmiltaan Black & White on vain karkilla kuorrutettu ohjelmointilelu tai tamagotchi, joka yrittää samalla kovasti olla vakavasti otettava strategiapeli, mutta ei jaksa elukan kanssa leikkimisen lisäksi kiinnostaa kovin kauaa.Vuosituhannen vaihteen tienoilla perheessäni oli jonkun aikaa sellainen ”perinne”, että minä ja siskoni saimme aina lukuvuoden päätteeksi lahjaksi yhden valitsemamme pelin. Minä tein sen virheen, että valitsin vuonna 2001 Black & Whiten. Se oli saanut hyviä arvosanoja siitä huolimatta, ettei siinä ollut monia vuosien saatossa hypetettyjä ominaisuuksia ollenkaan tai vain erittäin rajoitettuna. Siihen aikaan ei tainnut juurikaan olla muita pelejä, joita olisin halunnut tai en jo omistanut, joten valitsin Black & Whiten. Sittemmin en ole jaksanut pelata sitä paria ensimmäistä tehtävää enempää, mutta elukan kanssa olen jaksanut puuhata jonkin
verran. Kuitenkin loppujen lopuksi Black & White oli pettymys ja virhehankinta.Hyvää:
+ Grafiikka ja äänet
+ Omaperäisyys
+ Elukka
Huonoa:
- Huono käyttöliittymä
- Enemmän tamagotchi kuin oikea peli
- Toistaa itseään
- Konevaatimukset ilmestyessään
